Muistoja joulusta ja ensi vuoden suunnitelmia

Vaikka joulu päättyy perinteisesti vasta loppiaisena, niin itse koen joulun jo loppuneen. Katse on jo tiukasti vuodessa 2019, niin blogien kuin puutarhankin osalta. Kerron ensin vähän meidän joulusta ja sen jälkeen ensi vuoden suunnitelmista blogien suhteen. Minulla on myös teille pyyntö, mutta siitä lisää tämän postauksen lopussa. 

Kuten kerroinkin, meillä oli vähän erilainen joulu kuin yleensä, sillä osa perheestä lähti muualle joulun juhlintaan. Olimme perjantaista sunnuntaihin koolla koko konkkaronkka ja sunnuntaina osa lähti jo muualle. Siispä aloitimme joulun vieton jo perjantaina käymällä joulusaunassa. 

Lauantaina paistoimme kinkun ja pidimme illalla kinkun maistiaiset. Vasta uunista otettu kinkku on niin hyvää! Minusta se on parhaimmillaan silloin. Meidän porukka ei ole mitenkään kauhean kovaa syömään kinkkua ja 7 hengelle riittäisi meidän taloudessa hyvin 4 kilon kinkku. Tämän vuoden kinkku oli kuitenkin 5 kiloa ja siitä jäi useampaan kastikkeeseen hyvin lihaa. Kunnolla haudutettu kinkkusoossi on herkkua, hjam! 

Lauantaina paistoimme tyttölauman kanssa lisää pipareita. Tytöt myös koristelivat pipareita ja annoin luvan, että jokainen saa syödä niitä niin paljon kuin haluaa. Eipä niitä montaa jäänytkään seuraavalle päivälle, mutta ei haitannut. Heidän iloksihan ne olikin ja itselleni sain jouluntuntua tuoksusta ja häärinnästä. Tuollaiset pienet puuhailut auttoivat lapsia hyvin ajankulun suhteen. Aika kun tuppaa menemään hyyyyvin hitaasti joulun alla... lasten mielestä siis!

Sunnuntaina söimme jouluruuan porukalla ja loppupäivä menikin vatsaa lasehtiessa. Iltapäivällä Ilona lähti isälleen ja HerraMiehen lapset äidilleen. Jäimme Julian, Taikan ja HerraMiehen kanssa kotiin joulun viettoon. 

Julia oli niin täpinöissään joulusta, ettei osannut nukkua yöllä juurikaan. Juliasta aina näkee tälläiset erityispäivät ja hetket. Tunnetilat käyvät hyvin herkillä ja tarvitaan tietynlaista tasapainottelua muulta porukalta, jotta tyttö pärjäilee. Unettomuuden aiheuttama univelka ja jännitys ovat uuvuttava yhdistelmä kenelle tahansa. Välillä ihan harmittaa, kun näkee, miten vaikea toisella on olla, mutta omien tunteiden voimakkuuteen nähden tyttö pärjäilee minusta tosi hienosti <3 Ei voi kuin ylpeä olla.

Onneksi pystyn jonkin verran peilaamaan omia tunnevoimakkuuksiani Julian kokemuksiin, joten ymmärrän häntä varmasti paljon paremmin kuin moni muu. Aika harva huomaa, kuinka valtavan suuria ponnisteluita Julian päivät vaativat aspergerin ja näkövamman kanssa. Voisin aiheesta kirjoittaa pitkäänkin, mutta ehkä lopetan nyt vain tähän. Etenkin näkövamma on asia, josta voisin kyllä kirjoittaa joskus ihan oman postauksen, sillä törmään jatkuvasti siihen, ettei sitä ymmärretä, koska se ei suoranaisesti näy ulospäin, mutta ymmärrystä muilta se vaatisi paljonkin ajatellen näkövammaista itseään. Tämän aiheen taidan lisätä ensi vuoden suunnitelmiin...

Jouluaattona ei unohdettu sulkalaumaakaan. Veimme heille jouluruokia, lintujen siemeniä ja reilusti rusinoita. Minun oli tarkoitus tehdä kanoille omat rasva-siemenherkut, mutta kookosrasvaa ei löytynytkään kaupasta, joten päädyttiin siihen, että ei aina tarvitse olla samoja jouluherkkuja. Kuvia en ottanut kanojen joulusta ollenkaan, sillä itsekkyyksissäni halusin vain nauttia hetkestä ilman ruudun läpi tuijotusta. Kanalassa kuvaaminen on aina omanlaistaan säätämistä, sillä kameraahan ei voi laskea käsistään oikein mihinkään. Niinpä keskityin sulkalauman sylittelyyn ja herkkujen antamiseen. 

Jouluaattona kävimme vielä uudelleen saunomassakin, jotta joulupukin odottelu olisi helpompaa ja Taikan päivälevon jälkeen pukki jo tulikin. Ja jälleen kerran HerraMies oli poissa. Juuri, kun hän lähti lisäämään puita pannuhuoneeseen, tuli joulupukki. Ihmeellistä, miten voikaan joulupukin ajoitus sattua aina näin kurjasti. 

Taika pelkäsi pukkia aluksi niin paljon, että ripustautui minuun kuin pieni apinanpoikanen. Puristi silmät kiinni tosi tiukasti ja roikkui minussa painaen kasvot vielä olkapäähäni, ettei varmasti näe mitään. Nooh, ensimmäinen lahja haettiin yhdessä, mutta sen jälkeen Taikakin jo uskalsi kipittää joulupukin luo hakemaan lahjat ja sanoi nätisti: kiitos joulupukki. Mutta yllättävää kyllä, vaikka muutoin Taika on laululintu, niin pukille ei suostunut laulamaan millään. Me Julian kanssa kyllä laulettiin monet laulut ja saatiin pukki ihan sekaisin. Pukki tanssi jotain ihan omaa pukkitanssiaan. Taika katseli vähän ihmeissään, että ompas meillä hassu pukki... Khih. 

Kieltämättä meidän joulupukki oli vähän hassu <3 

Lahjoja tuli ihan valtavat määrät kaikille. Mihinhän ihmeeseen se minun Tänä vuonna ei sitten osteta montaa lahjaa-ajattelu oikein katosi... Huoh. Näin käy ihan joka ikinen vuosi! Lapset, eikä HerraMieskään, pistäneet pahakseen, joten vahinkoa ei tapahtunut ja onneksi joulu on kerran vuodessa vaan, khih. 

Itsekin olin ilmeisesti ollut tosi kiltti, sillä sain hurjan kasan lahjoja. Paljon suklaatia, minikokoisen kuvausstudion, pyyhkeen, kaksi ihanaa tuoksusettiä ja tosi monet sukat. Nuo sukat lämmittivät varpaiden lisäksi myös sydäntä, sillä koko perhe tiesi, että olen kärsinyt vanhan paleltumisvamman takia varvaskivuista ja saanut avun lämpimistä sukista. Tähän oli kaikki halunneet antaa apua <3 Ihania! 

Tosiaan viime talvena aloin ihmettelemään, kun jatkuvasti isovarpaan viereinen varvas turposi ja oli ihan pinkeän punainen, kipeä ja kihelmöivä. Ihmettelin, että tuntuu ihan paleltumalta, mutta en ole palelluttanut jalkojani moneen vuoteen. Muistin kyllä erään pilkkireissun, joka oli jalkojen kannalta ihan kamala, mutta siitä oli jo useampi vuosi. Mutta syy siihen, miksi varvas alkoi vasta täällä kiukuttelemaan, lienee meidän kylmät lattiat. Tavallisia sukkia käyttäessä vaiva alkaa ja päättyy, kun laitan lämpimät sukat tai tossut. Joten ei siinnä kauheasti taida olla epäilyksille sijaa, mistä vaiva johtuu. 

Joulupäivänä Taika tosiaan täytti 4-vuotta. Pieni, suuri neitokainen <3 Päivä tosin meni ihan normaaleissa kuvioissa joulukarkkeja syödessä ja rentoutuessa leikkien ja elokuvien parissa. Tapanina meillä kävi mummo ja vaari kahvittelemassa ja illan olin töissä.

Kaiken kaikkiaan siis hyvin rento ja leppoisa joulu <3

Olen tehnyt valmiiksi suunnitelmia ensi vuodeksi blogien suhteen ja näiden suunnitelmien tarkoitus on helpottaa omaa ajankäyttöäni. Suunnitelmat toki aina elävät, mutta jonkinlainen runko auttaa siihen, ettei mene aikaa pähkäilyyn, mitä tänään kirjoitettaisiin jne. Tähän liittyen minulla onkin teille pyyntö. 

Jos Sinulla on jokin aihe, mistä toivoisit minun kirjoittavan, kerro toki. Oli se sitten tietoa jostakin tietystä kasvista tai sen kasvattamisesta, puutarhasta tai meidän elämästä ylipäätään, kanoihin liittyvästä aiheesta, askartelusta, kosmetiikasta tai ekologisista tuotevaihtoehdoista.

Jos on toiveita Unelmien hehku-blogin postauksiin, niin myös niitä saa tähän kirjoittaa. Nyt sielä on vinkejä talvikuivan takkutukan kesyttämiseen sekä jalkojen hoitoon. Eli jos haluat lukea jostakin tietystä hyvinvoinnin- tai kauneuden osa-alueesta, niin kerro. En toki ole kauneuden hoidon ammattilainen, mutta omia kokemuksia voin kertoa ja tietoa etsiä ja kysellä :) 

Ihanaa viikonloppua Sinulle <3