Suuri suru - Rip Milla

Tänään kohtasimme sen päivän, jota jollain tavalla olemme pelänneet siitä saakka, kun aloimme pohtimaan kanojen ottamista. Mitä sitten, kun kana sairastuu ja se joudutaan lopettamaan? Tänään, kun menimme kanalaan, Milla oli ihan paikoillaan kummallisessa asennossa. Kun menin sen luokse, tajusin, että se on halvaantunut ja epäilin heti Marekia. Marekin tauti on herpesviruksen aiheuttama sairaus ja lähes kaikki kanat sen saavat ensimmäisien elinviikkojensa aikana. Kaikille tauti ei kuitenkaan puhkea. Virus aiheuttaa muutoksia kanan aivoissa, elimissä ja/tai hermoissa. En tietenkään voi olla varma, että kyseessä Marekin tauti on, mutta sitä epäilen. Joskus kana voi kuolla ihan yht äkkiä tai toisinaan, kuten Millan kohdalla, kana voi halvaantua. Kanalla voi esiintyä aluksi myös muutoin yleistilan laskua; se ei välttämättä syö ja laihtuu. Milla oli kyllä ollut vähän vaisumman oloinen kuin aiemmin, mutta tuli tervehtimään ja syömään, kun kanalaan meni.  

Tuntuu ihan hirveän pahalta. Vaikka tiedän, että lopettaminen oli ainoa ratkaisu, oli päätös silti todella rankka. HerraMies pohti, että voisiko vielä odottaa, mutta itse tiesin, ettei se ole mahdollista. Millalla oli paha olla ja meidän tehtävä oli sitä auttaa vielä kerran. 

Nyt on Milla sielä, missä ei tarvitse talvea olla sisätiloissa, vaan aina saa olla vihreillä nurmilla ja tonkia massun täydeltä makoisia matoja. Tämän kirjoittaminen tänään oli selvästi vielä liian aikaista, kun en pysty lopettamaan itkemistä. Vaikka kanat eivät elä samoissa tiloissa kanssamme, niin silti näistä "tuotantoeläimistä" tulee tärkeitä ja rakkaita. 

Lepää Milla rauhassa ja nauti ikuisesta kesästä ja herkkumatosista <3