Mamma Mia, mitä daalioita!

Olen aina tykännyt daalioista ja vuosi vuodelta höyrähtänyt niihin lisää. Viime talvena innostuin tekemään reilun tilauksen Lukon Bulbsiin, josta löytyi ainakin kuvien mukaan valtavasti erilaisia daalioita. Lisäksi Helsingin puutarhamessuilta mukaan tarttui yli 10 uutta daaliaa. Ja tietysti erilaisista puutarhamyymälöistä tuli hankintoja tehtyä. 

Melko ajoissa laitoin juurakot kasvamaan, mutta ajan- ja tilanpuutteen vuoksi taimista kasvoi pitkiä ja honteloita. Kesäkuun alkupuolella kauhealla kiireellä istutin niitä ympäri puutarhaa ja pohdin, että kenenhän idea taas oli hankkia hullunlailla uusia daalioita, kun edellisiä oli kellarissa talvehtinut, vaikka kuinka paljon.  Kun kaikki oli saatu istutettua, oli aika voittaja-fiilis.

Nyt honteloista reppanoista on kasvanut tuuheita kasveja, joiden kukinta palkitsee kaiken vaivan ja saa pohtimaan, että ei daalioita ollutkaan yhtään liikaa.  Olen myös lohduttautunut koko kesän sillä, että vaikka kaikki muu kukkisi etuajassa, ainakin daaliat kukkivat koko syksyn, eikä tarvitse kärsiä kukkimattomasta puutarhasta. 

Daalia

Joriini

Daalia

Tämä on huiman värinen. En oikein tiedä, onko tämä todella kauhea vai erikoisen upea. Hyvin persoonallinen tyyppi joka tapauksessa. Tämän juurakko on ostettu vuoden 2017 messuilta ja onkin nyt kasvanut ihan valtavasti. Kunhan alkaa kukkimaan kunnolla, niin otan koko kasvista kuvan. Se on melkoisen komean kokoinen. 

Daalia

Oranssien kukkien kuvaamisen olen huomannut olevan hankalaa. Tuntuu, etten saa värejä taltioitua ihan oikeanlaisiksi. Kamerassa tuskin on vika, vaan kuvaajassa. Muutenkin usein pohdin, etten kuviin koskaan saa talletettua samaa kauneutta kuin, mitä koen ihan livenä. Näiden ajatusten kanssa en onneksi ole yksin. Esimerkiksi Merikapteenin vaimo-blogin ihanan Ninan kanssa tätä pohdimme yhdessä. On siinä hyväkin puoli. Usein kameran suosiolla jättääkin pois ja keskittyy siihen oikeaan hetkeen. Se ei taltioidu kuvaksi, mutta muistojen kirjaan sen kauneus jää elämään. 

Daalia

Karvapyllylallerot rakastavat syksyn kukkia. Nämä ovat niin sympaattisia. Toisaalta minua vähän säälittää, kun he ovat muuttuneet todella hitaiksi. Joku ihana viehätys näissä suloisissa pölyttäjissä on ja olen kuvannut niitä tänä kesänä mahdollisimman paljon. Alkukesästä se oli hankalaa, kun vauhti oli niin hirmuinen. Enää ei vauhti päätä huimaa, mutta nyt oli tarkennus pielessä. Taisi tällä kertaa kuvaajalla olla liikaa vauhtia, khih. 

Jatketaan joskus muulloinkin daalioiden parissa. Kunhan ehdin nimiä tarkistelemaan, niin teen postauksia, joista lajikkeetkin selviävät. Vielä en ole ehtinyt asiaan paneutua ja kuitenkin pitäisi. Yllättävän paljon seassa on sellaisia, joita en todellakaan ole valinnut. Kauniita ovat ihan joka tapauksessa, joten suurempaa harmitusta en siitä tunne. Nimetön, yllättävä kauneus on ihan yhtä arvokasta kuin nimellinen ja odotettu <3 

Asiasta kukkaruukkuun ja sen viereen. Kävimme eilen ystäväni Saijan kanssa katsomassa Mamma Mia: Here We Go Again!-elokuvan. Torstaina katsoimme ensimmäisen osan, kun emme kumpikaan olleet sitä nähneet ja onneksi katsoimme, sillä toisesta osasta olisi jäänyt paljon ymmärtämättä ilman ensimmäisen osan katsomista. En ole ollut musikaalien ystävä, mutta pikku hiljaa olen alkanut kääntämään pääni tässäkin asiassa. Tänä syksynä aion mennä ensimmäistä kertaa ihan teatteriin musikaalin katsomaan, sillä rakastuin nyt niin paljon siihen meininkiin ja fiilikseen. Kouvolan teatterissa alkaa My Fair Lady ja sen haluan nähdä. Olin ajatellut mennä sen katsomaan muutenkin, sillä ystäväni Nina esiintyy siinnä ja olen aina rakastanut hänen taitoaan näytellä. Nyt tämän Mamma Mia kokemuksen jälkeen odotan tuota My Fair Lady kokemusta aivan valtavasti.  

Joten, mikäli olet pohtinut, että lähdetkö Mamma Mia leffan katsomaan, niin suosittelen. Vinkkaan myös ottamaan nenäliinan mukaan. Naurua ja iloa, kyyneleitä ja surua. Tunteisiin meni ja ihan kunnolla! 

Onko Mamma Mia-leffat Sinulle tuttuja ja tykkäsitkö niistä?

Ihanaa viikonloppua Sinulle!