Pääsiäisen makein seikkailu: suklaamuna-aarrejahti



Mahtavan makeaa pääsiäistä! Meidän perheessä on lähes kymmenen vuotta järjestetty joka pääsiäinen suklaamuna-aarrejahti ja tänäkin vuonna lapset osasivat sitä jo odottaa. Perinteinen suklaamunan etsintä on järjestetty siten, että annan vihjeen, joka vie aina seuraavan vihjeen luokse. Aina välillä vihjeiden välilläkin löytyy suklaamunia, mutta lopullinen herkkukätkö on vasta lopussa. 

Tänä vuonna löytyi tälläiset vihjeet. Kuvaa klikkaamalla sen saa isommaksi, jolloin vihjeet näkyy paremmin.




Aluksi Ilona, Julia ja Taika etsivät vihjeitä yhdessä ja ohjeistus olikin, että isommat antavat Taikan yrittää keksiä, mistä uusi vihje löytyy. Hienosti Taikakin osasi vihjeitä ja aarretta etsiä. Tuollainen viiden vinkin kierros oli aika sopiva 3-vuotiaalle, jolloin hän jaksoi keskittyä hyvin. Taikan aarre löytyi ensimmäisenä. Ilona ja Julia saivat vielä jäädä etsimään omia aarteitaan. Ihana, miten tuollaiset teini-ikäisetkin innostuvat ja olivat ihan täpinöissään <3 

















Taikan aarrekätkö löytyi. Oli tyttö ensin hyvin ihmeissään ja otti vain vitamiinin, eikä hiffannut, että aarre on löytynyt. Voi sitä hyppyä ja pomppua, kun neiti tajusi, että kaikki suklaamunat ovat hänelle.




Ilonan ja Julian aarrekätköt paljastuivat mosaiikki-laatikosta ja kiipeilyrepusta.





Aarteenmetsästäjät saaliidensa äärellä:








Meidän pääsiäisen vietto jatkuu siten, että itse lähden illaksi töihin. Huomenna sitten jatketaan leipomisia ja olen koko päivän kotona. Sunnuntain ja maanantain olen jälleen töissä. Leipomuksista on tulossa herkullisia ohjeita pääsiäisen aikana. 

Herkullista, makeaa ja ihanaa pääsiäistä Sinulle <3




Kevään odotusta + muistutus kasvihuonearvonnasta

Aurinko paistaa ja ulkona näyttää olevan ihastuttava ilma. Sisällä taimet kasvavat kohisten ja mielessä alkaa olemaan jo kasvien siirtäminen kasvihuoneeseen. Ei tietenkään käytännössä, vaan vain ajatuksissa. Kunnes menee ulos! Ilma on niin viileä, ettei lumi sula lähes ollenkaan ja ajatuksetkin siirrosta katoavat. Ainoastaan aurinkoisimmissa nurkissa näkyy pientä merkkiä sulamisesta. Keväänpalvojan painajainen! Mutta toisaalta, onhan tässä hyvätkin puolensa. Ulkona ei oikeasti pääse vielä tekemään mitään, joten on aikaa tehdä suunnitelmiä kylvöjen lomassa. 

Olen nyt useamman viikon yrittänyt päästä kasvihuoneeseen, mutta lunta on niin paljon, ettei sinne vielä pääse. Olisi kiva päästä tunnustelemaan, onko kasvihuoneen sisällä kuinka lämmintä. Ja nuuhkimaan multaa! Mie ihan oikeasti kaipaan mullan tuoksua. Kuka muu tunnustaa kaipaavansa sitä? 





Olin ollut pikkuisen huolissani, mihin saan tomaatin taimeni mahtumaan, mutta Sonja Lumme kertoi puutarha-illan luennossaan, että hän kasvattaa vuosittain 50-60 tomaattilajiketta. Taimia on enemmän. Joten, omani,  57 lajiketta ja yksi per lajike, kuulostaa melko kohtuulliselta. Sonja kertoi hänellä olevan käytössään 20 neliön kasvihuone ja vähän ahtamalla tomaatit sinne mahtuvat. Meidän Strong-kasvihuone on  18 neliöinen, joten kuvittelisin sen riittävän oikein hyvin. Toki sinne on tulossa muutakin, mutta osa tomaateista menee avomaalle. Myönnettäköön, tiedostan itsekkin, että syksymmällä saatan mainita muutamaan kertaan olleeni väärässä. Ajatuskin siitä, että minulla on kokonainen kasvukausi käytettävissä uuden kasvihuoneen kanssa, saa ilon pintaan. Pääsen alkukesästä istuttumaan kunnon kasvihuoneeseen taimeni. Tämä on ensimmäinen kerta, kun näin pääsen tekemään. Tähän saakka olen huppukasvihuoneeseen istuttanut ämpäreihin  tomaatteja ja kurkkuja, mutta se on aivan eri asia! Oi joi, tätä odotuksen tuskaa ja toisaalta autuutta <3 


Blogissani käynnissä oleva Strong12 kasvihuonearvonta on kerännyt paljon osallistujia ja on ollut kiva lukea muidenkin kasvihuonehaaveista. Kunnon kasvihuone on todella puutarhurin unelma <3 Jos et ole vielä kasvihuoneen arvontaan osallistunut, niin pääset osallistumaan klikkaamalla tästä.  Kilpailun on mahdollistanut Akiro Oy, kiitoksia! Kasvihuonetta haaveilevan kannattaa tutustua Akiron tarjontaan, sillä valinnanvaraa löytyy paljon ja hinnat ovat erittäin kilpailukykyiset. Meidänkin kasvihuone on tilattu heiltä ja kaikki sujui todella hyvin. Toimitus oli nopeaa ja asiakaspalvelu erinomaista. 


Kävin puhelimen kanssa kuvaamassa ulkona, kun tuntuu ettei lumet sula ollenkaan. Puhelimella otetut kuvat ovat tosin kamalia, kun ovat niin harmaita. Kuvia on tullut otettua niin vähän, etten tiedä, kuinka paljon oikeasti on tapahtunut. Nyt meinasinkin, että viikon päästä otan samoista paikoista kuvia, niin sitten näkee, kuinka paljon tapahtuu. Peukut pystyyn, että lumien sulaminen on nopeaa tästä lähtien! Perhoset ja liskot ovat jo lähteneet liikkeelle...









Elvinkumpu on vielä aivan lumen vallassa.






Tähän muurin eteen odottelen muutamaa sataa tulppaania ja narsissia. Saan vissiin hetken aikaa odotella?  Katselin muutama päivä sitten viime syksyn päivitystä, jossa kerroin ostamistani sipuleista. Tuo 1174:n sipulin verran kevään odotusta- postaus löytyy täältä. Arvatkaa, helpottiko kevään odotusta? No ei todellakaan :D






Ei näytä oikein maaliskuun viimeisien päivien keliltä. Tiedän, että kevät on tullut jo niin kauan joka vuosi, että se tulee tänäkin vuonna. Silti itkupotku-raivarit alkavat olemaan vähän lähellä. Positiivinen ajattelu on päivä päivältä vaikeampaa. Mutta, eteenpäin, sanoi mummo lumessa! Tällä mennään ja luotetaan siihen, että kesä sitten korvaa kaiken tämän odottamisen kauheuden!







Jotain kivaa sentään löytyi. Keväisimmästä nurkkauksesta löytyi mehikasvit vihreinä ja tällä hetkellä kultaakin arvokkaampina <3 


Voimia Ystäväiseni kevään odotukseen! Kyllä se sieltä vielä tulee! 



Taimien lannoitus

Chilin ja tomaatin taimet ovat kasvaneet viikon aikana hurjasti. Ne ovat saaneet aurinkoa, vettä ja lannoitusta. Mitä olet mieltä kasvun viikkotahdista? Ylempi kuva on otettu tasan viikko sitten maanantaina ja sen alla olevan kuvan otin äsken. Alempi kuvista on todella vaalea auringon paisteesta johtuen. Oikeasti taimet eivät siis ole noin vaaleita, vaan terveen vihreitä.








Lannoituksen aloitin kolmisen viikkoa sitten. Laitoin jokaiselle taimelle yhden Biolan Yrtti-lannospuikon.  Biolan Yrtti-lannos soveltuu yrttien ja salaattien sekä paprikan-, tomaatin-, kurkun- ja melonintaimien lannoittamiseen.  Lannoite sisältää kompostoitua broilerinlantaa, johon on lisätty merileväjauhetta. Merilevä parantaa kasvien ravinteiden ottokykyä ja parantaa niiden hyvinvointia. Yhdestä lannoitepuikosta kasvi saa itselleen kuukaudeksi ravintoa.



Biolan Yrtti-lannos. Puikot saatu blogiyhteistyönä.


Lannoitepuikolle tehdään ruukun reunaan kolo, johon puikko työnnetään ja peitetään mullalla. Itse laitoin multaa reilun sentin lannoitepuikon päälle, mutta totesin seuraavana päivänä, että puikko kannattaa laittaa selvästi syvämmälle. Se nimittäin turpoaa ja nousee sen takia ylös. Muutoin Yrtti-lannos ei haise, mutta kostea, broilerinlantainen puikko tuppaa tuoksumaan (onneksi melko lievästi kuitenkin), jos sitä ei ole peitelty kunnolla.  Joten, suosittelen laittamaan puikon mahdollisimman syvälle (etenkin jos taimet sijaitsevat makuuhuoneessa, kuten meillä). 

Alapuolella olevassa kuvassa puikko on turvonnut ja tullut esiin.  Koostumus oli muuttunut pehmeäksi, mutta sen sai työnnettyä takaisin multaan ongelmitta. 





Tomaatin taimille laitoin myös Yrtti-lannospuikot parisen viikkoa sitten ja ne ovat lähteneet huimaan kasvuun. Kuvissa jälleen viikon ero. Oman kokemuksen perusteella suosittelen taimille näitä Yrtti-lannospuikkoja. Ovat helppoja käyttää ja selvästi toimivat erinomaisesti! 









Meillä ikkunalauta on "viherhuoneessa" niin kapea, että taimien lehdet osuvat ikkunaan. Ei se kaikista ihanteellisin tilanne, kun öisin lasi on todella kylmä ja päivällä aurinko pääsee porottamaan liikaa ja meinaa polttaa lehtiä. Täytyisi alkaa kohta puoliin kasailemaan taimihyllyjä, jotta taimet saa otettua vähän kauemmas ikkunasta.






Nämä saivat vasta perjantaina lannoitepuikot, joten jännä nähdä, millaiseen vauhtiin nyt lähtevät kasvun suhteen.  Näihin osasinkin jo laittaa lannoitepuikot tarpeeksi syvälle, eikä puikot tulleet pintaan ollenkaan. Multa toki vähän kohoaa siitä kohdasta, missä lannoitepuikko on, mutta se tietysti on selvää, kun puikko laajenee.  





Ensi viikon alussa taas tarkastellaan taimien viikoittaista kasvua :) Ihanaa ja aurinkoista päivää Sinulle <3 Täällä ainakin paistaa aurinko niin upeasti, että sielu ihan lepää! 

PUHU HYVÄÄ SELÄN TAKANA-haaste!

Jokainen tietää, miltä tuntuu, kun selän takana puhutaan pahaa.  Ja jokainen siihen varmasti ajoittain syyllistyy itsekkin. Mutta, nyt haasteena kaikille; Puhu HYVÄÄ jostakin kanssasisaresta/kanssaveljestä selän takana. Ei yleismaailmallisesti, vaan rehellisesti suoraan ja asioiden oikeilla nimillä <3 He, jotka eivät bloggaa, voivat hyvin osallistua kommenteissa tai muulla haluamallaan tavalla. Levitetään hyvää fiilistä ympärillemme, eikös juu? Jokainen voi varmasti kuvitella, miten kiva on löytää itsestään positiivisia asioita jonkun toisen blogista <3 Samalla lukijat voivat löytää itselleen uutta mukavaa luettavaa!





Jokaisella varmasti on montakin bloggaria, josta voisi kertoa ja osa seuraa niin monia ihania blogeja ja bloggareita, ettei jokaisesta pysty postauksessaan kertomaan. Voit valita, kerrotko vain yhdestä blogista tai bloggarista vai useammasta. Pääasia on, että puhutaan hyvää muista <3 

Itse seuraan tosi monia blogeja, mutta aloitan haasteen kertomalla muutamasta ihastuttavasta blogista, joissa on ilo vierailla <3





Aloitetaan Sarin kotona-blogista. Blogissa on aina todella kauniita kuvia, joita on ilo katsella ja blogi on todella lämminhenkinen <3 Sari on myös aivan ihana, kun jaksaa käydä kirjoittamassa kauniita kommentteja muiden blogeihin. Ne kommentit ovat usein itseni saaneet ilahtumaan! 

Outi´s life-blogissa on upeita tuunauksia ja loistava tunnelma. Blogin kirjoittaja on myös todella ihanan oloinen nainen <3

Merikapteenin vaimo-blogia kirjoittaa pariskunta, joilla on mahtava elämän asenne ja se heidän keskinäinen peittelemätön rakkaus on aivan ihanaa. Tässä blogissa vieraillessa on aina, siis AINA, hyvä mieli <3 Olette aivan ihania molemmat!

Kaikki Paketissa-blogin pojat Jani ja Aleksi tekevät upeita DIY-juttuja blogissaan. Tällä hetkellä sielä on ihania pääsiäisaiheisia hamahelmi-askarteluita <3 Blogin tunnelma on myös aina tosi positiivinen ja elämän iloinen. Mie tykkään kovasti <3 

Tämä on monelle tuttu blogi ja voisin kuvitella, että ihan jokainen ajattelee samalla tavalla tästä. Päden paja on blogi, jota kuvaa sana IHANA aivan täydellisesti. Ihania kuvia, ihania tuunauksia, ihanaa sisustusta ja niiden takana on oikeasti IHANA ihminen <3 Sydämellisempää ihmistä saa ihan hakemalla hakea!

Versoja Vaahteranmäeltä on kaunis ja upea puutarha-blogi. Riinan puutarha ja koko miljöö on aivan upea ja blogi on täynnä kauniita kuvia ja hyvää fiilistä <3

A Whisper from the Almond Valley on Espanjassa asuvan floristin blogi, josta löytyy ehkä blogimaailman kauneimmat kuvat. Ne on siis niin upeita, etten itse osaisi moisia sommitella ja ottaa. Tunnelma on aina yhtä kaunis kuin kuvatkin <3

Tillariinan fotobox täyttyy kerta kaikkisen hienoista luontokuvista. Jos haluat katsella taidokkaita lintu-kuvia, niin suosittelen lämpimästi tätä blogia! 

Toinen upeiden luontokuvien blogi on Samin luontokuvia. Näissä molemmissa blogeissa pääsee katsomaan ihania kuvia täältä Suomen luonnosta.  

Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Mutta hei, näistä lähdetään liikkeelle. Jokainen, jolla on jotakin hyvää sanottavaa kanssa-sisaresta, niin ottakaa koppi <3 Nyt saa kehua muita sydämensä kyllyydestä  <3 

Ihanaa päivää Sinulle <3 ps. vaikket löytänyt blogiasi tästä listauksesta, ei se tarkoita, ettenkö pitäisi blogistasi <3 




Puutarhamuistojen polulla. Osa 2

Olen muistellut vanhoja puutarhojani ja viimeksi esittelin pienen rivaripiha-puutarhan. Kyseinen postaus löytyy täältä. Tässä postauksessa kerron edellisestä puutarhastamme. Tontti oli noin 1400 neliöinen ja piha oli aivan tyhjä nurmikenttä, kun itse sinne muutin. Seuraavina kahtena kesänä se kokikin melkoisen muutoksen. 

Etupiha etenkin täyttyi kukkapenkeistä. Tuolloin olin selvästi enemmän kukkaihminen kuin hyötypuutarhan ystävä. Toissa kesänä tiesin, että olemme muuttamassa, joten uusia kukkapenkkejä ei kannattanut tehdä, mutta ilman mitään istutus hommia en osannut tietenkään olla. Tämän vuoksi keskityin hyötypuutarhan kasvatuksiin ja sen kesän ansiosta hyötypuutarhailuun rakastuin. Ja se rakkaus tuntuu kasvavan vuosi vuodelta. Kukat eivät tosin ole unohtuneet nekään ;) 

Tämän etupihan "ison" kukkapenkin kaivoin vuoden 2014 huhtikuussa toppi päällä. Jäänyt hyvin mieleen, kun maa oli aivan sula ja ilma oli niin lämmin! Tosin samana vuonna toukokuussa kelit muuttuivat hyytäviksi, eikä kesäkuussa kasvanut yhtään mikään. Muistan, että monet esikasvatetut kesäkukat paleltuivat kesäkuun puolivälissä. Hallaa ei ollut, mutta lämpöasteita ei ollut montaa ja jatkuva hyytävä viima ja sade tekivät niille pahaa. 





Kesäkuussa piha näytti vielä suht avoimelle, mutta syksyä kohden näkymät olivat aina ihan toisenlaiset ja piha näytti tosi pieneltä, kun kasvit olivat isoja.




Harmillisen huonoja kuvia olen ottanut. En löytänyt oikein mitään hyviä kuvia, mikä on tosi sääli.





Tämän kaunottaren ostin puutarhamessuilta. Kukka on ihan valtava! Naapurikin tuli kysymään jossain vaiheessa, että mikä tuo iso sininen kukka on, kun hän ihailee sitä aina omalta pihaltaan <3  Kurjenmiekat ovat yksi lempparikukistani!






Tämän Nora Barlew akileijan kasvatin siemenistä. Tästä otin siemeniä mukaani tännekkin kotiin ja toiveissa on, että ensi kesänä kukkisivatkin.









Tämä paleltui ensimmäisenä talvenaan. Uusi kuningaslilja on hankintalistalla, kun nämä ovat niin upeita! Julia kutsui näitä torvikukiksi ja yhä vieläkin hän muistaa kysellä torvikukista. Ilmeisesti reaktioni tähän nimitykseen on jäänyt tytön mieleen, kun hihittelee sille. Minun kuninkaallinen liljani olisi muka joku torvi, pyh! 












Ajatuksenani oli pihaa tehdessä, että etupiha täyttyy kokonaan kukista ja välissä kulkee vain polut, joita pitkin pystyy kulkemaan. Ihan en kerinnyt pihaa täyttämään ennen muuttoa.  Tämän nykyisen kotimme edelliset omistajat olivat käyneet katsomassa pihaamme ja sanoivat olleensa aika ihmeissään kukkien määrästä. Sen jälkeen eivät enää ihmetelleet, kun useamman peräkärrillisen kasveva toimme odottelemaan muuttoa. Khih. Hassuinta oli se, ettei pihasta edes huomannut kukkia hävinneen.





Erilaisia kärhöjä pihassa taisi olla reilu 20. Kärhöjä ei voi olla liikaa, koskaan!









Liljat myös ovat yksi rakkauden kohteeni. Niiden kukinta on yksi kesän kohokohtia!






Terassi oli minusta aivan ihana. Vähän haaaveilen tänne uuteen kotiinkin terassista, mutta se on vielä aivan auki, että mihin puolelle taloa ja tulisiko siitä lasitettu... Viime kesänä tosin en olisi edes kerinnyt terassilla istumaan, joten tarve olisi ollut tosi vähäinen ;) Tosin, en muutenkaan osaa istumisen jaloa taitoa. Aina on pakko puuhastella jotakin. HerraMies sanookin, että olen tosi levoton tyyppi, khih.









Tässä taas se HerraMieheltä saamani syysleimu,  josta kerroin edellisessäkin muistelu postauksessa.  Tämän alku luonnollisesti tuli mukaan myös tänne puutarhaan.






Tässä lemppari kärhöni. Tie Dye. Tämä on niin kaunis <3








Tykkään syreeneistä tosi paljon. Silloin, kun etsimme uutta kotia ja pohdimme, että millaisia vaatimuksia ja haaveita meillä sen suhteen on, oli oma toiveeni, että tontti olisi niin iso, että voisin istuttaa syreenejä huoletta mihin vain. Nehän tuppaavat viihtyessään valtaamaan tosi ison alan, joten siitä tämä toive. Ja tämän toiveen uusi puutarha täyttää oikein mainiosti. 





Japaninhortensia Vanille Fraise muutti tännekkin kotiin. Sen väritys on aivan ihastuttava; ensin valkoinen ja ikääntyessään muuttuu kauniin punaiseksi. 












Tämä oli ensimmäinen kukkapenkki, jonka tein HerraMiehen puutarhaan. Tuolloin en itse vielä asunut sielä, mutta tästä se pihan muutos alkoi ;)










Viinirypäle viihtyi hyvin tiiliseinää vasten ja teki jonkin verran satoakin. Siirsimme kyseisen kasvin tänne uuteen kotiin, mutta viime kesänä se ei ei tehnyt satoa ollenkaan. Jospa tänä kesänä taas päästäisiin maistelemaan omia viinirypäleitä. 






Saimme kihlajaislahjaksi kaksi päärynäpuuta, jotka muuttivat mukanamme. Ensimmäisenä kesänä saimme näistä muutaman päärynän, mutta sen jälkeen satoa emme ole saaneet. Olivat ihan todella herkullisia. Hjam!













Tälläisiä muisteloita vanhoista puutarhoista.  Vähän toki muuttaessa surin puutarhan taakse jättämistä, mutta onneksi sain monista kasveista alkuja tuotua mukanani. Tai no, jos tarkkoja ollaan, niin kasvithan muuttivat paljon ennen meitä tänne uuteen puutarhaan ;) Me ihmiset muutimme vasta talvella.  

Oli ihana, että Kivisen Vilman piha-blogin Hannele oli innostunut tekemään vastaavanlaisen postauksen. Se löytyy blogin nimeä klikkaamalla.  Olisi mukava muidenkin muisteloita päästä lueskelemaan <3 

Mukavaa viikonlopun jatkoa!