Hääpäivän ajatuksia

Vietämme tänään HerraMiehen kanssa kolmatta hääpäiväämme. Kolmen vuoden aikana tuntuu tapahtuneen aivan valtavasti ja kuitenkin toisaalta tuntuu, kuin siitä olisi hetki vain, kun maistraattiin tallustimme kahdestaan aamutuimaan sanomaan TAHDON. Olimme molemmat niin umpi väsyneitä Taikan valvotuksen vuoksi, ettemme jaksaneet järjestää minkäänlaisia juhlia. Maistraatissa käynnin jälkeen pyörähdimme Veturissa Naapantuurassa kahvilla ja samaisessa paikassa taidamme tänäänkin käydä kahvista ja ihanista leivonnaisista nauttimassa. 

Kun tulimme kotiin, oli anoppini ja kälyni järjestäneet meille yllätyksenä pienen yksityisen vastaanoton riisien heittelyineen päivineen. Vettä ja riisiä satoi päälle heti autosta ulos astumisen jälkeen. Ja oli meille kahvitkin keitetty valmiiksi herkkuineen päivineen. Arvaatte varmasti, miten ihana tuo ajatus ja teko oli, kun itse olimme tosiaan aivan puhkipoikki ja sitten kuitenkin saimme pienet juhlat.  

Kolmessa vuodessa HerraMies on saanut itselleen puolet lisää vaimoa, mutta onneksi se ei näytä häntä häiritsevän milläänlailla. Pitäähän nyt maalaismuijassa olla "vähän" vararavintoa, jos sattuu satokausi jäämään huonoksi. Ha hah <3 Meitä yhdistää samanlainen kieroutunut huumorintaju, joka useimmiten ei ole enää edes kaksimielistä, vaan pelkästään yksimielistä. Ei minkäänlaista epäselvyyttä ikinä, mitä tarkoitetaan. 

Meidän biisi oli jo yhteisen polun alussa Cheekin Syypää sun hymyyn ja yhä tänäänkin allekirjoitan sen: 

Parempia yhdessä kuin erikseen. Anna mun olla syypää sun hymyyn <3