Pohdintoja hassuista traumoista, ylipainosta ja itseluottamuksesta

Flunssa on onneksi alkanut helpottamaan. Huh, täytyy sanoa, että olikin melkoisen timakkaa laatua. Luulin jo joutuvani turvautumaan lääkärikäyntiin ja se on jo paljon se. Yleensä menen lääkäriin vasta silloin, kun pää on irti ja tietysti yritän itse sen vielä jesarilla kiinnittää ennen käyntiä. Tämä on  vanha trauma, joka on tullut joskus siitä, kun olen joskus parikymppisenä mennyt valittamaan puutuvia jäseniä ja sain vastaukseksi, että syy on ylipainossani. Vaikka flunssalla ja painolla ei ole mitään tekemistä keskenään, niin silti tuon tapauksen jälkeen olen ollut hyvin haluton menemään lääkäriin, enkä nyttenkään lääkäriin lähtenyt. Kärjistettynä ajattelen asian aina niin (oli oire mikä tahansa), että osaan kyllä itsekin todeta olevani ylipainoinen. Khih. Hassuja nämä ihmismielen koukerot. 

Hei, mihin min hienot lasit jäi? Tekninen osaaminen nolla uuden kännykän kanssa... 

Kuulun itse niihin ihmisiin, joiden paino vaihtelee aivan hurjia määriä ja olen välillä laihduttanut kymmeniä kiloja ja lihonnut taas takaisin. Luulen sen liittyvän tähän höyrähdys-taipumukseeni. Se on kaikki tai ei mitään. Ja järkikin sanoo, ettei se ajatusmalli oikein toimi painonpudotuksessa. Olen taas pohtinut, että pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja pistää akka ruotuun. Mutta kun se suklaa ja sipsit on niin hyviä! Ehkä maanantaina sitten? Khih. 

Oikeasti olen sitä mieltä, että vaikka ylipaino ei tietenkään ole hyvä juttu, niin niin kauan kun ihminen jaksaa liikkua ja tehdä tarvittavat asiat ja on itseensä tyytyväinen, niin kaikki on ihan ok. Toisaalta, itse olen huomannut sen, että löydän itsestäni aina ne huonot kohdat, oli paino sitten ihan mikä tahansa. Ehkä itsekriittisyyteni ei tule uutena asiana ;) 

Joka tapauksessa itse toivon vielä löytäväni motivaation painonpudotukseen ihan puhtaasti turhamaisuuttani. Jaksan tehdä ne asiat, joista tykkään, eikä ylipaino sinällään vaikuta elämääni. Mutta haluaisin ihan vain ulkonäöllisistä syistä laihtua. Olen pohtinut usein sitä, että miksi näen itseni niin toisella tavalla kuin muut tai miksi oletan, että muut kiinnittäisivät painooni huomiota. En nimittäin itse kiinnitä muissa ihmisissä asiaan huomiota, saati etten näkisi ylipainoisia ihmisiä kauniina! Eihän asiaan toki ole kuin yksi vastaus. Huono itseluottamus! 

Lapsi on terve, kun se leikkii... 

Mitenkä itseluottamusta sitten voisi parantaa? Olen tehnyt vuosia töitä asian kanssa ja askel askeleelta tuntuu, että helpottaa. En ehkä näe itseni sen kauniimpana kuin ennenkään, mutta se ei rajoita tekemisiäni niin paljoa, saati häiritse minua. Arvioin itseäni enemmän muiden asioiden perusteella kuin ulkonäön. Se, että onko syynä parempi itseluottamus vai puhtaasti iän tuoma viisaus, niin sitä en tiedä. Toisaalta, käytännössä sillä ei ole mitään väliä. 

Itseluottamukseni on kuitenkin kasvanut. En enää ajattele, että no enhän minä osaa tai enhän minä voi. Ei minusta toki sydänkirurgia voi tulla, mutta enpä haluaisikaan. En myöskään arvioi enää itseni muiden ihmisten kautta. Tottakai kehut tuntuvat kivalle ja varmasti ikävällä palautteella minut saisi lannistettua, mutta pääsääntöisesti arvioin itse itseni ja omat tekemiseni, enkä ole läheskään niin kriittinen kuin joitakin vuosia sitten.  Uskon siihen, että ne asiat, joita oikeasti haluan, on saavutettavissa kovalla työllä. 

Olen huomannut, etten todellakaan ole ainoa, joka näkee itsensä aivan eritavalla kuin muut. Hyvin usein huomaan ihmetteleväni, kuinka joku sokeutuu omalle kauneudelleen tai taitavuudelleen eri asioissa. Itse olen ihan huulipyöreänä, että WOW, miten mahtavaa ja ihminen itse kokee olevansa surkea ja huono. Se on niin surullista! Aina siinä hetkessä on pakko avata suunsa ja kertoa, miten mahtava toinen on. Ja tätä pitäisi tehdä muutenkin! 

Kas, näin päästiin flunssasta lääkärikammon kautta ylipainoon ja siitä itseluottamukseen. Aina joskus oma tajunnunvirtani huvittaa itseänikin. Tämä postaus ei taaskaan ole malliesimerkki siitä, miten blogipostaus pitäisi kirjoittaa. Järjestelmällisesti etenevästi ja ajatukselle tehdyksi. Noh, ajatuksia ainakin riittää, mutta järjestelmällisyyttä ei. Ihailen kovasti ihmisiä, jotka ovat järjestelmällisiä.

Millaisia piirteitä Sinä ihailet muissa ihmisissä ja joita haluaisit saada itsellesikin? Ja mitkä ovat ne Sinun vahvuutesi? 

Etenkin vahvuus-kysymys voi olla haastava, sillä olemme käsittämättömän itsekriittistä kansaa. Kuitenkin jokaisen on hyvä löytää myös itsestään ne hyvät asiat.  

Toivon Sinulle ihanaa viikonloppua! Itse aion tänään korkata kuohujuoman ystäväni kanssa pienen juhlan kunniaksi. Olen saanut suuren projektin päätökseen ja sitä sietää vähän juhliakkin!