Julkkikset paparazzin kohteena

Viime viikolla meillä kävi ihana puutarhatoimittaja Paula Ritanen-Närhi tapaamassa sulkarouvva-laumaa. Etenkin Martta kunnostautui ja oli selvästi julkkis-ainesta. Jopa minun ja Paulan selfieen Martta tunki itsensä. Khih.Tässä postauksessa ei kuitenkaan paparazzilla tarkoiteta Paulaa, vaan minua. Kokeilin kameran "uutta" objektiiviä, jolla pääsee ottamaan kaukaa kuvia. Olen joskus manaillut kanojen kuvaamisen vaikeutta ja täytyy todeta, että uudelle objektiivillä homma helpottui kummasti. 

Tunsin itseni melkoiseksi paparazziksi, kun salaa sulkarouvia kuvailin. 





Hipsu alkaa pikku hiljaa haastamaan Lottaa. Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan johtajuuden kannalta. Fenix-parka sen sijaan saa Lotalta välillä kyytiä ja näyttääkin Lottaa pelkäävän. Toisaalta, eilen töistä tullessani löysin Lotan, Fenixin ja Hipsun nukkumasta rappusilta aivan kiinni toisissaan. Sitten, kun laitoin heidät aitaukseen, alkoikin tipusilla hirveä paniikki-säntäily. Hassua tyyppejä.











Tässä meidän kovis-lauma. Nauroin ihan ääneen, kun katselin lauman lähestymistä. Ihan kuin olisivat järjestäytyneet johonkin hurjaan kohtaamiseen. 






Hipsun harja ja heltta näyttävät sille, että kohta alkaa tyttö munimaan. Itse veikkasin, että tämän viikon loppuun mennessä munii ensimmäisen munan. HerraMies veikkasi ensi viikon keskiviikon puolesta. Katsotaan, kumpi on lähempänä totuutta.  Voi että, jotain haikeutta on ilmassa, kun meidän pienistä on kasvanut jo ihan isoja kanasia. 






Näiden kuvien myötä toivotan Sinulle ihanaa uutta viikkoa. Olkoon viikkosi täynnä iloa!

Mamma Mia, mitä daalioita!

Olen aina tykännyt daalioista ja vuosi vuodelta höyrähtänyt niihin lisää. Viime talvena innostuin tekemään reilun tilauksen Lukon Bulbsiin, josta löytyi ainakin kuvien mukaan valtavasti erilaisia daalioita. Lisäksi Helsingin puutarhamessuilta mukaan tarttui yli 10 uutta daaliaa. Ja tietysti erilaisista puutarhamyymälöistä tuli hankintoja tehtyä. 

Melko ajoissa laitoin juurakot kasvamaan, mutta ajan- ja tilanpuutteen vuoksi taimista kasvoi pitkiä ja honteloita. Kesäkuun alkupuolella kauhealla kiireellä istutin niitä ympäri puutarhaa ja pohdin, että kenenhän idea taas oli hankkia hullunlailla uusia daalioita, kun edellisiä oli kellarissa talvehtinut, vaikka kuinka paljon.  Kun kaikki oli saatu istutettua, oli aika voittaja-fiilis.

Nyt honteloista reppanoista on kasvanut tuuheita kasveja, joiden kukinta palkitsee kaiken vaivan ja saa pohtimaan, että ei daalioita ollutkaan yhtään liikaa.  Olen myös lohduttautunut koko kesän sillä, että vaikka kaikki muu kukkisi etuajassa, ainakin daaliat kukkivat koko syksyn, eikä tarvitse kärsiä kukkimattomasta puutarhasta. 



Daalia




Joriini





Daalia



Tämä on huiman värinen. En oikein tiedä, onko tämä todella kauhea vai erikoisen upea. Hyvin persoonallinen tyyppi joka tapauksessa. Tämän juurakko on ostettu vuoden 2017 messuilta ja onkin nyt kasvanut ihan valtavasti. Kunhan alkaa kukkimaan kunnolla, niin otan koko kasvista kuvan. Se on melkoisen komean kokoinen. 



Daalia



Oranssien kukkien kuvaamisen olen huomannut olevan hankalaa. Tuntuu, etten saa värejä taltioitua ihan oikeanlaisiksi. Kamerassa tuskin on vika, vaan kuvaajassa. Muutenkin usein pohdin, etten kuviin koskaan saa talletettua samaa kauneutta kuin, mitä koen ihan livenä. Näiden ajatusten kanssa en onneksi ole yksin. Esimerkiksi Merikapteenin vaimo-blogin ihanan Ninan kanssa tätä pohdimme yhdessä. On siinä hyväkin puoli. Usein kameran suosiolla jättääkin pois ja keskittyy siihen oikeaan hetkeen. Se ei taltioidu kuvaksi, mutta muistojen kirjaan sen kauneus jää elämään. 



Daalia



Karvapyllylallerot rakastavat syksyn kukkia. Nämä ovat niin sympaattisia. Toisaalta minua vähän säälittää, kun he ovat muuttuneet todella hitaiksi. Joku ihana viehätys näissä suloisissa pölyttäjissä on ja olen kuvannut niitä tänä kesänä mahdollisimman paljon. Alkukesästä se oli hankalaa, kun vauhti oli niin hirmuinen. Enää ei vauhti päätä huimaa, mutta nyt oli tarkennus pielessä. Taisi tällä kertaa kuvaajalla olla liikaa vauhtia, khih. 






Jatketaan joskus muulloinkin daalioiden parissa. Kunhan ehdin nimiä tarkistelemaan, niin teen postauksia, joista lajikkeetkin selviävät. Vielä en ole ehtinyt asiaan paneutua ja kuitenkin pitäisi. Yllättävän paljon seassa on sellaisia, joita en todellakaan ole valinnut. Kauniita ovat ihan joka tapauksessa, joten suurempaa harmitusta en siitä tunne. Nimetön, yllättävä kauneus on ihan yhtä arvokasta kuin nimellinen ja odotettu <3 

Asiasta kukkaruukkuun ja sen viereen. Kävimme eilen ystäväni Saijan kanssa katsomassa Mamma Mia: Here We Go Again!-elokuvan. Torstaina katsoimme ensimmäisen osan, kun emme kumpikaan olleet sitä nähneet ja onneksi katsoimme, sillä toisesta osasta olisi jäänyt paljon ymmärtämättä ilman ensimmäisen osan katsomista. En ole ollut musikaalien ystävä, mutta pikku hiljaa olen alkanut kääntämään pääni tässäkin asiassa. Tänä syksynä aion mennä ensimmäistä kertaa ihan teatteriin musikaalin katsomaan, sillä rakastuin nyt niin paljon siihen meininkiin ja fiilikseen. Kouvolan teatterissa alkaa My Fair Lady ja sen haluan nähdä. Olin ajatellut mennä sen katsomaan muutenkin, sillä ystäväni Nina esiintyy siinnä ja olen aina rakastanut hänen taitoaan näytellä. Nyt tämän Mamma Mia kokemuksen jälkeen odotan tuota My Fair Lady kokemusta aivan valtavasti.  

Joten, mikäli olet pohtinut, että lähdetkö Mamma Mia leffan katsomaan, niin suosittelen. Vinkkaan myös ottamaan nenäliinan mukaan. Naurua ja iloa, kyyneleitä ja surua. Tunteisiin meni ja ihan kunnolla! 

Onko Mamma Mia-leffat Sinulle tuttuja ja tykkäsitkö niistä?

Ihanaa viikonloppua Sinulle! 

Tomaattikeitto tuoreista tomaateista

Täytyy sanoa, että nyt eletään mahtavia aikoja näin tomaattihullun näkökulmasta. Satoa kypsyy huimaa vauhtia, eikä kaikkea enää edes keritä syömään tuoreeltaan, vaikka kuinka herkutellaan päivittäin. Talon seinustella kasvavista pensastomaateista tulee valtavalla vauhdilla kypsiä tomaatteja, eikä niitä tuoreeltaan tee mieli syödä, kun ovat "vain perustomaatteja". Kas, meistähän on tämän kesän aikana tullut siis nirsoja tomaatin suhteen! Tomaateissa on niin huiman makeita lajikkeita, että nämä perustomaatin makuiset mielellään hyödyntää ruuanlaitossa. Tänään päätin tehdä ihan ensimmäistä kertaa tomaattikeittoa. 

Pitää vielä mainita, että itsehän en ole ollut mitenkään järin innokas kokki. Teen toki ruokaa, mutta olen pitäytynyt aina niissä samoissa ruuissa, joissa ei tarvitse paljon mielikuvitusta käyttää. Tämän kesän aikana olen yllättänyt itseni ja perheeni viihtymällä keittiössä kokeilemassa uusia ruokia. Kuulema erittäin mukavaa vaihtelua! Toisaalta, toistaiseksi olen kuitenkin edelleen todella laiska kokki ja oion aina monessa asiassa. Siispä tomaattikeitonkin tein niin helpolla kuin se vaan ikinä on mahdollista. Nopeaa, helppoa ja makoisaa.






TOMAATTIKEITTO

1,2 kg tuoreita tomaatteja
2 pientä paprikaa
2 pientä keltasipulia
Tuoretta basilikaa (kolmen oksan lehdet)
Tuoretta tinjamia (kahden oksan lehdet)
Suolaa
Mustapippuria
Valkopippuria
2,5 dl vettä
2 dl ruokakermaa


Heitin kattilaan tomaatit kokonaisina. Niiden seuraksi pilkoin paprikat ja sipulit. Lisäsin mausteet ja veden. Keitin 20 minuuttia, jonka jälkeen soseutin tehosekoittimella. Lopuksi lisäsin vielä ruokakerman. 






Tämän ehkä voisi nimetä laiskan kokin tomaattisopaksi. Tomaatin kuoret jäävät keittoon  ja soseutuksesta huolimatta ne vähän tuntuvat suussa. Meitä ne eivät häirinneet, joten jatkossakin saavat jäädä. Jos haluaa oikeasti sileää keittoa, niin tomaatit kannattaa kaltata. Kalttaaminen onnistuu laittamalla kokonaiset tomaatit puolen minuutin ajaksi kiehuvaan veteen, jolloin kuoret saa helposti irti. Itse olen tähänkin liian laiska, joten kuoret saavat jäädä. En myöskään pilkkonut tomaatteja etukäteen. 

HerraMies yllättyi siitä, että tykkäsi tästä keitosta. Odotukset olivat kuulema jotain ihan muuta. Niinkuin kerroin jo Kesäkurpitsakeiton kohdalla, niin hän ei todellakaan ole kasvisruokien suuri ystävä. Vaikuttaa sille, että hänenkin makuelämyksensä ovat alkaneet saamaan uusia tuulia. Oppia ikä kaikki! Yllätämme näköjään itsemme nyt jatkuvasti pitämällä sellaisista asioista, joista emme ennen pitäneet. Makoisan Kesäkurpitsakeiton ohjeen löydät klikkaamalla tästä.


Taika halusi esitellä tämän ruuan, koski oli itse mukana sitä tekemässäkin:  






Mikä on Sinun suosikki tomaateista tehtävistä ruuista?

Ensimmäinen itse kasvatettu kypsä vesimeloni!

Tänään koettiin semmoinen hetki, joka sai useammankin perheenjäsenen tanssahtelemaan pihalla. Julialla oli hymy enemmän kuin herkässä, eikä suotta. Tämä on kolmas kesä, kun meillä kasvatetaan vesimelonia ja nyt saimme ensimmäisen kypsän vesimelonin. Hiphei! 

Julia innostui melonien kasvatuksesta ja keväällä yhdessä kylvimme lähes 10 erilaisen melonin siemeniä. Kaikki itivät yli odotusten ja taimet lähtivät hyvin kasvuun. Kunnes alkoivat yksitellen kuolemaan ja syyksi paljastuivat harsosääsket. Harmitti ihan valtavasti Julian puolesta, sillä hän oli ollut melonien kasvatuksesta tosi innoissaan.  

Saimme osan taimista pelastettua, kun Julia istutti ne uudelleen ja veimme ulos. Kuitenkin taimilla kesti melkein kesäkuun loppuun saakka ennenkuin lähtivät kunnolla kasvamaan ja kukintakin alkoi vasta heinäkuun puolenvälin paikkeilla.  

Joka tapauksessa, kaikki Sugar Baby-vesimelonin taimet kuolivat, joten ostin niitä muutaman ajatellen, että olisi paremmat mahdollisuudet saada edes yksi meloni. On melko selvää, että lapsen innostus kasvattamiseen hyytyy, jos sato jää täysin nolliin.  

Ensimmäisessä taimessa olikin kukinta jo hyvässä mallissa, eli löytyi sekä emi- että hedekukkia. Pääsimme pölytys puuhiin samantien ja pölytys onnistuikin kerta heitolla.  Tosin, muutaman viikon kuluttua alku alkoi mätänemään. Seuraavasta pölytyksestä lähti uusi meloni kasvamaan ja tänään pääsimme sitä maistelemaan! 







Ihan ongelmitta ei tämänkään tarina lopulta mennyt. Kasvu alkoi hyvin, mutta sitten taimeen iskivät vihannespunkit. Sen vuoksi luulen, että meloni ei enää kokoa kasvanut ja kieltämättä oletin, ettei siitä mitään syötävää koskaan saada. Sitkeästi Julia kuitenkin meloniaan hoisi ja hyvä niin. Reipas likka!






Melkoisen tyytyväinen melonin kasvattaja <3






Hirrrrrrveen painava jättimeloni, khih!






Tämä taas on todiste siitä, että koskaan ei pidä luovuttaa, eikä koko ratkaise! Maku oli todella hyvä. Olisihan sitä toki voinut vähän enemmänkin syödä. Viiteen osaan tuo meloni jaettiin ja vähän kieltämättä jäi massuun tilaa sen syönnin jälkeen... 

Nyt kasvihuoneessa on vielä yksi "isompi" meloni kypsymässä, joka varmaankin kerkiää vallan mainiosti, ja sitten useampia pieniä möllyköitä, joista ei voi kuin toivoa parasta. Pidetään peukkuja, että vielä niistäkin saadaan maistiaisia! 

Oletko Sinä kokeillut vesimelonin kasvatusta? 

Myönnän olleeni väärässä! + arvonnan voittaja

Ilona tykkää todella paljon kesäkurpitsasta ja innostui viime kesänä kokeilemaan niiden kasvattamista itse. Tänä kesänä lajikemäärä ja samalla myös taimimäärä kasvoi. Viime vuonna teimme kesäkurpitsasta hilloa ja melkolailla tyttö on itse sen syönyt. Minustakaan se ei ollut pahaa, mutta silti valitsin aina jonkun muun hillon lettujen päälle, enkä leivän päällä tykkää hillosta. Ilona joka tapauksessa siitä tykkäsi tosi paljon ja jos haluat reseptin käydä katsomassa, niin se löytyy klikkaamalla tästä.  


Itse en ole rehellisesti sanottuna koskaan kesäkurpitsasta pitänyt. Olen syönyt sitä joskus raasteena ja leikkinyt sen olevan kurkkua. Oli kiva, kun kerroin täälläkin asiasta, niin Outi´s life-blogin ihana Outi kertoi tehneensä joskus ihan samaa <3 Varsinaiset kesäkurpan ystävät!  Tänä kesänä söin raakana kesäkurpitsaa ja ensimmäisen kerran koin, että kesäkurpitsahan voikin olla hyvää. Päättelin kuitenkin, etten kypsennettynä siitä tykkää ja olen vähän karsastanut ajatusta käyttää sitä ruuassa. Viime viikolla kypsensimme uunissa kesäkurpitsaviipaleita ja söihän sitä, mutta en kokenut mitään suurempaa Suussani on juhlat - fiilistä. 






Löysin netistä Koskenlaskija-kesäkurpitsakeiton ohjeen ja sitä päätin kokeilla. Ja tsädää, sitten alkoi makunystyröillä bileet! Oikeasti niin käsittämättömän hyvää, että siihenhän tuli ihan himo. Taikaa lukuunottamatta tykkäsimme siitä kaikki. Jopa HerraMies, jonka käsitys hyvänmakuisesta vihanneksesta on lenkkimakkara. Eli suosittelen paljon! Täältä löytyy alkuperäinen ohje, jota itse vähän muokkasin. 


KOSKENLASKIJA-KESÄKURPITSAKEITTO

1,5 isoa kesäkurpitsaa 
8 dl vettä
1 pienehkö punasipuli
1  pienehkö keltasipuli
suolaa
lipstikan lehtiä
valkopippuria
mustapippuria 
250g Koskenlaskija RUOKA-juustoa

Pilkoin kesäkurpitsat ja sipulit kattilaan ja lisäsin veden. Joukkoon heitin mausteet. Keitin noin 15 minuuttia, jolloin sipulit ja kesäkurpat olivat pehmeitä. Soseutin ja sen jälkeen lisäsin Koskenlaskija-juuston. Suolaa vaatii melko runsaasti, joten sitä vielä lisäsin maistamisen jälkeen. 

Lisämakua saa heittämättä lautaselle muutaman tuoreen basilikan lehden. 


Luulenpa, että kesäkurpitsaa tulee tämän jälkeen kokeiltua ruuissa paljon rohkeammin. Sanoinkin Ilonalle, että ompa ihanaa, että hänen innostuksensa kautta pääsin mokomasta kesäkurpitsa-inhostani eroon. Näin sitä voi oppia pitämään uusista mausta "vanhemmallakin" iällä. Mahtavaa! 






Lopuksi vielä julkistetaan Maatiaiskanasen Elämää-blogin 1v arvonnan voittaja. Kodin Kukat-nettikauppaan voitti 25 euron arvoisen lahjakortin... *rumpujen pärinää* 

Matti Juhani Niilola Matti metsässä ja muualla-blogista. Onneksi olkoon voittajalle! Juuri katsoin, että tuonne nettikauppaan on tullu ihan käsittämättömän ihania syyssipuleita myyntiin. Uulalaaaa! 

Ja valtavan suuri kiitos kaikista niistä ihanista kommenteista, joita olitte kirjoittaneet kysymykseeni, että miksi luet tätä blogia. Tulin niistä tosi tosi iloiseksi ja pohdin, että on tällä blogilla vaan ihan mielettömän ihanat lukijat. Kiitos teille ihan jokaiselle  <3 

Mukavaa uutta viikkoa Sinulle!





Nuorison elämää ja muistutus arvonnasta

Kesän alussa mainitsin siitä, että meillä on puutarhassa muutamia penkkejä, mutta pääsääntöisesti ne jäävät koristeiksi, kun en malta istua pihalla. Fenix ja Hipsu ovat todenneet, että heillä kyllä on aikaa istuskella ihan kaikessa rauhassa puutarhapenkillä ja nauttia olostaan. Penkin välittömässä läheisyydessä kasvaa reilusti tomaatteja, joita neitokaiset käyvät syömässä välipalana.  Melkoisen kekselijäitä ovat, kun jotain haluavat. Laitoimme tomaattien ympärille aidat, mutta äkkiähän nämä oppivat työntämään pään aidan raoista läpi niin pitkälle, että yltävät herkkuihin. Ja tänään Hipsu löytyi jo aitojen sisäpuolelta. Joten, antaa heidän sitten herkutella kaikessa rauhassa. Hupaisaa, kun ensin lepäilevät penkillä ja hetken kuluttua käyvät syömässä tomaatteja ja sen jälkeen palaavat takaisin penkilleen. Se jos mikä on elämästä nauttimista!






Hurjaa vauhtia neitokaiset ovat kasvaneet. Ei mene enää kauaa, kun nämä aloittavat munimaan. Sitä on jo odoteltukkin, koska Martta ei ole oikeastaan koko kesänä muninut kuin ihan muutaman munan. Joten Lotta on ainoa munija ja yksi munija ei oikein riitä meidän perheelle. Tuntuu vähän hassulta, että joudumme säännöstelemään munia...






Syönnin jälkeen on hyvä muistaa myös pitää pieni kauneudenhoito-hetki.






Laitoin tännekin kuvan aiemmin, missä kanaset istuivat rappusilla ja epäilin, että kohta ne tulevat jo sisään. Noh, Fenix on tämän nyt keksinyt ja tulee aina iltaisin sisälle. Hyppää tuohon kenkätelineelle ja usein muistaa myös jättää lattialle tuliaisia... Joista emme ymmärrä olla ollenkaan iloisia. Toivotaan, että oppii munimaan tuohon, niin ei tarvitse ulkoa hakea munia jatkossa, khih. Tajusin tätä kuvaa katsoessani, että keväinen orvokkiamppeli on näppärästi jäänyt oven taakse piiloon, enkä ole sitä huomannut enää olevankaan. Sen se on vähän näköinenkin. 







Vielä muistuttelen näin lopuksi, että tänä iltana kerkiää osallistumaan blogini 1-v synttäriarvontaan, jossa yksi onnekas voittaa lahjakortin Kodin Kukat nettikauppaan. Arvontaan pääset klikkaamalla tästä!  Arvonnan suoritan huomenna ja ilmoitan sitten illemmalla voittajan. 

Mukavaa sunnuntai-iltaa Sinulle ja iloa uuteen alkavaan viikkoon <3

Tomaatti-höperö onnesta soikeena !

Nyt alkaa olemaan tomaatti-höperön kulta-aikaa. Koen niin valtavaa onnea hakiessani näitä ihanuuksia, että sanat eivät edes riitä sen kuvailemiseen. Eri lajikkeista tulee syksyn mittaan postauksia, joita voi sitten hyödyntää, kun itse pohtii ensi kevään tomaattikylvöjä. Osa on jo omiksi suosikeiksi päässyt, mutta moni on joutunut poistolistalle ensi vuotta ajatellen. Ja niinhän sen toki pitää mennäkkin, jotta uudet lajikkeet mahtuvat ensi vuonna johonkin kasvamaan. 






Meillä alkaa olemaan jo vähän tungosta tuolla kasvihuoneessa, kun sielä on useampikin kärkkymässä herkullisia tomaatteja suoraan suuhunsa. Ja siihen nimenomaan tähtäsin, että jokainen saa syödä tomaatteja niin paljon kuin sielu sietää. Näyttäisi toteutuvan.






Tälläisiä tomaatti-huuruisia ajatuksia näin lauantai-iltana. Oletko Sinä jo päässyt maistelemaan tänä vuonna omakasvattamia tomaatteja? 

Ihanaa lauantai-iltaa Sinulle <3

Salat julki: Näin valehtelen somessa-haaste

Blogeissa on paljon kiertänyt tämä haaste, jonka tarkoitus on vähän avata bloggarin oikeaa maailmaa ja verrata sitä siihen, miltä se sitten blogissa näyttää.  Kiitoksia Mansikoita ja vaahtokarkkeja blogin Maiccu, että heitit haasteella <3 Ehkä haasteen otsikointi ei täysin vastaa sisältöä, mutta ehkäpä vastauksista kuitenkin voi ne "valehtelut" löytää. Tosin, jos joku oikeasti täällä somessa hirveästi valehtelee ja silottelee elämäänsä, niin tuskinpa sitä tässä haasteessa sen enempää avaa. En ole ainakaan itse vielä törmännyt yhteenkään haastepostaukseen, jossa bloggari vastailisi, että kyllä, todellakin teen kaiken vain ja ainoastaan blogin vuoksi ja jotta instagram näyttää hyvälle, ja todellisuuteni on aivan jotain muuta. Khih.  Luulen myös, että tämä on ehkä vähän eri aihepiirin bloggareille alunperin ajateltu, kuin tälläiselle puutarha bloggaajalle ja se näkyy varmasti omissa vastauksissani...

Mutta, lähdetäämpäs vastailemaan näihin kysymyksiin ja katotaan, mitä siitä sitten seuraa...





Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan someystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

Juu en. Ylipäätään en juurikaan käy hotelleissa, ravintoloissa ja tapahtumissa. Ja niinä harvoina kertoina ku niissä käyn, niin haluan nauttia ihan oikeasti tilanteesta ilman ruudun läpi elämistä. 


Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

En koskaan, koska en osaa. Oon surkea sisustaja ja vielä surkeampi kattaja. Ihailen kyllä sujuvasti kuvia, joissa nää asiat on kondiksessa. Mutta ei kuulu min taitoihin ollenkaa. Ja noh, min pukeutumisesta ei ehkä ees kannata puhua... 


En ota itsestäni kuvia enkä Instastories-videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.


En oo tainnu julkaista blogin merkeissä yhtäkään kuvaa, jossa mulla olis meikkiä. Käytän meikkiä vaan sillon, jos lähen kuppilaan. Viimeksi tälläin tapahtuma taisi olla tasan vuosi sitten. 






Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukean omaa brändiäni

Piti ihan pohtia, että millanenhan min brändi olis jos sellain ois. En kyllä osaa sanoa. Luulen, ettei multasissa vaatteissa ja kanan sontasissa saappaissa kulkevassa naisessa ole hirveästi brändättävää... Khih.


Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalta

No en tee sitäkää. Ehkä pitäis, niin en henkisesti kiukuttelis kuvistani niin paljon. Näen niissä kyllä hyvin selvästi, miten huono iho miulla on tai millaset rypyt oon kerryttäny silmien ympärille. Mut se, että käsittelisin ne, niin en näe henkilökohtaisesti siinnä mitään järkeä. Mie olen myös täällä blogissa just se, mikä olen oikeastikkin. En osaa alkaa kauheasti kaunistelemaan asioita, enkä koe siihen mitään tarvettakaan. Jos olisin kauneusbloggaaja, niin ehkä ajattelisin ihan eritavalla. 




Siloittelen elämääni somessa

Tätä varmasti teen yhtälailla kuin ylipäätään silottelen vieraiden silmissä elämääni. En välttämättä kertois naapurillekkaan, että huusin lapsilleni takapuolesta saakka just jostain ihan mitättömästä  asiasta(paitsi, et takuuvarmasti sillon se kuuluu myös naapuriin, koska omaan vähän turhan kantavan äänen) tai pyytäis katsomaan, kuinka järkyttävässä kunnossa meidän keittiö välillä on. Ja kuvien rajaamisella silottelen välillä rikkaruohojen tai lelujen vallankumousta meidän pihassa. 


Kadun joitakin blogiyhteistöitäni

Yksi yhteistyö on sellainen, jonka jättäisin tekemättä jos nyt asian uudelleen valitsisin. Kuitenkin jokainen yhteistyö on jotain opettanut, joten sen kannalta en mitään suurta taakka asiasta kanna. 


Bloggaajan elämä on glamouria

Viittaan ylempänä olevaan vastaukseen multasista vaatteista ja kanan sontasista saappaista. 


Ajattelen hetken Instagram-kuvina

No en... Mie alan kuulostaa todella some-tylsältä persoonalta. Sori!


Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin 


Nyt täytyy sanoa, etten tiedä mikä tuo Jodel on, enkä jaksa edes googlettaa asiaa. Joskus oon nimeni googlettanu, mutta ei sillä mitään järin erityistä löytyny. Keskustelupalstoja en seuraa, koska ahdistun niin paljon siitä, kuinka ihmiset haastaa tahallaan riitaa. Ei oo min pala kakkua!


Bloggaajista puhuminen ja juorujen keksiminen netissä on ihan sallittua, koska itsehän ovat
vapaaehtoisesti esillä

Puhuminen toki on sallistua kenestä vaan. Jokainen voi sitten itse miettiä sävyä ja sitä, mitä se sävy kertoo puhujasta itsestään. Juorujen keksimistä en taas ymmärrä ollenkaan. Mitä sillä halutaan saavuttaa? Olen joskus kertonut, että olen sosiaalisesti tosi rajottunut ja jouduin ihan opettelemaan taidon, jossa ihan kaikkea ei lauota ihmisille päin naamaa. Näissä tälläsissä asioissa tuo piirre näkyy vieläkin, kun en ihan oikeasti vaan ymmärrä, miksi kukaan käyttäis aikaansa juorujen keksimiseen? 

Tämä on toki semmoinen alue, johon myös bloggaajien itsensä olisi hyvä kiinnittää huomiota. Bloggaamisen alottaessani olin niin sinisilmänen, että kuvittelin, että jos joku blogissaan jostakusta puhuu jotain, niin senhän on oltava sitten ihan faktatietoa. Ja ihan oikeasti yllätyin, kun tajusin, ettei niille väitöksille välttämättä ollut minkäänlaisia perusteita, ihan vain puhtaasti omaa kuvitelmaa tuotiin muille julki muka faktana. Sillä saadaan oikeasti tosi paljon pahaa aikaseksi ja kurjaa mieltä.  Joten, aina kun luen, miten anonyymeja mollataan ja dissataan, niin kieltämättä pohdin, ettei sekään ihan reilua ole. Ensinnäkin jo sana anonyymi on saanut tosi ikävän kaiun, mikä on surullista siihen nähden, että suurin osa lukijoista on niitä anonyymejä ja kuitenkin hyö on ihania, kivoja ihmisiä. Toki, ilkeämielinen kommentointi on aina typerää ja lapsellista, mutta ei ne anonyymit ainoita ole, jotka sen ilkeilyn jalon taidon osaa. Minusta se, että huudellaan nimettömänä muille hävyttömyyksiä on täysin rinnastettavissa siihen, että omalla nimellä huudellaan asioita muka yleisellä tasolla (paino sanalla MUKA). Jossain vaiheessa teinkin päätöksen, että jos lukulistallani olevassa blogissa sellaista harrastetaan, niin lopetan lukemisen siihen. En halua joutua pohtimaan, että kestähän tässä nyt on kyse tai että, onko tämä oikeasti totta. Jossain vaiheessa tähän ilmiöön vähän kyllästyinkin ja aloitin haasteen, jossa puhutaan selän takana HYVÄÄ muista bloggereista. Oli todella ilo lukea erilaisista blogeista, miten kivasti ihmiset toisista kirjoittivat.  Siihen haasteeseen edelleen saa ottaa osaa ;)


Bloggaaminen on helppoa kuin heinänteko ja lisäksi bloggaajat saavat hirveät määrät tavaraa (ja rahaakin) tästä turhakkeesta

Suosittelen kokeilemaan. Jollekulle homma voi olla tosi helppoa ja tavaraa sataa ku taivaan mannaa, mutta ne bloggaajat, joihin itse olen tutustunut, niin tekevät ihan järjettömän määrän työtä oman menestyksensä suhteen. Kuka ajattelee sitä, että joku on voinut tehdä vaikka 5 vuotta töitä lukijämääriensä eteen, jotta tässä hetkessä sitten saa sen arvokkaamman yhteistyön? Mutta toisaalta ymmärrän senkin, ettei sitä työnmäärää voi ymmärtää, jos ei itse sitä hommaa tee. Kaikkihan näyttää helpolta, kun joku muu sen tekee, eikö totta? 






Bloggaaja keksii otsikot hakusanat mielessään 

Varmasti osa hallitsee todella hienosti hakukoneoptimoinnin, mutta itselleni se on jotenkin liian hankalaa.  Mutta myönnän, että jos sen osaisin paremmin, niin varmasti myös hyödyntäisin. Olisihan se kiva, että se työ mitä tekee, tavottaisi mahdollisimman paljon ihmisiä. 


Vaikuttaako some päivittäisiin valintoihisi esim. kosmen saralla

Jälleen jouduin ihan pohtimaan, että mikä kosme... Huh, oon siis some-tylsimys, joka on vielä kaiken lisäksi jäänyt jollekkin ikivanhalle luvulle, kun ei ymmärrä edes termistöä. Mutta ei, ei todellakaan vaikuta.


Onko blogisi muuttunut sen perustamisesta?

On varmaankin. Tosin, min blogi on niin tuore, ettei se hirveästi ole ehtinyt muuttumaan, mutta ehkä kirjotustyyli on vapautunu, enkä niin paljon kirjottele muista aiheista kuin puutarhasta. Toisaalta, vuodenaika vaikuttaa asiaan paljon, joten katotaa, mitä keksin talvella... 



Haasteen säännöt:

♥ kerro keneltä sait haasteen
♥ vastaa väittämiin
♥ lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää ja
vastaa siihen myös itse

Haastan mukaan:
Kenet vaan, joka haluaa päästää sisäisen valehtelija-bloggaajansa valloilleen ja kertoa, mitä se elämä ihan oikeasti on ;) 

Kärhöjen lumoissa. Osa 2

Parisen viikkoa sitten tein oman postauksen sillä hetkellä kukkivista kärhöistä. Kerroin, ettei kaikki ole vielä alkaneet kukkimaan ja lupasin, että jatkoa seuraa. Siispä nyt postaus tämän hetken kukkijoista. 

Kärhöt kuuluvat ehdottomasti yhtiin lempparikasveihini ja niitä onkin kertynyt useammanlaisia. Liikaa (ehkei edes tarpeeksi) ei voi kärhöjä koskaan olla!

Kaikista kärhöistä ehdottomasti lempparini on "Tie Dye". Vähään tyytyväinen ja niin upean värinen. Oih! Tällä itseasiassa on myös tarina, kuten aika monilla kasveillani. Olin nähnyt Prismassa tälläisen kärhön, mutten raaskinyt sitä ostaa, sillä se maksoi melkein 40 euroa. Kuitenkin sen kauneus jäi mieleen ja seuraavana vuonna yritin sitä metsästää lähialueen puutarhoilta, turhaan. Lopulta löysin internetin ihmeellisestä maailmasta kyseisen kärhön, mutta se vaati melkoista salapoliisityötä, kun en muistanut lajikenimeä ollenkaan. Kärhö oli kuitenkin Järvenpäässä ja meiltä sinne oli melkoinen matka. Ystävällisesti taimikaupasta luvattiin, että taimi voidaan lähettää kotiin, mutta jälleen sille olisi tullut hurja hinta. Lopulta kyselin eräältä ystävältäni, joka reissasi sillä suunnalla usein, että voisiko hän käydä kasvin hakemassa jollain reissullaan. Ja lopulta kasvi pääsi kotiin. Voinette kuvitella onneni. Kun muutimme, seurasi kasvi luonnollisesti mukana. Heinäkuun alkupuolella olin jo varma, ettei kyseinen kärhö selvinnyt talvesta, kun siitä ei näkynyt merkkiäkään. Tiesin kyllä, että kärhöt saattavat olla todella hitaita, mutta kun läheisessä puutarhamyymälässä näitä oli myynnissä, päätin pelata varman päälle ja ostaa uuden taimen. Istutin sen edellisen läheisyyteen. Muutaman päivän kuluttua istutuksesta, myös edellinen taimi päätti nostaa päänsä mullan pinnalle. Khih. Vahinko ei sinällään harmittanut ollenkaan. Kyllä minä kestän sen, että näitä kaunottaria on meillä kaksi kappaletta... 



"Tie Dye"-clematis



Kärhö



Jackamnii kärhöjä löytyy myös muutamasta paikasta. Super helppoja ja runsas kukintaisia. Suosittelen lämpimästi!




Jackmannii-kärhö



Etoile Violette - tarhaviinikärhö



Edellisessä postauksessa kuninkaallisia edusti Princess Kate. Tämän päivän postauksen kuninkaallinen on "Prince Charles". Kuinka kauniin sininen voikaan kukka olla!



"Prince Charles"-viinikärhö



Mme Julia Correvon - kärhö



Alppikärhö aloitti kukkimaan uudelleen. Nyt kukat ovat selvästi alkukesän kukkia pienempiä ja haaleamman värisiä. Söpöjä kuin mitkä.



Alppikärhö


Violettikukkainen Jackamnii Purpurea on huippu sievä ja helppohoitoinen.



Loistokärhö "Jackmanii Purpurea"


Muutamia kärhöjä vielä odottelen aloittamaan kukintansa. Niistä vielä tulee oma postauksensa, kunhan avaavat nuppunsa. Edelliseen kärhöpostaukseen pääset klikkaamalla tästä. 

Mikä on Sinun lempikärhösi? 

Syyslannoituksen aika on NYT!

Vaikka kesää tuntuu olevan vielä jäljellä, on syyslannoituksen aika nyt. Syyslannoituksen tarkoitus on parantaa kasvien talven kestävyyttä ja auttaa kasvia muodostamaan seuraavan kesän kukkasilmuja. Hedelmäpensaat ja -puut lannoitetaan heti sadonkorjuun jälkeen. Siten ne ehtivät hyvin varautumaan talveen ja tekemään runsaasti uusia kukkasilmuja kevääksi, eli toisinsanoen tuottavat ensi kesänäkin satoa. Perennat hyötyvät syyslannoituksesta, sillä sen avulla ne kestävät talven paremmin ja näihin aikoihin niiden juurakoihin kasvaa uusia silmuja.  Syyslannoitusta ei siis kannata jättää väliin. Ajankohdalla on erittäin tärkeä merkitys; mikäli kasvi kerkeää kellastumaan, saati tiputtamaan lehtensä, on syyslannoituksen aika mennyt, sillä kasvi ei enää pysty ravinteita hyödyntämään.  






Syyslannoitteita löytyy sekä raeversioina että kasteluveteen laitettavina. Itse suosin rakeisia syyslannoitteita, koska siten on helpompi lannoittaa suurempia alueita. Tänne oli lupailtu vesisadetta muutamaksi tunniksi tänään, joten levitin lannoitteet heti aamusta. Juuri sopivaan aikaan. Lähes heti, kun tulin sisälle, alkoi satamaan. Maa oli jo kostea edellisten sateiden ansiosta, joten nyt lannoite imeytyy hyvin. Jos on kuivaa, kannattaa tuolloin kastelulla helpottaa lannoitteen imeytymistä. 

Itse käytin blogiyhteistyönä saamaani Biolan Syksyn PK-lannoitetta, joka on luonnonmukainen erikoislannoite kaikkien puutarhan kasvien syyslannoitukseen. Syksyn PK-lannoite sisältää paljon kaliumia ja fostoria. Kalium edistää kukkasilmujen muodostumista, eli parantaa ensi vuoden satoa ja fosfori vahvistaa kasvisoluja, eli  parantaa talvenkestokykyä.  









Lannoitin nyt perennat, kärhöt, ruusut ja kaikki pensaat, myös marjapensaat. Pienet luumupuut ja päärynäpuut lannoitin myös, sillä ne eivät tänä vuonna satoa tehneet. Omenapuiden ja isompien luumupuiden lannoituksen teen vasta sadon korjuun jälkeen

Syksyn PK-lannoite sopii myös istutuslannoitteeksi ja lisälannoitteeksi paljon ravinteita kaipaaville kasveille. Itse olen nyt loppukesästä lisännyt tätä myös tomaateille ja paprikoille, jotka kaipaavat paljon kaliumia. 



Biolan Syksyn PK-lannoite saatu blogiyhteistyönä


Jännä, miten elokuun alkaminen ja ilmojen viileneminen tekivät heti syksyn tuntua. Koivuista leijailevat keltaiset lehdet vielä korostavat tätä tunnelmaa. Onneksi kuitenkin vielä on kesää jäljellä, joten nautitaan vielä tulevista lämpimistä päivistä! 

Ihanaa tiistaita Sinulle <3 

Askel askeleelta kohti omavaraisuutta. Osa 7: Suunnitelmien eteneminen

Taas on kuukausi mennyt edellisestä Askel askeleelta kohti omavaraisuutta-postauksesta. Hurjaa vauhtia on aika mennyt!  Kyseessä on siis Facebookissa olevan Omavaraisuus blogeissa-ryhmän yhteispostaussarja, jossa jokainen on tehnyt suunnitelmia oman omavaraisuuden kehittämisen suhteen ja kerran kuukaudessa katsotaan, miten tavoitteet ovat edistyneet. Porukan omavaraisuus aste vaihtelee paljon. Joidenkin omavaraisuus aste on todella suuri ja joidenkin melko pieni, kuten minun. Jokaisen kuun ensimmäisenä maanantaina ilmestyy sarjan uusi osa. Jos olet hypännyt kelkkaan vasta lähiaikoina, tässä lyhyt kooste aiemmista postauksistani. Linkeistä pääset lukemaan kyseiset postaukset kokonaisuudessaan.  Postauksen lopussa on linkit muiden sarjaan osallistuneiden bloggaajien tämän kuun postauksiin.


Osa 1: kerroin, mitä kasvatuslistaltani löytyy, eli porkkanaa, sipulia, chiliä, makeaa paprikaa, herneitä, kurkkua, perunaa, tomaattia, salaattia, papuja ja kesäkurpitsaa.  Tässä postauksessa kerroin myös toiveesta, että juhannuksena pääsisimme maistamaan ekoja omia perunoita.

Osa 2: kerroin siitä, että toistaiseksi eteneminen oli ollut siementen hankintaa sekä paprikoiden ja tomaattien esikasvatusta. Esikasvatuksessa oli tuolloin makeita paprikoita  (seitsemää erilaista), chilejä ja tomaatteja (reilu kymmenkunta  erilaista). Kaikki olivat vielä melko pieniä taimia. 

Osa 3: kerroin, kuinka pahasti tomaatti vinksahdukseni oli päässyt valloilleen ja samanlainen hullaantuminen oli tapahtunut myös paprikoiden osalta. Hupsista! Kurkkujen ja meloneiden suhteen höyrähdys oli havaittavissa myös, mutta niitä ei oltu vielä kylvetty. 

Osa 4:  esittelin lavakaulus-kasvimaan laajennusta ja sen tukikehikoita, jotka olivat tehty "hukkarisuista", kasvimaa suunnitelman, kurkun ja melonien taimet, "juhannuspottujen tilanteen" ja kerroin, kuinka harsosääskien kanssa on tapeltu. Taimien karaisu oli jo aloitettu ja Maatiaiskanasen ihkaensimmäiset tipuset olivat juuri saapumassa kotiin.


Osa 5: Ihmettelin, kuinka paljon kuukauden aikana olikaan tapahtunut, vaikka välillä tuntui, etten edisty missään. Kasvimaat olivat pääsääntöisesti laitettu, muttei vielä kokonaan.  Kerroin, että kesäkurpitsojen, maissien ja melonien suhteen tilanne oli surkea johtuen harsosääskistä. Esittelin myös Maatiaiskanasen ensimmäiset tipuset.  

Osa 6:  Jälleen ihmettelin omaa sokeutumistani kasvulle. Esittelin kasvimaita, ilakoin runsaasta omena- ja marjasadosta ja harmittelin HerraMiehen käden telomista, joka laittoi polttopuu hommat täydelliselle tauolle. 



Kuten kaikilla, on kuivuus ja kuumuus ollut voimakkaasti läsnä. Päivittäisiin kasteluihin on yksin mennyt yli kaksi tuntia mikäli on kastellut vain pakolliset. Jos lapset ovat olleet auttamassa, olemme pyrkineet kastelemaan myös kesäkukkia, jolloin 5 henkilön voimin on mennyt tunnin verran. Eli melkoinen urakka on ollut. Kesäkukat, perennat ja pensaat ovat joutuneet pärjäämään tosi vähäisellä kastelulla, mutta hyötypuutarhan kasteluun olemme panostaneet. Ei se toki sadetta ole korvannut, mutta auttanut kuitenkin niin paljon, että hyvin on kasvit kasvaneet. 

Tomaattihurahdukseni on alkanut tuottamaan runsaasti satoa ja erilaisia tomaatteja syödäänkin päivittäin. Myös kurkkuja on riittänyt, mutta ei niistä ole niin suurta ylituotantoa tullut, kuin olisi voinut kuvitella. Kurkkuhuoneessa on 11 taimea ja avomaalla reilu 10. Avomaalla on pääsääntöisesti säilöntään tarkoitetut lajikkeet, eikä vielä ole säilömisiä päästy aloittamaan. Tuoreeltaan olemme kurkkuja popsineet. Samoin smoothiessa olen niitä käyttänyt. 

Kasvimaalta olemme saaneet satoa porkkanoista, punajuurista, härkäpavuista, salaateista, herneistä, mangoldista, lehtikaalista, kesäkurpitsasta, perunasta ja sipulista. Salaatit tosin innostuivat kukkimaan kuumuuden ansiosta.  











Parasta, mitä härkäpavuista saa, on härkäpapupihvit. Niiden ohjeen löydät klikkaamalla tästä. Ihan super hyviä, hjam! 







Mehujen keiton olemme aloittaneet. Valko- ja punaherukoita ei paljoa tullutkaan, mutta saatiin niistä yksi mehumaijallinen. Karviaisia sen sijaan on ollut enemmän, vaikka osa marjoista kuivuikin. Karviaismehu on ehdottomasti oma lempparini itse keitetyistä mehuista. Karviaismehu pelkiltään ei välttämättä ole maistuvaista, mutta kun siihen lisää sitruunaa tai kirsikkaa, niin luvassa on upea makuelämys. Sitruuna-karviaismehun ohje löytyy täältä.






Ostin edullisen kasvikuivurin ja olen kuivatellut talven varalle lipstikkaa, minttuja ja basilikaa. Halpa kuivuri toimii noiden kuivatuksiin ihan mainiosta. Lipstikan kuivattaminen tosin kesti todella kauan, joten pohdin, että liekköhän tuli kalliitkin lipstikat. Yrtit toki voisi kuivata ilman kuivuriakin.  Kuivurini on OBH Nordican malli ja maksoi huimat 24,90 euroa prismalla, eli ei ollut hinnalla pilattu. Omenoita vielä meinasin kokeilla siinnä kuivattaa, mutta lievä epäilys itselläni on asian tiimoilta...






Jottei kaikki menisi liian hyvin, niin kanojen suhteen on ollut murheita. Yhden tipusista jouduimme päästämään matosemmille maille sairauden vuoksi ja HerraKukkonen alkoi hyökkäillä ihmisten päälle, eikä täten voinut meillä eloaan jatkaa. Olen molemmista asioista täällä blogissa kertonutkin, joten en palaa asiaan sen enempää tällä kertaa.


Viime postauksessa kerroin, että HerraMies teloi kätensä ja polttopuuhommat loppuivat siihen. Nyt kädet alkavat olemaan kunnossa, joten puuhommat jatkuvat. 

Yksi harmituksen aihe hyötypuutarhasta löytyy. Nimittäin omenasato on täynnä pihlajakoin tekemää tuhoa. Hyvin harva omena on hyvä. Omenapuut ovat olleet niin täynnä, että todella paljon ovat tiputelleet pieniä raakileita alas. Monta kottikärryllistä olemme vieneet kompostiin sen vuoksi. Omenasadosta odotin paljon enemmän, mutta tälläistä tämä aina joskus on. Meinasin kyllä jotenkin omenoita hyödyntää tihulaisista huolimatta. Luulisin, ettei ainakaan mehussa niistä suurempaa haittaa ole. 





Tälläisiä kuulumisia tällä kertaa. Vaikka kaikki ei ole mennyt ihan täydellisesti, niin olen kuitenkin todella tyytyväinen tähän mennessä.  Syyskuun ensimmäisenä maanantaina taas katsotaan, miten hommat ovat edenneet! 

Muistutuksena vielä; Maatiaiskanasen Elämää-blogi täytti viime viikolla 1v ja sen kunniaksi on meneillään arvonta, jossa voi voittaa 25 euron arvoisen lahjakortin Kodin Kukat-nettikauppaan. Tästä klikkaamalla pääset osallistumaan, jos et ole vielä kerinnyt.


Muut sarjaan osallistuneet bloggaajat ja heidän tämän hetken kuulumiset löydät blogin nimeä klikkaamalla