Elvinkummun mullistus + muistutus arvonnasta

Kevät on mennyt kokonaan hyötypuutarhan laitossa ja myönnettäköön, että on ollut oikeasti ikävä kukkapenkkien tekoa. Tänään otinkin Elvinkummun käsittelyyn.  Elvinkummun yläosassa on ollut kapea väli, joka on ollut nurmikkona. Muuten ihan ok, mutta olen niin laiska ruohonleikkaaja, että nurmikkokaistele pääsi aina ihan hirveän näköiseksi. Eli ei toimiva ratkaisu ollenkaan. 

Keijupenkin edessä oli yksi iso kivilohkare, joka oli keijupenkistä nostettu vuosi sitten keväällä, mutta joka oli jäänyt niille sijoilleen. Emme oikein tienneet, mihin se sijoitetaan ja sen verran painavasta palasta oli kyse, ettei sitä viitsinyt turhia matkoja roudailla. Sain idean, että Elvinkummun nurmikkokaistele korvataan kivipolulla. 

Omissa ajatuksissani oletin tuon kiven riittävän pidemmällekin, mutta kuten kuvasta näkyy, ei se järin pitkälle riittänytkään.




Tontilta löytyi muutamia pienempiä lohkareita, jotka meinattiin laittaa suoraan tuon ison kiven jatkoksi. Sekään ei näyttänyt oikein järkevältä, joten annoin ajatuksen vähän hautua. Tänään sitten sain ajatuksen. Kivet käännetäänkin pituus suuntaan ja väleihin jätetään reilusti tilaa. Väleihin voi istuttaa rönsyakankaalia. Joten ei muuta kun tuumasta toimeen. 

Yleensä en nurmikkoa kaiva, kun kukkapenkkiä teen, mutta tässä paikassa se oli paikollista. Nurmikko pois ja lisää multaa reilusti. Kivet paikoilleen ja sitten pohtimaan istutuksia.









Istutin punaisia liljoja, erilaisia päivänliljoja, keijunkukkia ja syysleimuja. Vielä riittää kasvienkin kanssa hommia. Samoin ison kiven reunoilta täytyy ottaa nurmikko pois ja lisätä siihenkin multaa. Hommaa siis riittää, mutta ai että oli ihana saada puuhailla kukkapenkin parissa pitkästä aikaa! Ihan erilainen fiilis kuin eilen illalla. Kukkaisterapia tekee ihmeitä. 

Tänään posti toi herkkuja. Maistelimme Ilonan ja Julian kanssa Fatalii Gourmetin uutuutta, eli Chilisalmiakkitoffeeta sekä Suolapähkinächilitoffeeta. Olen vähän arka chilin suhteen, koska en itse pidä siitä jos chili jää tuntikausiksi polttelemaan suuhun. Pelko oli ihan turha, sillä vaikka Chilisalmiakkitoffeessa oli potkua, se ei ollut liian voimakas, eikä jäänyt pitkäksi aikaa suuhun.  Suolapähkinächilitoffee oli selvästi miedompaa ja makeampaa. Hjam! Suosittelen kokeilemaan molempia. Samalla onkin hyvä muistuttaa vielä arvonnasta, jossa voit voittaa Chilisalmiakkitoffeeta  itsellesi. Arvontaan kerkiät osallistumaan vielä huomiseen saakka. Tästä klikkaamalla pääset arvontaan.




Aika siirtyä uuteen

Koen jonkinlaista luopumisen tuskaa tällä hetkellä. Tulppaanit ja narsissit lopettelevat kukintaansa. Toisaalta, tämä ränsistymisen hetkikin on jollainlailla kaunista.  Ainoastaan muutama tulpsu ja narsku jaksaa vielä kukkia, mutta katsotaan hetki vähän erilaista kauneutta. He ovat nyt kaikkensa antaneet...



























Muutama sitkeä jaksaa vielä kukkia.














On aika siirtyä seuraavien kukkijoiden pariin. Kuitenkin itselläni on vähän tyhjä olo, kun puutarhassa kiertelee. Kokeeko kukaan muu vastaavaa tyhjyyttä tulppaanien ja omenapuiden kukkaloiston loputtua?


Akileijat, alppikärhö, kurjenpolvet ja laukat piristävät kuitenkin tyhjää oloani.














Tämä Iiris on suorastaan hurjan värinen. Tämä löytyi Elvinkummulta kaikkien rikkaruohojen keskeltä viime kesänä. En ole ikinä vastaavan väristä Iiristä nähnyt. En voi sanoa, että tämä nyt suorastaan kaunis olisi, mutta kieltämättä aika erikoinen. Hänen erikoisuutensa viehättää itseäni.






Olenkin ehkä joskus sanonut, mutta rakastan Iiriksiä! Oijaij, kun tämäkin on niin suloinen. Tänä vuonna kukinta-aika on ikävä kyllä todella lyhyt. 






Kurjenpolvet ovat myös ihania. Niitä ei voi olla puutarhassa liikaa!






Viime syksyn ostos, koristeomenapuu "Musta Rudolf" kukkii myös muutamin kukkasin. Muutoin omenapuiden kukinta tosiaan onkin jo ohi. Siitäkin olisin mielelläni nauttinut pidenpään...






Hevoskastanja on nyt komeimmillaan.














Tänään en ole saanut oikein mitään järkevää aikaiseksi. Päivistä menee todella paljon aikaa kasteluun tällä hetkellä ja uudet istutukset odottavat. Sääennusteet lupailivat kylmenevää, joten en ole oikein uskaltanut herkempiä kasveja viedä ulos. Tosin, sisällä harsosääsket tekevät tuhojaan, joten osan olen viimeisessä hengenhädässä vienyt ulos. Olen ajatellut, että niiden kohdalla ulkona olo ei voi aiheuttaa mitään semmoista pahaa, mitä niille ei tapahtuisi sisällä. Rasittavia hyönteisiä. Lentelijöitä ei juurikaan enää näy, mutta toukat tekevät tihujaan pienissä ruukuissa... Maisseista sain puolet pelastettua varmaan ihan viimeisillä hetkillä, kun vein ne tulos ja putsasin juuret mullasta ja toukista. Kesäkurpitsoissa on sama tilanne. Osan olen juurruttanut uudelleen. Melonit ovat surkeassa kunnossa... Joten, vaikeaksi menee viimeisten taimikasvatusten osalta, mutta toivotaan, että jotain säilyy hengissä. Lähinnä Ilonan ja Julian takia toivon, että melonit ja kesäkurpitsat selviytyvät, kun ne ovat heidän kasvatuksiaan. Pelastetaan, mitä voidaan. 


Marmatuksestani huolimatta toivottelen mukavaa tiistai-iltaa Sinulle <3 

Oma kasvimaa lapselle

Taika toivoi saavansa oman kasvimaan ja tokihan semmoinen piti tehdä. Sopivan kokoinen kasvimaa tuli yhdestä lavakauluksesta. Taikalla oli toiveena saada omalle kasvimaalle mansikoita, herneitä, kurkkua ja porkkanoita.  Lavakaulukseen ne saa juuri sopivasti mahtumaan, kun kaikkea laittaa pikkuisen. 


Koko siskos-porukka oli touhussa mukana. 






Lavakauluksen pohjalle laitoin pahvia. Alusta on vähän epätasainen, joten lavakaulus jäi vähän keikkumaan. Mullat olisivat joistakin kulmista tulleet pois, joten nostin pahvinreunat lavakaulusta vasten. Tuossa kohdassa ei juuri mitään kasva, joten oletan yhden pahvikerroksen riittävän pitämään altapäin tulevat rikkakasvit kurissa. 






Taikakin haki monta kottikärrillistä multaa kasvimaalleen. Reipas pimatsu!






Taika kävi omilla kottikärreillään hakemassa mansikan taimia, jotka olivat valeistutuksessa syksyn jäljiltä. Muutama polkan taimi ja lisäksi kuukausimansikkaa. Kuukausimansikka on siitä ihana, että leviää hyvin ja tekee lähes koko kesän satoa. Juuri sopiva lapsiperheelle. Khih, juuri huomasin, että Taikalla on jalassaan talvikengät ja ne ovat tietysti väärissä jaloissa. 

Mansikoiden lisäksi kylvimme Taikan kanssa herneitä ja porkkanoita. Osa siemenistä tuli jostain syystä todella lähekkäin... Mutta niitä joudan sitten joskus harventamaan, kun Taika ei ole paikalla. Ajattelen itse niin, että kun lapsi tekee jotakin, niin hän saa oikeasti itse tehdä, vaikka se menisi ehkä vähän pieleenkin. Kuitenkin on tärkeää saada kokemus siitä, että minä tein itse ja osasin. Kurkun taimen istutamme vähän myöhemmin.






Kasvimaan sijoitimme Taikan leikkimökin läheisyyteen.  Pidetään peukkuja, että tyttö saa herkullista satoa omalta kasvimaaltaan. Kastelu ainakin tuntuu olevan hallussa! Oman kasvimaan hoito opettaa lapselle myös odottamisen jaloa taitoa. Taika oli tietysti olettanut, että heti pääsee herneitä syömään, mutta nyt pääsee (tai joutuu) odottamaan ja näkemään kuinka ne itävät ja kasvavat. Herkkujakin pääsee syömään vähän eri aikoina. Ensin pääsee herkuttelemaan mansikoilla, sitten herneillä ja kurkuilla ja lopuksi vielä porkkanoilla. 






Kiirettä pitää ja puuhaa riittää niin, että tunnit meinaavat loppua vuorokaudesta. Taitaa olla tuttua jokaiselle viherpeukalolle tällä hetkellä! Mukavaa uutta viikkoa Sinulle <3

Bloggaajatapahtuma Marketanpuistossa

Eilinen päivä meni mukavissa merkeissä Kotipuutarha lehden järjestämässä puutarhabloggaritapahtumassa Marketanpuistossa. Olin laittanut Kukkia ja haaveita-blogin Sirkulle sähköpostia, että onko hän tapahtumaan lähdössä. Viesti saavutti Sirkun vasta eilen ja olin jo kauppakeskus Veturin kohdalla matkalla, kun häneltä tuli viesti, että olisi juuri lähdössä. Ei muuta kun stoppi Korian ABC:lle, josta matka jatkui yhdessä. Kiitos Sirkku mukavasta matkaseurasta. Aina vaan yllätyn siitä, kuinka helppoa blogiystävien kanssa keskustelu heti on. Ihan kuin olisi tunnettu aina. Kaksi puheliasta naista sai hyvin menemään useamman tunnin autossa. Khih! 

Marketanpuistossa oli eilen myös Puutarhapäivä, jolloin tarjolla oli paljon erilaisia taimia ja puutarhatarvikkeita. Lisäksi olisi ollut myös luentoja, mutta niillä ei tullut käytyä. 

Marketanpuiston puutarhamyymälä oli aivan ihana! Harvoimpa tälläisiä näkymiä puutarhamyymälässä on!














Näkymät puistossa olivat todella kauniita. Tämä orvokki-istutuskin oli niin ihastuttava! Aivan liian vähän tuli kuvia otettua, mutta halusin nauttia tunnelmasta kaikessa rauhassa. 









Olimme hyvissä ajoin Marketanpuistossa, joten kiertelimme aluetta ennen bloggaajatapahtuman alkua. Muutamia tuttuja bongasimme jo ennen tapahtuman alkua. Ja juttua riitti heti! 

Tapahtuman alussa Kotipuutarha lehden päätoimittaja Maija Stenman kertoi, kuinka pienen pihan saa viihtyisäksi. Maija kertoi oman pihansa täysremontista, joka toteutettiin kolmen vuoden aikana. Upea oli lopputuloskin.






Kekkilän Mari Kaartokallio kertoi terassin ja parvekkeen sisustamisesta, sekä esitteli Kekkilän uudet viherkalusteet. Postauksen lopussa on niistä kuva. Valitettavasti aurinko teki jälleen kuvaajalle tepposet, eikä nämä upeat viherkalusteet pääse kuvassa ollenkaan oikeuksiinsa.






Jaani Turunen Rudukselta kertoi pihan kivetys mahdollisuuksista. Itselleni jäi fiilis, etten alkaisi kivetyksiä itse edes tekemään, vaan pyytäisin siihen ammattilaisen apuun, jotta lopputuloksesta tulee oikeasti siisti ja kestävä. Upeita kivetyksiä nähtiin esityksessä.






Sanna Tahvonen, Puutarha Tahvoset-yrityksestä, kertoi Proven Winners-sarjasta, jossa on paljon uutuus tuotteita pieneen pihaan. Upeita aronioita, kuusamoita, hortensioita ja angervoja, jotka jäävät pieniksi ja kompaktin kokoisiksi.  Saimme kotiinviemisiksi aivan ihanat Big Bang-angervot. Kiitos!










Saimme tapahtumassa aivan ihanaa lohisalaatia ja kahvin kanssa tälläiset ihanat leivonnaiset. Hyvin herkullista, hjam!






Tässä Kekkilän viherkalusteita sekä Ruduksen kivetystä.








Kiitos Kotipuutarha tästä ihanasta tapahtumasta. Kiitos esitelmien pitäjille ja kiitos ihanat blogisisaret upeasta seurasta! Oli todella ilo nähdä teidät kaikki ja päästä tutustumaan teihin ihan livenä! 

Kevät on niin kiireistä aikaa, että monet eivät puutarhastaan kerkeä lähtemään mihinkään, mutta toivottavasti voimme pitää jonkinlaiset miitingit kesän aikana jonkun puutarhassa. Ohjelmaksi varmaankin riittää ystävien tapaaminen <3


Puutarhan kuulumisia kuvina

Tämä kevät on todella hellinyt puutarhureita ja puutarhassa tuntuu olevan jatkuva kukkien ilotulitus. Selkänsä kun kääntää, niin uusi kukka avautuu tai ainakin on jo tekemässä nuppuja. Omenapuut jatkavat vielä täyttä ilotteluaan ja kirsikka-metsä kaunistuu päivä päivältä. 


Muurin edusta alkaa olemaan jo täysin kukassaan. Valitettavasti tästä loistosta ei enää montaa päivää saa nauttia. Kuvakaan ei oikeutta tulppaaneiden kauneudelle tee...








Esikot viihtyvät rikkaruohoisessa rinteessä. Olen meinannut näitä alkaa siirtämään parempaan paikkaan, kun ovat tallausvaarassa. Näitä riittää onneksi niin paljon, että osan laitan muualle ja osa jatkaa samassa paikassa kasvuaan. Osan jätän paikoilleen puhtaasti siitä syystä, että mikäli suuttuvat siirrosta, eivät kuitenkaan häviä kokonaan. 






Alppikärhö on aloittelemassa kukintaansa. Viime vuonna tämä ei kukkinut ollenkaan, joten nautin kukinnasta kaksinverroin. 









Tämä on itselleni ensimmäinen laukka-kesä. Syksyllä istutin useammanlaisia laukkoja pihaan, kun harmittelin etten ollut niitä koskaan hankkinut. Nyt laukat ovat aloittamassa kukkimista. Oijoij, odotus on ollut kova ja nyt se palkintaan!








Särkynytsydän kukkii lähes maanrajassa. Ostin viime syksynä jo maanpäälliset osansa kuollettaneen taimiruukun ja valeistutin kasvimaalle. Sielä se nyt kukkii ja kokoa kasvilla lienee huimat 30 senttiä. Khih. Kukinnan jälkeen etsin hänelle sitten ihan ikioman paikan.






Syreenit aloittelevat myös kukintaansa. Jotenkin puutarhassa kulkiessa tulee mieleeni erään kirjan nimi; Huumaavan tuoksun huvila... 







Lila syreeni ja koristeomenapuu vierekkäin ovat aika ihastuttavat yhdessä!







Päärynäpuun kukinta alkaa olemaan lopussa. Jännityksellä odotan, onko tulossa yhtäkään päärynää. Puu kukki kuuden kukan voimin, joten hirveän suuria odotuksia ei ole. Vaikka kukkia ei ollut montaa, olivat ne kuitenkin niin kauniita, että niitä piti kuvata useampaan kertaan.






Kirsikka-metsä...







Tämä paikka on tällä hetkellä yksi lempparikohdistani koko puutarhassa. Rakastan niin paljon omenapuun kukintaa. Eilen kun tuuli, lensi kukkien terälehtiä ympäriinsä. Se oli todella kaunista!










Ihan puun alla kulkiessa kuuluu mahtava surina. Hyvä hyvä ihanat pölyttäjä-ystäväiseni <3










Tiedätkö minkä kukka tämä on?











Hevoskantajahan se. Ja sekin näyttää tänä vuonna tekevän huiman paljon kukkia. Oih, on tämä vaan niin ihanaa! Rakastan hevoskastanjaa. Jo lehtien vuoksi, mutta kukinta teki minuun viime kesänä lähtemättömän vaikutuksen! Kohta se on parhaimmillaan... Hetki enää vain!






Vielä muutama kuva tulppaaneista tähän loppuun...













Viikonlopusta onkin tulossa tavanomaista kiireisempi. Tänään ja sunnuntaita olen illat töissä ja huominen menee puutarhabloggaaja tapahtumassa Espoossa. Vähän jo jännittää. Eikä vähiten ajomatka. Kuulun siis niihin arkoihin kuskeihin, jotka eivät tykkää ajella vierailla seuduilla. Ja nyt lähden ajelemaan isoon maailmaan, apuvva. Nooh, ehkäpä siitä selviän! Khih!

Mukavaa viikonloppua Sinulle <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...