Ensimmäiseksi haluan kiittää ihan mielettömän upeasta vastaanotosta blogiin palatessani. Ihan huimaa, miten ihanasti toivotitte minut takaisin blogin pariin. Kiitos paljon! Tuli niin hyvä mieli ja hymyilinkin kuin hangonkeksi sen vuoksi.
Lupasin alkaa käymään kesän muistoja puutarhan osalta läpi ja mikäs sen itselleni rakkaampi aihe kuin sato. Syöminenhän on aina kivaa ja mukavaa.
Monta kommellusta ja epäonnistumista mahtui kauteen, mutta käydään ensin niitä mukavempia asioita läpi, eli onnistumia ja palataan haasteisiin vähän myöhemmin.
Melonisato oli tänäkin vuonna herkullinen. Ei iso, mutta erittäin herkullinen. Olin laittanut lajikkeet hyvin esille, mutta loppujen lopuksi piut paut välitin lajikkeista ja vain nautiskelimme meloneista ilman sen suurempia ihmettelyä lajikkeista tai kuvailuita. Ääntä kohti vaan!
Ensi kesälle harkinnassa on täyttää ainakin Strong 18-kasvihuone nimenomaan meloneilla. Ne ovat melko vaivattomia ja tulevat toimeen ilman jatkuvaa höösäystä. Toki pölyttämisessä on oma hommansa, mutta sitä en miellä isoksi työksi. Oma kasvattamia meloneita tulee syötyä ihan toisella tavalla kuin kaupasta ostettuja. Jokaista suupalaa oikeasti makustelee ja ihmettelee. Siinnä on jotain todella mahtavaa.
Luumu- ja kriikunapuut olivat tänä vuonna todella satoisia. Etenkin luumupuiden satoa on odotettu kieli pitkällä ja aijaij, kyllähän oli ihanaa, kun niitä sai tänä vuonna popsia massun täydeltä. Aivan mahtavaa!
Päärynäpuu teki täällä "uudessa" kodissa tänä vuonna ensimmäistä kertaa satoa. Saimmekin pienestä puustamme parisen kymmentä päärynää. Melko luksusta! Olimme edellisessä kodissa päärynöitä päässeet jo maistamaan, mutta muuton jälkeen meni pari vuotta ilman satoa. Lohduttauduin sillä, että ehkäpä he halusivat vain juurtua kunnolla. Ihanaa, että odotus palkittiin.
Luonnollisesti kasvihuoneista saimme satoa myös tomaateista, paprikoista ja kurkuista ja puutarhasta marjapensaista. Omenoita sen sijaan saimme tosi vähän ja kasvimaaltakin suurin sato tuli sipuleista ja herneistä.
Kiwanot vielä kypsyttelevät itseään sisällä ja niitä tulikin ihan reilusti. Ihania piikkipalloja!
Tälläisiä satokuulumisia tältä vuodelta. Mikä oli Sinun paras satomuisto viime kesältä?
Saimme tänä keväänä ystävältäni Tiinalta useammanlaisen melonin siemeniä. Kuten olen kertonutkin, niin siemenet itivät yliodotusten, mutta ongelmat alkoivat harsosääski-hyökkäyksen myötä. Suuri osa taimista kuoli sen seurauksena ja pelastuneet yksilöt jurnuttivat kauan, ennenkuin alkoivat kasvamaan.
Melonien kasvatus oli oikeastaan Julian intohimo ja siksi toivoinkin, että se onnistuisi hyvin. Kovasti harmitti tytön puolesta, kun alkoi näyttämään siltä, että onnistuminen tyssää ennenkuin alkaakaan. Onneksi ihan näin huonosti meille ei kuitenkaan käynyt.
Vesimeloni "Sugar Baby" ei näytä enää kasvavan kokoa, vaan kypsyttelee itseään tuollaisena pienenä pallukkana. Tämä yksilö kasvaa Biolanin Kasvusäkissä, jossa on valmiina ravinteet koko kesän ajalle. Kuvittelin, että kasvusäkissä on yhdelle taimelle sopiva määrä ravinteita ja koska itse istutin säkkiin useamman taimen, olen antanut taimille lisälannoitetta heinäkuusta alkaen. En enää tiedä, mistä tälläisen ajatuksen olin saanut, sillä Kasvusäkissä todella riittää ravinteet kaikille kolmelle taimelle. Joka tapauksessa meillä melonit ovat siis saaneet tuplalannoituksen. Kasvusäkit ovat siitä näppäriä, että niihin vain leikataan reiät merkittyihin kohtiin ja viilletään pohja auki, jonka jälkeen ne ovat valmiita käyttöön.
Vesimeloni Sugar Baby
Tämä yksilö kasvaa 10 litran ämpärissä, jossa on mullan lisäksi aimo annos hyvin palanutta hevonkakkaa. Hevonkakan lisäksi tämä alkoi saada lannoitetta heti, kun kasvu oli kunnolla lähtenyt käyntiin. Jos hommat olisivat menneet odotetusti, tästä olisimme varmaan saaneet hyvin satoa. Tuntuu pölyttyvän helposti, kunhan kukkimisen alkuun vain pääsee. Ensi kesänä sitten... Tämä kuva on otettu vajaa viikko sitten ja nyt jo se on paljon suurempi. Melonin kasvuvoimaa ei voi kuin ihmetellä ja ihailla!
Melonin kasvatus
Kun melonit pääsevät kasvun vauhtiin, niin sitten tapahtuukin nopeasti. Jos kaikki taimet olisivat selvinneet, niin emme olisi tainneet mahtua tähän kasvihuoneeseen ollenkaan.
Melonien taimia
Ei järin viihtyisä huone ulkonäöllisesti, mutta toimii. Alustana kasvihuoneessa on huopa, joka sammaloituu näköjään muutamassa kesässä. Pitää rikkaruohot hyvin kurissa ja ensi kesänä tämän kasvihuoneen tilalle pääseekin istuttamaan kukkia, kun rikkaruohot ovat kuolleet alueelta. Samalla tyylillä saimme tälle vuodella hyvän perunamaan.
Melonien taimia
Ensimmäisen itsekasvatetun kypsän melonin herkuttelun riemusta löytyy postaus klikkaamalla tästä.
Ihan putkeen ei siis mennyt meidän melonin kasvatus tänä vuonna, mutta ensi vuonna olemme taas vähän viisaampia jo lajikevalintojenkin suhteen. Mikäli melonin kasvatus kiinnostaa, niin suosittelen tutkailemaan ulkomaisia siemenvalikoimia ja valitsemaan sieltä aikaisia lajikkeita. Hyvät mahdollisuudet näyttää niilläkin olevan kerkiäkseen satoon saakka. Mutta harsosääskentoukille ei kannata taimiaan syöttää, sen opin tänä vuonna ;)
Tänään koettiin semmoinen hetki, joka sai useammankin perheenjäsenen tanssahtelemaan pihalla. Julialla oli hymy enemmän kuin herkässä, eikä suotta. Tämä on kolmas kesä, kun meillä kasvatetaan vesimelonia ja nyt saimme ensimmäisen kypsän vesimelonin. Hiphei!
Julia innostui melonien kasvatuksesta ja keväällä yhdessä kylvimme lähes 10 erilaisen melonin siemeniä. Kaikki itivät yli odotusten ja taimet lähtivät hyvin kasvuun. Kunnes alkoivat yksitellen kuolemaan ja syyksi paljastuivat harsosääsket. Harmitti ihan valtavasti Julian puolesta, sillä hän oli ollut melonien kasvatuksesta tosi innoissaan.
Saimme osan taimista pelastettua, kun Julia istutti ne uudelleen ja veimme ulos. Kuitenkin taimilla kesti melkein kesäkuun loppuun saakka ennenkuin lähtivät kunnolla kasvamaan ja kukintakin alkoi vasta heinäkuun puolenvälin paikkeilla.
Joka tapauksessa, kaikki Sugar Baby-vesimelonin taimet kuolivat, joten ostin niitä muutaman ajatellen, että olisi paremmat mahdollisuudet saada edes yksi meloni. On melko selvää, että lapsen innostus kasvattamiseen hyytyy, jos sato jää täysin nolliin.
Ensimmäisessä taimessa olikin kukinta jo hyvässä mallissa, eli löytyi sekä emi- että hedekukkia. Pääsimme pölytys puuhiin samantien ja pölytys onnistuikin kerta heitolla. Tosin, muutaman viikon kuluttua alku alkoi mätänemään. Seuraavasta pölytyksestä lähti uusi meloni kasvamaan ja tänään pääsimme sitä maistelemaan!
Ihan ongelmitta ei tämänkään tarina lopulta mennyt. Kasvu alkoi hyvin, mutta sitten taimeen iskivät vihannespunkit. Sen vuoksi luulen, että meloni ei enää kokoa kasvanut ja kieltämättä oletin, ettei siitä mitään syötävää koskaan saada. Sitkeästi Julia kuitenkin meloniaan hoisi ja hyvä niin. Reipas likka!
Melkoisen tyytyväinen melonin kasvattaja <3
Hirrrrrrveen painava jättimeloni, khih!
Tämä taas on todiste siitä, että koskaan ei pidä luovuttaa, eikä koko ratkaise! Maku oli todella hyvä. Olisihan sitä toki voinut vähän enemmänkin syödä. Viiteen osaan tuo meloni jaettiin ja vähän kieltämättä jäi massuun tilaa sen syönnin jälkeen...
Nyt kasvihuoneessa on vielä yksi "isompi" meloni kypsymässä, joka varmaankin kerkiää vallan mainiosti, ja sitten useampia pieniä möllyköitä, joista ei voi kuin toivoa parasta. Pidetään peukkuja, että vielä niistäkin saadaan maistiaisia!
Siitä onkin pitkä aika, kun viimeksi olen päivittänyt taimien kuulumisia. Tomaatit ovat lisääntyneet ja nyt niitä on jo yli 200. Osa on minun mittaisiani ja kukkivat jo täyttä päätä, ja osa on vasta koulimattomia pikkuisia taimia. Nyt huomaa jo selvästi, että isommat taimet alkavat kärsimään sisätiloissa. Purkit ovat liian pienet ja muutenkin tilaa on vähän. Toivotaan, että pian alkaisi kelit lämpimään ja taimet pääsisivät kasvihuoneeseen.
Patio Red-paprika on tehnyt jo useamman hedelmän ja suurin niistä on reilun peukalon pään kokoinen. Tosin, minun peukaloni on niin surkean kokoinen, että jää kyllä toiseksi tässä kilpailussa. Muutamat muutkin paprikat jo kukkivat. Paprikoiden lehdissä on havaittavissa ödeemaa, joka johtuu liiallisesta kastelusta. Kasville siitä ei ole oikeastaan haittaa. Mutta toki harsosääskien kannalta on loistojuttu, jos puutarhurilta loiskahtaa vettä liikaa. Onkin aika hankala tällä hetkellä pitää sopivaa tasapainoa kastelussa, kun taimet ovat hyvin erikokoisia ja vaativat eri määriä vettä. Kuitenkaan päältä päin ei voi kastella harsosääskien takia. Ruukut ovat dynoissa, jotta niiden kastelu sujuisi vähän nopeammin. Yksittäisiä ruukkuja on yli 300, joten ymmärtänette hyvin... Lisäksi taimiparat joutuvat olemaan liian pienissä ruukuissa, kun tilaa ei yksinkertaisesti ole enempää. Joten kesä, ala tulla jo! Taidan olla oikea taimien kauhu ;)
Munakoiso on aika komian näköinen. Tämä on ensimmäinen vuosi, kun munakoisoa kasvatan, joten saa nähdä, mitä siitä tulee. Hauskan näköinen kasvi, vaikkei satoa koskaan tekisikään.
Meloneista suurin osa iti hyvin. Niitä oli 15 erilaista lajiketta ja yksi vesimeloni. Melonit idätin lautalla ja ensimmäiset itivät kahdessa päivässä, joten hyvin nopeaa toimintaa. Julia halusi kasvattaa meloneita ja eräs ystäväni lahjoitti meille siemeniä, kun kuuli asiasta. Kiitos Tiina!
Kurkut eivät ole vielä itäneet, tai ainakaan mullan päällä ei vielä näy mitään elämää. Niillä ei sinällään kiirusta olekkaan, joten itäkööt kaikessa rauhassa. Kiwano myös kylvettiin kurkkujen kanssa samaan aikaan viime viikonloppuna lainatyttären kanssa. Ihana, kun hänkin on niin innokas kaikkiin kylvöpuuhiin <3
Ilonan intohimo, eli kesäkurpitsat vasta odottavat kylvämistä. Samoin Taikan oma kasvimaa on vielä täysin ajatuksen asteella. Mukava kuitenkin, kun kaikki likat ovat hommissa mukana, kukin omalla tavallaan.
Kukista orvokit alkavat kohta kukkimaan. Samoin petuniat. Samettiruusut ovat vielä ihan pieniä reppanoita, samoin kuin lobeliat. Mutta eipä heille isoja tiloja ole suotukkaan. Kesällä sitten lupaan heitä helliä tämän kurjan esikasvatus ajan korvikkeeksi...
Kotona alkaa näyttämään melkoisen villiltä. Taimia, purkkeja ja juurakoita on viherhuoneessa, makuuhuoneessa pöydän päällä ja sen alla, lipaston päällä, suihkun lattialla, vesivaraajan päällä ja kodinhoitohuoneessa... Ja saunatupakin näyttää aika viidakkoiselta. Jos ilmat eivät kohta ala lämpiämään, jotta kylmän arat taimet saisi kasvihuoneeseen, niin joudumme muuttamaan sinne itse. Perheelle jo sanoinkin, että taidetaan joutua evakkoon kasvihuoneeseen... Kukaan ei edes hätkähtänyt kommenttiani. Jonkinlaisia huokauksia taisin kyllä kuulla...
Semmoisia taimikuulumisia. Näiden lisäksi taimina löytyy päärynämelonia, mustasilmäsusannaa, koristebataattia ja astereita. Daalian juurakot ovat suurimmalta osin päässeet multaan ennakko-uhkauksistani poiketen. Siinnä ne sitten taitavat ollakin.
Pihalammikossamme on muuten elämää. Sielä asustaa "vesiliskoja", eli mantereita sekä sammakoita. Mantereitahan ei usein pääse näkemään ja olikin melkoinen tuuri, kun sattui olemaan kännykkä kädessä juuri sillä hetkellä, kun kyseisen kaverin näin. Siitä on ihan minivideo. Manterit ovat siitä jänniä otuksia, että tulevat kutemaan veteen ja sen ajan asuvat vedessä. Niitä lukemani mukaan saattaa olla paljonkin pienissäkin lammikoissa, mutta niitä ei juurikaan koskaan näe. Kudun jälkeen nousevat maalle ja katoavat ties mihin. Yleensä ovat vain yöaikaan liikkeellä. Kutuaikana niitä tosiaan saattaa nähdä uiskentelemassa, mutta ei meillä ainakaan niistä juurikaan havaintoja ole. Kiva niitä olisi vähän useamminkin nähdä. Sammakoiden kutupuuhista sen sijaan löytyy vähän pitempi video. Pohdimme jo, että mitä lammikon kanssa teemme, kun se ei tosiaan ole pihapiirimme kaunistus ja lähistön puut roskaavat sitä niin pahasti. Joka tapauksessa totesimme, että vaikka lammikko ei meille ole kaunistus, niin se on varmasti luonnon kannalta melko tärkeä, joten jätetään se toistaiseksi täysin rauhaan. Yritetään putsailla sitten, kun pienet sammakot ovat jo liikkeellä. Niitä muuten onkin meillä aina valtavat määrät pomppimassa joka puolella. Ihania!
Nyt tuli postista ilmoitus, että tipujen tarvikkeet ovat saapuneet. Jännittää jo niin paljon. Huomenna ensimmäisien pitäisi alkaa kuoriutumaan. Munat ovat siis työkaverillani hautomakoneessa odottelemassa kouriutumista. Jos työkaverini saa kouriutumisesta videota, niin pyydän sitten luvan jakaa videon myös teidän kanssanne. Pidetään peukkuja, jotta kaikki menee hyvin!
Nyt alkoi aurinko hetkeksi paistamaan, joten painun siitä hetkeksi nauttimaan. Muutoin koko päivä on ollut sateinen ja kylmä. Takkaankin piti laittaa tulet, kun en enää tarennut olla sisällä! Hyr!
Mukavaa keskiviikkoa. Toivotaan, että huomenna jo päästään tipu-juttuihin. Joko sanoin, että hitsi kun jännittää? ;)
