Päivän kauhunhetki ja kanojen valmistautuminen talveen

Sulkalauma on siirtynyt jo joitakin viikkoja sitten talvikanalaan, mutta päivittäin he vielä pääsevät ulkoilemaan. Kun ilta alkaa pimenemään, he menevät itse sisälle ja käymme vain laittamassa ovet kiinni ja toivottamassa hyvää yötä.  Päivällä sitten taas vapaus koittaa, kun ensin on työt tehty, eli munittu. 

Kesän ajan sulkalauma oli siis kesäkanalassa, joka koostuu aidatusta ulkotarhasta ja vanhasta koirankopista tuunatusta pienestä sisätilasta, jota laajennettiin munintakopilla ja sisälle tehtiin myös orsitilaa. Tai siis, emme me tehneet vaan HerraMies teki, khih. Kesällä avasimme aina tarhan oven aamulla ja illalla suljimme sen. Eli periaatteessa nyt ei ole muuttunut mikään muu kuin paikka. 

Aluksi kanat piti yksitellen viedä talvikanalaan, koska he eivät sinne suostuneet menemään itse ja Sulo ensimmäisen yön viettikin kesäkanalassa yksin, kun ei uskaltanut talvikanalaan mennä. Seuraavana aamuna hän marssi sinne jo rouviensa luokse. Nopeasti kanat kuitenkin oppivat, mihin iltaisin mennään ja nyt ne sielä jo aina odottelevatkin orsillaan hyvän yön toivottelijaa. 

Maatiaiskanat

Kanat pysyvät onneksi tässä tontilla vapaana ollessaan, vaikka usein ovat niin rajalla, että ihan ihmettelen, etteivät ne ole marssineet rajojen ulkopuolelle. Harmi, etteivät ne ole oppineet varomaan autoja, sillä jos ne menevät tuohon tielle, niin huonosti käy. Omalla ajotielläkin saa olla todella varovainen ja tänään koimmekin ensimmäisen kauhunhetkemme asian tiimoilta. Fenix on niin ihmisrakas, että pöllähtää aina samantien luokse, kun pihalle menee ja yrittää tulla sisälle taloon sekä myös autoon. HerraMies oli lähdössä ruokatunnilta takaisin töihin ja yht äkkiä hän tulee takaisin sisälle ja sanoo, että Fenix lensi suoraan auton alle. Arvatkaa, kuinka paljon säikähdin! Onneksi sain kuulla, että ilmeisesti kananen on kunnossa, mutta HerraMies pyysi, että tulen sitä vielä katsomaan. En ollut ainoa, joka oli "vähän" säikähtänyt. En tiedä, millaisia suojelusenkeleitä kanoilla on, mutta kunnossa tyttelimme on, onneksi! Pikkuisen kyllä itkeä tirautin, kun säikähdin niin paljon.

Puolta tuntia ennen tätä tilannetta meille tuli postipaketti kotiin ja varoitin sitten kuskia, että kanat ovat tontilla vapaana. Kuski sanoi vähän ehkä naureskellen, että nooh, hän varmaan linttaa ne alleen, kun lähtee peruttamaan, johon totesin, että ne eivät tosiaan osaa autoja varoa, että tarkkana saa olla. Huumorintajussani on "lieviä" aukkokohtia, eikä tälläiset kanojen päälle ajamiset vielä lisäyksellä: Nooh, nyt syksyllähän ne joutavatkin pataan, uppoa huumoriini millään. Saatoin olla aika töykeän kuuloinen ilmoittaessani melko napakasti, että meidän kanat eivät mihinkään pataan päädy ja ovat meidän lemmikkejä.  Uskon, ettei kyseinen henkilö millään pahalla näitä heittoja sanonut ja kanan omistajana kuulen näitä aika-ajoin, mutta ne sapettavat ja loukkaavat.  

Olen törmännyt siihen, että kun kana kuolee, tulee joku sanomaan, että noh, siitähän saa hyvän paistin. Kyllä meilläkin kanaa syödään, mutta nämä ovat meidän lemmikkejä, joten siinnä on melkoinen ero. Ei kukaan taitaisi sanoa koiran tai kissan omistajalle, että ai, teidän lemmikki kuoli, mutta eihän se haittaa, syökää pois. Järjellä ymmärrän, ettei kukaan halua loukata tälläisillä kommenteilla, mutta kanat ovat itselleni niin rakkaita, että aina ne sanat satuttavat. Mutta noh, se siitä paasauksesta.

Kanat ulkoilemassa

Lotta-parka kärsii sulkasadosta ja on ihan järkyttävän näköinen tällä hetkellä. Martta on jo sulkasadostaan toipunut, se näytti lähes yhtä hurjalta kuin Lottakin. Lotalla on rinta ja pylly ihan paljaana, mutta uudet sulat ovat jo kasvamassa. Jos en olisi tietoinen sulkasadosta, niin voisin olla melko huolissani tuosta sulkarouvasta.  Ei ehkä kanojen missikilpailuihin olisi juuri nyt asiaa...

Sulkasato saa kanan näyttämään hurjalta

Sulo on kesyyntynyt tosi paljon, eikä enää hätäänny, kun menemme lähelle. Emme yritä siihen koskea, vaan annamme hänelle tilaa. Kuitenkin itse tulee jo noin puolen metrin päähän ja pysyttelee siinnä ihan rauhallisena. Tämän suurempaan kesytykseen meillä ei ole tarkoitustakaan pyrkiä. Itselleni tärkeintä on se, ettei eläin stressaannu aina, kun menen lähettyville, sillä aluksi Sulo selvästi pelkäsi ihan kamalasti. Se tuntui itsestänikin tosi kurjalle, kun en tosiaan halua eläimelle aiheuttaa pahaa oloa. Nyt se onneksi on jo huomannut, ettemme tee mitään pahaa hänelle emmekä hänen rouvilleen. 

Kukko

Talviaikana kanoista en hirveästi postaile, sillä sisätiloissa kuvaaminen on aika hankalaa. Mutta toki sulkalauma aina välillä lähettää kuvaterveisiä faneilleen, vaikka kuvien laatu onkin aina ihan surkea.  

Talvikanala

Tälläinen on siis sulkalauman talviasumus.  Joka päivä he ovat jo ovella vartomassa, että milloin tullaan päästämään vapaaksi. Ja voi sitä riemua, kun ovi aukeaa. Saati, jos saa vielä vähän rusinoita tuliaiksi. Ne ovat herkuista parhaimpia! Talvella meinasin kasvattaa sulkalaumalle ohraa, jotta saavat edes joskus maistella vihreää. Nyt ulkona sitä vielä onneksi riittääkin, mutta tulossa on pitkä aika, jolloin kaikki vihreä on lumen alla. 

Kanojen talviasumus

Sulkalaumalta terveisiä kaikille ja mukavaa torstaita!