Elvinkummun mullistus + muistutus arvonnasta

Kevät on mennyt kokonaan hyötypuutarhan laitossa ja myönnettäköön, että on ollut oikeasti ikävä kukkapenkkien tekoa. Tänään otinkin Elvinkummun käsittelyyn.  Elvinkummun yläosassa on ollut kapea väli, joka on ollut nurmikkona. Muuten ihan ok, mutta olen niin laiska ruohonleikkaaja, että nurmikkokaistele pääsi aina ihan hirveän näköiseksi. Eli ei toimiva ratkaisu ollenkaan. 

Keijupenkin edessä oli yksi iso kivilohkare, joka oli keijupenkistä nostettu vuosi sitten keväällä, mutta joka oli jäänyt niille sijoilleen. Emme oikein tienneet, mihin se sijoitetaan ja sen verran painavasta palasta oli kyse, ettei sitä viitsinyt turhia matkoja roudailla. Sain idean, että Elvinkummun nurmikkokaistele korvataan kivipolulla. 

Omissa ajatuksissani oletin tuon kiven riittävän pidemmällekin, mutta kuten kuvasta näkyy, ei se järin pitkälle riittänytkään.

Tontilta löytyi muutamia pienempiä lohkareita, jotka meinattiin laittaa suoraan tuon ison kiven jatkoksi. Sekään ei näyttänyt oikein järkevältä, joten annoin ajatuksen vähän hautua. Tänään sitten sain ajatuksen. Kivet käännetäänkin pituus suuntaan ja väleihin jätetään reilusti tilaa. Väleihin voi istuttaa rönsyakankaalia. Joten ei muuta kun tuumasta toimeen. 

Yleensä en nurmikkoa kaiva, kun kukkapenkkiä teen, mutta tässä paikassa se oli paikollista. Nurmikko pois ja lisää multaa reilusti. Kivet paikoilleen ja sitten pohtimaan istutuksia.

Istutin punaisia liljoja, erilaisia päivänliljoja, keijunkukkia ja syysleimuja. Vielä riittää kasvienkin kanssa hommia. Samoin ison kiven reunoilta täytyy ottaa nurmikko pois ja lisätä siihenkin multaa. Hommaa siis riittää, mutta ai että oli ihana saada puuhailla kukkapenkin parissa pitkästä aikaa! Ihan erilainen fiilis kuin eilen illalla. Kukkaisterapia tekee ihmeitä. 

Tänään posti toi herkkuja. Maistelimme Ilonan ja Julian kanssa Fatalii Gourmetin uutuutta, eli Chilisalmiakkitoffeeta sekä Suolapähkinächilitoffeeta. Olen vähän arka chilin suhteen, koska en itse pidä siitä jos chili jää tuntikausiksi polttelemaan suuhun. Pelko oli ihan turha, sillä vaikka Chilisalmiakkitoffeessa oli potkua, se ei ollut liian voimakas, eikä jäänyt pitkäksi aikaa suuhun.  Suolapähkinächilitoffee oli selvästi miedompaa ja makeampaa. Hjam! Suosittelen kokeilemaan molempia. Samalla onkin hyvä muistuttaa vielä arvonnasta, jossa voit voittaa Chilisalmiakkitoffeeta  itsellesi. Arvontaan kerkiät osallistumaan vielä huomiseen saakka. Tästä klikkaamalla pääset arvontaan.