Olen esitellyt lapseni teille ja pohtinut, olisiko aika esitellä itsenikin. Kerron teille arjestani, mutten ole tainnut oikein kertoa, kuka minä olen. Ehkäpä olisi nyt sitten senkin aika...
Minä siis olen Hillevi ja olen toistaiseksi 31-vuotias. Olen kolmen lapsen äiti, vaikkakin perheeseen kuuluu 5 lasta. Ja yhden HerraMiehen vaimo! Ammateiltani olen kuva-artesaani ja lähihoitaja. Kuva-artesaaniksi opiskelin silloin, kun muutin Kouvolaan aikanaan. Sillä ammatilla ei juurikaan töitä ole löytynyt ja siksipä lähdin opiskelemaan lähihoitajaksi ja valmistuin 2012.
Olen kaikki tai ei mitään-tyyppi, eli kun hurahdan johonkin, hurahdan täysillä. Puutarhaharrastus kuulunee näihin hurahduksiin ja se onkin jatkunut jo 13 vuotta. Puutarhoja on mahtunut vuosien varrelle useita, mutta toivottavasti tämä on nyt se "minun viimeinen".
Muita rakkauden kohteitani on askartelu ja kaikenlainen näpertely, korujen teko (vaikken itse niitä osaa käyttääkään), lukeminen, musiikin kuuntelu ja leipominen. Harrastuksiani rajoittaa akkommodaatioaspasmi, joka tekee sen, että lähityöskentely aiheuttaa ihan hirveän päänsärkyn ja pahoinvoinnin. Sen vuoksi silmäni ovat myös tosi valoherkät ja joudun käyttämään lippistä aina ulkona ollessani, samoin usein aurinkolaseja. Lippikseni ovat kuulema kauheita :D
On muuten yllättävän vaikeaa kertoa itsestään. Yleensä kerron aina lapsistani ja puuhailuistamme. Joskus sitä itsekkin ihan pohtii, että kuka minä itse olen, jos en ajattele rooliani äitinä, vaimona tai työntekijänä.
Olen myös siis pohdiskelija. HerraMies aina nauraakin, kun aloitan lauseen: olen pohdiskellut, tai ajattelin, että... En pysty ottamaan asioita vain asioina, vaan mietin, käännän ja väännän niitä ajatuksissani moneen kertaan. Joskus teen jopa itseni sillä ihan hulluksi, usein myös HerraMiehen. Onneksi tämäkään piirre ei ole huumorin yläpuolella, vaan sillä saadaan hyvät naurut aikaiseksi hyvin usein. Ja koska tiedostan tämän, pystyn järjellä joskus kumauttamaan yli-pohdiskeliaani ja lopettamaan liiallisen ajattelun. Toisaalta taas, ajoittain pääni on niin täynnä ajatuksia, ettei ne hiljene edes nukkuessa ja näen niistä uniakin.
Minulla on uskomattoman upea yliminä, joka jaksaa juosta, joka pystyy kieltäytymään herkuista, joka on siisti, joka on sosiaalisesti tosi taitava ja joka jaksaa mitä vain. Valitettavasti tämä yliminä ja todellinen-minä emme kohtaa. Mutta toisaalta, yliminäni kuulostaakin usein tosi tylsälle tyypille, joten ei se haittaa ;)
Olen joskus maininnut Taikan tuntoaistin yliherkkyydestä. Itselläni tämä on myös. Inhoan siis kaikkia uusia vaatteita ja mitä stressaavampi tilanne, sitä hirveämmiltä vaatteet tuntuvat. Pukeudun siis useimmiten tuttuihin, hyväksi koettuihin huppareihin (joita HerraMies väittää omikseen, mutta todellisuudessa ne ovat minun, ainakin nykyään) ja lökäreihin. Tiedän, etten ole tyylikäs, mutta mielummin tyylitön kuin ahdistunut.
Rakastan pelleilyä ja meillä on tapana heittäytyä ajoittain mahdottomiin teatraalisiis-meininkeihin, joihin osallistuu koko perhe. Hassuttelu, hupsuttelu ja saivartelu on se meidän juttu. Epäilemättä olemme välillä tosi rasittavia! Olemme rasittavia välillä itsemmekin mielestä, emmekä silti osaa lopettaa :D
Olen kuin näkkileipä, pieni ja pyöreä. Yliminäni muuten ei todellakaan ole (hällä on mahdottoman pitkät koivet ja kapea vyötärö)! Mutta olemme HerraMiehen kanssa yhteistuumin päätyneet siihen, että maalaismuijan pitääkin olla sellainen, ettei heti tuulessa kaadu (eikä kuole nälkään, jos sato sattuu jäämään pieneksi).
Ja kyllä, vaikkei tämän tekstin perusteella uskoisi, osaan olla halutessani myös ihan asiallinen tyyppi. Kotona en useimmiten vaan halua. Haluan että elämä on hauskaa, kivaa ja mukavaa ja siihen sisältyy paljon naurua, paljon tunteita ja paljon hyvää.
Tälläinen tyttö on siis Maatiaiskanasen Elämää-blogin takana silloin kun kertoo asiat, niinkuin kertoisi ne todellisessa-elämässä, ilman pohdintaa kirjakielestä tai sopivasta tyylistä kirjoittaa.
Kohta pakkaan taas asiallisen minäni matkaan mukaan ja lähden töihin. Mukavaa, hassun hauskaa ja höpönlöpön päivää Sinulle <3