Kanojen ulkoilua tammikuussa + ARVONTA

Voisi sanoa, että melko jännä talvi. Kouvolassa ei ole lunta yhtään näin tammikuun loppupuolella. Kanoja (eikä minua) lumettomuus haittaa yhtään. Päinvastoin. Kanaset eivät lumen aikana innostu tulemaan ollenkaan ulos, mutta nyt ulkoilevat päivittäin ja nauttivat vapaudesta.




Sulo on rouvilleen aina vain yhtä mahtava. Olen usein ajatellut, että miten hienosti kohtalo puuttui peliin tässäkin asiassa. Herra Kukkosen jälkeen olimme varmoja, ettei meille ikinä enää tule kukkoa, mutta koska Sulo tarvitsi kodin ja meille vannottiin, että hän on kiltti, niin halusimme tarjota jatkoelämämahdollisuuden hänelle. Ja kuinka ollakkaan, saimme niin lempeän ja ihanan kukon, ettei parempaa voisi toivoakkaan.

Sulo on nimensä veroinen herrasmies.




Rusinat ovat näiden sulkalaisten suurta herkkua yhä edelleen ja niiden vuoksi voisivat varmaan tehdä tempun jos toisenkin. Eivät näytä ollenkaan kärsivältä, kun alkaa kuvaushetki, koska sehän tietää takuuvarmasti runsaasti rusinoita.




Viimeksi kanojen kuulumisia päivittäessäni oli sulkasato kiusannut laumaa ja Sulokin oli lähes pyrstötön. Nyt on kaikilla taas komeat sulkapeitteet yllään. Tosin, Lotta, neiti valkoinen, on aina yhtä harmaan likainen. Hän rakastaa möyriä liassa.  Ei ihan kaikista leidein kaveri...  




Tajusin myös, että blogin puolella en ole tainnut arpoa yhtäkään Tiedonjyviä kanoista-kirjasta, joten korjataan asia samantien. Tiedonjyviä kanoista-kirjasessa on perustietoa kanojen hoidosta, sekä harrastajien omia tarinoita. 

Kirjanen sopii hyvin kaikille kanoista kiinnostuneille ja heille, jotka harkitsevat kanojen hankintaa. 

Arvonta-aika on 20-26.1 ja osallistua voit jättämällä kanasille jotkut terveiset. Voittajan arvon 27.1 ja onnittelen voittajaa hänen omaan kommenttiinsa, sekä julkaisen nimimerkin blogissani. Palkinto postitetaan vain Suomeen. 



Tiedonjyviä kanoista



Mikäli et luota arpaonneesi, niiin Tiedonjyviä kanoista-kirjasen voi tilata laittamalla miulle viestiä tai kertomalla kommentissasi, että haluat kirjasen tilata. Arvonnan aikana myyn kirjaset edulliseen tarjoushintaan, eli 6 e /kpl (norm 8,90e) plus postitus 1,60 e. Tarjous siis voimassa 20-26.1. 

Paprikoita ja pepinoita

Aloitin tämän vuoden kylvöt 7.1 kylvämällä pepinoiden, persimonien ja erilaisia paprikoiden siemeniä. Ensimmäiset siemenet itivät 13.1 ja yllätyin, kun pepinot olivat ensimmäiset itäjät. Yllätys johtui siitä, että olin löytänyt tiedon, jonka mukaan pepinoiden itäminen voisi kestää 20-45 vuorokautta ja aloin jo epäilemään, että onkohan siemenet olleet pepinon. Sitten löysin Exotic Gardenin sivuilta itämisajaksi 10-30 vuorokautta, joten uskoni palautui siihen, että oikeista siemenistä on kyse. Tuo supernopeus itämisessä johtunee lämmitettävästä minikasvihuoneesta, jossa olen muutenkin havainnut itämisen olevan todella nopeaa.


Lämmitettävä minikasvihuone


Samaisena päivänä itivät myös ensimmäiset paprikat. Paprikoita kylvin 12 lajiketta, mutta epäilen osan jäävän itämättä. Viime vuonna samaisten siemenien itäminen oli niin surkeaa, että odotukset eivät järin korkealla niiden osalta ole. Sen sijaan lemppareitteni siemenet ovat itäneet hyvin ja se on pääasia. Tänä vuonna en muutenkaan niin paljon keskity suuriin lajikemääriin (joo-o, en en, khih), joten asialla ei itselleni hirveästi ole merkitystä. Nyt saa olla suurempi määrä hyväksi havaittuja lajikkeita.


Paprikan sirkkalehdet


Joka vuosi juuri nämä ensimmäiset pienet taimet herättävät suurta ihmetystä ja ihailua. Kuinka pienestä siemenestä voikaan kehittyä jotain niin ihanaa? Ja kun päivät ja viikot kuluvat, niin nuo taimet kehittyvät huimalla vauhdilla satoa tuottaviksi kasveiksi. Ihmeellistä ja niin mahtavaa.

Minulla on lämmitettävän minikasvihuoneen päällä kasvivalo, mutta piakkoin alan koulimaan taimia omiin ruukkuihinsa ja siirrän keittiöpuutarhaan. Siinnä on helpompi säädellä valon korkeutta, jotta taimet saavat tarpeeksi valoa.


Pepinon hontelot taimet


Suurella jännityksellä jään odottelemaan etenkin pepinoiden kehitystä. Ja toki suurella rakkaudella hoivaan myös paprikoiden pienokaisia.

Onko pepinot Sinulle tuttuja?



Vuoden ensimmäiset kylvöt

Kylvöt on nyt aloitettu tälle vuodelle.  Yleensä olen aloittanut vähän aiemmin, mutta hyvinhän tässä vielä ennättää. Pikku hiljaa alkaa myös ensi kesän suunnitelmat muotoutumaan. Tomaatit saavat nyt jäädä selvästi pienenpään rooliin ja pääpaino on ihan muilla kasveilla.

Näistä aiheista lisää Hillevin puutarha-blogissa: https://jutunjuuri.fi/vuoden-ensimmaiset-kylvot-2/

Paprikan siemeniä


Tuntuu ihan huimalle, että vuosi on taas siinnä vaiheessa, että pääsee iskemään sormet multaan ja haaveilemaan uudesta puutarhakaudesta. Vai voisiko melkein sanoa, että se on jo alkanut, kun kerran kylvöjäkin jo tehdään? 

Kaipaan ihan valtavasti sitä, että pääsen kiertelemään puutarhassa kaikessa rauhassa ja nauttimaan luonnosta kaikessa sen ihanuudessa. Ja oih, voin jo niin maistaa marjat ja hedelmät kielelläni, kun ajattelenkin kesää. Voimaannuttavaa mielikuvamatkailua. Kannattaa kokeilla. Tosin, saattaa myös aiheuttaa lievää kesäikävää. 

Olin ajatellut, etten tarvitse mitään uusia siemeniä, mutta joku ihan pikkuriikkinen ääni kuiskuttaa korvaan, että ehkäpä vielä voisi vähän nettishoppailla. Paprikoita voisi hankkia lisää ja kenties jotain uutuuksia. Jos on hyviä vinkkejä kasveista, joita on PAKKO kasvattaa, niin saa vinkata. Olen ehdotuksille altis, khih.

Meillä on täällä Kouvolassa muuten aivan lumetonta ja kasvimaalla yrtit voivat melko hyvin. Jopa oreganot ovat täysissä voimissa kasvihuoneessa. Aika mahtavaa, kun pääsee tähän aikaan vuodesta hakemaan tuoreita yrttejä. Lehtikaaliakin on vielä pikkuisen jäljellä. 


Lehtikaali


Minua on alkanut vaivaamaan myös tipukuume taas vaihteeksi. HerraMies ei lämpiä ajatukselle ollenkaan. Kuulema jos kanalaiset alkavat hautomaan, niin sitten toki tipusia saa tulla, mutta eivät hyö mokomat itse ymmärrä, että meille tarvitaan vauvoja. Pöh. Täytyy käydä heidän kanssa keskustelemassa, että jokohan äitiys alkaisi edes vähän houkuttelemaan. 

On ollut aivan ihanaa, kun kanaset ovat saaneet vieläkin viipottaa päivisin pihalla. Sisälle meno houkuttelee heitä vasta, kun alkaa ilta pimenemään, mutta muuten heillä näyttää puuhaa riittävän pihalla yllin kyllin.

Kuten ehkä saattaa havaita, niin en itse kärsi milläänlailla lumettomasta, lämpimästä talvesta. Jouluun ehkä kaipasin vähän lunta, mutta muutoin voisin mielelläni viettää talven näin. Vaikka on pimeää ja kuraista, mutta silti. Toki meilläkin on aina välillä ollut pakkasta ja pieni lumikerros, mutta pääsääntöisesti on ollut todella lämmintä.

Nyt hilppaisen taas kurkistelemaan, että jokohan joku siemenistä olisi suvainnut itää. On hyvin mahdollista, että tässä tunnin sisällä joku on halunnut itää, eikö niin? Ja on ihan normaalia ravata kylvöksiään tuijottelemassa vähän väliä. Khih.  Ihana puutarhahulluus! 

Ihanaa sunnuntaita Sinulle sekä myös uutta alkavaa viikkoa. Joko teillä on puutarhailut mielessä? 

Joulu on taas...

Meillä on jo joulunvietto aloitettu tänään koko perheen kesken. Ihana, kun saadaan viettää joulua isolla porukalla. Tänään on jo saunottu, paistettu ja maisteltu kinkkua sekä tehty joulupipareita. Ehkei yllätä ketään, että myös pipareita on syöty runsain mitoin ;)

Taika osaa jo kovasti odottaa joululahjoja ja näkyypä noita isompiakin lapsia jännittävän huominen. Meillä ei edes yritetä "pelotella" lapsia, ettei jokainen saisi lahjoja, ellei ole ollut kiltti. On sitten ollut kiltti tai tuhma, niin jokainen varmasti lahjansa ansaitsee <3 (pssst... kuka muka jaksaisi koko vuoden olla kokoajan kiltti? En mie ainakaan).

Taika odottaa eniten lahjoja ja minun tekemää vaaleanpunaista kermavaahtoa. Ihana, miten on moinen asia jäänyt lapselle mieleen. Muutkin odottavat toki lahjoja, mutta isommat osaavat jo nauttia joulun tunnelmasta. 

Aamulla koristellaan kuusi ja sen jälkeen nautitaan joululounas. Pukkikin saa tulla jo aikaisin vierailulleen. Hyvin rentoa meininkiä ilman hössötystä. 

Äitini soitti tänään ja kysyi, joko meillä on valmis joulu. Piti ihan kysyä, että mitä se tarkoittaa. Ei meillä ole siivottu sen ihmeemmin, ruuatkin ostettu pääsääntöisesti valmiina, ei ole leivottu kuin pipareita ja huomenna leivotaan torttuja jos niitä halutaan syödä, eli todella rennolla otteella mennään. Semmoinen on meidän valmis joulu. Myönnettäköön, että tänäkin jouluna lahjojen suhteen on eniten hössötetty. Niiden hankkiminen ja paketoiminen on vain niin super ihanaa ja odotan aina hirmuisesti sitä hetkeä, kun lapset saavat lahjansa. Se ilo ja riemu ei voi olla tarttumatta! 

Täällä alkaa tältä päivältä jo tupa hiljenemään, joten taidetaan HerraMiehen kanssa ottaa vielä pikkuisen kinkkua ja kohta sitä joutaakin köllähtämään täyden vatsan viereen odottelemaan aaton riemua. 

Toivotan jokaiselle ihanaa, kaunista ja onnellista joulua! 



Unelmasta totta

Lapsesta saakka minulla on ollut unelmana kirjoittaa oma kirja. Muistan, miten tein itse vihkoja paperista ja kirjoitin niihin omia kirjoja. Unelmoin, että jonain päivänä oma kirjani on oikeasti totta, eikä vain leikkiä. 

Kaksi vuotta sitten sain puhelun, joka tuntui aivan unelta ja jota jouduin hetken ihan pohtimaan, että uskallanko hommaan lähteä mukaan. Pohdin, ettei oikeassa elämässä tapahdu niin, että joku tarjoaa sinulle mahdollisuutta toteuttaa unelmasi. Niin kuitenki kävi. 





Asiathan eivät kuitenkaan menneet ihan niinkuin Strömsössä ja kirjan julkaisua viime hetkellä siirrettiin. Väliaikaan oli mahtunut paljon valvottuja öitä, suuria tunteita, hirveä määrä työtä ja kun sain tiedon julkaisun siirrosta, muserruin. Koin, että unelmani on pirstaleina, eikä minua sillä hetkellä lohduttanut tieto vuoden kuluttua tapahtuvasta julkaisusta. Muutaman päivän asiaa märehdittyäni totesin, että asialla on oltava jokin tarkoitus.

Ja niin sillä oli. Jos kirjani olisi julkaistu viime keväänä, se olisi ollut aivan toisen näköinen, eikä ollenkaan minun oloiseni. Keväällä löysin aivan ihanan ihmisen, jonka kanssa puhuimme täysin samaa kieltä. 

Katri Parikka on käsittämättömän upea taiteilija, joka tekee myös kuvituksia ja graafisen alan töitä. Minun onnekseni kirjan julkaisua siirrettiin ja löysimme Katrin kanssa toisemme. Hän on tehnyt todella hyvää työtä. Voin vilpittömästi sanoa, että hän herätti kuvani ja tekstini eloon upealla tavalla. 





En ole syksyn aikana uskaltanut mainita kirjan julkaisusta mitään, mutta kun toissaviikolla huomasin tutun teoksen kuvan näkyvän Readme.fi:n sivuilla, niin totesin, että pakkohan tämä on teidänkin kanssa jakaa. 

Muistan kyllä, miten ihanasti lohdutitte minua keväällä, kun olin murheissani asiasta. Mutta hei, käykäähän kurkkaamassa, mitä on tulossa ja mielelläni kuulen, mitä ajatuksissa teissä kirja herättää :D 


pssst... Tarkkasilmäisimmät huomannevat kirjan kannessa "pienen" virheen, mutta luotan siihen, ettei sitä painetussa versiossa ole, khih. Pakko myös sanoa, että virhe ei ole minun tai Katrin jäljiltä ;)

Lapsen oikeuksien päivä ja SOS-lapsikylän lasten auttaminen

*Sis. mainoslinkin Oriflame verkkokauppaani


Blogiani pitkään lukeneet tietävät tarinani. Tämä päivä herättää aina voimakkaita tunteita. Olen useammassakin postauksessa kertonut lapsuudestani, sekä siitä, mitä vaikutuksia sillä yhä edelleen on elämääni. Tarinani löytyy esimerkiksi täältä (klik klik). 





Lapsen oikeuksien päivä. Mitä se merkitsee Sinulle ja onko lasten oikeus pysyä turvassa ja huolehdittuna Sinusta itsestäänselvyys?






Periaatteessa pitäisi olla, mutta itse olen nähnyt myös kääntöpuolen asiassa. Olen itse viettänyt lapsuuteni väkivaltaisten alkoholisten keskellä ennenkuin minut huostaanotettiin ja siitä vuoden päästä sain turvallisen perheen.

6 vuotta keskellä kaaosta, jota hallitsi viina ja ailahtelevat tunteet. Baareja, väkivaltaa ja seksiä...

Ruokaa, syliä ja saati turvaa ei ollut saatavilla.




Syy, miksi kerron tämän taas, on se, että herätän ajatusta siitä, että kaikilla lapsilla ei ihan oikeasti ole hyvä olla, ei silloin eikä nyt vieläkään.

Oriflamella on hyväntekeväisyyskampanja (voimassa 19.12 saakka), joka on itselleni ollut äärimmäisen tärkeä ja olen sen eteen tehnyt paljon töitä. Jokaisesta hyväntekeväisyyskuvaston setistä lahjoitetaan 2e ja yksittäis tuotteesta 1e SOS-lapsikylän lapsille. Settien hinnat ovat todella edullisia ja mikä parasta, niillä tehdään hyvää. Setit löytyvät tämän postauksen kuviksesta.


Jos haluat olla mukana auttamassa, niin settejä voi tilata joko laittamalla minulle viestiä (voit myös kommenttiisi kertoa, jos haluat tehdä tilauksen) tai suoraan verkkokaupastani: 


Kiitos jokaiselle auttajalle. Auttaa voit tilaamisen lisäksi jakamalla tätä postausta <3

Rakkaudella Hillevi 

Sulkasatoa ja muuta kotkotusta

Tiedän, että monet ovat kaipailleet nimenomaan sulkalauman kuulumisia. Martta, Lotta, Hipsu, Fenix ja Sulo ovat viettäneet rauhaisaa kesää ja syksyä. Lauma on löytänyt oman nokkimisjärjestyksensä ja elo on suhteellisen sopuisaa. Aina välillä toki pientä kanailua harrastetaan puolin ja toisin. 

Sulkasato on tehnyt porukasta vähän nakuja, mutta onneksi pahin vaihe on jo mennyt ohitse. Silloin, kun kanaset vielä olivat ulkotarhassa, niin suorastaan säikähdin eräänä aamuna, kun huomasin, että häkin koko maa oli täynnä sulkia. Jos porukka ei olisi pällistellyt sulkien keskellä, niin olisi voinut iskeä ihan todellinen hätä. 

Onneksi kyse oli vain hurjasta sulkasadosta. Vähän aikaa lähes alastomat kanaset kipittivät pitkin tonttia. Myönnettäköön, että tuppasi välillä vähän naurattamaan. Olivat tosiaan melko hupaisan näköisiä. 




Kanathan villiintyivät kesällä kasvimaasta ja uusimmasta kukkapenkistä. Muutamaan kertaan, kun porkkanamaat oli kaivettu ylös, samoin uusi perennapenkki, niin totesin, että en edes yritä saada niitä enää kuntoon. Oli niin kuivaakin, että istuksia olisi pitänyt kastella, niin ajattelin, että olkoon. Hyvin meni kesä niinkin, että puolet kasvimaista oli tyhjänä ja uusi kukkapenkki vähintäänkin mielenkiintoisessa kunnossa. Ensi vuonna sitten uusi yritys.

Ensin tosin meinasimme, että kanalaiset saavat viettää kesän häkissä, mutta ei sekään reilulta tuntunut. Siispä 1-0 kanoille! 

Martan ilme ja olemus seuraavassa kuvassa on ehkä pikkuisen semmoinen, että niiin, olen juuri tonkinut kasvimaat ylös, mutta ei kai se nyt ketään voi haitata???? Khih.




Nyt kanalaiset ovat jo siirtyneet talvikanalan puolelle. Aina välillä pääsevät vielä viipottamaan pitkin maita ja mantuja, mutta melkeinpä he tulevat rappusille makoilemaan sen oloisina, että pääsisiköhän sisälle, kun ulkona palelee. Minun tekisi aina mieli päästää heidät sisälle lämmittelemään, mutta HerraMies on asiasta ihan toista mieltä. Miusta ois suorastaan ihanaa katella illalla telkkaria kana sylissä... Mutta ei sitten. 

Kanalaumalla siis kaikki kunnossa <3 Viedäänkö heille terveisiä rusinoiden muodossa?

Muistoja sadosta

Ensimmäiseksi haluan kiittää ihan mielettömän upeasta vastaanotosta blogiin palatessani. Ihan huimaa, miten ihanasti toivotitte minut takaisin blogin pariin. Kiitos paljon! Tuli niin hyvä mieli ja hymyilinkin kuin hangonkeksi sen vuoksi. 

Lupasin alkaa käymään kesän muistoja puutarhan osalta läpi ja mikäs sen itselleni rakkaampi aihe kuin sato. Syöminenhän on aina kivaa ja mukavaa. 

Monta kommellusta ja epäonnistumista mahtui kauteen, mutta käydään ensin niitä mukavempia asioita läpi, eli onnistumia ja palataan haasteisiin vähän myöhemmin. 

Melonisato oli tänäkin vuonna herkullinen. Ei iso, mutta erittäin herkullinen. Olin laittanut lajikkeet hyvin esille, mutta loppujen lopuksi piut paut välitin lajikkeista ja vain nautiskelimme meloneista ilman sen suurempia ihmettelyä lajikkeista tai kuvailuita. Ääntä kohti vaan! 




Ensi kesälle harkinnassa on täyttää ainakin Strong 18-kasvihuone nimenomaan meloneilla. Ne ovat melko vaivattomia ja tulevat toimeen ilman jatkuvaa höösäystä. Toki pölyttämisessä on oma hommansa, mutta sitä en miellä isoksi työksi. Oma kasvattamia meloneita tulee syötyä ihan toisella tavalla kuin kaupasta ostettuja. Jokaista suupalaa oikeasti makustelee ja ihmettelee. Siinnä on jotain todella mahtavaa.




Luumu- ja kriikunapuut olivat tänä vuonna todella satoisia. Etenkin luumupuiden satoa on odotettu kieli pitkällä ja aijaij, kyllähän oli ihanaa, kun niitä sai tänä vuonna popsia massun täydeltä. Aivan mahtavaa! 




Päärynäpuu teki täällä "uudessa" kodissa tänä vuonna ensimmäistä kertaa satoa. Saimmekin pienestä puustamme parisen kymmentä päärynää. Melko luksusta! Olimme edellisessä kodissa päärynöitä päässeet jo maistamaan, mutta muuton jälkeen meni pari vuotta ilman satoa. Lohduttauduin sillä, että ehkäpä he halusivat vain juurtua kunnolla. Ihanaa, että odotus palkittiin.




Luonnollisesti kasvihuoneista saimme satoa myös tomaateista, paprikoista ja kurkuista ja puutarhasta marjapensaista. Omenoita sen sijaan saimme tosi vähän ja kasvimaaltakin suurin sato tuli sipuleista ja herneistä.

Kiwanot vielä kypsyttelevät itseään sisällä ja niitä tulikin ihan reilusti. Ihania piikkipalloja!

Tälläisiä satokuulumisia tältä vuodelta.  Mikä oli Sinun paras satomuisto viime kesältä?

Tervehdys pitkästä aikaa!

Maatiaiskanasen Elämää-Facebook sivulle laitoinkin perjantaina lyhyen videon, jossa kerroin, että viikonlopun aikana olen palaamassa blogin pariin. 

Kiireet ovat ehkä vähän helpottaneet, mutta toisaalta vierivä kivi ei sammaloidu, joten uusia kiireitä on tullut hamstrattua. Olen kuitenkin kovasti kaivannut blogiin kirjoittelua ja ennen kaikkea teitä, jotka jaksoitte aina kommentoida ja kannustaa. 

Blogi on ollut hiljainen nyt parisen kuukautta ja sinä aikana olen keskittynyt pääsääntöisesti Oriflameen. Kerroinkin nousseeni aluejohtajaksi ja lanseerasimme tiimillemme nimen: Special Stars. Sen tiimoilta on aikaa mennyt, kun olen tiimille tehnyt mainosmateriaalia ja paljon muuta, jonka aiemmin hoiti silloinen aluejohtaja. Omalla meiningillä mennään ja pöhinä on ihan mieletön. Mahtavaa! 




Muulle perheelle kuuluu myös ihan hyvää. HerraMies jäi vuorotteluvapaalle ja olemme viettäneet yhdessä aikaa todella paljon. Taikakin on saanut nauttia todellisesta palvelusta, sillä HerraMies tuppaa olemaan palvelevaa sorttia pienille prinsessoille (tätä yritän vähän toppuutellakin välillä). Taika on kasvanut hurjasti ja ilmeisesti kasvun vauhti on alkanut hirvittämään häntä itseään, sillä meille on löytänyt tiensä ajoittain hyvinkin uskottavasti lässyttävä pikkuvauva. Toisaalta se on niiiiin söpöä! 

Ilonalla käynnistyi yläasteen viimeinen vuosi ja vastaavasti Julialla se ensimmäinen. Molemmat jatkoivat viime vuotisia harrastuksiaan, eli Ilona käy Kouvolan kaupungin Nutessa (Nuorten teatteri) ja kiipeilemässä ja Julia kuvataidekoulussa. Julia tosin lisäsi harrastuksiin vielä kuntosalilla käynnin, mikä onkin tosi hienoa. Jos joku keksii, miten äitikin sinne saataisiin, niin kertokaa toki! (Ja se kuuluisa; millä ajalla? khih).

Syksyllä arki siis pyörähti käyntiin vauhdikkaasti. 




Puutarhaakaan en kesällä täysin unohtanut, mutta olen mennyt sen tiimoilta selvästi paljon rennommalla otteella kuin aiemmin. Kasvihuoneet olivat aivan täynnä ja loppukaudesta taistelin homeongelman kanssa. Tämä ei tosin tullut yllätyksenä, sillä jo alkukesästä alkaen tuo ongelma oli havaittavissa. Syksyllä kun ilmat kylmenivät ja kosteutta oli enemmän, niin ongelmahan alkoi räjähtämään käsiin. 

Sinällään todella ärsyttävä ongelma, kun sadon alkaessa kypsymään, alkaa taistelu hometta vastaan ja välillä tuntui jo, että koko kausi on mennyt vähän hukkaan.  Satoa saimme silti yllin kyllin, mutta ehkä nyt oikeasti opin sellaisen asian, ettei kasvihuoneita kannata tunkea niin täyteen.

Tomaatin osalta muutenkin tein päätöksen, ettei niitä ensi kesänä ole montaa. Ne työllistävät niin hirveästi, että pieni tauko tekee hyvää. Eniten turhauduin siihen, että lajikkeet olivat tänäkin vuonna ihan, mitä sattuu. Käytin todella paljon aikaa (ja rahaa) erilaisten lajikkeiden kanssa puljaamiseen ja myönnettäköön, että kun hyvin suuri osa osottautui joksikin aivan muuksi, mitä piti, niin turhauduin. Joten, ensi kesänä tomaatteja on paljon vähemmän ja se hurja lajikerieha saa jäädä. 

Se, että mitä ensi vuonna kasvihuoneissa kasvaa, niin se on itsellenikin vielä arvoitus. Jotakin, joka ei vaadi kastelun lisäksi jatkuvaa hääräämistä. 

Jostain kumman syystä olen saanut outoja reaktioita, kun olen kertonut jättäväni tomaatin kasvatuksen vähemmälle. HerraMies purskautti kahvit suustaan pöydälle, kun repesi niin totaalisesti, Ilona ja Julia nauroivat päin naamaa ja Taikakin sanoi, että äiti höpöttää kummallisuuksia. Kummallinen perhe minulla...




Syksy herättää minussa tänäkin vuonna hyvin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta olen iloinen, että saan pienen tauon puutarhan hoitoon, mutta toisaalta myös suren. Onneksi voin nyt alkaa blogiin käymään läpi kesän puutarhamuistoja, niin kausi tuntuu jatkuvan pidemmälle.

Monia kömmähdyksiä, mutta myös monia yllättäviä onnistumisia. Koska on meidän poppoosta kyse, niin myöskään ihmeellisiltä hullutuksilta ei ole vältytty. Näistä lisää tulevissa postauksisssa.

Toivottavasti edes joku on jäänyt kaipaamaan jorinoitani ja on paikalla tervehtimässä <3 Ihana olla taas täällä! 

Tervehdys!

Olette varmaan huomanneet, etten ole kesän aikana juuri ehtinyt blogissa vierailemaan. Asia on pikkuisen itseäni vaivannut, mutta en vain ole löytänyt aikaa päivittämiseen. Nyt olen päättänyt ottaa selvän tauon tämän blogin päivittämiseen kiireisimmäksi ajaksi.

Kiireisenä on pitänyt Oriflame ja tuo työ on palkittu hienosti. Nousin aluejohtajaksi ja viime viikonloppuna minut palkittiin Oriflamen Suomen parhaana myyjänä ja toiseksi parhaana rekrytoijana. Näin aloittelijana hämmennyin ihan todella. 

Puutarhailu ei toki ole loppunut ja niitä kuulumisiahan pääsee lukemaan Pavunvarren sivuilta; Hillevin puutarha-blogista, Pavunvarren instagramista ja Pavunvarren Facebookista. Tarkkasilmäiset ovat ehkä löytäneet päivityksiäni muualtakin tämän kesän aikana ;) 

Joka tapauksessa Maatiaiskanasen Elämää blogi lomailee syyskuun loppuun saakka <3 Nähdäänhän Pavunvarressa?

Rakkaudella Hillevi


Kiitos kuvasta Anna-Leena Pieskä


Pavunvarren sivuille pääset näistä linkeistä:

Pavunvarsi Facebook
Pavunvarsi Instagram
Pavunvarren blogi: Hillevin puutarha

Kasvun kesä

Puutarha kukkii ja satoa saa jo vaikka mistä. Rakastan heinäkuun loppua ja elokuun alkua. Ei uskoisi, että joskus aiemmin inhosin syksyn lähestymistä. Nyt olen oppinut rakastamaan sitä, koska silloin parhaiten palkitaan talven, kevään ja kesän uurastus. Ei mene kauaa, kun keittiö täyttyy oma kasvattamista herkuista. 

Sitä odotellessa on kiva ihailla kukkia. Kärhöt ovat nyt kukassaan, mutta niissäkin näkyy kuivuus. Kauniita ne ovat kuitenkin. Ehkä olisivat runsaampia, jos olisin kastellut ja hoivannut niitä tänä kesänä, mutta päätin kesän alussa, että liiallinen hoivaaminen on nyt ohi meidän puutarhassa. Tämä siksi, jotta voin enemmän keskittyä nauttimiseen kuin työn tekemiseen puutarhassa. Nerokasta, eikö totta?




Myönnettäköön, että vähän tuo hienous hämää. Työtä on tullut tehtyä, mutta pääsääntöisesti kasvihuoneessa. Muu puutarha on pärjäillyt omillaan ja olen vain kierrellyt nauttimassa sen kauneudesta. Uskokaa tai älkää, rikkaruohoihin sokaistuu ajan kanssa. Ehkä ensi kesänä on taas intoa ja halua nyppiä niitä. Tänä kesänä ei ole ollut, mutta en rakasta tai ihaile puutarhaani ainakaan yhtään vähempää.

Olen tänä kesänä muutenkin opetellut armollisuutta itseäni kohtaan. HerraMies totesi tänä aamuna, että tietynlainen sisäinen rauha on alkanut huokumaan minusta. Rauhallinen en ole, mutta olen tehnyt rauhan itseni kanssa. Poissa on se jatkuva itseni sättiminen ja huonona näkeminen. Olen varmasti ulkopuolelta katsottuna huomattavasti epätäydellisempi kuin aiemmin, mutta sisimmässä on rauha. Minä riitän myös silloin, kun en jaksa.

Olen ymmärtänyt sen, kuinka hirveästi olen tehnyt asioita vain siksi, että riittäisin muillekin, enkä ole tajunnut sitä, että kyse on kokoajan ollut siitä, etten ole riittänyt itselleni. En ole aiemminkaan salannut sitä, että olen ollut julma itselleni, mutta olen nyt ymmärtänyt, että se on ollut suurin heikkouteni.




Empä arvannut keväällä, millainen kasvun vuosi tämä olisikaan. Puutarhassa moni asia meni pieleen, mutta se mikä todella kasvoi, olin minä itse.

Väitän, että tämä blogi on auttanut tuohon kasvuun paljon. Olen avannut ajatuksiani ja tunteitani, ja te olette ottaneet ne aina todella kauniisti vastaan ja luoneet uskoa siihen, että olen ihan hyvä tyyppi, enkä ollenkaan niin urpo, mitä itse olen ajatellut aiemmin.

Olen kuitenkin pyrkinyt oppimaan paljon ja samalla olen oppinut myös epätäydellisyyden upeutta.




Melkoinen kasvun kesä. Tietoa on tullut paljon, mutta ymmärtämystä sitäkin enemmän.

Ja se, se on jotain, mikä oikeasti elämässä merkkaa.




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...