Tämän vuoden tomaattilajikkeet. Osa 2

Hitsi, min tekis oikeasti mieli hyppiä ja pomppia, kun oon niin innoissani näistä tomaateista. Ja jos nyt taas ihan rehellinen olen, niin kyllähän mie pompahtelen kuin Nalle Puhin Tikru konsanaan. Ja takuuvarmasti olen ihan yhtä intopiukeana muutenkin. 

Mutta hei, ymmärrätte varmasti, kun katsotte näitä kaunokaisia! Eikö olekkin ihania? 





Tein jokin aika sitten ensimmäisen Tämän vuoden tomaattilajikkeet postauksen, jossa kerroin muutamista lajikkeista, että mitkä menivät jatkoon ensi vuotta ajatellen ja mitkä eivät. Jatketaan samalla linjauksella, mutta toisilla lajikkeilla. 


Green Zebra

Kaunis runkotomaatti. Raakana kirkkaan vihreä ja raidallinen, mutta kypsyttyään muuttuu kelta-vihreäraidalliseksi. Sisältä kauniin vihreä. Kasvoi meillä kasvihuoneessa. Maku melko mitäänsanomaton ja vetinen. Ei meillä siis mene jatkoon. Kauniin ulkomuodon vuoksi harkitsin jatkoon menoa, mutta päädyin kasvattamaan ensi vuonna muita vihreitä lajikkeita.



Green Zebra tomaatti


Vesuvio Giallo


Kaunis runkotomaatti. Melko satoisa ja maultaan raikas. Kaunis salaateissa. Tämän kohdalla jään pohtimaan meneekö jatkoon vai ei. Ei mitenkään erityinen, muttei missään tapauksessa huonokaan. Meillä tämä kasvoi kasvihuoneessa.



Vesuvio Giallo - tomaatti



Blush


Runkotomaatti, jonka lehdistön kasvutapa on hyvin rennon oloinen. Melko runsassatoinen. Kaunis ulkomuoto ja väritys ja ehkäpä maailman kaikkeuden paras maku. Siis aivan mielettömän ihana! Jatkoon kirkkaasti koko perheen yksimielisellä päätöksellä. Meillä kasvoi kasvihuoneessa.



Blush - tomaatti


Black Cherry


Kaunis kirsikkatomaatti, joka kypsyessään muuttuu melko tummaksi. Paksuhko kuori. Vahva, herkullinen maku. Viime vuonna oli satoisampi kuin tänä vuonna. Tämä jää harkinnanvaraiseksi, että meneekö jatkoon vai ei. Mitään vikaa tässä ei ole, mutta koska erilaisia houkuttelevia lajikkeita on niin valtavasti, osa hyvistäkin lajikkeista joutuu antamaan paikkansa jollekkin toiselle tomaatille. Keväällä vasta päätän, miten tämän kanssa käy.  Joka tapauksessa, meni itselläni jatkoon tai ei, niin suosittelen kasvattamaan. 




Black Cherry - tomaatti


Tigerella


Runkotomaatti, joka kasvoi meillä ämpärissä talon seinustalla. Kauniin raidallinen, punaoranssi ulkokuori. Ensimmäisiä tomaatteja maistellessani pohdin, ettei mene jatkoon, koska on niin perustomaatin makuinen, mutta mitä useammin tätä maistelen, niin sitä enemmän kallistun siihen, että jatkoon menee. Ehkä tosiaan vähän perustomaatin makuinen, mutta erittäin hyvä sellainen. Melko runsassatoinen myös ulkona kasvaessaan.




Tigerella - tomaatti


Tälläisiä tomaatteja tällä kertaa. Vielä riittää paljon lajikkeita arvioitavaksi ja pohdittavaksi, vaikkakin monet ovat osoittautuneet joksikin ihan muuksi, kuin mitä niiden piti olla.  Kuitenkin tämä tomaattihulluus on ihan parhautta. Hyppypyppyloikkakoikkanen! 


Koko tomaatti lajikkeet 2018 sarja : (otsikkoa klikkaamalla pääsee kyseiseen postaukseen)

Osa 5
Osa 1
Jatkoon päässeet lajikkeet

Tietoa tomaatin kasvatuksesta:

Tomaatin kouliminen
Taimien lannoitus
Istutus ja hoito

Elvinkummulla kukkii

Elvinkumpu niminen kukkapenkki on pihamme keskellä. Nimensä se on saanut jonkun Elvin mukaan, jota itse en ole koskaan tavannut, mutta edellinen omistaja käytti kyseistä nimitystä tästä kukkapenkistä. Nimi jäi elämään, vaikka kukkapenkki on kokenut melkoisen mullistuksen sinä aikana, kun me olemme tässä asuneet. Laitan postauksen loppuun linkin, josta pääset kurkkaamaan Elvinkummun alkuperäisiä kuvia. 

Viime kesänä pistin alueen uuteen uskoon ja laajensin sitä. Tänä keväänä työ jatkui. Kasvit ovat kivasti levinneet ja pikku hiljaa kukkapenkki alkaa näyttää siltä kuin haluankin. Parhaimmillaan tämä etuala on juuri syksyllä, kun hortensiat alkavat kunnolla kukkimaan. 



Syyshortensia Vanille Fraise aloittaa kukintaansa



Rakastan näitä kivirappusia ja -polkua, jotka edellinen omistaja on taituroinut. Näin loppukesällä kivipolkua ei juuri erota, vaikka se on noin metrin levyinen. 



Kivipolku kukkapenkkien keskellä



Muutama kärhökin vielä kukkii Elvinkummun kaarissa. Odotan kovasti sitä, että ne kasvaisivat korkeiksi. Mielikuvissani nuo kaaret ovat vielä jonain vuonna ylös saakka kärhöjen peitossa.



Kärhö



Clematis



Kärhö


Tällä hetkellä Elvinkumpua kukittaa syysleimut, kärhöt ja muutamat daaliat. Kohta puoliin syysasterit aloittavat loistonsa ja daalioista loputkin alkavat availemaan nuppujaan. 

Tästä klikkaamalla pääset katsomaan muun muassa Elvinkummun muutos-kuvia. Samaisesta linkistä löytyy muutenkin paljon tietoa siitä, kuinka pihapiirimme muuttui viime kesänä. Tänä kesänä olen kokenutkin olevani suorastaan laiska, kun en ole uudistanut juuri mitään. Taidan itse tuosta postauksesta käydä hakemassa vähän työintoa, jotta saisin syksyn aikana edes jotain uusia kukka-alueita tehtyä. 

Iloista keskiviikkoiltaa Sinulle <3 Oletko Sinä tehnyt tänä kesänä uusia kukkapenkkejä?

Hääpäivän ajatuksia

Vietämme tänään HerraMiehen kanssa kolmatta hääpäiväämme. Kolmen vuoden aikana tuntuu tapahtuneen aivan valtavasti ja kuitenkin toisaalta tuntuu, kuin siitä olisi hetki vain, kun maistraattiin tallustimme kahdestaan aamutuimaan sanomaan TAHDON. Olimme molemmat niin umpi väsyneitä Taikan valvotuksen vuoksi, ettemme jaksaneet järjestää minkäänlaisia juhlia. Maistraatissa käynnin jälkeen pyörähdimme Veturissa Naapantuurassa kahvilla ja samaisessa paikassa taidamme tänäänkin käydä kahvista ja ihanista leivonnaisista nauttimassa. 

Kun tulimme kotiin, oli anoppini ja kälyni järjestäneet meille yllätyksenä pienen yksityisen vastaanoton riisien heittelyineen päivineen. Vettä ja riisiä satoi päälle heti autosta ulos astumisen jälkeen. Ja oli meille kahvitkin keitetty valmiiksi herkkuineen päivineen. Arvaatte varmasti, miten ihana tuo ajatus ja teko oli, kun itse olimme tosiaan aivan puhkipoikki ja sitten kuitenkin saimme pienet juhlat.  

Kolmessa vuodessa HerraMies on saanut itselleen puolet lisää vaimoa, mutta onneksi se ei näytä häntä häiritsevän milläänlailla. Pitäähän nyt maalaismuijassa olla "vähän" vararavintoa, jos sattuu satokausi jäämään huonoksi. Ha hah <3 Meitä yhdistää samanlainen kieroutunut huumorintaju, joka useimmiten ei ole enää edes kaksimielistä, vaan pelkästään yksimielistä. Ei minkäänlaista epäselvyyttä ikinä, mitä tarkoitetaan. 

Meidän biisi oli jo yhteisen polun alussa Cheekin Syypää sun hymyyn ja yhä tänäänkin allekirjoitan sen: 

Parempia yhdessä kuin erikseen. Anna mun olla syypää sun hymyyn <3



Melonihuoneen kuulumisia

Saimme tänä keväänä ystävältäni Tiinalta useammanlaisen melonin siemeniä. Kuten olen kertonutkin, niin siemenet itivät yliodotusten, mutta ongelmat alkoivat harsosääski-hyökkäyksen myötä. Suuri osa taimista kuoli sen seurauksena ja pelastuneet yksilöt jurnuttivat kauan, ennenkuin alkoivat kasvamaan. 

Melonien kasvatus oli oikeastaan Julian intohimo ja siksi toivoinkin, että se onnistuisi hyvin. Kovasti harmitti tytön puolesta, kun alkoi näyttämään siltä, että onnistuminen tyssää ennenkuin alkaakaan. Onneksi ihan näin huonosti meille ei kuitenkaan käynyt. 

Vesimeloni "Sugar Baby" ei näytä enää kasvavan kokoa, vaan kypsyttelee itseään tuollaisena pienenä pallukkana. Tämä yksilö kasvaa Biolanin Kasvusäkissä, jossa on valmiina ravinteet koko kesän ajalle. Kuvittelin, että kasvusäkissä on yhdelle taimelle sopiva määrä ravinteita ja koska itse istutin säkkiin useamman taimen, olen antanut taimille lisälannoitetta heinäkuusta alkaen. En enää tiedä, mistä tälläisen ajatuksen olin saanut, sillä Kasvusäkissä todella riittää ravinteet kaikille kolmelle taimelle. Joka tapauksessa meillä melonit ovat siis saaneet tuplalannoituksen. Kasvusäkit ovat siitä näppäriä, että niihin vain leikataan reiät merkittyihin kohtiin ja viilletään pohja auki, jonka jälkeen ne ovat valmiita käyttöön. 


Vesimeloni Sugar Baby



Tämä yksilö kasvaa 10 litran ämpärissä, jossa on mullan lisäksi aimo annos hyvin palanutta hevonkakkaa. Hevonkakan lisäksi tämä alkoi saada lannoitetta heti, kun kasvu oli kunnolla lähtenyt käyntiin. Jos hommat olisivat menneet odotetusti, tästä olisimme varmaan saaneet hyvin satoa. Tuntuu pölyttyvän helposti, kunhan kukkimisen alkuun vain pääsee. Ensi kesänä sitten...  Tämä kuva on otettu vajaa viikko sitten ja nyt jo se on paljon suurempi. Melonin kasvuvoimaa ei voi kuin ihmetellä ja ihailla! 



Melonin kasvatus



Kun melonit pääsevät kasvun vauhtiin, niin sitten tapahtuukin nopeasti. Jos kaikki taimet olisivat selvinneet, niin emme olisi tainneet mahtua tähän kasvihuoneeseen ollenkaan. 



Melonien taimia



Ei järin viihtyisä huone ulkonäöllisesti, mutta toimii. Alustana kasvihuoneessa on huopa, joka sammaloituu näköjään muutamassa kesässä. Pitää rikkaruohot hyvin kurissa ja ensi kesänä tämän kasvihuoneen tilalle pääseekin istuttamaan kukkia, kun rikkaruohot ovat kuolleet alueelta. Samalla tyylillä saimme tälle vuodella hyvän perunamaan. 



Melonien taimia



Ensimmäisen itsekasvatetun kypsän melonin herkuttelun riemusta löytyy postaus klikkaamalla tästä. 

Ihan putkeen ei siis mennyt meidän melonin kasvatus tänä vuonna, mutta ensi vuonna olemme taas vähän viisaampia jo lajikevalintojenkin suhteen. Mikäli melonin kasvatus kiinnostaa, niin suosittelen tutkailemaan ulkomaisia siemenvalikoimia ja valitsemaan sieltä aikaisia lajikkeita. Hyvät mahdollisuudet näyttää niilläkin olevan kerkiäkseen satoon saakka. Mutta harsosääskentoukille ei kannata taimiaan syöttää, sen opin tänä vuonna ;) 

Kasvusäkit saatu blogiyhteistyönä. Kiitos Biolan.

Punainen sadonkorjuukeitto

On tämä vaan mahtavaa aikaa. Ruokaa saa haettua omalta maalta päivittäin! Samalla tulee kokeiltua uusia ruokia, mikä meidän perheessä on otettu innolla vastaan. Kuulema ainainen makkarakastike alkoi vähän kyllästyttämään...

Eilen tein sadonkorjuukeittoa, joka osottautui erittäin herkulliseksi. Itselläni oli lievä epäluulo tätä kohtaan, mutta jälleen kerran totesin ennakkoluuloni turhiksi. En suoraan sanoen kasvimaalle mennessäni edes tiennyt, mitä ruokaa aion tehdä, mutta samalla, kun oman maan antimia nostelin, niin sain tämän idean.  Halpaa, terveellistä ja super hyvää ruokaa! 






PUNAINEN SADONKORJUUKEITTO

3 keskikokoista punajuurta
4 perunaa
8 porkkanaa
1 vihersipuli
n.1 litra vettä
suolaa
valkopippuria
mustapippuria
lipstikkaa
200 g sulatejuustoa


Pesin juurekset ja pilkoin ne kattilaan kuorineen. Lisäsin pilkotun vihersipulin (voi korvata keltasipulilla) ja mausteet juuresten joukkoon. Vettä laitoin kattilaan sen verran, että juurekset peittyivät. Annoin kiehua niin kauan, että juurekset olivat pehmeitä. Sen jälkeen soseutin sauvasekoittimella ja lisäsin vettä sen verran, että keiton koostumus tuli sopivaksi. Lopuksi lisäsin sulatejuuston. Keitto oli maukasta ilman sulatejuustoakin, joten mikäli sitä ei satu kotona olemaan, niin sen puuttuminen ei haittaa. 


Me herkuttelimme keiton näkkärin kera. Hjamiii! Jopa Taika tykästyi tähän soppaan. Keiton hauska väri tulee punajuurien lisäksi violeteista porkkanoista ja sinisistä perunoista. Värikäs ruokailu on niin parasta <3



Punainen sadonkorjuukeitto


Koppi omenasadosta!

*Kaupallinen yhteistyö: Fruit Collector


Tänä vuonna omenasato on ollut ihan valtava. Puut todella notkuvat hedelmistä. Kun omenat alkavat putoilemaan, on maa kauttaaltaan niitä täynnä. Samalla kun etsii hyviä omenoita syötäväksi, tulee hedelmiä tallottua, jolloin ne litsaantuvat jalkojen alla. Omenat myös kolhiintuvat pudotessaan maahan ja alkavat äkkiä pilaantumaan. Meillä kanat ovat puutarhassa vapaana ja viihtyvät toki myös omenapuiden alla herkuttelemassa. Meidän kannalta se on kurja juttu, sillä emme itse voi hyödyntää ollenkaan maassa olevia omenoita. Kanat kun eivät välitä yhtään siitä, mihin kakkailevat... 

Tänä vuonna olen päässyt tutustumaan Fruit Collector- omenankerääjään. Fruit Collector pystytetään omenapuun juurelle ja tippuvat omenat päätyvät pehmeällä laskulla sen sisälle. Omenat eivät kolhiinnu ja ne jäävät maanpinnan yläpuolelle, jolloin ne eivät pilaannu niin herkästi. Omenat myös kerääntyvät melko lähekkäin toisiaan, jolloin niiden kerääminen on todella nopeaa ja helppoa. 

Fruit Collectorin pystyttäminen on helppoa ja paketin kyljestä löytyy siihen hyvät ohjeet. Pystyttämiseen menee noin 5 minuuttia ja sen pystyy tekemään yksinkin. Hankalasta hommasta ei siis ole kyse. 

Omenat saa nopeasti alas ravistelemalla ja sen jälkeen ne on kiva poimia suoraan verkosta. Yhtälailla Fruit Collector toimii, kun itse on poissa ja omenat tipahtelevat itsekseen suoraan verkkoon. Fruit Collector-kangas päästää sateen läpi, eli vaikka sataisi, ei omenat jää veteen lillumaan. Kangas kestää myös tuulen ja pakkasen, eikä täten haurastu. Kyseessä on siis tuote, josta on hyötyä ja iloa useammaksi vuodeksi. 



Fruit Collector-omenankerääjä



Fruit Collector sulautuu mielestäni puutarhaan hyvin, eikä häiritse silmää. Itseäni usein häiritsee, mikäli joku ei näytä kuuluvan puutarhaan, mutta tämän kohdalla tälläistä tunnetta ei ole tullut.  Tällä hetkellä omenankeräin on kesäomenapuun alla, mutta kohta pääsemme sen siirtämään talviomenapuun alle.  Yhdellä Fruit Collectorilla voi ottaa talteen monen puun sadon, mikäli puutarhassa on eri aikaan kypsyviä hedelmiä.

Fruit Collector-omenankerääjiä on olemassa kolmea eri kokoa. Ohut runkoisille, kapeille puille sopiva koko on FC250, jonka mitat ovat 2,5 x 2,5 metriä. Suurin koko on FC268; 2,6 x 2,8 metriä. Meidän malli on siitä välistä, eli  FC260; 2,6 x 2,6 metriä.  Omenapuumme latvustot ovat päässeet niin laajoiksi, että ihan kaikki omenat eivät puusta kerääjään osu, mutta suurin osa kuitenkin. Olen suunnitellut omenapuidemme leikkaamista, mutta en ole sitä vielä saanut aikaiseksi tehdä. Kevättalvi on otollista aikaa omenapuiden leikkaukselle, eli tarkoitus olisi, että ensi kesänä saamme koko sadon suoraan kerääjään! 



Fruit Collector 



Fruit Collector kierretään omenapuun rungon ympärille ja sidotaan narulla kiinni. Tämän jälkeen kangas kiinnitetään tarranauhalla yhteen, jolloin kankaasta tulee yhtenäinen. Lopuksi reunat kiinnitetään lenkeillä  ruostumattomiin metallikiinnikkeisiin, joiden avulla verkko pysyy maanpinnan yläpuolella. Nurmikko pysyy hyvänä kerääjän alla, mikä on mielestäni erittäin tärkeä asia. Vaikka meillä ei nurmikko järin hyväkuntoinen olekkaan, en silti haluisi sen menevän pilalle. 

Meillä kiinnikkeet jätettiin melko ylös, koska kanat käyvät verkon alla viettämässä aikaa.  Kanat jonkin verran onnistuvat kiinnikkeitä tönimäänkin, jolloin ne aina välillä ovat ihan vinossa. Käytännössä sillä ei kuitenkaan ole ollut mitään merkitystä ja kiinnikkeet saa helposti tarvittaessa suoristeltua. 



Omenankerääjä



Vaikka nyt on puhuttu vain omenoista, soveltuu Fruit Collector myös muiden hedelmäpuiden sadon korjaamiseen. Päärynä-, kirsikka- ja luumupuiden sato on yhtälailla helppo saada hyväkuntoisena talteen. Käytön jälkeen FC:n saa varastoitua pieneen tilaan odottamaan ensi vuotta. 



Fruit Collector - omenankerääjä



Olen itse tykännyt Fruit Collectorista todella paljon ja kokenut sen hyväksi ja näppäräksi tuotteeksi. Kerään paljon mielummin hedelmät verkosta kuivana ja puhtaana, kuin maasta heinäisenä ja likaisena.  

The Original Fruit Collector-omenankerääjän voi tilata ainoastaan heidän nettisivuiltaan. Sivustolle pääset klikkaamalla tästä. Kiitos yhteistyöstä Fruit Collector!


Onko Sinun puutarhassa hedelmäpuita? Kiva olisi myös kuulla, mitkä puutarhan hedelmäpuut ovat Sinun lemppareitasi.  Ihanaa viikonloppua Sinulle! 

Kukkivaa eloa puutarhassa

Tänä kesänä kaikki tuntui kukkivan hirmuisen aikaisin ja kaiken lisäksi vielä todella nopeasti. Pelkona olikin, että kukkiiko enää syksyllä mitään. Ainakin vielä toistaiseksi puutarhasta löytyy kukintaakin. Toisaalta on myönnettävä, että tänä vuonna hyötypuutarha on enemmän kiehtonut kuin kukkapuoli. Ehkä juuri sen vuoksi, että kukinnat ovat menneet niin hurjalla vauhdilla ohitse. 

Kärhöt ovat kukkineet pitkään ja hartaasti. Ja vielä uusia nuppuja ilmestyy. Kärhöistä olen tehnyt kaksi ihan omaa postausta, kun ne ovat niin ihania ja vielä yksi tulee ilmestymään jossakin vaiheessa. Aiemmat postaukset pääset katsomaan täältä ja täältä.  Lievää kärhöhöyrähdystä on havaittavissa.






Vaikka yleensä en ole ollut keltaisten kukkien ystävä, niin syksyyn keltaiset kukat ovat aina mielestäni sopineet. Syksyisin ja nykyään myös keväisin kaipaan keltaisen iloista pirteyttä.






Daaliat, oi ihanat daaliat, jaksavat ilahduttaa. Tosin, eivät nekään jaksa kukkia niin loisteliaasti kuin muina kesinä. Osa daalioistani on edelleen vasta nuppuvaiheessa. Hopi hopi, kiirehtikäähän jo, jotta kerkiätte ennen ensimmäisiä halloja.










Tämänkin kukkapenkin daalia antaa vielä odottaa itseään. Sen kukat aukeavat keltaisina ja muuttuvat lopulta vaaleanpunaisiksi. Tämä on daalioista se, jota kaikista eniten odotan. Se on nimittäin ihan super ihana! 






Syksy tuntui tulevan ilmoille ihan rytinällä. Yöt ovat todella kylmiä ja illatkin alkavat pimenemään aina vain aikaisemmin. En ihan vielä ole valmis syksyyn, mutta ei se taida lupaa kysellä. Toisaalta, syksyn pimeydessä on se hyvä puoli, että kohta pääsee jo polttelemaan kynttilöitä. Ihan vielä en tosin suostu niiden polttamista aloittamaan, koska tuntuu, että se on jo lähes kutsu syksylle tulla tupaan. 

Kuten ehkä tekstistä voi havaita, syksy ei ole vuodenajoista suosikkini.  Mites Sinä, tykkäätkö syksystä vai kauhistuttaako ajatuskin siitä? 

Mukavaa torstaita Sinulle <3

Tämän vuoden tomaattilajikkeet. Osa 1.

Suurin osa lukijoista on varmaan huomannut tomaattihulluuteni, joka pääsi valloittamaan minut ihan kokonaan talvella ja keväällä. Tämän vuoksi kasvatuksessa on ollut tänä kesänä lähemmäs 80 lajiketta. Ikävä kyllä, melko moni on osottautunut vääräksi lajikkeeksi, joten niitä on hankala alkaa arvostelemaan. Mutta toisaalta, eiköhän listalta löydy ihan tarpeeksi ruodittavaa.

Ensimmäisen osan ruotimisen hoiti Ilona ja Juliat ja tästä löytyy video Youtubesta. Lajikkeina oli Pink Baby Plum F1, Chocolate Pear, Muddy Waters, Dasher, Ukranian Purple ja Tiger F1. Näistä raadin mukaan jatkoon pääsi kaksi lajiketta. Käy kurkkaamassa Youtuben puolelta, mitkä ne ovat. Videoon pääset klikkaamalla tästä.



Tiger F1



Pink Baby Plum F1

On vielä pakko antaa tuolle upealle kolmikolle pointsit esiintymisestä. Jotenkin mukavan luontevaa. Ei paljon taida kamera jännittää! 

Koko tomaatti lajikkeet 2018 sarja : (otsikkoa klikkaamalla pääsee kyseiseen postaukseen)

Osa 5
Osa 1
Jatkoon päässeet lajikkeet

Tietoa tomaatin kasvatuksesta:

Tomaatin kouliminen
Taimien lannoitus
Istutus ja hoito

Julkkikset paparazzin kohteena

Viime viikolla meillä kävi ihana puutarhatoimittaja Paula Ritanen-Närhi tapaamassa sulkarouvva-laumaa. Etenkin Martta kunnostautui ja oli selvästi julkkis-ainesta. Jopa minun ja Paulan selfieen Martta tunki itsensä. Khih.Tässä postauksessa ei kuitenkaan paparazzilla tarkoiteta Paulaa, vaan minua. Kokeilin kameran "uutta" objektiiviä, jolla pääsee ottamaan kaukaa kuvia. Olen joskus manaillut kanojen kuvaamisen vaikeutta ja täytyy todeta, että uudelle objektiivillä homma helpottui kummasti. 

Tunsin itseni melkoiseksi paparazziksi, kun salaa sulkarouvia kuvailin. 





Hipsu alkaa pikku hiljaa haastamaan Lottaa. Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan johtajuuden kannalta. Fenix-parka sen sijaan saa Lotalta välillä kyytiä ja näyttääkin Lottaa pelkäävän. Toisaalta, eilen töistä tullessani löysin Lotan, Fenixin ja Hipsun nukkumasta rappusilta aivan kiinni toisissaan. Sitten, kun laitoin heidät aitaukseen, alkoikin tipusilla hirveä paniikki-säntäily. Hassua tyyppejä.











Tässä meidän kovis-lauma. Nauroin ihan ääneen, kun katselin lauman lähestymistä. Ihan kuin olisivat järjestäytyneet johonkin hurjaan kohtaamiseen. 






Hipsun harja ja heltta näyttävät sille, että kohta alkaa tyttö munimaan. Itse veikkasin, että tämän viikon loppuun mennessä munii ensimmäisen munan. HerraMies veikkasi ensi viikon keskiviikon puolesta. Katsotaan, kumpi on lähempänä totuutta.  Voi että, jotain haikeutta on ilmassa, kun meidän pienistä on kasvanut jo ihan isoja kanasia. 






Näiden kuvien myötä toivotan Sinulle ihanaa uutta viikkoa. Olkoon viikkosi täynnä iloa!

Mamma Mia, mitä daalioita!

Olen aina tykännyt daalioista ja vuosi vuodelta höyrähtänyt niihin lisää. Viime talvena innostuin tekemään reilun tilauksen Lukon Bulbsiin, josta löytyi ainakin kuvien mukaan valtavasti erilaisia daalioita. Lisäksi Helsingin puutarhamessuilta mukaan tarttui yli 10 uutta daaliaa. Ja tietysti erilaisista puutarhamyymälöistä tuli hankintoja tehtyä. 

Melko ajoissa laitoin juurakot kasvamaan, mutta ajan- ja tilanpuutteen vuoksi taimista kasvoi pitkiä ja honteloita. Kesäkuun alkupuolella kauhealla kiireellä istutin niitä ympäri puutarhaa ja pohdin, että kenenhän idea taas oli hankkia hullunlailla uusia daalioita, kun edellisiä oli kellarissa talvehtinut, vaikka kuinka paljon.  Kun kaikki oli saatu istutettua, oli aika voittaja-fiilis.

Nyt honteloista reppanoista on kasvanut tuuheita kasveja, joiden kukinta palkitsee kaiken vaivan ja saa pohtimaan, että ei daalioita ollutkaan yhtään liikaa.  Olen myös lohduttautunut koko kesän sillä, että vaikka kaikki muu kukkisi etuajassa, ainakin daaliat kukkivat koko syksyn, eikä tarvitse kärsiä kukkimattomasta puutarhasta. 



Daalia




Joriini





Daalia



Tämä on huiman värinen. En oikein tiedä, onko tämä todella kauhea vai erikoisen upea. Hyvin persoonallinen tyyppi joka tapauksessa. Tämän juurakko on ostettu vuoden 2017 messuilta ja onkin nyt kasvanut ihan valtavasti. Kunhan alkaa kukkimaan kunnolla, niin otan koko kasvista kuvan. Se on melkoisen komean kokoinen. 



Daalia



Oranssien kukkien kuvaamisen olen huomannut olevan hankalaa. Tuntuu, etten saa värejä taltioitua ihan oikeanlaisiksi. Kamerassa tuskin on vika, vaan kuvaajassa. Muutenkin usein pohdin, etten kuviin koskaan saa talletettua samaa kauneutta kuin, mitä koen ihan livenä. Näiden ajatusten kanssa en onneksi ole yksin. Esimerkiksi Merikapteenin vaimo-blogin ihanan Ninan kanssa tätä pohdimme yhdessä. On siinä hyväkin puoli. Usein kameran suosiolla jättääkin pois ja keskittyy siihen oikeaan hetkeen. Se ei taltioidu kuvaksi, mutta muistojen kirjaan sen kauneus jää elämään. 



Daalia



Karvapyllylallerot rakastavat syksyn kukkia. Nämä ovat niin sympaattisia. Toisaalta minua vähän säälittää, kun he ovat muuttuneet todella hitaiksi. Joku ihana viehätys näissä suloisissa pölyttäjissä on ja olen kuvannut niitä tänä kesänä mahdollisimman paljon. Alkukesästä se oli hankalaa, kun vauhti oli niin hirmuinen. Enää ei vauhti päätä huimaa, mutta nyt oli tarkennus pielessä. Taisi tällä kertaa kuvaajalla olla liikaa vauhtia, khih. 






Jatketaan joskus muulloinkin daalioiden parissa. Kunhan ehdin nimiä tarkistelemaan, niin teen postauksia, joista lajikkeetkin selviävät. Vielä en ole ehtinyt asiaan paneutua ja kuitenkin pitäisi. Yllättävän paljon seassa on sellaisia, joita en todellakaan ole valinnut. Kauniita ovat ihan joka tapauksessa, joten suurempaa harmitusta en siitä tunne. Nimetön, yllättävä kauneus on ihan yhtä arvokasta kuin nimellinen ja odotettu <3 

Asiasta kukkaruukkuun ja sen viereen. Kävimme eilen ystäväni Saijan kanssa katsomassa Mamma Mia: Here We Go Again!-elokuvan. Torstaina katsoimme ensimmäisen osan, kun emme kumpikaan olleet sitä nähneet ja onneksi katsoimme, sillä toisesta osasta olisi jäänyt paljon ymmärtämättä ilman ensimmäisen osan katsomista. En ole ollut musikaalien ystävä, mutta pikku hiljaa olen alkanut kääntämään pääni tässäkin asiassa. Tänä syksynä aion mennä ensimmäistä kertaa ihan teatteriin musikaalin katsomaan, sillä rakastuin nyt niin paljon siihen meininkiin ja fiilikseen. Kouvolan teatterissa alkaa My Fair Lady ja sen haluan nähdä. Olin ajatellut mennä sen katsomaan muutenkin, sillä ystäväni Nina esiintyy siinnä ja olen aina rakastanut hänen taitoaan näytellä. Nyt tämän Mamma Mia kokemuksen jälkeen odotan tuota My Fair Lady kokemusta aivan valtavasti.  

Joten, mikäli olet pohtinut, että lähdetkö Mamma Mia leffan katsomaan, niin suosittelen. Vinkkaan myös ottamaan nenäliinan mukaan. Naurua ja iloa, kyyneleitä ja surua. Tunteisiin meni ja ihan kunnolla! 

Onko Mamma Mia-leffat Sinulle tuttuja ja tykkäsitkö niistä?

Ihanaa viikonloppua Sinulle! 

Tomaattikeitto tuoreista tomaateista

Täytyy sanoa, että nyt eletään mahtavia aikoja näin tomaattihullun näkökulmasta. Satoa kypsyy huimaa vauhtia, eikä kaikkea enää edes keritä syömään tuoreeltaan, vaikka kuinka herkutellaan päivittäin. Talon seinustella kasvavista pensastomaateista tulee valtavalla vauhdilla kypsiä tomaatteja, eikä niitä tuoreeltaan tee mieli syödä, kun ovat "vain perustomaatteja". Kas, meistähän on tämän kesän aikana tullut siis nirsoja tomaatin suhteen! Tomaateissa on niin huiman makeita lajikkeita, että nämä perustomaatin makuiset mielellään hyödyntää ruuanlaitossa. Tänään päätin tehdä ihan ensimmäistä kertaa tomaattikeittoa. 

Pitää vielä mainita, että itsehän en ole ollut mitenkään järin innokas kokki. Teen toki ruokaa, mutta olen pitäytynyt aina niissä samoissa ruuissa, joissa ei tarvitse paljon mielikuvitusta käyttää. Tämän kesän aikana olen yllättänyt itseni ja perheeni viihtymällä keittiössä kokeilemassa uusia ruokia. Kuulema erittäin mukavaa vaihtelua! Toisaalta, toistaiseksi olen kuitenkin edelleen todella laiska kokki ja oion aina monessa asiassa. Siispä tomaattikeitonkin tein niin helpolla kuin se vaan ikinä on mahdollista. Nopeaa, helppoa ja makoisaa.






TOMAATTIKEITTO

1,2 kg tuoreita tomaatteja
2 pientä paprikaa
2 pientä keltasipulia
Tuoretta basilikaa (kolmen oksan lehdet)
Tuoretta tinjamia (kahden oksan lehdet)
Suolaa
Mustapippuria
Valkopippuria
2,5 dl vettä
2 dl ruokakermaa


Heitin kattilaan tomaatit kokonaisina. Niiden seuraksi pilkoin paprikat ja sipulit. Lisäsin mausteet ja veden. Keitin 20 minuuttia, jonka jälkeen soseutin tehosekoittimella. Lopuksi lisäsin vielä ruokakerman. 






Tämän ehkä voisi nimetä laiskan kokin tomaattisopaksi. Tomaatin kuoret jäävät keittoon  ja soseutuksesta huolimatta ne vähän tuntuvat suussa. Meitä ne eivät häirinneet, joten jatkossakin saavat jäädä. Jos haluaa oikeasti sileää keittoa, niin tomaatit kannattaa kaltata. Kalttaaminen onnistuu laittamalla kokonaiset tomaatit puolen minuutin ajaksi kiehuvaan veteen, jolloin kuoret saa helposti irti. Itse olen tähänkin liian laiska, joten kuoret saavat jäädä. En myöskään pilkkonut tomaatteja etukäteen. 

HerraMies yllättyi siitä, että tykkäsi tästä keitosta. Odotukset olivat kuulema jotain ihan muuta. Niinkuin kerroin jo Kesäkurpitsakeiton kohdalla, niin hän ei todellakaan ole kasvisruokien suuri ystävä. Vaikuttaa sille, että hänenkin makuelämyksensä ovat alkaneet saamaan uusia tuulia. Oppia ikä kaikki! Yllätämme näköjään itsemme nyt jatkuvasti pitämällä sellaisista asioista, joista emme ennen pitäneet. Makoisan Kesäkurpitsakeiton ohjeen löydät klikkaamalla tästä.


Taika halusi esitellä tämän ruuan, koski oli itse mukana sitä tekemässäkin:  






Mikä on Sinun suosikki tomaateista tehtävistä ruuista?

Ensimmäinen itse kasvatettu kypsä vesimeloni!

Tänään koettiin semmoinen hetki, joka sai useammankin perheenjäsenen tanssahtelemaan pihalla. Julialla oli hymy enemmän kuin herkässä, eikä suotta. Tämä on kolmas kesä, kun meillä kasvatetaan vesimelonia ja nyt saimme ensimmäisen kypsän vesimelonin. Hiphei! 

Julia innostui melonien kasvatuksesta ja keväällä yhdessä kylvimme lähes 10 erilaisen melonin siemeniä. Kaikki itivät yli odotusten ja taimet lähtivät hyvin kasvuun. Kunnes alkoivat yksitellen kuolemaan ja syyksi paljastuivat harsosääsket. Harmitti ihan valtavasti Julian puolesta, sillä hän oli ollut melonien kasvatuksesta tosi innoissaan.  

Saimme osan taimista pelastettua, kun Julia istutti ne uudelleen ja veimme ulos. Kuitenkin taimilla kesti melkein kesäkuun loppuun saakka ennenkuin lähtivät kunnolla kasvamaan ja kukintakin alkoi vasta heinäkuun puolenvälin paikkeilla.  

Joka tapauksessa, kaikki Sugar Baby-vesimelonin taimet kuolivat, joten ostin niitä muutaman ajatellen, että olisi paremmat mahdollisuudet saada edes yksi meloni. On melko selvää, että lapsen innostus kasvattamiseen hyytyy, jos sato jää täysin nolliin.  

Ensimmäisessä taimessa olikin kukinta jo hyvässä mallissa, eli löytyi sekä emi- että hedekukkia. Pääsimme pölytys puuhiin samantien ja pölytys onnistuikin kerta heitolla.  Tosin, muutaman viikon kuluttua alku alkoi mätänemään. Seuraavasta pölytyksestä lähti uusi meloni kasvamaan ja tänään pääsimme sitä maistelemaan! 







Ihan ongelmitta ei tämänkään tarina lopulta mennyt. Kasvu alkoi hyvin, mutta sitten taimeen iskivät vihannespunkit. Sen vuoksi luulen, että meloni ei enää kokoa kasvanut ja kieltämättä oletin, ettei siitä mitään syötävää koskaan saada. Sitkeästi Julia kuitenkin meloniaan hoisi ja hyvä niin. Reipas likka!






Melkoisen tyytyväinen melonin kasvattaja <3






Hirrrrrrveen painava jättimeloni, khih!






Tämä taas on todiste siitä, että koskaan ei pidä luovuttaa, eikä koko ratkaise! Maku oli todella hyvä. Olisihan sitä toki voinut vähän enemmänkin syödä. Viiteen osaan tuo meloni jaettiin ja vähän kieltämättä jäi massuun tilaa sen syönnin jälkeen... 

Nyt kasvihuoneessa on vielä yksi "isompi" meloni kypsymässä, joka varmaankin kerkiää vallan mainiosti, ja sitten useampia pieniä möllyköitä, joista ei voi kuin toivoa parasta. Pidetään peukkuja, että vielä niistäkin saadaan maistiaisia! 

Oletko Sinä kokeillut vesimelonin kasvatusta? 

Myönnän olleeni väärässä! + arvonnan voittaja

Ilona tykkää todella paljon kesäkurpitsasta ja innostui viime kesänä kokeilemaan niiden kasvattamista itse. Tänä kesänä lajikemäärä ja samalla myös taimimäärä kasvoi. Viime vuonna teimme kesäkurpitsasta hilloa ja melkolailla tyttö on itse sen syönyt. Minustakaan se ei ollut pahaa, mutta silti valitsin aina jonkun muun hillon lettujen päälle, enkä leivän päällä tykkää hillosta. Ilona joka tapauksessa siitä tykkäsi tosi paljon ja jos haluat reseptin käydä katsomassa, niin se löytyy klikkaamalla tästä.  


Itse en ole rehellisesti sanottuna koskaan kesäkurpitsasta pitänyt. Olen syönyt sitä joskus raasteena ja leikkinyt sen olevan kurkkua. Oli kiva, kun kerroin täälläkin asiasta, niin Outi´s life-blogin ihana Outi kertoi tehneensä joskus ihan samaa <3 Varsinaiset kesäkurpan ystävät!  Tänä kesänä söin raakana kesäkurpitsaa ja ensimmäisen kerran koin, että kesäkurpitsahan voikin olla hyvää. Päättelin kuitenkin, etten kypsennettynä siitä tykkää ja olen vähän karsastanut ajatusta käyttää sitä ruuassa. Viime viikolla kypsensimme uunissa kesäkurpitsaviipaleita ja söihän sitä, mutta en kokenut mitään suurempaa Suussani on juhlat - fiilistä. 






Löysin netistä Koskenlaskija-kesäkurpitsakeiton ohjeen ja sitä päätin kokeilla. Ja tsädää, sitten alkoi makunystyröillä bileet! Oikeasti niin käsittämättömän hyvää, että siihenhän tuli ihan himo. Taikaa lukuunottamatta tykkäsimme siitä kaikki. Jopa HerraMies, jonka käsitys hyvänmakuisesta vihanneksesta on lenkkimakkara. Eli suosittelen paljon! Täältä löytyy alkuperäinen ohje, jota itse vähän muokkasin. 


KOSKENLASKIJA-KESÄKURPITSAKEITTO

1,5 isoa kesäkurpitsaa 
8 dl vettä
1 pienehkö punasipuli
1  pienehkö keltasipuli
suolaa
lipstikan lehtiä
valkopippuria
mustapippuria 
250g Koskenlaskija RUOKA-juustoa

Pilkoin kesäkurpitsat ja sipulit kattilaan ja lisäsin veden. Joukkoon heitin mausteet. Keitin noin 15 minuuttia, jolloin sipulit ja kesäkurpat olivat pehmeitä. Soseutin ja sen jälkeen lisäsin Koskenlaskija-juuston. Suolaa vaatii melko runsaasti, joten sitä vielä lisäsin maistamisen jälkeen. 

Lisämakua saa heittämättä lautaselle muutaman tuoreen basilikan lehden. 


Luulenpa, että kesäkurpitsaa tulee tämän jälkeen kokeiltua ruuissa paljon rohkeammin. Sanoinkin Ilonalle, että ompa ihanaa, että hänen innostuksensa kautta pääsin mokomasta kesäkurpitsa-inhostani eroon. Näin sitä voi oppia pitämään uusista mausta "vanhemmallakin" iällä. Mahtavaa! 






Lopuksi vielä julkistetaan Maatiaiskanasen Elämää-blogin 1v arvonnan voittaja. Kodin Kukat-nettikauppaan voitti 25 euron arvoisen lahjakortin... *rumpujen pärinää* 

Matti Juhani Niilola Matti metsässä ja muualla-blogista. Onneksi olkoon voittajalle! Juuri katsoin, että tuonne nettikauppaan on tullu ihan käsittämättömän ihania syyssipuleita myyntiin. Uulalaaaa! 

Ja valtavan suuri kiitos kaikista niistä ihanista kommenteista, joita olitte kirjoittaneet kysymykseeni, että miksi luet tätä blogia. Tulin niistä tosi tosi iloiseksi ja pohdin, että on tällä blogilla vaan ihan mielettömän ihanat lukijat. Kiitos teille ihan jokaiselle  <3 

Mukavaa uutta viikkoa Sinulle!





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...