Isänpäivä

Viime vuonna tein isänpäivänä postauksen, jossa kerroin isänpäivän olevan itselleni toisaalta haikea päivä. En ollut oikean isäni kanssa enää missään tekemisissä ja sijaisisäni on kuollut. Tälläiset merkkipäivät nostavat aina tunteita pintaan ja aina isänpäivänä kaiken sen ilon lisäksi sydämessäni oli surua. Pohdin paljon isä-suhdettani ja jollainlailla se sai minut niin pohjattoman surulliseksi. Olen aina ollut isien tyttö, mutta elämä ei vaan aina mene niinkuin pitäisi. En ole menneisyyttäni salannut täällä blogissanikaan ja esimerkiksi Kuka minä olen-postaus avasi asiaa jonkin verran.

Fiilikset viime vuodesta ovat muuttuneet aika paljonkin. Kerroin jokin aika sitten, miksi olin katkaissut välit isääni sekä tilanteesta, jonka vuoksi lopulta soitin isälleni ja nyt olemme muutamia kertoja sen jälkeen puhelimessa jutelleet.  Postaus löytyy täältä. Huimaa, kuinka pienet hetket saattavat muuttaa niin paljon. 

Iloista isänpäivää

Tänä vuonna laitoin pitkästä aikaa isänpäiväkortin ja pienen lasten tekemän paketin menemään Lappeenrantaa kohti. Oli tosi ihana kuulla, kuinka suuren ilon tuo pieni ele oli saanut aikaan. Suurta rahallista arvoa kyseisellä paketilla ei ole, mutta sen arvo selvästi oli kuitenkin mittaamaton. 

Ainoa asia, joka itseni tekee vähän surulliseksi nyt, on ajatus siitä, kuinka monta isänpäivää meni, ettei isäni saanut minulta minkäänlaista yhteydenottoa. Toki voi ajatella, että se on ollut itse aiheutettua kärsimystä, mutta joka tapauksessa se on todella surullista ja niin yksinäinen ajatus. 

Joka tapauksessa tänään olen kiitollinen siitä, että anteeksi on pyydetty ja anteeksi on annettu. Menneisyyttä ei saa muutettua ja uskon, että jos voisi, niin se tapahtuisikin. Haluan uskoa ihmisten hyvyyteen yhä edelleenkin, vaikka olen nähnyt liian monia todisteita sen olemattomuudesta.  Ja ennen kaikkea, en halua itse jäädä kiinni vihaan, pettymykseen tai suruun. On aika päästää niistä irti. On haavoja, joita aina joskus kirvelee, mutta ei niitä kirvelisi ainakaan yhtään sen vähempää jos olisin vihainen ja katkera. 

Itsekkäästi ajattelen asian niin, että sovun tekeminen on tehnyt itsestäni eheämmän ja varmasti myös vahvemman. Lisäksi se antaa tilaa myös hyville muistoille. Joskus ne muistot ovat tehneet aivan liian kipeää. Sitten taas epäitsekkäästi ajateltuna saan ihan valtavasti iloa siitä, kun kuulin, miten onnellinen isäni oli tästä päivästä ja siitä, että hänen isyytensä ja vaariutensa muistettiin ja huomioitiin. Melko kallisarvoista, eikö totta?

Toivon, että kaikissa perheissä tänään muistettaisiin isää. Isyys on upea juttu ja monelle lapselle isä on mahtava voimavara ja turva. Oli isä sitten samassa osoitteessa tai jossakin muussa, niin tuo side on todella tärkeä. Niin sinisilmäinen en ole, ettenkö tietäisi myös sen, ettei jokainen lapsi saa kokea tänään isänsä ilahduttamisen tuomaa onnea. Ongelma voi olla vanhempien välillä tai jossakin muussa asiassa. Kuitenkin itse näen sen, että vaikka kyseessä on isänpäivä ja nimenomaan isejä muistetaan, on tällä päivällä myös lapsille todella suuri merkitys. Meillä ainakin lapset ovat aina kokeneet tärkeäksi tämän päivän ja voi sitä jännitystä, kun odotetaan, mitä isi sanoo tämän vuoden lahjastaan tai kortistaan. Eikä tuo lapsen rooli välttämättä liity ikään milläänlailla ;)

Rakkauspakkaukset

Haluan tänään muistaa myös puolisoani, joka on todella upea isä Taikalle. On ihana katsella, miten tärkeä ihminen HerraMies on Taikalle ja toki tunne on molemminpuolinen. Vaikka HerraMies ei minun isäni olekaan, niin olen ollut ihan yhtä innoissani, kun Taikakin, kun olen pohtinut kivaa lahjaa hänelle. Khih. Olen myös iloinen siitä, että Ilona ja Julia saavat viettää tätä päivää oman isänsä kanssa. Se on heille todella tärkeää. 

Toivotan kaikkien perheisiin, oli kokoonpano mikä tahansa, oikein ihanaa ja sydämellistä isänpäivää <3  Ja isät ja vaarit: PALJON PALJON ONNEA! Olette todella tärkeitä ihmisiä <3

Kukka iseille