Suuri suru - Rip Milla

Tänään kohtasimme sen päivän, jota jollain tavalla olemme pelänneet siitä saakka, kun aloimme pohtimaan kanojen ottamista. Mitä sitten, kun kana sairastuu ja se joudutaan lopettamaan? Tänään, kun menimme kanalaan, Milla oli ihan paikoillaan kummallisessa asennossa. Kun menin sen luokse, tajusin, että se on halvaantunut ja epäilin heti Marekia. Marekin tauti on herpesviruksen aiheuttama sairaus ja lähes kaikki kanat sen saavat ensimmäisien elinviikkojensa aikana. Kaikille tauti ei kuitenkaan puhkea. Virus aiheuttaa muutoksia kanan aivoissa, elimissä ja/tai hermoissa. En tietenkään voi olla varma, että kyseessä Marekin tauti on, mutta sitä epäilen. Joskus kana voi kuolla ihan yht äkkiä tai toisinaan, kuten Millan kohdalla, kana voi halvaantua. Kanalla voi esiintyä aluksi myös muutoin yleistilan laskua; se ei välttämättä syö ja laihtuu. Milla oli kyllä ollut vähän vaisumman oloinen kuin aiemmin, mutta tuli tervehtimään ja syömään, kun kanalaan meni.  

Tuntuu ihan hirveän pahalta. Vaikka tiedän, että lopettaminen oli ainoa ratkaisu, oli päätös silti todella rankka. HerraMies pohti, että voisiko vielä odottaa, mutta itse tiesin, ettei se ole mahdollista. Millalla oli paha olla ja meidän tehtävä oli sitä auttaa vielä kerran. 

Nyt on Milla sielä, missä ei tarvitse talvea olla sisätiloissa, vaan aina saa olla vihreillä nurmilla ja tonkia massun täydeltä makoisia matoja. Tämän kirjoittaminen tänään oli selvästi vielä liian aikaista, kun en pysty lopettamaan itkemistä. Vaikka kanat eivät elä samoissa tiloissa kanssamme, niin silti näistä "tuotantoeläimistä" tulee tärkeitä ja rakkaita. 

Lepää Milla rauhassa ja nauti ikuisesta kesästä ja herkkumatosista <3 





78 kommenttia:

  1. Voi, Millaa! Ja voi, teitä! Kanat on niin hauskoja ja persoonallisia. Ne on perheenjäseniä ihan siinä missä kissat ja koiratkin.

    VastaaPoista
  2. Kyllä kanasen perään jää ikävä ja itku. Mutta nyt ei Millalla ole vaivoja. Oikein teitte.

    VastaaPoista
  3. Voih otan osaa suruunne. Oli lemmikki mikä tahansa, niin siitä tulee ystävä ja perheen jäsen yhtälailla. Nyt Millalla on hyvä olla 💕

    VastaaPoista
  4. Luopuminen rakkaista kotieläimistä on aina vaikeaa, mutta se on tehtävä kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Meillä on ollut aina kanoja ja tuosta sairaudesta en ole edes kuullut, pitääkin oikein tiedustella appiukolta, kun itselläni oli siellä Suomessa kanoja en muista tuosta kuulleeni. Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Marek on käsittääkseni melko yleinen tauti :(

      Poista
    2. no näin onkin piti oikein lukea, ihme vaan kun meillä ei niitä ole ollut, onnea matkassa.Mutta kyllä ne eläimetkin sairastelevat, ikävä kyllä.

      Poista
  5. Ihan varmasti suru on Millasta siinä missä muistakin lemmikeistä. Mulla ei vois olla (eikä oo ollutkaan) mitään eläintä jota en olisi jäänyt kaipaamaan. Halaus ♥

    VastaaPoista
  6. Otan osaa suruunne. Kana voi olla aivan samalla tavalla rakas perheenjäsen kuin mikä tahansa eläin. Yrittäkää jaksaa ja muista, että kyyneleet ovat merkki siitä, että olet tunteva ihminen. <3

    VastaaPoista
  7. Onpa kaunis kuva Millasta <3 Lohtua ja jaksamista!

    VastaaPoista
  8. Voi kuinka ikävää, mutta juuri sen raskaan viimeisen päätöksen tekeminen on merkki rakkaudesta eläintä kohtaan, kun sen vaikean päätöksen aika tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Tyttö oli kyllä niin kipeä, että näki on nyt on paha olla. Hetken vain sylittelin ja sitten päästimme Millan vihreille laitumille <3 *halaus*

      Poista
  9. Voi ei. :( Kyllä se suru vaan tulee näiden höyhenpeitteisten perheenjäsentenkin kohdalla - ja saa tullakin. Leppoisia päiviä Millalle sinne vihreämmille niityille, ja halaus teille muille. <3

    VastaaPoista
  10. Jopas oli ikäviä kuulumisia tällä kertaa. Halaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti nämäkin aina joskus elämään kuuluvat <3 *halaus*

      Poista
  11. Kaikki ihmiset ja eläimet, joista huolehtii, tulevat itselle tärkeiksi. Otan osaa suruunne <3

    VastaaPoista
  12. Kyllä kanaankin kiintyy. Teitte oikean päätöksen kun helpotitte Millan olon vaikka se toi teille surun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja <3 Kyllä sitä vaan kiintyy ja lemmikeiksihän kanat meille selkeästi tulivatkin. *halaus*

      Poista
  13. Voi, olipa surullista. Minkä tahansa lemmikin kuolema koskettaa kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on. Niistä tulee kuitenkin tärkeitä ja rakkaita <3

      Poista
  14. Eläimestä luopuminen on tosi raskasta on se sitten kana tai koira. Kaikki eivät sitä ehkä ymmärrä. Kun eläimestä tulee osa perhettä, on sen poismenokin raskas kestää.

    VastaaPoista
  15. Meillä meni toissa viikolla 2 aikuista, 2 tipua viikatemiehen korjaamaan. Kaksi näistä kuoli siten ettei oltu paikalla.
    Yksi tipu lopetettiin ja epäilin marekkia. 2 aikuista on Eviralla tutkimuksissa. Viime vkolla lopetettiin yksi tehari, kun peräpää oli aivan tukossa ja kana parka ei liikkunut minnekään.
    Nämä kanakuolemat: marekin, kokkidioosit, ym...muut kanojen taudit ovat ikäviä kavereita kana harrastuksessa.
    Vielä inhottavempia, kun saadaan myydä munia ja minuakaan ei voi niinkauan myydä kunnes tulee eviralta vastaus. Lisäksi ikävintä on se, että munintakanoja kuolee! 😩
    Joten tunnen tunteen! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei :( Kurja tilanne teilläkin! Mites nyt sitten jatkossa tipujen kohdalla toimitte? Mikäli on marekia...

      Poista
  16. Oman lemmikin kuolema ei koskaan ole helppo on kyse sitten suuresta tai pienestä eläimestä. Niistä tulee kuin perheenjäseniä.

    VastaaPoista
  17. Voi kurja. Osanottoni teidän perheelle. Kana oli varmaan hyvä tyyppi.
    Kirjoitit sille kauniit saattosanat 🖤

    VastaaPoista
  18. Vastaukset
    1. Itku tulee vähän väliä, mutta se lienee aika luonnollista <3

      Poista
  19. Surullista ja ikävä juttu :(

    VastaaPoista
  20. Voi Milla parkaa! Nyt se saa kuitenkin kotkottaa ilman surun häivää, näin uskon kaikille eläin ja ihmisotuksille tapahtuvan. Toivotaan kaikille lämmintä kevättä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Nyt on Millalla hyvä olla <3 Mukavaa ja lämmintä kevättä toivottelen myös Sinulle <3

      Poista
  21. Niin kauniisti kirjoitit Millasta, että kyyneleet alkoivat valua täälläkin.<3 Voimia sinulle ja tyttärille, jotka varmasti ovat suruissaan Millan poismenosta.<3
    Eläinperheenjäsenistä on aina niin surullista luopua kun sen aika tulee.Viimeinen palvelus on kuitenkin suotava pikimmiten, kun elämän liekki hiipuu, vaikka se päätös on niin raskas.

    VastaaPoista
  22. Otan osaa ja tulin vastavierailulle.

    Täällä tammikuussa myos Milla niminen, 13v koira, tuli kipeäksi ja jouduin lopettamaan sen synttäripäivänään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voi, iso suru ollut teilläkin. Oi, näitä kaimoja. Nyt niillä molemmilla on hyvä olla <3 Olen pahoillani myös teidän menetyksestä!

      Poista
  23. Tuo on kanapitäjälle niin surullista. Kanojen elinikä ei ole montaa vuotta, joten luopuminen tulee eteen väistämättä. Joskus on meillä kana kuollut omia aikojaan, toisinaan on ollut pakko avustaa. Se on tosi vaikeaa itselle, mutta pakko on kärsimyksistä päästää jos ei ole toivoa. Osanotto koko perheen murheeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Rankka päätös ja avustaminen vielä rankempaa, mutta jokaisen kanan ottajan on tämäkin asia pitänyt pohtia jo etukäteen (tai ainakin olisi pitänyt). Surullista se kuitenkin on.

      Poista
  24. Voi ei.. Milla kanasta :( .. otan osaa <3
    Niin surullista voimia sinne kaikille!

    VastaaPoista
  25. Voi murunen mä olen pahoillani. Lämmin halaus, tässä olkapää mitä vasten voit itkeä <3

    VastaaPoista
  26. Kanat on tosi sympaattisia ja päinvastoin kun sanotaan, ovat älykkäitä. Mulla on ollut pitkäaikaisena haaveena hommata muutama kana, mutta pitäisi olla kunnon tilat niille ja sitten tuo kun eläimet sairastuu ja kuolee ottaa niin koville. Itken kaikki ikkunaa päin lentäneet linnut ja auton alle jääneet oravat ja siilet ym. joten se pistää aina miettimään. No, ehkä tulevaisuudessa sitten. Mutta se aina vähän lohduttaa jos muuten ovat saaneet elää hyvän elämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne tosiaan ovat. Toivotaan, että sinunkin kana haaveesi vielä toteutuvat. Vaikka nyt Millan takia on paha mieli, niin silti en vaihtaisi tätä siihen, ettemme koskaan olisi kanoja ottaneet. Niistä saa todella paljon iloa <3

      Poista
  27. Voih:( Osanotot ja voimahalauksia sinne❤

    VastaaPoista
  28. Voimahaleja sinne!
    - Perheenjäsenen menetys on aina ikävä asia, jota ei edes haluaisi ajatella tapahtuvan. Joskus vaan on aika. Tavalla ja toisella tullaan yhdeksi tiimiksi ja ikävä on vahvasti läsnä. <3

    VastaaPoista
  29. Ensin ajattelin, etten voi edes lukea koko juttua, koska en vain pysty olemaan itkemättä...no luin ja vesi valuu silmistä <3 Apua, voin kuvitella sun fiilikset kun Millan näit! Kun lapset sairastaa on se sydäntä särkevää ja kun eläimet sairastaa pakahtuu sydän, kun et tiedä mikä on ja miten toimia ja helpottaa toisen oloa...Voi Milla <3 ja nyt jäin miettimään uskallanko ottaa kanoja ollenkaan, jos ne sairastuu...luonnollinen kuolema vanhuuteen on vielä ymmärrettävissä, mutta kaikki muu kauhistuttaa vielä enempi.
    Halit sulle ja tytöille kans <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Satu ❤ *halaus* Nämä ovat juuri niitä kanan omistajan painajaishetkiä. Muutoin kanoista saa niin paljon iloa ja onnea, että suosittelen niiden ottamista. Mutta tuokin on tärkeää pohtia, että mitä sitten, jos käy näin. Olet ihana *halaa vielä uudelleen*

      Poista
  30. Voi miten surullista :( Otan osaa murheeseenne <3

    VastaaPoista
  31. kyllä se surettaa kun joutuu luopumaan.ihanan sielukas olemus hänellä.silloin kun olin nuori jouduin lyömään pään poikki kanalta jos se sairastui.onneksi ne ajat on ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo ovat tosiaan rankkoja kokemuksia, joita ei toivoisi tietenkään kenellekkään. Valitettavasti kuuluvat aina joskus kanan omistajalle :(

      Poista

Kiitos kommentistasi <3 Nähdään taas!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...