Luonnon kauneutta ja syvällisiä pohdintoja

Tänään aamulla mittari näytti -4,5 astetta ja ohut kuura oli jälleen kuorruttanut puutarhan. Oli pakko lähteä heti aamusta kuvauskierrokselle ja nauttia ihanan kimaltelevasta kauneudesta. Ilma oli upean raikas ja vaikka sormia paleli vietävästi, nautin suunnattomasti kuvauskierroksesta. 

Tämä hetki on puutarhassa jollain tavalla ihanan seesteinen, kun enää ei ole kiire hommien teon suhteen. Nyt vain odotellaan, että lumi peittää maan. Toki hommia riittää, mutta ei mitään semmoista, joka olisi pakko tehdä. Nyt saa hengähtää ja kiitollisena summata mielessään puutarhakautta. 

Kiitollisuus on tunne, jota tunnen usein puutarhassa kulkiessani ja sitä pohtiessani. Olen todella kiitollinen siitä, että minulla on puutarha, jossa saan toteuttaa itseäni ja kiitollinen siitä, että puutarhasta saan ruokaa ja terapiaa. Parempaa terapeuttia tuskin onkaan. 

Lokakuinen puutarha

Luonto on niin uskomaton, että se pistää aina edessään nöyräksi. Kuinka paljon se tarjoaakaan elämyksiä ja onnea! Mikään murhe ei ole niin suuri, etteikö luonnossa ja puutarhassa kulkeminen helpottaisi oloa edes hiukan. Samoja polkuja tulee tallottua välillä hymy huulilla ja välillä taas kyyneleet silmissä. Itse saan valtavasti sekä lohtua että inspiraatiota katsellessani, miten ihmeellinen luonto onkaan.  

Syksy on saapunut puutarhaan

Kuten elämäkin, muuttaa puutarha muotoaan jatkuvasti ja tarjoaa aina vain uusia kokemuksia. Mikään ei jatku loputtomiin samanlaisena, mutta kuitenkin voi luottaa siihen, että asiat jatkuvat, ne vain muuttuvat toisenlaiseksi. Muutokset antavat tilaa uusille asioille, uusille kokemuksille. 

Ruusunmarja eli ruusunkiulukka

Luonnon kauneus on niin häkellyttävää, että sen äärellä on hyvä pysähtyä. Ihan vain olla ja miettiä, kuinka hyvin asiat ovat. Hengittää kaikessa rauhassa ja ihailla maailman taitavimman taiteilijan työtä. Juhannusruusujen ruskaan olen aivan rakastunut. Samassa pensaassa on monia erivärisiä lehtiä, joita jaksaa ihailla vaikka kuinka kauan. Kuinka kaunis värikirjo niissä onkaan! 

Juhannusruusun ruska

Kuinka onnellisia olemmekaan, että saamme hengittää puhdasta ilmaa ja päästä kokemaan luonnon monimuotoista kauneutta ympärillämme.  Se on etuoikeus, jota ei pitäisi pitää itsestäänselvyytenä. Itse en aina muista sitä ajatella, mutta tämän aamun kaltaisina hetkinä tuo kiitollisuuden tunne sen vuoksi on todella voimakas. 

Luonto on maailman upein taitelija

Ehkä ikä alkaa tekemään tehtäväänsä, kun olen löytänyt jollainlailla sisäisen rauhan. Tunteet toki ovat aina suuria suuntaan ja toiseenkin, kun minusta on kysymys, mutta kaikkien tunne myllerryksienikin keskellä joku hiljainen varmuus on löytynyt, että asiat aina järjestyvät. Joskus aiemmin en kestänyt tasaisia hetkiä ollenkaan, vaan ahdistuin niistä. Tuntui, että ihan kohta maailma räjähtää ympäriltä palasiksi ja olin kokoajan valmistautunut siihen. Ilmeisesti tuo tunne on jäännöstä lapsuudesta, jossa mikään ei ollut koskaan varmaa ja piti olla jatkuvassa valmiudessa lähtemään pakoon, jos sota syttyi. Olin harmitellut kovasti sitä, etten pysty nauttimaan seesteisyydestä, sillä kuitenkin se oli sitä, mitä sisimmässäni halusin. Nykyään tuo rauhallinen elämä tuntuu hyvältä, eikä enää pelota. Olkoon sen taustalla nyt ikä tai järjetön määrä ajatustyötä, niin olen tosi onnellinen siitä, että asiat ovat nyt tässä pisteessä. Jalat maassa, pää pilvissä ja kourat mullassa. Elämä on aika mahtavaa! 

Kaunista ja ihanaa lauantaita Sinulle <3