Kanan ensimmäinen muna

Tänään se sitten tapahtui. Hipsu muni ensimmäisen munansa näin yrittäjän päivän kunniaksi. Päivää alle 18 viikon ikäisenä. Voih, tunsin suorastaan äidillistä ylpeyttä. Minun pieni tipuseni aloitti munimisen <3 Maanantain Askel askeleelta kohti omavaraisuutta-postauksessa kerroinkin, että odotamme tipusten aloittavan munimisen ja ettei meillä tällä hetkellä muni kuin Lotta. Oli siis hyvin helppo havaita, milloin Hipsu muninnan aloittaa. Toki kyseessä olisi voinut olla myös Fenix, mutta oletan että Hipsu tämän munan on tehnyt. Hänellä alkoi heltta ja harja kasvamaan ja punoittamaan paljon ennen Fenixiä ja se on pitänyt nyt pidemmän aikaa melkoista muninta-kaakatusta.  

Maatiaiskanan munia

Toissapäivänä HerraMiehen kanssa puhuimme, että kanamökissä on selvästi tehty uusia pesiä ja epäilin, ettei enää montaa päivää tarvitse odotella. Tänään sitten olikin iloinen yllätys, kun Lotan munan vierestä löytyi suloinen, vähän hassunmallinen ruskea muna. Siitä se munan tekeminen alkaa kehittymään. Meidän neitokaiset tykkäävät jostain syystä mielummin tehdä puruille munansa, kun pesiin. Pääasia, että tekeevät kanamökkiin, eikä jonnekkin puskan alle. Muutaman päivän päästä pääsemme herkuttelemaan Hipsun ensimmäisellä munalla. Vasta munittu muna ei oikein kypsy, joten on hyvä hetken aikaa odotella. Vuosi sitten, kun Martta muni ensimmäisen munansa, niin tuo odotus oli ihan hirveän pitkän tuntuinen. 

Vasemmalla Hipsun ensimmäinen muna

Ei vissiin enää ole soveliasta kutsua tätä meidän uteliasta Hipsu Ladya tipuseksi. Eiköhän hän ole jo kunniallisesti saavuttanut kanan arvon. Hipsu ja Fenix ovat nyt keksineet hypätä olohuoneen ja keittiön välissä olevalle ikkunalaudalle ja kurkkia siitä, mitä sisällä tapahtuu. Arvatkaa vaan, kuinka paljon tekisi mieli kutsua tyttöset sisälle aina siinnä vaiheessa!

Onko ketään kotona? Päästäkää sisälle!

Hipsu ja Fenix ovat nyt myös oppineet tunnistamaan nimensä. Ihan super suloista, kun huutelen pihalla kanasia nimeltä ja ne tulevat ihan hirveällä vauhdilla luokseni. Ilona väittää, että ne tulevat vain rusinoiden toivossa, mutta minä tiedän totuuden. Nehän tulevat ihan vain siksi, että niillä on ollut ikävä mammaa... Eikö niin? En usko, että rusinoilla on asian kanssa mitään tekemistä. Ainakaan kovinkaan paljoa...

Tälläisiä ihania kanauutisia tänään <3 Ei varmaan mene montaa päivää, kun pääsen Fenixistä kertomaan yhtä kivoja uutisia :) Ihanaa keskiviikkoa Sinulle!

Rankan päivän terapia-kuvia + arvonnan voittaja

Kerroin viikko sitten, että yksi tipusista voi huonosti ja ontuu. Sain teiltä todella paljon ihania viestejä ja kommentteja, joissa toivottiin tipusen voinnin paranemista. Muutaman päivän kuluttua tipu voikin paljon paremmin ja olin jo erittäin toiveikas, että ongelman syynä oli jokin vitamiinin puutos, eikä marek, kuten pelkäsin. Maanantaina tipu alkoi kuitenkin pikkuisen ontumaan ja näiden päivien aikana tilanne huononi paljon. Eilen jo päätös oli melko selvä, mutta vielä kerran yritimme reilua vitamiini-annostusta ja kipulääkettä. Aamulla kuitenkin tilanne oli se, että tipusen oma elämän halu oli selvästi kadonnut ja meidän piti päästää se matosemmille maille. Olen tällä hetkellä niin järjettömän surullinen, etten tiedä, miten päin olisin. Yritän pitää blogini mahdollisimman iloisena ja positiivisena, koska sitä haluan olla itse sekä sitä haluan elämän olevan. Mutta tänään en pysty iloisiin lauseisiin... Te elitte kuitenkin kanssani tätä asiaa ja siksi halusin kertoa teillekin tilanteen.  Puutarhassa olo helpottaa usein oloa ja kävinkin tekemässä pienen terapia-kuvaus-kierroksen. 

Kanoja pidetään usein tyhminä otuksina, mutta sitä he eivät todellakaan ole. Sympaattisia, tuntevia, ihania yksilöitä. Kiukkupylly-Lotta tuli tänään heti luokseni, kun sylittelin Herttaa. Siitä hyökkäävästä kanasesta ei ollut tietoakaan. Jotenkin tuntui, että Lottakin tuli katsomaan, miten tipunen jakselee. Ja sen jälkeen, kun olimme Hertan haudanneet, oli koko lauma vähän väliä luonani, kuin tarkistaen, miten jaksan. 

Aamulla pohdin, että pystynkö tähän ihan oikeasti. Nämä hetket, kun oman lemmikin joutuu päästämään pois ja lopetuksen itse (tai itse asiassa minä ja HerraMies yhdessä) tekemään, niin se on oikeasti todella rankkaa. Se on jotain, mitä ei pitäisi joutua kokemaan. Olen meidän perheessä se, joka päätöksen tekee ja joka kuitenkin myös kaikista eniten suree. HerraMieskin on sanonu, että toki häneen sattuu nämä tilanteet, mutta eniten häntä sattuu se, kuinka minä murrun.  Kuitenkin kaikesta  tämän hetken tuskasta riippumatta, olen sitä mieltä, että enemmän tämä antaa kuin ottaa. Nyt on vain paljon oltava kanojen kanssa ja ammennettava heistä lohtua. Ja sitähän heistä saa. Tänään joka ikinen kana on osoittanut minulle, kuinka mahtavia he ovatkaan. Olen nauranut niiden touhotukselle, hymyillyt niiden tullessa luokse ja riemuinnut, kuinka upeasti kukkomme kiekuu. Nimikin on muuten saatu päätettyä ja se on Herra Kukkonen. Siinnä on pientä sanaleikkiäkin, kuten ehkä on havaittavissa ja muistatte, että kukkomme alkoi kiekumaan heti rajun ukkosen jälkeen. 

Nyt on Hertta popsimassa suuria, ihania matosia Millan ja muiden kanasten kanssa. Sydämeen tuo pieni, vähän reppana, tipunen jää erittäin vahvasti. 

Paljastetaan vielä Bottega Verden aurinkotuote-setin voittaja, joka on Päden Paja. Onneksi olkoon <3 Päden Paja on muuten todella ihana blogi, jota kirjoittaa uskomattoman suuri sydäminen ja käsistään taitava nainen. Blogiin kannattaa ehdottomasti mennä vierailulle!

Hyviä uutisia!

Olin ajatellut postata tänään kukka-aiheisesti, mutta aamulla tipulasta tuli niin pirteä neiti vastaan, että halusin jakaa hyvät uutiset heti teidän kanssanne. Toipilaan vointi on vaihdellut melko paljon tässä muutaman päivän aikana, mutta selvästi ollut paremmassa kunnossa kuin torstai-iltana. Eilen aamulla olinkin ihan shokissa, kun menin tipusia katsomaan ja Hertta (vai Kerttuli?) selvästi hoiperteli vastaan. Muutaman minuutin kuluttua kuitenkin liikkui jo ihan reippaasti. Päivällä oli jo väsähtänyt ja veinkin sisäkanalaan lepäilemään omaan rauhaansa. Kolmena päivänä annoimme monivitamiinia. Illalla hän oli tosi väsynyt ja pelkäsinkin valmiiksi aamua. Liikkuminen oli melko sujuvaa, mutta väsynyt pikkukananen hän todella oli. 

Ja tosiaan, aamulla neiti tulikin vastaan aivan pirteänä ja liikkuminenkin oli lähes yhtä mallillaan kuin muillakin. Ja nyt aamun on kipittänyt muiden kanssa ympäri pihaa, eikä liikkumisessa juurikaan ole epävarmuutta. Hyvältä näyttää! Kuitenkaan en ihan vielä uskalla olla täysin toiveikas toipumisesta, mutta suunta on oikea. 

Parasta tässä on se, että Marekkia tämä ei varmaankaan ole. Käsittääkseni Marekissa kanan olo ei vaihtele, vaan se on puhtaasti etenevä sairaus. En tiedä, oliko kyse vitamiinin puutoksesta vai mistä, mutta nyt vaikuttaa hyvältä. Jos tipunen vielä selvästi väsyy tai ontuu, niin kokeillaan vielä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, jos hän keksisi, mikä on vialla ja määräisi lääkekuurin. 

Tällä hetkellä tuntuu tosi hyvältä. Eilen romahdin jo itsekkin, kun huoli on niin kova. Jokainen eläimen omistaja varmaan tietää, kuinka hirveän pahalta lemmikin sairaus tuntuu ja se huoli on ihan valtava. Pidetään vielä peukut pystyssä, mutta halusin jakaa kanssanne tämän, että toivoa selvästi vielä on! Lopuksi kuvia tipulaisista ja tästä klikkaamalla pääset eilen kuvattuun tipujen kylpylävideoon. Näyttäisi melko onnelliselta porukalta <3

Maatiaiskanan tipuja

Hertta innostui madoista ja herkuttelikin useammalla matosella. Muut vaikuttivat enemmän pelkäävän niitä. 

Aikainen lintu madon nappaa!

Syömisen jälkeen pitää peseytyä!

Kana peseytyy

Melkoinen kovis-lauma ;)

HerraKukko on melkoisen komea. Emme ole vieläkään saaneet nimeä päätettyä. Hyviä nimiehdotuksia on niin paljon. Pitäisi ehkä pitää äänestys...

Nuori kukko

Fenix on ihanan kesy ja selvästi myös mustasukkaista laatua. Tänä aamuna, kun sylittelin HerraKukkoa, niin Fenix tuli samantien luokseni sen oloisena, että heiiiii, nyt on minun vuoroni päästä syliteltäväksi. 

Tarkkana saa olla, kun laumaansa vahtii.

Vielä kuva, jossa toipilas on herkkujen etsinnässä. Kiitos kaikista ihanista viesteistä ja kommenteista, joita lähetitte sekä facebookiin että tänne blogiin. Ne merkitsivät minulle todella paljon! 

Huoli ja murhe

Eilen kerroin innolla HerraKukon kiekumisesta. Eilinen riemu vaihtuikin suureen huoleen. Pesueen pienin tipsuli alkoi ontumaan ja iltaa kohden tasapaino heikkeni ihan huomattavasti. Tästä ei ole montaa kuukautta, kun Milla-kanasemme jouduttiin lopettamaan Marekin takia ja ikävä kyllä, nytkin oireet kovasti siihen viittaavat. Toinen vaihtoehto voisi olla vitamiinin puutos, joten nyt kokeillaan antaa vitamiineja reilusti. Koska kanoille tarkoitettua vitamiinia ei kotonta löytynyt, annoimme ihmisten monivitamiinia, josta löytyy tarvittavia A-, E- ja B-vitamiineja ja seleeniä. Eilen tunnin verran syötimme pikkuista, jotta saimme vitamiinit menemään ja tänä aamuna neiti näyttikin pirteämmältä. Edelleen toinen jalka vaikuttaa välillä pettävän, mutta muuten on virkeämpi ja liikkuu paremmin. Huoli kuitenkin on ihan valtava. Jos kyse on Marekista, niin sille ei mitään voi tehdä, vaan joudumme tipusemme päästämään matosemmille maille. 

Orrelle tyttö nyt menee reippaasti, liikkuu muutenkin ihan hyvin ja syö hyvin. Mutta etenkin pysähtyessä meinaa pyllähtää. Joka tapauksessa, pidetään peukkuja, että tyttö vielä toipuisi! Sanat ovat tällä hetkellä vähän hukassa, kun tuntuu niin pahalta... 

Toipilaana on tuo uteliaana kurkkiva pikkuinen.

Ikävistä uutisista huolimatta toivotan Sinulle mukavaa viikonloppua <3

Askel askeleelta kohti omavaraisuutta. Osa 6: suunnitelmien eteneminen

Yhteispostaus-sarjamme, jossa useampi henkilö kirjoittaa siitä, kuinka pyrkii kohti omavaraisuutta, jatkuu jälleen. Kyseessä on siis Facebookissa olevan Omavaraisuus blogeissa-ryhmän porukka, joiden jokaisen omavaraisuus aste on hyvin erilainen. Osalla omavaraisuus aste on melko suuri ja osalla taas, kuten minulla, melko pieni.  Jokaisen kuun ensimmäinenä maanantaina ilmestyy sarjan uusi osa. Jos olet hypännyt kelkkaan vasta lähiaikoina, tässä lyhyt kooste aiemmista postauksistani. Linkeistä pääset lukemaan kyseiset postaukset kokonaisuudessaan. 

Osa 1: kerroin, mitä kasvatuslistaltani löytyy, eli porkkanaa, sipulia, chiliä, makeaa paprikaa, herneitä, kurkkua, perunaa, tomaattia, salaattia, papuja ja kesäkurpitsaa.  Tässä postauksessa kerroin myös toiveesta, että juhannuksena pääsisimme maistamaan ekoja omia perunoita. 

Osa 2: kerroin siitä, että toistaiseksi eteneminen oli ollut siementen hankintaa sekä paprikoiden ja tomaattien esikasvatusta. Esikasvatuksessa oli tuolloin makeita paprikoita  (seitsemää erilaista), chilejä ja tomaatteja (reilu kymmenkunta  erilaista). Kaikki olivat vielä melko pieniä taimia. 

Osa 3: kerroin, kuinka pahasti tomaatti vinksahdukseni oli päässyt valloilleen ja samanlainen hullaantuminen oli tapahtunut myös paprikoiden osalta. Hupsista! Kurkkujen ja meloneiden suhteen höyrähdys oli havaittavissa myös, mutta niitä ei oltu vielä kylvetty. 

Osa 4:  esittelin lavakaulus-kasvimaan laajennusta ja sen tukikehikoita, jotka olivat tehty "hukkarisuista", kasvimaa suunnitelman, kurkun ja melonien taimet, "juhannuspottujen tilanteen" ja kerroin, kuinka harsosääskien kanssa on tapeltu. Taimien karaisu oli jo aloitettu ja Maatiaiskanasen ihkaensimmäiset tipuset olivat juuri saapumassa kotiin.

Osa 5: Ihmettelin, kuinka paljon kuukauden aikana olikaan tapahtunut, vaikka välillä tuntui, etten edisty missään. Kasvimaat olivat pääsääntöisesti laitettu, muttei vielä kokonaan.  Kerroin, että kesäkurpitsojen, maissien ja melonien suhteen tilanne oli surkea johtuen harsosääskistä. Esittelin myös Maatiaiskanasen ensimmäiset tipuset.  

Jälleen kerran olen sokaistunut muutokselle. Kuvat havahduttavat aina siihen, kuinka nopeasti kaikki kasvaa.  Vaikka kesän alku oli äärimmäisen kuivaa, on monet kasvit hyvässä kasvussa ja olemme omalta maalta saaneet jo useammanlaista sorttia maisteltavaksi. Lehtikaalia ja mangoldia olemme harventaneet syömällä. Lehtikaalista olen muutamaan kertaan tehnyt ruokaa; lehtikaalimunakasta ja lehtikaali-tonnikalarisottoa. HerraMiehen ilmeet olivat melkoisia munakkaan kohdalla, khih. Hän ei todellakaan ole viherpiipertäjä-ainesta. Kuitenkin itseäni ajatus todellisesta lähiruuasta houkuttaa ja olisi kiva keksiä erilaisia ruokia, jotka voisi toteuttaa siten, että kaikki ainekset löytyvät kotoa. Retiisejä toki olemme syöneet ja lapset tykkäävät hakea niitä suoraan maalta ja syödä sellaisenaan.  

Lavakauluskasvimaa

Nyt parin viikon aikana kasvuspurtit ovat olleet huimia. Sipulit, maissit, punajuuret ja porkkanat ovat kasvaneet ihanan paljon. Maissin taimista sain puolet pelastettua harsosääskien hyökkäykseltä, kun toin taimet ulos ja putsasin juuret ennen uudelleenistutusta. Jos olisi oikein kylmää tullut, niin ne olisivat paleltuneet, mutta totesin, että tämä olisi ainoa keino, jolla sain niille edes jonkinlaisen mahdollisuuden. Tällä kertaa riski kannatti. Mutta se, kerkiävätkö satoa tuottamaan, niin onkin aivan eri juttu. Maissi on kuitenkin kiva kokeilu.  

Kasvimaa

Tuet ovat vielä lähes tyhjillään. Avomaankurkut tässä kohdin ovat vielä niin pieniä taimia, etteivät kiipeile ja suurin osa salkopavuista jätti itämättä. Muutama lajike iti hyvin ja loput eivät... Ja selvästi eri lajikkeiden itämisessä oli ero, joten pohdin, että olisiko vika ollut siemenissä.  Ruusupavut myös itivät huonosti ja nekin vähäiset popsi pihapiirissä asusteleva pitkäkorva jänönen. Yksi taimi vielä sitkuttaa, mutta en hirveän suuria siltä odota. 

Kasvimaa

Kesäkurpitsojen taimia saimme hakea ystävältäni omien mini-taimiemme kavereiksi. Kukkivat kaksi on ystävältä haettuja ja kaksi oma kasvattamia. Oma kasvatetut ovat viikon sisällä alkaneet kuroa kasvua kiinni kavereihin verrattuna. Mutta eivät järin häävin kokoisia ole vielä mitkään, mutta ne vielä kerkiävät hyvin kasvamaan, joten siitä en huolta kanna. Melonien ja kesäkurpitsojen soisin onnistuvan, sillä ne ovat Ilonan ja Julian kasvatuksia. Jos satoa ei yhtään tule, ei se innosta hirveästi jatkamaan kasvatusharrastusta noin alkutaipaleella. 

Kesäkurpitsan taimet

Omia herneitä emme ole vielä päässeet maistelemaan yhtään. Olen herneitä kylvänyt useampaan otteeseen, jotta niiden satoaika pitenisi. Taika on aivan käsittämättömän tehokas herneiden syöjä, joten toivotaan hyvää satoa.

Sokeriherne

Talon seinustalle laitoin muutaman tomaatin. Niissä monien lehdet ovat surkean näköisiä. Korkeimman tomaatin, eli Pink Baby Plumin lehdet olivat jo aiemmin sykeröityneet ja kuivan oloiset. Lehdet eivät kasva kunnolla ja tätä ongelmaa olen kuullut tänä kesänä olevan muillakin ja se on alkanut jo taimikasvatus-vaiheessa. Lannoitusta on epäilty syyksi, mutta en tiedä. Kummallinen juttu jokatapauksessa. Osalla taimista syy on varmasti kelien vaihtelevuus, mutta tämä on erilaista. Ilmojen vaihtelevuus näyttäisi olevan syynä niissä, jossa lehdet taipuvat ylöspäin, mutta eivät ole kuivan oloisia kuitenkaan. Surullisen näköisiä, mutta näyttävät tekevän kukkia ja satoa kuitenkin, joten toistaiseksi vaikuttaa olevan vain kosmeettinen haitta.  

Tomaatit seinustalla

Pink Baby Plum F1:stä olemme muutamat maistiaiset jo saaneet. Ei hassumman makuinen ollenkaan, mutta epäilen kuitenkin ettei meillä mene jatkoon. Saa nähdä, muuttuuko mieleni kesän aikana, kun päästään enemmän maistelemaan. 

Pink Baby Plum F1 tomaatti

Olen tänä kesänä innostunut yrteistä ja etenkin mintut veivät sydämeni täysin. Talon seinustalle tein pienen yrttipöydän purkutuomion saaneesta vanhasta kukkapöydästä.  Tässä ei toki ole kaikki yrttini, vaan kasvimaalla ja yläpihalla niille on vielä omat alueensa, mutta halusin talon lähelle paikan, mistä saan teehen haettua minttua ja kastikkeeseen mausteita.  Olen yrttejä myös kuivannut jonkin verran ja sitä varten hankin edullisen kuivurin. Kunhan saan siitä enemmän kokemusta, niin jaan tiedon myös teidän kanssa. 

Yrttipöytä

Kasvihuoneessa alkaa olemaan täyttä ja lisätukinarujen tarve on jo huutava. Eilen niitä aloin virittelemään, mutta olisi ehdottomasti ollut helpompaa osata huomioida asia jo istutusvaiheessa, jolloin tukinaruja laitoin. Katto kaareutuu, joten se aiheuttaa vähän lisähaastetta.  Kasvupetien etureunassa kasvavat paprikat tarvitsisivat myös tukea, koska alkavat kaatuilemaan sadon painosta. 

Kasvihuone-viidakko

Kasvihuonetta olemme tänä kesänä parannelleet hyvillä kasvupedeillä, automaattisella kastelulla ja automaattisella kattoikkunalla. Jos haluat niistä lukea lisää, niin kastelusta löytyy postaus täältä ja muista parannuksista täältä.

Kasvihuone

Raakileita alkaa olemaan jo aika kivasti. Ihana, miten erilaisen näköisiä tomaatit ovat jo raakilevaiheessa. Niistä on tarkoitus tehdä oma postauksensa tässä lähiaikoina.

Tomaatin raakileita

Red Profusion-tomaatti

Nämä paprikat ovat kypsenä lähes mustia. Käsittämättömän kokoisia paprikoita! Paljon isompia kuin minun käteni.

paprika

Erotiikka kukkii ja tekee satoa.

Erotica-chili

Marbles näyttää tekevän paljon hedelmiä.  Harmi, ettei niiden maku kuulema ole häävi.

Marbles-koristechili

Monanta tekee mukavan paljon satoa. Tätä olemme jo syöneet ja raakana maistuu ihan herneeltä. En suoraan sanottuna oikein tiedä, että pitäisikö tämän jäädä vaaleaksi vai tulla punaiseksi. Siemenpussin kuvassa tämä oli kermanvalkoinen, mutta olen nähnyt myös samalla nimellä pusseja, joiden kuvissa on sekä valkoisia että punaisia paprikoita. Onneksi paprikoita voi syödä raakanakin, joten ei ole niin vakavaa, jos ei tiedä, milloin ovat kypsiä. Khih. Saammepahan eri makuvivahteita samasta paprikasta.  Paprikoista olemme selvästi kypsää satoa saaneet Patio Red-lajikkeesta ja siitä olen ottanut siemeniä jo ensi kesää varten. Todella hyvän makuinen paprika! 

Monanta-paprika

Perunat ovat kasvaneet hyvin pottumaalla. Silloin kun tätä postaussarjaa aloitin, niin kerroin toiveissa olevan omat juhannusperunat. Huhtikuussa laitoin ämpäriin perunoita kasvamaan, mutta epäilin vielä kesäkuun postauksessa, että taitaa sato jäädä juhannuksen osalta haaveeksi. Mutta niin vain saimme "oman maan" pottuja juhanuksena syödä. Hjam! Oli kyllä super hyvää.  

Ämpäriperunan satoa

Avomaalta emme ole vielä kurkkuja saaneet, mutta osa on jo hyvällä mallilla. Tarkoituksellisesti olenkin tehnyt kurkuista kolme eri kylvöerää. Ensimmäiset laitoin esikasvatukseen toukokuun alussa ja loput kylvin suoraan ulos ja kasvihuoneeseen. Tämän idea on pidentää kurkun satokautta.

Avomaankurkku

Kohta päästään maistamaan Paskaa. On kyllä hurja nimi kurkulla! Kuulemani mukaan nimi ei ole maun enne. Olemme saaneet maistella Pony H ja Chuba-Chups lajikkeita ja molemmat olivat todella herkullisia. 

Paska-kurkku

Oma kasvattamien melonian osalta tilanne ei häävi ole. Jokainen Sugar Baby-vesimelonin taimi kuoli harsosääskien hyökkäykseen, joten ostin muutaman valmiin taimen. Niiden pölytys onnistui hyvin ja ensimmäinen meloni näyttää kasvavan hyvää vauhtia. Oma kasvattamista meloneista muutama on melko hyvässä kasvussa ja elättelen toiveita, että alkaisivat pian kukkimaan. Jos kukinta ei kohta ala, niin on selvää, ettei niistä satoa kerkeä saamaan. Iso pettymys Julialle, mutta toivotaan, että saadaan edes yksi oma meloni, olkoon se sitten tämä ostotaimen meloni tai itse kylvetty. 

Vesimeloni

Marjapuskat näyttävät tekevän hyvin satoa tänäkin vuonna. Mutta muuten puskilla ei ole hyvin mennyt. Noin puolet karviaispensaista alkoivat kuihduttamaan oksiaan kesän alussa. Karviaispensaista kuoli oksia aivan valtavasti ja olen niitä leikellyt melko rankalla kädellä. Uutta alkua näyttävät tekevän kuitenkin runsaasti, joten ei hätää. Mutta pohdin kyllä, että mikä tämän aiheutti. Onko luontaista uusiutumista vai kuivuudesta johtuvaa? Osasta pensaista kuoli lähes kolmas osa, joten se on melko suuri määrä minun mielestäni.

Marjapensaat

Karviainen

Mustaherukka

Omenasadosta näyttää tulevan runsas ja se ilahduttaa minua todella paljon. Päästään tekemään hilloa ja kuivaamaan omppuja. Hjam!  Ja tietysti saadaan syksyllä nauttia omenoista ihan tuoreeltaan, piirakassa ja paistoksessa. 

Omenasadosta näyttää tulevan hyvä

Taika on kasvimaaltaan päässyt mansikoita napostelemaan. Porkkanat kasvavat heikosti, mutta herneet ihan kivasti. Kurkun taimessa näyttää ensimmäinen kurkun alku olevan kasvamassa. Taika on ahkerasti muistanut kasvimaataan kastella. 

Lapsen oma nurkkaus puutarhassa

Mutta kaikki ei mene kuin Strömsössä. Kerroin viime postauksessa HerraMiehellä olevan reilusti puuhommia. Ne ovat nyt sitten tauolla. Hän teloi kätensä muutama viikko sitten, eikä kädellä nyt tehdäkkään juuri mitään. Ruhjevammoja ja jotain murtumien esiasteita kädessä on ja kivut pitävät huolen siitä, että käden malttaa antaa olla levossa. Toivotaan, että paranee pian! 

Koivuja lämmityspuuksi

Tipuset ovat kasvaneet hyvin. Lotta ei voi sietää tipusia ja yrittää nokkia niitä verkon läpi jatkuvasti. Kertaalleen päästettiin Lottakin tipujen kanssa ulkoilemaan samaan aikaan, mutta samantien nokkasi yhtä tipusista. Olettaisin, että tietynlainen nokkaisu liittyy kanojen väliseen arvojärjestyksen luomiseen ja Marttakin näytti tipuille, että hän on pomo. Sen jälkeen oli ihan rauhallinen. Lotan vauhkoilussa on kuitenkin jotain aivan erilaista ja välillä pelkään sen saavan itse jonkun slaagin, kun hörhöttää niin hurjan näköisesti pitkin verkon reunaa. Toivon, että sekin rauhoittuu. Yksi tipusista näyttää olevan kukko, joten elättelen toiveita, että se kasvaessaan saisi lauman kuriin. Onko ihan utopinen ajatus?

Maatiaiskanat

Kukko-tipu

Tälläisiä kuulumisia meille tällä kertaa. Näistä postauksista näyttää aina tulevan ihan hirmuisen pitkiä. Jaksoitko lukea kokonaan? 

Muut sarjaan osallistuneet bloggaajat ja heidän tämän hetken kuulumiset löydät blogin nimeä klikkaamalla

Korpinkiven tupa
Korkeala
Rakkautta ja maan antimia
Villa Koira
Mrs Sinn
Riippumattomammaksi