Joulu on taas...

Meillä on jo joulunvietto aloitettu tänään koko perheen kesken. Ihana, kun saadaan viettää joulua isolla porukalla. Tänään on jo saunottu, paistettu ja maisteltu kinkkua sekä tehty joulupipareita. Ehkei yllätä ketään, että myös pipareita on syöty runsain mitoin ;)

Taika osaa jo kovasti odottaa joululahjoja ja näkyypä noita isompiakin lapsia jännittävän huominen. Meillä ei edes yritetä "pelotella" lapsia, ettei jokainen saisi lahjoja, ellei ole ollut kiltti. On sitten ollut kiltti tai tuhma, niin jokainen varmasti lahjansa ansaitsee <3 (pssst... kuka muka jaksaisi koko vuoden olla kokoajan kiltti? En mie ainakaan).

Taika odottaa eniten lahjoja ja minun tekemää vaaleanpunaista kermavaahtoa. Ihana, miten on moinen asia jäänyt lapselle mieleen. Muutkin odottavat toki lahjoja, mutta isommat osaavat jo nauttia joulun tunnelmasta. 

Aamulla koristellaan kuusi ja sen jälkeen nautitaan joululounas. Pukkikin saa tulla jo aikaisin vierailulleen. Hyvin rentoa meininkiä ilman hössötystä. 

Äitini soitti tänään ja kysyi, joko meillä on valmis joulu. Piti ihan kysyä, että mitä se tarkoittaa. Ei meillä ole siivottu sen ihmeemmin, ruuatkin ostettu pääsääntöisesti valmiina, ei ole leivottu kuin pipareita ja huomenna leivotaan torttuja jos niitä halutaan syödä, eli todella rennolla otteella mennään. Semmoinen on meidän valmis joulu. Myönnettäköön, että tänäkin jouluna lahjojen suhteen on eniten hössötetty. Niiden hankkiminen ja paketoiminen on vain niin super ihanaa ja odotan aina hirmuisesti sitä hetkeä, kun lapset saavat lahjansa. Se ilo ja riemu ei voi olla tarttumatta! 

Täällä alkaa tältä päivältä jo tupa hiljenemään, joten taidetaan HerraMiehen kanssa ottaa vielä pikkuisen kinkkua ja kohta sitä joutaakin köllähtämään täyden vatsan viereen odottelemaan aaton riemua. 

Toivotan jokaiselle ihanaa, kaunista ja onnellista joulua! 



Unelmasta totta

Lapsesta saakka minulla on ollut unelmana kirjoittaa oma kirja. Muistan, miten tein itse vihkoja paperista ja kirjoitin niihin omia kirjoja. Unelmoin, että jonain päivänä oma kirjani on oikeasti totta, eikä vain leikkiä. 

Kaksi vuotta sitten sain puhelun, joka tuntui aivan unelta ja jota jouduin hetken ihan pohtimaan, että uskallanko hommaan lähteä mukaan. Pohdin, ettei oikeassa elämässä tapahdu niin, että joku tarjoaa sinulle mahdollisuutta toteuttaa unelmasi. Niin kuitenki kävi. 





Asiathan eivät kuitenkaan menneet ihan niinkuin Strömsössä ja kirjan julkaisua viime hetkellä siirrettiin. Väliaikaan oli mahtunut paljon valvottuja öitä, suuria tunteita, hirveä määrä työtä ja kun sain tiedon julkaisun siirrosta, muserruin. Koin, että unelmani on pirstaleina, eikä minua sillä hetkellä lohduttanut tieto vuoden kuluttua tapahtuvasta julkaisusta. Muutaman päivän asiaa märehdittyäni totesin, että asialla on oltava jokin tarkoitus.

Ja niin sillä oli. Jos kirjani olisi julkaistu viime keväänä, se olisi ollut aivan toisen näköinen, eikä ollenkaan minun oloiseni. Keväällä löysin aivan ihanan ihmisen, jonka kanssa puhuimme täysin samaa kieltä. 

Katri Parikka on käsittämättömän upea taiteilija, joka tekee myös kuvituksia ja graafisen alan töitä. Minun onnekseni kirjan julkaisua siirrettiin ja löysimme Katrin kanssa toisemme. Hän on tehnyt todella hyvää työtä. Voin vilpittömästi sanoa, että hän herätti kuvani ja tekstini eloon upealla tavalla. 





En ole syksyn aikana uskaltanut mainita kirjan julkaisusta mitään, mutta kun toissaviikolla huomasin tutun teoksen kuvan näkyvän Readme.fi:n sivuilla, niin totesin, että pakkohan tämä on teidänkin kanssa jakaa. 

Muistan kyllä, miten ihanasti lohdutitte minua keväällä, kun olin murheissani asiasta. Mutta hei, käykäähän kurkkaamassa, mitä on tulossa ja mielelläni kuulen, mitä ajatuksissa teissä kirja herättää :D 


pssst... Tarkkasilmäisimmät huomannevat kirjan kannessa "pienen" virheen, mutta luotan siihen, ettei sitä painetussa versiossa ole, khih. Pakko myös sanoa, että virhe ei ole minun tai Katrin jäljiltä ;)

Lapsen oikeuksien päivä ja SOS-lapsikylän lasten auttaminen

*Sis. mainoslinkin Oriflame verkkokauppaani


Blogiani pitkään lukeneet tietävät tarinani. Tämä päivä herättää aina voimakkaita tunteita. Olen useammassakin postauksessa kertonut lapsuudestani, sekä siitä, mitä vaikutuksia sillä yhä edelleen on elämääni. Tarinani löytyy esimerkiksi täältä (klik klik). 





Lapsen oikeuksien päivä. Mitä se merkitsee Sinulle ja onko lasten oikeus pysyä turvassa ja huolehdittuna Sinusta itsestäänselvyys?






Periaatteessa pitäisi olla, mutta itse olen nähnyt myös kääntöpuolen asiassa. Olen itse viettänyt lapsuuteni väkivaltaisten alkoholisten keskellä ennenkuin minut huostaanotettiin ja siitä vuoden päästä sain turvallisen perheen.

6 vuotta keskellä kaaosta, jota hallitsi viina ja ailahtelevat tunteet. Baareja, väkivaltaa ja seksiä...

Ruokaa, syliä ja saati turvaa ei ollut saatavilla.




Syy, miksi kerron tämän taas, on se, että herätän ajatusta siitä, että kaikilla lapsilla ei ihan oikeasti ole hyvä olla, ei silloin eikä nyt vieläkään.

Oriflamella on hyväntekeväisyyskampanja (voimassa 19.12 saakka), joka on itselleni ollut äärimmäisen tärkeä ja olen sen eteen tehnyt paljon töitä. Jokaisesta hyväntekeväisyyskuvaston setistä lahjoitetaan 2e ja yksittäis tuotteesta 1e SOS-lapsikylän lapsille. Settien hinnat ovat todella edullisia ja mikä parasta, niillä tehdään hyvää. Setit löytyvät tämän postauksen kuviksesta.


Jos haluat olla mukana auttamassa, niin settejä voi tilata joko laittamalla minulle viestiä (voit myös kommenttiisi kertoa, jos haluat tehdä tilauksen) tai suoraan verkkokaupastani: 


Kiitos jokaiselle auttajalle. Auttaa voit tilaamisen lisäksi jakamalla tätä postausta <3

Rakkaudella Hillevi 

Sulkasatoa ja muuta kotkotusta

Tiedän, että monet ovat kaipailleet nimenomaan sulkalauman kuulumisia. Martta, Lotta, Hipsu, Fenix ja Sulo ovat viettäneet rauhaisaa kesää ja syksyä. Lauma on löytänyt oman nokkimisjärjestyksensä ja elo on suhteellisen sopuisaa. Aina välillä toki pientä kanailua harrastetaan puolin ja toisin. 

Sulkasato on tehnyt porukasta vähän nakuja, mutta onneksi pahin vaihe on jo mennyt ohitse. Silloin, kun kanaset vielä olivat ulkotarhassa, niin suorastaan säikähdin eräänä aamuna, kun huomasin, että häkin koko maa oli täynnä sulkia. Jos porukka ei olisi pällistellyt sulkien keskellä, niin olisi voinut iskeä ihan todellinen hätä. 

Onneksi kyse oli vain hurjasta sulkasadosta. Vähän aikaa lähes alastomat kanaset kipittivät pitkin tonttia. Myönnettäköön, että tuppasi välillä vähän naurattamaan. Olivat tosiaan melko hupaisan näköisiä. 




Kanathan villiintyivät kesällä kasvimaasta ja uusimmasta kukkapenkistä. Muutamaan kertaan, kun porkkanamaat oli kaivettu ylös, samoin uusi perennapenkki, niin totesin, että en edes yritä saada niitä enää kuntoon. Oli niin kuivaakin, että istuksia olisi pitänyt kastella, niin ajattelin, että olkoon. Hyvin meni kesä niinkin, että puolet kasvimaista oli tyhjänä ja uusi kukkapenkki vähintäänkin mielenkiintoisessa kunnossa. Ensi vuonna sitten uusi yritys.

Ensin tosin meinasimme, että kanalaiset saavat viettää kesän häkissä, mutta ei sekään reilulta tuntunut. Siispä 1-0 kanoille! 

Martan ilme ja olemus seuraavassa kuvassa on ehkä pikkuisen semmoinen, että niiin, olen juuri tonkinut kasvimaat ylös, mutta ei kai se nyt ketään voi haitata???? Khih.




Nyt kanalaiset ovat jo siirtyneet talvikanalan puolelle. Aina välillä pääsevät vielä viipottamaan pitkin maita ja mantuja, mutta melkeinpä he tulevat rappusille makoilemaan sen oloisina, että pääsisiköhän sisälle, kun ulkona palelee. Minun tekisi aina mieli päästää heidät sisälle lämmittelemään, mutta HerraMies on asiasta ihan toista mieltä. Miusta ois suorastaan ihanaa katella illalla telkkaria kana sylissä... Mutta ei sitten. 

Kanalaumalla siis kaikki kunnossa <3 Viedäänkö heille terveisiä rusinoiden muodossa?

Muistoja sadosta

Ensimmäiseksi haluan kiittää ihan mielettömän upeasta vastaanotosta blogiin palatessani. Ihan huimaa, miten ihanasti toivotitte minut takaisin blogin pariin. Kiitos paljon! Tuli niin hyvä mieli ja hymyilinkin kuin hangonkeksi sen vuoksi. 

Lupasin alkaa käymään kesän muistoja puutarhan osalta läpi ja mikäs sen itselleni rakkaampi aihe kuin sato. Syöminenhän on aina kivaa ja mukavaa. 

Monta kommellusta ja epäonnistumista mahtui kauteen, mutta käydään ensin niitä mukavempia asioita läpi, eli onnistumia ja palataan haasteisiin vähän myöhemmin. 

Melonisato oli tänäkin vuonna herkullinen. Ei iso, mutta erittäin herkullinen. Olin laittanut lajikkeet hyvin esille, mutta loppujen lopuksi piut paut välitin lajikkeista ja vain nautiskelimme meloneista ilman sen suurempia ihmettelyä lajikkeista tai kuvailuita. Ääntä kohti vaan! 




Ensi kesälle harkinnassa on täyttää ainakin Strong 18-kasvihuone nimenomaan meloneilla. Ne ovat melko vaivattomia ja tulevat toimeen ilman jatkuvaa höösäystä. Toki pölyttämisessä on oma hommansa, mutta sitä en miellä isoksi työksi. Oma kasvattamia meloneita tulee syötyä ihan toisella tavalla kuin kaupasta ostettuja. Jokaista suupalaa oikeasti makustelee ja ihmettelee. Siinnä on jotain todella mahtavaa.




Luumu- ja kriikunapuut olivat tänä vuonna todella satoisia. Etenkin luumupuiden satoa on odotettu kieli pitkällä ja aijaij, kyllähän oli ihanaa, kun niitä sai tänä vuonna popsia massun täydeltä. Aivan mahtavaa! 




Päärynäpuu teki täällä "uudessa" kodissa tänä vuonna ensimmäistä kertaa satoa. Saimmekin pienestä puustamme parisen kymmentä päärynää. Melko luksusta! Olimme edellisessä kodissa päärynöitä päässeet jo maistamaan, mutta muuton jälkeen meni pari vuotta ilman satoa. Lohduttauduin sillä, että ehkäpä he halusivat vain juurtua kunnolla. Ihanaa, että odotus palkittiin.




Luonnollisesti kasvihuoneista saimme satoa myös tomaateista, paprikoista ja kurkuista ja puutarhasta marjapensaista. Omenoita sen sijaan saimme tosi vähän ja kasvimaaltakin suurin sato tuli sipuleista ja herneistä.

Kiwanot vielä kypsyttelevät itseään sisällä ja niitä tulikin ihan reilusti. Ihania piikkipalloja!

Tälläisiä satokuulumisia tältä vuodelta.  Mikä oli Sinun paras satomuisto viime kesältä?

Tervehdys pitkästä aikaa!

Maatiaiskanasen Elämää-Facebook sivulle laitoinkin perjantaina lyhyen videon, jossa kerroin, että viikonlopun aikana olen palaamassa blogin pariin. 

Kiireet ovat ehkä vähän helpottaneet, mutta toisaalta vierivä kivi ei sammaloidu, joten uusia kiireitä on tullut hamstrattua. Olen kuitenkin kovasti kaivannut blogiin kirjoittelua ja ennen kaikkea teitä, jotka jaksoitte aina kommentoida ja kannustaa. 

Blogi on ollut hiljainen nyt parisen kuukautta ja sinä aikana olen keskittynyt pääsääntöisesti Oriflameen. Kerroinkin nousseeni aluejohtajaksi ja lanseerasimme tiimillemme nimen: Special Stars. Sen tiimoilta on aikaa mennyt, kun olen tiimille tehnyt mainosmateriaalia ja paljon muuta, jonka aiemmin hoiti silloinen aluejohtaja. Omalla meiningillä mennään ja pöhinä on ihan mieletön. Mahtavaa! 




Muulle perheelle kuuluu myös ihan hyvää. HerraMies jäi vuorotteluvapaalle ja olemme viettäneet yhdessä aikaa todella paljon. Taikakin on saanut nauttia todellisesta palvelusta, sillä HerraMies tuppaa olemaan palvelevaa sorttia pienille prinsessoille (tätä yritän vähän toppuutellakin välillä). Taika on kasvanut hurjasti ja ilmeisesti kasvun vauhti on alkanut hirvittämään häntä itseään, sillä meille on löytänyt tiensä ajoittain hyvinkin uskottavasti lässyttävä pikkuvauva. Toisaalta se on niiiiin söpöä! 

Ilonalla käynnistyi yläasteen viimeinen vuosi ja vastaavasti Julialla se ensimmäinen. Molemmat jatkoivat viime vuotisia harrastuksiaan, eli Ilona käy Kouvolan kaupungin Nutessa (Nuorten teatteri) ja kiipeilemässä ja Julia kuvataidekoulussa. Julia tosin lisäsi harrastuksiin vielä kuntosalilla käynnin, mikä onkin tosi hienoa. Jos joku keksii, miten äitikin sinne saataisiin, niin kertokaa toki! (Ja se kuuluisa; millä ajalla? khih).

Syksyllä arki siis pyörähti käyntiin vauhdikkaasti. 




Puutarhaakaan en kesällä täysin unohtanut, mutta olen mennyt sen tiimoilta selvästi paljon rennommalla otteella kuin aiemmin. Kasvihuoneet olivat aivan täynnä ja loppukaudesta taistelin homeongelman kanssa. Tämä ei tosin tullut yllätyksenä, sillä jo alkukesästä alkaen tuo ongelma oli havaittavissa. Syksyllä kun ilmat kylmenivät ja kosteutta oli enemmän, niin ongelmahan alkoi räjähtämään käsiin. 

Sinällään todella ärsyttävä ongelma, kun sadon alkaessa kypsymään, alkaa taistelu hometta vastaan ja välillä tuntui jo, että koko kausi on mennyt vähän hukkaan.  Satoa saimme silti yllin kyllin, mutta ehkä nyt oikeasti opin sellaisen asian, ettei kasvihuoneita kannata tunkea niin täyteen.

Tomaatin osalta muutenkin tein päätöksen, ettei niitä ensi kesänä ole montaa. Ne työllistävät niin hirveästi, että pieni tauko tekee hyvää. Eniten turhauduin siihen, että lajikkeet olivat tänäkin vuonna ihan, mitä sattuu. Käytin todella paljon aikaa (ja rahaa) erilaisten lajikkeiden kanssa puljaamiseen ja myönnettäköön, että kun hyvin suuri osa osottautui joksikin aivan muuksi, mitä piti, niin turhauduin. Joten, ensi kesänä tomaatteja on paljon vähemmän ja se hurja lajikerieha saa jäädä. 

Se, että mitä ensi vuonna kasvihuoneissa kasvaa, niin se on itsellenikin vielä arvoitus. Jotakin, joka ei vaadi kastelun lisäksi jatkuvaa hääräämistä. 

Jostain kumman syystä olen saanut outoja reaktioita, kun olen kertonut jättäväni tomaatin kasvatuksen vähemmälle. HerraMies purskautti kahvit suustaan pöydälle, kun repesi niin totaalisesti, Ilona ja Julia nauroivat päin naamaa ja Taikakin sanoi, että äiti höpöttää kummallisuuksia. Kummallinen perhe minulla...




Syksy herättää minussa tänäkin vuonna hyvin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta olen iloinen, että saan pienen tauon puutarhan hoitoon, mutta toisaalta myös suren. Onneksi voin nyt alkaa blogiin käymään läpi kesän puutarhamuistoja, niin kausi tuntuu jatkuvan pidemmälle.

Monia kömmähdyksiä, mutta myös monia yllättäviä onnistumisia. Koska on meidän poppoosta kyse, niin myöskään ihmeellisiltä hullutuksilta ei ole vältytty. Näistä lisää tulevissa postauksisssa.

Toivottavasti edes joku on jäänyt kaipaamaan jorinoitani ja on paikalla tervehtimässä <3 Ihana olla taas täällä! 

Tervehdys!

Olette varmaan huomanneet, etten ole kesän aikana juuri ehtinyt blogissa vierailemaan. Asia on pikkuisen itseäni vaivannut, mutta en vain ole löytänyt aikaa päivittämiseen. Nyt olen päättänyt ottaa selvän tauon tämän blogin päivittämiseen kiireisimmäksi ajaksi.

Kiireisenä on pitänyt Oriflame ja tuo työ on palkittu hienosti. Nousin aluejohtajaksi ja viime viikonloppuna minut palkittiin Oriflamen Suomen parhaana myyjänä ja toiseksi parhaana rekrytoijana. Näin aloittelijana hämmennyin ihan todella. 

Puutarhailu ei toki ole loppunut ja niitä kuulumisiahan pääsee lukemaan Pavunvarren sivuilta; Hillevin puutarha-blogista, Pavunvarren instagramista ja Pavunvarren Facebookista. Tarkkasilmäiset ovat ehkä löytäneet päivityksiäni muualtakin tämän kesän aikana ;) 

Joka tapauksessa Maatiaiskanasen Elämää blogi lomailee syyskuun loppuun saakka <3 Nähdäänhän Pavunvarressa?

Rakkaudella Hillevi


Kiitos kuvasta Anna-Leena Pieskä


Pavunvarren sivuille pääset näistä linkeistä:

Pavunvarsi Facebook
Pavunvarsi Instagram
Pavunvarren blogi: Hillevin puutarha

Kasvun kesä

Puutarha kukkii ja satoa saa jo vaikka mistä. Rakastan heinäkuun loppua ja elokuun alkua. Ei uskoisi, että joskus aiemmin inhosin syksyn lähestymistä. Nyt olen oppinut rakastamaan sitä, koska silloin parhaiten palkitaan talven, kevään ja kesän uurastus. Ei mene kauaa, kun keittiö täyttyy oma kasvattamista herkuista. 

Sitä odotellessa on kiva ihailla kukkia. Kärhöt ovat nyt kukassaan, mutta niissäkin näkyy kuivuus. Kauniita ne ovat kuitenkin. Ehkä olisivat runsaampia, jos olisin kastellut ja hoivannut niitä tänä kesänä, mutta päätin kesän alussa, että liiallinen hoivaaminen on nyt ohi meidän puutarhassa. Tämä siksi, jotta voin enemmän keskittyä nauttimiseen kuin työn tekemiseen puutarhassa. Nerokasta, eikö totta?




Myönnettäköön, että vähän tuo hienous hämää. Työtä on tullut tehtyä, mutta pääsääntöisesti kasvihuoneessa. Muu puutarha on pärjäillyt omillaan ja olen vain kierrellyt nauttimassa sen kauneudesta. Uskokaa tai älkää, rikkaruohoihin sokaistuu ajan kanssa. Ehkä ensi kesänä on taas intoa ja halua nyppiä niitä. Tänä kesänä ei ole ollut, mutta en rakasta tai ihaile puutarhaani ainakaan yhtään vähempää.

Olen tänä kesänä muutenkin opetellut armollisuutta itseäni kohtaan. HerraMies totesi tänä aamuna, että tietynlainen sisäinen rauha on alkanut huokumaan minusta. Rauhallinen en ole, mutta olen tehnyt rauhan itseni kanssa. Poissa on se jatkuva itseni sättiminen ja huonona näkeminen. Olen varmasti ulkopuolelta katsottuna huomattavasti epätäydellisempi kuin aiemmin, mutta sisimmässä on rauha. Minä riitän myös silloin, kun en jaksa.

Olen ymmärtänyt sen, kuinka hirveästi olen tehnyt asioita vain siksi, että riittäisin muillekin, enkä ole tajunnut sitä, että kyse on kokoajan ollut siitä, etten ole riittänyt itselleni. En ole aiemminkaan salannut sitä, että olen ollut julma itselleni, mutta olen nyt ymmärtänyt, että se on ollut suurin heikkouteni.




Empä arvannut keväällä, millainen kasvun vuosi tämä olisikaan. Puutarhassa moni asia meni pieleen, mutta se mikä todella kasvoi, olin minä itse.

Väitän, että tämä blogi on auttanut tuohon kasvuun paljon. Olen avannut ajatuksiani ja tunteitani, ja te olette ottaneet ne aina todella kauniisti vastaan ja luoneet uskoa siihen, että olen ihan hyvä tyyppi, enkä ollenkaan niin urpo, mitä itse olen ajatellut aiemmin.

Olen kuitenkin pyrkinyt oppimaan paljon ja samalla olen oppinut myös epätäydellisyyden upeutta.




Melkoinen kasvun kesä. Tietoa on tullut paljon, mutta ymmärtämystä sitäkin enemmän.

Ja se, se on jotain, mikä oikeasti elämässä merkkaa.




Satokausi käynnistyy

Joka vuosi on yhtä sykähdyttävää, kun pääsee hakemaan keittiöpuutarhasta satoa. Kaikki se työ ja vaiva palkitaan niinä hetkinä.

Värikäs sato

Hillevin puutarha-blogissa nautitaan värikkäästä sadosta ja maailman parhaista tortilloista, ja pohditaan, kuinka pienistä asioista loppujen lopuksi onni voikaan koostua. Voinette kuvitella, miten intopiukeena olin, kun kävin noukkimassa näitä herkkuja! HJAM!


Lisää aiheesta löydät täältä: https://jutunjuuri.fi/satokausi-kaynnistyy/

Missä mää oon?

*Sisältää Hillevi Joutjärvi/Oriflame mainoksia


Tervehdys pitkästä aikaa! Kesä on mennyt hurjaa vauhtia ja vähän järkytyin, kun tajusin, että ollaan jo lähellä heinäkuun puoltaväliä. Kesä on ollut työntäyteinen ja täynnä kaikkea ihanaa. Siksi en ole ennättänyt edes blogin puolelle. 

Kuulumisia olen päivittänyt enemmän instagramin ja facebookin puolelle. Maatiaiskanasen Elämää FB ja IG täyttyvät puutarhaan liittyvistä jutuista ja Hillevi Joutjärvi IG taas enemmän arjen ja Oriflamen jutuista. 




No mitä siispä olen puuhastellut? Oriflamen suhteen on pitänyt kiirusta ja kunnian himo kasvanut kokoajan. Kerroin jo tammikuussa tavoittelevani directorin (ts aluejohtajan) titteliä vuoden loppuun mennessä ja nyt tuota titteliä tavoittelen jo ihan täyttä häkää. Olen siispä yrittänyt mahdollisimman paljon auttaa edustajiani menestymään ja samalla pyrkinyt myymään mahdollisimman tehokkaasti tuotteita. Huima tavoite, mutta kaikki on tehtävissä, kun tarpeeksi haluaa, eikö totta?

Aloin järjestämään meidän porukalle kolmen viikon välein tiimi-tapaamisia ja nämä tapaamiset ovat osottautuneet ihan mielettömän ihaniksi jutuiksi. Tiimiläisten kanssa tutustutaan toisiimme, keskustellaan Oriflame-asioista ja tsempataan toinen toisiamme. Käsittämättömän ihania hetkiä <3 

Oriflamen myötä olen nyt rakastunut myös tuotekuvaukseen ja yritän kehittää sitä puolta itsessäni. Olen ihaillut paljon muiden bloggaajien kosmetiikka-kuvia ja kovasti yritän oppia ottamaan yhtä kauniita ja houkuttelevia kuvia. Koukuttavaa puuhaa!




Ihan pelkkää työtä ei sentään kesä ole ollut. Olimme haaveilleet ystäväni kanssa 3 vuotta yhteisestä Pärnun reissusta ja tänä kesänä se haave toteutui. Tykästyin Pärnuun kovasti ja voi elämä, miten ihania kukkaistutuksia sielä oli joka puolella. Niin kaunista! Luulen, ettei tämä kerta jää ainoaksi vierailukseni sielä.

Reissusta olisi tarkoitus tehdä ihan oma postauksensa jossain vaiheessa, mutta en vielä tiedä, missä vaiheessa ennätän sen pariin.  Löydettiin myös ihana puutarhakauppa Pärnustä ja ostin sielä ihan huimia siemeniä. Teitä lukijoitakaan en unohtanut, joten ihan huima arvontapalkinto on luvassa jossakin vaiheessa ;) 





Puutarhan kukkapenkit ovat saaneet olla melko rauhassa. Paitsi kanoilta. Yllättävän hyvin kukkapenkit kuitenkin pitävät itse itsensä jo rikkaruohottomina, kun ovat kasvaneet niin täyteen. Kasvihuoneissa on sen sijaan mennyt reilusti aikaa. Tomaatteja ja paprikoita on päästy jo herkuttelemaan ja muutama vesimelonikin kasvaa. Pidetään peukkuja, että niistä tulisi vähän suurempia kuin viime vuonna, khih. 





Näiden lisäksi jatkuu eräs ihana projekti, josta olen niin innoissani ja todella onnellinen. Tästä kuitenkin vielä toistaiseksi pysyttelen ihan hys hys, kunnes saan jotain konkreettista näytettävää teille. 

Ilona ja Julia ovat reissanneet Englannissa ja Suomessa. Paljoakaan ei ole tyttöjä kotona näkynyt. Taika on nauttinut kesästä, kuten nyt vain 4-vuotias osaa nauttia. Omasta mansikkamaasta haetaan mansikoita, hiekka-vesileikit täyttävät päiviä ja saippuakuplia puhalletaan kikattaen. Ja tietysti on nautittu jäätelöstä. Hjamii!

Kameran eteenkin Taika on taas alkanut suostumaan, mikä on ollut tosi ihanaa. Ollaan kesästä saatu monta ihanaa kesämuistoa. Osa ehkä muistaakin, että jossain vaiheessa Taika oli hyvin innokas tuote-esittelijä, mutta sitten meni pitkään ettei hän halunnut olla yhdessäkään kuvassa. Tänä kesänä tuo into on jälleen löytynyt. 








Tälläisiä kuulumisia tänne. En ole blogia unohtanut, mutta kuten kesän alussa sanoin, otan lunkisti, enkä stressaa. Kesällä on niin paljon puuhaa, että pyrin tekemään muutakin kuin istumaan koneen ääressä.


Ihana uusi kokemus tämäkin!


Mutta hei, jos FB ja IG-tilini eivät vielä ole seurannassa, niin nyt ne kannattaa ottaa, jos haluaa meidän kuulumisia seurailla vähän aktiivisemmin <3 Linkkejä klikkaamalla pääset kyseisiin someihin suoraan:


Hillevi Joutjärvi/Oriflame Facebook (tämän sisältö on pääasiallisesti Oriflame-juttuja, mutta käynnissä on jatkuvasti joku arvonta, joten kannattaa ottaa seurantaan). 


Tender Care 


Pieni mainos on vielä laitettava, vaikka en hirveästi Oriflamea ole täällä mainostanutkaan, mutta nyt uuden tavoitteen äärellä on käännettävä jokainen kivi, jotta tavoite täyttyy, khih. 

Eli, jos Siulla on kosmetiikka- tai hyvinvointituotteiden tarpeita, niin tervetuloa Oriflame verkkokauppaani ostoksille <3 Postitan myös tuotteita ympäri Suomen, joten minunkin kautta voi tuotteita tilata asuinpaikasta riippumatta :) 

Verkkokauppani löytyy osoitteesta: http://beautystore.oriflame.fi/hillevijoutjarvi

Kuvastoja postitan, joten semmoisen saa halutessaan tai tarjouksia voi kurkkailla online-kuvastostamme: Oriflame kuvasto jakso 10

Tulen myös mielelläni pitämään kauneuskutsuja tähän Kouvolan alueelle (ja suht lähistölle), joten jos haluat pitää ihanan illan (tai päivän) ystävillesi, niin laita viestiä. 

Ja tietysti jos olet harkinnut Oriflame edustajuutta, niin olet erittäin tervetullut tiimiimme. Jos haluat asiasta lisätietoja, niin hihkase. Mielelläni kerron lisää ja autan Sinut hyvään alkuun! 




Viikonloppuna päivittyy taas Hillevin puutarha-blogi, jota myös kannattaa pitää seurannassa ;)

Ihanaa viikonloppua Sinulle!


Värikästä omavaraistelua. Osa 3

Taas on aika pohdiskella, miten omavaraistelu sujuu tänä vuonna. Kyseessä on siis Facebookissa olevan Omavaraisuus blogeissa-ryhmän postaussarja, jota kirjoittaa joukko bloggaajia, jotka kukin pyrkivät omalla tavallaan ja panoksellaan kohti omavaraisempaa elämää. Jokaisen kuun ensimmäinenä maanantaina ilmestyy sarjan uusi osa.  Edellisen kerran hyppäsinkin yli, kun en ennättänyt koneen äärelle. 

Meidän omavaraistelu on tänä vuonna kokenut vähän kolauksia, kiitos sulkalauman. Kanat ovat löytäneet kasvimaat ja änkeävät sinne heti, kun silmä välttää ja nopeasti tekevät kasveista selvää. Olen yrittänyt niitä estää harsoilla, mutta heti, jos harsot ovat ylhäällä, niin viuh vain ja kaverit ovat tonkimassa. Hyvästi siis pääsääntöisesti tämän vuoden porkkanasato. Enää en kolmatta kylvöä aio tehdä niiden osalta. 

Sipulit ovat kasvattaneet komeaa vartta, mutta itse sipulit ovat vielä ihan nysiä. Lehtikaalit ovat täynnä reikiä, mutta se ei haittaa, sillä ne ehtivät vielä vallan mainiosti kasvamaan. Kasvimaat ihan kaiken kaikkiaan ovat surkeassa jamassa. Ainoat valopilkut tällä hetkellä näyttäisi olevan härkäpavut, perunat ja kesäkurpitsat. Ei auta, kuin ajatella, että vielä on kesää jäljellä ja toivoa parasta. Onneksi meidän ruoka ei ihan oikeasti ole kiinni omavaraistelusta, vaan tämä on vain mukavaa harrastelua. Jos olisi toisin, niin harmittaisi. Tosin, olisi silloin aivan toisenlaisista lääneistä kysymyskin kasvien osalta, joten (edes meidän) maailma on kaadu tämän vuoden epäonnistumisiin milläänlailla.




Kasvihuoneissa sen sijaan menee hyvin. Tomaatit kukkivat valtavasti ja raakileitakin on jo paljon. Ensimmäiset tomaatit on päästy herkuttelemaan. Paprikoita olemme syöneet toukokuusta lähtien ja niitä kypsyy tasaiseen tahtiin. Ensimmäinen vesimeloni on kasvamassa ja osa muistakin meloneista kukkii. Kiwanot ovat kasvattaneet reilusti vartta, mutta kukinta vielä antaa odottaa itseään.




Marjapuskissa on reilusti marjoja tulossa. Eniten kuitenkin ilahduttaa päärynän ja luumujen raakileet. Hjam. Toivon mukaan niille ei mitään hasardia tapahdu. Omenoita tänä vuonna tulee vähän, mikä toki oli odotettavissa, kun viime vuonna puut notkuivat hedelmistä. 

Kanat ovat tosiaan olleet tihuliineja, mutta onneksi ne ovat niin ihania, ettei niille oikein vihainen pysty olemaan. Jaksavat nyt muniakin hyvin, joten kai heille jotkut ilot täytyy suoda. Ei toki reilun hehtaarin tontilla muita iloja voi kanoilla ollakkaan, kuin kasvimaa tai kukkapenkki, eikö totta? 

Tämän kerran aiheena oli hyvä resepti, jonka on itse kokeillut. Koska kesäkurpitsa kausi on aluillaan, niin päätin laittaa tähän kesäkurpitsakeiton reseptin. Tämä on ihan super hyvää.


Kesäkurpitsakeitto


KOSKENLASKIJA-KESÄKURPITSAKEITTO

1,5 isoa kesäkurpitsaa 
8 dl vettä
1 pienehkö punasipuli
1  pienehkö keltasipuli
suolaa
lipstikan lehtiä
valkopippuria
mustapippuria 
250g Koskenlaskija RUOKA-juustoa

Pilko kesäkurpitsat ja sipulit kattilaan ja lisää vesi. Joukkoon heitetään mausteet ja keitetään noin 15 minuuttia, jolloin sipulit ja kesäkurpat ovat pehmeitä. Soseutetaan ja sen jälkeen lisätään Koskenlaskija-juusto. 

Lisämakua saa heittämällä lautaselle muutaman tuoreen basilikan lehden. 



Lisää hyviä reseptejä löydät klikkaamalla tästä. 

Tämän ihmeempiä ei meidän omavaraisteluun kuulu tällä kertaa. Muiden sarjaan osallistuneiden postaukset löydät nimiä klikkaamalla:



Kasvihuoneiden kuulumisia

Kasvihuoneissa alkaa jo olemaan melkoisen viidakkomainen tunnelma. Taas on se aika vuodesta, kun perhe tietää jo lähes kysymättä, missä olen jatkuvasti (toisaalta ihmettelen, miksi niin usein pihasta kuuluu huuto: äitiiii, missä oot?). 

Hillevin puutarha-blogissa kuvia ja tunnelmia meidän kasvihuoneista tällä hetkellä. 

Hillevin puutarha-blogi löytyy jutunjuuresta, joka on Pavunvarsi puutarhakaupan ylläpitämä puutarha-aiheinen lifestyle- ja blogisivusto. Hillevin puutarhan löydät täältä:

Hillevin puutarha



Kehopositiivisuus

Aina ajoittain avaan täällä sielunelämääni ja olen joskus sivunnut myös painoani ja omia ajatuksiani siitä. Postauksessa Pohdintoja hassuista traumoista, ylipainosta ja itseluottamuksesta (klik klik) pohdiskelin, miksi näen itseni niin eritavalla kuin muut. Kuljen jonkinlainen häpeäviitta harteillani jatkuvasti ja näen itseni rumana ja vääränlaisena. 

Itseni hyväksyminen ei siis todellakaan ole koskaan ollut itselleni helppoa ja peiliin katsominen on ajoittain ollut suoranaista tuskaa. Tuo häpeäviitta on siitä kurja kaveri, että se ruokkii itse itseään ja laittaa silmille RUMAKAMALAHIRVEÄ-lasit, joiden läpi itseään katsellessa haluaa vain piiloutua. 



Matkalla kohti itsensä hyväksymistä


Tästä häpeäviitasta haluan eroon, sillä se määrittelee aivan liikaa sitä, miten näen itseni ja miten kohtelen itseäni.  Olen kauan vältellyt sitä, että minusta otetaan kuvia, koska näen itseni niissä aina niin kamalana. Eilen päätin, että nyt tuo pakoilu saa luvan riittää.

Aion pyytää joka päivä jotakuta perheenjäsentäni ottamaan minusta kuvia siihen saakka, kunnes pääsen eroon ahdistuksesta niitä katsoessani. Etsin tarkoituksella niistä ne hyvät asiat ja opettelen sanomaan itselleni: olen kaunis, olen ihana. Minä riitän juuri tälläisenä. 

Järjellä tiedän, ettei kyse ole painostani tai ulkonäössäni. Vika on omassa ajattelussani. Uskon kuitenkin, että voin oppia katsomaan itseäni uudella tavalla ja hyväksymään itseni. 


kehopositiivisuus


Se, miksi avaan tämän asian nyt blogissanikin, on se, että a) olen huomannut, että en todellakaan ole ainoa, joka kärsii tästä häpeäviitasta ja b) tein eilen instagramiin päivityksen, jossa kerroin asiasta ja se sai paljon huomiota, josta päättelin, että tälläisiä julkaisuja oikeasti tarvitaan. 

Miksi kuvittelen, että tälläisiä tarvitaan? Siksi, että itselleni muiden vastaavat julkaisut ovat olleet todella tärkeitä asioita sen suhteen, että olen tajunnut, ettei häpeäviittaa tarvitse kantaa harteillaan. Olen ihaillut niitä ihmisiä, jotka ovat uskaltaneet asiasta puhua ja tuoda julki oman epävarmuutensa. Olen myös ihaillen katsellut niitä kuvia, joissa kaiken kokoiset ihmiset poseeraavat hymyillen, vaikka ovatkin kertoneet, että se on ollut vaikeaa. 



Rakasta itseäsi juuri sellaisena kuin olet


Itselleni tämä oman koon häpeäviitta on tullut harteille jo lapsena. Onneksi olen tajunnut, kuinka suuri rooli äideillä on tyttärien minä-kuvaa ajatellen. Vaikka itse olen ollut epävarma ja ajoittain todella vihannut itseni oman kooni takia, olen pyrkinyt siihen, etten mollaa itseäni lasten läsnäollessa. Nyt kun Ilona ja Julia ovat isompia, niin olen sanonut heille, miten ylpeä olen siitä, miten he näkevät itsensä ja kertonut, että itselläni on ollut ongelmia asian suhteen. He ovat olleet hyvin yllättyneitä siitä, etten olekaan niin itsevarma kuin he ovat luulleet.

Aiemmin mainitsemassani Pohdintoja hassuista traumoista, ylipainosta ja itseluottamuksesta-postauksessa pyysin lukijoita kertomaan omista hyvistä puolistaan. Eräs lukija heti oli huomannut, etten kertonut omista hyvistä puolistani mitään ja senpä vuoksi kirjoitin siitä aivan oman postauksensa. Jokaisessa meissä on paljon hyvää. Niin sisimmässä kuin ulkokuoressakin. Sisimpäni hyvistä puolista kerroin postauksessa Vahvuuksia (klik klik) ja ulkokuoren hyvistä puolista tulen kertomaan vielä lähiaikoina. Tätä vielä pikkuisen työstän ;) 

Askel askeleelta kohti ehjempää minuutta, kohti itsensä rakastamista ja hyväksymistä ja ennen kaikkea, askel askeleelta kohti onnellisempaa elämää! Matka on alkanut ja tulen tästä kertomaan jatkossakin.

Toivon, että Sinäkin katsot tänään peiliin ja sanot: Minä riitän. Minä olen ihana!

Kukkaisaa keskikesän juhlaa

Uskomatonta, miten vauhdilla tämä aikaa menee. Nyt aletaan jo olemaan juhannuksessa. Puutarha kukkii ja lämpöä piisaa. Asiat siis mallillaan. 

Meillä juhannusta vietetään rauhallisesti HerraMiehen ja Taikan kanssa. Ollaan vaan ja möllötellään. Syödään hyvin ja rentoudutaan. 




Laukat jatkavat aina vaan loistoaan. Rakastun vuosi vuodelta enemmän laukkoihin. Ne on mukavan helppoja, eivät siis vaadi erityishuomiota, ja palkitsevat pitkään kestävällä kukinnalla. Suosittelen hankkimaan syksyllä paljon laukkoja puutarhaan!





Tämä on yksi lempparini akileijoista. Tosin, saattaisin sanoa samaa monesta muustakin akileijasta. Riippuen aina vähän siitä, mikä kukkii ja mihin katson. Khih.





Kurjenmiekat ovat tänä vuonna myös antaneet parastaan. Tähän "pikku" aurinkoon olen aivan rakastunut. Ei uskoisi, etten vielä muutama vuosi sitten tykännyt keltaisista kukista juuri ollenkaan.  HerraMiehen takia ostin puutarhaan keltaisia kukkia, kun hän on keltaisen ystävä, ja sitä kautta itsekin tykästyin niihin.





Elvinkumpu on villiäkin villimpi ja ehkä juuri siksi tykkään siitä niin hirmuisen paljon. Siitä ei todellakaan kukintaa puutu. Varhain keväällä kukinta alkaa ja jatkuu pakkasiin saakka. 




Pionitkin ilahduttavat kukinnallaan. En pode ihan kauheaa pionikuumetta, mutta kyllähän näitä mielellään katselee.




Juhannusruusut kukkivat nyt upeimmillaan, mutta ensi viikolla niiden kukinta lienee muisto vain. Nämä ovat kyllä ihania!




Toivotan kaikille ihanaa juhannusta! Nauttikaa ja pysykää turvassa <3




Kesäkuun ihanuutta ja kasvimaan hasardi

Kesäkuu on ihanaa aikaa puutarhassa. Ensin kukkivat hedelmäpuut, tulppaanit ja narsissit ja heti niiden jälkeen loistonsa aloittavat syreenit, laukat, iirikset, kurjenpolvet ja monet muut kaunottaret. Itselleni hedelmäpuiden kukinta on aina odotettua aikaa. Viime vuonna omenapuut kukkivat todella upeasti, tänä vuonna kriikunat, kirsikat ja päärynät olivat täynnä kukkia. Hedelmiäkin näyttäisi tulevan mukavasti, ellei sitten tapahdu mitään odottamatonta. Puutarhassakin saattaa yllätyksiä tulla, hyvässä ja pahassa.

Meillä kasvimaiden kohdalla kävikin "pieni" hasardi, jonka vuoksi saattaapi olla, että jäämme tänä vuonna kokonaan ilman punajuuria ja porkkanasatokin voi jäädä hyvin pieneksi. 

Tästä hasardista ja kesäkuun ihanuudesta lisää Hillevin puutarha-blogissa <3





Villiintynyt puutarha ja arvonnan voittaja

Ensimmäiseksi kiitän teitä jälleen viesteistänne edelliseen postaukseeni liittyen. Monet kommentit saivat kyyneleet virtaamaan. Eikä missään tapauksessa huonolla tavalla, vaan kiitollisuudesta. Olette aivan ihania ihmisiä  <3 Kiitos! Luin kaikki kommentit  ja viestit moneen kertaan ja imin niistä voimaa ja lohtua. 





Olin todella ollut aikeissa kirjoittaa villiintyneestä puutarhasta lauantaina, mutta taas kerran teksti vei. Aina välillä käy niin, että ruudulle alkaakin tulemaan jotain aivan muuta, mitä olin alunperin ajatellut. Mutta nyt siihen villiintyneeseen puutarhaan.

Tuossa muutama viikko sitten kerroin, että olen ruoskinut itseäni, kun ne ole ehtinyt ja jaksanut paneutua puutarhaan, vaan kaikki aikani on mennyt kasvihuoneiden kimpussa. Lopulta päätin, että hoidan ensin kasvimaat ja kasvihuoneet ja sen jälkeen vasta siirryn kukkapenkkien pariin. Tämän päätöksen jälkeen olikin paljon helpompi taas nauttia tekemisestä, kun lopetti turhan stressaamisen. Uskokaa tai älkää, rikkaruohot eivät kasva yhtään sen hitaammin, vaikka stressasin niitä yökaudet. Kumma juttu...  

Melkoinen viidakko jo olikin päässyt kasvamaan, kun mitään ei oltu tehty koko alkukesän aikana Elvinkummulla.





Kun vähän raivasi suurempia rikkaruohoja syrjään, pääsi aina lähemmäs kukkia, mutta lievää sekasortoa oli havaittavissa... Onneksi kaikki kukkapenkit eivät samalla tavalla ole villiintyneet, mutta tämä Elvinkumpu on melkoisen haasteellinen, kun sen ympärillä on rikkaruohoinen rinne ja toisella puolella rikkaruohoinen pieni "nurmikkoalue". Tuo nurmikko koostuu pääsääntöisesti haavaheinästä (mikähän sen oikea nimi on?), voikukista ja vuohenputkesta, joten se muuttuu nopeasti hurjan näköiseksi. 

Reunoihin pitäisi jotain alkaa keksimään joka helpottaisi hoitoa, mutta toistaiseksi mennään kitkemis- ja ruohonleikkuu touhulla sen kanssa. 




Elvinkummun yläosasta löytyy monenlaista kukkaa ja sekaan on ujuttautunut myös lemmikkiä  ja päivänkakkaraa runsain mitoin. Ne etsivät aina itselleen sopivimman paikan ja saavat kukkapenkin näyttämään entistä villimmältä. 

Tässä kuvassa mitään kitkemisiä ei ole tehty, joten seassa on paljon ihan rikkaruohojakin. Päivänkakkarat ja lemmikit ovat niin kauniita, että ne saavat kukkapenkissä olla vapaasti. Pieni villeys ei ole pahitteeksi.





6.6 sain lopultakin kasvihuoneistutukset ja kasvimaan kylvöt tehtyä ja kirjoitin kalenteriin seuraavalle päivälle: kukkapenkkipäivä! Arvatkaa vaan, kuin mahtava fiilis oli siinnä vaiheessa. Jes jes!

Ilona ja Julia tulivat avukseni ja reilun tunnin ajan kitkimme ja siistimme reunoja. Kas, sieltähän löytyi kukkapenkit. Vieläkin se on hurja villipöheikkö, mutta itse tykkään tälläisistä runsaista sekameteli-kukkapenkeistä. Ikävä kyllä kuvissa alue näyttää paljon hurjemmalta kuin onkaan. Tai sitten silmät osaavat etsiä ne tärkeät asiat kokonaisuudesta, khih.




Saksankurjenmiekat ja laukat ovat nyt loistossaan. Olen harmitellut monet kesät, kun kurjenmiekat eivät kuki, mutta jes, tänä kesänä ne todella kukkivat upeasti. Monet semmoiset lajikkeet, jotka eivät ole kertaakaan kukkineet, ovat tehneet nyt nuppuja ja  jännityksellä odotan, millaisia niistä kasvaa. Vasemmalla puolella olevien kurjenmiekkojen piti olla vaaleanpunaisia, mutta eivät ole. Eipä haittaa mitään. Ihastuttavia ovat joka tapauksessa!





Jotenkin tämä villeys istuu minusta meidän miljööseen niin hyvin. Isolla tontilla ei koskaan tule olemaan niin siistiä ja tarkkareunaista, kun olen tykännyt pienemmillä pihoillani olevan, mutta tänne tämä sopii. 

Vaikka ensin ruoskin itseäni siitä, etten saanut tarpeeksi aikaiseksi, niin opin jotain hyvin tärkeää tämän villiintymisen aikana. Ei ole tiedättekö ollenkaan hassumpaa vähän raivata tietään kukkapenkkien luokse ja tuntea heinien kosketus koivissa ja samalla liikkua varoen, ettei vain tallo ihanuuksien päälle. Jotenkin tuli huomattua yksilöt aivan eritavalla, kun niitä piti vähän etsiskellä.






Nyt on kaikki kukkapenkit käyty läpi viime viikonlopun aikana. Muista ei vielä ole kuvia, mutta yritän niitä nyt ottaa tässä alkuviikosta. On ollut mahtavaa huomata, miten tänä vuonna kukkapenkit alkavat selvästi täyttymään. Tämä on nyt meidän kolmas kesä täällä ja etenkin ensimmäisen kesän aikana tehdyt penkin alkavat olemaan melkoisen runsaita. JEIJ!





Lopuksi vielä kana-aiheisen puutarhakoriste arvonnan voittaja. Paljon onnea Vintagentti! Sinun luoksesi lähtee matkaamaan  ihana kanaperhe! 

Kiitos paljon Puutarhurin Majan Puoti yhteistyöstä <3 Puutarhurin Majan Puoti on minun lemppari verkkokauppani, josta löytyy kaikkea ihanaa ja kaunista kotiin ja puutarhaan. 




Ihanaa uutta viikkoa Sinulle!