Noin tuhat syytä odottaa kevättä!

Nyt olisi kaikki (ellei tilanteet muutu jostakin ihmeen syystä) tämän vuoden syyssipulit saatu istettua. Ilona ja Juliat istuttelivat eilen krookukset ja minä istutin muut sipulit viime viikonloppuna. Yllätys olikin, kun totesin, että paikkoja olisi vielä ollut ja etenkin pikkusipuleille olisi vielä jopa tarvetta. Joten, jos oikein hyviin aleisiin törmään, niin voin huoletta seota niiden äärellä, khihii. Jostain syystä tytöt huokailivat erittäin äänekkäästi, kun ilmoitin asian heillekin. Kuulema olen ihan kukkahullu. No mikä jottei, kehuja on aina kiva kuulla! Noin tuhat sipulia kaiken kaikkiaan maahan piiloteltiin odottelemaan kevättä. Kivaa odoteltavaa siis...

Malleilla on jotain ihan omaa kivaa meneillään kuvien otto hetkellä. Joissakin kuvissa ilmeet olivat niin mahtavia, että ne pitäisi melkein säästää sen varalle, kun poikaystäviä alkaa tulemaan kuvioihin. Voisimme sitten yhdessä katsella kivoja kuvia... Nooh, ehkä se olisi jo liian julmaa.  Oikeasti nämä kuvaushetket ovat kivoja, kun kaikilla lähtee aina homma ihan lapasesta. Äänekästä naurun räkätystä aina piisaa noina(kin) hetkinä, sori naapurit!

Naurettavia hommia tiedossa

Sain myös kaikki daalioiden juurakot nostettua ylös ja vietyä kellariin. Viime vuonna laitoin juurakot ämpäreihin ja merkitsin niihin tarkasti, minkä värisiä daalioita niissä oli, mutta tänä vuonna totesin, ettei moiseen rahkeet riitä. Lajittelu menikin sitten vain niin, että kahteen astiaan tuli pinkkejä, liloja ja valkoisia daalioita ja yhteen keltaisia ja oransseja. Osaan olin laittanut nimimerkinnät keväällä istutusvaiheessa ja nuo muovilaput niiden varren tynkiin saivat jäädäkkin. Tosin, ei niistä hirveän suurta hyötyä ole, kun kaikki ei ollut ihan sitä, mitä piti. Joku viisas on joskus sanonut, että kaikki perustuu kus... eikun huijaukseen. Tuo lausahdus tuli muutamaan kertaan mieleen kesällä daalioiden äärellä. Tosin, suurta vahinkoa asian tiimoilta ei tapahtunut, kun daaliat ovat ihania lähes aina. Ainoa daalia, josta en vaan opi tykkäämään, on violetin purppura, nimetön kaktusdaalia. Jo viime vuonna ajattelin, ettei se oikein ole minun juttuni ja tänä vuonna tuo ajatus vahvistui. Harmi sinällään, kun se kukki selvästi parhaiten tänä vuonna. Se pääsee jatkamaan jonkun muun pihaan elämäänsä, jos joku sen vaan haluaa käydä itselleen noukkimassa.  Näppärästi tämän kokoiseen pihaan nuo daaliat katoavat, sillä noin 50 erilaista niitä oli, eikä yhtään tuntunut sille, että olisi joka paikka täynnä daalioita.

Kukkahullun tyttärillä ei aina ole helppoa...

Tyttäret innostuivat oma-alotteisesti haravoinnista ja nyt on taas ison vaahteran lehdet haravoitu. Vielä lehtiä tosin riittää puussa, joten kerta haravoinnilla sen kanssa ei selviä. Osa lehdistä tippuu parkkialueellemme, joten ne muussantuvat ikävästi tuohon pihalle, ellei niitä välillä haravoi pois. Oli kyllä kiva yllätys tytöiltä <3

Sulo vähän jo ihmettelikin alkuviikosta, miten valtava määrä lehtiä oli kerääntynyt. Hassu eläin. Nosteli koipiaan mahdottoman ylös, kun käveli tuossa puun alla. Luuli vissiin uppoavansa lehtikasaan.

Suojaväri kohdillaan, vain pyrstösulat paljastavat Sulon

Puutarhan syyshommat alkavat olemaan jo melko hyvällä tolalla. Kukkakellari on aivan täynnä ja hiirenlossatkin on jo viritelty odottelemaan kutsumattomia vieraita. Oli tytöillä jännät ilmeet, kun eilen kukkakellarissa totesin kasveille, että mukavaa talvea, lepäilkää nätisti niin ensi vuonna jatketaan loistoa, khih.

Kukkapenkit edelleen odottelevat kitkentää ja isossa kasvihuoneessa on vielä muutamia paprikoita. Ison kasvihuoneen pesukin on siis tekemättä. Jos jostain syystä lumi nyt tulisi, niin mitään peruuttamatonta ei kuitenkaan tapahtuisi. Perennojen varret jätän talventörröttäjiksi. Kaunistuksia ne eivät ole, mutta linnut voivat siemenistä vielä nautiskella ja talvella oksat keräävät hyvin lunta ja näin auttavat perennoja selviämään talvesta.  

Kaiken kaikkiaan puutarhakausi oli ihan huima ja varmasti omalta osaltani kiireisin kaikista kokemistani puutarhakausista.  Toisaalta oli koko kesän semmoinen fiilis, etten saanut mitään aikaiseksi ja luulen sen johtuneen siitä, että tekemistä oli niin paljon, ettei To Do-lista koskaan päässyt tyhjentymään. Helpommallakin olisi voinut päästä, mutta aina joskus on hyvä itsensä haastaa ja oli tämän kesän hulluudelle ihan syykin. Sen tosin paljastan vähän myöhemmin... Osa on ehkä jo jotain arvellutkin, mutta tosiaan, palataan siihen myöhemmin ;) 

Ihanaa ja mahtavaa sunnuntaita Sinulle <3