Olen viime aikoina pohtinut (yllätys yllätys) arkeamme ja koko elämää sen monimuotoisuudessaan. Kuinka pienillä hetkillä on valtava merkitys meille. Se, kuinka aamun ensimmäiset minuutit sujuvat, saattaa ratkaista koko aamupäivän. Tai se, miten ilta sujuu, ratkaista koko yön. Saati päivän pienen pienet hetket. Olen useana aamuna saanut herätä siihen, että Taika kihertää vieressä ja nauraa sitä ihanaa lapsen naurua, joka kumpuaa vatsanpohjasta saakka, kun vähän kutittaa, ja miten päivän ensimmäiset kuulemani sanat ovat; Äiti, olet ihana. Päivä alkaa melko huikealla tavalla tuolloin. Ne aamut, jotka alkavat sillä, että herään kitinään ja narinaan, eivät ole läheskään niin auvoisia, khih.
Monena iltana olen ihan huokaissut HerraMiehelle, että voi, miten ihana tuo meidän lapsi onkaan tai miten käsittämättömän upeita teini-ikäisiä meillä asustaa. Vastapainoksi joinakin iltoina ärisen ja murisen kaikkien "ylimääräisten" palvelusten pyytämisistä, lähinnä nyt Taikaa ajatellen. Hänelle kertyy hyvin nopeasti ilmoihin monia pieniä rutiineja, joiden toteuttamatta jättäminen aiheuttaa lievän katastrofin. Joinakin iltoina en jaksaisi peitellä montaa kertaa, käydä rasvaamassa muka kutisevia jalkapohjia tai viemässä unileluja viidettä kertaa Taikan kainaloon. Ja kuitenkin aina joskus nuo pienet höpsöt rutiinit ovat minusta ihan maailman suloisimpia, kun palveluksia on vastaanottamassa valloittavasti hymyilevä tyttö, joka pyytää viiiiielä yhdenkerran sitä ja tätä ja tuota...
 |
| Syksy puutarhassa |
Itselleni stressiä luo tällä hetkellä Julian lähestyvä tukijakso Onerva-kouluun, joka sijaitsee Jyväskylässä. Julia menee sinne siis näkövammansa vuoksi, jonka taustalla on synnynnäinen harmaakaihi. Juliasta olen joskus kirjoittanut hänen omalla luvallaan tekstin, joka kertoo hänen näkövammasta ja aspergerista. Jos haluat tekstin lukea, niin löydät sen klikkaamalla tästä. Pohdiskelen, miten tyttö vieraassa paikassa pärjää, kun on sielä ensimmäistä kertaa ja lisäksi myös matkojen taittaminen sinne ja takaisin. Meiltä on melkoinen matka Jyväskylään ja itse kuulun niihin kuskeihin, jotka eivät mielellään aja vieraissa paikoissa. Julkisilla matka taas kestää todella kauan. Sinne on vielä kolmisen viikkoa aikaa, mutta huomaan usein jo asiaa pähkäileväni ja pohtivani. Ensi viikolla Onervan syysloma loppuu, joten soittelen ja selvittelen asioita. Siihen saakka yritän pitää omat yliaktiiviset aivoni kurissa. Arvannette kuinka helppoa se on!
Itselläni on jälleen menossa uniongelma-kausi, joka alkaa aina sillä, etten saa unta illalla ja pyörin sängyssä useamman tunnin. Kun lopulta alan taas nukahtamaan ongelmitta, alan heräilemään keskellä yötä, enkä pysty nukahtamaan ennenkuin aamulla. Tällä hetkellä on juuri tuo vaihe meneillään. Pahin vaihe on tämän jälkeen, kun alan näkemään painajaisia. Toisinaan niihin herää HerraMies, kun itken ja toisinaan taas herään itse, enkä uskalla liikkua ja hengittäminenkin tuntuu ihan tuskalta. Hyvin ikäviä kausia, enkä tiedä, mikä ne laukaisee. Stressin määrä tuntuu olevan elämässä vakio, aiheet vain muuttuvat, joten en usko, että sekään sitä saa aikaan. Onneksi olen oppinut, että vaikka valvoisin öisin, voin nukkua tarvittaessa päivällä Taikan päiviunien aikaan ja painajaisten pahimpina aikoina herätän HerraMiehen silittelemään ja rauhoittelemaan.
 |
| Sumuinen päivä puutarhassa |
Muutoin elämä sujuu mukavasti omalla painollaan. Vietämme sitä rauhallista arkea, joka sopii meille kaikille. Taikan kanssa olemme nyt lähiaikoina käyneet kahdessa kivassa tapahtumassa. Viime viikonloppuna Kauppakeskus Veturissa esiintyi Hevisaurukset ja tiistaina lähikirjastossa oli Pullapoika - marionettinukke-esitys. Hevisauruksia meidän kanssa oli katsomassa myös Ilona. Ilonan ja Julian kanssa emme tälläisiin osallistuneet, kun he olivat pieniä, sillä meteli ja ihmispaljous oli Julialle liikaa. Onneksi hänkin nykyään osaa jo vähän nauttia menosta ja meiningistä, kunhan vain on tuki lähellä <3
 |
| Pullapoika - marionetti esitys |
Tälläisiä arkisia ajatuksia tällä kertaa. Joskus tekee hyvää näpytellä ruudulle ihan vain tajunnanvirtaa ilman sen suurempia tarkoituksia. Se ehkä joskus vähän helpottaa myös oman yliaktiivisen ajattelun tuottamaa väsymystä. Toisinaan on hyvin turhauttavaa, kun ei pysty olemaan ajattelematta kokoajan jotakin ja tekemättä suunnitelmia suuntaan jos toiseenkin. Se nappula, jolla saisi aivot aina joskus pois päältä, olisi tosi näppärä. Etenkin illalla!
Kaikkien näiden asioiden kanssakin koen kuitenkin olevani todella onnekas. Saan elää tällä hetkellä juuri sellaista elämää jota haluan ja jahdata omia unelmiani, vaikkeivat ne välttämättä koskaan tule taloudellisesti kannattaviksi. Lapset voivat hyvin, parisuhde voi hyvin, kanatkin voivat hyvin (paitsi, että Lotta näyttää todella hurjalle kamalan sulkasadon vuoksi) ja elämä rullaa omalla painollaan hitaasti ja varmasti eteenpäin.
Ihanaa torstaita Sinulle! pssst... Eilen Maatiaiskanasen Elämää instassa täyttyi huima 1000 seuraajan raja, wauuutsi wau ja kiitoksia jokaiselle seuraajalle <3 Lähiaikoina pidetään jokin kiva arvonta sen kunniaksi. Palkinto toiveita saa esittää ;) Tänään muuten vielä ehtii osallistumaan instagramissa Samaskorun arvontaan. Arvontaan pääsee osallistumaan instassa seuraavanlaisen kuvan kohdalta:
 |
| Samaskoru: Pääskynen - kaulakoru |
Tsemppiä Julialle! Hyvin se menee! Olen kuullut positiivista tästä Onervan yksiköstä. Toivottavasti nukkumatti tulee luoksesi pian kylään <3 Uni on niin tärkeää ihmiselle <3
VastaaPoistaOnervasta on tosiaan kuulunut paljon hyvää, joten sen suhteen olen hyvin luottavaisin mielin. Tytönkin kanssa juuri juteltiin ja eiköhän se hyvin suju :) Uni tosiaan on tärkeää, huomaa aika äkkiä, kun univajetta on tullut...
PoistaAinahan tuo on huoli lapsista, olivat isoja tai pieniä.Kyllä tytär pärjää kun teillä on kotiasiat kunnossa. Tiedän perheen jolla on asbergerlapsia siis useampi kuin yksi, asioilla on tapana järjestyä yleensä. Teetkö vuorotyötä kenties? Ikää kun tulee niin keho ja mieli alkaa oireilla, ainakin kolmivuorolaisilla. Tyttäreni ikä 35 v,kahden lapsen äiti, 4 ja 5v teki vuosia sairaanhoitajan kolmivuoroa ja nyt on vaihtanut alaa päivätyöläiseksi. Hoitoala muutenkin raskasta joten hyvät yöunet on tärkeät. Se nappula kyllä on olemassa miten saa aivot narikkaan, opettele rentoutumisen jalo taito,kurssejakin kyllä löytyy ja aika täytyy ottaa sitä ei kukaan sinulle tarjoa. Kauniita unia sinulle jatkossa :-)
VastaaPoistaNiinhän se on, ettei äitiys lopu mihinkään ikään. En tee vuorotyötä, vaan aina silloin tällöin keikkaa lähihoitajana. Tällä hetkellä itseasiassa tosi vähän. Täytyy yrittää tuota rentoutumista harjoitella ;) Kiitos, toivotaan, että unimasa taas muistaa olemassaoloni :)
PoistaSitä ne psykologitkin suosittelee, että ajatuksia on hyvä kirjoittaa välillä ylös, pitää päiväkirjaa tms. Se antaa vähän perspektiiviä ja etäisyyttä asioihin, kun ne tulevat tekstinä nenän eteen, eivätkä vain pyöri päässä. :) Tsemppiä Jyväskylän reissuun, hyvin se menee! <3 (Tunnistan myös itsessäni tuon etukäteen 'yliajattelemisen'. Köhköh, yhtään en jännittänyt viimeisintä lääkärireissua, en en... :D Asioiden odottelu on vaan tosi ahdistavaa. Jos jotain pitää vaan tehdä heti nyt, niin se on helpompaa, ei ehdi panikoida.) Toivottavasti saat pian kunnolla myös unen päästä kiinni! Iloa ja elämän valoisia hetkiä tähän viikkoon! <3
VastaaPoistaEhkä se pieni jännitys oli havaittavissa ;) Onneksi homma kuitenkin meni hyvin <3 Odottaminen usein on pahinta. Kiitos, iloa myös Sinun päiviisi <3
PoistaMinulla unettomuus iskee silloin kun on liikaa asioita yhtä aikaa mietittävänä. Päässä pörrää eikä pysty rauhoittumaan. Eikä auta vaikka itseään komentaisi olemaan ajattelematta.
VastaaPoistaLukiessani tyttärestäsi ajattelin, että paljon kehitystä on tapahtunut näkövammaisten kouluoloissa. Veljeni oli näkövammainen. Hän joutui 7-vuotiaana sokeainkouluun, joka silloin oli sisäoppilaitos. Lomalle sieltä pääsi vain jouluna ja kesällä. Tämä oli 50-60 -lukujen vaihteessa. Olen myöhemmin ajatellut, miten kauheaa se on ollut lapselle. Silloin ei ollut vaihtoehtoja.
Joo, ei se komentaminen auta. Kohta huomaa taas pyörittävänsä asioita päässään.
PoistaOnpa surullista kuulla veljesi kohtalosta :( On kyllä ollut tosi rankkaa! Onneksi monet asiat ovat menneet hyväänkin suuntaan, vaikka usein nykypäivää manataan huonommaksi.
Oletko kokeillut melatoonia nukahtamiseen?
VastaaPoistaEn ole kokeillut, mut pohdin tuossa yhtenä yönä, kun en nukahtanut, että pitäisi kokeilla. Nooh, sitten nukahtaminen alkoi taas onnistumaan, niin jätin ajatuksen siihen. Keskellä yötä en oikein arvaa enää ottaa, kun Taikan kanssa on kuitenkin heräiltävä seitsemän maissa...
PoistaVoi meitä äitejä kun aina täytyy (?) jotain murehtia. Unettomat yöt ovat minullekin tuttuja. Viime yönä en nukkunut juuri ollenkaan kun mietin tyttären öistä automatkaa halki Ruotsin 1200km. Onneksi matka meni hyvin.
VastaaPoistaTsemppiä tyttärellesi kouluun ja varsinkin koulumatkaan!
En sitten ollut bloggaamatta muutamaa päivää pidempään. Uusi blogi avautui tänään. Tervetuloa katsomaan!
Hyvä, että tyttäresi matka sujui hyvin. Oli kyllä melkoinen matka, ohhoh!
PoistaKiitoksia tsempeistä <3 Kävinkin tutustumassa uuteen blogiisi ja kirjauduin lukijaksi :) Ihana, että aloit taas kirjoittamaan <3
Voi että, minä niin muistan ne iltarutiinit <3 Paras oli ehkä se, että yhdessä vaiheessa, olivat n. 2-3 vuotiaita, iltalauluksi kelpasi vain ja ainoastaan Petteri Punakuono. Muistan ainakin yhden Juhannuspäivän illan jolloin lauloin Petterin viisua ja nenää kuumotti aurinkoisen päivän jäljiltä.
VastaaPoistaKaikella on tapana järjestyä, luota vain !
Ihana, ettei meillä olla ainoita, jotka laulaa joululauluja myös kesällä, hahahah :D Voi, ihana juhannusmuisto teillä <3
PoistaKyllä ne asiat tosiaan yleensä järjestyvät <3
Meissä äideissä on se "ongelma", että me eletään lapsien tulevia tapahtumia jo etukäteen ja tietenkin niin, että ne vaikeimmat asiat osuvat juuri sen oman lapsen kohdalle. Onneksi kuitenkin vain harvoin ne kamaluudet, joita on ajatellut, tapahtuu. Yleensä kaikki vaan menee omalla painollaan. Tsemppiä Julialle ja tsemppiä sinullekin noiden uniongelmien kanssa. Lähetän extrahalin ja pussillisen unihiekkaa sinne virtuaalisesti <3
VastaaPoistaTotta ompi tuo. Voi äitiyden ihanuus ja kamaluus <3 Kiitoksia murunen. Ilmeisesti unihiekat auttoivat, sillä nukuin koko yön (tai no, hain Taikan viereen, mutta nukahdin uudelleen heti) ja heräsin vasta kuudelta. Toivottavasti uniongelmat jäisivät nyt taas taakse ja jäisi ainakin se painajais-vaihe kokonaan pois! <3
PoistaHienoja syyskuvia.
VastaaPoistaHarvoin elämä soljuu tasaisesti ilman hyviä tai huonompia päiviä.
Juuri tuollaisia me äiti-ihmiset olemme, huolehdimme etukäteen asioista.
Onnea suuren seuraajien määrän johdosta.
Hyvää yötä ja huomista <3
Kiitos <3 Onneksi elämä ei soljukkaan ihan tasaisesti. Ei osaisi arvostaa valoisia päiviä läheskään niin paljoa, jos aina olisi samanlaista :) Ihanaa perjantaita Sinulle ja myös Erkille terkkuja <3
PoistaAivosi käyvät ylikierroksilla😊tiedän tunteen kun ajatusta ei saa katkaistua🙄
VastaaPoistaMikä kenelläkin auttaa mutta minä suihkuttelen unimagnesiumia keskelläkin yötä. Ihmeellisesti rauhoittaa.
Komppaan toisia... hyvin Julian reissu menee.
Ylikierroksella käyvät aivot eivät aina ole kiva kaveri... Vaikka ajatukset olisivat kuinka mukavia, osaa se jatkuva asioiden kelaaminen väsyttää. Tuota unimagnesiumia voisinkin kokeilla, kiitos vinkistä! <3 Olipa hyvä, että kerroin uniongelmistani, koska itselleni ei tuollainen olisi tullut mieleenkään <3
PoistaJa totta, reissu sujuu varmasti hyvin. Julian kanssa eilen juuri juteltiin, että se on vähän kuin lähtisi kivalle leirille; saa uusia mukavia ystäviä ja tekemistä piisaa :)
Kun joku asia painaa, tai joskus useampikin, niin nuo uniongelmat tulee. Vaikka noin yleisesti ei tunnu stressaavaltakaan niin joku vaan tekee, että herää aamuyöllä tai sitten ei saa illalla nukuttua.
VastaaPoistaMulla on ollut pitkään ,että herään joskus klo 2-5;n välillä, joskus en katso kelloa, mutta jos katson tuntuu että eivoi olla totta kun kello ei ole tuon enempää.
olen kokeillut melatoniinia ja magnesiumia, joskus ne auttavat ja joskus ei. Jos koen nukkuneeni huonosti monta yötä peräkkäin otan illalla nukkumaan mennessä melatoniinin, ja kas saattaa mennä aamuun asti yö. Kahvia en juo illalla, eikä myöskään teetä, missä on kofeiinia, eikä suklaatakaan kannata illalla nauttia, tai huonommin saa unta. Kaikkea on kokeiltu, paitsi uniläkkeitä, ja välillä tuntuu hienolta, kun olen nytkin nukkunut jo kolmena yönä aamukuuteen asti.
Kaikki syksy menee hyvin, ja stressaamista aiheuttavat asiat helpottaa.
Yösi kuulostavat rankoilta, etenkin jos se on lähes jatkuvaa! Hyviä yöunia osaa ihan todella arvostaa, jos joskus on unettomuudesta kärsinyt. Tsemppiä öihisi <3
PoistaLasten asiat tuottaa eniten huolta, kun niitä ei voi samalla tavalla kontroloida, kun omia, eikä lapsille sois mitään hankaluuksia, mitä ei oo ite ensin ottanu vastaan. Toivottavasti kaikki menee hyvin kouluasioissa.
VastaaPoistaNukkumisvaikeudet on tosi syvältä. Itelläni ne kulminoituu lähinnä siihen, että iltavuoro päättyy klo 22 ja aamuvuoro alkaa sitten taas klo 7. Joskus stressisempänä aikana kävelen ja puhun unissani.
Nuo illasta aamuun vuorot ovat ihan tuskaa. Itse en myöskään osannut niiden välissä kunnolla nukkua ja sen kyllä huomasi. Lasten asiat ovat aina jotenkin paljon stressaavampia, kun ottaisi mielellään aina kaikki heidän taakat omikseen, mutta kun ei vaan voi...
PoistaKiva postaus. <3 Aina ei tarvitse edes kunnon aihetta, kun juttua antaa tulla ihan suoraan sydämmestä. Univaikeudet osaavat olla tosi vaikeita, monesti rentoutusharjoitus auttaa ainakin minulla. Harjoituksessa ajattelen jokaista ruumiinosaa ja annan sen samalla rentoutua ja asettua lepoon. Se auttaa viemään ajatukset pois nukahtamisesta, joka joskus juuri sen vuoksi pitää hereillä. :-) Vaikea selittää mutta ehkä ymmärsit jotakin. Ja ei kannata stressata tulevaa kyllä kaikki järjestyy. Tsemppiä! ~Katja
VastaaPoistaKiitoksia <3 Olen yrittänyt tuoka tekniikka ja joskus se on auttanutkin, mutta usein se jostain syystä tekee unen niin kevyeksi, etten oikein edes tiedä nukkuvani. Olen jossain ihme horteessa, joka ei piristä ollenkaan. En tiedä, miksi.
PoistaKaikki varmaan menee tosiaan ihan hyvin <3
Oli kiva lukea mietelmiäsi. <3 Kovasti tsemppiä sinne arkeenne! Uniongelmat ovat todella harmillisia, ja itsellänikin on tapana kärsiä niistä varsinkin näin syksyisin. En tiedä, mistä se johtuu. Pus! <3
VastaaPoistaUniongelmat tosiaan eivät ole kivoja kavereita. Toivotaan, että sieläkin unimasa muistaa taas olemassa olosi <3 *halitus*
PoistaUnettomuus on tosi yleistä ja syyt mitä moninaisimpia, toivotaan että unirytmisi korjaantuu ja onhan siihen olemassa lääkkeellistä yms apuakin, uni on kuitenkin jokaiselle niin tärkeää. Meidän äitien huolehtiminen on kaiketi sisäänrakennettua ja ihan ymmärrettävää, että sinua jännittää tyttäresi pärjääminen, kaikki kuitenkin varmasti sujuu loppujen lopuksi ihan hyvin, käytte asiaa yhdessä läpi valmistautuen, niin tytöllä on luottavainen mieli. Aurinkoista viikonloppua.
VastaaPoistaTyttö on itse onneksi ihan positiivisella fiiliksellä ja pohdimmekin, että uuteen kouluun meno on kuin menisi leirille viikoksi. Paljon uusia kavereita ja kivaa tekemistä <3
PoistaKyllä sinulla varmasti stressi onkin, sillä tunnistan nuo oireet aikaan, jolloin olin vielä työelämässä ja joskus jotkut asiat painoivat mieltä. Uskon, että tyttäresi pärjää, mutta ymmärrän äidin huolen siitäkin. Mukavaa viikonloppua ja onnea 1000:sta seuraajasta.
VastaaPoistaSe voi hyvinkin olla, että stressi on se aiheuttaja, vaikkei sitä oikein itse tiedostakkaan. Julia on kyllä niin pärjäävä tyyppi, että luulen hänellä olevan ihan kivaakin uudessa paikassa. Ehkä jopa poislähtö harmittaa sitten viikon päätteeksi. Ihanaa viikonloppua myös Sinulle ja kiitos paljon<3
PoistaUni on kuitenkin meille hyvin tärkeää. Se heijastaa pitkälle ja myös terveyteen. Mutta parasta on sinun ihana perhe. Perhe on se joka antaa sen tarvittavan energian omaan jaksamiseen.
VastaaPoistaIsä on huono nukkuja. Syksyllä nukkuu paremmin kun tarpeeksi pimeää vaikka onkin pimentäviä verhoja. Varmaan vuorotyön ihanuuksia.
Vuorotyö helposti tekee unettomuutta, mikä on tosi kurjaa. Rankka työ ja siihen päälle unettomuus ei ole kyllä herkkua :(
PoistaUni toden totta on tärkeää ja huomaa aika äkkiä omassa fiiliksessään ja jaksamisessaan jos unta ei saa tarpeeksi. Onneksi on perhe. Mikään ei lopulta syökse raiteiltaan, kun on tuki ympärillä <3
Ai sami jo kertoikin että olen huono nukkuja. Pitää paikkansa. Saatan nukkua kolme ,neljä tuntia aika huonosti yövuoron jälkeen. Siinä sitä ollaankin koko loppupäivä niinsanottu zombi.
VastaaPoistaKyllä se perhe on tärkein. Loputon voimavarojen tankkaus piste. Vaikka kuinka välillä sapettaisi. Ne on kuitenkin pikkujuttuja. Sinulla on kyllä hyvä mies ja todella upeat lapset.
Tuo yövuoron jälkeinen nukkumattomuus on ihan kamalaa. Itse kokeilin kolmivuorotyötä ja totesin, etten pystynyt siihen mitenkään. Tosi lyhyessä ajassa muutuin vain itkeväksi raunioksi, joten työpaikka meni vaihtoon.
PoistaOlen ihan samaa mieltä; perhe on tärkein. Sen vuoksi tekee kaiken ja aina saa kuitenkin paljon enemmän takaisin. Mikään ilo ei olisi mitään ilman perhettä <3 Olen tosi kiitollinen omasta perheestäni. Kun on nähnyt elämässä välinpitämättömyyttä ja pahuuttakin, niin osaa toden totta arvostaa omia ihania läheisiään.
Olen käsittänyt, että myös teillä on tosi läheiset välit, ainakin Samin kanssa! Se on tosi ihana juttu!
Oli mukava lukea ajatuksiasi, kiitos niistä <3 Julialle ja koko familialle halit, hyvin se menee <3
VastaaPoistaHaliruttauksia uuteen viikkoon Hilu <3
Kiitos murunen <3 *halitusmaximus*
Poista