Luonnon kauneutta marraskuussa, mustaa kultaa ja lisää ikää

Tänään aurinko helli ainakin täällä Kouvolan seudulla asujia. Voi, miten paljon sen valoa onkaan kaivannut. Tuntuu, että on taas akut latautuneet ihanalla aurinkoenergialla! Yllättävän kylmä ulkona kuitenkin oli ja näpit olivat ihan jäässä, kun olin kuvauskierroksella.  Mutta eipä se haitannut. Sen jälkeen oli ihana tulla lämpimään tupaan ja keittää herkullista joulu-omena teetä. Pieniä ja niin tärkeitä elämän iloja <3

Ruusunmarja

Heinien kukinnot 

Komeamaksaruoho

Kasvihuone on tyhjennetty aikoja sitten, mutta pesu on vielä osittain kesken. Eilen sain vietyä ihanaa mustaa kultaa kaksi kottikärryllistä odottelemaan ensi kesää. Eli tyhjentelin eilen pika-kompostit. On niistä saatava aines vaan niin kaunista ja ilahduttavaa! Nyt pitäisi taas talven biojätteet mahtua pöhisemään komposteihin. Viime talvenahan olimme vähän pulassa, kun tila loppui kesken ja kompostit olivat niin jäässä, ettei niitä päässyt tyhjentämään. Jospa tänä talvena homma sujuisi vähän paremmin...

Komposti on puutarhurin mustaa kultaa

Kiitoksia onnitteluista vanhenemisen johdosta. Totesinkin, ettei eilisestä ei ole kolotukset lisääntyneet, eikä vissiin uusia ryppyjäkään ilmestynyt. Toisaalta, 30v täytettyäni en ole tervettä päivää nähnyt ja ryppyjäkin on tullut ihan omiksi tarpeiksi, joten muutosta niiden suhteen en kaivannutkaan, ainakaan lisääntyvästi ajateltuna. Tuskin viisaammaksikaan tulin, joten samalla tohotuksella jatketaan. Hiphei! Kukkapillin Satu osasi onneksi kertoa, että 33 on hyvä luku, joten hyvinhän tässä menee. Khih.

Rypyistä on pakko vielä mainita, että itse pidän ryppyjä kauniina. Jotenkin ne kertovat aina eletystä elämästä ja yhdistän ne lempeyteen, viisauteen ja iloisuuteen. Joten ihan vakavasti puhuen rypyt eivät ole itseäni milläänlailla häirinneet.

Oikein ihanaa uutta viikkoa Sinulle <3

Maailmanluokan taidemaalari

Eilen taivas värjääntyi huimaan väritykseen auringon laskiessa. Olen ennenkin kehunut, kuinka upea taiteilija luonto on, mutta eilen taas ihastelin tuota mahtavaa taivaanrannan-maalausta. Kymmenen minuutin sisällä värit vaihtelivat sinisestä punaiseen ja nopeasti tuo näytös olikin ohi. Toivoin kovasti, että olisin taitavampi kuvaaja, jotta olisin saanut tuon ihanuuden paremmin vangittua. Nämä kuvat on siis otettu meidän portilta. Näkyypä sielä yhden Kouvolan  suurimman työnantajankin piiput, eli UPM:n. 

Luonnon taidetta

Rakastan tätä värikkyyttä! Värit ovat itselleni valtaisan suuri inspiraation lähde. Tämäkään ei ehkä tullut yllätyksenä lukijoilleni. Khih.

Maailmanluokan taidemaalarin työ

Tämä taisi olla ensimmäiseksi otettu kuva. Vielä on melko seesteisen näköistä.

Auringonlaskun sävyjä

Nopeasti se pimeä taas tulee. Olen tänä vuonna nauttinut kovasti pimenevistä illoista ja puutarhan osalta kiireettömyydestä. On ollut ihanaa, että on ollut aikaa jutella enemmän ystävien kanssa ja vaihdella kuulumisia. Näköjään, kun vietti tarpeeksi kiireisen kesän, niin ei pistä pahakseen sitä rauhoittumisen aikaakaan. Tai sitten se ikä tekee taas tepposiaan, khih. 

Olen myös nauttinut siitä, että on ollut aikaa keskittyä muihinkin asioihin kuin puutarha-juttuihin ja sisäinen tyttöni on jälleen alkanut tulemaan esille. On ollut kiva, kun on voinut laitella kynsiään ja keskittyä vähän itsensä hemmotteluun. Kaupatkin alkavat pursuamaan kaikkia super ihania joulukosmetiikka-juttuja ja löydän itseni jatkuvasti huokailemasta, miten aaaaah niin ihania kaikki söpöt tuotteet ovatkaan.

Olen myös kerinnyt kirjoittamaan ihan eritavalla kuin kesällä ja nauttinut siitä paljon. Meillä tosin suurin haaste kirjoittamiselle tällä hetkellä on se, että talo ei ole koskaan hiljainen ja oma keskittymiskykyni häiriintyy tosi herkästi, jos samassa tilassa muut juttelevat. Ja voinette kuvitella, että Taikallakin on jatkuvasti äitille asiaa, eikä tuon ikäisen asiat mene ohi ennenkuin niihin vastaa. 

Joka tapauksessa, vaikka kuinka etukäteen surin puutarhakauden päättymistä, niin olen tänä vuonna löytänyt siitä myös ne hyvät puolet. Ei hassumpaa ollenkaan!

Millaisia ajatuksia Sinulla on näin marraskuun alkupäivinä? Mukavaa uutta viikkoa Sinulle <3

Syksyn sävyt

Sain Rosanpunaista kultaa-blogista kivan Syksyn sävyt-haasteen, jossa ideana on kertoa itselleen rakkaimmista syksyisistä sävyistä. Ruskaa olenkin jo useamman postauksen voimin ihaillut, mutta ei sitä varmasti voi liikaa kuvata ja siitä nautiskella, joten jatketaan vielä samalla linjalla. Meillä alkaa puista jo lehdet tippumaan, joten kohta on ruska ohitse. Ollut muutaman viime päivän aikana puiden alla melko mahtavan näköisiä lehtisateita. Kuin kultaa leijailisi maahan. Ihan huimaa! 

Syksyllä itseäni ihastuttaa se, kuinka samassa kasvissa voi olla erilaisia värejä ja sävyjä. Ruusut ovat tällä hetkellä aivan upeita. Vihreää, punaista, oranssia, keltaista ja kaikki niiden värit ovat intensiivisen mahtavia! 

Juhannusruusun ruskaväritys on upea

Juhannusruusun väritys on aivan mieletön tällä hetkellä ja taustalla oleva mikälie-ruusu keltaisessa syysvärissään korostaa tätä upeaa punaisen ja vihreän sinfoniaa.

Ruusujen syksy

Syysaamun hämärässä kuvatessa kastepisarat ovat kuin pieniä timantteja ruusujen lehdillä.

Syksy

Ruskan kauneus

Vaahteroiden värikkyys on vaihtunut kokonaan keltaiseen ja ruskeaan. Kaikki punaiset sävyt ovat jo kadonneet. Tämä tekee itseni vähän surulliseksi, sillä tiedän, että vaahteran ruska on loppumaisillaan ja kohta lehdet ovat maassa.

Vaahteran ruska

Luonnollisesti syksyn sävyihin kuuluu omalta osaltani myös kasvisten värikylläisyys.  Tällä hetkellä keltaiset, punaiset, oranssit, lähes mustat, vihreät ja violetit tomaatit ja chilit piristävät keittiössä hääräilijää.

Värikkäät tomaatit

Syksyn sävyt haaste on kotoisin Tiiun Puutarhahetki - suurien unelmien puutarha-blogista.
Haasteen säännöt:

• Kerro postauksessasi kuka haasteen aloitti

• Tee postaus sinulle rakkaimmista syksyisistä sävyistä

• Haasta kolme tai useampia blogiystäviä mukaan

• Käy kirjoittajamassa postauksesi Puutarhahetki - Suurien Unelmien puutarha - blogin Syksyn sävyt-postauksen kommenttikenttään

• Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa, merkitse kuvasi silloin #syksynsävythaaste ja @puutarhahetki  

Haastan itse seuraavat blogit kertomaan syksyn sävyistään: 

Kotirinne blogissa elellään maaseudulla eläimiä hoitaen ja kädentaitoja harjoittaen

Kauniimpaa kuin koskaan  blogissa keskitytään kaikkeen (nimensä mukaisesti) kauniiseen, oli se sitten koti, puutarha kuin kirjoittajakin <3

Sarin kotona blogissa kotoillaan todella kauniisti ja viihtyisästi!

Mikä on Sinun lempparisi syksyn sävyistä? 

Ihana ruska + vinkki arvonnasta

Kaupallinen yhteistyö: Samaskoru

Olen kertonutkin, etten ole syksy-ihminen juuri ollenkaan. Syksy saa usein mielen vähän matalaksi ja huomaan, että hymyn eteen on tehtävä välillä ihan oikeasti töitä. Koska tiedostan tämän, osaan joka syksy etsiä elämästä ne ihanat asiat, joiden avulla jaksan ja joiden vuoksi voin rehellisesti sanoa rakastavani elämää. 

Luonto on ehdottomasti yksi niistä asioista, jotka ilahduttavat minua. Syksyn ruska on kaunista ja olen nyt oppinut rakastamaan myös syksyn ensimmäisiä pakkasöitä, jotka tekevät ruskan värittämästä luonnosta lähes sadunomaisen ihmemaan. 

Koivut alkavat pikku hiljaa luopumaan lehdistöstään, mutta vielä ne tammien kanssa ilahduttavat keltaisella loistollaan. 

Ruska

Maanantai aamuna lätäkkömme ympäristö oli aivan uskomattoman upea. Harmi, ettei kaikki se loisto tallentunut kuvaan. Korallikanukat ovat loistavan punaiset, hopeapaju luo ihanaa hohdetta tuijien keltaisen kauneuden eteen ja jäähuurre on maalannut heinät hopeoituun kimallukseen.  Pohdin, että kuinka paljosta jäisinkää paitsi, jos en koskaan pääsisi näitä hetkiä kokemaan ja taltioimaan muistoihini.

Syksy

Rikkaruohotkaan eivät näytä ollenkaan hassumalta, kun jääkuura niitä on vähän koristellut.

Jäähuurre kasvissa

Kuitenkin, kaikista eniten rakastan syksyisin vaahteroita. Niiden lehtien värikirjo on syksyllä jotain aivan uskomattoman ihanaa. Melkein tekisi mieli itsekkin kasata vaahteranlehtiä ja käydä niiden päälle makaamaan. Se, etten tee sitä, ei johdu siitä että kokisin sen liian lapselliseksi, vaan rakkaista sulkapalloistamme. Heidän jättämät yllätykset eivät kuulu haavekuvaani värikkäässä lehtikasassa löhöilystä...

Vaahteran ruska

Yksi syksyn piristyksistä on se, että pääsin tekemään Samaskorun kanssa yhteistyötä ja samalla ilahduttamaan myös yhtä teistä lukijoista aivan ihanalla korulla! Samaskorut ovat Suomessa tehtyjä todella kauniita koruja, joiden aiheissa luonto on vahvasti läsnä. Itse rakastuin nimenomaan puusta valmistettuihin koruihin, sillä puu materiaalina on mielestäni todella kaunis ja sen ekologisuus miellyttää itseni kovasti. 

Itse käytän koruista ehdottomasti eniten korvakoruja ja kaulakoruja. Linkkejä klikkaamalla pääset tutustumaan, millaisia kaula- ja korvakoruja Samaskorujen mallistossa on. Valikoimista löytyy paljon muutakin, kuten sisustustauluja ja kelloja. Koko lokakuun ajan tuotteet toimitetaan ilman postitusmaksuja ja sen lisäksi kannattaa hyödyntää alekoodi, jolla saa 20 %:a alennusta ostosten loppusummasta. Alekoodi on LOKAKUU18 .  Vielä ei ole ollenkaan liian aikaista aloittaa vaikka joululahja ostosten teko ;) 

Itselleni valitsin Samaskoruista ihanat pääskyset-korvikset ja -kaulakorun. Maatiaiskanasen Elämää- Instagram sivuilla on arvonta, jossa palkintona on kuvassa näkyvä pääskynen-kaulakoru. Kannattaa käydä osallistumassa <3  

Kiitos Samaskoru yhteistyöstä, joka piristi syksyäni kovasti! 

Samaskoru - Puukorut ovat ihanan kevyitä ja kauniita

Jos Sinun pitäisi kertoa Suomen syksystä jollekulle, joka ei tietäisi Suomesta mitään, niin mitä kertoisit? Itse kertoisin juuri tästä ihanasta ruska-ajasta <3  Iloista viikonloppua Sinulle <3 

Ulkoilua ihanassa kelissä ja vinkkejä isän muistamiseen isänpäivänä!

Tänään on ollut aivan ihana keli! Nautittiin Taikan kanssa sekä ulkoilusta että askartelusta. Ei siis huono aamupäivä ollenkaan! Nyt tyttö on päiväunilla. Tuntui olevan melkoisen väsynyt aamun touhuista. Käytiin pienellä kävelyllä ja etsimällä etsittiin kauneutta marraskuisesta luonnosta. 

Löytyyhän sitä kauneutta. Esimerkiksi pienistä yksityiskohdista. Kuura tänä aamuna taas ilahdutti ja auringonpaisteessa se suorastaan näytti välkehtivän!

Kuva ei oikein tuo oikeutta, mutta näky oli todella kaunis. Tuo kapea uoma valaistui sitä kauniimmin, mitä lähemmäs järveä se meni. Kontrasti oli uskomaton. 

 Taikakin löysi itselleen aarteen. Lapsen kyky löytää aarteita on upea!

Kuura oli jälleen niin kaunista. Vinhaa vauhtia aurinko sitä jo sulatti.

Oli huikeaa kävellä tuota tietä, kun ruskeat lehdet ja tummat kivet olivat kuurassa ja ne todella välkehtivät, kun itse liikkui eteenpäin. Tuntui kuin olisi kävellyt miljoonissa pienissä timanteissa. Kuva vie lumouden pois. Mutta tämä kuva on yksi esimerkki siitä, että vaikka luonnosta tällä hetkellä on hyvin vaikeaa kauneutta löytää, niin sen voi löytää pienestä hetkestä. Sitä täytyy vain osata etsiä ja antaa sille mahdollisuus!

Ihmettelin, että mitä Taika alkoi puuhastelemaan. Tyttö löysi tieltä mutaisen kohdan ja alkoi tekemään muta-tanssia. En tiedä, mistä moinen idea hänelle tuli. Mutta hymyn se sai molempien huulille :) Jälleen se lapsen kyky löytää iloa hetkestä!

Puuhastelimme myös vähän isänpäivä-askarteluja. HerraMies ei blogia lue, joten uskallan tämän esitellä täällä. Löydettiin eilen juuri sopivan kokoinen kahvimuki HerraMiehelle. Taika sai sen koristella posliinitusseilla. Isänpäivälahjoissa itse tykkään siitä (ja tiedän myös HerraMiehen tykkäävän), että lahja näyttää sille, että lapsi itse on sen tehnyt.  Aina joskus törmää upeisiin askarteluihin, joita tulee esimerkiksi päiväkodista, mutta niistä näkee heti sen, että lapsen osuus on ollut hyvin pieni... Se on vähän surullista, koska lapsen oma kädenjälki on kaunista!

Kyllä kelpaa isin kahviaan nautiskella :)

Löysin eilen myös kivan idean facebookista. Saippuakupla-maalausta! Veteen on sekoitettu akryylimaalia ja käsitiskiainetta. Sitä kun puhaltelee pillillä, tulee kivan värisiä kuplia. Kupliin kun painaa paperin, niin siihen jää hauskoja kuplan kuvia! Maalia pitää olla melko paljon, mutta tiskiainetta mielestäni melko vähän. Enemmän kun laittoi, kuplat olivat selvästi pienempiä ja tiiviimmässä ryppäässä. Ja aika kauan sai litkua sekoitella ja puhallella, jotta siitä alkoi hyviä kuplakuvia tulemaan! Taika oli vähän pieni (ja liian vilkas) tähän hommaan. Onnistui kuplia hyvin puheltelemaan (ja tykkäsi siitä), mutta kyllästyi melko nopeasti. Luulisin, että vähän isommat lapset tästä innostuisivat enemmän. Kuitenkin isänpäiväkortti saatiin aluille tällä tekniikalla :) Ja luulen, että osa joulukorteista saa myös kuplamaisen pohjan! 

Mukavaa tiistaita Sinulle!