Joulu on taas...

Meillä on jo joulunvietto aloitettu tänään koko perheen kesken. Ihana, kun saadaan viettää joulua isolla porukalla. Tänään on jo saunottu, paistettu ja maisteltu kinkkua sekä tehty joulupipareita. Ehkei yllätä ketään, että myös pipareita on syöty runsain mitoin ;)

Taika osaa jo kovasti odottaa joululahjoja ja näkyypä noita isompiakin lapsia jännittävän huominen. Meillä ei edes yritetä "pelotella" lapsia, ettei jokainen saisi lahjoja, ellei ole ollut kiltti. On sitten ollut kiltti tai tuhma, niin jokainen varmasti lahjansa ansaitsee <3 (pssst... kuka muka jaksaisi koko vuoden olla kokoajan kiltti? En mie ainakaan).

Taika odottaa eniten lahjoja ja minun tekemää vaaleanpunaista kermavaahtoa. Ihana, miten on moinen asia jäänyt lapselle mieleen. Muutkin odottavat toki lahjoja, mutta isommat osaavat jo nauttia joulun tunnelmasta. 

Aamulla koristellaan kuusi ja sen jälkeen nautitaan joululounas. Pukkikin saa tulla jo aikaisin vierailulleen. Hyvin rentoa meininkiä ilman hössötystä. 

Äitini soitti tänään ja kysyi, joko meillä on valmis joulu. Piti ihan kysyä, että mitä se tarkoittaa. Ei meillä ole siivottu sen ihmeemmin, ruuatkin ostettu pääsääntöisesti valmiina, ei ole leivottu kuin pipareita ja huomenna leivotaan torttuja jos niitä halutaan syödä, eli todella rennolla otteella mennään. Semmoinen on meidän valmis joulu. Myönnettäköön, että tänäkin jouluna lahjojen suhteen on eniten hössötetty. Niiden hankkiminen ja paketoiminen on vain niin super ihanaa ja odotan aina hirmuisesti sitä hetkeä, kun lapset saavat lahjansa. Se ilo ja riemu ei voi olla tarttumatta! 

Täällä alkaa tältä päivältä jo tupa hiljenemään, joten taidetaan HerraMiehen kanssa ottaa vielä pikkuisen kinkkua ja kohta sitä joutaakin köllähtämään täyden vatsan viereen odottelemaan aaton riemua. 

Toivotan jokaiselle ihanaa, kaunista ja onnellista joulua! 



Unelmasta totta

Lapsesta saakka minulla on ollut unelmana kirjoittaa oma kirja. Muistan, miten tein itse vihkoja paperista ja kirjoitin niihin omia kirjoja. Unelmoin, että jonain päivänä oma kirjani on oikeasti totta, eikä vain leikkiä. 

Kaksi vuotta sitten sain puhelun, joka tuntui aivan unelta ja jota jouduin hetken ihan pohtimaan, että uskallanko hommaan lähteä mukaan. Pohdin, ettei oikeassa elämässä tapahdu niin, että joku tarjoaa sinulle mahdollisuutta toteuttaa unelmasi. Niin kuitenki kävi. 





Asiathan eivät kuitenkaan menneet ihan niinkuin Strömsössä ja kirjan julkaisua viime hetkellä siirrettiin. Väliaikaan oli mahtunut paljon valvottuja öitä, suuria tunteita, hirveä määrä työtä ja kun sain tiedon julkaisun siirrosta, muserruin. Koin, että unelmani on pirstaleina, eikä minua sillä hetkellä lohduttanut tieto vuoden kuluttua tapahtuvasta julkaisusta. Muutaman päivän asiaa märehdittyäni totesin, että asialla on oltava jokin tarkoitus.

Ja niin sillä oli. Jos kirjani olisi julkaistu viime keväänä, se olisi ollut aivan toisen näköinen, eikä ollenkaan minun oloiseni. Keväällä löysin aivan ihanan ihmisen, jonka kanssa puhuimme täysin samaa kieltä. 

Katri Parikka on käsittämättömän upea taiteilija, joka tekee myös kuvituksia ja graafisen alan töitä. Minun onnekseni kirjan julkaisua siirrettiin ja löysimme Katrin kanssa toisemme. Hän on tehnyt todella hyvää työtä. Voin vilpittömästi sanoa, että hän herätti kuvani ja tekstini eloon upealla tavalla. 





En ole syksyn aikana uskaltanut mainita kirjan julkaisusta mitään, mutta kun toissaviikolla huomasin tutun teoksen kuvan näkyvän Readme.fi:n sivuilla, niin totesin, että pakkohan tämä on teidänkin kanssa jakaa. 

Muistan kyllä, miten ihanasti lohdutitte minua keväällä, kun olin murheissani asiasta. Mutta hei, käykäähän kurkkaamassa, mitä on tulossa ja mielelläni kuulen, mitä ajatuksissa teissä kirja herättää :D 


pssst... Tarkkasilmäisimmät huomannevat kirjan kannessa "pienen" virheen, mutta luotan siihen, ettei sitä painetussa versiossa ole, khih. Pakko myös sanoa, että virhe ei ole minun tai Katrin jäljiltä ;)