Pääsiäisen makein seikkailu: suklaamuna-aarrejahti

Mahtavan makeaa pääsiäistä! Meidän perheessä on lähes kymmenen vuotta järjestetty joka pääsiäinen suklaamuna-aarrejahti ja tänäkin vuonna lapset osasivat sitä jo odottaa. Perinteinen suklaamunan etsintä on järjestetty siten, että annan vihjeen, joka vie aina seuraavan vihjeen luokse. Aina välillä vihjeiden välilläkin löytyy suklaamunia, mutta lopullinen herkkukätkö on vasta lopussa. 

Tänä vuonna löytyi tälläiset vihjeet. Kuvaa klikkaamalla sen saa isommaksi, jolloin vihjeet näkyy paremmin.

Aluksi Ilona, Julia ja Taika etsivät vihjeitä yhdessä ja ohjeistus olikin, että isommat antavat Taikan yrittää keksiä, mistä uusi vihje löytyy. Hienosti Taikakin osasi vihjeitä ja aarretta etsiä. Tuollainen viiden vinkin kierros oli aika sopiva 3-vuotiaalle, jolloin hän jaksoi keskittyä hyvin. Taikan aarre löytyi ensimmäisenä. Ilona ja Julia saivat vielä jäädä etsimään omia aarteitaan. Ihana, miten tuollaiset teini-ikäisetkin innostuvat ja olivat ihan täpinöissään <3 

Taikan aarrekätkö löytyi. Oli tyttö ensin hyvin ihmeissään ja otti vain vitamiinin, eikä hiffannut, että aarre on löytynyt. Voi sitä hyppyä ja pomppua, kun neiti tajusi, että kaikki suklaamunat ovat hänelle.

Ilonan ja Julian aarrekätköt paljastuivat mosaiikki-laatikosta ja kiipeilyrepusta.

Aarteenmetsästäjät saaliidensa äärellä:

Meidän pääsiäisen vietto jatkuu siten, että itse lähden illaksi töihin. Huomenna sitten jatketaan leipomisia ja olen koko päivän kotona. Sunnuntain ja maanantain olen jälleen töissä. Leipomuksista on tulossa herkullisia ohjeita pääsiäisen aikana. 

Herkullista, makeaa ja ihanaa pääsiäistä Sinulle <3

Intopiukeena keväästä!

Hei, ihanaiset! Se on kevään toinen päivä jo. Mahtavaa upeaa ihanaa! Olen niin odottanut kevään tuloa ja nyt kun se on täällä,  tanssin henkistä lambadaa aamusta iltaan. Voitte varmasti kuvitella, miten äärimmäisen rasittava olen perheen mielestä! Khih!  Onneksi heitä vain naurattaa intoiluni. Luulen heidän kuitenkin toivovan koko sydämestään, että lumet sulavat pian ja poukkoiluni siirtyy pihalle. Ehkä he ovat jo unohtaneet sen, että päivittäin kanssani on kuljettava katsomassa milloin minkäkin kasvin pienen pientä alkua, josta he eivät näe juuri mitään. Itse sen sijaan näen jo sen suurenmoisen kukinnan! 

Auringon paiste on ollut upea ja se auringonlämpö poskilla, oih! Siinä on sitä jotakin virtaa antavaa, eikö totta? Silmäni eivät näin keväällä kestä tuota valoa ja saan äärimmäisen päänsäryn ulkona ollessani, mutta silti se on sen arvoista. On pakko kääntää kasvot aurinkoon päin. Hymy leviää korvasta korvaan. Todennäköisesti näytän melko idiootilta noina(kin) hetkinä, mutta ei haittaa! 

Taimet kasvavat päivä päivältä suuremmiksi. Chilien taimet ovat jo omasta mielestäni upeita. Tosin, olen kyllä ollut huomaavinani, että monien kasvattamat ovat paljon suurempia, mutta ei haittaa ollenkaan. Upeita ovat ja lähes näen jo niiden kukkivan. Ja tietysti tekevän ihanan värisiä hedelmiä. Saati sitten tomaatit, niiden maun voin jo lähes maistaa. Todellisuudessa suurimmassa osassa tomaateista on vasta sirkkalehdet, mutta joissakin näkyy jo pienet ensimmäiset varsinaiset lehdet. Eli siis lähestulkoon valmista "kauraa"! Viikon päästä tomaatitkin näyttävät jo aivan toisenlaisilta. Auringon valo ja lämpö saavat ne kasvamaan nopeasti. 

Tänä aamuna meillä oli pakkasta lähes 26 astetta. Hyrrr! Onneksi päivällä lämpenee mukavasti ja luotan siihen, että pakkaset pian jo loppuvat. Eilen kävin jo vähän kasvihuoneessa haistelemassa ilmaa ja voih, kuinka paljon odotankaan pääseväni sinne möyhimään. Ensimmäinen täysi kesä uuden kasvihuoneen kanssa. Se on onnea se! Odotukset ovat huipussaan. 

Ihanaa kevättä Sinulle <3 Kuka muu tanssii tämän takia hengistä lambadaa?