Rauhaa ja rakkautta

Luulisi, että nyt on kirjoittaminen helppoa, kun kukaan ei vieressä hypi, rieku ja vaadi huomiota. Ilmeisesti kaikkeen tuohon touhotukseen ja meteliin on niin tottunut, että tuntuukin hankalalta kirjoittaa, eikä ajatukset meinaa pysyä koossa ollenkaan. Meillä on siis talo hiljentynyt lapsista muutamaksi päiväksi ja saamme HerraMiehen kanssa nauttia kahdestaan olosta. 

Vaikka lapset ovatkin todella rakkaita, niin aina joskus parisuhde kaipaa sitä ihan omaa aikaa. Meillä oli yli puolivuotta sellaista aikaa, ettemme olleet HerraMiehen kanssa kahdestaan juuri yhtään, eikä etenkään yhtäkään kokonaista vuorokautta. Tuntui, ettemme saaneet yhtäkään keskustelua käydä ilman, että joku sen keskeytti ja tarvitsi juuri sillä hetkellä huomiota tai jotain muuta. Isommat lapset toki jo viihtyvät omissakin oloissaan, mutta etenkin Taika osaa huomiota itselleen vaatia paljon. Mikä tietysti pääasiallisesti on ihan hyvä juttu, mutta aina välillä olemme HerraMiehen kanssa kaivanneet omaa rauhaa ja sitä, että voimme keskittyä toisiimme. Jossain vaiheessa alkoi tuntumaan, että näemme toisistamme enää sen arkisen puolen; tyypin, joka ei jaksa kuunnella kunnolla ja äyskii ja narisee ja valittaa. Onneksi kuitenkin molemmat tiesimme, että kyseessä ei ole parisuhteen ongelma, vaan puhtaasti väsymys ja se, että tarvitsisimme yhteistä aikaa. 

Myös yöt ovat todella rankkoja, kun Taika herättelee moneen kertaan ja tulee viereen jo viimeistään puolen yön aikaan, usein jo paljon aiemmin.  Tyttö näkee pahoja painajaisia ja kuvittelisin, että taipumus on minulta perittyä. Yhä edelleen näen niin pahoja unia ajoittain, että herään omaan itkuuni, joten ymmärrän hyvin, kuinka hirveitä painajaiset osaavat olla. Sen takia meillä ei enää yritetä unikoulua, eikä Taikaa vaadita nukkumaan omassa huoneessaan. Taikan ollessa vauva, pidimme muutaman unikoulun, mutta hyvin äkkiä tyttö palasi vierihoitoon. Kukaan ei jaksa loputtomiin unikouluilua, ei lapsi eikä edes vanhemmat. 

Joitakin viikkoja sitten Taika pääsi Ilonan kanssa minun äidilleni yökyläilemään ja Julia toiselle mummolle. Tilanteessa oli monta hyötyjää; minä ja HerraMies saimme yhteistä aikaa ja keskeytymätöntä unta (oih, se muuten on ihanaa!),  mummot pääsivät viettämään aikaa lastenlasten kanssa, Ilona ja Julia saivat toisistaan vapaata ja kaikki lapset pääsivät nauttimaan mummola-palveluista, jotka tunnetusti ovat huippuluokkaa!  

Nyt sitten vielä näin loman loppupuolella teimme samanlaisen ratkaisun. Eilen kiikutin Ilonan ja Taikan Savitaipaleelle nauttimaan mummon ja serkkujen seurasta ja HerraMies vei Julian lähimummolaan. Me HerraMiehen kanssa eilen saunoimme kaikessa rauhassa, kävimme ulkona syömässä ja katselimme Vain Elämää 7-kautta kunnon volalla ja söimme herkkuja, käyskentelimme pihassa kanojen kanssa ja juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Oikeasti, tekee niin hyvää saada olla hetken aikaa kahdestaan ilman kenenkään muun tarpeita ja vaateita, etenkin kun tiedän, että myös lapset nauttivat tästä ajasta. Voin hyvin kuvitella, että hekin tarvitsevat ajoittain myös meistä vanhemmista vapaata. Ei mekään varmaan aina ihan kauhean ihania olla, khih. 

Huomenna sitten palataan takaisin arkeen, mutta tämä päivä vielä mennään rauhallisella kaavalla.  Kipaisenkin samantien keittämään kahvit ja houkuttelen tuon komistukseni pihalle kanssani kahvin juontiin <3 Näissä hetkissä suorastaan rakastuu uudelleen ja alkaa hehkumaan! Khih.

Ihanaa torstaita Sinulle <3