Tiiu, Puutarhahetki-blogista heitti minua kivalla haasteella, joka on Parasta aikaa -blogin Tarjan alulle laittama. Koppi otettu, kiitos Tiiu! Joku muukin haastoi minut tähän, mutta häpeäkseni joudun myöntämään, etten muista kuka, enkä löydä sitä kommenttia mistään, kuka sen haasteen laittoi. Joten, jos tunnistat itsesi, niin vinkkaa. Ja anteeksi tämä hömelyyteni! Puun päivän (27.9.) kunniaksi aloitetun haasteen tarkoitus on kertoa itselle merkityksellisestä tai kauniista puusta.
Olen nyt pyöritellyt päässäni tätä haastetta monta viikkoa ja pohtinut, mistä puusta kirjoitan. Kuitenkin päädyin lähestymään aihetta vähän toisella tavalla...
Joitakin vuosia sitten en ollut ollenkaan puu-tarhuri. Suht pienillä kaupunkitonteilla tuntui, että suurin osa puista oli liian isoja ja siten häiritseviä; neulasia, liikaa varjostamista, roskaamista jne. Kuinka typerä olenkaan ollut! Kun muutimme tänne, aloin pikku hiljaa enemmän ja enemmän rakastumaan puihin.
Ihan ensimmäiseksi ihastuin hevoskastanjoihin. Olen niistä aina välillä täällä maininnutkin. Kun tulimme tänne ensimmäisen kerran käymään, olin ihan innoissani, kun huomasin nämä upeat puut. Ja vähän hämmentynytkin, kun ne olivat mielestäni niin eksoottisia. Keväällä yllätyin hevoskastanjoiden kukinnan kauneudesta ja syksyllä syysvärityksen upeudesta. Täältä löytyy postauskin aiheesta.
Olen nyt pyöritellyt päässäni tätä haastetta monta viikkoa ja pohtinut, mistä puusta kirjoitan. Kuitenkin päädyin lähestymään aihetta vähän toisella tavalla...
Joitakin vuosia sitten en ollut ollenkaan puu-tarhuri. Suht pienillä kaupunkitonteilla tuntui, että suurin osa puista oli liian isoja ja siten häiritseviä; neulasia, liikaa varjostamista, roskaamista jne. Kuinka typerä olenkaan ollut! Kun muutimme tänne, aloin pikku hiljaa enemmän ja enemmän rakastumaan puihin.
Ihan ensimmäiseksi ihastuin hevoskastanjoihin. Olen niistä aina välillä täällä maininnutkin. Kun tulimme tänne ensimmäisen kerran käymään, olin ihan innoissani, kun huomasin nämä upeat puut. Ja vähän hämmentynytkin, kun ne olivat mielestäni niin eksoottisia. Keväällä yllätyin hevoskastanjoiden kukinnan kauneudesta ja syksyllä syysvärityksen upeudesta. Täältä löytyy postauskin aiheesta.
Olen kertonut aiemmin myös vanhasta tammesta, joka kasvaa porttimme pielessä sekä suuresta vaahterasta, joka toimii päivänvarjonakin. En sen enempää näistä enää kirjoita kertausta, mutta täältä löydät niistä postauksen. Etenkin tuo vanha tammi on sulattanut sydämeni. Se on tarinan mukaan elänyt jo lähes 100 vuotta paikoillaan. Mainitsen nämä erikseen sen takia, että minua vähän huvitti, kun eräs puunkaataja oli todennut puista, että olisi hyvä muistaa, että nämä ovat kasvaneet paikoillaan jo ennen meidän syntymää. Tiedättekö, minua ei enää huvita ollenkaan tuo lause, vaan olen ymmärtänyt sen tarkoituksen. Ihan totta, kuka minä olen määräämään, että joku puu onkin yht äkkiä väärässä paikassa ja se joudetaan kaatamaan? En vieläkään niin "puunhalaaja" ole, etteikö puita saisi kaataa, mutta pohdin kyllä huomattavasti pidempään nykyään ennen "kaatomääräyksen" antoa.
Ennen tänne muuttoa en arvostanut tuijia oikeastaan mitenkään. Vasta nyt olen ymmärtänyt niiden arvon! Talvellakin ne tuovat vihreyttä ja muistuttavat värillään tulevasta kesästä. Ympäri vuoden ne kaunistavat puutarhaamme ja tarjoavat näkösuojaa.
Kuuset olivat suorastaan typeriä puita mielestäni. Pakko myöntä, että tällä hetkellä minua vähän hävettää kirjoittaa tätä postausta... Edelliset omistajat olivat istuttaneet tänne erilaisia kuusia, enkä tunnista niitä vieläkään, mutta olen aivan ihastuksissani, kuinka upeita puita ne ovatkaan ja kaikki yksilöllisiä. Ja kävyt, voi miten ihania niiden kävyt ovatkaan! Ja jälleen tämä sama kuin tuijien kohdallakin; talvinen vihreys! Sitä todella kaipaa. Olen tykästynyt myös lehtikuusiin, vaikkeivat ne tarjoakkaan suojaa talvisin, eikä vihreyttä.
Hedelmäpuut ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Tie sydämeen käy vatsan kautta? Niille tuntuu aina löytyvän puutarhassa tilaa.
Puiden monimuotoisuus on kerta kaikkisen upeaa. Itselläni ei ole yhtä ja ainoaa merkityksellistä puuta, vaan pienin askelin puut ovat vallottaneet sydämeni ja olen ymmärtänyt, kuinka kauniita ja upeita ne ovat. HerraMies nykyään aina vähän naureskeleekin, että mitä hänen vaimolleen on tapahtunut, kun ennen kaikki mahdolliset puut olisi joutanut kaatamaan ja nykyään suojelen niitä. Mutta hei, mitä tämäkään maisema olisi ilman puita?
Ennen tänne muuttoa en arvostanut tuijia oikeastaan mitenkään. Vasta nyt olen ymmärtänyt niiden arvon! Talvellakin ne tuovat vihreyttä ja muistuttavat värillään tulevasta kesästä. Ympäri vuoden ne kaunistavat puutarhaamme ja tarjoavat näkösuojaa.
Kuuset olivat suorastaan typeriä puita mielestäni. Pakko myöntä, että tällä hetkellä minua vähän hävettää kirjoittaa tätä postausta... Edelliset omistajat olivat istuttaneet tänne erilaisia kuusia, enkä tunnista niitä vieläkään, mutta olen aivan ihastuksissani, kuinka upeita puita ne ovatkaan ja kaikki yksilöllisiä. Ja kävyt, voi miten ihania niiden kävyt ovatkaan! Ja jälleen tämä sama kuin tuijien kohdallakin; talvinen vihreys! Sitä todella kaipaa. Olen tykästynyt myös lehtikuusiin, vaikkeivat ne tarjoakkaan suojaa talvisin, eikä vihreyttä.
Hedelmäpuut ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Tie sydämeen käy vatsan kautta? Niille tuntuu aina löytyvän puutarhassa tilaa.
Puiden monimuotoisuus on kerta kaikkisen upeaa. Itselläni ei ole yhtä ja ainoaa merkityksellistä puuta, vaan pienin askelin puut ovat vallottaneet sydämeni ja olen ymmärtänyt, kuinka kauniita ja upeita ne ovat. HerraMies nykyään aina vähän naureskeleekin, että mitä hänen vaimolleen on tapahtunut, kun ennen kaikki mahdolliset puut olisi joutanut kaatamaan ja nykyään suojelen niitä. Mutta hei, mitä tämäkään maisema olisi ilman puita?
Tässä vielä kertauksena haasteen ohjeet:
- kerro itsellesi merkityksellisestä tai kauniista puusta
- kerro, kuka sinut haastoi
- haasta mukaan mukaan kolme tai useampaa blogiystävääsi
Tämä haaste on kiertänyt monessa blogissa, joten en haasta ketään tiettyä. Mutta mikäli et ole vielä tähän osallistunut, niin ota koppi!
Tämä haaste on kiertänyt monessa blogissa, joten en haasta ketään tiettyä. Mutta mikäli et ole vielä tähän osallistunut, niin ota koppi!