Tervehdys!

Olette varmaan huomanneet, etten ole kesän aikana juuri ehtinyt blogissa vierailemaan. Asia on pikkuisen itseäni vaivannut, mutta en vain ole löytänyt aikaa päivittämiseen. Nyt olen päättänyt ottaa selvän tauon tämän blogin päivittämiseen kiireisimmäksi ajaksi.

Kiireisenä on pitänyt Oriflame ja tuo työ on palkittu hienosti. Nousin aluejohtajaksi ja viime viikonloppuna minut palkittiin Oriflamen Suomen parhaana myyjänä ja toiseksi parhaana rekrytoijana. Näin aloittelijana hämmennyin ihan todella. 

Puutarhailu ei toki ole loppunut ja niitä kuulumisiahan pääsee lukemaan Pavunvarren sivuilta; Hillevin puutarha-blogista, Pavunvarren instagramista ja Pavunvarren Facebookista. Tarkkasilmäiset ovat ehkä löytäneet päivityksiäni muualtakin tämän kesän aikana ;) 

Joka tapauksessa Maatiaiskanasen Elämää blogi lomailee syyskuun loppuun saakka <3 Nähdäänhän Pavunvarressa?

Rakkaudella Hillevi


Kiitos kuvasta Anna-Leena Pieskä


Pavunvarren sivuille pääset näistä linkeistä:

Pavunvarsi Facebook
Pavunvarsi Instagram
Pavunvarren blogi: Hillevin puutarha

Kasvun kesä

Puutarha kukkii ja satoa saa jo vaikka mistä. Rakastan heinäkuun loppua ja elokuun alkua. Ei uskoisi, että joskus aiemmin inhosin syksyn lähestymistä. Nyt olen oppinut rakastamaan sitä, koska silloin parhaiten palkitaan talven, kevään ja kesän uurastus. Ei mene kauaa, kun keittiö täyttyy oma kasvattamista herkuista. 

Sitä odotellessa on kiva ihailla kukkia. Kärhöt ovat nyt kukassaan, mutta niissäkin näkyy kuivuus. Kauniita ne ovat kuitenkin. Ehkä olisivat runsaampia, jos olisin kastellut ja hoivannut niitä tänä kesänä, mutta päätin kesän alussa, että liiallinen hoivaaminen on nyt ohi meidän puutarhassa. Tämä siksi, jotta voin enemmän keskittyä nauttimiseen kuin työn tekemiseen puutarhassa. Nerokasta, eikö totta?




Myönnettäköön, että vähän tuo hienous hämää. Työtä on tullut tehtyä, mutta pääsääntöisesti kasvihuoneessa. Muu puutarha on pärjäillyt omillaan ja olen vain kierrellyt nauttimassa sen kauneudesta. Uskokaa tai älkää, rikkaruohoihin sokaistuu ajan kanssa. Ehkä ensi kesänä on taas intoa ja halua nyppiä niitä. Tänä kesänä ei ole ollut, mutta en rakasta tai ihaile puutarhaani ainakaan yhtään vähempää.

Olen tänä kesänä muutenkin opetellut armollisuutta itseäni kohtaan. HerraMies totesi tänä aamuna, että tietynlainen sisäinen rauha on alkanut huokumaan minusta. Rauhallinen en ole, mutta olen tehnyt rauhan itseni kanssa. Poissa on se jatkuva itseni sättiminen ja huonona näkeminen. Olen varmasti ulkopuolelta katsottuna huomattavasti epätäydellisempi kuin aiemmin, mutta sisimmässä on rauha. Minä riitän myös silloin, kun en jaksa.

Olen ymmärtänyt sen, kuinka hirveästi olen tehnyt asioita vain siksi, että riittäisin muillekin, enkä ole tajunnut sitä, että kyse on kokoajan ollut siitä, etten ole riittänyt itselleni. En ole aiemminkaan salannut sitä, että olen ollut julma itselleni, mutta olen nyt ymmärtänyt, että se on ollut suurin heikkouteni.




Empä arvannut keväällä, millainen kasvun vuosi tämä olisikaan. Puutarhassa moni asia meni pieleen, mutta se mikä todella kasvoi, olin minä itse.

Väitän, että tämä blogi on auttanut tuohon kasvuun paljon. Olen avannut ajatuksiani ja tunteitani, ja te olette ottaneet ne aina todella kauniisti vastaan ja luoneet uskoa siihen, että olen ihan hyvä tyyppi, enkä ollenkaan niin urpo, mitä itse olen ajatellut aiemmin.

Olen kuitenkin pyrkinyt oppimaan paljon ja samalla olen oppinut myös epätäydellisyyden upeutta.




Melkoinen kasvun kesä. Tietoa on tullut paljon, mutta ymmärtämystä sitäkin enemmän.

Ja se, se on jotain, mikä oikeasti elämässä merkkaa.




Satokausi käynnistyy

Joka vuosi on yhtä sykähdyttävää, kun pääsee hakemaan keittiöpuutarhasta satoa. Kaikki se työ ja vaiva palkitaan niinä hetkinä.

Värikäs sato

Hillevin puutarha-blogissa nautitaan värikkäästä sadosta ja maailman parhaista tortilloista, ja pohditaan, kuinka pienistä asioista loppujen lopuksi onni voikaan koostua. Voinette kuvitella, miten intopiukeena olin, kun kävin noukkimassa näitä herkkuja! HJAM!


Lisää aiheesta löydät täältä: https://jutunjuuri.fi/satokausi-kaynnistyy/

Missä mää oon?

*Sisältää Hillevi Joutjärvi/Oriflame mainoksia


Tervehdys pitkästä aikaa! Kesä on mennyt hurjaa vauhtia ja vähän järkytyin, kun tajusin, että ollaan jo lähellä heinäkuun puoltaväliä. Kesä on ollut työntäyteinen ja täynnä kaikkea ihanaa. Siksi en ole ennättänyt edes blogin puolelle. 

Kuulumisia olen päivittänyt enemmän instagramin ja facebookin puolelle. Maatiaiskanasen Elämää FB ja IG täyttyvät puutarhaan liittyvistä jutuista ja Hillevi Joutjärvi IG taas enemmän arjen ja Oriflamen jutuista. 




No mitä siispä olen puuhastellut? Oriflamen suhteen on pitänyt kiirusta ja kunnian himo kasvanut kokoajan. Kerroin jo tammikuussa tavoittelevani directorin (ts aluejohtajan) titteliä vuoden loppuun mennessä ja nyt tuota titteliä tavoittelen jo ihan täyttä häkää. Olen siispä yrittänyt mahdollisimman paljon auttaa edustajiani menestymään ja samalla pyrkinyt myymään mahdollisimman tehokkaasti tuotteita. Huima tavoite, mutta kaikki on tehtävissä, kun tarpeeksi haluaa, eikö totta?

Aloin järjestämään meidän porukalle kolmen viikon välein tiimi-tapaamisia ja nämä tapaamiset ovat osottautuneet ihan mielettömän ihaniksi jutuiksi. Tiimiläisten kanssa tutustutaan toisiimme, keskustellaan Oriflame-asioista ja tsempataan toinen toisiamme. Käsittämättömän ihania hetkiä <3 

Oriflamen myötä olen nyt rakastunut myös tuotekuvaukseen ja yritän kehittää sitä puolta itsessäni. Olen ihaillut paljon muiden bloggaajien kosmetiikka-kuvia ja kovasti yritän oppia ottamaan yhtä kauniita ja houkuttelevia kuvia. Koukuttavaa puuhaa!




Ihan pelkkää työtä ei sentään kesä ole ollut. Olimme haaveilleet ystäväni kanssa 3 vuotta yhteisestä Pärnun reissusta ja tänä kesänä se haave toteutui. Tykästyin Pärnuun kovasti ja voi elämä, miten ihania kukkaistutuksia sielä oli joka puolella. Niin kaunista! Luulen, ettei tämä kerta jää ainoaksi vierailukseni sielä.

Reissusta olisi tarkoitus tehdä ihan oma postauksensa jossain vaiheessa, mutta en vielä tiedä, missä vaiheessa ennätän sen pariin.  Löydettiin myös ihana puutarhakauppa Pärnustä ja ostin sielä ihan huimia siemeniä. Teitä lukijoitakaan en unohtanut, joten ihan huima arvontapalkinto on luvassa jossakin vaiheessa ;) 





Puutarhan kukkapenkit ovat saaneet olla melko rauhassa. Paitsi kanoilta. Yllättävän hyvin kukkapenkit kuitenkin pitävät itse itsensä jo rikkaruohottomina, kun ovat kasvaneet niin täyteen. Kasvihuoneissa on sen sijaan mennyt reilusti aikaa. Tomaatteja ja paprikoita on päästy jo herkuttelemaan ja muutama vesimelonikin kasvaa. Pidetään peukkuja, että niistä tulisi vähän suurempia kuin viime vuonna, khih. 





Näiden lisäksi jatkuu eräs ihana projekti, josta olen niin innoissani ja todella onnellinen. Tästä kuitenkin vielä toistaiseksi pysyttelen ihan hys hys, kunnes saan jotain konkreettista näytettävää teille. 

Ilona ja Julia ovat reissanneet Englannissa ja Suomessa. Paljoakaan ei ole tyttöjä kotona näkynyt. Taika on nauttinut kesästä, kuten nyt vain 4-vuotias osaa nauttia. Omasta mansikkamaasta haetaan mansikoita, hiekka-vesileikit täyttävät päiviä ja saippuakuplia puhalletaan kikattaen. Ja tietysti on nautittu jäätelöstä. Hjamii!

Kameran eteenkin Taika on taas alkanut suostumaan, mikä on ollut tosi ihanaa. Ollaan kesästä saatu monta ihanaa kesämuistoa. Osa ehkä muistaakin, että jossain vaiheessa Taika oli hyvin innokas tuote-esittelijä, mutta sitten meni pitkään ettei hän halunnut olla yhdessäkään kuvassa. Tänä kesänä tuo into on jälleen löytynyt. 








Tälläisiä kuulumisia tänne. En ole blogia unohtanut, mutta kuten kesän alussa sanoin, otan lunkisti, enkä stressaa. Kesällä on niin paljon puuhaa, että pyrin tekemään muutakin kuin istumaan koneen ääressä.


Ihana uusi kokemus tämäkin!


Mutta hei, jos FB ja IG-tilini eivät vielä ole seurannassa, niin nyt ne kannattaa ottaa, jos haluaa meidän kuulumisia seurailla vähän aktiivisemmin <3 Linkkejä klikkaamalla pääset kyseisiin someihin suoraan:


Hillevi Joutjärvi/Oriflame Facebook (tämän sisältö on pääasiallisesti Oriflame-juttuja, mutta käynnissä on jatkuvasti joku arvonta, joten kannattaa ottaa seurantaan). 


Tender Care 


Pieni mainos on vielä laitettava, vaikka en hirveästi Oriflamea ole täällä mainostanutkaan, mutta nyt uuden tavoitteen äärellä on käännettävä jokainen kivi, jotta tavoite täyttyy, khih. 

Eli, jos Siulla on kosmetiikka- tai hyvinvointituotteiden tarpeita, niin tervetuloa Oriflame verkkokauppaani ostoksille <3 Postitan myös tuotteita ympäri Suomen, joten minunkin kautta voi tuotteita tilata asuinpaikasta riippumatta :) 

Verkkokauppani löytyy osoitteesta: http://beautystore.oriflame.fi/hillevijoutjarvi

Kuvastoja postitan, joten semmoisen saa halutessaan tai tarjouksia voi kurkkailla online-kuvastostamme: Oriflame kuvasto jakso 10

Tulen myös mielelläni pitämään kauneuskutsuja tähän Kouvolan alueelle (ja suht lähistölle), joten jos haluat pitää ihanan illan (tai päivän) ystävillesi, niin laita viestiä. 

Ja tietysti jos olet harkinnut Oriflame edustajuutta, niin olet erittäin tervetullut tiimiimme. Jos haluat asiasta lisätietoja, niin hihkase. Mielelläni kerron lisää ja autan Sinut hyvään alkuun! 




Viikonloppuna päivittyy taas Hillevin puutarha-blogi, jota myös kannattaa pitää seurannassa ;)

Ihanaa viikonloppua Sinulle!


Värikästä omavaraistelua. Osa 3

Taas on aika pohdiskella, miten omavaraistelu sujuu tänä vuonna. Kyseessä on siis Facebookissa olevan Omavaraisuus blogeissa-ryhmän postaussarja, jota kirjoittaa joukko bloggaajia, jotka kukin pyrkivät omalla tavallaan ja panoksellaan kohti omavaraisempaa elämää. Jokaisen kuun ensimmäinenä maanantaina ilmestyy sarjan uusi osa.  Edellisen kerran hyppäsinkin yli, kun en ennättänyt koneen äärelle. 

Meidän omavaraistelu on tänä vuonna kokenut vähän kolauksia, kiitos sulkalauman. Kanat ovat löytäneet kasvimaat ja änkeävät sinne heti, kun silmä välttää ja nopeasti tekevät kasveista selvää. Olen yrittänyt niitä estää harsoilla, mutta heti, jos harsot ovat ylhäällä, niin viuh vain ja kaverit ovat tonkimassa. Hyvästi siis pääsääntöisesti tämän vuoden porkkanasato. Enää en kolmatta kylvöä aio tehdä niiden osalta. 

Sipulit ovat kasvattaneet komeaa vartta, mutta itse sipulit ovat vielä ihan nysiä. Lehtikaalit ovat täynnä reikiä, mutta se ei haittaa, sillä ne ehtivät vielä vallan mainiosti kasvamaan. Kasvimaat ihan kaiken kaikkiaan ovat surkeassa jamassa. Ainoat valopilkut tällä hetkellä näyttäisi olevan härkäpavut, perunat ja kesäkurpitsat. Ei auta, kuin ajatella, että vielä on kesää jäljellä ja toivoa parasta. Onneksi meidän ruoka ei ihan oikeasti ole kiinni omavaraistelusta, vaan tämä on vain mukavaa harrastelua. Jos olisi toisin, niin harmittaisi. Tosin, olisi silloin aivan toisenlaisista lääneistä kysymyskin kasvien osalta, joten (edes meidän) maailma on kaadu tämän vuoden epäonnistumisiin milläänlailla.




Kasvihuoneissa sen sijaan menee hyvin. Tomaatit kukkivat valtavasti ja raakileitakin on jo paljon. Ensimmäiset tomaatit on päästy herkuttelemaan. Paprikoita olemme syöneet toukokuusta lähtien ja niitä kypsyy tasaiseen tahtiin. Ensimmäinen vesimeloni on kasvamassa ja osa muistakin meloneista kukkii. Kiwanot ovat kasvattaneet reilusti vartta, mutta kukinta vielä antaa odottaa itseään.




Marjapuskissa on reilusti marjoja tulossa. Eniten kuitenkin ilahduttaa päärynän ja luumujen raakileet. Hjam. Toivon mukaan niille ei mitään hasardia tapahdu. Omenoita tänä vuonna tulee vähän, mikä toki oli odotettavissa, kun viime vuonna puut notkuivat hedelmistä. 

Kanat ovat tosiaan olleet tihuliineja, mutta onneksi ne ovat niin ihania, ettei niille oikein vihainen pysty olemaan. Jaksavat nyt muniakin hyvin, joten kai heille jotkut ilot täytyy suoda. Ei toki reilun hehtaarin tontilla muita iloja voi kanoilla ollakkaan, kuin kasvimaa tai kukkapenkki, eikö totta? 

Tämän kerran aiheena oli hyvä resepti, jonka on itse kokeillut. Koska kesäkurpitsa kausi on aluillaan, niin päätin laittaa tähän kesäkurpitsakeiton reseptin. Tämä on ihan super hyvää.


Kesäkurpitsakeitto


KOSKENLASKIJA-KESÄKURPITSAKEITTO

1,5 isoa kesäkurpitsaa 
8 dl vettä
1 pienehkö punasipuli
1  pienehkö keltasipuli
suolaa
lipstikan lehtiä
valkopippuria
mustapippuria 
250g Koskenlaskija RUOKA-juustoa

Pilko kesäkurpitsat ja sipulit kattilaan ja lisää vesi. Joukkoon heitetään mausteet ja keitetään noin 15 minuuttia, jolloin sipulit ja kesäkurpat ovat pehmeitä. Soseutetaan ja sen jälkeen lisätään Koskenlaskija-juusto. 

Lisämakua saa heittämällä lautaselle muutaman tuoreen basilikan lehden. 



Lisää hyviä reseptejä löydät klikkaamalla tästä. 

Tämän ihmeempiä ei meidän omavaraisteluun kuulu tällä kertaa. Muiden sarjaan osallistuneiden postaukset löydät nimiä klikkaamalla:



Kasvihuoneiden kuulumisia

Kasvihuoneissa alkaa jo olemaan melkoisen viidakkomainen tunnelma. Taas on se aika vuodesta, kun perhe tietää jo lähes kysymättä, missä olen jatkuvasti (toisaalta ihmettelen, miksi niin usein pihasta kuuluu huuto: äitiiii, missä oot?). 

Hillevin puutarha-blogissa kuvia ja tunnelmia meidän kasvihuoneista tällä hetkellä. 

Hillevin puutarha-blogi löytyy jutunjuuresta, joka on Pavunvarsi puutarhakaupan ylläpitämä puutarha-aiheinen lifestyle- ja blogisivusto. Hillevin puutarhan löydät täältä:

Hillevin puutarha



Kehopositiivisuus

Aina ajoittain avaan täällä sielunelämääni ja olen joskus sivunnut myös painoani ja omia ajatuksiani siitä. Postauksessa Pohdintoja hassuista traumoista, ylipainosta ja itseluottamuksesta (klik klik) pohdiskelin, miksi näen itseni niin eritavalla kuin muut. Kuljen jonkinlainen häpeäviitta harteillani jatkuvasti ja näen itseni rumana ja vääränlaisena. 

Itseni hyväksyminen ei siis todellakaan ole koskaan ollut itselleni helppoa ja peiliin katsominen on ajoittain ollut suoranaista tuskaa. Tuo häpeäviitta on siitä kurja kaveri, että se ruokkii itse itseään ja laittaa silmille RUMAKAMALAHIRVEÄ-lasit, joiden läpi itseään katsellessa haluaa vain piiloutua. 



Matkalla kohti itsensä hyväksymistä


Tästä häpeäviitasta haluan eroon, sillä se määrittelee aivan liikaa sitä, miten näen itseni ja miten kohtelen itseäni.  Olen kauan vältellyt sitä, että minusta otetaan kuvia, koska näen itseni niissä aina niin kamalana. Eilen päätin, että nyt tuo pakoilu saa luvan riittää.

Aion pyytää joka päivä jotakuta perheenjäsentäni ottamaan minusta kuvia siihen saakka, kunnes pääsen eroon ahdistuksesta niitä katsoessani. Etsin tarkoituksella niistä ne hyvät asiat ja opettelen sanomaan itselleni: olen kaunis, olen ihana. Minä riitän juuri tälläisenä. 

Järjellä tiedän, ettei kyse ole painostani tai ulkonäössäni. Vika on omassa ajattelussani. Uskon kuitenkin, että voin oppia katsomaan itseäni uudella tavalla ja hyväksymään itseni. 


kehopositiivisuus


Se, miksi avaan tämän asian nyt blogissanikin, on se, että a) olen huomannut, että en todellakaan ole ainoa, joka kärsii tästä häpeäviitasta ja b) tein eilen instagramiin päivityksen, jossa kerroin asiasta ja se sai paljon huomiota, josta päättelin, että tälläisiä julkaisuja oikeasti tarvitaan. 

Miksi kuvittelen, että tälläisiä tarvitaan? Siksi, että itselleni muiden vastaavat julkaisut ovat olleet todella tärkeitä asioita sen suhteen, että olen tajunnut, ettei häpeäviittaa tarvitse kantaa harteillaan. Olen ihaillut niitä ihmisiä, jotka ovat uskaltaneet asiasta puhua ja tuoda julki oman epävarmuutensa. Olen myös ihaillen katsellut niitä kuvia, joissa kaiken kokoiset ihmiset poseeraavat hymyillen, vaikka ovatkin kertoneet, että se on ollut vaikeaa. 



Rakasta itseäsi juuri sellaisena kuin olet


Itselleni tämä oman koon häpeäviitta on tullut harteille jo lapsena. Onneksi olen tajunnut, kuinka suuri rooli äideillä on tyttärien minä-kuvaa ajatellen. Vaikka itse olen ollut epävarma ja ajoittain todella vihannut itseni oman kooni takia, olen pyrkinyt siihen, etten mollaa itseäni lasten läsnäollessa. Nyt kun Ilona ja Julia ovat isompia, niin olen sanonut heille, miten ylpeä olen siitä, miten he näkevät itsensä ja kertonut, että itselläni on ollut ongelmia asian suhteen. He ovat olleet hyvin yllättyneitä siitä, etten olekaan niin itsevarma kuin he ovat luulleet.

Aiemmin mainitsemassani Pohdintoja hassuista traumoista, ylipainosta ja itseluottamuksesta-postauksessa pyysin lukijoita kertomaan omista hyvistä puolistaan. Eräs lukija heti oli huomannut, etten kertonut omista hyvistä puolistani mitään ja senpä vuoksi kirjoitin siitä aivan oman postauksensa. Jokaisessa meissä on paljon hyvää. Niin sisimmässä kuin ulkokuoressakin. Sisimpäni hyvistä puolista kerroin postauksessa Vahvuuksia (klik klik) ja ulkokuoren hyvistä puolista tulen kertomaan vielä lähiaikoina. Tätä vielä pikkuisen työstän ;) 

Askel askeleelta kohti ehjempää minuutta, kohti itsensä rakastamista ja hyväksymistä ja ennen kaikkea, askel askeleelta kohti onnellisempaa elämää! Matka on alkanut ja tulen tästä kertomaan jatkossakin.

Toivon, että Sinäkin katsot tänään peiliin ja sanot: Minä riitän. Minä olen ihana!

Kukkaisaa keskikesän juhlaa

Uskomatonta, miten vauhdilla tämä aikaa menee. Nyt aletaan jo olemaan juhannuksessa. Puutarha kukkii ja lämpöä piisaa. Asiat siis mallillaan. 

Meillä juhannusta vietetään rauhallisesti HerraMiehen ja Taikan kanssa. Ollaan vaan ja möllötellään. Syödään hyvin ja rentoudutaan. 




Laukat jatkavat aina vaan loistoaan. Rakastun vuosi vuodelta enemmän laukkoihin. Ne on mukavan helppoja, eivät siis vaadi erityishuomiota, ja palkitsevat pitkään kestävällä kukinnalla. Suosittelen hankkimaan syksyllä paljon laukkoja puutarhaan!





Tämä on yksi lempparini akileijoista. Tosin, saattaisin sanoa samaa monesta muustakin akileijasta. Riippuen aina vähän siitä, mikä kukkii ja mihin katson. Khih.





Kurjenmiekat ovat tänä vuonna myös antaneet parastaan. Tähän "pikku" aurinkoon olen aivan rakastunut. Ei uskoisi, etten vielä muutama vuosi sitten tykännyt keltaisista kukista juuri ollenkaan.  HerraMiehen takia ostin puutarhaan keltaisia kukkia, kun hän on keltaisen ystävä, ja sitä kautta itsekin tykästyin niihin.





Elvinkumpu on villiäkin villimpi ja ehkä juuri siksi tykkään siitä niin hirmuisen paljon. Siitä ei todellakaan kukintaa puutu. Varhain keväällä kukinta alkaa ja jatkuu pakkasiin saakka. 




Pionitkin ilahduttavat kukinnallaan. En pode ihan kauheaa pionikuumetta, mutta kyllähän näitä mielellään katselee.




Juhannusruusut kukkivat nyt upeimmillaan, mutta ensi viikolla niiden kukinta lienee muisto vain. Nämä ovat kyllä ihania!




Toivotan kaikille ihanaa juhannusta! Nauttikaa ja pysykää turvassa <3




Kesäkuun ihanuutta ja kasvimaan hasardi

Kesäkuu on ihanaa aikaa puutarhassa. Ensin kukkivat hedelmäpuut, tulppaanit ja narsissit ja heti niiden jälkeen loistonsa aloittavat syreenit, laukat, iirikset, kurjenpolvet ja monet muut kaunottaret. Itselleni hedelmäpuiden kukinta on aina odotettua aikaa. Viime vuonna omenapuut kukkivat todella upeasti, tänä vuonna kriikunat, kirsikat ja päärynät olivat täynnä kukkia. Hedelmiäkin näyttäisi tulevan mukavasti, ellei sitten tapahdu mitään odottamatonta. Puutarhassakin saattaa yllätyksiä tulla, hyvässä ja pahassa.

Meillä kasvimaiden kohdalla kävikin "pieni" hasardi, jonka vuoksi saattaapi olla, että jäämme tänä vuonna kokonaan ilman punajuuria ja porkkanasatokin voi jäädä hyvin pieneksi. 

Tästä hasardista ja kesäkuun ihanuudesta lisää Hillevin puutarha-blogissa <3





Villiintynyt puutarha ja arvonnan voittaja

Ensimmäiseksi kiitän teitä jälleen viesteistänne edelliseen postaukseeni liittyen. Monet kommentit saivat kyyneleet virtaamaan. Eikä missään tapauksessa huonolla tavalla, vaan kiitollisuudesta. Olette aivan ihania ihmisiä  <3 Kiitos! Luin kaikki kommentit  ja viestit moneen kertaan ja imin niistä voimaa ja lohtua. 





Olin todella ollut aikeissa kirjoittaa villiintyneestä puutarhasta lauantaina, mutta taas kerran teksti vei. Aina välillä käy niin, että ruudulle alkaakin tulemaan jotain aivan muuta, mitä olin alunperin ajatellut. Mutta nyt siihen villiintyneeseen puutarhaan.

Tuossa muutama viikko sitten kerroin, että olen ruoskinut itseäni, kun ne ole ehtinyt ja jaksanut paneutua puutarhaan, vaan kaikki aikani on mennyt kasvihuoneiden kimpussa. Lopulta päätin, että hoidan ensin kasvimaat ja kasvihuoneet ja sen jälkeen vasta siirryn kukkapenkkien pariin. Tämän päätöksen jälkeen olikin paljon helpompi taas nauttia tekemisestä, kun lopetti turhan stressaamisen. Uskokaa tai älkää, rikkaruohot eivät kasva yhtään sen hitaammin, vaikka stressasin niitä yökaudet. Kumma juttu...  

Melkoinen viidakko jo olikin päässyt kasvamaan, kun mitään ei oltu tehty koko alkukesän aikana Elvinkummulla.





Kun vähän raivasi suurempia rikkaruohoja syrjään, pääsi aina lähemmäs kukkia, mutta lievää sekasortoa oli havaittavissa... Onneksi kaikki kukkapenkit eivät samalla tavalla ole villiintyneet, mutta tämä Elvinkumpu on melkoisen haasteellinen, kun sen ympärillä on rikkaruohoinen rinne ja toisella puolella rikkaruohoinen pieni "nurmikkoalue". Tuo nurmikko koostuu pääsääntöisesti haavaheinästä (mikähän sen oikea nimi on?), voikukista ja vuohenputkesta, joten se muuttuu nopeasti hurjan näköiseksi. 

Reunoihin pitäisi jotain alkaa keksimään joka helpottaisi hoitoa, mutta toistaiseksi mennään kitkemis- ja ruohonleikkuu touhulla sen kanssa. 




Elvinkummun yläosasta löytyy monenlaista kukkaa ja sekaan on ujuttautunut myös lemmikkiä  ja päivänkakkaraa runsain mitoin. Ne etsivät aina itselleen sopivimman paikan ja saavat kukkapenkin näyttämään entistä villimmältä. 

Tässä kuvassa mitään kitkemisiä ei ole tehty, joten seassa on paljon ihan rikkaruohojakin. Päivänkakkarat ja lemmikit ovat niin kauniita, että ne saavat kukkapenkissä olla vapaasti. Pieni villeys ei ole pahitteeksi.





6.6 sain lopultakin kasvihuoneistutukset ja kasvimaan kylvöt tehtyä ja kirjoitin kalenteriin seuraavalle päivälle: kukkapenkkipäivä! Arvatkaa vaan, kuin mahtava fiilis oli siinnä vaiheessa. Jes jes!

Ilona ja Julia tulivat avukseni ja reilun tunnin ajan kitkimme ja siistimme reunoja. Kas, sieltähän löytyi kukkapenkit. Vieläkin se on hurja villipöheikkö, mutta itse tykkään tälläisistä runsaista sekameteli-kukkapenkeistä. Ikävä kyllä kuvissa alue näyttää paljon hurjemmalta kuin onkaan. Tai sitten silmät osaavat etsiä ne tärkeät asiat kokonaisuudesta, khih.




Saksankurjenmiekat ja laukat ovat nyt loistossaan. Olen harmitellut monet kesät, kun kurjenmiekat eivät kuki, mutta jes, tänä kesänä ne todella kukkivat upeasti. Monet semmoiset lajikkeet, jotka eivät ole kertaakaan kukkineet, ovat tehneet nyt nuppuja ja  jännityksellä odotan, millaisia niistä kasvaa. Vasemmalla puolella olevien kurjenmiekkojen piti olla vaaleanpunaisia, mutta eivät ole. Eipä haittaa mitään. Ihastuttavia ovat joka tapauksessa!





Jotenkin tämä villeys istuu minusta meidän miljööseen niin hyvin. Isolla tontilla ei koskaan tule olemaan niin siistiä ja tarkkareunaista, kun olen tykännyt pienemmillä pihoillani olevan, mutta tänne tämä sopii. 

Vaikka ensin ruoskin itseäni siitä, etten saanut tarpeeksi aikaiseksi, niin opin jotain hyvin tärkeää tämän villiintymisen aikana. Ei ole tiedättekö ollenkaan hassumpaa vähän raivata tietään kukkapenkkien luokse ja tuntea heinien kosketus koivissa ja samalla liikkua varoen, ettei vain tallo ihanuuksien päälle. Jotenkin tuli huomattua yksilöt aivan eritavalla, kun niitä piti vähän etsiskellä.






Nyt on kaikki kukkapenkit käyty läpi viime viikonlopun aikana. Muista ei vielä ole kuvia, mutta yritän niitä nyt ottaa tässä alkuviikosta. On ollut mahtavaa huomata, miten tänä vuonna kukkapenkit alkavat selvästi täyttymään. Tämä on nyt meidän kolmas kesä täällä ja etenkin ensimmäisen kesän aikana tehdyt penkin alkavat olemaan melkoisen runsaita. JEIJ!





Lopuksi vielä kana-aiheisen puutarhakoriste arvonnan voittaja. Paljon onnea Vintagentti! Sinun luoksesi lähtee matkaamaan  ihana kanaperhe! 

Kiitos paljon Puutarhurin Majan Puoti yhteistyöstä <3 Puutarhurin Majan Puoti on minun lemppari verkkokauppani, josta löytyy kaikkea ihanaa ja kaunista kotiin ja puutarhaan. 




Ihanaa uutta viikkoa Sinulle!

Vanhoja, kipeitä muistoja ja suuria tunteita

Aina joskus elämä pääsee todella yllättämään. Ainakin pitempään blogiani seuranneet tietävät, että olen alkoholistien lapsi, joka on lastenkodin kautta sijoitettu perheeseen 7-vuotiaana. En ole koskaan kokenut, että asiaa tarvitsisi salailla ja se on niin iso osa minua ja minuuttani, että olen siitä kertonut täällä blogissanikin.  

En muista sijoitusta ennen olevalta ajalta hirveästi mitään ja ne muistot, jotka ovat jääneet, eivät ole iloisia ollenkaan, eikä suurin osa edes mukavia. Muistan väkivaltaiset tappelut, joista osa on piirtynyt verkkokalvoille siten, että joka kerta ne saavat itkemään, muistan aikuisten väliset "hellyydet", jotka eivät ole lapsille tarkoitettuja, muistan baarit, muistan aikuisten miesten lähentelyt humalapäissään, muistan huudon, muistan poliisien käyntejä, muistan jatkuvan nälän ja niin edelleen. Pääsette ehkä kiinni, minkälaista meidän elämä on ollut. 

Yksi tärkeä asia on kuitenkin jäänyt mieleeni. Samassa kerrostalossa asui perhe, jonka luokse menin karkuun, kun sota syttyi. Saatoin mennä keskellä yötä heidän luokseen ja aina minulle löytyi petipaikka. Jos heillä ei ollut ketään kotona, piilouduin rappukäytävään, eli he ovat oikeasti olleet selviytymiseni kannalta todella tärkeitä ihmisiä. 




Muistan myös syöneeni heillä usein, sillä meillä ei ruokaa juuri koskaan ollut. Mistä tulikin mieleeni puutarhaan liittyvä muisto. Isäni oli saanut lopputilin työpaikastaan ja muistan, että vanhemmat olivat puhuneet siitä, ettei kohta ole rahaa edes ruokaan (näin aikuisena sitä välillä ihmettelee, miten kaljaan oli rahaa). Joka tapauksessa olin olevanani hyvin neuvokas, sillä olin kuullut, että perunat kasvatetaan perunoista ja kasvaakseen ne tarvitset lannoitusta.

Niinpä varastin muutaman perunan meidän ruokakomerosta ja kävin keräämässä koirankakkaa lähialueilta. Istutin perunat kakkoineen päivineen suuren männyt juurelle. Odotin kasvua kuumeisesti ja kävin päivittäin katsomassa, että joko olen saanut kasvatettua ruokaa, josta vanhempani olisivat ylpeitä. Joidenkin päivien päästä totesin, etten ole onnistunut yrityksessäni ja kaivoin perunat esiin. Olin hyvin ihmeissäni, kun niille ei ollut tapahtunut mitään. Uskomaton tuo lapsen maailma ja ajattelu.



Eilen laitoin erääseen Kouvolan alueen FB-ryhmään viestin, jossa kyselin tori kirpparin hintoja ja yllätyin melkoisesti, kun muutamien tuntien kuluttua sain viestin, jossa luki, että olemme lapsena asuneet samassa talossa. Hetken viestiteltyämme ymmärsin, että viestin laittoi sen perheen lapsi, joka oli minusta huolehtinut, kun olin pieni. Hän oli bongannut minut tuosta ryhmästä ja oli osannut yhdistää meidän menneisyyden.

Olen usein toivonut, että pääsisin heitä kiittämään ja nyt pääsin ainakin viestien välityksellä sen tekemään. Toivon, että vielä joskus voin kiittää tuota perheen äitiä ihan sanoillakin. 

Oli uskomatonta kuulla, että joku muistaa minut ja joku on ajatellut minua. Se on aivan käsittämätöntä. 




Perheen äiti oli muistanut, että tykkäsin piirtää ja on kuulema toivonut, että tuo taito ja tekeminen on pysynyt matkassani. Siis joku on muistanut jotain, mikä oli minulle tärkeää! Huikeaa! 

Muistan aina, että olin saanut joltakulta vihon ja lyijykynän. Piirsin aina vihon samalle sivulle ja kumitin piirroksen pois, ennenkuin aloin piirtämään seuraavaa kuvaa. Muistan, että joku ihmetteli asiaa ja sanoin, että teen niin, ettei vihko lopu kesken, kun en tule lisää paperia enää saamaan. Olin myös hyvin ihmeissäni, kun kysyjä ei ymmärtänyt tätä ollenkaan, vaan sanoi, että ainahan paperia saa.





Olin todella iloinen tästä yhteydenotosta, mutta suuria tunteita on nyt käyty läpi. Aivan kuin se pieni lapsi sisälläni olisi aina vain olemassa ja koen nyt uudelleen monet niistä tunteista, mitä koin silloin. Olen nyt itkenyt ihan hirveästi, vaikka olenkin äärimmäisen kiitollinen siitä, miten hyvin asiat lopulta menivät. 

Toisaalta itse jo murehdin, että olenko ihan pöhlö, kun nyt itken, mutta HerraMies ainakin olisi sitä mieltä, että se on ihan luonnollista ja ennemmin olisi outoa, jos ei missään tuntuisi. 

Ehkä kuitenkin pala kerrallaan sitä eheytyy. Aina joskus vanhat haavat vuotavat, mutta eivät kuitenkaan jää pitkäksi aikaa vuotamaan. Ja joka kerta, kun käyn näitä tunteita ja muistoja läpi, niin ajattelen, miten suuri kiitollisuuden aihe perhe onkaan. Vaikka en milläänlailla ole täydellinen äiti, niin silti olen aina halunnut tytöt pitää turvassa ja halunnut, että heille jää lapsuudesta onnelliset muistot ainakin pääsääntöisesti. 

Olin alkamassa kirjoittamaan teille tänään jotain aivan muuta, mutta tämä kirjoitus halusi tulla kirjoitetuksi. Vaikka tätäkin kirjoittaessani itkin moneen kertaan, niin silti olo on taas vähän kevyempi <3 

Tästä vähän rankasta aiheesta huolimatta, toivotan Sinulle onnellista viikonloppua <3 

Kana-onnea ja ihana arvonta!

Yhteistyössä Puutarhurin Majan Puoti

No tänään sentään on jo lopultakin kesäkuu, eli toisin sanoen kanoille koittaa vapaus.  Yöt kanaset saavat edelleen nukkua ulkohäkissä, mutta päivisin ovet aukenevat ja koko pihapiiri on sulkalauman käytössä.

Kanoilla on vuosittain ulkonapitokielto, joka tarkoittaa sitä, että kanan omistajan on huolehdittava siitä, ettei kanat ja luonnonvaraiset linnut pääse toistensa kanssa tekemisiin. Myös kanojen ruuat pitää olla suojassa muilta linnuilta. Tämän tarkoitus on estää lintuinfluenssan leviäminen kanaloihin.

Nimi on vähän hämäävä, sillä tämä ei tarkoita sitä, ettei kanoja saisi pitää ulkona, vaan ne pitää olla häkissä, jossa on tiheä verkko ja katos. Tänä vuonna ulkopitokielto oli 1.3-31.5 välisenä aikana.  






Luoksetulo ei ihan ole täysin muistissa, kun kutsuhuuto kajahtaa, mutta eiköhän sekin äkkiä taas kanalaisille muistu mieleen.  Toisaalta, onhan se aika ymmärrettävää, että kaiken maailman matoset sun muut herkut ovat houkuttelevampia kuin minun seurani...





Talven aikana kanojen kynnet ovat päässeet kasvamaan turhan pitkiksi, joten toivon mukaan kuopiminen lyhentäisi niitä nyt reilusti. Muuten täytyy mamman alkaa kynsien leikkuuseen. Jokainen sulkalainen ainakin tekee parhaansa kynsien lyhentymisen suhteen :)





Näitä hetkiä on niin kaivattu. Ihanat touhottajat porukalla mukana pihan touhuissa. Voi sitä potpotuksen määrää! Kaikki ovat niin innoissaan. Ja voi, kun joku löytää madon, niin hirmuinen meteli asiasta ja karkuun juoksu, jotta varmasti jokainen huomaa sen ja ryntää herkkuapajille.  Kanat eivät todellakaan usko siihen ajattelumalliin, että se jolla onni on, se onnen kätketöön. Ehei, onnesta ilmoitetaan suureen ääneen ja ollaan aina valmiit taistelemaan pitääkseen tuo ihana onni itsellään. 



vapaus!


Pääsin tekemään ihanan Puutarhurin Majan Puodin kanssa jälleen yhteistyötä. Osa varmaan muistaakin aiempiakin postauksia, joissa on ollut esillä Puutarhurin Majan Puodin tuotteita. Nyt puoti on jälleen täynnä kaikkea super ihanaa! 

Ihanuuksia löytyy kaikille puutarhureille, mutta myös kanaharrastajille. Minusta on niin huimaa, että myös kanoihin höyrähtäneet puutarhurit on huomioitu puodin valikoimassa. Kenellekkään ei varmaan tule yllätyksenä, kun kerron, että juuri Puutarhurin Majan Puoti on minun lemppari verkkokauppani. Se on niin ihana! 

Nytkin tein ihania löytöjä heidän valikoimistaan. Puutarhaan löytyy useita erilaisia koristeita ja yllätys yllätys, itse valitsin juuri kana-aiheisia koristeita. 

Minusta on kiva, kun puutarhassakin on koristeita. Kaikkien ei tarvitse todellakaan olla isoja, vaan juuri semmoisia ihania pieniä yllätyksiä, kun puutarhassa kiertelee ja ihmettelee kaikkea. Sitten huomaakin, että heiii, mikä tuo tuolla on ja on pakko mennä lähemmäs katselemaan sitä. Yllätyksellisyyttä ja kauneutta samassa hetkessä.

Tämä sympaattinen pikku-kukko on valurautaa, eli tulee kestämään vuodesta toiseen. Minusta tämä on niin hyväntuulisen oloinen. Ystävällinen kukko on aina rikkaus! Vielä tämä hakee vähän paikkaansa. Saa nähdä, mistä kohdasta puutarhaa tämä kukko lopulta löytää oman paikkansa. Eikä toki mikään estä kukkoa hengailemasta vähän siellä sun täällä. Missä milloinkakin on mukava oleilla.



Kana-aiheinen koriste puutarhaan


Meille muutti myös uusi kana-perhe. Kana, kukko ja heidän kaksi suloista tipuaan. Oih, perheonnea! Nämä tulevat puutarhapenkin läheisyyteen, kunhan saadaan se paikoilleen. Nämä pystyy ostamaan yksittäin, eli välttämättä ei tarvitse koko laumaa hankkia kerralla. 


Ihanat puutarhakoristeet


Fenix meni heti tutustumaan uusiin laumanjäseniin, mutta Lotta näyttää ajattelevan, että viime kesän tipukokemukset ovat liian tuoreessa muistissa. Khih. Muistatteko vielä sen ajan, kun Lotta ei hyväksynyt meidän tipusia ollenkaan? Nyt ei onneksi enää tuosta kaunasta ole tietoakaan, joten eiköhän Lottakin jossain vaiheessa totea, että uusi kanaperhe on ihan kiva lisä porukkaan.




Sulo ei paljon stressaannu kilpailevasta kukosta. Sulo tietää olevansa tämän lauman todellinen tuki ja turva, jonka asemaa ei uhkaa mikään eikä kukaan. 


Kanojen vapaapitokielto on päättynyt tältä vuodelta! 


Kana-aiheisten ihanuuksien lisäksi löysin muutakin mahtavaa. Olen kaivannut sateenvarjoa, joka tekisi sadepäivästä mukavan. Yleisesti ottaen inhoan sadepäiviä (ellei sitten ole ollut todella pitkä kuivajakso, jonka vuoksi kaipaan helpottavaa sadetta). Tämä ihana lintukuvioinen sateenvarjo piristää, vaikka sataisi kuinka. Voiko kauniimpaa sateenvarjoa ollakkaan? 

Ja sopii tämä toki puutarhassa vietetyn kahvihetken aurinkovarjoksikin.




Saa nähdä, tuleeko meillä vielä pienimuotoinen sota siitä, kuka tämän mukin kerkiää aina itselleen nappaamaan. Minä tietysti olin ajatellut, että tämähän on minun, mutta myös Julia rakastui tähän samantien. Ilonakin kyseli, että saako tuota välillä lainata...





Kauneutta, käytännöllisyyttä ja ekologisuutta samassa paketissa. Jes, täydellistä! Suuri muki on valmistettu bambukuidusta, maissitärkkelyksestä sekä  BPA- ja flataattivapaasta hartsista. Kansi ja reuna on silikonia, joka suojaa kuumuudelta. Tämä sopii siis erinomaisesti niin kuuman kuin kylmänkin juoman nauttimiseen. 

Voin jo niin kuvitella, miten puutarhatöiden lomassa käyn keittämässä kahvit ja teen puutarhakierroksen nauttien kahvistani ja puutarhan kauneudesta. On hyvä syy välillä pysähtyäkin! 

Take away mukeja saa hankittua monella eri kuosilla. Kannattaa käydä kurkkaamassa, mikä on Sinun suosikki!



Ekologinen Take Away - muki



Tämä kuva kiteyttää meidän idyllin; puutarha, kanat ja hetki, jona kaikki on kaikessa epätäydellisyydessäänkin juuri parasta!





Julian kanssa on kiva tehdä kuvauksia. Hänellä on aina asenne niin kohdillaan. Nautitaan, pidetään kivaa ja tuodaan se hyvä fiilis myös kuviin. 




Sitten pieni salaisuus... Miten saamme kanat aina kuviin mukaan ja olemaan niin intopiukeina? Meillä on salainen ase, eli rusinat mukana. Eikö muuten ole aika upea rusina-kuppi?

Ihan oikeasti tämä teepannu olisi tarkoitettu lintujen ruokintaan, eli tämän saisi ripustettua puuhun, mutta itse ajattelin, että tämä tulisi minun tulevaan työtilaani ja laittaisin tähän ihan itselleni pieniä välipaloja, kuten rusinoita ja pähkinöitä. 

Työtila ei siis ole vielä kuin ajatuksen asteella ja tämän teepannun oli alunperin tarkoitus päätyä puutarhaan lintulaudaksi. Mutta kun sain tämän käsiini, niin ajattelin heti, että haluan tämän omalle työpöydälleni tuomaan kaunista arjen luksusta myös työhetkiini. 


Maailman hienoin lintulauta


Kaikki kuvissa esiintyvät tuotteet on saatu blogiyhteistyötä Puutarhurin Majan Puodista. Nöyrä kiitokseni!  

Mutta hei, ei toki lukijoitakaan ole unohdettu. Sain arvottavaksi kanan tipuineen, eli nyt on mahdollisuus saada oma pieni kanalauma, vaikkei niitä ihan oikeita kanoja pystyisikään hankkimaan. 


Puutarhurin Majan Puoti - koristeita puutarhaan


Arvonnan palkintona siis kana ja 2 tipua. Arvontaan voit osallistua kurkkaamalla Puutarhurin Majan Puotiin ja kertomalla kommentti-osiossa, mitkä ovat ensimmäiset ajatuksesi puodista. Jos puoti on jo Sinulle tuttu, niin olisi ihana kuulla, millaisia löytöjä Sinä olet sieltä tehnyt! Puutarhurin Majan Puodin löydät täältä: 

Arvonta-aika on 1-9.6. Jos et ole kirjautunut lukijaksi, niin muista jättää kommenttiisi nimesi (tai nimimerkki). Jos haluat, voit jättää myös s.postiosoitteesi, mutta se ei ole pakollista. Julkaisen voittajan blogissani arvonta-ajan päätyttyä, eli muista käydä kurkkimassa oliko onni myöten :) 


Ja vinkkinä vielä; kesän ajan Puutarhurin Majan Puodin postikulut ovat vain 3,90e (yli 100 euron ostoksiin ilmaiset). Paketit tulevat myös super nopeasti ja mikä ihaninta, paketeissa on aina yksilöllinen ote. Asiakkaana todella tuntee olevansa arvostettu ja tärkeä! Varmasti jokainen, joka on tilauksen puodista tehnyt, tietää heti, mitä tarkoitan. 

Onnea arvontaan <3 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...