Kinkku-tuorejuustokolmiot

Julia pääsi tänään keittiöön hääräilemään ja teki meille aivan ihania "pikkusuolaisia". Pieniähän nämä eivät kyllä oikeasti ole. Kinkku-tuorejuustokolmiot ovat super nopeita tehdä ja ihan mielettömän hyviä. Valitettavasti en kerinnyt ottamaan kauniita kuvia, kun yllätys yllätys nämä katosivat pelliltä tosi nopeasti.



Kinkku-tuorejuustokolmiot



KINKKU-TUOREJUUSTOKOLMIOT

7 lehtitaikinalevyä
250 g palvirouhetta
200 g ruohosipuli tuorejuustoa

Lehtitaikinalevyt puolitetaan ja kaulitaan suuremmiksi. Palvirouhe ja tuorejuusto sekoitetaan keskenään. Keskelle kaulittua taikinalevyä laitetaan reilu nokare täytettä ja suljetaan kulmasta kulmaan. Reunoja kannattaa painella kunnolla, sillä muutoin kolmiot tuppaavat aukeamaan. 

Paistetaan 225 asteessa n. 20 minuuttia. 


Nämä menevät vaikka ruokana raikkaan salaatin kera. Meillä nämä tosin nautittiin pikkuisen raskaampana iltapalana ;) Erilaisia variaatioita on helppo tehdä vaihtamalla tuorejuuston makua tai käyttämällä kinkun sijasta kanaa tai jauhelihaa.



Lapsityövoima jälleen voimissaan meidän perheessä



Vietimme tänään myös ensimmäisen glögi-illan tänä vuonna. Ai, miten ihanalta glögi maistuikaan pitkästä aikaa. Oma lempparini glögeistä on Lapin Marian Revontuli-glögi, johon rakastuin viime vuonna, kun pääsimme sitä maistelemaan blogiyhteistyön merkeissä. Sitä täytyy tänä vuonnakin ostaa, sillä se on ihan huippu hyvää. Tykkään myös vaaleasta glögistä tosi paljon. Mikä Sinun lempparisi on glögeistä?




Yhteiset glögi-hetket ovat ihania


Täällä flunssa jatkaa edelleen minun kimpussani ja tuntuu, ettei juuri paranemisen merkkejä näy. Toistaiseksi olen ainoa sairastelija, joten se on plussaa se! Ensi yönä jo mielelläni nukkuisin, sillä yöt ovat flunssaisena ihan tuskaa, kun kokoajan heräilee ja sattuu joka paikkaan. Jostain syystä minulta ei koskaan katoa ruokahalu, eikä makuaisti flunssan aikana, vaikka muuten flunssa ihan huolella runtelee minua AINA! Joten, tänäänkin nautin täysillä kinkku-tuorejuustokolmioista ja glögistä, khih. 

Mukavaa viimeistä tämän vuoden lokakuun iltaa. Ihan huimaa, että huomenna on jo marraskuu. Mihin ihmeeseen tämä aika oikein katoaa? 

Toivotan Sinulle mukavaa lokakuun vikaa iltaa <3

Luotettavaa luonnonkosmetiikkaa

Muutama päivä sitten mainitsinkin harmitukseni siitä, että luonnonkosmetiikan markkinoinnissa vallitsee melkoinen villilänsi, mutta onneksi sertifikaatit ovat apuna, jos haluaa valita ihan oikeaa luonnonkosmetiikkaa. Tarpeeksi asiaa tutkittuani ja eri nettikauppoja selailtuani löysin Ecco Verden, jonka valikoimissa on valtavasti erilaista luonnonkosmetiikkaa eri valmistajilta ja suurimmalla osalla niistä on vähintään yksi sertifikaatti. Myynnissä on myös tuotteita, joilla ei sertifikaattia ole, mutta ne tuotteet syynätään todella tarkkaan, jotta ne todella täyttävät luonnonkosmetiikan vaatimukset. Ecco Verde siis lupaa tehdä sen, jonka itse koin todella vaikeaksi. Tuotteiden sertifikaatit on merkitty selkeästi ja niistä löytyy heidän sivuilta helposti lisää tietoa.  Mikäli luonnonkosmetiikan suhteen on varovainen, niin suosittelen tutustumaan Ecco Verden sivuihin. Itse ainakin vaikutuin ja koen, että ostoksilla minun ei tarvitse pohtia, että onko tuote oikeaa luonnonkosmetiikkaa vai myydäänkö se vain sellaisena. 

Ecco Verde on Itävaltalainen yritys, mutta heidän tavoitteenaan on palvella ympäri maailmaa ihmisiä heidän omalla kielellään. Suomessa sivusto on siis suomeksi ja myös asiakaspalvelu toimii suomenkielellä. Itseäni ei ole kielipäällä siunattu, joten tämä on itselleni hyvin tärkeää. Asiakaspalvelusta täytyy muutenkin antaa kiitosta. Minusta yrityksestä kertoo aina paljon se, kuinka asiakkaille tai tässä tapauksessa bloggaajalle vastataan. Sain todella ystävällisen vastauksen ja lisäksi aivan upeaa palvelua. Kiitos paljon! 


Pääsin kokeilemaan tuotteita, jotka valittiin omasta toiveestani minun puolestani. Itse olin ehdottanut toisenlaista kasvovoidetta, mutta kertoessani ihostani, minulle vastattiin, että on olemassa itselleni paremmin soveltuvia tuotteita ja antamieni tietojen mukaan saamani paketti koottiin.  Olin kertonut, että ihoni on herkkä ja helposti punoittava, helposti rasvoittuva ja kuitenkin pintakuiva. Kasvoihini tulee edelleen helposti finnejä, mutta kuitenkin myös ikä alkaa tuomaan ryppyjä. En kuitenkaan muistanut mainita ihottumaa, joka on vaivannut huulien ympäristöä sekä poskia jo vaikka kuinka kauan, ja jonka saan kuriin ainoastaan kortisonilla. Näiden tietojen pohjalta minulle siis kasattiin paketti, jota olen testaillut ja jaan nyt kokemukseni tuotteista. 



Sertifioitu luonnonkosmetiikka



Olen puhdistanut kasvoni nyt aamuin iloin DomusOlea Toscanan Anti-Age Misellivedellä, joka puhdistaa ihon hellävaraisesti. Tykkään misellivesistä, koska niiden käyttö on niin ihanan helppoa. Senkun pyyhkii ihonsa Misellivedellä kostutetulla vanulapulla ja tsädää, valmista. Koin tämän kohdalla kuitenkin melkoisen yllätyksen, sillä ikinä ennen vanulappu ei ole näyttänyt likaiselta ennenkuin nyt. Lähes järkytyin, kuinka likaiset kasvoni olivatkaan. Eron myös tuntee ja näkee ihossa. Se todella tuntuu puhtaalta. Anti-Age Misellivesi sopii kuivalle, herkälle ja ikääntyvälle iholle. Puhdistuksen lisäksi se kosteuttaa ja hidastaa ihon vanhenemista.  Jos tykkää käyttää misellivettä, niin suosittelen tätä kokeilemaan. Itse rakastuin tähän tosi paljon! 

Misellivedellä puhdistuksen jälkeen olen levittänyt kasvoilleni, kaulalleni ja dekolteen alueelle BIO: VÉGANE Luomu vihreä tee hoitovoidetta.  Voide sopii herkälle iholle rauhoittaen sitä ja vähentäen punoitusta. Voide tukee ihon luonnollista suojaa ja suojaa sitä ympäristön rasituksilta. Ihon luvataan olevan säteilevä ja terve.

Iho onkin todella pehmeä ja ihanan tuntuinen tämän vuoksi, mutta ainakin minun kasvojeni iho jää melko kiiltäväksi. Itse tykkään enemmän matta-pintaisesta ihosta kasvoilla, mutta HerraMies (joka ei yleensä kommentoi ulkonäöstäni mitään) on nyt sanonut useampaan kertaan, että näytän todella hehkeältä. 



Ecco Verde - luonnonkosmetiikka


Toisena voiteena olen kokeillut  Weledan Hyväätekevää manteli-kosteushoito voidetta, joka sopii herkälle sekaiholle. Voide lievittää ihoärsytystä, harmonisoi ja vakauttaa lipidokerrosta, jonka lisäksi se kosteuttaa ihoa tehokkaasti. Tämä sopii myös allergiselle ja atoopiselle iholle. Samoin kuin edellisen voiteen kohdalla, iho jää melko kiiltäväksi. Iho kuitenkin tuntuu aivan ihanan pehmeältä ja kiristävä, kirvelevä tunne, josta usein olen kärsinyt, on jäänyt pois kokonaan. Olenkin nyt käyttänyt tätä iltaisin ja aiemmin mainittua voidetta aamuisin. 

En tiedä, mistä näistä kolmesta tuotteesta johtuu, mutta se ihottuma, josta kerroin postauksen alussa, on kadonnut. Olen välillä ollut aivan tuskastunut siihen, että yhtäkkiä iholle nousee pahkuroita, jotka kutisevat ja tuntuu sille, että tekisi mieli raapia iho rikki. Eikä siihen ole auttanut mikään muu kuin kortisonivoide. Tuo ihottuma olikin taas päässyt aika pahaksi, kun hölmöyksissäni kokeilin uudelleen yhtä voidetta, jonka olin jo aiemmin epäillyt aiheuttavan oireita ja pohdin, että uskallanko lähteä uusia tuotteita kokeilemaan ihottuman ollessa niin pahana. Lopulta päättelin, ettei uudet tuotteet ehkä tilannetta pahenna, joten aloitin näitä kokeilemaan ja yllätyin, kun ihottuma katosi! Sitä en osannut odottaa. Voin kertoa, että on melkoisen ihanaa, kun naama ei kutise eikä kihise! Toivotaan, että näin on myös jatkossa. 

Olen huomannut, että silmäni näyttävät nykyään väsyneiltä jatkuvasti. Olikin ihana päästä kokeilemaan 100 % Puren Coffee Bean-silmienympärysvoidetta, joka torjuu tummia silmän alusia ja turvotusta. Se parantaa ihon verenkiertoa ja antaa virkistyneen ilmeen. Voide on todella riittoisa ja kirkastaa selvästi katsetta. Omat silmänaluseni eivät yleensä ole tummat, joten vaalentavasta vaikutuksesta en osaa sanoa mitään. Ihanan tuntuinen joka tapauksessa. Tuoksuu todella vahvasti. Tuoksu ei ole itseasiassa paha, mutta sen voimakkuus on vähän liikaa.



Luonnonkosmetiikka



Pääsin kokeilemaan myös kahta erilaista kangasnaamiota BIO: VÉGANElta.

Luomugoji-kangasnaamio sopii vaativalle iholle hoitaen sitä tehokkaasti. Naamion sisältämät ainesosat suojaavat ihoa vapailta radikaaleilta ja ehkäisevät ihon vanhenemista. Iho tuntuu naamion jälkeen aivan ihanan pehmeältä ja se on todella säteilevä. 

Luomu vihreä tee-kangasnaamio sopii herkälle iholle. Se vähentää ihon punoitusta ja vahvistaa ihon suojatoimintoa. Naamion käytön jälkeen iho on tasainen ja pehmeä. 

Molemmat kangasnaamiot antoivat iholle aivan ihanan tunteen ja kasvoja olikin pakko sivellä vähän väliä näiden käytön jälkeen. Ainoa, mikä näissä itseäni vähän harmittaa, on tuo pakkaus. Melko paljon jätettä tulee yhdestä naamiosta. 



Luomu kangasnaamio



Yllättävää ehkä, mutta tykkään käyttää hajuvettä, vaikka olenkin tuoksujen osalta aistiherkkä. Kun löydän sopivan tuoksun, se on jotain aivan mahtavaa! Pääsin kokeilemaan Farfalla Marala Natural Eau de Parfymia, jossa on naisellinen, viettelevä tuoksu.  Olin saanut käsityksen, että luonnonkosmetiikka tuoksujen ongelma on se, että ne katoavat äkkiä iholta. Tämä kuitenkin säilyi todella pitkään, eikä tuoksu alkanut haalistumaan. Tuoksu oli myös todella voimakas. Tästä ei ehkä tule itselleni sitä vuosien luottotuoksua, mutta oikein kiva silloin tällöin käytettynä. Joka tapauksessa totesin, että myös luonnonkosmetiikan hajuvedet voivat olla erittäin hyviä vaihtoehtoja! 




Luonnonkosmetiikka hajuvesi



Muistattekin varmaan, että harmittelin sitäkin, etten ollut löytänyt luonnonkosmetiikka-kalenteria, joka olisi myös kukkaroystävällinen. Koin tänään sen suhteen iloisen yllätyksen, nimittäin sähköpostiin tuli ilmoitus, että Ecco Verdeltä on saatavilla oma kosmetiikka-kalenteri, jonka hintakin on itselleni sopiva. Ihana flunssapäivän super piristys!  Ajattelin, että vinkkaan teillekin, jos joku muukin haluaa luonnonkosmetiikka-kalenterin, joka on oikeasti luonnonkosmetiikkaa, eikä sen vuoksi tarvitse syödä kuukauden ajan pelkkää makaronia ;) 

Kiitos paljon Ecco Verde ihanasta yhteistyöstä! *Postauksessa esiintyneet tuotteet saatu blogiyhteistyönä.


Lopuksi on vielä pakko laittaa kuva sulkaleideistä, jotka olivat kuvaus-assareina. Ihan selvästi ladyt Hipsu ja Fenix tulivat kurkkimaan, että löytyykö heillekin sopivaa kosmetiikkaa. Sori tytöt, nämä tuotteet ovat minun! 




Oliko Ecco Verde Sinulle entuudestaan tuttu yritys ja mikä esitellyistä tuotteista oli Sinusta mielenkiintoisin?

Mukavaa tiistai-iltaa Sinulle <3

Pakkasta ja flunssaa

Hyrrr, kuinka kylmä aamulla olikaan. Mittari näytti -8,9 astetta ja ulkonakin näytti niin kamalan kylmältä, että ihan sisintä kylmäsi. Nooh, ehkäpä eilen alkanut flunssakin vaikutti asiaan. Yö meni melko huonoilla unilla, kun heräilin kurkkukipuun jatkuvasti ja nousimme HerraMiehen kanssa jo viiden jälkeen aamukahville. Nukuin tosin sitten myöhemmin vielä Taikan viekussa. Tyttö säälitteli kipeää äitiä ja sanoi, että hän on kyllä lääkäri ja jos lääkäri ei osaa auttaa, niin sitten hän on hoitaja. Ihana mussukka!



Syysasteri ei kylmää säikähdä




Toivon kovasti, ettei Taika sairastu. Mielummin itse sairastan vaikka tupla tai tripla ajan, jos vain tyttö pysyy terveenä. Mutta ei sitä vissiin voi ihan niin valita. Pidetään kuitenkin peukkuja, että pikkuinen ei tartuntaa saa. 

Kuvaamisesta on tullut itselleni niin rakas harrastus, että oli pakko kurjasta olosta huolimatta raahautua hetkeksi pihalle ottamaan kuvia. Puutarhan jäinen kauneus on jotenkin niin käsittämättömän kaunista. Aivan huimaa! 




Ruusun lehti



Kuvaaminen on muutenkin selvästi opettanut katsomaan asioita uudesta perspektiivistä. Näen kauneutta sielä, missä ennen en sitä nähnyt. Aiemmin olisin vain manannut aamun kylmyyttä ja tuskastellut kukkien kuolemaa, mutta nyt näin ihania kuurankukkia sielä sun täällä ja ihmettelin, miten uskomaton taideteos voi olla vesiastiasta pois otettu jäinen pintakerros. Miten luonto pystyykin kaikkeen tähän kauneuteen?



Jäätaide



Kuvaan ei oikein tullut esille, kun aurinko paistoi puiden lomasta niin kauniisti ja puiden pinta kimalteli. Aika huimaa. Aivan kuin olisi ollut miljoonien timanttien keskellä. 



Kylmän aamun kauneutta



Loppuviikolle onkin luvattu taas ihan toisenlaisia kelejä ja luonto muuttuu jälkeen kerran toisen näköiseksi. Nautitaan nyt tästä hetkestä ja sitten taas etsitään toisenlaiset kauniit asiat puutarhasta <3 

Kaunista uutta viikkoa Sinulle <3

Tervetuloa talviaika - tervemenoa syysloma

Niin on taas siirrytty talviaikaan, eli kelloja on käännetty tunti taakse päin. Monille tämä kellojen kääntely kuuluu aiheuttavan vaikka ja mitä ikävää ja useissa perheissä menee pasmat ihan sekaisin. Meillä kellojen kääntelystä ei ole koskaan kärsitty milläänlailla, mutta kieltämättä se tuntuu aika typerältä. 

Ehkäpä tämä oli viimeinen kerta, kun kelloja meillä Suomessa käännellään, mutta se, että kumpi aika lopulta olisi parempi, niin itselläni ei ole siihen mitään mielipidettä. Molemmissa on varmasti puolensa, mutta toisaalta, ihan kaiken kaikkiaan luulen, ettei silläkään hirveän suurta merkitystä ole. Itsestäni tuntuu sille, että kärpäsestä tehdään härkänen. Voin toki olla aivan väärässä, ei olisi ensimmäinen kerta sekään.



Ruska



Aamulla, kun sanoin, että olemme siirtyneet talviaikaan, kysyi Taika heti, että satoiko yöllä lunta. Ihmettelin hetken kysymystä, kunnes tajusin, että Taika tietysti yhdistää talven ja lumen toisiinsa. Yritin parhaan taitoni mukaan selittää, ettei talviaika ja lumi välttämättä liity toisiinsa, mutta tyttö oli aivan eri mieltä asiasta ja juoksi olkkarin ikkunoista katsomaan, että joko lumi on satanut. Ei ollut ja pettymys oli suuri. Onneksi pienen ihmisen suuretkin murheet tuppaavat olemaan lyhyt aikaisia ja puolen minuutin päästä harmitus ja pettymys oli tipotiessään tytön "kärsiessä" kauheiden kutituskäsien vallankumouksesta. Voiko päivä ihanammin alkaa, kuin kuunnellen lapsen vatsan pohjasta saakka tulevaa hihitystä ja kikatusta? 



Jäähuurre




Täällä suunnalla syysloma on ollut tämän viikon ajan ja huomenna palaa taas arki tupaan. Olen nähnyt lapsiani selvästi vähemmän kuin kouluaikana.  Milloin ovat missäkin olleet lietsussa. Ilona ja Julia ovat nauttineet mummolapalveluista, päässeet kaninäyttelyihin, voittaneet halloween pukukilpailun, olleet shoppailemassa ja viettäneet kiireettömiä aamuja. Tiistaina kävimme kolmestaan Kärkkäisellä shoppailemassa ja sen ajan Taika sai olla mummolassa hyvien palveluiden äärellä. Täytyy sanoa, että lapseni ovat surkeita shoppailijoita, sillä he eivät löytäneet juuri mitään! Väittivät, että ovat äitiinsä tulleet, kun ovat niin pihejä ;) Phyh!




Syksyn värit



Eilen hehkuttamallani kuvauskierroksella otin kuvia myös astereista, jotka kukkivat edelleen. Syysatereita täytyy hankkia ehdottomasti lisää ja istuttaa niitä olkkarin ikkunan alla olevaan kukkapenkkiin. Ne eivät pakkasista piittaa ja kukkivat runsain mitoin ihanissa väreissä, joten syksyllä elämän siirtyessä sisälle, niistä voisi nauttia sisältäpäin katseltuna. 




Syysasteri



Monissa blogeissa on alkanut jo olemaan kosmetiikkajoulukalenterit esillä ja itsekin kovasti semmoista halajaisin itselleni luonnonkosmetiikka versiona. En ole löytänyt kuin muutaman vaihtoehdon, joten kyselenkin, että tiedätkö Sinä muita luonnonkosmetiikka-joulukalentereita kuin Joik tai TwistBe:n? Omaan budjettiini ne molemmat ovat turhan arvokkaita, vaikka en epäilekkään, etteivätkö olisi hintansa väärtejä.  Oma kosmetiikkakalenteri olisi aika ihana juttu joulukuulle. Oijoij! 

Pohdiskelin myös, että vaikka mieluinen käytän luonnonkosmetiikkaa, niin tarvitseeko siinnäkään taas olla niin kauhean ehdoton. Katselin henkiseen peiliini asian tiimoilta ja ajattelin olevani vähän tekopyhä ajatellessani, että kaiken pitäisi olla luonnonkosmetiikkaa ja kuitenkin hiukseni ovat pinkit. Joo-o, ei ole hiusvärissäni tietoakaan luonnonkosmetiikasta... Toisaalta myös luonnonkosmetiikka-ajatteluni on saanut kolauksen, kun olen enemmän etsinyt siitä tietoa ja todennut, ettei kaikki, mitä luonnonkosmetiikkana mainostetaan, olekkaan sitä. Ilmeisesti melkoinen villilänsi-meininki niissä markkinoissa vallitsee. Onneksi sertifikaatteihin voi sentään luottaa, mutta liian suuri vastuu jää kuluttajalle, ainakin omasta mielestäni. 



Syysasteri



Nyt taidan lähteä keittämään toiset aamusumpit (vaikka ei ihan oikeaa sumppia juodakkaan) ja sen jälkeen lähteä kameran kanssa pihalle heilumaan. Illaksi menen taas töihin. Vähän alkaa jo olemaankin ikävä työpaikan asukkaita <3 

Mukavaa sunnuntaita Sinulle! 

Luonnon kauneutta ja syvällisiä pohdintoja

Tänään aamulla mittari näytti -4,5 astetta ja ohut kuura oli jälleen kuorruttanut puutarhan. Oli pakko lähteä heti aamusta kuvauskierrokselle ja nauttia ihanan kimaltelevasta kauneudesta. Ilma oli upean raikas ja vaikka sormia paleli vietävästi, nautin suunnattomasti kuvauskierroksesta. 

Tämä hetki on puutarhassa jollain tavalla ihanan seesteinen, kun enää ei ole kiire hommien teon suhteen. Nyt vain odotellaan, että lumi peittää maan. Toki hommia riittää, mutta ei mitään semmoista, joka olisi pakko tehdä. Nyt saa hengähtää ja kiitollisena summata mielessään puutarhakautta. 

Kiitollisuus on tunne, jota tunnen usein puutarhassa kulkiessani ja sitä pohtiessani. Olen todella kiitollinen siitä, että minulla on puutarha, jossa saan toteuttaa itseäni ja kiitollinen siitä, että puutarhasta saan ruokaa ja terapiaa. Parempaa terapeuttia tuskin onkaan. 




Lokakuinen puutarha



Luonto on niin uskomaton, että se pistää aina edessään nöyräksi. Kuinka paljon se tarjoaakaan elämyksiä ja onnea! Mikään murhe ei ole niin suuri, etteikö luonnossa ja puutarhassa kulkeminen helpottaisi oloa edes hiukan. Samoja polkuja tulee tallottua välillä hymy huulilla ja välillä taas kyyneleet silmissä. Itse saan valtavasti sekä lohtua että inspiraatiota katsellessani, miten ihmeellinen luonto onkaan.  



Syksy on saapunut puutarhaan



Kuten elämäkin, muuttaa puutarha muotoaan jatkuvasti ja tarjoaa aina vain uusia kokemuksia. Mikään ei jatku loputtomiin samanlaisena, mutta kuitenkin voi luottaa siihen, että asiat jatkuvat, ne vain muuttuvat toisenlaiseksi. Muutokset antavat tilaa uusille asioille, uusille kokemuksille. 



Ruusunmarja eli ruusunkiulukka



Luonnon kauneus on niin häkellyttävää, että sen äärellä on hyvä pysähtyä. Ihan vain olla ja miettiä, kuinka hyvin asiat ovat. Hengittää kaikessa rauhassa ja ihailla maailman taitavimman taiteilijan työtä. Juhannusruusujen ruskaan olen aivan rakastunut. Samassa pensaassa on monia erivärisiä lehtiä, joita jaksaa ihailla vaikka kuinka kauan. Kuinka kaunis värikirjo niissä onkaan! 



Juhannusruusun ruska



Kuinka onnellisia olemmekaan, että saamme hengittää puhdasta ilmaa ja päästä kokemaan luonnon monimuotoista kauneutta ympärillämme.  Se on etuoikeus, jota ei pitäisi pitää itsestäänselvyytenä. Itse en aina muista sitä ajatella, mutta tämän aamun kaltaisina hetkinä tuo kiitollisuuden tunne sen vuoksi on todella voimakas. 




Luonto on maailman upein taitelija



Ehkä ikä alkaa tekemään tehtäväänsä, kun olen löytänyt jollainlailla sisäisen rauhan. Tunteet toki ovat aina suuria suuntaan ja toiseenkin, kun minusta on kysymys, mutta kaikkien tunne myllerryksienikin keskellä joku hiljainen varmuus on löytynyt, että asiat aina järjestyvät. Joskus aiemmin en kestänyt tasaisia hetkiä ollenkaan, vaan ahdistuin niistä. Tuntui, että ihan kohta maailma räjähtää ympäriltä palasiksi ja olin kokoajan valmistautunut siihen. Ilmeisesti tuo tunne on jäännöstä lapsuudesta, jossa mikään ei ollut koskaan varmaa ja piti olla jatkuvassa valmiudessa lähtemään pakoon, jos sota syttyi. Olin harmitellut kovasti sitä, etten pysty nauttimaan seesteisyydestä, sillä kuitenkin se oli sitä, mitä sisimmässäni halusin. Nykyään tuo rauhallinen elämä tuntuu hyvältä, eikä enää pelota. Olkoon sen taustalla nyt ikä tai järjetön määrä ajatustyötä, niin olen tosi onnellinen siitä, että asiat ovat nyt tässä pisteessä. Jalat maassa, pää pilvissä ja kourat mullassa. Elämä on aika mahtavaa! 

Kaunista ja ihanaa lauantaita Sinulle <3

Tämän vuoden tomaattilajikkeet. Osa 3

Olen aiemmin tehnyt muutaman postauksen tämän vuoden tomaattilajikkeista ajatuksella, että mitkä menevät jatkoon ja mitkä eivät. Jatketaan sillä linjalla. Itselläni oli lähes 80 erilaista tomaattia kasvamassa, mutta osa lajikkeista osoittautui joksikin ihan muuksi kuin mitä piti, joten kaikista ei ole tulossa "tilintekoa". 

Arvatkaa kuinka ikävä minulle tuli tomaatin kasvatusta, kun katsoin tuota kuvaa? Yhyyy, kesä tule äkkiä takaisin!



Tomaatin kasvatus on ihanaa!


Osa näistä lajikkeista onkin jo käsitelty ja linkit niihin löydät postauksen lopusta. Tämä kuva jotenkin on vaan niin ihana, että pakko jakaa sekin kanssanne. Pistää ihan huokaisuttamaan taas!



Erilaisia tomaatteja



Zolotoi Samorodok
Herkullinen, kaunis pihvitomaatti. Ei mitenkään huippusatoisa, mutta teki valtavan isoja tomaatteja useamman per taimi. Ei juurikaan hapokkuutta ja parhaimmillaan viipaloituna, jolloin kauneus tulee parhaiten esille. Tämä todennäköisesti menee jatkoon. 




Tomato - Zolotoi Samorodok



Kudesnik (Magician)
Perus hyvänmakuinen tomaatti ja kaunis. Kiva kokeilu, mutta ei mene jatkoon. Tämä kuuluu juuri niihin lajikkeisiin, joissa ei ole mitään vikaa, mutta joutuvat pois jatko-listalta sen vuoksi, että jotain on pakko karsia. Se, että pääsee jatkoon, niin vaatisi kuitenkin jonkinlaisen uulalaa ja vautsivau elämyksen, joka jäi tästä pois.




Kudesnik (Magician) tomatti



Pineapple
Huippu kaunis pihvitomaatti. Jäi meillä kuitenkin niin pieni satoisaksi, ettei mene sen vuoksi jatkoon. Muutaman tomaatin vuoksi en anna tälle yksilölle paikkaa kasvihuoneessa ensi kesänä. Mutta toisaalta, olen joiltakin kuullut, että on ollut hyvinkin satoisa, joten jos tilaa olisi enemmän, kokeilisin uudelleen. Nyt kuitenkin meni Ei jatkoon-listalle. Maku oli tosi hyvä, joten sen suhteen harmi, että sato jäi onnettoman pieneksi.



Pineapple - tomaatti



Citrina
Huippu satoisa ja kaunis lajike. Kypsänä maukas ja raikas, mutta en suoranaisesti mitään sitruunan aromia tästä löytänyt. Ehdottomasti kuitenkin jatkoon. Sain tämän siemeniä Sonja Lumpeelta, joka on ihan huiman paljon kasvattanut tomaatteja. Hänen kauttaan tästä kuulinkin, enkä ihmettele yhtään, miksi on hänen yksi luottolajikkeistaan. Vahva suositus! 



Citrina - tomato



Aranka
Aranka on coctail-tomaatti, jossa on hyvä, vahva tomaatin maku. Satoisa ja kaikin puolin kiva lajike. Jatkoon siispä. Mitään super erikoistahan tässä lajikkeessa ei ole, mutta tomaatit ovat niin herkullisia, että ansaitsee jatkossakin paikkansa meidän kasvatuksissa.



Aranka tomaatti



Tälläisiä lajikkeita tällä kertaa. Vielä on tulossa ainakin pari lajikepostausta ennenkuin teen kaikista yhteenvedon. Nyt tuli heti kauhea himo mennä hypistelemään siemenpusseja ja suunnittelemaan ensi vuoden tomaatin kasvatuksia. Juhannuksena jo tein kaverin kanssa tilauksen ulkomaille ja vaikka olin päättänyt, etten tilaa uusia tomaatteja, niin kas kummaa, parisen kymmentä uutta lajiketta oli pakko tilata, kun ne olivat niiiiiin houkuttelevia. Huoh, ihana kamala tomaattihulluus <3

Koko tomaatti lajikkeet 2018 sarja : (otsikkoa klikkaamalla pääsee kyseiseen postaukseen)

Osa 5
Osa 1
Jatkoon päässeet lajikkeet

Tietoa tomaatin kasvatuksesta:

Tomaatin kouliminen
Taimien lannoitus
Istutus ja hoito

Päivän kauhunhetki ja kanojen valmistautuminen talveen

Sulkalauma on siirtynyt jo joitakin viikkoja sitten talvikanalaan, mutta päivittäin he vielä pääsevät ulkoilemaan. Kun ilta alkaa pimenemään, he menevät itse sisälle ja käymme vain laittamassa ovet kiinni ja toivottamassa hyvää yötä.  Päivällä sitten taas vapaus koittaa, kun ensin on työt tehty, eli munittu. 

Kesän ajan sulkalauma oli siis kesäkanalassa, joka koostuu aidatusta ulkotarhasta ja vanhasta koirankopista tuunatusta pienestä sisätilasta, jota laajennettiin munintakopilla ja sisälle tehtiin myös orsitilaa. Tai siis, emme me tehneet vaan HerraMies teki, khih. Kesällä avasimme aina tarhan oven aamulla ja illalla suljimme sen. Eli periaatteessa nyt ei ole muuttunut mikään muu kuin paikka. 

Aluksi kanat piti yksitellen viedä talvikanalaan, koska he eivät sinne suostuneet menemään itse ja Sulo ensimmäisen yön viettikin kesäkanalassa yksin, kun ei uskaltanut talvikanalaan mennä. Seuraavana aamuna hän marssi sinne jo rouviensa luokse. Nopeasti kanat kuitenkin oppivat, mihin iltaisin mennään ja nyt ne sielä jo aina odottelevatkin orsillaan hyvän yön toivottelijaa. 




Maatiaiskanat



Kanat pysyvät onneksi tässä tontilla vapaana ollessaan, vaikka usein ovat niin rajalla, että ihan ihmettelen, etteivät ne ole marssineet rajojen ulkopuolelle. Harmi, etteivät ne ole oppineet varomaan autoja, sillä jos ne menevät tuohon tielle, niin huonosti käy. Omalla ajotielläkin saa olla todella varovainen ja tänään koimmekin ensimmäisen kauhunhetkemme asian tiimoilta. Fenix on niin ihmisrakas, että pöllähtää aina samantien luokse, kun pihalle menee ja yrittää tulla sisälle taloon sekä myös autoon. HerraMies oli lähdössä ruokatunnilta takaisin töihin ja yht äkkiä hän tulee takaisin sisälle ja sanoo, että Fenix lensi suoraan auton alle. Arvatkaa, kuinka paljon säikähdin! Onneksi sain kuulla, että ilmeisesti kananen on kunnossa, mutta HerraMies pyysi, että tulen sitä vielä katsomaan. En ollut ainoa, joka oli "vähän" säikähtänyt. En tiedä, millaisia suojelusenkeleitä kanoilla on, mutta kunnossa tyttelimme on, onneksi! Pikkuisen kyllä itkeä tirautin, kun säikähdin niin paljon.

Puolta tuntia ennen tätä tilannetta meille tuli postipaketti kotiin ja varoitin sitten kuskia, että kanat ovat tontilla vapaana. Kuski sanoi vähän ehkä naureskellen, että nooh, hän varmaan linttaa ne alleen, kun lähtee peruttamaan, johon totesin, että ne eivät tosiaan osaa autoja varoa, että tarkkana saa olla. Huumorintajussani on "lieviä" aukkokohtia, eikä tälläiset kanojen päälle ajamiset vielä lisäyksellä: Nooh, nyt syksyllähän ne joutavatkin pataan, uppoa huumoriini millään. Saatoin olla aika töykeän kuuloinen ilmoittaessani melko napakasti, että meidän kanat eivät mihinkään pataan päädy ja ovat meidän lemmikkejä.  Uskon, ettei kyseinen henkilö millään pahalla näitä heittoja sanonut ja kanan omistajana kuulen näitä aika-ajoin, mutta ne sapettavat ja loukkaavat.  

Olen törmännyt siihen, että kun kana kuolee, tulee joku sanomaan, että noh, siitähän saa hyvän paistin. Kyllä meilläkin kanaa syödään, mutta nämä ovat meidän lemmikkejä, joten siinnä on melkoinen ero. Ei kukaan taitaisi sanoa koiran tai kissan omistajalle, että ai, teidän lemmikki kuoli, mutta eihän se haittaa, syökää pois. Järjellä ymmärrän, ettei kukaan halua loukata tälläisillä kommenteilla, mutta kanat ovat itselleni niin rakkaita, että aina ne sanat satuttavat. Mutta noh, se siitä paasauksesta.



Kanat ulkoilemassa


Lotta-parka kärsii sulkasadosta ja on ihan järkyttävän näköinen tällä hetkellä. Martta on jo sulkasadostaan toipunut, se näytti lähes yhtä hurjalta kuin Lottakin. Lotalla on rinta ja pylly ihan paljaana, mutta uudet sulat ovat jo kasvamassa. Jos en olisi tietoinen sulkasadosta, niin voisin olla melko huolissani tuosta sulkarouvasta.  Ei ehkä kanojen missikilpailuihin olisi juuri nyt asiaa...



Sulkasato saa kanan näyttämään hurjalta



Sulo on kesyyntynyt tosi paljon, eikä enää hätäänny, kun menemme lähelle. Emme yritä siihen koskea, vaan annamme hänelle tilaa. Kuitenkin itse tulee jo noin puolen metrin päähän ja pysyttelee siinnä ihan rauhallisena. Tämän suurempaan kesytykseen meillä ei ole tarkoitustakaan pyrkiä. Itselleni tärkeintä on se, ettei eläin stressaannu aina, kun menen lähettyville, sillä aluksi Sulo selvästi pelkäsi ihan kamalasti. Se tuntui itsestänikin tosi kurjalle, kun en tosiaan halua eläimelle aiheuttaa pahaa oloa. Nyt se onneksi on jo huomannut, ettemme tee mitään pahaa hänelle emmekä hänen rouvilleen. 



Kukko


Talviaikana kanoista en hirveästi postaile, sillä sisätiloissa kuvaaminen on aika hankalaa. Mutta toki sulkalauma aina välillä lähettää kuvaterveisiä faneilleen, vaikka kuvien laatu onkin aina ihan surkea.  



Talvikanala



Tälläinen on siis sulkalauman talviasumus.  Joka päivä he ovat jo ovella vartomassa, että milloin tullaan päästämään vapaaksi. Ja voi sitä riemua, kun ovi aukeaa. Saati, jos saa vielä vähän rusinoita tuliaiksi. Ne ovat herkuista parhaimpia! Talvella meinasin kasvattaa sulkalaumalle ohraa, jotta saavat edes joskus maistella vihreää. Nyt ulkona sitä vielä onneksi riittääkin, mutta tulossa on pitkä aika, jolloin kaikki vihreä on lumen alla. 



Kanojen talviasumus


Sulkalaumalta terveisiä kaikille ja mukavaa torstaita!


Talvi tulee - Mitä tapahtuu puutarhablogille?

Lokakuu lähentelee loppuaan, joten puutarhakausi alkaa auttamatta olemaan ohi tämän vuoden osalta. Osa puutarhablogeista hiljenee siihen saakka, kunnes esikasvatukset taas alkavat. Maatiaiskanasen Elämää-blogi päivittyy myös talvella lähes päivittäin, mutta siirryn muihin aiheisiin. Toki puutarhasta, kukista ja kasvatuksista kirjoittelen talvellakin, mutta pääpaino tulee kuitenkin olemaan seuraavien kuukausien ajan muissa asioissa. Tomaattien lajike-arvioinnit ovat vielä osittain tekemättä ja toki ajankohtaisiakin juttuja vielä puutarhassa riittää. Samoin huonekasvit ansaitsevat omia postauksiaan. Mutta mitä muuta blogi tulee pitämään sisällään talven aikana?



Syysasteri



Arkisia ajatuksia, perhe-elämän jutusteluja, askartelua, leipomista, kokkailua, kanojen elämää,  kirjoja, kulttuuria ja luonnonkosmetiikkaa. Toki näitä samoja aiheita blogissa on ollut muulloinkin aina silloin tällöin, joten ihan uutena juttuna aiheet eivät tule.  Joka tapauksessa tulen kertomaan niistä asioista, jotka itselleni ovat rakkaita ja joista iloitsen. Oli ne sitten henkimaailman asioita tai käsin kosketeltavia.  


Luonnollisesti myös se J:llä alkava juttu alkaa jossakin vaiheessa näkymään blogissa. Eli joulu <3 Kaikkine hössötyksineen. Viime vuonna pidin joulukalenteria, mutta en tiedä, aionko tänä vuonna siihen ryhtyä. Ainakaan HerraPukki ja RouvaMuori tuskin ovat kuvioissa mukana, khih. Meillä onkin tulossa ihan uudenlainen joulu. Ensimmäistä kertaa vietetään joulua ainakin aattona ihan vain kolmestaan HerraMiehen ja Taikan kanssa. Voi olla oudon tuntuista ja toki se valmisteluihinkin jonkin verran vaikuttaa.



Orkidea


Mutta, näillä mennään eteenpäin talvea kohden. Vaikka toisaalta puutarhakauden päättyminen tuntuu surulliselta, on toisaalta ihan kivakin keskittyä taas hetkeksi muihinkin asioihin. Kesällä tuntui, että koko elämä pyöri jollainlailla puutarhan ympärillä. Mukavaa toki sekin, mutta vaihtelu virkistää ja pienen tauon jälkeen sitä jaksaa taas ihan uudella tavalla inspiroitua ja innostua. Tosin, en tiedä, tarvitsisiko ainakaan yhtään enempää puutarhasta innostua, khih.

Olisi kiva kuulla, luetko Sinä blogiani juuri puutarhajuttujen vuoksi vai jostakin muusta syystä? Jos Sinulla on jotakin, josta haluaisit lueskella täällä blogissa, niin kerro ihmeessä. Toiveet pistetään korvan taakse ja toteutetaan mahdollisuuksien mukaan. 

Ihanaa keskiviikkoa Sinulle <3 

Isänpäiväkortti-idea ja pieni lahjavinkki

Isänpäivä tosiaan lähestyy huimaa vauhtia ja olen nyt antanut muutamia vinkkejä isän ja vaarien muistamiseen itse tehdyillä lahjoilla. Tässä vielä yksi postaus samalla teemalla. Tällä kertaa aiheena on pieni lahja ja ihana kortti. 

Silkkimassasta on tosi helppoa tehdä suloinen avaimenperä, joka kulkee isän tai vaarin matkassa, minne hän ikinä meneekin. Silkkimassa on siitä kivaa, että se kuivuu itsestään ja on tosi mukavaa käsitellä, eikä maksakkaan paljoa. Yksi purkki massaa maksaa joitakin euroja, joten ei ole hinnalla pilattu tämäkään lahjaidea. 



Isänpäivälahja idea



Silkkimassa taputellaan noin puolen sentin paksuiseksi levyksi ja pienellä askartelumuotilla painetaan siitä haluttu kuvio. Silkkimassa on pehmeää ja sen käsittely on helppoa pienellekin lapselle. On ihan kiva, ettei kuviosta tule liian tasainen, vaan siinä näkyy se, että sen on lapsi itse tehnyt. Kun kuvio on valmis, hammastikulla tehdään kulmaan reikä, johon avainrengas pujotetaan massan kuivumisen jälkeen. Kuivumiseen menee muutamasta tunnista noin vuorokauteen ja tämä massa kuivuu tosiaan itsestään huoneenlämmössä.



Isänpäivälahjan askartelua Silk Clay-massasta



Isänpäiväkortilla on kiva muistaa isää tai vaaria. Erilaisen tästä isänpäiväkortti-ideasta tekee sadutus. Sadutuksen idea on se, että lapsi saa omin sanoin kertoa tarinan, joka kirjoitetaan juuri niin kuin lapsi sen on kertonut. Sadutusta kannattaa harrastaa toki muutenkin, se on tosi kivaa ja näitä tarinoita on ihana lukea sitten myöhemmin. 

Kerroin Taikalle, että hän saa itse kertoa tarinan, joka kirjoitetaan ylös. Ohjeeksi annoin, että tarinan pitää kertoa Taikasta ja vaarista, jolle kortti tulee. Sanoin, että Taika voi itse keksiä, mitä he tarinassa tekeevät ja missä ovat. Ja ihana tarina siitä tulikin.

Kortin nurjalle puolelle on liimattu tuo Taikan keksimä tarina.



Isänpäiväkortti-idea ja sadutus


Tarinan keksimisen jälkeen annoin Taikan piirtää kuvan ja ohjeeksi annoin, että piirtää itsensä ja vaarin joko esitykseen tai puistoon, josta satukin kertoi. Taika halusi piirtää heidät puistoon leikkimään. Piirtämisessä vähän ohjeistin, sillä Taika on niin vauhdikas neiti, että hänen on vielä hankala piirtää "esittäviä" kuvia. Mielellään vain värittää paperia. Kuvaan saatiin piirrettyä Taika, vaari, nurmikkoa ja kukkia.  Samalla oli hyvä harjoitella oikeaa otetta kynästä. 

Tämä kuva sitten liimattiin kortin etupuolelle. 


Itse tehty isänpäiväkortti ilahduttaa saajaa



Olisi kiva kuulla, mitä olette olleet isänpäivälahjavinkeistä mieltä. Tuleeko käyttöön nyt tai myöhemmin? Näitä vinkkejä voi toki hyödyntää myös esimerkiksi jouluksi tai äitienpäiväksi. Aiemmat vinkit löydät seuraavista linkeistä:


Millaisilla lahjoilla teillä isiä ja vaareja muistetaan?

Lapsen tekemä isänpäivälahja

Meillä yksi suosikki lapsen tekemistä lahjoista on mukit, jotka koristellaan posliinille ja lasille soveltuvilla tusseilla. Tussit ovat siitä kivat, että pienikin lapsi saa niillä mukin koristeltua ja isommat lapset osaavat jo piirtää hienojakin teoksia tussien avulla. Tussien hinnatkaan eivät ole mahdottomia ja mukeja löytyy edullisesti ihan marketeista. 




Itse tehty isänpäivälahjavinkki



Annoin Taikalle vinkin piirtää mukiin hänet ja vaarin, sillä tämä muki menee vaarille. Taika piirsikin itsensä ja vaarin leikkimässä puutarhassa hippaa ja vaari juoksee hirmuista vauhtia Taikaa karkuun. Kirjoitin tämän myös mukiin, jotta vaarikin tietää, millaista tarinaa muki kertoo. 

Mukiin voi kirjoittaa lisäksi viestin lapselta, esim Olet isi/vaari rakas tai Minä rakastan sinua.



Itse tehty isänpäivälahja ilahduttaa



Mukin pintaan piirtäminen on hyvin erilaista kuin paperille, sillä se on liukas ja lisäksi muoto on pyöreä. Hauskaa käden- ja silmän yhteistyön harjoitusta tämäkin. Pohjaan kannattaa kirjoittaa lopuksi vielä tekijän nimi ja vuosi.

Piirtämisen jälkeen tussin annetaan kuivua, jonka jälkeen muki laitetaan uuniin. Tusseilla on omat ohjeajat ja -lämpötilat, joissa tussi kovettuu kestämään pesua.  Usein nämä neuvotaan pesemään käsin, mutta meillä tälläisiä on tehty useampia vuosia ja hyvin ovat konepesunkin kestäneet. 


Näistä saa kivan paketin tehtyä, kun mukin sisään laittaa reilusti kääreellisiä namuja ja käärii paketin sellofaniin. 


Mukin koristelu tusseilla on helppoa ja kivaa



Teen nyt useamman postauksen, jossa annan isänpäivälahja vinkkejä, jotka soveltuvat pientenkin lasten kanssa tehtäväksi. Lisää ideoita löydät tästä klikkaamalla ja klikkaamalla tästä.

Huomenna ilmestyy taas uusi vinkki. Molemmat sopivat toki myös joululahjoiksi lapsen läheisille ihmisille. Näissä on se kiva puoli, että tulevat oikeasti käyttöön ja ovat todella lapsen itse tekemiä.

Itse tehty isänpäivälahja

Isänpäivää vietetään aina marraskuun toisena sunnuntaina ja tänä vuonna tuo päivä on 11.11. Meillä isiä ja vaareja lahjotaan aina itse tehdyillä lahjoilla, jonka lisäksi olen yleensä jotain pientä ostanut puolisolleni osoittaakseni, että myös minä arvostan hänen isyyttään.  Tiedän monen pohtivan tänäkin vuonna, että mitä lahjaksi isälle, joten teen nyt useamman postauksen isänpäivälahja-teemalla. Kaikki DIY-ideat ovat sellaisia, että niihin voi osallistua myös pienet lapset, eikä niihin tarvita kalliita välineitä. 

Tämän postauksen aiheena on tyynyliina, johon on painettu lapsen kädenjälkiä. Tämä on aika perinteinen juttu ja samaa ideaa voi hyödyntää tyynyliinan lisäksi esimerkiksi paitoihin tai vohvelikangaspyyhkeisiin. 

Vinkki! Kädet kannattaa rasvata perusvoiteella huolellisesti noin 10 minuuttia ennen homman aloittamista. Kangasvärin saa pestyä käsistä helposti pois, kun kädet on rasvattu kunnolla.

Laitoin pahvilautaselle pienen määrän väriä, johon Taika painoi kätensä. Maalia ei kannata laittaa hirveän paljoa, sillä muutoin väriä tarttuu käsiin valtavasti ja maalia jää paksu kerros kankaaseen. Paksu kerros tuntuu ikävälle poskea vasten, koska siitä tulee kova koppura. Kun kättä oli hierottu maaliin, se painettiin tyynyliinaan. Sen jälkeen otettiin lisää maalia ja toistettiin painanta.




Lapsen riemu ja kankaanpainanta



Meillä käytössä oli kolmea väriä. Keltaisella aloitettiin, oranssilla jatkettiin ja punaisella lopetettiin. Järjestys perustui siihen, että punainen ja oranssi ovat niin vahvoja värejä, että ne peittävät äkkiä keltaisen alleen ja me emme välissä kättä käyneet pesemässä.


Eipä uskoisi, ettei tämä tyttö ole aiemmin tykännyt käsien "likaantumisesta" yhtään! Pienempänä sormivärit olivat aivan hirveä kauhistus ja nykyään Taika jo nauttii, kun saa käsiin kunnolla maalia. Mahtavaa kehitystä!



Taiteilu on kivaa!



Materiaaleiksi riittää tyynyliina, kangasvärit ja -tussit. Kangasväreissä on eroja, miten hyvin ne peittävät. Itse suosin valkoisia tyynyliinoja, koska meidän värit eivät peitä tummia kankaita hyvin. On kuitenkin olemassa kangasvärejä, jotka soveltuvat hyvin myös tummille pinnoille. 




Kankaanpainantaan tarvittavia välineitä




Itselleni oli jäänyt varastoon kangastussi, joka hohtaa pimeässä. Siispä tyynyliinaan kirjoitettiin pieni salaisuus, joka paljastuu aina vasta pimeässä. Salamakin sen onnistui paljastamaan ;)



Pimeässä hohtavalla tussilla voi kirjoittaa salaisuuksia, jotka paljastuvat pimeässä



Kangastusseilla kirjoitettiin Taikan keksimä viesti. Meillä tämä matkaa ilahduttamaan vaaria, kuten ehkä tekstistä voi päätellä.  Kun maalit ovat kuivuneet, tyynyliina silitetään nurjalta puolelta. Kaikilla väreillä on vähän omat ohjeaikansa silitykseen. Itse silitän viitisen minuuttia ja hyvin on pesussa värit kestäneet. 



Itse tehty isänpäivälahja



Tykkään siitä, että lahjat ovat sellaisia, että lapsi oikeasti pääsee itse osallistumaan tekemiseen, eikä vain katso vierestä. Kun vuosittain isä ja vaarit saavat samantyyliset yllätykset, pääsevät he näkemään niistä myös lapsen taiteellista kehitystä. 


Tälläinen idea tänään, huomenna ilmestyy uusi vinkki isänpäivälahjaksi ja sekin on DIY-teemainen. 

Vink vink: Tälläiset tyynyliinat ilahduttavat varmasti myös joululahjana mummoja, kummeja ja muita lapsen läheisiä ihmisiä.

MUOKS: Sarjan kaksi muuta osaa löydät seuraavista linkeistä:
Vinkki 2
Vinkki 3
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...