Lapsen oikeuksien päivä ja SOS-lapsikylän lasten auttaminen

*Sis. mainoslinkin Oriflame verkkokauppaani


Blogiani pitkään lukeneet tietävät tarinani. Tämä päivä herättää aina voimakkaita tunteita. Olen useammassakin postauksessa kertonut lapsuudestani, sekä siitä, mitä vaikutuksia sillä yhä edelleen on elämääni. Tarinani löytyy esimerkiksi täältä (klik klik). 





Lapsen oikeuksien päivä. Mitä se merkitsee Sinulle ja onko lasten oikeus pysyä turvassa ja huolehdittuna Sinusta itsestäänselvyys?






Periaatteessa pitäisi olla, mutta itse olen nähnyt myös kääntöpuolen asiassa. Olen itse viettänyt lapsuuteni väkivaltaisten alkoholisten keskellä ennenkuin minut huostaanotettiin ja siitä vuoden päästä sain turvallisen perheen.

6 vuotta keskellä kaaosta, jota hallitsi viina ja ailahtelevat tunteet. Baareja, väkivaltaa ja seksiä...

Ruokaa, syliä ja saati turvaa ei ollut saatavilla.




Syy, miksi kerron tämän taas, on se, että herätän ajatusta siitä, että kaikilla lapsilla ei ihan oikeasti ole hyvä olla, ei silloin eikä nyt vieläkään.

Oriflamella on hyväntekeväisyyskampanja (voimassa 19.12 saakka), joka on itselleni ollut äärimmäisen tärkeä ja olen sen eteen tehnyt paljon töitä. Jokaisesta hyväntekeväisyyskuvaston setistä lahjoitetaan 2e ja yksittäis tuotteesta 1e SOS-lapsikylän lapsille. Settien hinnat ovat todella edullisia ja mikä parasta, niillä tehdään hyvää. Setit löytyvät tämän postauksen kuviksesta.


Jos haluat olla mukana auttamassa, niin settejä voi tilata joko laittamalla minulle viestiä (voit myös kommenttiisi kertoa, jos haluat tehdä tilauksen) tai suoraan verkkokaupastani: 


Kiitos jokaiselle auttajalle. Auttaa voit tilaamisen lisäksi jakamalla tätä postausta <3

Rakkaudella Hillevi 

Sulkasatoa ja muuta kotkotusta

Tiedän, että monet ovat kaipailleet nimenomaan sulkalauman kuulumisia. Martta, Lotta, Hipsu, Fenix ja Sulo ovat viettäneet rauhaisaa kesää ja syksyä. Lauma on löytänyt oman nokkimisjärjestyksensä ja elo on suhteellisen sopuisaa. Aina välillä toki pientä kanailua harrastetaan puolin ja toisin. 

Sulkasato on tehnyt porukasta vähän nakuja, mutta onneksi pahin vaihe on jo mennyt ohitse. Silloin, kun kanaset vielä olivat ulkotarhassa, niin suorastaan säikähdin eräänä aamuna, kun huomasin, että häkin koko maa oli täynnä sulkia. Jos porukka ei olisi pällistellyt sulkien keskellä, niin olisi voinut iskeä ihan todellinen hätä. 

Onneksi kyse oli vain hurjasta sulkasadosta. Vähän aikaa lähes alastomat kanaset kipittivät pitkin tonttia. Myönnettäköön, että tuppasi välillä vähän naurattamaan. Olivat tosiaan melko hupaisan näköisiä. 




Kanathan villiintyivät kesällä kasvimaasta ja uusimmasta kukkapenkistä. Muutamaan kertaan, kun porkkanamaat oli kaivettu ylös, samoin uusi perennapenkki, niin totesin, että en edes yritä saada niitä enää kuntoon. Oli niin kuivaakin, että istuksia olisi pitänyt kastella, niin ajattelin, että olkoon. Hyvin meni kesä niinkin, että puolet kasvimaista oli tyhjänä ja uusi kukkapenkki vähintäänkin mielenkiintoisessa kunnossa. Ensi vuonna sitten uusi yritys.

Ensin tosin meinasimme, että kanalaiset saavat viettää kesän häkissä, mutta ei sekään reilulta tuntunut. Siispä 1-0 kanoille! 

Martan ilme ja olemus seuraavassa kuvassa on ehkä pikkuisen semmoinen, että niiin, olen juuri tonkinut kasvimaat ylös, mutta ei kai se nyt ketään voi haitata???? Khih.




Nyt kanalaiset ovat jo siirtyneet talvikanalan puolelle. Aina välillä pääsevät vielä viipottamaan pitkin maita ja mantuja, mutta melkeinpä he tulevat rappusille makoilemaan sen oloisina, että pääsisiköhän sisälle, kun ulkona palelee. Minun tekisi aina mieli päästää heidät sisälle lämmittelemään, mutta HerraMies on asiasta ihan toista mieltä. Miusta ois suorastaan ihanaa katella illalla telkkaria kana sylissä... Mutta ei sitten. 

Kanalaumalla siis kaikki kunnossa <3 Viedäänkö heille terveisiä rusinoiden muodossa?