Jee, nyt itää!

Ensimmäinen paprika on itänyt ja voi, miten riemullista tuon pienen "koukun" nousemista on seurailla. Monta kertaa päivässä pitää käydä kurkkimassa, joko sirkkalehdet olisivat tulleet näkyviin. Joka vuosi ensimmäiset kylvöt aiheuttavat samanlaisen höpsähdyksen, joka saattaa jonkun mielestä vaikuttaa perinjuurin kummalliselta. Mitä ihmeen iloa joku voi saada mokomasta pienestä taimen rääpäleestä, jota ei edes uskoisi kasvin aluksi? 

Mutta kun tietää, että se on alku sille, että pääsee jossakin vaiheessa ihailemaan sen taimen kukintaa ja hedelmien kasvatusta. Ja lopulta, se palkitsee kasvattajansa herkullisella, tuoreella paprikalla. Hjamiii! 

Kasvien kasvun seuraaminen on niin mahtavaa. Miten voikaan pienen pienestä siemenestä tulla lopulta suuri, satoa tuottava kasvi? Se on aivan hämmentävää ja toisaalta myös niin palkitsevaa. Minä olen hoivannut, huolehtinut ja auttanut tuota kasvia kasvamaan ja kukoistamaan. Samalla, kun itse hoidan kasvia, se hoitaa minua. 

Tänä talvena olen erityisesti tuota kasvien hoivaa kaivannut ja tarvinnut ja siksi tuon pienen taimikoukun esiintulo tuntuu suurelta juhlalta. Ihan pian pääsen sitä hoivaamaan ja siitä huolehtimaan. Ihanaa ihanaa! Tuntuu heti, että on pikkuisen helpompi hengittää. 

Täällä elellää muutenkin jänniä aikoja. Odotan kirjani ensimmäisiä taittomalleja saapuvaksi ja päivä päivältä kirjan julkaisu alkaa jännittämään enemmän. Prosessi on ollut pitkä ja osittain myös tuskainen. Odottaminen ei todellakaan kuulu vahvuuksiini ja odottamista on joutunut harjoittelemaan nyt oikein urakalla. Ala on myös itselleni niin tuntematon, että en tiedä, mikä aina kuuluu asiaan ja mikä ei ja uskokaa tai älkää, minun mielikuvituksella varustettu henkilö saa todellisia mörköjä kehitettyä päässään odotellessaan, khih. Ja voi, miten itsekriittisyys voikaan ruoskia välillä lujaa! Ihan vain odotellessa. Khih. 

Nyt onneksi pääsen keskittymään taimien itämiseen ja aion todella imeä niiden kasvun seuraamisesta kaiken positiivisen energian itseeni ja voimaannuttaa itseäni niiden avulla. Tämä kotipuutarhuri ihan todella kaipaa nyt puutarhaterapiaa <3 

pssst... saattaapi olla, että myös kirjassani näitä asioita käsitellään ;)

Mukavaa torstaita Sinulle <3 

Talvinen puutarha, iloinen yllätys ja vinkki arvonnasta

Lumi on peittänyt jo koko puutarhan ja etenkin auringonvalossa välkehtiessään tuo valkeus on todella kaunista. En tosin saa millään kuviin vangittua tuota kauneutta, mikä on tosi sääli. Melkein tekisi mieli sanoa, et silti kaipaan ihan kamalasti kesän vihreyttä, mutta yritän nyt pidättäytyä ajattelemasta kesän ihanuutta, khih. Muuten voi ikävä yltyä vähän liian kovaksi.

Kesän kaipuuta olen lievitellyt kylvöpuuhilla ja yritän ajoittaa niitä siten, että viikottain pääsisin jotain kylvämään ja koulimaan ja höösäämään. Muutoin minusta tuntuu, että nukun jonkinlaista talviunta, enkä oikein saa mitään järkevää aikaiseksi. Tiedättekö, vähän kuin vain odottaisi jotain tapahtuvan? Noh, tietysti odotankin, mutta ei kai sitä tarvitsisi silti jumahtaa näin pahasti? 

En taida olla ainoa, joka kaipaa kesän vihreyttä. Luulen, että tämä meidän puutarhavahtikin odottaa, että pääsee nauttimaan lämmöstä. Eikö näytäkin ihan selvästi sille, että jotain hän odottaa?

Tänään sain puhelinsoitin kukkakaupasta, että minulle olisi kukkalähetys ja tiedusteltiin, että olenko kotosalla. Olen kaksi kertaa elämäni aikana saanut kukkalähetyksen. Ensimmäinen kerta oli, kun täysin 18 vuotta ja toinen kerta, kun Taika oli vastasyntynyt. Joten, voinette uskoa, että olin hyvin yllättynyt. Etenkin, kun mitään merkkipäivää ei ole ollut.  Mietin pääni puhki, että keneltä tuo lähetys on, enkä olisi ikinä arvannut, vaikka olisin hamaan tappiin saakka asiaa pohtinut.

Kun lähetys saapui, oli melkoinen yllätys, kun luin mukana tulleen kortin: Onnea uudesta tittelistä. T. Oriflame.  Olin niin yllättynyt ja iloinen tästä kauniista huomion osoituksesta, että aloin suorastaan nyyhkimään. 

Nousin siis joulun jälkeen platina-konsultiksi ja siitä hyvästä Oriflame tämän muistamisen suoritti. Minusta se oli aivan ihanaa <3 

Oriflameen liittyen vinkkaan arvonnasta, joka on käynnissä omilla Oriflamen facebook-sivuillani. Palkintona on yllätysboxi, joka sisältää 50 euron arvosta Oriflamen tuotteita. Nämä boxit ovat saaneet suuren suosion, sillä niistä saa paljon suuremmalla arvolla tuotteita kuin mitä niistä joutuu maksamaan :) Aina ajoittain niitä on myös myynnissä tuolla sivullani, mutta ajattelin laittaa sellaisen arvontaankin, sillä ihmiset ovat niistä tykänneet tosi paljon :) Tervetuloa osallistumaan yllätysboxin arvontaan: https://www.facebook.com/hillevijoutjarvioriflame

Huomenna muuten arvon heti aamusta makeiden paprikoiden siemeniä, joiden arvontaan kerkiää vielä tämän illan aikana osallistumaan: klik klik.

Nyt raahaudun iltapalalle ja sen jälkeen suoraan nukkumaan. Taikan uhma on taas ollut sitä luokkaa viime aikoina, että iltaisin olen ihan puhkipoikki, kun tytön lopulta saa sänkyynsä. Josta hän tosin huutelee vielä pitkät ajat ja pyytelee, milloin mitäkin palveluksia ja kun palvelukset loppuvat, niin sinne tänne ja tuonne alkaa sattumaan. Onneksi kokemus on osoittanut tämänkin olevan ohi menevä vaihe ;) Ennemmin tai myöhemmin! Helpompia aikoja odotellessa... 

Ihanaa uutta viikkoa Sinulle!

Siemenketjukirje x 2 - osallistujia otetaan vastaan

Tuulikki Kukkia ja koukeroita-blogista laittoi viime talvena kiertämään siemenketjukirjeen, jonka idea oli se, että jokainen kirjeeseen osallistuja sai ottaa kirjeessä olevia siemeniä tarvitsemansa määrän ja vastaavasti laittaa kirjeeseen itselleen ylimääräiseksi jääneitä siemeniä. Loistavaa siementen kierrättämistä ja hyötykäyttöä. 

Tuo kirje teki kaksi kierrosta ja on nyt päätynyt takaisin Tuulikille. Hän ei itse enää halunnut uutta siemenketjukirjettä aloittaa, vaan laittoi minulle viestiä, että voisinko alkaa uutta siemenketjukirjettä emännöimään. Lupauduin ja nyt odottelen Tuulikin lähettämää pakettia, jossa siemeniä on kuulemani mukaan hurjat määrät. 

Kun kirje tulee minulle, niin jaan sen kahteen osaan ja lisäilen molempiin itselleni tarpeettomia siemeniä ja pistän kirjeet matkaan. Tämän kahtia jaon tarkoitus on se, että toinen kirjeistä on bloggaajille ja toinen kirjautuneille lukijoille. Ikävän moni siemenketjukirje, joka on lähtenyt matkaan etenkin facebookin ryhmistä, on kadonnut matkan varrella, eli toisin sanoen joku on sen ottanut itselleen, eikä ole viitsinyt pistää eteenpäin. Luotan kuitenkin siihen, että kaikki jotka kirjeeseen osallistuvat, oikeasti myös sitoutuvat sen edelleenlähettämiseen. Tämän vuoksi pyydän myös, että aina, kun kirje on saapunut jollekulle, hän ilmoittaa asiasta minulle, niin tiedetään, missä kirje menee. 

Tälläiset siemenketjukirjeet toimivat siten, että kirjeeseen ilmoittaudutaan ja minä teen listan osallistujista. Itse lähetän kirjeen listassa ensimmäisenä olevalle ja hän ottaa kirjeestä, mitä siemeniä tarvitsee ja lisää "tilalle" omia siemeniään, jonka jälkeen hän lähettää kirjeen mahdollisimman pian seuraavana listalla olevalle. Näin kirje jatkuu siihen saakka, kunnes viimeinenkin on kirjeen saanut ja lähettää sen lopuksi minulle. 

Usein nämä kirjeet tuppaavat matkalla kasvamaan paketti-mittoihin, mutta yritetään pitää kirjeet maltillisen kokoisina ja pakataan siemenet suht pieniin pusseihin. Laitan kirjeiseen vielä tarkemmat ohjeistukset, miten toimitaan, mutta tämä lienee kaikille aika tuttua kauraa. 

Eli jos haluat osallistua siemenketjukirjeeseen, niin laita minulle sähköpostia (maatiaiskananen (at) gmail.com). Laita viestiisi otsikoksi "siemenketjukirje" ja viestiin omat yhteystietosi, eli nimi, osoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoitteesi. Ilmoita myös osallistutko bloggari-siemenketjukirjeeseen vai lukija-ketjukirjeeseen <3 

Molempiin kirjeisiin otetaan mukaan 15 ensimmäistä osallistujaa, joten pidä kiirusta, jotta ehdit mukaan.  Jos jostain syystä osallistujia ei tule 15, niin kirjeet lähtevät silti matkaan ja tämä tapahtuu viimeistään 13.1.

MUOKS: Lukija-ketjukirje on täynnä, mutta varapaikoille voi vielä ilmottautua. Eli jos joku peruu tai bloggari-ketjuun jää tilaa, niin täytetään se varapaikalla olevilla :) 

Tiedän, että on olemassa myös niitä aloittevia puutarhureita, joille ei vielä ole kertynyt ylimääräisiä siemeniä, mutta joilla tarvetta siemenille olisi. Tälläisessäkin tapauksessa voit kirjeeseen osallistua ja laittaa vaikka postimerkkejä siementen tilalle :) 

Ei muutakun pistätte min sähköpostin nyt laulamaan, niin saadaan kirjeet äkkiä matkaan <3 

Kiitos Tuulikki, että pyysit juuri minua jatkaan tätä ihanaa ideaasi <3 

Vuoden ensimmäiset kylvöt tehty + arvonta

Aloitetaan vuosi samoilla puuhilla kuin viime vuonnakin. Eli kylvöpuuhilla. Tänään kylvin 10 erilaista paprikaa ja niiden osalta puuha jatkuu myöhemmin. Lajikevalikoima näyttää kasvavan sitä mukaa, kun löydän uusia siemenkätköjä ympäri huushollia. Tiedättekö, on tullut vähän semmoinen orava-fiilis, kun olen nyt useamman kerran törmännyt siihen, että lähden etsimään jotain ja sitten löydänkin siemeniä. Oho, ai oliko niitä täälläkin? Ja oho, vielä täälläkin? Nooh, en valita. Nämä ovat kivoja löytöjä. 

Tänään turvenappeihin pääsi; Yellow Monster, Scythian Gold, Sweet Babana, Gourmet, Blush, Golden Pheasant, Ozark Giant, Ramiro ja Red Cigarella. Itselleni uusia lajikkeita lukuun ottamatta Ramiroa, johon ihastuin kovasti viime kesänä. 

Tässä kuvia osasta lajikkeista. Nämä ovat lainattu Organicseeds.top-sivustolta, josta siemenet on hankittukin. 

Yellow Monster - paprika

Scynthian Gold - paprika 

Sweet Banana - paprika

Blush

Black Horse - paprika

Golden Pheasant

Ozark Giant

Red Cigarella - paprika

Oli aivan ihana fiilis päästä jälleen kylvöpuuhiin. On sitä kyllä odotettukin kuin kuuta nousevaa! Ja samantien alkoi se tuttu polte; joko itää jokojokojoko! Ja vaikka tietää, ettei siemenet ole vielä itäneet, tiedän, että jo huomenna niitä on pakko käydä kurkkimassa. Viimeistään ylihuomenna. Ja oi sitä riemua, kun lopulta turpeesta vihreää alkaa pilkottamaan. 

Koska jaettu ilo on paras ilo, haluan järjestää pienet arvonnat paprikan siementen osalta. Palkintoja on kolme ja ne on jaettu siten, että yks palkinto arvotaan täällä blogissa osallistuneiden kesken, yksi facebookissa osallistuneiden kesken ja yksi ig:ssä osallistuneiden kesken. Eli voit moninkertaistaa voittomahdollisuudet osallistumassa jokaisessa paikassa arvontaan.

Palkintosetin siemenet ovat pienissä pusseissa, joissa on lajikkeen nimi, mutta pussit ovat itse tekemiäni, sillä siemenet ovat samoja joita olen itse käyttänyt. Pikkuinen palkinto siis, mutta toisaalta, harva haluaa 25 saman lajin siementä kuitenkaan, eikö totta?  

Palkintosettien paprikalajikkeet ovat: Patio Red, Ramiro, Black Horse, Blush ja Sweet Banana. Eli viiden erilaisen makean paprikan siemeniä. 

Voit osallistua arvontaan täällä blogin puolella kommentoimalla, mitkä tahansa uuden vuoden terveiset tähän postaukseen. Kiva toki olisi, jos kirjautuisit blogin lukijaksi, mutta se ei ole pakollista. Arvonta alkaa nyt  ja päättyy 7.1.2019. 

Facebookista ja Instagramista löydät alla olevan kuvan, johon kommentoimalla osallistut arvontaan <3  Voittajat julkaisen 8.1 samoihin arvonta-julkaisuihin. 

Mahtavan satoisaa vuotta 2019 <3

Blogin luetuimmat vuonna 2018

Vuoden viimeinen päivä. Eilen katsottiin eteenpäin ja tänään katsotaan taaksepäin. Tänään siis kurkataan, mitkä olivat tämän vuoden suosituimmat postaukset blogissani eri aihealueittain. Vuosi on ollut todella mielenkiintoinen myös blogin kannalta ja opettanut paljon. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen täysi vuosi Maatiaiskanasen Elämää-blogille ja senkin vuoksi oli ihanaa kurkkia, mitkä ovat olleet tämän vuoden suosituimmat jutut. 

Yllätys yllätys, koko vuoden suosituin postaus kaikki kategoriat huomioiden oli:

Huippuarvonta puutarhureille; Strong12 kasvihuone Akirolta

Käsittääkseni tässä tehtiin puutarhablogien osalta historiaa, sillä vastaavanlaista arvontaa ei ollut aiemmin ollutkaan. Ainakaan kukaan ei tunnustanut muistavansa sellaista. Ja kyllä, arvottavana oli 12 neliöinen kasvihuone. Tämä oli ihan huima keissi ja luulen, että blogi tuli monelle tunnetuksi juuri tämän kautta. Jos Sinä löysit blogini arvonnan kautta, niin olisi kiva siitä kuulla! 

Arvonta sai aikaan paljon hyvää, mutta myös uskomatonta kateutta, jonka seurauksena olin pitkään hyvin varpaisillani blogimaailmassa. Siinnä vaiheessa, kun yhteistyökumppaneihini alettiin ottamaan yhteyttä ja sekoittamaan yhteistyökuvioitani, niin kieltämättä meinasin pistää hanskat tiskiin. Lopulta opin tämän vuoden tärkeimmän läksyni, joka on kulkenut mukanani ja tulee varmasti kulkemaan jatkossakin: Jos jollakulla on tarvetta yrittää vetää minua alaspäin, kokee hän itse olevansa alapuolellani. Ne jotka itse kokevat olevansa samalla tasolla tai ylempänä, joko ojentavat kätensä auttaakseen tai antavat olla. Kukaan ei voi vetää minua alaspäin, ellei itse ajattele olevansa sielä. 

Siitä huolimatta, että menetin useammankin "blogiystävän" tuon seurauksena, jäi itselleni todella mahtava fiilis arvonnasta. Ja arvonnan voittajan riemu lämmittää yhä edelleen mieltäni aivan valtavasti <3 Se oli huikea juttu kaiken kaikkiaan ja olen siitä todella kiitollinen. 

Koska blogistani löytyy useampia kategorioita, niin katsotaan, mitkä olivat niiden TOP 3.


PUUTARHA

1. Uuden kukkapenkin teko ilman kaivamista

Postauksessa vinkkailin, miten kukkapenkin voi tehdä todella helposti ja nopeasti, eikä tarvitse kaivaa maata ollenkaan. 

2. Taimien lannoitus

Postauksessa kerroin taimien lannoittamisesta. Ai, että tulikin ikävä esikasvatuksia, kun nyt katselin postauksessa olevia taimien kuvia <3

3. Taimien vihollinen HARSOSÄÄSKI

Postauksessa kerroin, mitä harsosääsket ovat ja mitä haittaa niistä on. Kerroin myös, miten harsosääsken tunnistaa ja miten niitä voi sekä ehkäistä että torjua. 

ASKARTELU

Askartelu-aiheisista postauksista suosituimpia olivat ne, joissa esiteltiin tiettyjä tekniikoita. Tässäpä niiden osalta top 3:

1. Foliomaalausta ja ystävänpäiväkortti-idea
2. Upeita tauluja kotiin suola- ja silkkipaperimaalauksella
3. Sokerimaalaus

KANAT

1. Päivän kauhunhetki ja kanojen valmistautuminen talveen

Postauksessa kerroin, millaisen kauhuhetken Fenix tarjoili eräänä päivänä sekä avauduin siitä, miten tökeröä kommentointia kanaharrastaja ajoittain saa osakseen. Postauksessa myös esittelin kanojen talviasunnon.

2. Eläinkuvauksen surkuhupaisuus

Tässä postauksessa esittelin kuvia, jotka eivät ihan onnistuneet, kun yritin ottaa sulkalaumasta tyylikkäitä kuvia. Ainakin meidän perheessä saatiin hyvät naurut aikaan kyseisten kuvien myötä.

3. Suuri suru - RIP Milla
Postaus siitä hetkestä, jota olimme pelänneet koko sen ajan, kun meillä oli kanoja ollut. Ensimmäinen sairastuminen ja sen vuoksi lopettamispakko. Tämä on pahinta kanojen pidossa.

MINÄ JA YLEISET HÖPINÄT

1. Perjantain kunniaksi salaisuus julki

Tämä oli ihana yllätys, että tämä postaus nousi niin luetuksi, sillä kyseinen salaisuus oli itselleni valtavan suuri asia ja olin odottanut todella paljon sitä, että saan sen julkaista myös teille. Jälleen kerran teidän kanssaeläminen oli minulle todella tärkeää ja ihan huippu mahtavaa <3 Olette ihania!

2. Positiivinen touhottaja vs synkkä pohdiskelija

Tämä oli yksi henkilökohtaisemmista postauksistani, joita olen kirjoittanut. Menneisyyteni vaikuttaa elämääni yhä tänäkin päivänä ja välillä on todella vaikeaa kestää kaikkia niitä tunteita, joita se tuo tullessaan.  Tämän postauksen myötä päästin irti siitä ajattelumallista, että kaikkien postauksen pitäisi tuottaa aina vain iloa lukijoille. Olin tätä ennen aina ajatellut, että haluan, että lukijalle jää iloinen fiilis vierailun jälkeen, mutta tämän kautta ymmärsin, ettei niin tarvitse olla. Elämään kuuluu muutakin kuin iloa ja hyvää fiilistä. Välillä saa olla pohjalla. Kyllä aina joku tulee tarjoten kätensä ja auttaa ylös <3 Jälleen kerran, olette ihania <3

3. Uusia tuulia ja tulevaisuuden haaveita

Myös tämän postauksen suosio ilahdutti minua todella paljon. Kerroin alkaneeni Oriflamen edustajaksi sekä perustaneeni oman Oriflame-verkkokaupan. Toisaalta tuntuu kuin siitä olisi enemmänkin aikaa, mutta loppujen lopuksi siitä ei ole kuin alle 2 kuukautta. Tuona aikana olen saanut upeita asiakaskokemuksia sekä edennyt uudella urallani tosi hyvin. Olin kuvitellut rahallisen hyödyn olevan ensin paljon pienempi, mitä se on nyt ollutkaan ja olen ollut tosi tyytyväinen tähän ratkaisuuni. Jo parissa kuukaudessa olen tajunnut, että tämä tulee olemaan yksi tärkeä osa taloudellista turvaani tulevaisuudessa.  Olen nauttinut paljon uusien edustajien neuvomisesta ja alkuun auttamisesta. Mahtavaa <3

RUOKA
Syksyllä innostuin kokkailusta oman sadon myötä ja ihanan paljon monet reseptit saivatkin huomiota. Tässä kolme suosituinta:

1. Myönnän olleeni väärässä -  ihanan kesäkurpitsakeiton resepti
2. Tomaattikeitto tuoreista tomaateista
3.  Täytetyt paprikat


Tälläiset olivat suosituimmat postaukset tänä vuonna. Oliko tuttuja juttuja?

Nyt kiitän teitä rakkaat ja ihanat lukijat koko sydämestäni tästä vuodesta. Toivottavasti viihdytte Maatiaiskanasen Elämää-blogin parissa myös ensi vuonna!

IHANAA UUTTA VUOTTA SINULLE <3

Ensi vuoden kylvösuunnitelmia

Alkaa olemaan sopiva aika siirtää katse uuteen puutarhakauteen. Näin talvella on hyvin aikaa tehdä uusia suunnitelmia ja lisäksi suunnitelmien teko helpottaa puutarha ikävää. Luonnollisesti suunnitelmat ohjaavat myös siemenhankintoja, joita ehtii hyvin tekemään näin talvikaudella ennen kylvöjen aloittamista. 

Itse aloitan suunnitelmien teon muistelemalla edellistä puutarhakautta. Mikä onnistui ja mikä meni pieleen? Mitä haluan kokeilla uudestaan ja mitä haluan kokeilla ihan ensimmäistä kertaa? 

Käyn myös siemenvalikoimiani läpi ja pohdin, mitä tarvitsee vielä hankkia vai tarvitseeko mitään. Näin jää hyvin aikaa hankkia siemenet, jos niitä tarvitsee. Itse lähes järkytyin siemenvarastojani penkoessa. Ihan kuin olisin jokin siemenhamstraaja. Huh! Silti näyttää sille, että jotain ehkä tarvitsee vielä hankkiakin. Lievää addiktiota?

Näistä aiheista lisää Jutunjuuri-saitilla Hillevin puutarha-blogissa. Pääset postaukseen klikkaamalla tästä klik klik. 

Tämä alkaa olemaan niin ihanan inspiroivaa aikaa. Oi joi puutarhaan hurahtaneet ystäväiseni, kohta SE taas alkaa! JES!!!! 

Mukavaa vuoden 2018 viimeistä sunnuntaita Sinulle <3 

Puutarha suunnitelmia

Muistoja joulusta ja ensi vuoden suunnitelmia

Vaikka joulu päättyy perinteisesti vasta loppiaisena, niin itse koen joulun jo loppuneen. Katse on jo tiukasti vuodessa 2019, niin blogien kuin puutarhankin osalta. Kerron ensin vähän meidän joulusta ja sen jälkeen ensi vuoden suunnitelmista blogien suhteen. Minulla on myös teille pyyntö, mutta siitä lisää tämän postauksen lopussa. 

Kuten kerroinkin, meillä oli vähän erilainen joulu kuin yleensä, sillä osa perheestä lähti muualle joulun juhlintaan. Olimme perjantaista sunnuntaihin koolla koko konkkaronkka ja sunnuntaina osa lähti jo muualle. Siispä aloitimme joulun vieton jo perjantaina käymällä joulusaunassa. 

Lauantaina paistoimme kinkun ja pidimme illalla kinkun maistiaiset. Vasta uunista otettu kinkku on niin hyvää! Minusta se on parhaimmillaan silloin. Meidän porukka ei ole mitenkään kauhean kovaa syömään kinkkua ja 7 hengelle riittäisi meidän taloudessa hyvin 4 kilon kinkku. Tämän vuoden kinkku oli kuitenkin 5 kiloa ja siitä jäi useampaan kastikkeeseen hyvin lihaa. Kunnolla haudutettu kinkkusoossi on herkkua, hjam! 

Lauantaina paistoimme tyttölauman kanssa lisää pipareita. Tytöt myös koristelivat pipareita ja annoin luvan, että jokainen saa syödä niitä niin paljon kuin haluaa. Eipä niitä montaa jäänytkään seuraavalle päivälle, mutta ei haitannut. Heidän iloksihan ne olikin ja itselleni sain jouluntuntua tuoksusta ja häärinnästä. Tuollaiset pienet puuhailut auttoivat lapsia hyvin ajankulun suhteen. Aika kun tuppaa menemään hyyyyvin hitaasti joulun alla... lasten mielestä siis!

Sunnuntaina söimme jouluruuan porukalla ja loppupäivä menikin vatsaa lasehtiessa. Iltapäivällä Ilona lähti isälleen ja HerraMiehen lapset äidilleen. Jäimme Julian, Taikan ja HerraMiehen kanssa kotiin joulun viettoon. 

Julia oli niin täpinöissään joulusta, ettei osannut nukkua yöllä juurikaan. Juliasta aina näkee tälläiset erityispäivät ja hetket. Tunnetilat käyvät hyvin herkillä ja tarvitaan tietynlaista tasapainottelua muulta porukalta, jotta tyttö pärjäilee. Unettomuuden aiheuttama univelka ja jännitys ovat uuvuttava yhdistelmä kenelle tahansa. Välillä ihan harmittaa, kun näkee, miten vaikea toisella on olla, mutta omien tunteiden voimakkuuteen nähden tyttö pärjäilee minusta tosi hienosti <3 Ei voi kuin ylpeä olla.

Onneksi pystyn jonkin verran peilaamaan omia tunnevoimakkuuksiani Julian kokemuksiin, joten ymmärrän häntä varmasti paljon paremmin kuin moni muu. Aika harva huomaa, kuinka valtavan suuria ponnisteluita Julian päivät vaativat aspergerin ja näkövamman kanssa. Voisin aiheesta kirjoittaa pitkäänkin, mutta ehkä lopetan nyt vain tähän. Etenkin näkövamma on asia, josta voisin kyllä kirjoittaa joskus ihan oman postauksen, sillä törmään jatkuvasti siihen, ettei sitä ymmärretä, koska se ei suoranaisesti näy ulospäin, mutta ymmärrystä muilta se vaatisi paljonkin ajatellen näkövammaista itseään. Tämän aiheen taidan lisätä ensi vuoden suunnitelmiin...

Jouluaattona ei unohdettu sulkalaumaakaan. Veimme heille jouluruokia, lintujen siemeniä ja reilusti rusinoita. Minun oli tarkoitus tehdä kanoille omat rasva-siemenherkut, mutta kookosrasvaa ei löytynytkään kaupasta, joten päädyttiin siihen, että ei aina tarvitse olla samoja jouluherkkuja. Kuvia en ottanut kanojen joulusta ollenkaan, sillä itsekkyyksissäni halusin vain nauttia hetkestä ilman ruudun läpi tuijotusta. Kanalassa kuvaaminen on aina omanlaistaan säätämistä, sillä kameraahan ei voi laskea käsistään oikein mihinkään. Niinpä keskityin sulkalauman sylittelyyn ja herkkujen antamiseen. 

Jouluaattona kävimme vielä uudelleen saunomassakin, jotta joulupukin odottelu olisi helpompaa ja Taikan päivälevon jälkeen pukki jo tulikin. Ja jälleen kerran HerraMies oli poissa. Juuri, kun hän lähti lisäämään puita pannuhuoneeseen, tuli joulupukki. Ihmeellistä, miten voikaan joulupukin ajoitus sattua aina näin kurjasti. 

Taika pelkäsi pukkia aluksi niin paljon, että ripustautui minuun kuin pieni apinanpoikanen. Puristi silmät kiinni tosi tiukasti ja roikkui minussa painaen kasvot vielä olkapäähäni, ettei varmasti näe mitään. Nooh, ensimmäinen lahja haettiin yhdessä, mutta sen jälkeen Taikakin jo uskalsi kipittää joulupukin luo hakemaan lahjat ja sanoi nätisti: kiitos joulupukki. Mutta yllättävää kyllä, vaikka muutoin Taika on laululintu, niin pukille ei suostunut laulamaan millään. Me Julian kanssa kyllä laulettiin monet laulut ja saatiin pukki ihan sekaisin. Pukki tanssi jotain ihan omaa pukkitanssiaan. Taika katseli vähän ihmeissään, että ompas meillä hassu pukki... Khih. 

Kieltämättä meidän joulupukki oli vähän hassu <3 

Lahjoja tuli ihan valtavat määrät kaikille. Mihinhän ihmeeseen se minun Tänä vuonna ei sitten osteta montaa lahjaa-ajattelu oikein katosi... Huoh. Näin käy ihan joka ikinen vuosi! Lapset, eikä HerraMieskään, pistäneet pahakseen, joten vahinkoa ei tapahtunut ja onneksi joulu on kerran vuodessa vaan, khih. 

Itsekin olin ilmeisesti ollut tosi kiltti, sillä sain hurjan kasan lahjoja. Paljon suklaatia, minikokoisen kuvausstudion, pyyhkeen, kaksi ihanaa tuoksusettiä ja tosi monet sukat. Nuo sukat lämmittivät varpaiden lisäksi myös sydäntä, sillä koko perhe tiesi, että olen kärsinyt vanhan paleltumisvamman takia varvaskivuista ja saanut avun lämpimistä sukista. Tähän oli kaikki halunneet antaa apua <3 Ihania! 

Tosiaan viime talvena aloin ihmettelemään, kun jatkuvasti isovarpaan viereinen varvas turposi ja oli ihan pinkeän punainen, kipeä ja kihelmöivä. Ihmettelin, että tuntuu ihan paleltumalta, mutta en ole palelluttanut jalkojani moneen vuoteen. Muistin kyllä erään pilkkireissun, joka oli jalkojen kannalta ihan kamala, mutta siitä oli jo useampi vuosi. Mutta syy siihen, miksi varvas alkoi vasta täällä kiukuttelemaan, lienee meidän kylmät lattiat. Tavallisia sukkia käyttäessä vaiva alkaa ja päättyy, kun laitan lämpimät sukat tai tossut. Joten ei siinnä kauheasti taida olla epäilyksille sijaa, mistä vaiva johtuu. 

Joulupäivänä Taika tosiaan täytti 4-vuotta. Pieni, suuri neitokainen <3 Päivä tosin meni ihan normaaleissa kuvioissa joulukarkkeja syödessä ja rentoutuessa leikkien ja elokuvien parissa. Tapanina meillä kävi mummo ja vaari kahvittelemassa ja illan olin töissä.

Kaiken kaikkiaan siis hyvin rento ja leppoisa joulu <3

Olen tehnyt valmiiksi suunnitelmia ensi vuodeksi blogien suhteen ja näiden suunnitelmien tarkoitus on helpottaa omaa ajankäyttöäni. Suunnitelmat toki aina elävät, mutta jonkinlainen runko auttaa siihen, ettei mene aikaa pähkäilyyn, mitä tänään kirjoitettaisiin jne. Tähän liittyen minulla onkin teille pyyntö. 

Jos Sinulla on jokin aihe, mistä toivoisit minun kirjoittavan, kerro toki. Oli se sitten tietoa jostakin tietystä kasvista tai sen kasvattamisesta, puutarhasta tai meidän elämästä ylipäätään, kanoihin liittyvästä aiheesta, askartelusta, kosmetiikasta tai ekologisista tuotevaihtoehdoista.

Jos on toiveita Unelmien hehku-blogin postauksiin, niin myös niitä saa tähän kirjoittaa. Nyt sielä on vinkejä talvikuivan takkutukan kesyttämiseen sekä jalkojen hoitoon. Eli jos haluat lukea jostakin tietystä hyvinvoinnin- tai kauneuden osa-alueesta, niin kerro. En toki ole kauneuden hoidon ammattilainen, mutta omia kokemuksia voin kertoa ja tietoa etsiä ja kysellä :) 

Ihanaa viikonloppua Sinulle <3 

Joulun Taika

Tänään meidän pieni joulun ihme täyttää jo 4 vuotta. Varsinainen joulun Taika <3 

Tämä meidän kooltaan pieni neiti on kuitenkin pakkauksena suuren suuri. Pohdin, mitä tänään kertoisin Taikasta ja tuntui, että tehtävä olikin vaikea. Kirjoitin lauseita toisensa jälkeen ja pyyhin ne aina pois. Tuntui, etten yksinkertaisesti osaa kuvailla tuota tyttöä siten, että kuvaus olisi hänen oloinen. Siispä pääsyin kertomaan Taikasta näin: 

T aitava laulaja

A ikamoinen epeli

I loinen vipeltäjä

K ovaääninen 

A rvokas

alias

T oimelias

I sin ja äitin pikkuvauva

U skomattoman suloinen

K ovatahtoinen

U jo

Taitava laulaja: Taika on käsittämättömän taitava laulaja. Hän alkoi oikeastaan laulamaan ennen puhumista. Muistan, kun Taika oli ihan vauva, hän hyräili autossa sitä musiikkia, mitä kuunneltiin. Aivan nuotilleen ja siten, että laulun pystyi tunnistamaan. Taika sanoi ensimmäiset sanansa puolivuotiaana ja tämä tapahtui sitä ennen. Jouduin moneen kertaan kuuntelemaan, että voiko se edes pitää paikkaansa, mutta pitihän se. Nykyään tyttö laulaa paljon ja todella kauniisti. Ja rakastaa esiintymistä ujoudestaan huolimatta.

Aikamoinen epeli: Taika on tosi vilkas tyttö ja rakastaa meidän huiputtamista. Tytöllä on aina metka ilme, kun hänellä on jokin kiero juoni meneillään. Ja voi sitä massun pohjasta saakka kumpuavaa naurua, kun jekku onnistuu. Tytön jutut ovat välillä niin uskomattomia, ettei voi kuin nauraa ja pyöritellä päätään. Kehen lie on tyttö tullut!

Iloinen vipeltäjä: Vaikka toisaalta Taikan maailmassa tunteet ovat jättisuuria ja menevät laidasta laitaan, niin silti pääasiallisesti tyttö on iloinen tohottaja. Iloinen rallatus vaan kuuluu, kun Taika puuhastelee.

Kovaääninen: Tässä ei ole pienintäkään liioittelua. Miten voikaan pienestä, suloisen ja hiljaisen näköisestä tytöstä, lähteä niin järkyttävän kova meteli? Khih. Hiljaa tämä neiti ei ole edes nukkuessaan. Viime yönäkin huusi moneen kertaan: TÄMÄ ON MINUN ÄITI!!! 

Arvokas: Tämä on ehkä vähän tylsä kuvaus, mutta niin se vaan on. Korvaamattoman arvokas. Kuten jokainen lapsi. Haluan, että myös Taika tietää olevansa arvokas ja korvaamaton <3 

Toimelias: Taika ei valita koskaan tylsyyttä ja on aina tekemässä jotakin. Aina riittää jotakin puuhailtavaa ja minusta on niin suloista, miten pieni ihminen on aina niin tärkeänä toimittamassa omia puuhiaan. Taika on myös aina valmis auttamaan, kun muut puuhailevat ja tarttuu reippaasti toimeen. Paitsi tietysti silloin, kun ei huvita. EN TEE on moneen kertaan kuultu myös ;)

Isin ja äitin pikkuvauva: Taika on päättänyt olevansa koko elämänsä ajan isin ja äitin pikkuvauva. Ei puhettakaan mistään isosta tytöstä, vaan tyttö korjaa heti: En ole, olen isin ja äitin pikkuvauva. AINA!

Uskomattoman suloinen: Tämä viittaa juuri Taikan enkelikiharoihin. Taika näyttää niin sievältä ja suloiselta. Ja silloin, kun hän on hiljaa, hänestä saisikin hyvin enkelimäisen kuvan. Nooh, tuo kuva karisee heti, kun tyttö suunsa avaa ja ilmoittaa milloin mitäkin iloisella, heleällä äänellään. Suloinen hän kuitenkin on, vaikka onkin rääväsuinen ja kovaääninen ;)

Kovatahtoinen: Omaehtoinen ja kovatahtoinen. Etenkin isiä tämä tyttö taluttaa ihan mihin lystää ja mitenkä päin vain haluaa. Äiti ei ole ehkä ihan niin helppo tapaus ja usein kaksi kovapäätä ottaakin yhteen. EI JOO EI JOO EI JOO! Ja äiti (yleensä) voittaa ;) Vaikka toisaalta maailmassa kovatahto on hyvä asia, niin jokin raja siinäkin ehkä voisi kuitenkin olla... 

Ujo: Taika on tosi ujo. Aiemmin jo kaupassa häntä ujostutti ihan kauheasti, kun sielä oli muita ihmisiä, mutta nykyään ujous näkyy ehkä enemmän vain uusien ihmisten seurassa tai uusissa tilanteissa, jos pitäisi jollekulle puhua. Ujous on kuitenkin ihan ok ja minusta ei tarvitse esittää reippaampaa, mitä on. 

Oli suloista, kun Puutarhahetken Tiiu tuli käymään ja Taika ei uskaltanut sanoa sanaakaan hänelle, eikä edes katsoa päin. Kuitenkin tyttö kävi laittamassa laulukirjan soimaan ja lauloi meille monet laulut aivan reippaasti ja selvästi esiintyi. Aina kun laulu loppui, katse painui maahan ja tyttö kipitti laittamaan uuden biisin soimaan. Sitten  taas pystyi katsomaan Tiiuun päin laulaessaan. Ja tämä jatkui koko vierailun ajan. Khih. 

Tälläinen on meidän joulun Taika 4v <3 Hyvää syntymäpäivää muruselle ja kaikille teille ihanaa joulupäivää!

Nyt toivotus hyvän joulun!

Hyvää joulua!

Talvinen puutarha

Tänään on talvipäivänseisaus, joka tarkoittaa sitä, että päivä on koko vuoden lyhyin. Jotta asia ei kuulosta niin kurjalta, niin käännetään se näin päin: JES, huomenna on jo pidempi päivä ja valoisat ajat alkavat koittamaan! Loistavaa, eikö totta? Eläköön talvipäivänseisaus! 

Meillä satelee lunta ja keli on hyvin jouluisan oloinen. Pakkasta on reilu 13 astetta, joten viileähköltä tuntuu tälläisestä vilukissasta. Kaunista kuitenkin on ja oli pakko käydä pikaisella kuvauskierroksella. Muutoin kuvaaminen on jäänyt talven aikana todella vähään. Ehkä siihenkin tarvitsee nyt lepoa, sillä kirjaa varten sai olla jatkavasti kamera käsissä. Ei sen puoleen, kuvaaminen on ihan kivaa, mutta pieni tauko siinnäkin tekee hyvää. 

En suojannut tänä vuonna kasveja mitenkään. En oikein tiedä, miten niin pääsi käymään, mutta tajusin tuossa jokin aika sitten, että jaahas, jotain jäi tekemättä. Yleensä olen kärhöille, ruusuille ja viiniköynnikselle laittanut lehtiä, havuja tai turvetta talvisuojaksi, mutta tänä vuonna se yksinkertaisesti unohtui. On ollut niin monta rautaa tulessa, että se vaan jäi unohduksiin. Toisaalta muistelisin sitä jossain kohdin ajatelleeni, mutta todenneeni, että odottelen, koska oletin tulevan vielä kosteita jaksoja, jolloin suojista saattaisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. 

Nooh, ensi kesänä sitten näkee, millaisia tuhoja tuli vai tuliko mitään. Onneksi on pieni lumikerros pakkasilla kuitenkin ollut, joten en ole asiasta järin huolissani. 

Enemmän olen huolissani peuroista, jotka pyörivät tässä lähistöllä. Yhtenä aamuna ne olivat meidän tontilla ja vaikka ne ovat kauniita ja upeita eläimiä, en niitä puutarhaani haluaisi. Toivon mukaan pysyttelevät jatkossa mielummin läheisillä pelloilla ja metsissä. Ajatuskin siitä, että nuo kauniit elukat alkaisivat pitämään puutarhaani ruoka-apajana, saa minut kauhuihini. IRTI MINUN REHUISTANI!!!! Koskee kaikkia elikoita! 

Taas tuolla puutarhassa käydessä alkoi sormet suorastaan huutamaan mullan kosketusta. Oijoij, olen yrittänyt pakottaa itseni vielä vähän malttamaan kylvöjen kanssa, vaikka jokin aika sitten paprikan siemeniä jo valikoinkin. Olin jo aloittamassa kylvöt, mutta päädyin vielä odottamaan hetken kuitenkin. Nyt tuo kylvöikävä on jo aivan kamala.  

Viime talvena aloitin esikasvatukset 1.1 joten se lienee hyvä aika tänäkin talvena aloittaa kylvöpuuhat. Vähän paprikoita ja orvokkeja... 

Joko muilla kylvösormia syyhyttää? 

Mukavaa talvipäiväntasaus-päivää Sinulle <3

Joulurauhaa ja lenteleviä pe***leitä

Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen, kun näin silmät tonttusen... Huh heijaa, joulu lähestyy huimaa vauhtia. Jännä, miten aika kultaa muistot ja joka joulu yllätyn siitä, miten kiukkuisia lapset osaavatkaan olla joulun alla. Kiukkuisia ja yliaktiivisia. Lähinnä tarkoittaen Taikaa tällä kertaa, mutta kyllä isommissakin lapsissa tietynlaista joulujännitystä on nähtävissä. Samoin itsessä. 

Tänään juttelimme ystäväni kanssa, että mikä ihme joulussa saa aikaan sen, että pinna kiristyy niin paljon. Toki kiukkuiset lapset samalla, kun itse hankkii lahjoja ja yrittää tehdä joulusta mahdollisimman kivan, alkavat pidemmän päälle vähän kiristämään pinnaa.  Mutta paljon herkemmin itsekin ärähtää nyt, kun normaalisti. Siinnä on kerrakseen ihanaa joulurauhaa, kun äitikin heittäytyy 3-vuotiaan tasolle kiukuttelemaan lelujen keräämisestä. Saattaapi olla, että äiti(kin) saa pelkkiä risuja ;) 

Hyvää joulun odotusta!

Joulutouhut alkavat olemaan hyvällä mallilla. Ruuat on hankittu ja melko valmiilla seteillä mennään, kuten tähänkin saakka. Tänään käytiin jo joulusaunassa. Huomenna paistetaan kinkku ja pidetään illalla porukalla kinkun maistiaiset. Oi joi, kinkku on kyllä parhaimmillaan hetki uunista ottamisen jälkeen! 

Sunnuntaina syödään koko porukan kesken jouluruoka, sillä illalla porukka alkaa hajaantumaan. Ilona lähtee isälleen ja HerraMiehen isommat lapset lähtevät äidilleen joulun viettoon. Minä, Taika, HerraMies ja Julia otetaan joulua kotona vastaan ja odotellaan maanantaista joulupukin vierailua. 

On vain kurjaa, kun joka vuosi HerraMies on sattunut olemaan muualla pukin käydessä. Miten se pukki aina sattuukin tulemaan juuri silloin, kun HerraMies on hakemassa puita tai vaihtamassa lamppua tai korjaamassa hyllyä. Perin kummallinen juttu...

Tonttuja ikkunalla

Flunssa on rääkännyt meidän porukkaa koko tämän viikon, mutta alkaa näyttämään sille, että keritään ehkä jopa parantumaan ennen aattoa. Se olisi kyllä huippu kivaa! Itsensä täyteen ahtaminen jouluherkuilla on huomattavan paljon kivempaa, kun maistaakin jotain. Tosin, minun ruokahaluilla homma hoituu ilman makuaistiakin, mutta olisihan se kiva lisä kuitenkin... Khih. 

Vanha joulukoriste

Lapset saivat vapaat kädet koristelujen suhteen ja seuraava otos kuvaa mielestäni meidän joulukotia todella hyvin. Kaikki mahdolliset enkelit, pukit, tontut, kynttilät ja Taikan muovailema kala ovat sulassa sovussa ikkunalla. Pitäisiköhän pyytää toimittaja kotiin tekemään juttua meidän harmoonisesta joulukodista? 

Nooh, leikki sikseen. Meillä ei ehkä ole järin tyylikästä, mutta kotoisaa ja tykkään siitä, että lapsiperheessä näkyy lasten ajatusmalli ja heidän kätensä jälki. Tietenkään omasta laiskuudesta tässä ei ole milläänlailla kysymys ;) 

Lasten tekemää joulukoriste-taidetta

Lapsia jännittää jo kovasti, mitä saavat joululahjaksi. Saati, mitä minä tykkään heidän antamista lahjoista. Videotakin lahjojen avaamishetkestä on vaadittu lähetettäväksi, kun osa ei kerran ole paikalla. Minusta se on niiiiin symppistä! 

Tälläisiä jouluun laskeutumis-mietteitä täällä. Huutoa, naurua, tohinaa ja meteliä. Aika kotoisaa, mutta onneksi joulu on kerran vuodessa vaan ;) 

Ihanaa viikonloppua Sinulle <3