Lungo, The Kastelukannu

Rakastan kastelukannuja! Kukapa puutarhaharrastaja ei rakastaisi? Erikoisesti muotoiltu tai koristeellisen värinen kannu ilahduttaa kasteluhommissa, jotka muutoin ovat aina joskus pikkuisen tylsiä.

Erikoisia kastelukannuja olen löytänyt pieninä versioina, mutta isommat ovat aina niitä perusmallisia. Näppäriä, mutta jälleen... pikkuisen tylsiä. 

Nyt olenkin super innoissani, sillä tähän on tullut muutos! Lungo kastelukannusta löytyy isot versiot ja ne eivät todellakaan ole tylsiä! Päinvastoin. Katsokaa, miten upea sävy, saati muotoilu! 


puutarha
Lungo kastelukannu - vanha vihreä


Lungo muistuttaa kahvipannua ja siitä se itseasiassa onkin saanut inspiraationsa. Muotoilu on belgialaisen suunnittelijan Dave Grosemansin käsialaa.   

Kuten ehkä olette havainneet, niin tuppaan olemaan pikkuisen epäjärjestelmällinen ja minulla on taipumus jättää asiat vähän levälleen (siksi esimerkiksi puutarhapuuhat välillä venyvät, kun etsiskelen työkaluja pitkin maita ja mantuja, khih). Kesällä aina välillä on pikkuisen harmittanut, kun kastelukannut ovat levällään ympäriinsä ja etenkin jos ovat ensimmäisenä vastassa, kun joku tulee käymään. Lungon voin jättää huoletta keskelle pihaa, koska olen sitä mieltä, että sehän on vain koristeellinen. Eikö totta? 

Ihan pelkkä ulkonäkö ei toki riitä, jos puhutaan hyvästä kastelukannusta. Vielä en ole päässyt tositoimiin Lungoni kanssa, mutta uskon, että tämä on myös todella käytännöllinen. Kastelukannun kaksi kahvaa ovat tosi näppärä systeemi, sillä niistä saa hyvän otteen ja paino ei tunnu niin raskaalta, kun sen saa jaettua paremmin. 

Lungon muotoilu muistuttaa kahvipannua



Lisäksi itselleni tärkeä ominaisuus on kestävä materiaali, sillä aina joskus kiireissäni saatan pikkuisen huolimattomasti tipauttaa kastelukannun maahan. Khöh. Toisaalta, en ole ainoa, sillä lapsilla on vielä ronskimmat otteet ja voin vannoa, että itkisin vuolaasti, jos ihana kastelukannuni hajoaisi! 

Minusta tämä vihreä sävy on aivan ihana. Minun lemppari puutarhakaupastani, iki-ihanasta Puutarhurin Majan puodista, näitä löytyy myös valkoisena ja mustana. Koko vaihtoehdot ovat tämä 12 litrainen ja pikkuisen pienempi, eli 8 litrainen. 

En millään malta olla vinkkaamatta, että nämähän eivät todellakaan ole ainoat Puutarhurin Majan puodin kastelukannut. Sieltä löytyy myös pieniä, super suloisia kastelukannuja, jotka takuuvarmasti innostavat ja muistuttavat kasvien kastelusta! Mistä tulikin mieleeni, että tarvitsen ehdottomasti uuden, pienen kastelukannun. Olisihan se kurjaa, jos taimet kärsisivät kuivuudesta, khih. Naistenpäivä lähestyy sopivasti ja olen varma, että HerraMies arvostaa sitä, että vaimo kertoo suoraan, mitä haluaa lahjaksi. 

Olen kuullut, että monet naiset kokevat pienen pettymyksen naistenpäivänä, kun saavatkin lahjaksi paistinpannun tai imurin. Nytpä siis vinkkailemaan puolisoille, että Puutarhurin Majan puodista löytyy paljon paremmat naistenpäivälahjat, jotka saavat vaimon iloiseksi! Kokemuksesta voin kertoa, että tilausten toimitus on todella nopea, eli ehtivät vielä hyvin naistenpäiväksi saapua.

Jos haluat tehdä ensi kesänä kastelusta juhlaa, niin oman Lungon pääset hankkimaan klikkaamalla tästä.

Lungo - Puutarhurin Majan puoti


Mainitsinkin, että Puutarhurin Majan puoti on lemppari puutarhakauppani netissä. Olen blogissani aiemminkin tämän kertonut. Puodin valikoima on aivan ihastuttava! Sieltä löytyy kaikkea ihanaa puutarhaan ja kotiin. Juuri niitä arjen piristyksiä, käytännöllisiä ja näppäriä juttuja, jotka ilahduttavat kauneudellaan. Ja mikä parasta. Puodin emäntä, Minna, on äärimmäisen palveluhenkinen ja ystävällinen. Hän on ollut ja on yhä edelleen minun yrittäjä-idolini! 

Tiesitkö muuten, että nettikaupan lisäksi Tampereelta löytyy Puutarhurin Majan varastopuoti? En ole itse sielä vielä vieraillut, mutta haaveissa tuo vierailu on. Kuvien perusteella puoti on ihan super kaunis ja viihtyisä. Eli jos asut tai satut vierailemaan Tampereella, niin käy ehdottomasti tutustumassa varastopuotiin! 

Kastelukannu, joka tekee kastelusta juhlaa


Nyt vain odottelen, että kevät saapuu ja pääsen kasteluhommiin. Onkin muuten ihan rehellisesti sanottua ihka ensimmäinen kevät, jolloin odotan sitä, että kastelukausi alkaa, khih. Ymmärrätte varmasti, miksi odotan sitä! 

Ihanaa viikonloppua ja kiitos paljon Puutarhurin Majan puoti ihanasta kastelukannusta!


*Lungo kastelukannu saatu blogiyhteistyönä 



Kuulumisia

Taimet tuntuvat tänä vuonna kasvavan super hitaasti. Tuntuu, ettei mitään tapahdu. Paitsi vesiviljelyssä oleva Patio Red, joka alkoi kasvamaan vauhdilla heti istutuksen jälkeen. 

Vaikka mitään kiirettä ei olekaan, niin silti vähän turhaudun taimien hitauteen. Minusta hyö voisivat jo alkaa kasvamaan oikein kunnolla. 

Sen toki ymmärrän, että koulimattomat taimet jumittavat, mutta jo koulittujen taimien sietäisi alkaa kasvupuuhiin. Miten niin olen malttamaton?

Olen kokoajan yrittänyt lohduttautua sillä ajatuksella, että sitten, kun kasvu alkaa, niin sitten se on todella nopeaa. Mutta kun mie haluan kaiken nyt ja heti! Ehkä tämä puutarhaharrastus on minulle juuri passeli, kun tässä ei vain voi kiirehtiä. Tai voi, mutta luonto näyttää, että se päättää ihan itse. 


Paprika - vesiviljelyssä


Pieni seesteisyys lienee kyllä ihan paikallaan. Olen niin täpinöissäni tällä hetkellä jatkuvasti, että rauhallisempi tahti edes jossain tekee ihan hyvää. Ehkä pitäisi vain mennä tuijottelemaan taimia ja niistä hakea itselleenki Zen-oloa, khih. 

Kirja lähti loppuviikosta painoon ja jännitys alkaa ihan todella nostamaan päätään. Pitäisiköhän pyytää joku videoimaan se hetki, kun pääsen ensimmäisen kerran kirjaan ihan fyysisesti käsiksi? Ehkei. Luulen, että nauran ja itken yhtä aikaa. Niin paljon tuohon yhteen kirjaan on latautunut tunteita. Unelma, joka lopultakin on kohta käsissäni kaikkien suurien tunteiden jälkeen. On se vaan aika huimaa. 

Nyt on alkanut viestejä tulemaan ihmisiltä, jotka ovat bonganneet kirjan oman kirjastonsa valikoimista ja on ihan super ihanaa, miten monet jakavat tämän odotuksen kanssani. Kovasti vain toivon, että kirja myös täyttää ne odotukset. 


Paprika - multaviljelyssä


Tekstihiomon ihana Saara Salminen, joka on siis myös kirjani oikolukenut, kirjoitti siitä näin kauniisti (arvatkaa, kenellä oli pikkuisen tippa linssissä?): 


"Puutarhan salaisuus - iloa ja onnea puutarhasta" on valoisa ja aurinkoinen tietokirja, joka sisältää sopivassa suhteessa tietoa, fiilistelyä ja värien ilotulitusta. Se antaa konkreettiset neuvot ison tai pienen puutarhan perustamiseen ja esittelee kirjavan joukon puutarhan kaunistajia. Oman osansa saavat sekä houkuttelevat koristekasvit että herkulliset hyötykasvit, joihin kaikkiin tarjotaan myös istutus- ja hoitoniksit.


Esikoiskirjailija Hillevi Joutjärvi on kiireestä kantapäähän viherpeukalo, joka elää ja hengittää puutarhan salaisuuksia – ja saa myös lukijan innostettua kasvikokeiluihin. Viimeistään kansia sulkiessa lukija haluaa istutella kasveja mielipuolisesti sinnekin, minne niitä ei oikeastaan enää mahdu."

Ehdottomasti suosittelen Saaran palveluita kaikille, jotka tarvitsevat apua, minkä tahansa tekstin kanssa. Saara tekee esi- ja oikolukuja, tekstin huoltoa ja niiden lisäksi tuottaa sisältöä erilaisiin tarpeisiin. 

Rakastin hänen tapaa tehdä työtään. Tekstin kirjoittaa kohtaan erittäin kunnioittavaa ja kuitenkin niin tarkkaa. Saara on luotettava ja todella taitava työssään. Hänen kanssaan oli ihanan helppoa ja saumatonta tehdä hommia. 

Mutta tosiaan, ihan pian on kirja kaupoissa ja sitä pääsee hypistelemään. Jänskää aikaa. Pelottaa ja innottaa yhtä aikaa. 


pepino


Tämä talvi on ollut aivan käsittämätön. Odotan kevättä, mutta toisaalta tuntuu, kuin eläisi syksyä ja talvi olisi vasta tulossa. Jakaako kukaan muu tämän tunteen? Yleensä olen ollut helmikuussa jo intoa täynnä, että jes, kohta lumet sulaa ja alkaa kunnon kevät. Nyt odotan vain, että milloin se lumi tulee, jotta voi intoilla sen sulamisesta. Outoa.

Tajusin myös muutama päivä sitten, että kukkakellarissa olisi hyvä vierailla ja hedelmäpuut hakea valoon. Sen varran eilen vilkaisin, että nuppuja näytti olevan joko persikka- tai aprikoosipuussa. Ehkäpä saisin tässä viikonlopun aikana aikaiseksi käydä ne sieltä hakemassa. Ihana ajatus, ettei enää ole kauaa, kun pääsee niidenkin kukinnasta nauttimaan (ainakin toivon mukaan)!

Ihanaa viikonloppua! 

Lunta, pakkasta ja kirja-asiaa

Valkoinen talvi saapui lopulta(kin) myös Kouvolan seudulle. Vaikka en lumesta niin piittaakaan, niin toki olen hyvilläni, että ennen pakkasia saatiin lumikerros suojaamaan kasveja. Pakkasesta välitän vielä huomattavasti vähemmän kuin lumesta. Mutta en (suoranaisesti) valita, sillä onhan tämä kaunista aikaa, kun hanki kimmeltää auringonpaisteessa. Ikävä kyllä kuvaan en saanut sitä sädehdintää, mutta tiedätte, mistä puhun.


Talvi saapui Kouvolaan


Taimet jumittavat tällä hetkellä sirkkalehtivaiheessa, mutta muutamien viikkojen päästä kasvu alkaa kiihtymään. Koulintaa en ole vieläkään aloittanut, kun on ollut olevinaan niin hirveä kiirus.

Muutaman taimen laitoin vesiviljelyyn, joka onkin itselleni ihan uusi juttu. Tästä projektista alan kertomaan enemmän Hillevin puutarha-blogissa.


paprikan taimia


Viikonloppuna oli Oriflame Show, johon valmistautuminen alkoi jo reilua viikkoa aiemmin. Huiman upea juhla ja mielettömän hienoja palkintoja, jotka todella löivät ällikällä. Tästä kerron lisää Hillevi Joutjärvi-blogissani, jonka olen pyhittänyt kaikelle sille muulle elämälle, jota ympärilläni on. Maatiaiskananen ainakin pyrkii keskittyämään ihan vain puutarhaan.

Oriflame Show´sta löytyy postaus täältä (klik klik).

Sen verran kuitenkin aiheesta, että osa muistanee loppuvuodesta tekemäni postauksen (klik), jossa kerroin SOS-seteistä, joiden avulla kerätään rahaa SOS-lapsikylälle. Sijoituin toiseksi parhaaksi myyjäksi tuossa kampanjassa, mistä olin super iloinen. Yhteensä Oriflame pääsi lahjoittamaan lähes 43 000 euroa SOS-lapsikylälle! Ihan huikeaa.


Oriflame Show


Kirjastani olen saanut paljon kyselyitä ja nyt kirja jo onkin jo ennakkomyynnissä. Viimeistään maaliskuun alussa sen pitäisi sitten jo löytyä kaupoistakin. Ennakkomyynnissä sitä näyttää olevan ainakin Adlibris.fi:ssä, Prisman verkkokaupassa ja Suomalaisessa kirjakaupassa.  


Puutarhan salaisuus - iloa ja onnea puutarhasta


Miten teillä on lähtenyt helmikuu alkuun? Täällä on nautittu valoisista päivistä, kauhisteltu kylmyyttä ja ihmetelty, miten nopeasti aika vierähtää.

Ihanaa loppuviikkoa Sinulle!

Psst... Tiedonjyviä kanoista-kirjasen voitti nimimerkki Tuulaonerva <3 Laitathan viestiä, niin saan palkinnon matkaan :) 

Kanojen ulkoilua tammikuussa + ARVONTA

Voisi sanoa, että melko jännä talvi. Kouvolassa ei ole lunta yhtään näin tammikuun loppupuolella. Kanoja (eikä minua) lumettomuus haittaa yhtään. Päinvastoin. Kanaset eivät lumen aikana innostu tulemaan ollenkaan ulos, mutta nyt ulkoilevat päivittäin ja nauttivat vapaudesta.




Sulo on rouvilleen aina vain yhtä mahtava. Olen usein ajatellut, että miten hienosti kohtalo puuttui peliin tässäkin asiassa. Herra Kukkosen jälkeen olimme varmoja, ettei meille ikinä enää tule kukkoa, mutta koska Sulo tarvitsi kodin ja meille vannottiin, että hän on kiltti, niin halusimme tarjota jatkoelämämahdollisuuden hänelle. Ja kuinka ollakkaan, saimme niin lempeän ja ihanan kukon, ettei parempaa voisi toivoakkaan.

Sulo on nimensä veroinen herrasmies.




Rusinat ovat näiden sulkalaisten suurta herkkua yhä edelleen ja niiden vuoksi voisivat varmaan tehdä tempun jos toisenkin. Eivät näytä ollenkaan kärsivältä, kun alkaa kuvaushetki, koska sehän tietää takuuvarmasti runsaasti rusinoita.




Viimeksi kanojen kuulumisia päivittäessäni oli sulkasato kiusannut laumaa ja Sulokin oli lähes pyrstötön. Nyt on kaikilla taas komeat sulkapeitteet yllään. Tosin, Lotta, neiti valkoinen, on aina yhtä harmaan likainen. Hän rakastaa möyriä liassa.  Ei ihan kaikista leidein kaveri...  




Tajusin myös, että blogin puolella en ole tainnut arpoa yhtäkään Tiedonjyviä kanoista-kirjasta, joten korjataan asia samantien. Tiedonjyviä kanoista-kirjasessa on perustietoa kanojen hoidosta, sekä harrastajien omia tarinoita. 

Kirjanen sopii hyvin kaikille kanoista kiinnostuneille ja heille, jotka harkitsevat kanojen hankintaa. 

Arvonta-aika on 20-26.1 ja osallistua voit jättämällä kanasille jotkut terveiset. Voittajan arvon 27.1 ja onnittelen voittajaa hänen omaan kommenttiinsa, sekä julkaisen nimimerkin blogissani. Palkinto postitetaan vain Suomeen. 



Tiedonjyviä kanoista



Mikäli et luota arpaonneesi, niiin Tiedonjyviä kanoista-kirjasen voi tilata laittamalla miulle viestiä tai kertomalla kommentissasi, että haluat kirjasen tilata. Arvonnan aikana myyn kirjaset edulliseen tarjoushintaan, eli 6 e /kpl (norm 8,90e) plus postitus 1,60 e. Tarjous siis voimassa 20-26.1. 

Paprikoita ja pepinoita

Aloitin tämän vuoden kylvöt 7.1 kylvämällä pepinoiden, persimonien ja erilaisia paprikoiden siemeniä. Ensimmäiset siemenet itivät 13.1 ja yllätyin, kun pepinot olivat ensimmäiset itäjät. Yllätys johtui siitä, että olin löytänyt tiedon, jonka mukaan pepinoiden itäminen voisi kestää 20-45 vuorokautta ja aloin jo epäilemään, että onkohan siemenet olleet pepinon. Sitten löysin Exotic Gardenin sivuilta itämisajaksi 10-30 vuorokautta, joten uskoni palautui siihen, että oikeista siemenistä on kyse. Tuo supernopeus itämisessä johtunee lämmitettävästä minikasvihuoneesta, jossa olen muutenkin havainnut itämisen olevan todella nopeaa.


Lämmitettävä minikasvihuone


Samaisena päivänä itivät myös ensimmäiset paprikat. Paprikoita kylvin 12 lajiketta, mutta epäilen osan jäävän itämättä. Viime vuonna samaisten siemenien itäminen oli niin surkeaa, että odotukset eivät järin korkealla niiden osalta ole. Sen sijaan lemppareitteni siemenet ovat itäneet hyvin ja se on pääasia. Tänä vuonna en muutenkaan niin paljon keskity suuriin lajikemääriin (joo-o, en en, khih), joten asialla ei itselleni hirveästi ole merkitystä. Nyt saa olla suurempi määrä hyväksi havaittuja lajikkeita.


Paprikan sirkkalehdet


Joka vuosi juuri nämä ensimmäiset pienet taimet herättävät suurta ihmetystä ja ihailua. Kuinka pienestä siemenestä voikaan kehittyä jotain niin ihanaa? Ja kun päivät ja viikot kuluvat, niin nuo taimet kehittyvät huimalla vauhdilla satoa tuottaviksi kasveiksi. Ihmeellistä ja niin mahtavaa.

Minulla on lämmitettävän minikasvihuoneen päällä kasvivalo, mutta piakkoin alan koulimaan taimia omiin ruukkuihinsa ja siirrän keittiöpuutarhaan. Siinnä on helpompi säädellä valon korkeutta, jotta taimet saavat tarpeeksi valoa.


Pepinon hontelot taimet


Suurella jännityksellä jään odottelemaan etenkin pepinoiden kehitystä. Ja toki suurella rakkaudella hoivaan myös paprikoiden pienokaisia.

Onko pepinot Sinulle tuttuja?



Vuoden ensimmäiset kylvöt

Kylvöt on nyt aloitettu tälle vuodelle.  Yleensä olen aloittanut vähän aiemmin, mutta hyvinhän tässä vielä ennättää. Pikku hiljaa alkaa myös ensi kesän suunnitelmat muotoutumaan. Tomaatit saavat nyt jäädä selvästi pienenpään rooliin ja pääpaino on ihan muilla kasveilla.

Näistä aiheista lisää Hillevin puutarha-blogissa: https://jutunjuuri.fi/vuoden-ensimmaiset-kylvot-2/

Paprikan siemeniä


Tuntuu ihan huimalle, että vuosi on taas siinnä vaiheessa, että pääsee iskemään sormet multaan ja haaveilemaan uudesta puutarhakaudesta. Vai voisiko melkein sanoa, että se on jo alkanut, kun kerran kylvöjäkin jo tehdään? 

Kaipaan ihan valtavasti sitä, että pääsen kiertelemään puutarhassa kaikessa rauhassa ja nauttimaan luonnosta kaikessa sen ihanuudessa. Ja oih, voin jo niin maistaa marjat ja hedelmät kielelläni, kun ajattelenkin kesää. Voimaannuttavaa mielikuvamatkailua. Kannattaa kokeilla. Tosin, saattaa myös aiheuttaa lievää kesäikävää. 

Olin ajatellut, etten tarvitse mitään uusia siemeniä, mutta joku ihan pikkuriikkinen ääni kuiskuttaa korvaan, että ehkäpä vielä voisi vähän nettishoppailla. Paprikoita voisi hankkia lisää ja kenties jotain uutuuksia. Jos on hyviä vinkkejä kasveista, joita on PAKKO kasvattaa, niin saa vinkata. Olen ehdotuksille altis, khih.

Meillä on täällä Kouvolassa muuten aivan lumetonta ja kasvimaalla yrtit voivat melko hyvin. Jopa oreganot ovat täysissä voimissa kasvihuoneessa. Aika mahtavaa, kun pääsee tähän aikaan vuodesta hakemaan tuoreita yrttejä. Lehtikaaliakin on vielä pikkuisen jäljellä. 


Lehtikaali


Minua on alkanut vaivaamaan myös tipukuume taas vaihteeksi. HerraMies ei lämpiä ajatukselle ollenkaan. Kuulema jos kanalaiset alkavat hautomaan, niin sitten toki tipusia saa tulla, mutta eivät hyö mokomat itse ymmärrä, että meille tarvitaan vauvoja. Pöh. Täytyy käydä heidän kanssa keskustelemassa, että jokohan äitiys alkaisi edes vähän houkuttelemaan. 

On ollut aivan ihanaa, kun kanaset ovat saaneet vieläkin viipottaa päivisin pihalla. Sisälle meno houkuttelee heitä vasta, kun alkaa ilta pimenemään, mutta muuten heillä näyttää puuhaa riittävän pihalla yllin kyllin.

Kuten ehkä saattaa havaita, niin en itse kärsi milläänlailla lumettomasta, lämpimästä talvesta. Jouluun ehkä kaipasin vähän lunta, mutta muutoin voisin mielelläni viettää talven näin. Vaikka on pimeää ja kuraista, mutta silti. Toki meilläkin on aina välillä ollut pakkasta ja pieni lumikerros, mutta pääsääntöisesti on ollut todella lämmintä.

Nyt hilppaisen taas kurkistelemaan, että jokohan joku siemenistä olisi suvainnut itää. On hyvin mahdollista, että tässä tunnin sisällä joku on halunnut itää, eikö niin? Ja on ihan normaalia ravata kylvöksiään tuijottelemassa vähän väliä. Khih.  Ihana puutarhahulluus! 

Ihanaa sunnuntaita Sinulle sekä myös uutta alkavaa viikkoa. Joko teillä on puutarhailut mielessä? 

Joulu on taas...

Meillä on jo joulunvietto aloitettu tänään koko perheen kesken. Ihana, kun saadaan viettää joulua isolla porukalla. Tänään on jo saunottu, paistettu ja maisteltu kinkkua sekä tehty joulupipareita. Ehkei yllätä ketään, että myös pipareita on syöty runsain mitoin ;)

Taika osaa jo kovasti odottaa joululahjoja ja näkyypä noita isompiakin lapsia jännittävän huominen. Meillä ei edes yritetä "pelotella" lapsia, ettei jokainen saisi lahjoja, ellei ole ollut kiltti. On sitten ollut kiltti tai tuhma, niin jokainen varmasti lahjansa ansaitsee <3 (pssst... kuka muka jaksaisi koko vuoden olla kokoajan kiltti? En mie ainakaan).

Taika odottaa eniten lahjoja ja minun tekemää vaaleanpunaista kermavaahtoa. Ihana, miten on moinen asia jäänyt lapselle mieleen. Muutkin odottavat toki lahjoja, mutta isommat osaavat jo nauttia joulun tunnelmasta. 

Aamulla koristellaan kuusi ja sen jälkeen nautitaan joululounas. Pukkikin saa tulla jo aikaisin vierailulleen. Hyvin rentoa meininkiä ilman hössötystä. 

Äitini soitti tänään ja kysyi, joko meillä on valmis joulu. Piti ihan kysyä, että mitä se tarkoittaa. Ei meillä ole siivottu sen ihmeemmin, ruuatkin ostettu pääsääntöisesti valmiina, ei ole leivottu kuin pipareita ja huomenna leivotaan torttuja jos niitä halutaan syödä, eli todella rennolla otteella mennään. Semmoinen on meidän valmis joulu. Myönnettäköön, että tänäkin jouluna lahjojen suhteen on eniten hössötetty. Niiden hankkiminen ja paketoiminen on vain niin super ihanaa ja odotan aina hirmuisesti sitä hetkeä, kun lapset saavat lahjansa. Se ilo ja riemu ei voi olla tarttumatta! 

Täällä alkaa tältä päivältä jo tupa hiljenemään, joten taidetaan HerraMiehen kanssa ottaa vielä pikkuisen kinkkua ja kohta sitä joutaakin köllähtämään täyden vatsan viereen odottelemaan aaton riemua. 

Toivotan jokaiselle ihanaa, kaunista ja onnellista joulua! 



Unelmasta totta

Lapsesta saakka minulla on ollut unelmana kirjoittaa oma kirja. Muistan, miten tein itse vihkoja paperista ja kirjoitin niihin omia kirjoja. Unelmoin, että jonain päivänä oma kirjani on oikeasti totta, eikä vain leikkiä. 

Kaksi vuotta sitten sain puhelun, joka tuntui aivan unelta ja jota jouduin hetken ihan pohtimaan, että uskallanko hommaan lähteä mukaan. Pohdin, ettei oikeassa elämässä tapahdu niin, että joku tarjoaa sinulle mahdollisuutta toteuttaa unelmasi. Niin kuitenki kävi. 





Asiathan eivät kuitenkaan menneet ihan niinkuin Strömsössä ja kirjan julkaisua viime hetkellä siirrettiin. Väliaikaan oli mahtunut paljon valvottuja öitä, suuria tunteita, hirveä määrä työtä ja kun sain tiedon julkaisun siirrosta, muserruin. Koin, että unelmani on pirstaleina, eikä minua sillä hetkellä lohduttanut tieto vuoden kuluttua tapahtuvasta julkaisusta. Muutaman päivän asiaa märehdittyäni totesin, että asialla on oltava jokin tarkoitus.

Ja niin sillä oli. Jos kirjani olisi julkaistu viime keväänä, se olisi ollut aivan toisen näköinen, eikä ollenkaan minun oloiseni. Keväällä löysin aivan ihanan ihmisen, jonka kanssa puhuimme täysin samaa kieltä. 

Katri Parikka on käsittämättömän upea taiteilija, joka tekee myös kuvituksia ja graafisen alan töitä. Minun onnekseni kirjan julkaisua siirrettiin ja löysimme Katrin kanssa toisemme. Hän on tehnyt todella hyvää työtä. Voin vilpittömästi sanoa, että hän herätti kuvani ja tekstini eloon upealla tavalla. 





En ole syksyn aikana uskaltanut mainita kirjan julkaisusta mitään, mutta kun toissaviikolla huomasin tutun teoksen kuvan näkyvän Readme.fi:n sivuilla, niin totesin, että pakkohan tämä on teidänkin kanssa jakaa. 

Muistan kyllä, miten ihanasti lohdutitte minua keväällä, kun olin murheissani asiasta. Mutta hei, käykäähän kurkkaamassa, mitä on tulossa ja mielelläni kuulen, mitä ajatuksissa teissä kirja herättää :D 


pssst... Tarkkasilmäisimmät huomannevat kirjan kannessa "pienen" virheen, mutta luotan siihen, ettei sitä painetussa versiossa ole, khih. Pakko myös sanoa, että virhe ei ole minun tai Katrin jäljiltä ;)

Lapsen oikeuksien päivä ja SOS-lapsikylän lasten auttaminen

*Sis. mainoslinkin Oriflame verkkokauppaani


Blogiani pitkään lukeneet tietävät tarinani. Tämä päivä herättää aina voimakkaita tunteita. Olen useammassakin postauksessa kertonut lapsuudestani, sekä siitä, mitä vaikutuksia sillä yhä edelleen on elämääni. Tarinani löytyy esimerkiksi täältä (klik klik). 





Lapsen oikeuksien päivä. Mitä se merkitsee Sinulle ja onko lasten oikeus pysyä turvassa ja huolehdittuna Sinusta itsestäänselvyys?






Periaatteessa pitäisi olla, mutta itse olen nähnyt myös kääntöpuolen asiassa. Olen itse viettänyt lapsuuteni väkivaltaisten alkoholisten keskellä ennenkuin minut huostaanotettiin ja siitä vuoden päästä sain turvallisen perheen.

6 vuotta keskellä kaaosta, jota hallitsi viina ja ailahtelevat tunteet. Baareja, väkivaltaa ja seksiä...

Ruokaa, syliä ja saati turvaa ei ollut saatavilla.




Syy, miksi kerron tämän taas, on se, että herätän ajatusta siitä, että kaikilla lapsilla ei ihan oikeasti ole hyvä olla, ei silloin eikä nyt vieläkään.

Oriflamella on hyväntekeväisyyskampanja (voimassa 19.12 saakka), joka on itselleni ollut äärimmäisen tärkeä ja olen sen eteen tehnyt paljon töitä. Jokaisesta hyväntekeväisyyskuvaston setistä lahjoitetaan 2e ja yksittäis tuotteesta 1e SOS-lapsikylän lapsille. Settien hinnat ovat todella edullisia ja mikä parasta, niillä tehdään hyvää. Setit löytyvät tämän postauksen kuviksesta.


Jos haluat olla mukana auttamassa, niin settejä voi tilata joko laittamalla minulle viestiä (voit myös kommenttiisi kertoa, jos haluat tehdä tilauksen) tai suoraan verkkokaupastani: 


Kiitos jokaiselle auttajalle. Auttaa voit tilaamisen lisäksi jakamalla tätä postausta <3

Rakkaudella Hillevi 

Sulkasatoa ja muuta kotkotusta

Tiedän, että monet ovat kaipailleet nimenomaan sulkalauman kuulumisia. Martta, Lotta, Hipsu, Fenix ja Sulo ovat viettäneet rauhaisaa kesää ja syksyä. Lauma on löytänyt oman nokkimisjärjestyksensä ja elo on suhteellisen sopuisaa. Aina välillä toki pientä kanailua harrastetaan puolin ja toisin. 

Sulkasato on tehnyt porukasta vähän nakuja, mutta onneksi pahin vaihe on jo mennyt ohitse. Silloin, kun kanaset vielä olivat ulkotarhassa, niin suorastaan säikähdin eräänä aamuna, kun huomasin, että häkin koko maa oli täynnä sulkia. Jos porukka ei olisi pällistellyt sulkien keskellä, niin olisi voinut iskeä ihan todellinen hätä. 

Onneksi kyse oli vain hurjasta sulkasadosta. Vähän aikaa lähes alastomat kanaset kipittivät pitkin tonttia. Myönnettäköön, että tuppasi välillä vähän naurattamaan. Olivat tosiaan melko hupaisan näköisiä. 




Kanathan villiintyivät kesällä kasvimaasta ja uusimmasta kukkapenkistä. Muutamaan kertaan, kun porkkanamaat oli kaivettu ylös, samoin uusi perennapenkki, niin totesin, että en edes yritä saada niitä enää kuntoon. Oli niin kuivaakin, että istuksia olisi pitänyt kastella, niin ajattelin, että olkoon. Hyvin meni kesä niinkin, että puolet kasvimaista oli tyhjänä ja uusi kukkapenkki vähintäänkin mielenkiintoisessa kunnossa. Ensi vuonna sitten uusi yritys.

Ensin tosin meinasimme, että kanalaiset saavat viettää kesän häkissä, mutta ei sekään reilulta tuntunut. Siispä 1-0 kanoille! 

Martan ilme ja olemus seuraavassa kuvassa on ehkä pikkuisen semmoinen, että niiin, olen juuri tonkinut kasvimaat ylös, mutta ei kai se nyt ketään voi haitata???? Khih.




Nyt kanalaiset ovat jo siirtyneet talvikanalan puolelle. Aina välillä pääsevät vielä viipottamaan pitkin maita ja mantuja, mutta melkeinpä he tulevat rappusille makoilemaan sen oloisina, että pääsisiköhän sisälle, kun ulkona palelee. Minun tekisi aina mieli päästää heidät sisälle lämmittelemään, mutta HerraMies on asiasta ihan toista mieltä. Miusta ois suorastaan ihanaa katella illalla telkkaria kana sylissä... Mutta ei sitten. 

Kanalaumalla siis kaikki kunnossa <3 Viedäänkö heille terveisiä rusinoiden muodossa?

Muistoja sadosta

Ensimmäiseksi haluan kiittää ihan mielettömän upeasta vastaanotosta blogiin palatessani. Ihan huimaa, miten ihanasti toivotitte minut takaisin blogin pariin. Kiitos paljon! Tuli niin hyvä mieli ja hymyilinkin kuin hangonkeksi sen vuoksi. 

Lupasin alkaa käymään kesän muistoja puutarhan osalta läpi ja mikäs sen itselleni rakkaampi aihe kuin sato. Syöminenhän on aina kivaa ja mukavaa. 

Monta kommellusta ja epäonnistumista mahtui kauteen, mutta käydään ensin niitä mukavempia asioita läpi, eli onnistumia ja palataan haasteisiin vähän myöhemmin. 

Melonisato oli tänäkin vuonna herkullinen. Ei iso, mutta erittäin herkullinen. Olin laittanut lajikkeet hyvin esille, mutta loppujen lopuksi piut paut välitin lajikkeista ja vain nautiskelimme meloneista ilman sen suurempia ihmettelyä lajikkeista tai kuvailuita. Ääntä kohti vaan! 




Ensi kesälle harkinnassa on täyttää ainakin Strong 18-kasvihuone nimenomaan meloneilla. Ne ovat melko vaivattomia ja tulevat toimeen ilman jatkuvaa höösäystä. Toki pölyttämisessä on oma hommansa, mutta sitä en miellä isoksi työksi. Oma kasvattamia meloneita tulee syötyä ihan toisella tavalla kuin kaupasta ostettuja. Jokaista suupalaa oikeasti makustelee ja ihmettelee. Siinnä on jotain todella mahtavaa.




Luumu- ja kriikunapuut olivat tänä vuonna todella satoisia. Etenkin luumupuiden satoa on odotettu kieli pitkällä ja aijaij, kyllähän oli ihanaa, kun niitä sai tänä vuonna popsia massun täydeltä. Aivan mahtavaa! 




Päärynäpuu teki täällä "uudessa" kodissa tänä vuonna ensimmäistä kertaa satoa. Saimmekin pienestä puustamme parisen kymmentä päärynää. Melko luksusta! Olimme edellisessä kodissa päärynöitä päässeet jo maistamaan, mutta muuton jälkeen meni pari vuotta ilman satoa. Lohduttauduin sillä, että ehkäpä he halusivat vain juurtua kunnolla. Ihanaa, että odotus palkittiin.




Luonnollisesti kasvihuoneista saimme satoa myös tomaateista, paprikoista ja kurkuista ja puutarhasta marjapensaista. Omenoita sen sijaan saimme tosi vähän ja kasvimaaltakin suurin sato tuli sipuleista ja herneistä.

Kiwanot vielä kypsyttelevät itseään sisällä ja niitä tulikin ihan reilusti. Ihania piikkipalloja!

Tälläisiä satokuulumisia tältä vuodelta.  Mikä oli Sinun paras satomuisto viime kesältä?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...