Blogeissa on nyt kirjoitettu paljon siitä, mikä bloggaamisessa ketäkin innostaa ja ärsyttää. Faktahan on se, että tunteita herättävä asia on kyseessä. Sekä lukijan että kirjoittajan näkökulmasta. Monet ovat kirjoittaneet blogiaan vuosia ja heillä on varmasti aivan erilainen kokemuspohja asiaan kuin itselläni. Olen blogannut vasta puolisen vuotta, joten olen ihan aloittelija hommassa ja kuitenkin teitä lukijoita on blogiini löytynyt. Kiitos teille <3 Olen usein kertonut tämän ja kerron jälleen kerran: Olen niin kiitollinen teistä jokaisesta! Jätit kommentit tai et, olet tärkeä ja ilahdun vierailustasi <3
Mutta mitä itse bloggaajana ajattelen kommentoinnista, vierailuista, yhteistyöpostauksista ja anonyymeistä? Kommenttien saaminen on tosi hienoa ja ne ilahduttavat paljon. Kuitenkin on paljon lukijoita, jotka eivät kommentoi. Itselleni se on ihan ok ja myönnän, kiitosta saamani kommenteihin vastaaminen ei olisi mahdollista, jos jokainen kommentoisi jokaiseen postaukseen. Oma postaus tahtini on tiuha, eli kirjoitan lähes päivittäin, joten bloggaaminen vie todella paljon aikaa ja saan tästä ajoittain HerraMieheltä palautetta. Mielelläni vastaan kommentteihin ja vastaan jatkossakin, eli tämä ei siis missään nimessä tarkoittanut, että älkää kommentoiko! Kuitenkin ymmärrän myös heidän näkökulman, joita harmittaa nämä vierailijat, jotka eivät kommentoi. Mikäli kirjoittaa postauksia ja monet jäävät vaille kommentteja, se ihan varmasti harmittaa ja tuntuu sille, kuin postaukset eivät olisi hyviä tai kiinnostavia. Näinhän asia ei kuitenkaan ole. Ei lukijoita olisi, mikäli postaukset eivät kiinnostaisi.
Itse teen mielelläni erilaisten yritysten kanssa yhteistyötä ja se varmasti ajoittain ärsyttää joitakin ihmisiä. Olen joskus myös tehnyt yhden yhteistyöpostauksen, josta en itse saanut juuri mitään ja koin, ettei se palvellutkaan ketään ja kieltämättä asia jäi itseäni vähän kaihertamaan. Kuitenkin, jos olen luvannut jotakin tehdä, niin sen myös teen. Tämä yhteistyö oli aivan ainutkertainen, eikä myöskään tule toistumaan. Jokaisesta yhteistyöstä oppii itsekkin ja näitä tekemällä oppii myös oman arvonsa. Pääsääntöisesti siis kaikki yhteistyöt ovat olleet tosi kivoja itselleni ja perheelleni. Vaikka oma blogini on puutarha-kategorian alla, kerron paljon muustakin ja perheeni on aika isona osana blogiani. Joten siksi yhteistyöt eivät rajoitu pelkkiin puutarha-tuotteisiin.
Mutta miksi yritykset lähettävät tuotteitaan bloggaajille? Siksi, että se on heille hyvää mainosta! Kyse ei ole hyväntekeväisyydestä tai siitä, että bloggaaja saisi ilmaisia tuotteita. Ne tuotteet maksetaan työllä ja näkyvyydellä. Tämä kannattaa aina muistaa, kun jonkun yhteistyöt ärsyttävät. Näkyvyyskään ei tule ilmaiseksi. Kukaan tavallinen tallaaja ei pysty siihen, että perustaa blogin ja samantien hänellä on satoja seuraajia, jotka lukevat blogia jatkuvasti, eli kuukausittain sivua luetaan tuhansia tai kymmeniä tuhansia kertoja. Lukijoiden ja seuraajien saaminen on vienyt paljon aikaa ja vaatinut todella paljon työtä! Nostan hattua kaikille niille bloggareille, jotka ovat itselleen lukijoita saaneet. Se ei tule tyhjästä, eikä tekemällä huonoa työtä. Eli jokainen bloggaaja, olkaa ylpeitä omasta työstänne! Olen saanut palautetta todella monelta lukijalta, että ovat blogin kautta löytäneet itselleen uusia kivoja tuotteita ja olen saanut siitä kiitosta. Olen saanut kiitosta myös yrityksiltä, että postauksillani on ollut selvä positiivinen merkitys heille. Ja tiedättekö, tuollainen palaute ilahduttaa todella paljon!
Arvonnat ovat saaneet paljon kritiikkiä, mutta itse koen ne tosi kivoiksi ja aion niitä jatkossakin pitää ja järjestää. Osan arvonnoista kustannan itse ja osan sponsoroi yhteistyökumppanit. Ja eikö niin, että moni niistä on itselleen iloa saanut? Tietysti ilon lisäksi itse toivon näistä saavani lukijoita ja seuraajia. Se lienee selvä juttu se. Kiva aina on, kun joku arvonnan kautta blogin löytänyt jää seurailemaan, mitä blogissani tapahtuu <3
Usein aloittelevia bloggareita neuvotaan pidättäytymään vain yhdessä kategoriassa omassa blogissaan ja tämän olevan kaiken a ja o. Itse olen tästä eri mieltä. Toki voi halutessaan kirjoittaa vain yhdestä aiheesta, mutta jos haluaa kirjoittaa laajemmin, niin antaa mennä vaan! Ei-kiinnostavat postaukset jokainen voi skipata, mutta usein blogia seurataan kirjoittajan persoonan takia. Itse olen kiinnostunut monista asioista ja se näkyy myös blogissa. Blogiani kuvataan usein elämän makuiseksi, ja uskon, että tämä vaihtelevuus aiheissa on yksi syy siihen, miksi tätä luetaan. Kirjoitan omalla persoonallani ja olen tyyppi, jonka mielestä asiat ovat ihania ja sydämiä lentelee kanssakäymisessä. Jotakuta tämä voi ärsyttääkin, mutta tälläinen minä olen, enkä edes yritä blogissani muuksi muuttua.
Hienoja hetkiä on ne, kun joku tulee live-elämässä sanomaan, että lukee blogiani. Viimeksi tälläinen tilanne sattui puutarha-myymälässä ja ilahduin todella paljon. Aina joskus tulee yksityisesti viestejä ihmisiltä, joista en olisi kuvitellutkaan heidän lukevan blogiani ja he kommentoivat jotakin asiaa. Tai kertovat, että on ollut tosi kiva seurata elämäämme ja eloamme. Osa postauksistani on antanut muille myös vertaistukea ja tästäkin olen saanut kiitosta. Jos joku saa voimavaroja blogistani, niin se on upeaa.
Olen ajoittain ollut suorastaan ymmälläni siitä, kuinka paljon lukijoita blogiini on löytänyt näin lyhyessä ajassa. Kun muutaman kuukauden bloggaamisen jälkeen blogini löytyi Blogit.fi:n puutarha-aiheisten blogien TOP 10:stä ihailemieni blogien seurasta, se oli itselleni tosi iso juttu. Muistan sen tunteen, kun ensimmäisen kerran listalta blogini löysin. Olin kuin tanssiva Hangon keksi ja yhä edelleen olen tosi ylpeä siitä, että blogi on kyseisellä listalla ollut pitkään sijalla 3. Tämä on myös teidän lukijoiden ansiota. Ilman Sinua blogi ei listalla olisi. Kiitos Sinulle <3
Anonyymit ovat oikein tervetulleita blogiini. Mutta ilkeilijöitä en hyväksy ja myönnän, että pahoittaisin mieleni kovasti ilkeistä kommenteista. Pahoitan mieleni usein blogi-ystävieni puolesta, kun he saavat ihan järkyttäviä viestejä ihmisiltä. Se tekee surulliseksi ja joskus myös vihaiseksi. Puutarha-kategoriaan ei juurikaan ilkeilijöitä eksy, ja se on hienoa se. Olen tosi ylpeä niistä bloggaajista, jotka jaksavat näitä ilkeilijöitä ja silti kirjoittavat omalla naamallaan, omalla nimellään blogiaan. Ja kuitenkin, ilkeilijöistä huolimatta nämä kirjoittajat muistavat aina sanoa, ettei suurin osa lukijoista mahtavia. Te olette rautaa!
Luen itse paljon muiden blogeja ja usein kommentoinkin niihin. Olen pyrkinyt siihen, että niiden bloggaajien, jotka lukevat blogiani ja kommentoivat, blogeja käyn säännöllisesti lukemassa ja kommentoimassa. Mutta nyt on myönnettävä, että teitä on niin ihanan paljon, etten pysty kaikkia aina kommentoimaan, en millään. En aina edes lukemaan ja tämä harmittaa itseäni tosi paljon. Olen todella pahoillani ja jos minusta ei hetkeen kuulu, niin hihkaiskaa toki. Missään nimessä ei ole tarkoitus ketään unohtaa tai jättää huomiotta <3 Kuten Kukkaiselämään Satukin omassa postauksessaan totesi, muukin elämä vie paljon aikaa. Minun kohdalla lapset ja HerraMies, puutarha, työ jota teen keikkaluontoisesti sekä myös projekti, josta vielä toistaiseksi olen hiljaa. Muistatte ehkä, että kerroin vuoden alussa kulkevani rohkeasti polkua, jota viitoittaa koko elämäni mittainen haave. Tätä polkua jatkan ja se vie tällä hetkellä todella paljon aikaa. Paljastan tämän haaveeni ja projektini vähän myöhemmin, joten saatte kyllä siitä tietää ;)
Lukijana seuraan blogia kirjoittavia henkilöitä, enkä siis aihealuetta. Joidenkin kanssa tuntuu heti olevansa samalla aaltopituudella, vaikka toinen kirjoittaisi valokynistä ja meikkivoiteista (joista en ymmärrä yhtään mitään) ja jonkun puutarhasta kirjoittavan kanssa ei. Tämä oli nyt sitten tosi kärjistetysti sanottu, koska kukaan ei kirjoita VAIN valokynistä ja meikkivoiteista, mutta saitte varmasti ideasta kiinni. Mutta näinhän tämä menee oikeassakin elämässä, kun synkkaa niin synkkaa!
Ja niille, jotka harkitsette blogin perustamista, niin rohkeasti vain <3 Tämä on ihanaa ja mukavaa. Vinkkejä ja neuvoja saa aina kysyä ja tietysti tulla vinkkaamaan, että hei, tule katsomaan blogiani <3
Vielä vinkkaan, että Maatiaiskanasen Elämää Facebookissa ja Instagramissa on meneillään arvonnat, joissa voi voittaa 3D-askartelupapereita ja ihanan tulppaani-leimasimen. Seuraajaksi tai tykkääjäksi ei ole pakko käydä, ellei halua, mutta ilahtuisin siitä kyllä kovasti. Perjantaihin saakka on aikaa osallistua. Voit käydä osallistumassa molemmissa paikoissa ja täten tuplata mahdollisuudet voittoon!
Pää on vähän jumissa. Olimme eilen Ilonan ja Julian kanssa Puolakan tarjoamalla Tallinnan päiväreissulla ja univajetta kertyi "pikkuisen". Reissusta on päässyt kuvia katsomaan Instassa. Blogiin ja Youtubeen on tulossa reissusta juttua lähipäivien aikana.
Ihanaa helmikuun vikaa päivää! Tiedättekö, olen niin onnellinen; huomenna on jo kevät! JES JES JES (ihan sama, mitä pakkasmittari näyttää, huomenna kevät on koittanut) <3
Olisi kiva kuulla, millaisia ajatuksia teille heräsi tämän postauksen aiheista, joten sana on vapaa!