Ihana syyspäivän aurinko!

Eilen oli ihan mielettömän upea auringonpaiste koko päivän. Harmi, että lähes kaikki lehdet ovat jo tippuneet puista. Kuitenkin kaikessa alastomuudessaan ja syysroskaisuudessaan puutarha näytti aivan ihanalta. Tuntui, että aurinko helli ihan täydellä teholla!



Lehdet ovat jo tippuneet omenapuista



Voi tuota taivaan sinisyyttä! Se on yksi kauneimmista väreistä, joita tiedän. Jotain niin puhtoisen viatonta ja lapsenomaisen hyväuskoisuutta siinnä on. Liekkö se pohjautuisi kuitenkin isänmaan rakkauteen? Koivun runko ja sininen taivas, ne molemmat puhuttelevat ainakin minua! Jostain tuli mieleeni muisto, kun istun auton takapenkillä lapsena ja tuijotan koivun runkoja, kun ajamme niiden ohi ja pohdin, että ne ovat kauneimpia puita, joita tiedän. Hassu, miten jotkut muistot yht äkkiä vain pulpahtavat pintaan.



Ihana syyspäivä



Haravointiin pitäisi ryhtyä lähiaikoina. Mitenkään kauhean tarkkaan en nuole lehtiä pois. Osa joutaa hyvin maatumaan maan parannukseksi ja ravinteeksi. Haravointi on minusta tosi ihanaa ensimmäiset kerrat sekä keväällä että syksyllä. Harvassa hommassa näkee niin äkkiä työnsä jäljen. Lehtien poisvienti sen sijaan on vähän tylsä homma ja sitä olemmekin jakaneet tyttöjen kanssa. Jostain syystä lehtikasat katoavat äkkiä, kun sanon, että jatkan haravointia siihen saakka, kunnes lehtikasat on viety pois ja sen jälkeen lähdetään shoppailemaan. Mummon päivitykset-blogin Kirsti usein ihmettelee, miten taitava olen teinien motivoimisessa töihin. Tämä on juuri se kiristys ja lahjonta, joka toimii hyvin ;)



Syyspäivän auringonpaiste on ilahduttavaa




Koristeomenapuun omenat ovat hyvin kelvanneet linnuille. Talvisinkin sen äärellä linnut ovat herkuttelemassa. Oikein pahaa tekee, kun ajattelen sitä, että meinasimme typeryyksissämme kaataa kyseisen puun. Onneksi sanoin kuitenkin, että katsotaan sen kukinta ennenkuin tehdään lopullinen ratkaisu. Ja sitten kun näin kukinnan ja huomasin, että linnut hyötyvät puusta, ei kaataminen enää tietenkään tullut kysymykseen.  Tämän vuoden kukinta olikin sellainen, että rakastuin koristeomenapuuhumme ihan täysin. I-ha-na! Ja on tässä syksyn olemuksessakin jotain niin sympaattista!



Koristeomenapuun omenat kelpaavat linnuille



Tänään onkin luvattu harmaampaa keliä, joten nautitaan nyt vielä eilisen paisteesta! Meillä on HerraMiehen kanssa tänään treffipäivä. Taika pääsee mummola-palveluiden pariin, joten me vietämme laatuaikaa murun kanssa <3 Hyvää ruokaa ja ihanaa kahden keskistä aikaa. Ai jaij, kuulostaa niin hyvältä!

Mukavaa lauantaita myös Sinulle <3

Kauneutta, tietoa ja taitoa puutarhakirjoista

Puutarhakirjoja on ihanan erilaisia. On inspiroivia ja on tietoa antavia. Parhaimmillaan puutarhakirja on toki molempia. Esittelen Otavalta kolme hyvin erilaista kirjaa, joista jokainen on omalla tavallaan sekä hyödyllinen että inspiroiva.

Esittelyssä on Saija Sitolahden Kukkakirja, Susanna Rosén ja Pia Lungrenin Leikkaa hedelmäpuut ja marjapensaat-kirja sekä aivan ihana Vesivärikukkia, joka on Rachel Pedder-Smithin käsialaa.



Inspiroivat puutarhakirjat



KUKKAKIRJA (Saija Sitolahti. Kuvat Maru Lemmetty. KUKKAKIRJA. Otava 2018. s.95) antaa helpot ohjeet kimppujen ja asetelmien tekoon. Kirjasta löytyy hyvin perustietoa siitä, mitä kimppujen ja asetelmien tekoon tarvitaan sekä myös monia ihania ideoita niiden tekemiseen. Kirjan tekijä Saija Sitolahti on floristimestari ja hän on toinen Järvenpään Kukkatalon omistajista. Tekijällä on siis valtavasti tietoa ja taitoa, jonka hän kirjan muodossa jakaa lukijoilleen.



Kukkakirja - Saija Sitolahti



Kirjan kuvat ovat ihan äärimmäisen kauniita. Kukkien kauneus on saatu niihin upeasti esille. Tälläinenkin ihminen, joka ei niin ole kukkakimppu-tyyppi, niin inspiroituu huimasti näiden kauniiden kuvien äärellä.

Kirja sopii kaikille kukkakimppujen ja -astelmien tekemisestä kiinnostuneille.



Kukkakirja - Otava



VESIVÄRIKUKKIA (Rachel Pedder-Smith. Vesivärikukkia. Suomenkielinen teos Otava 2018) kirja on ihan super ihana ja sen ideana on antaa upeita taiteellisia kokemuksia myös niille, jotka aristelevat taiteilua. Kirjassa on kerrottu perustietoa akvarellien käytöstä ja muista niihin liittyvistä materiaaleista ja välineistä. Kirjassa on hyvin selkeitä ohjeita upeiden kukkien ja muiden puutarha-aiheiden maalaamiseen.



Vesivärikukkia - Rachel Pedder-Smith



Maalattavat sivut ovat laadukasta akvarellipaperia, jolle maalaaminen on suorastaan ilo. Sivuille on piirretty ääriviivat, joita hyödyntämällä kuka tahansa voi tehdä huippu-upeita teoksia!

Kirja sopii kaikille, jotka tykkäävät maalaamisesta. Niin aloittelijoille kuin pidemmällekkin harrastuksessa ehtineille. Kirjasta saa oppia varmasti myös sellainen, joka on jonkin verran akvarelleja tehnyt ennenkin. Ei huono lahjaideakaan kukkaihmiselle ;)



Vesivärikukkia - kirja



LEIKKAA hedelmäpuut ja marjapensaat (Susanna Rosén & Pia Lundgren. Kuvitus Eva Rönnblom. Leikkaa hedelmäpuut ja marjapensaat. Otava 2018. s 110) teos kertoo miksi ja miten hedelmäpuut ja marjapensaat leikataan. Sivuilla on annettu selkeät ja yksinkertaiset ohjeet siihen, miten niiden leikkaaminen tapahtuu oikeaoppisesti. Lisäksi kirjassa on paljon tietoa erilaisista hedelmäpuista ja marjapensaista.



Leikkaa hedelmäpuut ja marjapensaat - Otava



Selkeät kuvat  näyttävät hyvin, miten leikkaaminen tapahtuu, mikä on mahtavaa, sillä useinkaan puiden ja pensaiden oikeaoppiminen leikkaaminen ei ole ihan itsestään selvää.  Hyvä teos jokaisen kotipuutarhurin kirjahyllyyn!



Leikkaa hedelmäpuut ja marjapensaat - Hyvä kirja jokaisen kotipuutarhurin kirjahyllyyn


Mikä näistä kirjoista Sinusta oli kaikista mielenkiintoisin?

Lähipäivien aikana alkaa tulemaan vinkkejä isänpäivälahjoihin, joiden tekeminen onnistuu pieniltäkin lapsilta. Yllättävän nopeasti sekin aika taas koittaa, kun päästään isejä onnittelemaan <3

Mukavaa viikonloppua Sinulle <3

*Kirjat saatu blogiyhteistyönä. Kiitos Otava!

Arki iloineen ja suruineen

Olen viime aikoina pohtinut (yllätys yllätys) arkeamme ja koko elämää sen monimuotoisuudessaan. Kuinka pienillä hetkillä on valtava merkitys meille. Se, kuinka aamun ensimmäiset minuutit sujuvat, saattaa ratkaista koko aamupäivän. Tai se, miten ilta sujuu, ratkaista koko yön. Saati päivän pienen pienet hetket.  Olen useana aamuna saanut herätä siihen, että Taika kihertää vieressä ja nauraa sitä ihanaa lapsen naurua, joka kumpuaa vatsanpohjasta saakka, kun vähän kutittaa, ja miten päivän ensimmäiset kuulemani sanat ovat; Äiti, olet ihana. Päivä alkaa melko huikealla tavalla tuolloin. Ne aamut, jotka alkavat sillä, että herään kitinään ja narinaan, eivät ole läheskään niin auvoisia, khih. 

Monena iltana olen ihan huokaissut HerraMiehelle, että voi, miten ihana tuo meidän lapsi onkaan tai miten käsittämättömän upeita teini-ikäisiä meillä asustaa. Vastapainoksi joinakin iltoina ärisen ja murisen kaikkien "ylimääräisten" palvelusten pyytämisistä, lähinnä nyt Taikaa ajatellen. Hänelle kertyy hyvin nopeasti ilmoihin monia pieniä rutiineja, joiden toteuttamatta jättäminen aiheuttaa lievän katastrofin. Joinakin iltoina en jaksaisi peitellä montaa kertaa, käydä rasvaamassa muka kutisevia jalkapohjia tai viemässä unileluja viidettä kertaa Taikan kainaloon. Ja kuitenkin aina joskus nuo pienet höpsöt rutiinit ovat minusta ihan maailman suloisimpia, kun palveluksia on vastaanottamassa valloittavasti hymyilevä tyttö, joka pyytää viiiiielä yhdenkerran sitä ja tätä ja tuota...



Syksy puutarhassa



Itselleni  stressiä luo tällä hetkellä Julian lähestyvä tukijakso Onerva-kouluun, joka sijaitsee Jyväskylässä. Julia menee sinne siis näkövammansa vuoksi, jonka taustalla on synnynnäinen harmaakaihi. Juliasta olen joskus kirjoittanut hänen omalla luvallaan tekstin, joka kertoo hänen näkövammasta ja aspergerista. Jos haluat tekstin lukea, niin löydät sen klikkaamalla tästä. Pohdiskelen, miten tyttö vieraassa paikassa pärjää, kun on sielä ensimmäistä kertaa ja lisäksi myös matkojen taittaminen sinne ja takaisin. Meiltä on melkoinen matka Jyväskylään ja itse kuulun niihin kuskeihin, jotka eivät mielellään aja vieraissa paikoissa. Julkisilla matka taas kestää todella kauan. Sinne on vielä kolmisen viikkoa aikaa, mutta huomaan usein jo asiaa pähkäileväni ja pohtivani. Ensi viikolla Onervan syysloma loppuu, joten soittelen ja selvittelen asioita. Siihen saakka yritän pitää omat yliaktiiviset aivoni kurissa. Arvannette kuinka helppoa se on!

Itselläni on jälleen menossa uniongelma-kausi, joka alkaa aina sillä, etten saa unta illalla ja pyörin sängyssä useamman tunnin. Kun lopulta alan taas nukahtamaan ongelmitta, alan heräilemään keskellä yötä, enkä pysty nukahtamaan ennenkuin aamulla. Tällä hetkellä on juuri tuo vaihe meneillään.  Pahin vaihe on tämän jälkeen, kun alan näkemään painajaisia. Toisinaan niihin herää HerraMies, kun itken ja toisinaan taas herään itse, enkä uskalla liikkua ja hengittäminenkin tuntuu ihan tuskalta. Hyvin ikäviä kausia, enkä tiedä, mikä ne laukaisee. Stressin määrä tuntuu olevan elämässä vakio, aiheet vain muuttuvat, joten en usko, että sekään sitä saa aikaan. Onneksi olen oppinut, että vaikka valvoisin öisin, voin nukkua tarvittaessa päivällä Taikan päiviunien aikaan ja painajaisten pahimpina aikoina herätän HerraMiehen silittelemään ja rauhoittelemaan. 



Sumuinen päivä puutarhassa



Muutoin elämä sujuu mukavasti omalla painollaan. Vietämme sitä rauhallista arkea, joka sopii meille kaikille. Taikan kanssa olemme nyt lähiaikoina käyneet kahdessa kivassa tapahtumassa. Viime viikonloppuna Kauppakeskus Veturissa esiintyi Hevisaurukset ja tiistaina lähikirjastossa oli Pullapoika - marionettinukke-esitys. Hevisauruksia meidän kanssa oli katsomassa myös Ilona. Ilonan ja Julian kanssa emme tälläisiin osallistuneet, kun he olivat pieniä, sillä meteli ja ihmispaljous oli Julialle liikaa. Onneksi hänkin nykyään osaa jo vähän nauttia menosta ja meiningistä, kunhan vain on tuki lähellä <3 



Pullapoika - marionetti esitys


Tälläisiä arkisia ajatuksia tällä kertaa. Joskus tekee hyvää näpytellä ruudulle ihan vain tajunnanvirtaa ilman sen suurempia tarkoituksia. Se ehkä joskus vähän helpottaa myös oman yliaktiivisen ajattelun tuottamaa väsymystä. Toisinaan on hyvin turhauttavaa, kun ei pysty olemaan ajattelematta kokoajan jotakin ja tekemättä suunnitelmia suuntaan jos toiseenkin. Se nappula, jolla saisi aivot aina joskus pois päältä, olisi tosi näppärä. Etenkin illalla! 

Kaikkien näiden asioiden kanssakin koen kuitenkin olevani todella onnekas. Saan elää tällä hetkellä juuri sellaista elämää jota haluan ja jahdata omia unelmiani, vaikkeivat ne välttämättä koskaan tule taloudellisesti kannattaviksi. Lapset voivat hyvin, parisuhde voi hyvin, kanatkin voivat hyvin (paitsi, että Lotta näyttää todella hurjalle kamalan sulkasadon vuoksi) ja elämä rullaa omalla painollaan hitaasti ja varmasti eteenpäin. 


Ihanaa torstaita Sinulle!  pssst... Eilen Maatiaiskanasen Elämää instassa täyttyi huima 1000 seuraajan raja, wauuutsi wau ja kiitoksia jokaiselle seuraajalle <3 Lähiaikoina pidetään jokin kiva arvonta sen kunniaksi. Palkinto toiveita saa esittää ;) Tänään muuten vielä ehtii osallistumaan instagramissa Samaskorun arvontaan. Arvontaan pääsee osallistumaan instassa seuraavanlaisen kuvan kohdalta: 



Samaskoru: Pääskynen - kaulakoru 

Syksyn sävyt

Sain Rosanpunaista kultaa-blogista kivan Syksyn sävyt-haasteen, jossa ideana on kertoa itselleen rakkaimmista syksyisistä sävyistä. Ruskaa olenkin jo useamman postauksen voimin ihaillut, mutta ei sitä varmasti voi liikaa kuvata ja siitä nautiskella, joten jatketaan vielä samalla linjalla. Meillä alkaa puista jo lehdet tippumaan, joten kohta on ruska ohitse. Ollut muutaman viime päivän aikana puiden alla melko mahtavan näköisiä lehtisateita. Kuin kultaa leijailisi maahan. Ihan huimaa! 

Syksyllä itseäni ihastuttaa se, kuinka samassa kasvissa voi olla erilaisia värejä ja sävyjä. Ruusut ovat tällä hetkellä aivan upeita. Vihreää, punaista, oranssia, keltaista ja kaikki niiden värit ovat intensiivisen mahtavia! 



Juhannusruusun ruskaväritys on upea



Juhannusruusun väritys on aivan mieletön tällä hetkellä ja taustalla oleva mikälie-ruusu keltaisessa syysvärissään korostaa tätä upeaa punaisen ja vihreän sinfoniaa.



Ruusujen syksy



Syysaamun hämärässä kuvatessa kastepisarat ovat kuin pieniä timantteja ruusujen lehdillä.



Syksy




Ruskan kauneus



Vaahteroiden värikkyys on vaihtunut kokonaan keltaiseen ja ruskeaan. Kaikki punaiset sävyt ovat jo kadonneet. Tämä tekee itseni vähän surulliseksi, sillä tiedän, että vaahteran ruska on loppumaisillaan ja kohta lehdet ovat maassa.



Vaahteran ruska


Luonnollisesti syksyn sävyihin kuuluu omalta osaltani myös kasvisten värikylläisyys.  Tällä hetkellä keltaiset, punaiset, oranssit, lähes mustat, vihreät ja violetit tomaatit ja chilit piristävät keittiössä hääräilijää.



Värikkäät tomaatit


Syksyn sävyt haaste on kotoisin Tiiun Puutarhahetki - suurien unelmien puutarha-blogista.
Haasteen säännöt:
  • Kerro postauksessasi kuka haasteen aloitti
  • Tee postaus sinulle rakkaimmista syksyisistä sävyistä
  • Haasta kolme tai useampia blogiystäviä mukaan
  • Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa, merkitse kuvasi silloin #syksynsävythaaste ja @puutarhahetki  


Haastan itse seuraavat blogit kertomaan syksyn sävyistään: 

Kotirinne blogissa elellään maaseudulla eläimiä hoitaen ja kädentaitoja harjoittaen

Kauniimpaa kuin koskaan  blogissa keskitytään kaikkeen (nimensä mukaisesti) kauniiseen, oli se sitten koti, puutarha kuin kirjoittajakin <3

Sarin kotona blogissa kotoillaan todella kauniisti ja viihtyisästi!


Mikä on Sinun lempparisi syksyn sävyistä? 

Ota ihan chilisti!

Eilen saatiin tyhjennettyä iso kasvihuone. Tomaatit sieltä olikin jo otettu aiemmin sisälle kypsymään, mutta paprikat olivat vielä saaneet jäädä odottelemaan. Kaikki paprikat eivät ehtineet kypsyä, mutta eipä se suuremmin haittaa. Kypsyvät sisällä sitten loppuun. Makeat paprikat käytetään itse, mutta chileistä laittelin jo ystäville viestiä, että haluavatko tulla jakamaan saaliin. Meillä ei chiliä niin paljoa kulu, että tarvitsisimme kaikkea itse. 



Ihanan värikkäitä paprikoita




Paprika lajikkeita taisi tänä vuonna olla kymmenkunta makeaa ja tulisia toinen samanmoinen. Ensi vuonna en aio kasvattaa kuin yhtä tulista lajiketta ja loput makeita. Tilasin itse asiassa jo juhannuksena ulkomailta noin 20:nen erilaisen makean paprikan siemeniä, joten eipä taitaisi tulisille enää tilaa juuri ollakaan. Vaikka alunperin luulin, että 18 neliön kasvihuoneessa riittää tilaa yllinkyllin, niin nyt jo kaipaisin lisää tilaa. Huppukasvihuoneista toki jonkin verran on hyötyä, mutta olisihan se hyvä olla toinenkin kunnon kasvihuone ;) Khih. Nooh, onneksi muistissa on edelleen kasvihuoneen kasaus operaatio, niin toistaiseksi hillitsen haluni uuden ostoon... 




Paprikoiden kasvatus onnistuu aloittelijaltakin



Ensi vuonna isoon kasvihuoneeseen pääsee myös joitakin meloneita. Tämän kesän myötä niihin tuli vastoinkäymisistä huolimatta pieni höyrähdys, kun huomasin, ettei lopulta melonien koolla ole juurikaan merkitystä, vaan pieniksikin jäävät ovat kelpo meloneita. Ja mikä parasta, ne kypsyvät sisällä. Eli vaikka osa meloneista ei kerkiäisi kypsäksi saakka ennen pakkasia, niistä kannattaa korjata sato ja tuoda sisälle kypsymään. Uuh, mikä ihana melonin tuoksu kotona leijaileekaan, kun melonit ovat valmiit syötäväksi. Hitsi, nyt kun aloin taas hekumoimaan meloneista, niin tuli uudelleen mieleen se kasvihuoneen koko ja uuden tarve...



Erilaisia chilejä



On tämä puutarhahulluus siitä hassu laji, että näin syksyllä ajatukset ovat jo suuresti seuraavassa keväässä ja uusissa kasvatussuunnitelmissa. Odotan jo niin paljon taimikasvatus-aikaa! Mutta eipä tässä kauaa enää olekaan, kun nekin pääsee aloittamaan. Osa paprikoista vaatii tosi pitkän kasvatusajan, joten niiden kanssa aloittelen jo helmikuussa. Tammikuussa on tosin pakko aloittaa orvokkien kasvatuksella, jotta pärjään koko pitkän talven... 

Nyt kun sadot on korjattu ja kasvihuoneet tyhjennetty, on mahtavaa todeta, että jes, enää 2,5 kuukautta ja homma alkaa alusta! 

Ihanaa uutta viikkoa Sinulle <3 

Noin tuhat syytä odottaa kevättä!

Nyt olisi kaikki (ellei tilanteet muutu jostakin ihmeen syystä) tämän vuoden syyssipulit saatu istettua. Ilona ja Juliat istuttelivat eilen krookukset ja minä istutin muut sipulit viime viikonloppuna. Yllätys olikin, kun totesin, että paikkoja olisi vielä ollut ja etenkin pikkusipuleille olisi vielä jopa tarvetta. Joten, jos oikein hyviin aleisiin törmään, niin voin huoletta seota niiden äärellä, khihii. Jostain syystä tytöt huokailivat erittäin äänekkäästi, kun ilmoitin asian heillekin. Kuulema olen ihan kukkahullu. No mikä jottei, kehuja on aina kiva kuulla! Noin tuhat sipulia kaiken kaikkiaan maahan piiloteltiin odottelemaan kevättä. Kivaa odoteltavaa siis...

Malleilla on jotain ihan omaa kivaa meneillään kuvien otto hetkellä. Joissakin kuvissa ilmeet olivat niin mahtavia, että ne pitäisi melkein säästää sen varalle, kun poikaystäviä alkaa tulemaan kuvioihin. Voisimme sitten yhdessä katsella kivoja kuvia... Nooh, ehkä se olisi jo liian julmaa.  Oikeasti nämä kuvaushetket ovat kivoja, kun kaikilla lähtee aina homma ihan lapasesta. Äänekästä naurun räkätystä aina piisaa noina(kin) hetkinä, sori naapurit!



Naurettavia hommia tiedossa


Sain myös kaikki daalioiden juurakot nostettua ylös ja vietyä kellariin. Viime vuonna laitoin juurakot ämpäreihin ja merkitsin niihin tarkasti, minkä värisiä daalioita niissä oli, mutta tänä vuonna totesin, ettei moiseen rahkeet riitä. Lajittelu menikin sitten vain niin, että kahteen astiaan tuli pinkkejä, liloja ja valkoisia daalioita ja yhteen keltaisia ja oransseja. Osaan olin laittanut nimimerkinnät keväällä istutusvaiheessa ja nuo muovilaput niiden varren tynkiin saivat jäädäkkin. Tosin, ei niistä hirveän suurta hyötyä ole, kun kaikki ei ollut ihan sitä, mitä piti. Joku viisas on joskus sanonut, että kaikki perustuu kus... eikun huijaukseen. Tuo lausahdus tuli muutamaan kertaan mieleen kesällä daalioiden äärellä. Tosin, suurta vahinkoa asian tiimoilta ei tapahtunut, kun daaliat ovat ihania lähes aina. Ainoa daalia, josta en vaan opi tykkäämään, on violetin purppura, nimetön kaktusdaalia. Jo viime vuonna ajattelin, ettei se oikein ole minun juttuni ja tänä vuonna tuo ajatus vahvistui. Harmi sinällään, kun se kukki selvästi parhaiten tänä vuonna. Se pääsee jatkamaan jonkun muun pihaan elämäänsä, jos joku sen vaan haluaa käydä itselleen noukkimassa.  Näppärästi tämän kokoiseen pihaan nuo daaliat katoavat, sillä noin 50 erilaista niitä oli, eikä yhtään tuntunut sille, että olisi joka paikka täynnä daalioita.



Kukkahullun tyttärillä ei aina ole helppoa...


Tyttäret innostuivat oma-alotteisesti haravoinnista ja nyt on taas ison vaahteran lehdet haravoitu. Vielä lehtiä tosin riittää puussa, joten kerta haravoinnilla sen kanssa ei selviä. Osa lehdistä tippuu parkkialueellemme, joten ne muussantuvat ikävästi tuohon pihalle, ellei niitä välillä haravoi pois. Oli kyllä kiva yllätys tytöiltä <3

Sulo vähän jo ihmettelikin alkuviikosta, miten valtava määrä lehtiä oli kerääntynyt. Hassu eläin. Nosteli koipiaan mahdottoman ylös, kun käveli tuossa puun alla. Luuli vissiin uppoavansa lehtikasaan.



Suojaväri kohdillaan, vain pyrstösulat paljastavat Sulon


Puutarhan syyshommat alkavat olemaan jo melko hyvällä tolalla. Kukkakellari on aivan täynnä ja hiirenlossatkin on jo viritelty odottelemaan kutsumattomia vieraita. Oli tytöillä jännät ilmeet, kun eilen kukkakellarissa totesin kasveille, että mukavaa talvea, lepäilkää nätisti niin ensi vuonna jatketaan loistoa, khih.

Kukkapenkit edelleen odottelevat kitkentää ja isossa kasvihuoneessa on vielä muutamia paprikoita. Ison kasvihuoneen pesukin on siis tekemättä. Jos jostain syystä lumi nyt tulisi, niin mitään peruuttamatonta ei kuitenkaan tapahtuisi. Perennojen varret jätän talventörröttäjiksi. Kaunistuksia ne eivät ole, mutta linnut voivat siemenistä vielä nautiskella ja talvella oksat keräävät hyvin lunta ja näin auttavat perennoja selviämään talvesta.  

Kaiken kaikkiaan puutarhakausi oli ihan huima ja varmasti omalta osaltani kiireisin kaikista kokemistani puutarhakausista.  Toisaalta oli koko kesän semmoinen fiilis, etten saanut mitään aikaiseksi ja luulen sen johtuneen siitä, että tekemistä oli niin paljon, ettei To Do-lista koskaan päässyt tyhjentymään. Helpommallakin olisi voinut päästä, mutta aina joskus on hyvä itsensä haastaa ja oli tämän kesän hulluudelle ihan syykin. Sen tosin paljastan vähän myöhemmin... Osa on ehkä jo jotain arvellutkin, mutta tosiaan, palataan siihen myöhemmin ;) 

Ihanaa ja mahtavaa sunnuntaita Sinulle <3

Ihana ruska + vinkki arvonnasta

Kaupallinen yhteistyö: Samaskoru


Olen kertonutkin, etten ole syksy-ihminen juuri ollenkaan. Syksy saa usein mielen vähän matalaksi ja huomaan, että hymyn eteen on tehtävä välillä ihan oikeasti töitä. Koska tiedostan tämän, osaan joka syksy etsiä elämästä ne ihanat asiat, joiden avulla jaksan ja joiden vuoksi voin rehellisesti sanoa rakastavani elämää. 

Luonto on ehdottomasti yksi niistä asioista, jotka ilahduttavat minua. Syksyn ruska on kaunista ja olen nyt oppinut rakastamaan myös syksyn ensimmäisiä pakkasöitä, jotka tekevät ruskan värittämästä luonnosta lähes sadunomaisen ihmemaan. 

Koivut alkavat pikku hiljaa luopumaan lehdistöstään, mutta vielä ne tammien kanssa ilahduttavat keltaisella loistollaan. 



Ruska



Maanantai aamuna lätäkkömme ympäristö oli aivan uskomattoman upea. Harmi, ettei kaikki se loisto tallentunut kuvaan. Korallikanukat ovat loistavan punaiset, hopeapaju luo ihanaa hohdetta tuijien keltaisen kauneuden eteen ja jäähuurre on maalannut heinät hopeoituun kimallukseen.  Pohdin, että kuinka paljosta jäisinkää paitsi, jos en koskaan pääsisi näitä hetkiä kokemaan ja taltioimaan muistoihini.



Syksy



Rikkaruohotkaan eivät näytä ollenkaan hassumalta, kun jääkuura niitä on vähän koristellut.



Jäähuurre kasvissa



Kuitenkin, kaikista eniten rakastan syksyisin vaahteroita. Niiden lehtien värikirjo on syksyllä jotain aivan uskomattoman ihanaa. Melkein tekisi mieli itsekkin kasata vaahteranlehtiä ja käydä niiden päälle makaamaan. Se, etten tee sitä, ei johdu siitä että kokisin sen liian lapselliseksi, vaan rakkaista sulkapalloistamme. Heidän jättämät yllätykset eivät kuulu haavekuvaani värikkäässä lehtikasassa löhöilystä...




Vaahteran ruska



Yksi syksyn piristyksistä on se, että pääsin tekemään Samaskorun kanssa yhteistyötä ja samalla ilahduttamaan myös yhtä teistä lukijoista aivan ihanalla korulla! Samaskorut ovat Suomessa tehtyjä todella kauniita koruja, joiden aiheissa luonto on vahvasti läsnä. Itse rakastuin nimenomaan puusta valmistettuihin koruihin, sillä puu materiaalina on mielestäni todella kaunis ja sen ekologisuus miellyttää itseni kovasti. 

Itse käytän koruista ehdottomasti eniten korvakoruja ja kaulakoruja. Linkkejä klikkaamalla pääset tutustumaan, millaisia kaula- ja korvakoruja Samaskorujen mallistossa on. Valikoimista löytyy paljon muutakin, kuten sisustustauluja ja kelloja. Koko lokakuun ajan tuotteet toimitetaan ilman postitusmaksuja ja sen lisäksi kannattaa hyödyntää alekoodi, jolla saa 20 %:a alennusta ostosten loppusummasta. Alekoodi on LOKAKUU18 .  Vielä ei ole ollenkaan liian aikaista aloittaa vaikka joululahja ostosten teko ;) 

Itselleni valitsin Samaskoruista ihanat pääskyset-korvikset ja -kaulakorun. Maatiaiskanasen Elämää- Instagram sivuilla on arvonta, jossa palkintona on kuvassa näkyvä pääskynen-kaulakoru. Kannattaa käydä osallistumassa <3  

Kiitos Samaskoru yhteistyöstä, joka piristi syksyäni kovasti! 




Samaskoru - Puukorut ovat ihanan kevyitä ja kauniita


Jos Sinun pitäisi kertoa Suomen syksystä jollekulle, joka ei tietäisi Suomesta mitään, niin mitä kertoisit? Itse kertoisin juuri tästä ihanasta ruska-ajasta <3  Iloista viikonloppua Sinulle <3 

Tomaatti-pekonikeitto + arvonnan voittaja

Meillä on sisällä kypsymässä tomaatteja lähemmäs 10 kiloa, joten aina vain on ajankohtaista tehdä tuoreista tomaateista ruokaa. Sisällä kypsytetyt tomaatit eivät ole pelkiltään syötynä enää niin herkullisia, joten suurin osa käytetään kastikkeissa ja keitoissa. Viime viikonloppuna, kun olimme koko päivän puuhastelleet ulkona, oli tunne, että tarvitaan lämmintä keittoa, joka kuitenkin olisi ruokaisaa. Senpä vuoksi innostuin kokeilemaan tomaatti-pekonikeittoa, joka olikin ihan äärimmäisen hyvää. Suosittelen kokeilemaan! 



Erilaisia tomaattilajikkeita



TOMAATTI-PEKONIKEITTO

1,2 kg tuoreita tomaatteja

Noin ruokalusikallinen paahdettua sipulia
2 dl vettä
150 g pekonilastuja
Suolaa
4 kuivattua lipstikan lehteä
2 tl kuivattua basilikaa
Mustapippuria
Valkopippuria


Heitin tomaatit kokonaisina kattilaan. Lisäsin mausteet ja veden. Keitin 20 minuuttia, jonka jälkeen soseutin tehosekoittimella. Suolaa kannattaa laittaa ensin vähän ja lisäillä maistamisen jälkeen. Pekonit ruskistin kunnolla rapeiksi ja lisäsin annosten päälle.  Nopeaa, helppoa ja maistuvaa syksyruokaa! Jos on chilin ystävä, niin sitä voi lisätä keiton joukkoon!




Tomaatti-pekonikeitto maistuu erinomaiselta kookoskiposta



Meillä tomaatti-pekonikeitto nautiskeltiin ihanista kookoskipoista ja nyt onkin aika kertoa kookoskipposetin voittaja. Arvonnan suoritin jälleen arvontakoneen avulla ja voittajaksi valikoitui: Anonyymi - Naurajatar.  Onneksi olkoon! Voittajaan on oltu yhteydessä sähköpostitse. Kiitos paljon Kookoskippo yhteistyöstä! 

Kompostointi - haaste

Sain Kivisen Vilman piha-blogista haasteen, jonka ideana on kertoa vapaamuotoisesti omista kompostoreista ja omasta kompostoinnista. Haasteen saa toki napata ilman haastamistakin.  Haasteen saaminen sattui sopimaan hetkeen, sillä tarkoitukseni oli muutenkin kompostoinnista postata. 

Meillä syntyy keittiöjätettä melko vähän. Lähinnä kuoria ja käytettyjä suodatinpusseja kahvinporoineen. Kuoret menevät kanoille, samoin kuin kaikki muu kanoille syötäväksi kelpaava. Kuitenkin yllättävän nopeasti kompostiastia täyttyy ja sitä saa olla tyhjentämässä parisen kertaa viikossa. Viime talvena kompostorin jäätyessä olimmekin ongelmissa, kun molemmat kompostorit olivat täynnä, eikä niitä päästy tyhjentämään.  Meillä on siis kaksi Biolanin pikakompostoria ja tänä syksynä niitä on täyttänyt keittiöjätteen lisäksi huonot omenat. 



Kompostointi pikakompostorilla


Myönnän olevani laiska kompostorin hoitaja. Keittiöjätteet ja kuivike heitetään kompostoriin ja aina silloin tällöin sekoitetaan. Tyhjennysvälit tuppaavat olemaan aina liian pitkiä. Tänä kesänä tyhjensin kompostorit kerran ja tällä viikolla olisi tarkoitus tehdä uusi tyhjennys. Molemmat kompostorit alkavat olemaan täynnä ja ne alkavat kylmenemään. Jos niitä tyhjentäisi ja täyttäisi säännöllisesti, niiden toiminta pysyisi paremmin yllä. Pikakompostorit onneksi toimivat melko hyvin ilman jatkuvaa höösäämistäkin. Vaikka ne välillä kylmenevät, on tyhjennettävä massa sopivaa käyttöön ottoa varten ja tyhjentämisen jälkeen kompostorit alkavat nopeasti taas pöhisemään niinkuin kuuluukin.


Olen tänä kesänä päässyt testaamaan Biolanin kompostorin hoitosettiä, jossa on möyhennin, tyhjennysavustin ja seinäteline. Möyhentimellä kompostoitavan massan sekoittaminen on helppoa ja nopeaa. Tyhjennysavustimen avulla tyhjennettävän massan saa helposti otettua reunoja ja takaosaa myöten ilman, että likaisi kätensä. 



Kompostorin hoitosetti



Kesän aikana meillä on ollut käytössä Biolanin Komposti- ja huussikuivike, jota käytämme myös ulkohuussissa. Olemme peittäneet viedyn keittiöjäätteen kuivikkeella. Ohjeiden mukaisesti kuiviketta laitetaan kolmas osa tuodun jätteen määrästä. Meillä heitetään kauhallinen ja jos näyttää, että massa on liian märkää, on kuiviketta laitettu vielä toinen mokoma lisää. Melko huoletonta kompostorin käyttöä siis.

Kun ilmat vielä vähän kylmenevät, siirrymme käyttämään Biolanin talvikuiviketta, johon on lisätty rypsirouhetta, jonka sisältämä typpi edistää kompostorin tehokasta toimintaa. Toivon, että ensi talvena säästymme jäätyneiltä kompostoreilta. Toisaalta, jos hoidamme yhtä laiskasti kompostoreitamme, ei mikään kuivike yksinään voi kunnon pöhinää pitää yllä, joten yritän itsekin olla aktiivisempi kompostorin hoitaja! Säännöllinen täyttäminen olisi talvella tosi tärkeää. 

Molemmat Biolanin kuivikkeet pitävät massan ilmavana ja imevät siitä liian kosteuden. Liian märkä kompostihan alkaa vain mätänemään ja haju todella on sen mukainen. Toinen kompostorimme jäi tänne edellisiltä asukkailta. He eivät halunneet viedä sitä mennessään ja sen haju oli jotain aivan käsittämätöntä. Kun olin kompostorin tyhjentänyt, haisi koko pihapiiri (ja varmasti myös naapureiden pihat) monta päivää kammottavalta ja kaikki vaatteet, joita olin pitänyt tyhjennys operaation aikana, oli pakko pestä samantien. Ei kokemuksena mitenkään järin miellyttävä, enkä halua sitä enää välttämättä uudelleen kokea. 



Kompostikuivike on tärkeä osa onnistunutta kompostointia


Pikakompostereiden lisäksi meillä on perinteinen lehtikomposti, johon viedään osa lehdistä ja muusta puutarhajätteestä. Kaikki ei sinne tosin mahdu ja osa heitetään yhteen kasaan erääseen rinteeseen, jota kanat rakastavat. Kesällä lehtikompostissa muuten viihtyvät kesäkurpitsat erinomaisesti, vink vink. Samalla kompostia tulee kasteltuakin. Lehtikompostia nimittäin usein vaivaa kuivuus, toisin kuin keittiöjätekompostoria. Liian kuivassa kompostissa maatumisprosessi pysähtyy kokonaan. Toisaalta, se ei sentään ala haisemaan. Ihan kuin olisin jotenkin traumatisoitunut jostakin hajusta, khih. 

Meillä kierrätetään jollainlailla kaikki puutarhasta tuleva jäte. Joko kompostoidaan tai sitten hyödynnetään polttamalla tai uusien kukkipenkkien alustoina. 

Kompostorien valmis (ja puolivalmis) massa hyödynnetään arvokkaana kasvualustan parantajana ja lannoittajana niin kukkapenkeissä kuin hyötypuutarhassakin. 




Komposti sopii lannoitukseen ja maanparannukseen



Itse haastan kompostoinnistaan kertomaan seuraavat bloggaajat: 

Mummon päivitykset blogin Kirsti 
Anun puutarha blogin Anu
Puutarhahetki blogin Tiiu

Toki tästä saa napata kopin kuka tahansa! Ihanaa torstaita Sinulle! 


*Postauksen sisältämät kuivikkeet ja kompostorin hoitosetti saatu blogiyhteistyönä Biolanilta. Kiitos! 

Eläinkuvauksen surkuhupaisuus

Kaikki eläimiä kuvanneet tietävät, että toisinaan otokset ovat jotain aivan muuta kuin ajatus oli. Toki myös ihmisillä on välillä kuvissa ihan höpsöjä ilmeitä, joten miksipä ei sitten eläimilläkin voisi olla. Tänään ajattelin kuvata sulkalaumaa, kun olivat niin söpiksiä ruskan värittämällä pihalla. Osa otoksista sai nauramaan, joten sen sijaan, että esittelisin ne onnistuneet otokset, esittelenkin nyt muutamia hihityksiä aiheuttaneita kuvia tai muuten vain pieleen menneitä...


Pariskunta näyttää sille, kuin olisi tullut pahempikin ryppy rakkauteen. 
- "Mie en puhu siulle enää"
- "No ei kuule haittaa, en miekää siulle, ettäs tiiät!"


Parisuhdekriisi



Olin kuvaamassa Marttaa, mutta hommasta ei meinannut tulla mitään, kun neitokaisella oli kokoajan pesupuuhat menossa ja näytti sille kuin reppanalta olisi niskat melkein nurin. Yht äkkiä Sulo päättikin, että heiii, nyt on minun vuoroni päästä kuvaan. Voittaisikohan tällä jonkun luontokuvaus palkinnon? 



Eläinkuvauksen vaikeus



Usein kanakuvissa on ongelmana se, että aina jossakin kulmassa on näkyvissä joku muu kananen. Ei sinällään haittaa, mutta näyttää vähän hassulta, jos kuvassa on vain jonkun koivet (tai pehva niinkuin yleensä). Sulollakin jäi harjan asettelu vähän kesken ja selkeästi vaatii pientä kynsienlakkausta ennenkuin kuvaussessio saa jatkua!



Aina ei voi onnistua



Sulo räpisteli jostain syystä siipiään vähän väliä ja usein juuri silloin, kun en kerinnyt siihen mukaan. Lopulta kun sain siivet hienosti kuvaan, on Sulo harmaan silmänsä kanssa kuin pahempikin peto konsanaan. Ei kauhean luottamusta herättävä kuva... Haluaisitko törmätä tähän kukkoon meidän pihassa? ;) Tästä voisi tulla joku varoituskyltti tuohon portin pieleen...



Hurja kukko



Kun käyn kyykkyyn kuvaamaan, juoksee lauma kipin kapin luokse kerjäämään rusinoita. Välillä heittelin rusinat sitten vähän kauemmaksi, mutta nopeasti kaverit palaavat takaisin. LISÄÄ NIITÄ RUSINOITA NYT HETI!



Aina ei voi onnistua



Voi Sulon komeaa helttaa. Ei välttämättä se suloisin näky, kun kunnolla ravistelee päätään :D Mutta tämä kuva hervoitti meidän poppoossa kunnon naurut, joten se ansaitsee ehdottomasti paikkansa tässä postauksessa.



Hassu eläinkuva



Tälläisiä otoksia saatiin tänään aikaiseksi. Joku muu päivä esittelen vähän toisenlaisia kuvia. Ovat hyö vaan niin hassuja tyyppejä! 

Hassun hauskaa tiistai-iltaa Siulle <3

Kylmää kauneutta puutarhassa

Enpä olisi eilen vielä arvannut, kuinka kylmä yöstä tuleekaan. Aamulla maa oli kauttaaltaan valkoisessa huurteessa ja mittari näytti -5,7. Kuitenkin oli pakko lähteä heti pienelle kuvauskierrokselle, sillä jäähuurteisessa puutarhassa on jotain niin mystisen kaunista. Ilonalla oli heti aamusta hammaslääkäri ja säikähdin jo, että myöhästymme sieltäkin, kun kuvauskierrokselle menikin vähän kauemmin kuin oletin. Jostain syystä niin käy aina...



Jäähuurre




Nokkonen




Jäähuurteinen ruska 




Nauhuksen siemenkodat




Kehäkukka ja huurre




Jäinen palmukaali




Jäinen lehtikaali


Tämän aamun kaltaiset hetket suorastaan huutelevat ottamaan kameran esiin ja tekemään pienen kierroksen puutarhassa. Noina hetkinä aina ymmärtää sen, että vaikka kukat lakastuvat syksyllä, ei puutarha mihinkään katoa. Se vain muuttaa taas muotoaan toisenlaiseksi. Kauneus ei häviä, se vaan on erilaista. 

Ihanaa, kaunista uutta viikkoa Sinulle <3 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...