Nyt on ollut ihanan paljon kaikkea meneillään. Vaikka välillä olen suorastaan ihmeissäni, mistä löydän ajan kaikkeen puuhaan, niin silti tuntuu niin super hyvältä. Kevääseen kuuluu toki taimikiireet ja sen lisäksi keväiset menot kuten Kevätmessut ja puutarhaseuran järjestämä puutarhailta.
Viime viikonloppuna tosiaan oli Helsingin messukeskuksella Kevätmessut, joissa vierailin lauantaina. Kuvia otin todella vähän ja ostoksia tein sitäkin vähemmän. Ostin metrilakut ja yhden lonkeron (hyi minua). Siinnä ihan kaikki messuostokset.
Kiertelin ystäväni kanssa messuilla useamman tunnin. Tapahtuman parasta antia oli kohtaamiset. Tosin onnistuin vähän möhlimäänkin nimien kanssa ja se jäi itseäni kovasti harmittamaan. Anteeksi asianomaisille! Joka tapauksessa oli ihana nähdä blogin lukijoita ja blogisiskoja <3
Ostoksia olisi tullut muutamia tehtyä, jollen olisi ollut junalla matkassa. Muutamia yrttejä ja tietysti isot hortensiat olivat hienoja. Nämä toivon löytäväni Lahden Pihapiiri-messuilta. On kuitenkin pakko myöntää, että olen vähän pettynyt messuihin. Itseäni kiinnostaisi nimenomaan kasvit, mutta niiden osuus oli todella vähäinen. Eihän toki Kevätmessut oli tarkoitettukaan vain kukkamessuiksi, mutta silti. Samaa harmittelin jo viime vuonna ja mielestäni tänä vuonna tilanne oli huomattavasti vieläkin huonompi.
Sen sijaan eilinen puutarhailta oli aivan ihana. Sen järjesti Kuusankosken puutarhaseura, johon itsekin kuulun (tosin olen aivan surkea seuralainen, koska aivan liian harvoin kerkiän mihinkään yhteisiin juttuihin) ja sielä oli ihana Paula Ritanen-Närhi kertomassa, millaisissa puutarhoissa hän on vieraillut. Paljon ihania pihoja ja kauniita kuvia. Paula on lämminhenkinen ja hyväsydäminen ihminen ja se, mikä minusta on ilahduttavaa hänen ammattinsa kannalta, on se, että hän näkee kaikki puutarhat kauniina. Se myös huokuu hänestä.
Paula on meilläkin vieraillut ja on tulossa ensi kesänä toistamiseen. Usein itse näkee puutarhassaan kaikki ne kesken eräiset paikat ja kun vieras ihminen tulee puutarhaa kuvaamaan, voi kokea vähän ahdistustakin. Paulasta kuitenkin näkee, että hän katsoo puutarhaa oikeasti rakkaudella ja kuuntelee sen tarinaa, jolloin itsekin näkee sen kauneuden sen sijaan, että tuijottaisi niitä rojunurkkia, joita ainakin meidän suuressa puutarhassa on yllinkyllin (ja vielä vähän enemmänkin). Tämä vinkkinä niillä ihmisille, jotka pohtivat, että uskaltaisinkohan esitellä puutarhani toimittajalle, niin ottakaa yhteyttä Paulaan ja kutsukaa hänet vierailulle!
Puutarha-jutuista poiketen, olin myös viikonloppuna Oriflamen Express-koulutuksessa, joka on siis bisnes-koulutus. Tiedättekö, olin niin innoissani ja sain koulutuksesta paljon iloa, virtaa ja uutta tietoa. Tykkään niin tuosta hommasta. Se on mukavaa vastapainoa puutarhailulle ja siinnä pääsee etenemään ja kehittymään. Hyvin inspiroivaa!
Näiden lisäksi on kivoja uutisia, nimittäin pieni kana-opas alkaa olemaan valmis ja lähtee lähiaikoina painettavaksi. Voi vitsit, arvatkaa kuinka paljon odotan sitä, kun saan nuo pienet oppaat käsiini. Näitä oppaita ei tule löytymään kirjakaupoista, mutta niitä voi tilata minulta. Tästä lisää viimeistään loppukuusta.
Lopuksi vielä linkki Ylen sivuilta löytyvään juttuun, jossa on tarinaa minun puutarhaharrastuksesta. Tämä oli minusta tosi ihanasti kirjoitettu. Otsikkokin kirvoitti kunnon naurut, hyvin hoksattu Juulialta!
Tuon jutun löydät täältä: https://yle.fi/uutiset/3-10721061






