Kuka minä olen?

Tyttö tarinoiden takana-postaus saa nyt jatkoa haasteen muodossa. On paljon bloggareita, joihin haluaisin tutustua, joten toivon, että monet innostuvat haasteeseen osallistumaan. Mutta palataan haaste asiaan vielä lopuksi.

Viimeksi kerroin olevani pohdiskelija, joka tekee ajoittain itsensä ja HerraMiehen hulluksi tällä piirteellään, mutta jonka vuoksi saamme usein myös hyvät naurut. Tuuli Annikan tuvassa-blogin Ansu tarttuikin tähän ja pyysi kertomaan, millaisia asioita pohdiskelen. Olen yrittänyt ihan miettiä (yllätys sinällään) tätä vähän tarkemmin, mutta lyhyesti sanottuna : ihan kaikkea! Saatan esimerkiksi jäädä pohtimaan ihan valtavasti, mitä joku ihminen oikeasti tarkoitti sanoessaan jotain ja pohdin hänen ilmeitään ja eleitään. HerraMiestä aina naurattaa tämä ja sanookin, että no mitäpä jos tarkoitti ihan sitä mitä sanoi. No mutta kun! Eihän se nyt ole noin yksinkertaista! Pääsette varmaan jyvälle, mitä tarkoitan? Onneksi ihan kaikki keskustelut eivät tähän johda, mutta varmaan jokainen tietää sen, että toisinaan ihmiset sanovat jotain muuta, mitä tarkoittavat ja yleensä se näkyy heidän eleistään tai ilmeistään. 

Minulle on ollut ihan äärimmäisen vaikeaa oppia ylipäätään ihmisten kanssa sosiaalisia taitoja. On ollut käsittämättömän hämmentävää se, että sanotaan yhtä ja tarkoitetaan toista tai se, että vaikka en pitäisi jostakusta, niin hänen kanssaan pitää kuitenkin tulla toimeen. Koin sen aina valehteluksi ja olin itse aivan hirveä törkysuu, kun en halunnut valehdella. Olikin pieni opetteleminen siinä, että älykkääseen kanssakäymiseen kuuluu tietynlainen hienotunteisuus... 

Pohdin paljon myös syitä asioihin. Toisaaltahan tämä piirre on tosi hyvä, koska liittyy osittain tiedonjanoon. Haluan tietää, miksi asiat toimivat tietyllä tavalla. Etenkin opiskellessani lähihoitajaksi tämä piirre osottautui melko hyväksi. Opiskelu tietysti oli todella rankkaakin sen takia ja olisin päässyt monessa asiassa paljon helpommalla ilman tätä piirrettä, mutta opin oikeasti paljon ja pystyn hyödyntämään tietoa käytännössäkin paremmin. 

Olen pohtinut valtavasti menneisyyden vaikutusta ihmiseen. Itse kuulun AAL:in, eli alkoholisten aikuisiin lapsiin. En käy tapaamisissa tai muuta sellaista, vaan yksinkertaisesti vanhempani olivat molemmat täysiä alkoholisteja, joiden vuoksi lapsuuteni on ollut sellainen, jota en toivoisi kenellekkään. Pääsin 7-vuotiaana sijaisperheeseen maalle ja luulen, että tämä on se syy, miksi itselleni jäi kaipuu aina maalla asumiseen. Maalla olen kokenut turvaa ja saanut ensimmäisen oikean kodin! Tietysti lapsuuteni on vaikuttanut itseeni muutenkin ja usein olen pohtinut, että mikä on ihan oikeaa minuutta ja mikä sitten taas sivuoiretta menneisyydestä. Kuka MINÄ olen, on kysymys, joka ajoittain tekee minut ahdistuneeksi ja levottomaksi. En ehkä koskaan saa sitä tietää, mutta tietääkö kukaan muukaan? 

Pyrin olemaan hyvä kaikessa mihin ryhdyn. Ei siis riitä, että olen ja teen, vaan haluan olla hyvä, usein myös tosi hyvä. Äitiys on tietysti tärkein asia, jossa haluan olla hyvä. Mutta kuten jokainen äiti, koen välillä hirveää riittämättömyyttä ja syyllisyyttä. Tarvitsisin pitemmän pinnan ja toivoisin, etten äräsisi lapsilleni niin usein. Kuitenkin pyrin ajattelemaan, että olen hyvä äiti lapsilleni. Teen kaikkeni, jotta heillä olisi hyvä olla ja heistä kasvaisi tasapainoisia, onnellisia aikuisia. Noh, tietenkään heidän onnellisuus ei ole kokonaan minun varassani ;) Pyrin olemaan myös hyvä vaimo, ystävä ja hoitaja. 

Se, että haluan olla hyvä tai tosi hyvä, menee ajoittain ehkä vähän överin puolelle ja väsytän itseni sillä jatkuvalla parempaan pyrkimisellä. Eli hyvin kaksiteräinen miekka tämä piirre. Kuitenkaan en halua sitä vaihtaa itsestäni mihinkään. 

Olen aina ollut hurahtaja. Kun innostun jostakin asiasta, se meinaa viedä kaiken huomioni ja haluan tietää siitä paljon ja vielä vähän enemmän. Lapsena olin aivan hulluna akvaarioihin ja niitä on ollut minulla myös aikuisena (enää ei ole, koska HerraMies ei suostu siihen, että meillä olisi niin paljon vettä olohuoneessa). Tiesin paljon kaloista ja kasveista. Kuitenkaan tämä kemiallinen puoli ei niinkään minua kiinnostanut, joten siihen en perehtynyt niin tarkasti.

Musiikki on itselleni todella tärkeää, mutta joudun rajaamaan sitä, mitä kuuntelen, koska musiikki vaikuttaa minuun niin paljon. Jos kuuntelen surullista musiikkia, alan ahdistumaan. Vanhat tunteet nousevat pintaan ja vaikka järjellä tiedän, ettei niillä ole enää mitään vaikutusta, niin silti voin huonosti. Kun kuuntelen pirteää ja iloista musiikkia, olen paljon virkeämpi ja iloisempi. Pääsääntöisesti kuuntelen musiikkia autossa, vola täysillä ja laulan mukana niin, että kitarisat reiluu! Enkä välitä tuon taivaallista, miltä se näyttää muiden liikkeellä olijoiden mielestä :D 

Heittäydyn hetkiin ja niinkuin kerroin, tietynlainen teatraalisuus kuuluu minuun ja meidän perheeseen. Ei niinkään sellainen, että katsokaa nyt minua ja tässä maailmassa ei ole ketään muuta kuin minä. Lähinnä semmoinen tilanteeseen heittäytyminen ja siitä pienen show´n tekeminen. Tätä on vaikeaa selittää, mutta varmasti ne, jotka kanssani ovat tekemisissä, tietävät heti, mistä on kyse. Olen melko eleikäs ja ilmeikäs, ajoittain myös äänekäs heittäytyessäni tilanteeseen ;)

Kerroinkin pohtivani menneisyyden vaikutusta ihmiseen. Kuitenkin pyrin ajattelemaan vähemmän mennyttä ja tulevaa. Sen sijaan yritän ajatella tätä hetkeä. Koska lopultahan kaikki mikä merkitsee, on tässä hetkessä. En pysty muuttamaan menneisyyttä, mutta en myöskään tekemään tulevaisuutta, ellen elä tätä hetkeä ensin. 

Paneudun asioihin, jotka tekevät minut onnelliseksi. Olen joskus ollut masentunut ja joskus pelkään sen palaavaan. Se on pelottavaa aikaa. Siksi pyrin tekemään elämästäni sellaista, että oikeasti olen onnellinen. Perustyytyväisyys tai tasaiset tunteet eivät kuulu minuun. Olen suurien tunteiden ihminen. Mutta pyrin siihen, että ne suuret tunteet ovat mukavia ja kivoja! Niiden annan vallata itseni kokonaan, enkä välitä siitä, ajatteleeko joku muu, että tuo nainen on ehkä vähän kajahtanut (ja tietysti jos joku niin ajattelee, niin sehän on minusta vain mahdottoman mahtavaa, khih). Yleensä minusta näkee, miltä minusta tuntuu. Jos olen vihainen, se näkyy. Jos olen iloinen, se näkyy. Ainoa, jota en näytä on suru. Tai niin olen kuvitellut... Muutamat ihmiset kuitenkin osaavat senkin nähdä, joka on ollut todella hämmentävää... Joka tapauksessa, koska tunteet ovat suuria, pyrin siihen että ne ovat positiivisia :) 

Tuppaan olemaan kynnysmatto-tyyppi ja tätä pyrin muuttamaan itsessäni. Yritän opetella sanomaan, jos joku asia ei ole minusta oikeasti ok tai jos se minua satuttaa. Kuitenkin se on hirveän vaikeaa, koska haluan olla kiva ja mukava tyyppi. Ja ikävä kyllä, jotkut sitä piirrettä käyttävät hyväkseen sumeilematta. 

Kuitenkin suurin osa ihmisistä on aivan ihania ja tykkään muista. Joskus kuitenkin tarvitsen hiljaisuutta ja omaa rauhaa. En ehkä niinkään halua olla ihan yksin (koska silloin on oikeasti liikaa aikaa ajatella), mutta ilman ulkopuolisia ihmisiä. Vaikka rakastan olla muiden kanssa, niin silti väsyn siitä, kun kokoajan tulkitsen muita ja yritän mukautua olemaan sellainen kuin tilanteissa kuuluu olla. 

En suoraan sanoen oikein tiennyt, mitä kirjoitan, kun tämän postauksen aloitin. Kuitenkin, tälläinen minä olen, vaikkei tämä(kään) vastannut siihen, kuka minä olen. Ehkäpä riittääkin, kun tietää millainen on... Ja sekin muuttuu ajan saatossa jokaisen kohdalla! 

Sitten siihen haaste-osuuteen. Paljon kiertää nyt Ystäväkirja-tyyppisiä haasteita, jotka ovat tosi kivoja ja hauskoja, mutta tähän haasteeseen en anna valmiita kysymyksiä, joihin vastata. Vaan toivoisin sinun kertovan itsestäsi vapaasti, millainen sinä olet? Voit itse valita, mitä asioita kerrot ja millä tavalla.  

Vaikka Maatiaiskanasen Elämää-blogi kuuluu puutarha-kategoriaan (jota joskus pohdin, että olenko kuitenkin väärässä paikassa, kun kerron paljon muustakin?), niin luen monen eri kategorian blogeja. Olettaisin monen muunkin tekevän niin. Haastaan siis hyvin erilaisten blogien kirjoittajia tähän ja toivon, että sinäkin teet niin! Ja heiii, jos et saa haastetta ja haluat osallistua, niin ota koppi vaan! 

Eli lyhyesti haasteen säännöt:

- Kirjoita itsestäsi otsikolla Kuka minä olen? Voit valita, mitä itsestäsi kerrot ja millä tavalla. Kuitenkin tavoitteena on saada tutustua sinuun!

- Haasta 3-5 bloggaajaa, joihin haluaisit tutustua, mieluiten hyvin erilaisista blogeista! Kerro myös, miksi haluat tutustua juuri näihin bloggaajiin!

- Kerro, kuka sinut haastoi

- Kerro, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogin Hilulta.


Itse haastan seuraavat bloggaajat:

- Päden pajan kirjoittajan Päden.  Päde on ihastuttavan lämminhenkisen oloinen ihminen, joka on todella taitava käsistään. Blogin tunnelma ja kuvat ovat todella kauniita.  Luulen, että moni muukin haluaa päästä lukemaan Päden postauksen tästä aiheesta <3

- Minäkö keski-ikäinen? blogin Tiian. Olen hypännyt Tiian kelkkaan vasta melko lyhyen ajan sisällä ja olen saanut vaikutelman elämän iloisesta ja humoristisesta tyypistä, jonka kirjoituksia on kiva lukea. 

-Pinkit korkokengät-blogin Maijun. Maiju kirjoittaa paljon kauneus-asioista, joista itse en ymmärrä yhtään mitään! En siis oikeasti yhtään mitään! Kuitenkin postauksia on hauska lukea ja Maijun oma herskyvä persoonallisuus on melkoisen ihastuttavalla tavalla esillä hänen blogissaan. Etenkin kuvissa. Ne saavat niin hyvälle tuulelle ja hymyn huulille <3

- Mummon päivitykset- blogin Kirsti. Tiedättekö sen ihmisen, jota et ole koskaan nähnyt, mutta josta tietäisit pitäväsi? Kirsti on juuri sellainen tyyppi ollut minulle! Ystävällinen, kiltti ja aivan ihana persoona! 

- Puutarhurin Majan Minnan. Minna kirjoittelee siirtolapuutarhasta ja tykkää kissoista. Minnasta on tullut itselleni kuva rauhallisesta ja mukavasta ihmisestä. Olisi kuva päästä tutustumaan häneen (ja tietää, onko hän oikeasti rauhallinen?) :)

Oli ihan hirveän vaikea rajata, keitä heitän haasteella, koska käyn monissa blogeissa vierailuilla ja niiiiin moneen haluaisin tutustua! Toivotaan, että haaste ottaa tuulta purjeisiin ja pääsen tutustumaan moneen bloggaajaan <3  Kaikistahan tulee jonkinlainen mielikuva, tiedättehän! Hauska nähdä, kuinka monen kohdalla tämä mielikuva piti paikkansa!


Haasteeseen osallistuneita blogeja;
Mummon päivitykset
La La Lilja