Upeita tauluja kotiin suola- ja silkkipaperimaalauksella. DIY!

Kuinka moni tunnustaa ajattelevansa, ettei osaa tehdä taidetta, eikä voisi kuvitellakkaan laittavansa omia taideteoksiaan seinälle? Usein ihmisillä on valtavan suuri kynnys alkaa tekemään kuvataidetta, koska vastassa on seinä, jossa lukee: EN MINÄ OSAA! Mutta hei, kyllä sinä osaat! Ei tarvitse osata piirtää tai maalata valokuvamaisesti osatakseen tehdä upeaa taidetta! 

Kerroinkin tarvitsevani meidän aulan seinään tauluja ja siitä tämä Taika-taulujen sarja sai ideansa. Ensin tehtiin suolamaalausta ja "taika-maalausta" kynttilän avulla. Löydät niiden teko-ohjeen tästä klikkaamalla. Tälläiset teokset syntyivät, kun käytettiin peitevärejä, suolaa ja kynttilää.





Tällä viikolla kokeiltiin silkkipaperimaalausta. Tämä on aivan ihanaa ja suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Sopii kaiken ikäisille! Onnistuu lapsiltakin, mutta on mukavaa puuhaa myös aikuiselle! Ensin revittiin silkkipaperia pienemmiksi paloiksi.




Vesiväripaperille suihkutettiin suihkupullon avulla vettä. Kastella voi tottakai myös pensselillä! Märälle paperille laitettiin silkkipaperipalat. Silkkipaperi alkaa kastuessaan heti irrottamaan väriä, joten sormet tuppaavat vähän värjääntymään. Kun palat on aseteltu, työ kastellaan vielä suihkupullolla kauttaaltaan.




Valmista! Nyt vain odotellaan kuivumista!




Taika halusi tehdä toisenkin työn. Tähän kokeiltiin vähän suurempia silkkipaperinpaloja. Ja niiden päälle laitettiin sormisuolaa. Halusin nähdä, miten suola vaikuttaa tässä tekniikassa.




Kun työt kuivuvat, silkkipaperit otetaan pois. Tälläiset lopputulokset tulivat!




Tässä työssä on käytetty suolaa, joka näkyy aika kivana kuviointina.




Itse kokeilin laittaa suolan silkkipaperin alle ja päälle vain yhden ison mustan silkkipaperipalan. Suola nosti silkkipaperia ja siksi keskelle jäi tuollainen valkoinen alue. Toimii näköjään näinkin.




Tykkään näistä todella paljon. Ja ihan kuka tahansa pystyy tekemään näitä <3 Varmasti jää tekijälle hyvä mieli ja kokee onnistuneensa. Kauniita ainakin minun mielestäni :) 







Kukkajuurakoiden ja -sipulien talvisäilytys



Kerroinkin nostaneeni jo hollanninkurjenmiekkojen ja kukkineiden gladiolusten sipulit maasta ylös. Samoin tein kruunuvuokkojen ja onnenapiloiden juurakoille.  Annoin niiden kuivahtaa  viikon verran. Kruunuvuokkoja näyttää olevan myös melko monessa valmiissa syyssipuli-sekoituksessa, vaikkakaan ne eivät oikein Suomen talvesta selviä. Talvehditan myös ne kellarissa.




Eilen katkoin varret ja laitoin sipulit ja juurakot turpeen sekaan. Itse talvehditan nämä kellarissa. Viime talvena kellarissa tuppasi olemaan vähän ahdasta, kun kaikki lajikkeet olivat eri ämpäreissä. Väritkin menivät sekaisin, kun eri värejä oli samassa ämpärissä. Tänä vuonna ajattelin kokeilla, jospa onnistuisin laittamaan sipulit ja juurakot talvehtimaan siten, että tietäisin vielä keväälläkin, mikä mikin on. Eri kasvit tunnistan kyllä sipuleista tai juurakoista, mutta väritkin olisi kiva olla tiedossa, kun suunnittelee, mihin niitä istuttaa.

Laitoin ämpärin pohjalle turvetta parin sentin kerroksen ja laitoin sen päälle hollanninkurjenmiekan sipulit. 



Sipulien päälle laitoin vielä turvetta siten, että sipulit hyvin peittyivät ja päälle vielä lapun, jossa luki, mitä turpeen seasta löytyy. 




Sitten laitoin taas turvetta ja gladiolusten sipulit. Ja taas merkitsin paperilla, mitä ja minkä värisiä sipuleita löytyy. Tällä tavalla kerroksittain täytin ämpärin ja lopuksi vielä kirjoitin ämpärin kylkeen, mitä se sisältää. Tällä tavalla meinasin loputkin sipulit ja juurakot talvehdittaa. Talvella käyn muutaman kerran lirauttamassa ämpäreihin tilkkasen vettä. Ensi keväänä sitten nähdään, pysynkö kärryillä, mitä aarteita turpeesta löytyy. 




Vielä näyttää kellarissa mukavan tyhjältä, mutta luulen sen täyttyvän lähiviikkojen aikana melko täyteen.  Loput gladiolukset nostan vasta kukinnan loputtua, ellei sitten halla kerkeä ennen sitä. Daaliat nostan vasta, kun ensimmäinen halla on mustuttanut varret. Vaikka manpäälliset osat paleltuvat, juurakot ovat hyvässä suojassa maan sisällä.

Minulla on tuosta kellarista vasta yhden talven kokemus, mutta viime vuonna lämpötila laski alimmillaan  + 4 asteeseen. Kosteus sen sijaan meinasi olla ongelma. Ilmanvaihto ei oikein tuolla toimi. En kuitenkaan meinannut mitään kalliita järjestelmiä sinne alkaa laittamaan, mutta kokeilen kosteudenpoistajaa. Saa nähdä riittääkö se. 




Olen kokeillut gladiolusten ja daalioiden säilömistä myös sanomalehteen käärittynä, mutta daaliat kuivahtivat liikaa. Turpeen seassa sen sijaan ne ovat säilyneet hyvin. Luin, että kosteassa kellarissa daalian juurakot voisivat säilyä ihan vain laatikkoon laitettuna. Taidan kokeilla yhdellä juurakolla, miten meidän kellarissa se tapa toimii. Muut pääsevät kyllä hyväksi todettuun turvesäilytykseen. 

Joko sinä olet aloittanut kasvien talvisäilytykseen laiton? Ja missä sinä säilytät sipulit ja juurakot?

Tyttö tarinoiden takana

Olen esitellyt lapseni teille ja pohtinut, olisiko aika esitellä itsenikin. Kerron teille arjestani, mutten ole tainnut oikein kertoa, kuka minä olen. Ehkäpä olisi nyt sitten senkin aika... 

Minä siis olen Hillevi ja olen toistaiseksi 31-vuotias. Olen kolmen lapsen äiti, vaikkakin perheeseen kuuluu 5 lasta. Ja yhden HerraMiehen vaimo! Ammateiltani olen kuva-artesaani ja lähihoitaja. Kuva-artesaaniksi opiskelin silloin, kun muutin Kouvolaan aikanaan. Sillä ammatilla ei juurikaan töitä ole löytynyt ja siksipä lähdin opiskelemaan lähihoitajaksi ja valmistuin 2012. 

Olen kaikki tai ei mitään-tyyppi, eli kun hurahdan johonkin, hurahdan täysillä. Puutarhaharrastus kuulunee näihin hurahduksiin ja se onkin jatkunut jo 13 vuotta. Puutarhoja on mahtunut vuosien varrelle useita, mutta toivottavasti tämä on nyt  se "minun viimeinen". 

Muita rakkauden kohteitani on askartelu ja kaikenlainen näpertely, korujen teko (vaikken itse niitä osaa käyttääkään), lukeminen, musiikin kuuntelu ja leipominen. Harrastuksiani rajoittaa akkommodaatioaspasmi, joka tekee sen, että lähityöskentely aiheuttaa ihan hirveän päänsärkyn ja pahoinvoinnin. Sen vuoksi silmäni ovat myös tosi valoherkät ja joudun käyttämään lippistä aina ulkona ollessani, samoin usein aurinkolaseja. Lippikseni ovat kuulema kauheita :D 


On muuten yllättävän vaikeaa kertoa itsestään. Yleensä kerron aina lapsistani ja puuhailuistamme. Joskus sitä itsekkin ihan pohtii, että kuka minä itse olen, jos en ajattele rooliani äitinä, vaimona tai työntekijänä.  

Olen myös siis pohdiskelija. HerraMies aina nauraakin, kun aloitan lauseen: olen pohdiskellut, tai ajattelin, että... En pysty ottamaan asioita vain asioina, vaan mietin, käännän ja väännän niitä ajatuksissani moneen kertaan. Joskus teen jopa itseni sillä ihan hulluksi, usein myös HerraMiehen. Onneksi tämäkään piirre ei ole huumorin yläpuolella, vaan sillä saadaan hyvät naurut aikaiseksi hyvin usein. Ja koska tiedostan tämän, pystyn järjellä joskus kumauttamaan yli-pohdiskeliaani ja lopettamaan liiallisen ajattelun. Toisaalta taas, ajoittain pääni on niin täynnä ajatuksia, ettei ne hiljene edes nukkuessa ja näen niistä uniakin. 




Minulla on uskomattoman upea yliminä, joka jaksaa juosta, joka pystyy kieltäytymään herkuista, joka on siisti, joka on sosiaalisesti tosi taitava ja joka jaksaa mitä vain. Valitettavasti tämä yliminä ja todellinen-minä emme kohtaa. Mutta toisaalta, yliminäni kuulostaakin usein tosi tylsälle tyypille, joten ei se haittaa ;)

Olen joskus maininnut Taikan tuntoaistin yliherkkyydestä. Itselläni tämä on myös. Inhoan siis kaikkia uusia vaatteita ja mitä stressaavampi tilanne, sitä hirveämmiltä vaatteet tuntuvat. Pukeudun siis useimmiten tuttuihin, hyväksi koettuihin huppareihin (joita HerraMies väittää omikseen, mutta todellisuudessa ne ovat minun, ainakin nykyään) ja lökäreihin. Tiedän, etten ole tyylikäs, mutta mielummin tyylitön kuin ahdistunut. 




Rakastan pelleilyä ja meillä on tapana heittäytyä ajoittain mahdottomiin teatraalisiis-meininkeihin, joihin osallistuu koko perhe. Hassuttelu, hupsuttelu ja saivartelu on se meidän juttu. Epäilemättä olemme välillä tosi rasittavia! Olemme rasittavia välillä itsemmekin mielestä, emmekä silti osaa lopettaa :D


Olen kuin näkkileipä, pieni ja pyöreä. Yliminäni muuten ei todellakaan ole (hällä on mahdottoman pitkät koivet ja kapea vyötärö)! Mutta olemme HerraMiehen kanssa yhteistuumin päätyneet siihen, että maalaismuijan pitääkin olla sellainen, ettei heti tuulessa kaadu (eikä kuole nälkään, jos sato sattuu jäämään pieneksi).

Ja kyllä, vaikkei tämän tekstin perusteella uskoisi, osaan olla halutessani myös ihan asiallinen tyyppi. Kotona en useimmiten vaan halua. Haluan että elämä on hauskaa, kivaa ja mukavaa ja siihen sisältyy paljon naurua, paljon tunteita ja paljon hyvää. 

Tälläinen tyttö on siis Maatiaiskanasen Elämää-blogin takana silloin kun kertoo asiat, niinkuin kertoisi ne todellisessa-elämässä, ilman pohdintaa kirjakielestä tai sopivasta tyylistä kirjoittaa.  

Kohta pakkaan taas asiallisen minäni matkaan mukaan ja lähden töihin. Mukavaa, hassun hauskaa ja höpönlöpön päivää Sinulle <3 

Satokauden suuret tunteet

Tänä kesänä olen käynyt suurimmat tunnemyllerrykset hyötypuutarhan suhteen kuin koskaan aiemmin. Suurista odotuksista valtaviin pettymyksiin ja taas uusiin odotuksiin, välillä höystettynä upeilla onnistumisen kokemuksilla.  Luulen, etten ole ainoa tarhuri, joka on myllerryksiä tuntenut. 

Tänään siivosimme Ilonan kanssa kasvihuoneista tomaatinraadot. Puolen vuoden odotukset, työt ja lopulta myöntäminen, ettei homma ihan onnistunut, tuntui kieltämättä vähän pahalta. Mutta siitä mentiin yli, kun oli aika tehdä ruokaa. Jotenkin se hetki, kun ruuaksi on pääsääntöisesti omakasvattamia tuotteita, saa tämän ihmisen tuntemaan niin suurta onnea, ettei siihen hetkeen mahdu yksikään epäonnistumisen murhe.



Lihapullat olivat ihan eineksiä, mutta muutoin lautanen koostui itse kasvattamista tuotteista. Hjam! Ja niin rakastan tuota värienkirjoa! Sinisistä perunoista tuli hauskan väristä muussia. Huiman värisiä olivat perunat myös sisältä.




Siinnä on tämän kauden loput kurkut ja kesäkurpitsat. Paprikoita jäi vielä muutama.




Tomaateista vielä osa jäi kasvihuoneeseen odottelemaan, jospa kerkiäisivät kypsymään ja saisin niistä siemenet talteen. Hyvin harvassa on tänä vuonna olleet omat tomaatit. Jos tämä olisi ensimmäinen tomaattivuoteni, niin saattaisi jopa jäädä viimeiseksi. Onneksi ei ole. Ja katseet on tomaattien suhteen täysin jo ensi vuodessa <3 Osa tomaateista kerättiin raakana ja tuotiin sisälle kypsymään.

Vesimelonien suhteen myös koin pettymyksen. Kasvatin itse taimet siemenestä ja lähtivät hyvin kasvuun. Kesäkuun alussa vein taimet pieneen kasvihuoneeseen, kun näytti, että kelit suosivat. Sen jälkeen alkanut kylmyys romahdutti kasvun pitkäksi aikaa. Sitten kun kasvu alkoi ja vesimelonit alkoivat kukkimaan, pölytys onnistui hyvin. Ja kuitenkin kausi loppui kesken. Kaksi vesimelonia odotin saavani. Toinen halkesi ja toisen otin tänään sisälle tarkoituksena, että maistamme koko porukka siitä pienet palat. Noh, kuinkas paljon pistetään kellekkin?



Viime vuonna saimme suunnilleen samankokoisen melonin ja siinnä oli jopa jotain syötävää sisällä. Ei mennyt nyt ihan homma putkeen. Mutta ensi kesänä onnistutaan jo lähes tulkoon varmasti, eikö niin? ;)

Herneistä saatiin paljon satoa ja Taika rakasti omakasvattamia herneitä ihan valtavasti. Torin eikä kaupan herneet kelvanneet juuri ollenkaan, mutta omia piti käydä napsimassa aina kun ulos mentiin. Myös kesäkurpitsasta saatiin tehdä hilloa ja lapset söivätkin niitä jonkin verran. Kesäkurpitsa onnistumisista ja hernemaisteluista löytyy postaus täältä. Tuolta löytyy myös ohje kesäkurpitsa-sitruunahillon tekoon. Suosittelen kokeilemaan! 

Omalta kohdaltani parhaat onnistumiset koin mehunteosta ja härkäpavuista. Uusia juttuja itselleni molemmat <3 Härkäpapupihvien ihan mielettömän hyvän ohjeen löydät täältä. Tuolta löytyy myös tosi näppärä keino kerätä karviaiset talteen.  Tein myös karviaisista mehua, joka oli myös tosi hyvää! Siitä lisää täältä

Perunoita saatiin monelle aterialle ja osa on vielä maassakin. Useampia lajeja ja tarkoitus olisi pitää pienet pottu-maistiaiset vielä syksyn aikana oman perheen kesken. Jännä nähdä, löytyykö mausta kuinka paljon eroavaisuuksia. 

Sipuleita myös kasvatettiin itse ja onnistuivat hyvin kosteasta kesästä huolimatta. Samoin erilaisia porkkanoita ollaan maisteltu. Hjam. Ja edelleen, tykkään noista väreistä:



Lilat ovat mielestäni herkullisimman makuisia kypsentämättömänä. Valkoiset olivat melko mietoja maultaan. Keltaiset ja oranssit olivat melko samankaltaisia. Lapsia nämä vähän kummastuttivat karjalanpaistin joukossa ;) 

Punajuuret vielä odottavat maassa. Niiden suhteen olen melko skeptinen. Pieneltä näyttää. Sen sijaan pensaspavut näyttävät onnistuvan. Yin Yang ja Borlotto firetogue näyttävät mielenkiintoisilta. En tiedä, osaanko alkaa niistä ruokaa laittamaan, mutta ehkäpä kuivaan muuhun käyttöön. Niistä lisää myöhemmin :)

Ensi vuonna sitten uusia yrityksiä. Vaikka välillä on harmittanut ja suorastaan itkettänyt, niin silti on semmoinen olo, että tätä lisää ja aina vaan enemmän. Jokainen pienikin onnistuminen on korvannut useamman epäonnistumisen! 

Makoisaa satokautta Sinulle <3 

Ihana syysviikonloppu

Ompas ollut ihana viikonloppu! Perjantaina juhlittiin ystävän kanssa sitä, että ollaan oltu ystäviä jo 10 vuotta. Siihen aikaan on mahtuvat paljon kaikenlaisia elämänkoukeroita. Muisteltiin menneitä ja naurattiin itsellemme lisävuosia paljon. Ystävyys <3

Lauantaina ja sunnuntaina ollaan nautiskeltu Taikan ja HerraMiehen kanssa rauhallisesta viikonlopusta ja upeista keleistä. Tein pienen syysistutuksen. Syksyksi en aio muita kukkaistutuksia tehdä, kuin tämän yhden pikkuisen. Kanervat ovat kyllä ihania, mutta luulen, että jätän nekin tänä vuonna hankimatta.



Nostin jo hollanninkurjenmiekkojen ja kukkineiden gladiolusten sipulit ylös ja laitoin kuivumaan. Pitäisi käydä ostamassa turvetta.  Sipulit laitan ämpäreihin turpeeseen ja sitten vien kellariin odottelemaan ensi kevättä. Suurin osa gladioluksista vielä kukkii, joten niiden sipuleiden nosto saa vielä odotella kaikessa rauhassa. Samalla kitkin vielä rikkaruohot ja tein suunnitelmia, mihin syyssipuleita istuttelen. 








Tähän laitan tulppaaneita. Näyttääkin olevan hyvin tilaa, kun poistin suurimman osan päivänkakkaroista. Tykkään niistä kyllä, mutta liika on liikaa. Niiden tuoksu on itselleni vähän liian voimakas, joten siirsin niitä vähän kauemmaksi tontilla.



Gladiolukset jaksavat kukkia.










Olen nyt monta viikkoa ihastellut muiden bloggaajien tekemiä kransseja. Tänään päätin kokeilla ja noh... Sanotaanko näin, että olen kokemusta rikkaampi. Oppirahatkin tuli maksettua, joten ehkä seuraava onnistuu jo paremmin. Tein pohjan terijoensalavan oksista ja koristelin kranssin pihlajanmarjoilla ja purppuraheisiangervon lehdillä. Tämä näytti oikein hyvältä aluksi. Kävin syömässä ja sitten otin kuvat. Ei ihan nuo heisiangervon lehdet kestäneet siten, kuten oletin. Nehän alkoivat kuihtumaan aivan välittömästi. Mutta ajattelin nyt antaa niiden kuivua ja katsoa sitten, päätyykö kranssi samantien kanojen ruuaksi vai saako jäädä oveen "koristeeksi". Kuvissa tämä näyttää vielä hurjemmalle kuin oikeasti :D Mutta kaikkea ptää kokeilla ja tämä oli minun ensimmäinen kranssini. Ensin meinasin pitää tämän ihan omana "salaisuutenani", mutta päätin kuitenkin jakaa tämän teidän kanssa ;) 





Tehtiin vielä iltaherkuksi HerraMiehen kanssa omien puiden omenoista piirakkaa. Ilona ja Julia kotiutuvat juuri sopivasti herkuttelemaan. Eivät pistäneet ollenkaan pahakseen, kun oli tuoretta omppupiirakkaa tarjolla ;) Jotenkin tässä kauden ensimmäisessä piirakka on niin mahtava fiilis, ettei sitä voi edes sanoinkuvata. Etenkin tänä vuonna nautti kyllä jokaisesta suupalasta ihan täysillä. Omenoita tulee melko vähän, eli näitä herkkuja ei hirveän montaa kertaa saa tehtyä.




Huomenna Ilonalla on päivätyökeräys-päivä. Hurja sanahirviö! Tyttö on siis kotona (voisi olla jossakin muuallakin toki) ja tekee töitä. Palkaksi annetaan 15 euroa, joka päätyy osin hyväntekeväisyyteen ja osin keväällä tehtävään luokkaretkeen. Mielestäni tämä on tosi kiva ja hyvä idea. Huomenna on ohjelmassa kesäkukkien poiskorjausta ja pikkusipuleiden istutusta. Vähän meinasin, että alottaisimme kasvihuoneen siistimistäkin. Pihatöitä kyllä riittää yllinkyllin, joten tuskin aika käy pitkäksi :) 

Taas on hyvä aloittaa uusi viikko. Kertakaikkisen ihana ja akkuja lataava viikonloppu takana.  Mitä Sinä teit viikonloppuna? Toivottavasti se sujui hyvin! Mukavaa alkavaa viikkoa! <3

Tänään onnettaren suosiossa on...

Maatiaiskanasen Elämää-blogin facebook sivustolla oli käynnissä arvonta, jonka palkintona oli ihana aikuisten värityskirja. Tänään kauneusunien jälkeen onnetar pääsi tositoimiin...

Ensin sekoitellaan ahkerasti.



Ja sitten käsi arpasankoon...



Ja sitten luetaan voittaja!



Lukeminen on vielä vähän hankalaa, joten autetaanko vähän?



Onnittelupeukutus Anu Anttila <3 Voittajalle laitan ihan hetken kuluttua viestin voitosta :) Mukavaa torstaita!


Suolamaalaus

Olen ajatellut, että meidän aulan seinä tarvitsisi jonkin maalauksen tai tilkkutyön. Mitään sopivaa en ole siihen kuitenkaan löytänyt. Meinasin jo tilata siihen jonkin julisteen, joka vaikuttaisi sille kuin tilassa olisi ikkuna, jonka takana on kaunis maisema. Koin mieleiset julisteet kuitenkin turhan arvokkaiksi. Sitten mieleeni tuli, että olen ostanut aikoinaan A3 kokoisia kehyksiä ja haluan laittaa niihin Taikan tekemää taidetta. Ja nämä teokset sitten laitetaan aulaan. 

Vaikka Taika tekeekin aivan ihania vesivärimaalauksia, ajattelin, että tauluissa voisi olla jotain vähän erilaisempia tekniikoita. Suolamaalaus sopii mielesi hyvin tuollaiselle pienellekkin taiteilijalle. Sitä pääsi tyttö sitten kokeilemaan ja tykästyi kovasti.

Ensin paperi maalataan vesi- tai peiteväreillä. Me käytimme nyt peitevärejä tällä kertaa, koska suola vie väriä jonkin verran. Peitevärin kanssa suolan tekemät kuviot näkyvät selvemmin.


Lapsen kanssa askartelu


Kun paperi on maalattu, ripotellaan suolaa paperin pinnalle. Yleensä olen käyttänyt karkeaa merisuolaa, mutta koska sitä ei ollut, käytimme sormisuolaa. Sekin on rakeista. Toki tähän käy tavallinenkin suola, mutta sen tekemät kuviot ovat ihan erilaisia. Sormisuolassa on erikokoisia kiteitä, joten sillä saa kivan näköisen pinnan.


Suolamaalaus


Suolan laiton jälkeen työn annetaan kuivua kunnolla.

Taika halusi maalata vielä lisää ja kysyin, haluaako hän tehdä taas "taika-maalausta" kynttilän avulla. Tätä Taika on tehnyt ennenkin. Ohjeet "taika-maalaukseen" löytyy täältä. Kun minun mielestäni työ oli valmis, Taika ilmoitti haluavansa laittaa tähäkkin suolaa. Ja tottakai taiteilija sai itse päättää, joten näin tehtiin.


Maalaaminen on kivaa


Kun maalaus kuivuu, suolat rapsutellaan pois. Osa suolakiteistä jää kiinni, mutta se ei haittaa. Toinen jäi vielä kuivumaan, mutta tässä tämä kollaasi:


Suolamaalausta ja kynttiläkuviointia


Ihania nämä suolan tekemät kuviot:


Suolamaalaus



Lisää kivoja askarteluja: 




Koulukuvaus valmisteluita ja kynttilöiden koristelua

Suunnitelmissa oli käydä krookusten istutukseen, kun Taika käy unille, mutta askartelu veti enemmän puoleensa. Aloittelin maalaamaan pientä lintumökkiä, jonka ostin tiimari reissulta. Se jäi vielä vaiheeseen. Koristelin myös muutamat kynttilät servettitekniikalla, josta löytyy lisätietoa täältä. Tuolta löytyy ohjeet, miten kynttilöitä voi koristella serveteillä. 



Nämä vien äidilleni, kun menemme kyläilemään. Hän tykkää kynttilöistä ja orvokeista todella paljon. Vähän kesäiset näin syksyllä, mutta luulen, että saaja tykkää kuitenkin.





Julialla on huomenna koulukuvaus, joten ei auttanut kuin pistää hiustenleikkuukone hurisemaan. Ei uskoisi, että tämäkin neiti on joskus ollu pieni prinsessa, jolla oli hulmuavat pitkät vaaleat kutrit :D Silloin itsellenikin oli tärkeää, että tytöllä on pitkät, nätit hiukset, enkä olisi voinut kuvitellakkaan, että itse "kynin" tyttäreni hiukset lyhyiksi. Nykyään arvostan sitä, että Julia uskaltaa olla juuri sellaisessa hiustyylissä, mistä itse tykkää :) Leikkaan myös HerraMiehen hiukset, mutta muut perheenjäsenet eivät anna minun koskea hiuksiinsa. Pelkureita ;) 



Puutarha alkaa näyttämään jo hyvin syksyiseltä. Haravointiakin pääsisi jo aloittelemaan. Tammi on tiputellut lehtiä jo jonkin aikaa ja nyt alkaa vaahterakin luopumaan lehdistään. Odottelisi nyt kuitenkin ruskaa ensin :) Niin kuin olen kertonut, en ole syksy-ihminen, mutta ruskasta tykkään kovasti.  Nautitko sinä syksystä? Jos et, niin mitkä ovat sinun keinosi "selvitä" syksystä? 

Syyshortensiat piristävät itseäni näin syksyn keskellä!






Mukavaa tiistai-iltaa Sinulle <3


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...