Muistoja sadosta

Ensimmäiseksi haluan kiittää ihan mielettömän upeasta vastaanotosta blogiin palatessani. Ihan huimaa, miten ihanasti toivotitte minut takaisin blogin pariin. Kiitos paljon! Tuli niin hyvä mieli ja hymyilinkin kuin hangonkeksi sen vuoksi. 

Lupasin alkaa käymään kesän muistoja puutarhan osalta läpi ja mikäs sen itselleni rakkaampi aihe kuin sato. Syöminenhän on aina kivaa ja mukavaa. 

Monta kommellusta ja epäonnistumista mahtui kauteen, mutta käydään ensin niitä mukavempia asioita läpi, eli onnistumia ja palataan haasteisiin vähän myöhemmin. 

Melonisato oli tänäkin vuonna herkullinen. Ei iso, mutta erittäin herkullinen. Olin laittanut lajikkeet hyvin esille, mutta loppujen lopuksi piut paut välitin lajikkeista ja vain nautiskelimme meloneista ilman sen suurempia ihmettelyä lajikkeista tai kuvailuita. Ääntä kohti vaan! 

Ensi kesälle harkinnassa on täyttää ainakin Strong 18-kasvihuone nimenomaan meloneilla. Ne ovat melko vaivattomia ja tulevat toimeen ilman jatkuvaa höösäystä. Toki pölyttämisessä on oma hommansa, mutta sitä en miellä isoksi työksi. Oma kasvattamia meloneita tulee syötyä ihan toisella tavalla kuin kaupasta ostettuja. Jokaista suupalaa oikeasti makustelee ja ihmettelee. Siinnä on jotain todella mahtavaa.

Luumu- ja kriikunapuut olivat tänä vuonna todella satoisia. Etenkin luumupuiden satoa on odotettu kieli pitkällä ja aijaij, kyllähän oli ihanaa, kun niitä sai tänä vuonna popsia massun täydeltä. Aivan mahtavaa! 

Päärynäpuu teki täällä "uudessa" kodissa tänä vuonna ensimmäistä kertaa satoa. Saimmekin pienestä puustamme parisen kymmentä päärynää. Melko luksusta! Olimme edellisessä kodissa päärynöitä päässeet jo maistamaan, mutta muuton jälkeen meni pari vuotta ilman satoa. Lohduttauduin sillä, että ehkäpä he halusivat vain juurtua kunnolla. Ihanaa, että odotus palkittiin.

Luonnollisesti kasvihuoneista saimme satoa myös tomaateista, paprikoista ja kurkuista ja puutarhasta marjapensaista. Omenoita sen sijaan saimme tosi vähän ja kasvimaaltakin suurin sato tuli sipuleista ja herneistä.

Kiwanot vielä kypsyttelevät itseään sisällä ja niitä tulikin ihan reilusti. Ihania piikkipalloja!

Tälläisiä satokuulumisia tältä vuodelta.  Mikä oli Sinun paras satomuisto viime kesältä?

Puutarhan kuulumisia kuvina

Tämä kevät on todella hellinyt puutarhureita ja puutarhassa tuntuu olevan jatkuva kukkien ilotulitus. Selkänsä kun kääntää, niin uusi kukka avautuu tai ainakin on jo tekemässä nuppuja. Omenapuut jatkavat vielä täyttä ilotteluaan ja kirsikka-metsä kaunistuu päivä päivältä. 

Muurin edusta alkaa olemaan jo täysin kukassaan. Valitettavasti tästä loistosta ei enää montaa päivää saa nauttia. Kuvakaan ei oikeutta tulppaaneiden kauneudelle tee...

Esikot viihtyvät rikkaruohoisessa rinteessä. Olen meinannut näitä alkaa siirtämään parempaan paikkaan, kun ovat tallausvaarassa. Näitä riittää onneksi niin paljon, että osan laitan muualle ja osa jatkaa samassa paikassa kasvuaan. Osan jätän paikoilleen puhtaasti siitä syystä, että mikäli suuttuvat siirrosta, eivät kuitenkaan häviä kokonaan. 

Alppikärhö on aloittelemassa kukintaansa. Viime vuonna tämä ei kukkinut ollenkaan, joten nautin kukinnasta kaksinverroin. 

Tämä on itselleni ensimmäinen laukka-kesä. Syksyllä istutin useammanlaisia laukkoja pihaan, kun harmittelin etten ollut niitä koskaan hankkinut. Nyt laukat ovat aloittamassa kukkimista. Oijoij, odotus on ollut kova ja nyt se palkintaan!

Särkynytsydän kukkii lähes maanrajassa. Ostin viime syksynä jo maanpäälliset osansa kuollettaneen taimiruukun ja valeistutin kasvimaalle. Sielä se nyt kukkii ja kokoa kasvilla lienee huimat 30 senttiä. Khih. Kukinnan jälkeen etsin hänelle sitten ihan ikioman paikan.

Syreenit aloittelevat myös kukintaansa. Jotenkin puutarhassa kulkiessa tulee mieleeni erään kirjan nimi; Huumaavan tuoksun huvila... 

Lila syreeni ja koristeomenapuu vierekkäin ovat aika ihastuttavat yhdessä!

Päärynäpuun kukinta alkaa olemaan lopussa. Jännityksellä odotan, onko tulossa yhtäkään päärynää. Puu kukki kuuden kukan voimin, joten hirveän suuria odotuksia ei ole. Vaikka kukkia ei ollut montaa, olivat ne kuitenkin niin kauniita, että niitä piti kuvata useampaan kertaan.

Kirsikka-metsä...

Tämä paikka on tällä hetkellä yksi lempparikohdistani koko puutarhassa. Rakastan niin paljon omenapuun kukintaa. Eilen kun tuuli, lensi kukkien terälehtiä ympäriinsä. Se oli todella kaunista!

Ihan puun alla kulkiessa kuuluu mahtava surina. Hyvä hyvä ihanat pölyttäjä-ystäväiseni <3

Tiedätkö minkä kukka tämä on?

Hevoskantajahan se. Ja sekin näyttää tänä vuonna tekevän huiman paljon kukkia. Oih, on tämä vaan niin ihanaa! Rakastan hevoskastanjaa. Jo lehtien vuoksi, mutta kukinta teki minuun viime kesänä lähtemättömän vaikutuksen! Kohta se on parhaimmillaan... Hetki enää vain!

Vielä muutama kuva tulppaaneista tähän loppuun...

Viikonlopusta onkin tulossa tavanomaista kiireisempi. Tänään ja sunnuntaita olen illat töissä ja huominen menee puutarhabloggaaja tapahtumassa Espoossa. Vähän jo jännittää. Eikä vähiten ajomatka. Kuulun siis niihin arkoihin kuskeihin, jotka eivät tykkää ajella vierailla seuduilla. Ja nyt lähden ajelemaan isoon maailmaan, apuvva. Nooh, ehkäpä siitä selviän! Khih!

Mukavaa viikonloppua Sinulle <3

Helteistä elämää puutarhassa

Eilen ja tänään varjossa on ollut parhaimmillaan 30 astetta. Voisi jo sanoa, että huh hellettä! Vielä sunnuntaina hääräilin kasvihuoneessa, mutta tänään ja eilen olen lähinnä vain pyörinyt pihalla. Pienen hetken saa jotain tehtyä ja sitten on taas pidettävä tauko. 5 minuuttia töitä ja 20 minuuttia lepoa... Ei järin tehokasta. Paitsi toisaalta, nyt on pakko pysähtyä ja silloin on aikaa nauttia puutarhasta. Tämä on taito, jota itseni täytyy ihan opetella. Puuhastelen aina niin paljon, että unohdan jäädä katsomaan ja ihailemaan. Valokuvaaminen on myös opettanut tätä ihailun jaloa taitoa!

Tulppaanit ja narsissit loistavat tällä hetkellä kilpaa. Niitä onkin pakko käydä ihailemassa monia kertoja päivän aikana. 

Eilen alkoivat kirsikkapuut kukkimaan ja tänään niitä seurasi päärynäpuu. Joko huomenna omenapuut?  Kirsikkapuita tontillamme onkin paljon. Ihan harmittaa, kun niiden kukinnan upeutta ei saa vangittua. Täytyy nyt muistaa nauttia tästä ajasta ja taltioida se muistojen soppeen. Onneksi pölyttäjiä on liikkeellä reilusti, joten jospa saataisiin paljon kirsikoita tänä vuonna. Ihan vielä eivät ole parhaimmillaan, vaan suuri osa kukista on vasta nupullaan. 

Päärynäpuista vain yksi kukkii ja sekin vain 6 kukan voimin, joten päärynöitä ei ole välttämättä luvassa tänäkään vuonna. Ristipölytys parantaisi ja runsastuttaisi satoa. Mutta pidetään peukkuja, että saataisiin edes yksi päärynä. Sen kun jakaa seitsemälle, niin ei sillä vatsaa täyteen saa, mutta hyvän mielen kaikille. Kukat ovat minusta super kauniita.

Tuomen kukinta saa myös huokailemaan ihastuksesta. On se vaan kaunis valkoinen pilvi!

Lopuksi vielä "keltaisen" syreenin kukintaa... Myönnettäköön, että tämä oli itselleni vähän pettymys. Kukat ovat mitättömän kokoisia ja saa vähän jo käyttää mielikuvitusta, jotta kukkia pitää keltaisena... Jospa kasvaessaan tekisi isommat ja näyttävämmät kukatkin? Kuvissa näyttää muuten paljon keltaisemmalta kuin livenä. Liekkö tuo auringonpaiste tekisi tepposet... Toivossa on hyvä elää! Kyseessä siis Primrose-syreeni.

Koneella ei ole paljon kerinnyt olla, kun on ollut niin "kiire" nauttia puutarhasta. Kuvittelisin, että näin on myös muilla puutarhureilla <3 Nautitaan nyt täysillä tästä upeasta ajasta! Onko muute kuinka moni puutarhabloggaaja tulossa Marketan puistoon puutarhabloggari tapahtumaan? Vähän jo jännittää, kun ilmottauduin, mutta on kuitenkin tosi kiva päästä tapaamaan muita bloggareita! 

Ihanaa viikon jatkoa Sinulle <3

Puutarhamuistojen polulla. Osa 2

Olen muistellut vanhoja puutarhojani ja viimeksi esittelin pienen rivaripiha-puutarhan. Kyseinen postaus löytyy täältä. Tässä postauksessa kerron edellisestä puutarhastamme. Tontti oli noin 1400 neliöinen ja piha oli aivan tyhjä nurmikenttä, kun itse sinne muutin. Seuraavina kahtena kesänä se kokikin melkoisen muutoksen. 

Etupiha etenkin täyttyi kukkapenkeistä. Tuolloin olin selvästi enemmän kukkaihminen kuin hyötypuutarhan ystävä. Toissa kesänä tiesin, että olemme muuttamassa, joten uusia kukkapenkkejä ei kannattanut tehdä, mutta ilman mitään istutus hommia en osannut tietenkään olla. Tämän vuoksi keskityin hyötypuutarhan kasvatuksiin ja sen kesän ansiosta hyötypuutarhailuun rakastuin. Ja se rakkaus tuntuu kasvavan vuosi vuodelta. Kukat eivät tosin ole unohtuneet nekään ;) 

Tämän etupihan "ison" kukkapenkin kaivoin vuoden 2014 huhtikuussa toppi päällä. Jäänyt hyvin mieleen, kun maa oli aivan sula ja ilma oli niin lämmin! Tosin samana vuonna toukokuussa kelit muuttuivat hyytäviksi, eikä kesäkuussa kasvanut yhtään mikään. Muistan, että monet esikasvatetut kesäkukat paleltuivat kesäkuun puolivälissä. Hallaa ei ollut, mutta lämpöasteita ei ollut montaa ja jatkuva hyytävä viima ja sade tekivät niille pahaa. 

Kesäkuussa piha näytti vielä suht avoimelle, mutta syksyä kohden näkymät olivat aina ihan toisenlaiset ja piha näytti tosi pieneltä, kun kasvit olivat isoja.

Harmillisen huonoja kuvia olen ottanut. En löytänyt oikein mitään hyviä kuvia, mikä on tosi sääli.

Tämän kaunottaren ostin puutarhamessuilta. Kukka on ihan valtava! Naapurikin tuli kysymään jossain vaiheessa, että mikä tuo iso sininen kukka on, kun hän ihailee sitä aina omalta pihaltaan <3  Kurjenmiekat ovat yksi lempparikukistani!

Tämän Nora Barlew akileijan kasvatin siemenistä. Tästä otin siemeniä mukaani tännekkin kotiin ja toiveissa on, että ensi kesänä kukkisivatkin.

Tämä paleltui ensimmäisenä talvenaan. Uusi kuningaslilja on hankintalistalla, kun nämä ovat niin upeita! Julia kutsui näitä torvikukiksi ja yhä vieläkin hän muistaa kysellä torvikukista. Ilmeisesti reaktioni tähän nimitykseen on jäänyt tytön mieleen, kun hihittelee sille. Minun kuninkaallinen liljani olisi muka joku torvi, pyh! 

Ajatuksenani oli pihaa tehdessä, että etupiha täyttyy kokonaan kukista ja välissä kulkee vain polut, joita pitkin pystyy kulkemaan. Ihan en kerinnyt pihaa täyttämään ennen muuttoa.  Tämän nykyisen kotimme edelliset omistajat olivat käyneet katsomassa pihaamme ja sanoivat olleensa aika ihmeissään kukkien määrästä. Sen jälkeen eivät enää ihmetelleet, kun useamman peräkärrillisen kasveva toimme odottelemaan muuttoa. Khih. Hassuinta oli se, ettei pihasta edes huomannut kukkia hävinneen.

Erilaisia kärhöjä pihassa taisi olla reilu 20. Kärhöjä ei voi olla liikaa, koskaan!

Liljat myös ovat yksi rakkauden kohteeni. Niiden kukinta on yksi kesän kohokohtia!

Terassi oli minusta aivan ihana. Vähän haaaveilen tänne uuteen kotiinkin terassista, mutta se on vielä aivan auki, että mihin puolelle taloa ja tulisiko siitä lasitettu... Viime kesänä tosin en olisi edes kerinnyt terassilla istumaan, joten tarve olisi ollut tosi vähäinen ;) Tosin, en muutenkaan osaa istumisen jaloa taitoa. Aina on pakko puuhastella jotakin. HerraMies sanookin, että olen tosi levoton tyyppi, khih.

Tässä taas se HerraMieheltä saamani syysleimu,  josta kerroin edellisessäkin muistelu postauksessa.  Tämän alku luonnollisesti tuli mukaan myös tänne puutarhaan.

Tässä lemppari kärhöni. Tie Dye. Tämä on niin kaunis <3

Tykkään syreeneistä tosi paljon. Silloin, kun etsimme uutta kotia ja pohdimme, että millaisia vaatimuksia ja haaveita meillä sen suhteen on, oli oma toiveeni, että tontti olisi niin iso, että voisin istuttaa syreenejä huoletta mihin vain. Nehän tuppaavat viihtyessään valtaamaan tosi ison alan, joten siitä tämä toive. Ja tämän toiveen uusi puutarha täyttää oikein mainiosti. 

Japaninhortensia Vanille Fraise muutti tännekkin kotiin. Sen väritys on aivan ihastuttava; ensin valkoinen ja ikääntyessään muuttuu kauniin punaiseksi. 

Tämä oli ensimmäinen kukkapenkki, jonka tein HerraMiehen puutarhaan. Tuolloin en itse vielä asunut sielä, mutta tästä se pihan muutos alkoi ;)

Viinirypäle viihtyi hyvin tiiliseinää vasten ja teki jonkin verran satoakin. Siirsimme kyseisen kasvin tänne uuteen kotiin, mutta viime kesänä se ei ei tehnyt satoa ollenkaan. Jospa tänä kesänä taas päästäisiin maistelemaan omia viinirypäleitä. 

Saimme kihlajaislahjaksi kaksi päärynäpuuta, jotka muuttivat mukanamme. Ensimmäisenä kesänä saimme näistä muutaman päärynän, mutta sen jälkeen satoa emme ole saaneet. Olivat ihan todella herkullisia. Hjam!

Tälläisiä muisteloita vanhoista puutarhoista.  Vähän toki muuttaessa surin puutarhan taakse jättämistä, mutta onneksi sain monista kasveista alkuja tuotua mukanani. Tai no, jos tarkkoja ollaan, niin kasvithan muuttivat paljon ennen meitä tänne uuteen puutarhaan ;) Me ihmiset muutimme vasta talvella.  

Oli ihana, että Kivisen Vilman piha-blogin Hannele oli innostunut tekemään vastaavanlaisen postauksen. Se löytyy blogin nimeä klikkaamalla.  Olisi mukava muidenkin muisteloita päästä lueskelemaan <3 

Mukavaa viikonlopun jatkoa!