Pyhäinpäivän mietteitä

Pyhäinpäivänä on tarkoitus muistella edesmenneitä läheisiä ja päivän pitäisi varmaan olla jotenkin lohdullinen. Itselleni tämä päivä kuitenkin on osoittautunut vuosi vuodelta vaikeammaksi. Olen yrittänyt muistella lämmöllä niitä läheisiä, joita ei enää ole, mutta iloiset muistot eivät lohduta, ennemmin ne vain tekevät surullisen olon.  Suuri osa läheisistäni on kuollut omien huonojen valintojensa takia ja se surettaa aina vain enemmän ja saa pohtimaan, että miten voikaan elämä mennä välillä niin kamalan pieleen. Pohdin, mitä nämä ihmiset ovat jättäneet jälkeensä ja kuinka moni joutuu heidän taakkojaan kantamaan senkin jälkeen, kun heitä ei enää ole. Tämä on yksi niistä päivistä, jotka muistuttavat siitä, että mistä on lähdetty ja mihin on tultu. Äärimmäisen itsekeskeistä ajattelua, huokaus... Luulen kuitenkin, että aina joskus on hyvä antaa itselleen lupa olla itsekeskeisen pikkumainen ja itkeä surunsa pois. Kyyneleet puhdistavat ja sitten voi taas keskittyä hyviin muistoihin ilman surua ja tähän tähän hetkeen ollen enemmän kuin kiitollinen. 

Tänään sytytän kynttilän ja muistan sisartani, biologista äitiäni, sijaisisääni, ukkiani ja enoani, jotka kaikki ovat vaikuttaneet elämääni paljon. Jokaisesta on sydämessäni muistoja, jotka saavat hymyilemään ja toivomaan, että ehkäpä vielä joskus kohtaamme.  Joidenkin kohdalla vain toivon kovasti, että asiat olisivat menneet toisin... 

Kuitenkin haluan keskittyä enemmän eläviin kuin kuolleisiin. Taika on toivonut, että vietetään halloweeniä ja se me illalla tehdään. Taidetaan leikkiä kotona vähän karkki vai kepponen-leikkiä ja nauraa niin, että vatsaan koskee. Ja tietysti syödä herkkuja. Lopulta kaikki se, mikä merkitsee, on tässä hetkessä. Ei menneessä, eikä tulevassa. 

Toivotan Sinulle onnellista pyhäinpäivää <3