Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvihuone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvihuone. Näytä kaikki tekstit

Värikästä omavaraistelua. Osa 3

Taas on aika pohdiskella, miten omavaraistelu sujuu tänä vuonna. Kyseessä on siis Facebookissa olevan Omavaraisuus blogeissa-ryhmän postaussarja, jota kirjoittaa joukko bloggaajia, jotka kukin pyrkivät omalla tavallaan ja panoksellaan kohti omavaraisempaa elämää. Jokaisen kuun ensimmäinenä maanantaina ilmestyy sarjan uusi osa.  Edellisen kerran hyppäsinkin yli, kun en ennättänyt koneen äärelle. 

Meidän omavaraistelu on tänä vuonna kokenut vähän kolauksia, kiitos sulkalauman. Kanat ovat löytäneet kasvimaat ja änkeävät sinne heti, kun silmä välttää ja nopeasti tekevät kasveista selvää. Olen yrittänyt niitä estää harsoilla, mutta heti, jos harsot ovat ylhäällä, niin viuh vain ja kaverit ovat tonkimassa. Hyvästi siis pääsääntöisesti tämän vuoden porkkanasato. Enää en kolmatta kylvöä aio tehdä niiden osalta. 

Sipulit ovat kasvattaneet komeaa vartta, mutta itse sipulit ovat vielä ihan nysiä. Lehtikaalit ovat täynnä reikiä, mutta se ei haittaa, sillä ne ehtivät vielä vallan mainiosti kasvamaan. Kasvimaat ihan kaiken kaikkiaan ovat surkeassa jamassa. Ainoat valopilkut tällä hetkellä näyttäisi olevan härkäpavut, perunat ja kesäkurpitsat. Ei auta, kuin ajatella, että vielä on kesää jäljellä ja toivoa parasta. Onneksi meidän ruoka ei ihan oikeasti ole kiinni omavaraistelusta, vaan tämä on vain mukavaa harrastelua. Jos olisi toisin, niin harmittaisi. Tosin, olisi silloin aivan toisenlaisista lääneistä kysymyskin kasvien osalta, joten (edes meidän) maailma on kaadu tämän vuoden epäonnistumisiin milläänlailla.




Kasvihuoneissa sen sijaan menee hyvin. Tomaatit kukkivat valtavasti ja raakileitakin on jo paljon. Ensimmäiset tomaatit on päästy herkuttelemaan. Paprikoita olemme syöneet toukokuusta lähtien ja niitä kypsyy tasaiseen tahtiin. Ensimmäinen vesimeloni on kasvamassa ja osa muistakin meloneista kukkii. Kiwanot ovat kasvattaneet reilusti vartta, mutta kukinta vielä antaa odottaa itseään.




Marjapuskissa on reilusti marjoja tulossa. Eniten kuitenkin ilahduttaa päärynän ja luumujen raakileet. Hjam. Toivon mukaan niille ei mitään hasardia tapahdu. Omenoita tänä vuonna tulee vähän, mikä toki oli odotettavissa, kun viime vuonna puut notkuivat hedelmistä. 

Kanat ovat tosiaan olleet tihuliineja, mutta onneksi ne ovat niin ihania, ettei niille oikein vihainen pysty olemaan. Jaksavat nyt muniakin hyvin, joten kai heille jotkut ilot täytyy suoda. Ei toki reilun hehtaarin tontilla muita iloja voi kanoilla ollakkaan, kuin kasvimaa tai kukkapenkki, eikö totta? 

Tämän kerran aiheena oli hyvä resepti, jonka on itse kokeillut. Koska kesäkurpitsa kausi on aluillaan, niin päätin laittaa tähän kesäkurpitsakeiton reseptin. Tämä on ihan super hyvää.


Kesäkurpitsakeitto


KOSKENLASKIJA-KESÄKURPITSAKEITTO

1,5 isoa kesäkurpitsaa 
8 dl vettä
1 pienehkö punasipuli
1  pienehkö keltasipuli
suolaa
lipstikan lehtiä
valkopippuria
mustapippuria 
250g Koskenlaskija RUOKA-juustoa

Pilko kesäkurpitsat ja sipulit kattilaan ja lisää vesi. Joukkoon heitetään mausteet ja keitetään noin 15 minuuttia, jolloin sipulit ja kesäkurpat ovat pehmeitä. Soseutetaan ja sen jälkeen lisätään Koskenlaskija-juusto. 

Lisämakua saa heittämällä lautaselle muutaman tuoreen basilikan lehden. 



Lisää hyviä reseptejä löydät klikkaamalla tästä. 

Tämän ihmeempiä ei meidän omavaraisteluun kuulu tällä kertaa. Muiden sarjaan osallistuneiden postaukset löydät nimiä klikkaamalla:



Kasvihuoneiden kuulumisia

Kasvihuoneissa alkaa jo olemaan melkoisen viidakkomainen tunnelma. Taas on se aika vuodesta, kun perhe tietää jo lähes kysymättä, missä olen jatkuvasti (toisaalta ihmettelen, miksi niin usein pihasta kuuluu huuto: äitiiii, missä oot?). 

Hillevin puutarha-blogissa kuvia ja tunnelmia meidän kasvihuoneista tällä hetkellä. 

Hillevin puutarha-blogi löytyy jutunjuuresta, joka on Pavunvarsi puutarhakaupan ylläpitämä puutarha-aiheinen lifestyle- ja blogisivusto. Hillevin puutarhan löydät täältä:

Hillevin puutarha



Terveisiä kasvihuoneesta

Vihdoinkin on alkanut kevään lempparipuuhani, eli taimien istutus kasvihuoneeseen. Vaikka tunnelma on kuuma ja hikinen, on silti fiilis huipussaan noina hetkinä. Hillevin puutarha-blogissa kerron, millainen kasvualusta meillä on kasvihuoneessa sekä millaisella lannoituksella tänä vuonna mennään tomaattien ja paprikoiden suhteen. 

Kerron myös miten meillä varauduttiin toissa öiseen hallaan. Tarkoitus oli mennä kynttilöiden voimalla, mutta klo 22.30 alkoi lämpötila olemaan niin alhaalla, että oli pakko keksiä jotain nopeaa. Olimme jo itse asiassa menneet nukkumaan, mutta en saanut unta, kun olin niin huolissani kasveista. Khih. Sanottakoon, että miehen täytyy todella rakastaa vaimoaan, että nousee tuohon aikaan yöstä huolehtimaan, ettei kasvit palellu kasvihuoneeseen, khih. 

Postaukseen pääset klikkaamalla tästä, klik klik.





Tänään olen lähdössä reissuun. Oriflamen palkintomatka Järvisydämeen on siis tänä viikonloppuna. Vähän hirvittää jättää taimet HerraMiehen vastuulle, kun on luvattu paahtavan aurinkoista. Nooh, ehkä hän selviää niiden kanssa. Innolla kuitenkin lähden reissun päälle. Kaiken kiireen keskellä ehkä huono ajankohta, mutta toisaalta tarpeeseen tulee myös pieni hengähdystaukokin.

Ihanaa viikonloppua Sinulle!

Taimikaaosta, kasvihuoneen rakentamista ja kevätkukkia

Päivät menevät kuin siivillä. Vuorokaudesta loppuu tunnit (tai itseltä jaksaminen) joka päivä. Tänään juuri kitisin HerraMiehelle, että minusta on tullut joko laiska tai todella tehoton, kun en vaan ehdi tehdä kaikkea, mitä pitäisi. Kehtasi rontti nauraa. 

Kevään kukista olen yrittänyt nauttia joka päivä. Kuvauskierroksia on tullut tehtyä ja tässä muutamia kuvia kukkakierroksilta.


Helmililja



Palloesikko



Kevätkaihonkukka




Mikä tämä kasvi on? Itselleni ei mitään muistikuvaa.




Krookus




Kiurunkannus


Taimikaaokseni alkaa olemaan sitä luokkaa, että itseänikin jo hirvittää. Olen pohtinut, että istuttaisinko riskillä taimia jo kasvihuoneeseen. Muutaman asteen pakkaset tuskin kasvihuoneeseen pääsevät, mutta jos tuleekin kylmempää, niin voi käydä huonosti. Lämmitystä ei siis ole. Eikä varataimia, joten yritän nyt alkaa roudaamaan suurimpia tomaatteja edes takaisin. Päiväksi kasvihuoneeseen ja yöksi sisälle. Vaatii työtä, mutta auttaa nukkumaan öisin. 



Liikaa lämpöä näillä hujopeilla


Alemmalla ikkunalaudalla olevilta taimilta loppui tila jo monta päivää sitten kesken, mutta en ole ennättänyt aiemmin niitä pelastamaan. Tänään aloitin pelastus-operaation.









taimikaaos


Ongelmia tuottaa nyt se, että kaikki taimet eivät saa valoa tarpeeksi ja toisaalta meillä on liian lämmintä. Ne jotka nauttivat auringonvalosta ikkunalaudalla, kärsivät kuumuudesta ja ne jotka ovat pöydällä, kärsivät valonpuutteesta, koska muut taimet ovat edessä. Aina kun kuvittelen, että olen järjestellyt taimet hyvin, huomaan, että joku muu kärsii. Joku muu taimi siis ;) 

Taimikaaos on siis oikeasti kuvaava termi. 

Kurkut olin ajatellut kylvää jo viime viikolla, mutta totesin, ettei niille ole millään tilaa. Maissit ja kesäkurpitsat täytyy esikasvattaa, joten loppu tila menee niille. Kurkkujen kohdalla meinasin kokeilla sitä, että kylvän ne potteihin ja vien kasvihuoneeseen. Jos paleltuvat, niin suurta vahinkoa ei käy, kun kurkku ennättää tehdä satoa, vaikka sen suorakylväisi kesäkuussa. 

Vaikka tehottomuus riivaakin päivittäin, ihan pataluha-laiskana en sentään ole ollut. HerraMiehen kanssa ollaan kasailtu uutta kasvihuonetta. Hän teki lähes yksinään rungon ja kennoituksessa olin apuna. Nyt alkaa Nuoli 12 olemaan valmiina. Tosin, kattoikkunat ja kasvupedit vielä puuttuvat, mutta hyvällä mallilla ollaan. 



nuoli 12 kasvihuone



Kerroinki jo Maatiaiskanasen Elämää-facebook sivuilla tämän, mutta kerrompa vielä täälläkin, sillä aina joskus hämmästytän itseni(kin). Olen stressannut sitä, etten ole kasvattanut tarpeeksi paprikan taimia. Olen harmitellut sitä, ettei niitä enää ehdi kylvää lisää.

Tänään, kun olen yrittänyt setviä taimikaaostani, niin päätin laskea paprikan taimet. Itselle jääviä taimia on 43 kappaletta. Hetken hihittelin itsekseni ja totesin, että ehkä me pärjätään tämä kesä. Ompahan taas yksi stressi-vähemmän, khih. 

Alla olevan kuvan taimi oli jäänyt muiden taimien taakse ja aloin ihmetellä, et mikä ottaa vastaan, kun yritän laittaa rullaverhoja alas. Tämä minikokoisessa ruukussaan oleva Gift from Moldova-paprika oli päättänyt yllättää. Lähes yhtä iso hedelmä, kuin koko kasvi.


Jos olisin kasvi, olisin ehkä tuo taimi. Meissä on jotain samantyylistä suuruuden hulluutta.


Gift from Moldova - paprika


Ihanaa uutta viikkoa! 

Tärkeää asiaa kasvihuoneiden omistajille!

Kasvihuoneiden omistajat O-HOI! Tänä talvena, kun lunta todella riittää,niin kannattaa käydä tiputtamassa kasvihuoneiden päältä ne lumet. Nyt kun on luvattu vesisadetta ja plussa-kelejä monin paikoin, on kasvihuoneilla ihan todellinen vaara sortua. 

Joka talvi olen facebookista lukenut monen surullisen kasvihuoneen omistajan harmitteluja, kun kasvihuone on sortunut lumikuorman alta. Meillä on Strong-kasvihuone, joten se on todella vahvaa tekoa. Kuitenkin kyseessä on sen hintainen ja töinen investointi, että itselleni olisi henkilökohtainen katastrofi, mikäli kasvihuone hajoaisi. 

Me emme ole tiputtaneet tänä talvena kertaakaan lumia kasvihuoneen päältä ja sitä olikin kertynyt jo hurjat määrät. Kuvasta ei oikein edes hahmota, miten valtava määrä sitä onkaan. Minä huimassa 161 sentin pituudessani kahlasin valehtelematta haaruksiani myöten hangessa, kun kömmin lumen tiputus puuhiin. HerraMiehen kanssa teimme työnjaon: minä otin toisen puolen ja hän toisen puolen. Lopuksi HerraMies otti vielä korkeimmasta kohdasta lumet alas, kun kas kummaa, minä en ylettänyt.






Kyllä se kasvihuone sieltä hangen keskeltä vielä löytyy....






Pientä varovaisuutta kannattaa noudattaa, jottei lapiolla tai millä nyt lumia pudotteleekaan, hajota kasvihuoneen katetta. Jäinen kennolevy ei välttämättä arvosta sitä, jos sitä tömäyttää lapiolla. Ei toki lasikaan hirveästi siitä ilahdu, etenkin jos kovaa mäjäyttää.  Itse olin ehkä liiankin varovainen, mutta parempi katsoa kuin katua. 





Nyt saan olla rauhallisin mielin lopputalven. Olen sen verran positiivari, etten usko enää näin paljon lunta tulevan, joten luotan siihen, ettei tarvitse pelätä kasvihuoneen sortumista enää tämän talven aikana. Kevyempi rakenteisten kasvihuoneiden päältä kannattaa ehdottomasti lumikuormat ottaa säännöllisesti pois, jotta vahinkoja ei syntyisi. 

Ihanaa sunnuntaita jokaiselle! Me lähdemme tänään Julian kanssa kylpylään nautiskelemaan rauhasta. Minäkin yritän olla tekemättä töitä. Muutamat  hommat olen luvannut hoitaa, mutta muuten pyrin pitämään tietokoneen suljettuna. Tiistaina taas palaan linjoille <3 

Kasvihuone vai viidakko?

Jo taimia istuttaessani epäilin kasvihuoneen muuttuvan viidakoksi kesän aikana ja niinhän siinnä toki kävikin. Tila alkaa tuntumaan kovin ahtaalta, kun tomaatit ryöpsähtelevät niin hurjasti. Olen yrittänyt olla aktiivinen varkaiden poistossa, mutta niin vain niitä on kerinnyt kehittymään. Enkä millään raaski niitä enää katkoa siinnä vaiheessa, kun niissä on jo kunnon kukat. Joten, aina kasvihuoneessa käydessäni päässä alkaa soimaan; sinne kaivannut oon, tomaattiviidakkoon, sun kanssas kaksin kulkemaan... 

Ei uskoisi, että olen poistanut lehtiä aivan valtavia määriä. Kerralla ei kuitenkaan voi hirveästi ottaa ja niinpä tunnelma on erittäin viidakkomainen. Toisaalta, nyt kun kesä on kuiva, niin lehdistöstä ei näytä haittaa olevan. Jos olisi oikein kosteaa, niin homeet pääsisivät helpommin iskemään, jos ilma ei kierrä kunnolla. Kuvat tosin vähän hämäävät, näyttää vielä tiheämmältä, mitä oikeasti onkaan. 












Tomaattien lisäksi kasvihuoneessa kasvaa erilaisia paprikoita, niin makeita kuin tulisempiakin, pepino, erilaisia basilikoja ja munakoiso. Pepinot alkavat nyt kukkimaan. Satoa niistä ei kerkiä enää saamaan, mutta yritän talvettaa ne ja toivon, että ensi vuonna kukinta alkaa aikaisemmin, jotta päästäisiin maistelemaan sen hedelmiä. 

Munakoison kukka on minusta ihan super kaunis! Muutaman kerran olen jo innostunut, että nyt alkaa hedelmäkin kasvamaan, mutta sitten alku on alkanut homehtumaan. Mikä lie syynä? Sinällään asia ei minua harmita, koska en pidä munakoisosta, mutta ovathan sen hedelmätkin niin kivan näköisiä, että soisi niidenkin kasvavan. Voisin jopa kokeilla, että maistuisiko oma kasvattama munakoiso lähes syötävältä... 






Tomaatit kypsyvät nyt huimaa vauhtia. Tosin meillä käy kasvihuoneessa joku ahneporsas, joka mättää tomaatteja kitapurjeisiin niin, ettei niitä oikein ruokapöytään meinaa ehtiä. Kuka liekkään... No myönnetään, minähän se. Mutta kun pitäähän aina maistaa, että minkäs makuinen tämä ja tämä lajike onkaan. Annan itselleni tästä synninpäästön, sillä raakileita on sen verran, että eiköhän niistä muillekkin riitä. Ja jotten nyt ihan kauhealta kuulosta, niin en ole sentään kaikkia ihan yksin syönyt, khih. 





Chilejä kasvaa vähän sielä sun täällä kasvihuoneessa, mutta yksi nurkkaus on pyhitetty korkeammaksi kasvaville chileille. Chilit kasvavat vesitynnyrin takana. Ajattelin, että ne arvostavat vesitynnyristä nousevaa kosteutta. 








Monanta-paprikoita on tullut paljon ja ollaan syöty niitä eri kypsyysasteisina. Ruokaan tuo muuten ihan valtavan hyvää makua, hjam! Ihan sellaisenakin ihan mukavaa naposteltavaa.  Mustat paprikat, joiden nimeä en enää muista, alkavat kypsymään. Patio Red-paprikoita ollaan syöty jo muutamia. Maku on erittäin hyvä, mutta melko pieni satoisia tuntuvat olevan. Liloista paprikoista olemme maistaneet jo Snacking Purplea, joka on tosi kaunis. Maku tosin ei valitettavasti ole yhtä hyvä kuin ulkonäkö. Ei missään nimessä pahaa, mutta lievä pettymys kuitenkin. Jännä nähdä, onko ulkona kasvava Snacking Purple paremman makuinen, kuin kasvihuoneessa kasvanut.  Kuvassa ylhäällä oikealla olevaa lilaa paprikaa emme ole vielä maistelleet, joten jännityksellä odotan sen makuelämystä.




Sellaisia kuulumisia isosta kasvihuoneesta. Kurkkuhuonekin alkaa olemaan vähän viidakkoinen ja se johtuu siitä, että jostain syystä sielä on niin paljon hyttysiä ja paarmoja, etten voi sielä kauaa olla. Nopeasti vain olen hakenut kurkkuja ja paennut paikalta. Näyttää kuitenkin siltä, että satoa saadaan hyvin omiksi tarpeiksi, joten rönsyilköön rauhassa. Melonihuoneessakin näyttää paremmalta, mitä pelkäsin, mutta siitä lisää myöhemmin! 

Mukavaa sunnuntaita Sinulle! 

Automaattinen kastelujärjestelmä

Meillä on kasvihuoneen toisessa kasvupedissä ollut tänä kesänä kokeilussa Akiron tippukastelujärjestelmä, jonka avulla kastelusta ei tarvitse itse huolehtia ollenkaan. Tippukastelujärjestelmän asennus vaatii hieman vaivaa, kuten kaiken uuden tekeminen, mutta on ehdottomasti työn arvoista! Tippukastelujärjestelmä yhdistetään vesisäiliöön, joka neuvotaan laittamaan vähintään puolen metrin korkeuteen sopivan vedenpaineen saavuttamiseksi.  Meillä vesisäiliö, eli 200 litran tynnyri, on maantasalla. Meitä arvelutti se, että saammeko tynnyrin niin tukevasti korkeammalle, ettei se pääse kaatumaan Taikan päälle. Taika kuitenkin kasvihuoneessakin pyörii ja koskaan ei tiedä, mitä 3-vuotias keksii. Nytkin toki on mahdollista, että tynnyri kaatuu, mutta oletettavasti aiheuttaa vähemmän vaaraa kaatuessaan maantasalta, kuin tippuessaan korkeammalta lapsen päälle... Olemme todenneet, että järjestelmä toimii oikein hyvin näinkin.

Peruspakettiin kuuluu 4 metrisen kasvupedin kasteluun tarvittavat välineet, mutta saatavilla on lisäpaketti, jolla saadaan isompaankin kasvihuoneeseen tehtyä järjestelmä sopivaksi.  Meidän kasvihuoneeseen tuli peruspaketin lisäksi yksi lisäosa, joten nyt koko 6 metrisen kasvupedin kastelu hoituu automaattisesti. 







Vesi kulkee ohuita letkuja pitkin kasvien juurelle. Oikeaoppisesti jokaiselle kasville pitäisi laittaa oma letku, mutta koska yllätys yllätys meillä taimia on niin valtava määrä, niin jonkin verran olemme laittaneet letkuja menemään taimien väleihin.









Järjestelmä toimii pattereilla toimivan säätimen avulla. Me olemme säätäneet laitteen antamaan kasveille vettä 6 tunnin välein 15 minuuttia kerrallaan. Ja se näyttää olevan hyvä aika. Jonkin verran tämän kanssa jouduimme säätämään ja kokeilemaan, että mikä on hyvä aika.  Ensin tuijotin liikaa vain mullan pintaa, kunnes ymmärsin, että fiksumpaa on tuijottaa kasveja. Ne kyllä kertovat, kun voivat hyvin!

Säädin on ohjeiden mukaan neuvottu laittamaan pystyasentoon ja sehän onnistuu oikein hyvin, mikäli vesiastia on ohjeiden mukaisesti asennettu vähintään puolen metrin korkeuteen. Koska meillä se on maatasossa, on  säädin vaakatasossa. Ja hyvin pelittää.








Postauksen ensimmäisen ja seuraavan kuvan oton välillä on 2 viikkoa. Ainakin minusta näyttäisi sille, että kasvit viihtyvät hyvin ja saavat vettä sopivasti. Mullan pinta näyttää reunoista vähän kuivalta, mutta niinkuin totesin, kasvit osaavat kertoa, mikäli kärsiivät kuivuudesta, joten en ole siitä huolta enää kantanut.  







Vesisäiliön voisi hyvin laittaa kasvihuoneen ulkopuolelle, mutta koska kastelen toisen puolen kastelukannun avulla, niin halusin tynnyrin olevan kasvihuoneessa. Oman laiskuuteni lisäksi sillä on toinenkin tarkoitus, nimittäin kosteuden lisääminen kasvihuoneessa. Etenkin kuumina aurinkoisina päivinä kasvihuoneen ilmankosteus voi olla melko vähäinen ja vesiastia kasvihuoneessa tuo siihen helpotusta. 






Nyt kun olen kotona, niin olen lisäillyt tynnyriin päivittäin vettä. Kuitenkin tuo tynnyri riittäisi useammaksi päiväksi, eli uskaltaisin kasvini jättää muutamiksi päiviksi oman onnensa nojaan.  En ole kokeillut, kuinka moneksi päiväksi vesi riittäisi, koska en tällä hetkellä tiedolla tee itse mitään. Jos olisin lähdössä reissuun, niin sitten toki kokeilisin jo hyvissä ajoin, että kuinka kauan vesi riittäisi ja tuolloin pitäisi huomioida kelitkin asiaan. Viileinä päivinä vähäisempi vesimäärä riittää kuin kuumina, joka toki on aika selvä asia. 

Joka tapauksessa olen todella tyytyväinen kastelujärjestelmään ja sen kanssa kannatti käyttää aikaa siihen, että etsi sopivaa kastelutiheyttä ja aikaa. Nyt nimittäin ei voisi helpommalla päästä kastelun suhteen. Ensi kesänä laitamme samanlaisen kastelujärjestelmän myös toiselle puolelle kasvihuonetta, koska totesimme tämän olevan niin loistava juttu.  Vielä vinkkinä, että kastelujärjestelmä toimii myös ulkona, joten sitä voisi hyödyntää myös kukkapenkeissä tai ruukkupuutarhassa. 

Tippukastelujärjestelmä saatu Akirolta blogiyhteistyönä. Kiitos Akiro! 


Kastelujärjestelmän lisäksi meillä on tänä kesänä kasvihuoneen toimivuutta paranneltu kasvupedeillä, hyllyillä sekä automaattisella kattoikkunalla.  Niistä pääset lukemaan klikkaamalla tästä.  


Askel askeleelta kohti omavaraisuutta. Osa 5: Suunnitelmien eteneminen

Yhteispostaus-sarjamme, jossa useampi henkilö kirjoittaa siitä, kuinka pyrkii kohti omavaraisuutta, jatkuu jälleen. Kyseessä on siis Facebookissa olevan Omavaraisuus blogeissa-ryhmän porukka, joiden jokaisen omavaraisuus aste on hyvin erilainen. Osalla omavaraisuus aste on melko suuri ja osalla taas, kuten minulla, melko pieni.  Jokaisen kuun ensimmäinenä maanantaina ilmestyy sarjan uusi osa. Jos olet hypännyt kelkkaan vasta lähiaikoina, tässä lyhyt kooste aiemmista postauksistani. Linkeistä pääset lukemaan kyseiset postaukset kokonaisuudessaan. 



Osa 1: kerroin, mitä kasvatuslistaltani löytyy, eli porkkanaa, sipulia, chiliä, makeaa paprikaa, herneitä, kurkkua, perunaa, tomaattia, salaattia, papuja ja kesäkurpitsaa.  Tässä postauksessa kerroin myös toiveesta, että juhannuksena pääsisimme maistamaan ekoja omia perunoita. 

Osa 2: kerroin siitä, että toistaiseksi eteneminen oli ollut siementen hankintaa sekä paprikoiden ja tomaattien esikasvatusta. Esikasvatuksessa oli tuolloin makeita paprikoita  (seitsemää erilaista), chilejä ja tomaatteja (reilu kymmenkunta  erilaista). Kaikki olivat vielä melko pieniä taimia. 

Osa 3: kerroin, kuinka pahasti tomaatti vinksahdukseni oli päässyt valloilleen ja samanlainen hullaantuminen oli tapahtunut myös paprikoiden osalta. Hupsista! Kurkkujen ja meloneiden suhteen höyrähdys oli havaittavissa myös, mutta niitä ei oltu vielä kylvetty. 

Osa 4:  esittelin lavakaulus-kasvimaan laajennusta ja sen tukikehikoita, jotka olivat tehty "hukkarisuista", kasvimaa suunnitelman, kurkun ja melonien taimet, "juhannuspottujen tilanteen" ja kerroin, kuinka harsosääskien kanssa on tapeltu. Taimien karaisu oli jo aloitettu ja Maatiaiskanasen ihkaensimmäiset tipuset olivat juuri saapumassa kotiin.


Vasta aloittaessani tätä postausta ja kurkatessani tuota edellistä postausta, tajusin, kuinka huiman paljon kuukaudessa on tapahtunut. Olen jotenkin sokaistunut tälle muutokselle aivan täysin. Suosittelen siis kurkkaamaan tuon edellisen postauksen, niin tiedätte, mitä tarkoitan!  

Taimet on istutettu kasvihuoneeseen ja ensimmäiset satomaistiaiset päästy tekemään. Toistaiseksi koskee vain paprikaa ja basilikaa, mutta jostain se aina alkaa. Monanta-paprikan söin omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni kasvihuoneen suojissa. Täällä blogissakin kerroin tästä paheellisuudestani, khih. Nyt kyseisiä paprikoita on jo useampi valmiina, joten muutkin pääsevät niitä maistelemaan. Muissakin paprikoissa on jo hyvän kokoisia raakileita.  Kasvihuoneen toinen puoli on melko täyden näköinen ja toisella puolella on vielä hyvin väljää. Vesiheinää kasvaa reilusti, joten sitä pitäisi kitkeä lähiaikoina. Kitkemisen jälkeen katan mullan pinnan nurmisilpulla.












Patio Red-paprika




Marbles





Musta paprika




Monanta




Snacking Purple



Basilikoja on kokeilussa useammanlaisia. Kuvissa tummalehtinen basilika ja tavallinen maustebasilika. Näiden lisäksi kasvamassa on sitruuna- ja kanelibasilikaa. Ensimmäiset basilikat on jo nautittu pizzassa. Oih, oli niin hyvää!











Tomaateissa myös on paljon raakileita, mutta vielä ei ole päästy maistelemaan. Ja hetki vielä kestääkin... Odottavan aika on joskus todella pitkä! Onneksi on paljon tekemistä, niin ei kerkiä ajankulua ajattelemaan. Muutama kuva kasvihuoneen raakileista.












Suurin osa kasvimaan kylvöistä on tehty ja jotain on jo itänytkin. Erilaisia porkkanoita, salaatteja, härkäpapuja, retiisejä, lehtikaalia, mangoldia, sipulia, punajuuria, tilliä, persiljaa ja herneitä. Viikonloppuna kylvin tarhapavut ja osan avomaan kurkuista. Kurkun taimia en ole uskaltanut viedä ulos, kun on lupaillut viilenevää ja meidän tontille halla tulee helposti.  Ympäristö on kuin pommin jäljiltä... Ehkäpä joskus kerkiän siistimään ympäristöäkin...











Härkäpavuista osa on viime vuotisia omia härkäpapuja. Olin epävarma, että itävätkö ne, joten ostin myös uusia siemeniä ja kylvin kaikki. Lisäksi kokeilussa Robin Hood-lajike, jonka kerrotaan sopivan myös pieniin tiloihin ja ruukkukasvatukseen.







Sipulit ovat lähteneet mukavaan kasvuun. Kuva on vähän hassu, kun otin sen vain nostamalla harsoa. Ulkona tuulee tällä hetkellä niin paljon, että harso olisi lähtenyt omille teilleen, jos olisin ottanut sitä sen pois.  Sipulien kanssa samoissa lavoissa kasvaa myös muutama porkkanalajike.








Salaatit ovat vasta ihan pikkuruisia. Aika söpiksiä, mutta hetki joudutaan odottelemaan ennenkuin päästään herkuttelemaan.







Maissit myös jouduin viemään ulos jo aiemmin. Harsosääskien toukat tekivät tosiaan pahaa jälkeä viimeisten esikasvattelujen suhteen: melonien, kesäkurpitsojen ja maissien taimet saivat kokea kurjia kohtaloita. Kesäkurpitsoista kerkisimme pelastamaan muutaman (osan myös juurrutimme uudelleen), samoin maisseista. Meloneistakin ehkä noin puolet. Kurjan pieniä taimet vain ovat, joten melonien suhteen en ole kauhean toiveikas. Harmillista, todella harmillista.  Harsosääsket pääsivät ihan yllättämään, sillä lentäviä yksilöitä ei montaakaan näkynyt ja kuitenkin olivat tehneet melkoiset määrät munia multiin. Osa taimista pelastui, kun putsasin juuret vanhasta mullasta ja toukista kokonaan ja istutin ulos. Sisällä uusien toukkien riski oli niin suuri, etten edes viitsinyt yrittää. 

Pidetään kuitenkin peukkuja, että nämäkin reppanat lähtevät vielä kasvamaan!  Seuraavat kaksi kuvaa ovat melonien taimia. Ylempi on suurin taimista ja alempi sitten jotain ihan muuta...












Kesäkurpitsan taimia. Uudet taimetkin pistimme jo varmuudeksi tulemaan. Tuon ylemmän juurrutin vesilasissa, kun harsosääsket tuhosivat edelliset juuret.











Perunat on istutettu ja osasta alkaa vartta näkymään. Juhannukseksi kaavailemani ämpäriperunat ovat kasvaneet hyvin, ainakin vartta. Jännityksellä odotan, mitä tapahtuu, kun juhannuksena ämpärin käännän nurin!














Hedelmäpuut kukkivat runsaasti ja näyttää sille, että ainakin omenasta tullaan satoa saamaan. Oli aivan ihana tunne, kun kukinta-aikaan puiden alla käveli ja kuuli, kuinka pölyttäjät tekivät iloisena työtä. Kiitos ihanat pölyttäjä-ystäväiseni!  Alla kuva kriikunasta, siitäkin näytetään saavan paljon satoa.







Taikalle teimme oman pienen kasvimaan, johon laitoimme kuukausimansikkaa, herneitä ja porkkanaa. Kun ilma lämpiää uudelleen, niin istutamme sinne vielä yhden kurkun taimen.












Marjapuskiin näyttää tulevan suht hyvin satoa. Osa oksista on kuollut, mutta elossa olevissa oksissa on kivasta tulossa mustaherukoita ja karviaisia.













Vadelmia taitaa tulla huonosti. Meidän vadelmia vaivannee marmoritauti, joten uusi vadelmatarhan teko on jossain vaiheessa ajankohtaista. Tai itseasiassa olisi jo, mutta aika ei nyt riitä sen tekemiseen.








Ulos istutin muutaman tomaatin. Laitoimme katon rajaan rautalangan, johon laitoimme ripustusnarut. Niitä täytyy vielä fiksailla, kun liikkuvat ja narut menevät löysälle. Muutenkin homma on ihan kesken, mutta laitan kuitenkin kuvan, vaikka näyttääkin vähän hurjalta. Runkotomaateilla on nyt ainaki reilusti tilaa kasvaa. Välissä muutamia pensastomaatteja. Ulkona kasvavassa Mustasta Prinssissä on suurimmat raakileet ja näyttää olevan satoisa. Jos maku on hyvä, niin suosittelen tätä muillekkin!












Meloni- ja kurkkukasvihuoneet on saatu paikoilleen. Kurkkuhuone vielä kuitenkin on tyhjänä aiemmin mainitsemani hallapelon takia.








HerraMiehellä riittää puuhaa puiden teossa. Kerroin ensimmäisessä postauksessa olevamme omavaraisia lämmityspuiden suhteen. Niitä todella kuluu, kun sisällä on varaavatakka, verstas lämpiää puilla, samoin ulkosauna ja vesipata.












Kana-puolella oli huolia. Martta alkoi olemaan todella heikon näköinen ja lopetti munimisen, ja Lotta armotta kiusasi sitä. Molemmat olivat jo ulkokanalassa, mutta vein Martan muutamaksi päiväksi sisäkanalaan lepäilemään. Varmistin, että saa varmasti ruokaa (Lotta nimittäin ajoi Martan ruokakupiltakin välillä hyvin kiukkuisesti pois) ja vettä. Siitä neiti piristyikin ja nyt taas munii ja on oma iloinen itsensä. Nythan kanat ovat muutaman päivän päässeet nauttimaan vapaana olosta. Viime kesän tapaan tyttöjen lempipaikka on iso lehtikasa, jossa tonkivat onnellisena matosia.








Tipuset ovat kasvaneet ihan älyttömästi. Käsittämättömän nopeaa muutosta. Reilu viikko sitten tipuset muuttivat sisältä kanalaan. Sisäkanalaan siis. Isot kanat ovat ulkotarhassa. Nyt pääsee tipuset temmeltämään vapaasti. Sisäkanala on melko viileä, mutta lämpölevy takaa sen, että pääseevät tarvittaessa lämmittelemään.  Olemmekohan oikeassa, kun epäilemme että iso, vaalea tipu on kukko ja muut kanoja?

































Tipujen juoma-automaatti, ruokakaukalo, lämpölevy ja ruuat saatu blogiyhteistyönä Kanafarmareilta. Kiitos! Vinkkinä kanojen ystäville; kanafarmareilta löytyy testattuja, hyväksi havaittuja tuotteita kanojen kasvatukseen, ja tosi näppäriä tipupaketteja!







Puuhastelu jatkuu ja kiirettä on pitänyt muutaman viikon ja näyttää jatkuvan vielä jonkin aikaa. Tänne on luvattu huomiseksi sadetta, mikä on erittäin tervetullutta. Toivotaan kuitenkin, ettei sade ja kylmyys jää jatkumaan pitkiksi ajoiksi.  


Muut sarjaan osallistuneet bloggaajat ja heidän tämän hetken kuulumiset löydät blogin nimeä klikkaamalla