Päivän kauhunhetki ja kanojen valmistautuminen talveen

Sulkalauma on siirtynyt jo joitakin viikkoja sitten talvikanalaan, mutta päivittäin he vielä pääsevät ulkoilemaan. Kun ilta alkaa pimenemään, he menevät itse sisälle ja käymme vain laittamassa ovet kiinni ja toivottamassa hyvää yötä.  Päivällä sitten taas vapaus koittaa, kun ensin on työt tehty, eli munittu. 

Kesän ajan sulkalauma oli siis kesäkanalassa, joka koostuu aidatusta ulkotarhasta ja vanhasta koirankopista tuunatusta pienestä sisätilasta, jota laajennettiin munintakopilla ja sisälle tehtiin myös orsitilaa. Tai siis, emme me tehneet vaan HerraMies teki, khih. Kesällä avasimme aina tarhan oven aamulla ja illalla suljimme sen. Eli periaatteessa nyt ei ole muuttunut mikään muu kuin paikka. 

Aluksi kanat piti yksitellen viedä talvikanalaan, koska he eivät sinne suostuneet menemään itse ja Sulo ensimmäisen yön viettikin kesäkanalassa yksin, kun ei uskaltanut talvikanalaan mennä. Seuraavana aamuna hän marssi sinne jo rouviensa luokse. Nopeasti kanat kuitenkin oppivat, mihin iltaisin mennään ja nyt ne sielä jo aina odottelevatkin orsillaan hyvän yön toivottelijaa. 




Maatiaiskanat



Kanat pysyvät onneksi tässä tontilla vapaana ollessaan, vaikka usein ovat niin rajalla, että ihan ihmettelen, etteivät ne ole marssineet rajojen ulkopuolelle. Harmi, etteivät ne ole oppineet varomaan autoja, sillä jos ne menevät tuohon tielle, niin huonosti käy. Omalla ajotielläkin saa olla todella varovainen ja tänään koimmekin ensimmäisen kauhunhetkemme asian tiimoilta. Fenix on niin ihmisrakas, että pöllähtää aina samantien luokse, kun pihalle menee ja yrittää tulla sisälle taloon sekä myös autoon. HerraMies oli lähdössä ruokatunnilta takaisin töihin ja yht äkkiä hän tulee takaisin sisälle ja sanoo, että Fenix lensi suoraan auton alle. Arvatkaa, kuinka paljon säikähdin! Onneksi sain kuulla, että ilmeisesti kananen on kunnossa, mutta HerraMies pyysi, että tulen sitä vielä katsomaan. En ollut ainoa, joka oli "vähän" säikähtänyt. En tiedä, millaisia suojelusenkeleitä kanoilla on, mutta kunnossa tyttelimme on, onneksi! Pikkuisen kyllä itkeä tirautin, kun säikähdin niin paljon.

Puolta tuntia ennen tätä tilannetta meille tuli postipaketti kotiin ja varoitin sitten kuskia, että kanat ovat tontilla vapaana. Kuski sanoi vähän ehkä naureskellen, että nooh, hän varmaan linttaa ne alleen, kun lähtee peruttamaan, johon totesin, että ne eivät tosiaan osaa autoja varoa, että tarkkana saa olla. Huumorintajussani on "lieviä" aukkokohtia, eikä tälläiset kanojen päälle ajamiset vielä lisäyksellä: Nooh, nyt syksyllähän ne joutavatkin pataan, uppoa huumoriini millään. Saatoin olla aika töykeän kuuloinen ilmoittaessani melko napakasti, että meidän kanat eivät mihinkään pataan päädy ja ovat meidän lemmikkejä.  Uskon, ettei kyseinen henkilö millään pahalla näitä heittoja sanonut ja kanan omistajana kuulen näitä aika-ajoin, mutta ne sapettavat ja loukkaavat.  

Olen törmännyt siihen, että kun kana kuolee, tulee joku sanomaan, että noh, siitähän saa hyvän paistin. Kyllä meilläkin kanaa syödään, mutta nämä ovat meidän lemmikkejä, joten siinnä on melkoinen ero. Ei kukaan taitaisi sanoa koiran tai kissan omistajalle, että ai, teidän lemmikki kuoli, mutta eihän se haittaa, syökää pois. Järjellä ymmärrän, ettei kukaan halua loukata tälläisillä kommenteilla, mutta kanat ovat itselleni niin rakkaita, että aina ne sanat satuttavat. Mutta noh, se siitä paasauksesta.



Kanat ulkoilemassa


Lotta-parka kärsii sulkasadosta ja on ihan järkyttävän näköinen tällä hetkellä. Martta on jo sulkasadostaan toipunut, se näytti lähes yhtä hurjalta kuin Lottakin. Lotalla on rinta ja pylly ihan paljaana, mutta uudet sulat ovat jo kasvamassa. Jos en olisi tietoinen sulkasadosta, niin voisin olla melko huolissani tuosta sulkarouvasta.  Ei ehkä kanojen missikilpailuihin olisi juuri nyt asiaa...



Sulkasato saa kanan näyttämään hurjalta



Sulo on kesyyntynyt tosi paljon, eikä enää hätäänny, kun menemme lähelle. Emme yritä siihen koskea, vaan annamme hänelle tilaa. Kuitenkin itse tulee jo noin puolen metrin päähän ja pysyttelee siinnä ihan rauhallisena. Tämän suurempaan kesytykseen meillä ei ole tarkoitustakaan pyrkiä. Itselleni tärkeintä on se, ettei eläin stressaannu aina, kun menen lähettyville, sillä aluksi Sulo selvästi pelkäsi ihan kamalasti. Se tuntui itsestänikin tosi kurjalle, kun en tosiaan halua eläimelle aiheuttaa pahaa oloa. Nyt se onneksi on jo huomannut, ettemme tee mitään pahaa hänelle emmekä hänen rouvilleen. 



Kukko


Talviaikana kanoista en hirveästi postaile, sillä sisätiloissa kuvaaminen on aika hankalaa. Mutta toki sulkalauma aina välillä lähettää kuvaterveisiä faneilleen, vaikka kuvien laatu onkin aina ihan surkea.  



Talvikanala



Tälläinen on siis sulkalauman talviasumus.  Joka päivä he ovat jo ovella vartomassa, että milloin tullaan päästämään vapaaksi. Ja voi sitä riemua, kun ovi aukeaa. Saati, jos saa vielä vähän rusinoita tuliaiksi. Ne ovat herkuista parhaimpia! Talvella meinasin kasvattaa sulkalaumalle ohraa, jotta saavat edes joskus maistella vihreää. Nyt ulkona sitä vielä onneksi riittääkin, mutta tulossa on pitkä aika, jolloin kaikki vihreä on lumen alla. 



Kanojen talviasumus


Sulkalaumalta terveisiä kaikille ja mukavaa torstaita!


28 kommenttia:

  1. Ihania ovat <3 Meilläkin vietetään yöt tiukasti oven takana lämpimässä mutta kyllä ulkoilu maistuu edelleen. Jopa kovilla pakkasilla ovat tulleet löyhyyttelemmän sulkiaan, hiki kai siitä tulee kun tiiviisti ollaan sisällä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanat on niin ihanan symppiksiä tyyppejä <3 Onhan se varmaan kiva tulla vähän edes ulkoilmaa haistelemaan talvellakin. Tosin, meidän tyttelit ei tykkää lumesta yhtään. En toisaalta ihmettele, en itsekkään nauttisi lumesta varpaiden välissä :D

      Poista
  2. Nämä sulkaporukka-postauksesi ovat minun mielestäni ihan parasta. :) <3

    VastaaPoista
  3. Tyttärelläni oli kanoja kun hän asui toisessa paikassa ja muutaman kerran oltiin mekin niitä paimentamassa kun isäntäväki oli matkoilla. Yöksi menivät nekin kanalaan sisälle, mutta päivät juoksentelivat vapaina pihalla. Eivät pelänneet kissaakaan eikä kissa yrittänyt niille pahaa tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläimet ovat niin viisaita, tietävät kyllä, ketkä kuuluvat omaan porukkaan <3

      Poista
  4. Kiva kuulla kanojen elämästä, uskon että ne on lemmikkejä siinä missä muutkin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulee niistä tosi rakkaita, vaikka eivät asukaan samoissa neliöissä meidän kanssa, kuten useimmat lemmikit :)

      Poista
  5. Huh kun kananen säikäytti auton alle lentäessään :(
    Onneksi on kunnossa ja hienolta näyttää heidän talviasuntonsa.
    Ihanaa torstaita sinulle Hilu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei tosiaan käynyt kuinkaan. Ihan kamala tilanne. Ihanaa viikonloppua Outi Sinulle <3

      Poista
  6. Olipa liki, ettei käynyt hullusti.
    Uskon, että siinä säikähtivät mies ja kana yhtä paljon.
    Äkkiä kanat kotiutuivat talviasumukseensa.
    Hienon näköinen katras.
    Ihania yllätyksiä viikonloppuunne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä maistui Fenixillekin sylittely tapahtuman jälkeen (ihan kuin ei muuten maistuisi), joten luulen hänenkin säikähtäneen. Onneksi on kuitenkin kunnossa <3 Ihanaa viikonloppua myös Sinulle <3

      Poista
  7. Ihana postaus <3 Kyllä lemmikit ovat rakkaita lapsosia, eikä niiden kustannuksella kyllä vitsailla tai heitä vähätellä. Onneksi ei käynyt hassusti, autoillessa saa olla varovainen.
    Iltahalit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei tosiaan käynyt kuinkaan. Ne ihmiset, joilla ei ole lemmikkejä, eivät ymmärrä, miten rakkaita niistä tulee. Ja kanoja harva mieltää lemmikiksi, vaan "pelkäksi" tuotantoeläimeksi :( Ehkäpä se ajattelu vielä muuttuu, kun kanat ovat saavuttaneet suurta suosiota viime aikoina, eikä ihme <3 Tietoisuus lisääntyy niiden ihanuudesta aina vaan enemmän :)

      Poista
  8. Hui kauhistus, onneksi ei käynyt kuinkaan!
    Auta armias, jos joku vitsailisi meidän koiran pataan laittamisella!!! Saisi kyllä vastaansa sellaisen lemmikkiään puolustavan naisihmisen, että tietäisi vitsailleensa. Lemmikit ovat aina rakkaita - riippumatta siitä, onko niillä suomut, karvat vai sulat. Ei niistä parane mennä vitsailemaan. Mukavaa viikonloppua, ja sulkalaumalle terveisiä myös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on tyttönen kunnossa, oli kyllä melkoinen tilanne! Hyvin sanottu; lemmikit ovat aina rakkaita oli niillä sitten suomut, karvat tai sulat <3 Allekirjoitan täysin! Ihanaa viikonloppua myös teidän poppoolle <3

      Poista
  9. Just joo. Ei kaikesta voi huumoria heittää. Ihan hyvä kun sanoit kuskille. Varmasti ymmärsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti viesti meni perille, sillä ei meinannut enää uskaltaa lähteä peruuttelemaan, kun pelkäsi, että missähän kanat ovat ;) Siitä päättelin, että taisin sanoa aika napakasti. Yleensä moinen ei kyllä kuulu luonteeseeni, mutta osui kyllä vähän arkaan kohtaan moiset vitsailut.

      Poista
  10. Är ja mur. Rajat pitäisi ymmärtää milloin voi vitsiä vääntää ja yrittää lukea kenelle. Meikän hermot olisi jo mennyt monta kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikilla ei oikein ole tilannetajua. Onneksi kuitenkin ymmärsi, kun vähän topakammin ilmoitin kantani asiaan ;)

      Poista
  11. Huh, onneksi kanaselle ei käynyt kuinkaan!
    ikävää tuollainen kuittailu, eipä tosiaan kukaan pistäisi sitä kissaansakaan kattilaan.
    Toivottavasti teidän selkaseurueelle riittää vielä ulkoilupäiviä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, ettei hän oikein mieltänyt kanoja lemmikeiksi ja tajusi vasta, kun sanoin asiasta, että oho, ei ollutkaan sopivia juttuja. Oli tilanne mikä tahansa, niin eläimien päälle ajo ja niiden "litskaaminen" oli ikinä huvittavaa.
      Toivotaan tosiaan, että porukka vielä pääsee pitkään ulkoilemaan. Sitten kun lumet tulevat tai on jatkuvasti pakkasta, niin sitten ulkoilu alkaa jäädä pois. Ja viimeistään talvella, kun ulkoilukielto astuu taas voimaan.

      Poista
  12. Mielenkiintoista lukea kanojen elämästä, kun ei ole aiemmin päässyt seuraamaan! Ymmärrän tuohtumuksesi autokuskille. Lemmikki on lemmikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että näitä postauksia on mukava lukea <3 Lemmikki on aina lemmikki ja niistä tulee tosi rakkaita <3 Lapsien ja eläinten kohdalla huumrintajussani on aukkoja. On vaan asioita, joista vitsailu ei ole mielestäni mistään kotoisin.

      Poista
  13. Kyllä ovat ihania nämä teidän kanaset <3
    Lemmikki on todellakin lemmikki, perheenjäsen ja rakas ystävä, oli se sitten kana tai koira. Tuohtunut olisin minäkin moisesta kommentista!

    Mukavaa viikonloppua koko teidän porukalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, ettei monikaan arvostaisi moisia kommentteja, vaikka ne olisivatkin sanottu siten, ettei pahaa tarkoiteta. Lemmikki on kuitenkin tosi tärkeä <3 Ihanaa viikonloppua myös Sinulle <3

      Poista
  14. Ihania kanakuvia! Tykkään kanoista ihan kamalasti. :) Onni onnettomuudessa, ettei Fenixille käynyt kuinkaan. Kiitos terkuista ja terkkuja myös täältä sinne kanasille! Ja mukavaa viikonloppua kaikille muillekin.

    VastaaPoista
  15. Kyllä ihmiset osaavat olla ajattelemattomia puheissaan! :-( Törkeää suorastaan. Ja onneksi Fenix selvisi säikähdyksellä! Mukavaa viikonloppua sinne koko komppanialle. <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi <3 Nähdään taas!