Joulukalenteri teen ystävälle!

Joulu alkaa lähestymään pikku hiljaa. Joulun odotukseen kuuluu ehdottomasti joulukalenteri, eikö totta? Ihana, kun aikuisillekkin on omia joulukalentereita, joiden avulla voi päivä päivältä enemmän tempautua joulun tunnelmaan. 

Sain blogiyhteistyönä Foodster herkkukaupasta aivan ihanan teejoulukalenterin. Jokaiselle päivälle on oma luomu irtotee-pussi ja lisäksi pakkauksesta löytyy pieni teekirjanen. 


Kuva lainattu Foodster-sivustolta

Minusta on ihanaa, kun jokaiselle päivälle on erilainen tee. Ja koska itse tykkään yllätyksistä, minusta oli myös kiva, ettei sivustolla ollut kerrottu, mitä teetä kalenterista löytyy. Tämän vuoksi en halua muiltakaan yllätystä pilata ja julkaista, mitä kaikkea ihanaa teetä kalenteri pitää sisällään. Eikö joulukalenteri idea ole myös yllättää? Jos itse taas haluat tietää, mitä teetä löytyy, voit kuvasta zoomailla pussien yläreunoja ;)




Tee-kirjasesta löytyy ohjeet jokaiselle pussille, kuinka siitä saa parhainta teetä tehtyä!




Jokaisen pussin kyljestä löytyy myös pieni teksti piristämään teehetkeä. Oma ruotsin kielen taitoni on lievästi sanoen ruosteessa, joten ensin yritän saada tekstistä selkoa omin avuin ja sen jälkeen otan kääntäjän käyttöön. Outoa ehkä, mutta minusta se on hauskaa :)




Jos haluat itsellesikin tälläisen ihanan teejoulukalenterin, pääset tilaamaan sellaisen tästä klikkaamalla.

Kiitos Foodster mukavasta yhteistyöstä! Voi, tule jo äkkiä joulukuun ensimmäinen päivä! 

Kuka minä olen?

Tyttö tarinoiden takana-postaus saa nyt jatkoa haasteen muodossa. On paljon bloggareita, joihin haluaisin tutustua, joten toivon, että monet innostuvat haasteeseen osallistumaan. Mutta palataan haaste asiaan vielä lopuksi.




Viimeksi kerroin olevani pohdiskelija, joka tekee ajoittain itsensä ja HerraMiehen hulluksi tällä piirteellään, mutta jonka vuoksi saamme usein myös hyvät naurut. Tuuli Annikan tuvassa-blogin Ansu tarttuikin tähän ja pyysi kertomaan, millaisia asioita pohdiskelen. Olen yrittänyt ihan miettiä (yllätys sinällään) tätä vähän tarkemmin, mutta lyhyesti sanottuna : ihan kaikkea! Saatan esimerkiksi jäädä pohtimaan ihan valtavasti, mitä joku ihminen oikeasti tarkoitti sanoessaan jotain ja pohdin hänen ilmeitään ja eleitään. HerraMiestä aina naurattaa tämä ja sanookin, että no mitäpä jos tarkoitti ihan sitä mitä sanoi. No mutta kun! Eihän se nyt ole noin yksinkertaista! Pääsette varmaan jyvälle, mitä tarkoitan? Onneksi ihan kaikki keskustelut eivät tähän johda, mutta varmaan jokainen tietää sen, että toisinaan ihmiset sanovat jotain muuta, mitä tarkoittavat ja yleensä se näkyy heidän eleistään tai ilmeistään. 

Minulle on ollut ihan äärimmäisen vaikeaa oppia ylipäätään ihmisten kanssa sosiaalisia taitoja. On ollut käsittämättömän hämmentävää se, että sanotaan yhtä ja tarkoitetaan toista tai se, että vaikka en pitäisi jostakusta, niin hänen kanssaan pitää kuitenkin tulla toimeen. Koin sen aina valehteluksi ja olin itse aivan hirveä törkysuu, kun en halunnut valehdella. Olikin pieni opetteleminen siinä, että älykkääseen kanssakäymiseen kuuluu tietynlainen hienotunteisuus... 

Pohdin paljon myös syitä asioihin. Toisaaltahan tämä piirre on tosi hyvä, koska liittyy osittain tiedonjanoon. Haluan tietää, miksi asiat toimivat tietyllä tavalla. Etenkin opiskellessani lähihoitajaksi tämä piirre osottautui melko hyväksi. Opiskelu tietysti oli todella rankkaakin sen takia ja olisin päässyt monessa asiassa paljon helpommalla ilman tätä piirrettä, mutta opin oikeasti paljon ja pystyn hyödyntämään tietoa käytännössäkin paremmin. 

Olen pohtinut valtavasti menneisyyden vaikutusta ihmiseen. Itse kuulun AAL:in, eli alkoholisten aikuisiin lapsiin. En käy tapaamisissa tai muuta sellaista, vaan yksinkertaisesti vanhempani olivat molemmat täysiä alkoholisteja, joiden vuoksi lapsuuteni on ollut sellainen, jota en toivoisi kenellekkään. Pääsin 7-vuotiaana sijaisperheeseen maalle ja luulen, että tämä on se syy, miksi itselleni jäi kaipuu aina maalla asumiseen. Maalla olen kokenut turvaa ja saanut ensimmäisen oikean kodin! Tietysti lapsuuteni on vaikuttanut itseeni muutenkin ja usein olen pohtinut, että mikä on ihan oikeaa minuutta ja mikä sitten taas sivuoiretta menneisyydestä. Kuka MINÄ olen, on kysymys, joka ajoittain tekee minut ahdistuneeksi ja levottomaksi. En ehkä koskaan saa sitä tietää, mutta tietääkö kukaan muukaan? 

Pyrin olemaan hyvä kaikessa mihin ryhdyn. Ei siis riitä, että olen ja teen, vaan haluan olla hyvä, usein myös tosi hyvä. Äitiys on tietysti tärkein asia, jossa haluan olla hyvä. Mutta kuten jokainen äiti, koen välillä hirveää riittämättömyyttä ja syyllisyyttä. Tarvitsisin pitemmän pinnan ja toivoisin, etten äräsisi lapsilleni niin usein. Kuitenkin pyrin ajattelemaan, että olen hyvä äiti lapsilleni. Teen kaikkeni, jotta heillä olisi hyvä olla ja heistä kasvaisi tasapainoisia, onnellisia aikuisia. Noh, tietenkään heidän onnellisuus ei ole kokonaan minun varassani ;) Pyrin olemaan myös hyvä vaimo, ystävä ja hoitaja. 




Se, että haluan olla hyvä tai tosi hyvä, menee ajoittain ehkä vähän överin puolelle ja väsytän itseni sillä jatkuvalla parempaan pyrkimisellä. Eli hyvin kaksiteräinen miekka tämä piirre. Kuitenkaan en halua sitä vaihtaa itsestäni mihinkään. 

Olen aina ollut hurahtaja. Kun innostun jostakin asiasta, se meinaa viedä kaiken huomioni ja haluan tietää siitä paljon ja vielä vähän enemmän. Lapsena olin aivan hulluna akvaarioihin ja niitä on ollut minulla myös aikuisena (enää ei ole, koska HerraMies ei suostu siihen, että meillä olisi niin paljon vettä olohuoneessa). Tiesin paljon kaloista ja kasveista. Kuitenkaan tämä kemiallinen puoli ei niinkään minua kiinnostanut, joten siihen en perehtynyt niin tarkasti.

Musiikki on itselleni todella tärkeää, mutta joudun rajaamaan sitä, mitä kuuntelen, koska musiikki vaikuttaa minuun niin paljon. Jos kuuntelen surullista musiikkia, alan ahdistumaan. Vanhat tunteet nousevat pintaan ja vaikka järjellä tiedän, ettei niillä ole enää mitään vaikutusta, niin silti voin huonosti. Kun kuuntelen pirteää ja iloista musiikkia, olen paljon virkeämpi ja iloisempi. Pääsääntöisesti kuuntelen musiikkia autossa, vola täysillä ja laulan mukana niin, että kitarisat reiluu! Enkä välitä tuon taivaallista, miltä se näyttää muiden liikkeellä olijoiden mielestä :D 




Heittäydyn hetkiin ja niinkuin kerroin, tietynlainen teatraalisuus kuuluu minuun ja meidän perheeseen. Ei niinkään sellainen, että katsokaa nyt minua ja tässä maailmassa ei ole ketään muuta kuin minä. Lähinnä semmoinen tilanteeseen heittäytyminen ja siitä pienen show´n tekeminen. Tätä on vaikeaa selittää, mutta varmasti ne, jotka kanssani ovat tekemisissä, tietävät heti, mistä on kyse. Olen melko eleikäs ja ilmeikäs, ajoittain myös äänekäs heittäytyessäni tilanteeseen ;)




Kerroinkin pohtivani menneisyyden vaikutusta ihmiseen. Kuitenkin pyrin ajattelemaan vähemmän mennyttä ja tulevaa. Sen sijaan yritän ajatella tätä hetkeä. Koska lopultahan kaikki mikä merkitsee, on tässä hetkessä. En pysty muuttamaan menneisyyttä, mutta en myöskään tekemään tulevaisuutta, ellen elä tätä hetkeä ensin. 

Paneudun asioihin, jotka tekevät minut onnelliseksi. Olen joskus ollut masentunut ja joskus pelkään sen palaavaan. Se on pelottavaa aikaa. Siksi pyrin tekemään elämästäni sellaista, että oikeasti olen onnellinen. Perustyytyväisyys tai tasaiset tunteet eivät kuulu minuun. Olen suurien tunteiden ihminen. Mutta pyrin siihen, että ne suuret tunteet ovat mukavia ja kivoja! Niiden annan vallata itseni kokonaan, enkä välitä siitä, ajatteleeko joku muu, että tuo nainen on ehkä vähän kajahtanut (ja tietysti jos joku niin ajattelee, niin sehän on minusta vain mahdottoman mahtavaa, khih). Yleensä minusta näkee, miltä minusta tuntuu. Jos olen vihainen, se näkyy. Jos olen iloinen, se näkyy. Ainoa, jota en näytä on suru. Tai niin olen kuvitellut... Muutamat ihmiset kuitenkin osaavat senkin nähdä, joka on ollut todella hämmentävää... Joka tapauksessa, koska tunteet ovat suuria, pyrin siihen että ne ovat positiivisia :) 



Tuppaan olemaan kynnysmatto-tyyppi ja tätä pyrin muuttamaan itsessäni. Yritän opetella sanomaan, jos joku asia ei ole minusta oikeasti ok tai jos se minua satuttaa. Kuitenkin se on hirveän vaikeaa, koska haluan olla kiva ja mukava tyyppi. Ja ikävä kyllä, jotkut sitä piirrettä käyttävät hyväkseen sumeilematta. 

Kuitenkin suurin osa ihmisistä on aivan ihania ja tykkään muista. Joskus kuitenkin tarvitsen hiljaisuutta ja omaa rauhaa. En ehkä niinkään halua olla ihan yksin (koska silloin on oikeasti liikaa aikaa ajatella), mutta ilman ulkopuolisia ihmisiä. Vaikka rakastan olla muiden kanssa, niin silti väsyn siitä, kun kokoajan tulkitsen muita ja yritän mukautua olemaan sellainen kuin tilanteissa kuuluu olla. 




En suoraan sanoen oikein tiennyt, mitä kirjoitan, kun tämän postauksen aloitin. Kuitenkin, tälläinen minä olen, vaikkei tämä(kään) vastannut siihen, kuka minä olen. Ehkäpä riittääkin, kun tietää millainen on... Ja sekin muuttuu ajan saatossa jokaisen kohdalla! 




Sitten siihen haaste-osuuteen. Paljon kiertää nyt Ystäväkirja-tyyppisiä haasteita, jotka ovat tosi kivoja ja hauskoja, mutta tähän haasteeseen en anna valmiita kysymyksiä, joihin vastata. Vaan toivoisin sinun kertovan itsestäsi vapaasti, millainen sinä olet? Voit itse valita, mitä asioita kerrot ja millä tavalla.  

Vaikka Maatiaiskanasen Elämää-blogi kuuluu puutarha-kategoriaan (jota joskus pohdin, että olenko kuitenkin väärässä paikassa, kun kerron paljon muustakin?), niin luen monen eri kategorian blogeja. Olettaisin monen muunkin tekevän niin. Haastaan siis hyvin erilaisten blogien kirjoittajia tähän ja toivon, että sinäkin teet niin! Ja heiii, jos et saa haastetta ja haluat osallistua, niin ota koppi vaan! 


Eli lyhyesti haasteen säännöt:

- Kirjoita itsestäsi otsikolla Kuka minä olen? Voit valita, mitä itsestäsi kerrot ja millä tavalla. Kuitenkin tavoitteena on saada tutustua sinuun!

- Haasta 3-5 bloggaajaa, joihin haluaisit tutustua, mieluiten hyvin erilaisista blogeista! Kerro myös, miksi haluat tutustua juuri näihin bloggaajiin!

- Kerro, kuka sinut haastoi

- Kerro, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogin Hilulta.


Itse haastan seuraavat bloggaajat:

Päden pajan kirjoittajan Päden.  Päde on ihastuttavan lämminhenkisen oloinen ihminen, joka on todella taitava käsistään. Blogin tunnelma ja kuvat ovat todella kauniita.  Luulen, että moni muukin haluaa päästä lukemaan Päden postauksen tästä aiheesta <3

Minäkö keski-ikäinen? blogin Tiian. Olen hypännyt Tiian kelkkaan vasta melko lyhyen ajan sisällä ja olen saanut vaikutelman elämän iloisesta ja humoristisesta tyypistä, jonka kirjoituksia on kiva lukea. 

-Pinkit korkokengät-blogin Maijun. Maiju kirjoittaa paljon kauneus-asioista, joista itse en ymmärrä yhtään mitään! En siis oikeasti yhtään mitään! Kuitenkin postauksia on hauska lukea ja Maijun oma herskyvä persoonallisuus on melkoisen ihastuttavalla tavalla esillä hänen blogissaan. Etenkin kuvissa. Ne saavat niin hyvälle tuulelle ja hymyn huulille <3

Mummon päivitykset- blogin Kirsti. Tiedättekö sen ihmisen, jota et ole koskaan nähnyt, mutta josta tietäisit pitäväsi? Kirsti on juuri sellainen tyyppi ollut minulle! Ystävällinen, kiltti ja aivan ihana persoona! 

Puutarhurin Majan Minnan. Minna kirjoittelee siirtolapuutarhasta ja tykkää kissoista. Minnasta on tullut itselleni kuva rauhallisesta ja mukavasta ihmisestä. Olisi kuva päästä tutustumaan häneen (ja tietää, onko hän oikeasti rauhallinen?) :)


Oli ihan hirveän vaikea rajata, keitä heitän haasteella, koska käyn monissa blogeissa vierailuilla ja niiiiin moneen haluaisin tutustua! Toivotaan, että haaste ottaa tuulta purjeisiin ja pääsen tutustumaan moneen bloggaajaan <3  Kaikistahan tulee jonkinlainen mielikuva, tiedättehän! Hauska nähdä, kuinka monen kohdalla tämä mielikuva piti paikkansa!


Haasteeseen osallistuneita blogeja;
Mummon päivitykset
La La Lilja

Kanojen kuulumisia ja hedelmäpuiden suojausta jyrsijöiltä.

Terveisiä Millalta, Lotalta ja Martalta! Sulkarouvat ovat nyt kotiutuneet talvikotiinsa, eivätkä enää ole loukkaantuneita tästä siirrosta. Ensimmäiset kolme päivää he mököttivät, eivätkä suostuneet kunnolla syömään. Käytiin lasten kanssa jo rusina ostoksilla, joilla lahjoimme tyttösiä! Nyt alkaa uusi koti tuntumaan ilmeisesti jo mukavalta ja tytöt ovat omia iloisia kaakattajiaan <3






Eilen illalla, kun tulin töistä kotiin, hyppeli jänis meidän pihassa. Sari muistutteli puiden suojaamisesta Sarin puutarhat-blogissaan jo useampi viikko sitten. Silloin ajattelin, että pitääkin pikimmiten asia hoitaa, mutta kas, tekemättä oli. Aamulla menin ensimmäiseksi puunrungot suojaamaan ja siellähän olikin jo pupun jäljet uuden koristeomenapuun vieressä. Vielä ei oltu käyty haukkaamassa onneksi ;) Itse suojasin nuoret päärynä-, luumu- ja koristeomenapuut.




Runkoihin laitoin perinteisen muovisen spiraalimaisen runkosuojan. Pienempien puiden ympärille laitettiin metalliverkosta tehdyt suojat. Suojat on hyvät painaa maahan kunnolla kiinni, jolloin myyrät eivät pääse syömään runkoa. Täältä löytyy Sari Wecströmin kirjoittamat hyvät ohjeet jyrsijäsuojien laittoon. 

Jostain olen lukenut, että kanankakka puiden ympärillä karkottaisi myös jäniksiä hyvin, koska ne eivät pidä kanankakan hajusta. Ehkä täytyykin kokeilla ;) Tosin se kanankakka jota myydään pussissa, haisee aivan hirveälle verrattuna omien kanojen tuotoksiin. Liittynee siihen, että kakkakakkarakeet ovat tiivistettä? Vai olenkohan aivan hakoteillä tästä asiasta? Haju jokatapauksessa on aivan eri.




Hauskasti ruusun ruska on vielä ihan kukoistuksessaan lumen keskellä :) Ruskaa pakkasessa...




Pyysin teiltä aiemmin kysymyksiä, joihin vastaisin Tyttö tarinoiden takana osa 2-postauksessa, eli mitä sinä haluaisit tietää minusta?   Ansu, eli Tuuli Annikan tuvassa-blogista kysyi, että millaisia asioita pohdiskelen, kun kerroin olevani pohdiskelija tyyppi (joka tekee itsensä ja joskus HerraMiehenkin hulluksi tällä piirteellään). Kiitos kysymyksestä! Vastaan siihen kyllä! 

Maaritilta, joka kirjoittaa Rosanpunaista kultaa sain aivan ihanan postaus idean. Maarit pyysi kirjoittamaan Talomme tarina-postauksen. Tämä siis tulossa. Kiitos tosi hyvästä ideasta <3

Lisää kysymyksiä saa laittaa. Ihan mitä vain haluat minusta tietää. Alushousujen kokoa en kerro, mutta muuten pyrin olemaan kuin avoin kirja ;) Alkuviikosta paneudun tähän postaukseen ja liitän siihen haasteen. Toivottavasti moni nappaa kopin!

Edelliseen haasteeseeni Viisi parasta muistoa menneeltä puutarhakaudelta on aika moni vastannutkin. Niitä postauksia on ollut aivan ihania lukea! Kiitos jokaiselle haasteeseen osallistuneelle <3 Jos olet osallistunut tuohon haasteeseen, enkä ole kommentoinut mitään, niin vinkkaatko! Se on jäänyt itseltäni huomaamatta ja mielelläni tulisin lukemaan postauksesi! 

Täällä maa edelleen on valkoinen. Niin olin TAAS väärässä, kun ajattelin lumien sulavan viikonlopuksi. Mutta ei se mitään, väärässä oleminen alkaa olemaan jo tuttua hommaa! 


Ihanaa viikonlopun jatkoa Sinulle. Kiva, kun olit taas mukana Maatiaiskanasen Elämässä <3 Terkuin Hilu! 

1174:n sipulin verran kevään odotusta!

Lunta sataa ja maisema on talvinen. Lienee hyvä hetki alkaa hekumoida kevään kukkaloistoa! Paljon oli sellaisia pusseja, joissa ei ollut pahvisia kuvalappuja; villitulppaaneja, keltaisia, oransseja, pinkkejä ja punaisia tulppaaneja, valkoisia ja keltaisia narsisseja, kevätkurjenmiekkoja, oransseja krookuksia, posliinihyasintteja ja helmililjoja.

Tässä ne, joissa oli kuvat (joitakin sekoituksia oli useampi samanlaisia):










Laukkoja en ole ennen laittanut, mutta olin ihaillut niitä usein. Nyt on asia korjattu :)




Lähes 1200 sipulia on siis istutettu ja tiiättekö, mie niiiiiin odotan kevättä <3 Talvi olkoon armolliin miun kukkasipuleille <3

Mitä Sinä odotat tällä hetkellä? 

100 lukijaa kilpailujen voittajat ja pyyntö Sinulle rakas lukija!

Tämä aamu aloitettiin valmistelemalla arvontoja! Meinasi ihan käsi krampata, kun arpoja kirjoittelin. Ihanan paljon osallistujia, kiitos <3 Blogin 100 lukijaa-  ja Facebookin 100 tykkääjää-kilpailuihin Ilona ja Taika koristelivat ihan omat arpakupit.  Vaikka tarrat ovat kala-aiheisia, nämä arvonnat ovat tosia, ei kalajuttuja! 




Minkähän takia minun blogissa ei ole sisustusaiheisia juttuja, esimerkiksi kauniista ja siististä lastenhuoneesta? Khih! Meillä lastenhuoneet näyttävät aina siltä, kuin siellä olisi käynyt pyörremyrsky :D




Taikaa jännitti arvonnat niin paljon, ettei meinannut tulla touhusta mitään. Riekkui vain ympäriinsä ja lopulta asettui sohvalle virallisenvalvojan rooliin. Facebookin 100-tykkääjää kilpailussa arvottiin siis 4 voittajaa; kaksi facebookissa osallistuneista  ja yhdet voittajat blogin ja instragramin puolella osallistuneista.  Onnettarina toimivat Ilona ja Julia vuorotellen.




Palkintoina oli Viherpeukaloiden lahjoittamat kukkasipulipaketit: kevätkarnevaali-lajitelma ja posliinihyasintteja. Voittajat ovat:  (rumpujen pärinää)! 

Facebookissa kilpailuun osallistuneet: Hilla Kaartinen ja Katja Kaskinen
Instagramissa osallistunut: pale red rose-blogin Katja
Blogissa osallistunut: Vinttikissa-blogisti

Onnea voittajille!




Blogin 100-lukijaa kilpailun onnettareksi tuli Taika. Voi sitä hössötyksen määrää :) Ilona ja Julia toimivat virallisinavalvojina. 




Ja sieltä, 132 arvan joukosta löytyi arvonnan voittaja: Leila Kastelli! Leilalla onkin ollut taikamaista onnea näissä arvonnoissa <3 Leilan ihanan ruusublogin löydät täältä.




Leilalle lähtee tämä palkinto: TEE ITSE Inspiroivat lahjaideat-kirja, pieni pala Suomea-suklaalevy ja sipulipaketti.




Onnea voittajille ja kiitos Viherpeukalot ihanista palkinnoista! 

Eräs arvontaan osallistunut tyttö sulatti sydämeni ihan täysin. Tyttö toivoi voittavansa kukkasipuleita, joilla voisi ilahduttaa äitiään. Valitettavasti arpaonni ei osunut, mutta ajattelin itse ilahduttaa kyseistä tyttöä halloweeni-korviksilla. Toivotaan, että hän tykkää niistä <3 




Tänä reilun kahden kuukauden aikana, jonka olen Maatiaiskanasen Elämää blogia kirjoittanut, olen saanut ihania kommentteja teiltä ja ne lämmittävät mieltäni oikeasti todella paljon. Joihinkin lukijoihin olen myös saanut tutustua heidän omien blogien kautta, kiitos siitä! Alkaa tuntumaan, että olen löytänyt blogiystäviä, joka on aivan ihanaa! Kirjoitin tasan kuukausi sitten postauksen Tyttö tarinoiden takana, jossa kerroin itsestäni teille. Ihanan monet antoivat palautetta siitä, että se oli kiva postaus. Meinasin tähän tehdä jatkoa, joten siksi kysyn: Mitä sinä haluaisit tietää minusta? Tyttö tarinoiden takana postauksen löydät tästä klikkaamalla. 

Mukavaa torstain jatkoa! Täällä sataa lunta ja maa on jo ihan valkoinen. Kaunista!

Viimeisiä sadonkorjuita ja muistutus arvonnoista

Niin se vaan alkaa vuosi olemaan niin pitkällä, että sadonkorjuu on tosiaan loppu suoralla. Eilen Ilona kävi viimeiset paprikat noukkimassa kasvihuoneesta ja tänään minä hain pavut. Enää olisi osa porkkanoista maalla, mutta nekin pääsevät ruokaan piakkoin. Sitten kausi on oikeasti ohi meidän osalta. 

Yin Yang pensaspavut ovat hauskan näköisiä. En taida malttaa näitä ruokaan laittaa, vaan käytän johonkin koriste tarkoitukseen. Pohdin kyllä, että kuivatuksen jälkeen näistä voisi tehdä vaikka koruja, kun ovat niin sieviä.




Pensaspapu Borlotto Foretonguen ulkokuori antoi ymmärtää papujen tulevan tummemmiksi. Laittelin jo viestiä eräälle ihmiselle, jonka tiesin papuja kasvattaneen, että voikohan näitä syödä, kun ovat niin vaaleita. Nyt vasta tätä kirjoittaessani ja lajikenimeä tarkistaessani tajusin, että ovat ihan oikean näköisiä.  Ne jäävät melko vaaleiksi. Osa tosin oli vielä ihan vihreitä. Oppia ikä kaikki ja blondiviive ;)




Nämä päätyivät tämän päivän ruokaan. Jauheliha-riisi-papupataa... HerraMies varmasti ilahtuu ;)






Tuuleentuneet härkäpavun siemenet otin talteen. Toivottavasti kuivuuvat hyvin ja lähteevät ensi kesänä tekemään uutta satoa. 




Loput paprikat ovat nyt sitten tässä. Tehdään näistä paprika-tuorejuustokolmioita. Aiemmin tehtiin kinkku-tuorejuustokolmioita ja nyt kokeillaan paprika versiota samasta ohjeesta, joka löytyy täältä.




Meillä oli tarkoitus tänään lähteä ajelemaan Savitaipaleelle mummolaan, mutta sen verran valkoiselta näyttivät tiet, että päädyttiin jäämään kotiin, kun itselläni on vielä kesärenkaat. Kävin ottamassa muutaman kuvan kuuraisista kasveista. 








Jackmannii jaksaa kukkia vieläkin. Aika hienoa, kun ajattelee, että marraskuu kolkuttelee jo ovella ja tämä vain jaksaa ilahduttaa!



Tänne on luvattu huomiselle 10 senttiä lunta, mutta viikonlopuksi jo plussakelejä. Syyssipuleita voi vielä hyvin istutella ja tänään vielä kerkiää osallistumaan arvontoihin, joissa olisi palkintoina ihania kevään ilahduttajia! Kilpailuihin pääset osallistumaan täältä (palkintona syyssipuleita, TEE ITSE Inspiroivat lahjaideat-kirja ja suklaata) sekä täältä (palkintoina syyssipuleita). Voit osallistua siis jokaiseen kilpailuun vielä tänään!

Huomenna päästetään onnettaret töihin!   Viisi onnekas saa itselleen ihanat paketit :) Mukavaa keskiviikkoa Sinulle! Huomiseen <3

Tänään leivotaan salmiakki-muffineita ja pullaa!

Tänään tyttäret ovat saaneet leipoa. Minun osallisuus on rajoittunut apukokin rooliin. Ilona leipoi pullaa ja Julia teki halloweeni-aiheisia salmiakkimuffineita. Vaikka koti on mullin mallin, niin on ihanaa, kun tuoksuu tuoreet leivonnaiset!




SALMIAKKI-MUFFINIT

2 kananmunaa
2 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
50g sulatettua voita
1 dl maitoa
0,5 dl Sallisen salmiakkilastuja

Kananmunat ja sokeri vaahdotetaan.  Kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Maito, rasva ja kuivat aineet lisätään taikinaan vuorotellen kevyesti sekoittaen. 
Taikina jaetaan muffinivuokiin (n. 2 rkl.sta per vuoka). Paistetaan 225 asteisessa uunissa n.15 min.


Me koristeltiin muffinit Dr.Oetkerin koristelugeeleillä ja valmiilla halloweeni koristetikuilla :) 









Ilona oli saanut koulun kotitaloustunneilta kotiläksyksi leipoa pullaa. Ihana kotitehtävä! Itse en ole oikein hyvä pullan tekijä. Mutta nämä olivat kyllä hyviä! Hjam! Tyttöjä hihitytti mahdottomasti sanonta: pulla päivässä pitää pyllyn pyöreänä. Mutta tottahan se on ;) 
Koulusta Ilona sai peruspulla ohjeen, jota tuunattiin ainoastaan vaniljasokerilla.


VEHNÄPULLAT

2.5 dl maitoa
25 g tuorehiivaa tai 1 pss kuivahiivaa
1 dl sokeria
1/2 kananmuna
1 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
5-6 dl vehnäjauhoja
100 g rasvaa

Kädenlämpöinen maito ja tuorehiiva sekoitetaan keskenään. Joukkoon lisätään sokeri, vaniljasokeri, suola ja kananmuna. Vehnäjauhoja lisätään vähitellen samalla taikinaa alustaen käsin. Lopuksi sekoitetaan taikinaan pehmeä rasva. Kun taikina irtoaa hyvin kupin reunoista, on jauhoja sopivasti. 

Taikina laitetaan kohoamaan vedolta suojaisaan paikkaan (esim mikro). 

Ilona teki pyöreitä pullia, joten kohoamisen jälkeen taikina jaettiin pieniin osiin ja pyöriteltiin käsien välissä palloiksi. Pullat voidellaan kananmunalla ja päälle ripotellaan halutessaan raesokeria.

225 asteisessa uunissa paisto 12-15 min riippuen pullan koosta.






Aurinko paistaa, joten taidan kipaista itse vielä pihalle ihmettelemaan kylmyyttä. Yöllä olikin jo -4 astetta. Ei taida auttaa kuin myöntää, että talvi on tulossa. Vaikkakin uskon kelin tästä vielä lämpenevän... Mutta usko ei ole tiedon väärtti!

Mukavaa tiistaita Sinulle <3

Halloween askarteluja ja arvonta

Lupasin järjestää arvonnan, kun facebookissa Maatiaiskanasen Elämää-sivusto saa 100 tykkääjää. Viikonloppuna raja paukkui, joten pistetään arvonnat käyntiin. Kilpailuun voi osallistua täällä blogissa, facebookissa ja/tai instragramissa. Blogin ja instagramin puolella arvotaan molemmissa yhdet palkinnot, mutta facebookissa kaksi palkintoa! Palkintoina on blogiyhteistyökumppanini Viherpeukaloiden lahjoittamat syyssipulit: Kevätkarnevaali-lajitelma sekä posliinihyasintteja.  

Kuva lainattu Viherpeukalot.fi sivustolta


Kevätkarnevaali-pakkaus sisältää yhteensä 50 sipulia: 10 kpl oransseja ´Early Harvest´ -lummetulppaaneja, 20 kpl violetteja ´Remembrance´ -kevätsahrameita ja 20 kpl valkoisia ´Jeanne d´Arc´ -kultasahrameita.


Kuva lainattu Viherpeukalot.fi sivustolta

Kilpailuun voit osallistua kommentoimalla kilpailupäivityksiä täällä blogissa, facebookissa ja instagramissa ja antamalla risuja ja/tai ruusuja blogistani. Voit halutessasi osallistua kaikissa kolmessa paikassa kilpailuun :) Koska talvi lähestyy, niin pidetään pika-arpajaiset. Aika alkaa nyt tänään (23.10.17) ja päättyy ylihuomenna (ke 25.10). Arvonnat suoritetaan torstaina! Facebook eikä instragram ole osallisena kilpailuissa ja palkinnot postitetaan vain Suomeen! Kiitos Viherpeukaloille  aivan ihanista palkinnoista!

Huomioithan, että blogissa on menossa toinenkin kilpailu, johon kerkiät vielä osallistumaan klikkaamalla tästä.  Myös siinä viimeinen päivä osallistumiseen on keskiviikkona! 




Halloween askartelut aloitettiin tyttöjen kanssa tänään. Itse väkersin lepakkokorvakoruja ja Ilona teki ikkunakoristeita ja maalasi kurpitsalyhdyn. Julia innostui maalailemaan itselleen toppia, joka ei kuitenkaan ollut halloweeni aiheinen.

Tässä lepakkokorviksia:


Halloween korvikset


Itse tehdyt halloween korvakorut


Lepakko korvikset


DIY korvakorut


Halloween korvakorut


Löydettiin kiva kurpitsa, mutta haluttiin saada se pirteämmän väriseksi. Joten maalia pintaan!




Aika ihana tuli :)


Kestävä halloween kurpitsa


Ilona teki myös ikkunoihin muutaman koristeen pahvista ja silkkipaperista. Ensin hän piirsi pahville haluamansa mallin ja leikkasi siitä kehikon, jonka aukot peitti silkkipaperilla. Tuttua puuhaa varmasti jokaiselle ;) Minusta näistä tuli tosi symppiksiä! 


Halloween paperiaskarteluita


Julia halusi koristella itselleen uuden topin. Ihanan värikäs toppi tulossa!




Tänään käytiin vähän jo shoppailemassa ja syömässä PizzaPuffassa ennen askarteluita. Illalla vielä olisi tarkoitus jotai iltapalaa leipoa yhdessä. Ei hassumpi ensimmäinen syyslomapäivä <3 

Keli on tosiaan ollut melkoisen talvinen!


Mukavaa uutta viikkoa Sinulle ja muistahan osallistua kilpailuihin. Vielä ehtii saada sipulit maahan! 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...