Vanhoja, kipeitä muistoja ja suuria tunteita

Aina joskus elämä pääsee todella yllättämään. Ainakin pitempään blogiani seuranneet tietävät, että olen alkoholistien lapsi, joka on lastenkodin kautta sijoitettu perheeseen 7-vuotiaana. En ole koskaan kokenut, että asiaa tarvitsisi salailla ja se on niin iso osa minua ja minuuttani, että olen siitä kertonut täällä blogissanikin.  

En muista sijoitusta ennen olevalta ajalta hirveästi mitään ja ne muistot, jotka ovat jääneet, eivät ole iloisia ollenkaan, eikä suurin osa edes mukavia. Muistan väkivaltaiset tappelut, joista osa on piirtynyt verkkokalvoille siten, että joka kerta ne saavat itkemään, muistan aikuisten väliset "hellyydet", jotka eivät ole lapsille tarkoitettuja, muistan baarit, muistan aikuisten miesten lähentelyt humalapäissään, muistan huudon, muistan poliisien käyntejä, muistan jatkuvan nälän ja niin edelleen. Pääsette ehkä kiinni, minkälaista meidän elämä on ollut. 

Yksi tärkeä asia on kuitenkin jäänyt mieleeni. Samassa kerrostalossa asui perhe, jonka luokse menin karkuun, kun sota syttyi. Saatoin mennä keskellä yötä heidän luokseen ja aina minulle löytyi petipaikka. Jos heillä ei ollut ketään kotona, piilouduin rappukäytävään, eli he ovat oikeasti olleet selviytymiseni kannalta todella tärkeitä ihmisiä. 




Muistan myös syöneeni heillä usein, sillä meillä ei ruokaa juuri koskaan ollut. Mistä tulikin mieleeni puutarhaan liittyvä muisto. Isäni oli saanut lopputilin työpaikastaan ja muistan, että vanhemmat olivat puhuneet siitä, ettei kohta ole rahaa edes ruokaan (näin aikuisena sitä välillä ihmettelee, miten kaljaan oli rahaa). Joka tapauksessa olin olevanani hyvin neuvokas, sillä olin kuullut, että perunat kasvatetaan perunoista ja kasvaakseen ne tarvitset lannoitusta.

Niinpä varastin muutaman perunan meidän ruokakomerosta ja kävin keräämässä koirankakkaa lähialueilta. Istutin perunat kakkoineen päivineen suuren männyt juurelle. Odotin kasvua kuumeisesti ja kävin päivittäin katsomassa, että joko olen saanut kasvatettua ruokaa, josta vanhempani olisivat ylpeitä. Joidenkin päivien päästä totesin, etten ole onnistunut yrityksessäni ja kaivoin perunat esiin. Olin hyvin ihmeissäni, kun niille ei ollut tapahtunut mitään. Uskomaton tuo lapsen maailma ja ajattelu.



Eilen laitoin erääseen Kouvolan alueen FB-ryhmään viestin, jossa kyselin tori kirpparin hintoja ja yllätyin melkoisesti, kun muutamien tuntien kuluttua sain viestin, jossa luki, että olemme lapsena asuneet samassa talossa. Hetken viestiteltyämme ymmärsin, että viestin laittoi sen perheen lapsi, joka oli minusta huolehtinut, kun olin pieni. Hän oli bongannut minut tuosta ryhmästä ja oli osannut yhdistää meidän menneisyyden.

Olen usein toivonut, että pääsisin heitä kiittämään ja nyt pääsin ainakin viestien välityksellä sen tekemään. Toivon, että vielä joskus voin kiittää tuota perheen äitiä ihan sanoillakin. 

Oli uskomatonta kuulla, että joku muistaa minut ja joku on ajatellut minua. Se on aivan käsittämätöntä. 




Perheen äiti oli muistanut, että tykkäsin piirtää ja on kuulema toivonut, että tuo taito ja tekeminen on pysynyt matkassani. Siis joku on muistanut jotain, mikä oli minulle tärkeää! Huikeaa! 

Muistan aina, että olin saanut joltakulta vihon ja lyijykynän. Piirsin aina vihon samalle sivulle ja kumitin piirroksen pois, ennenkuin aloin piirtämään seuraavaa kuvaa. Muistan, että joku ihmetteli asiaa ja sanoin, että teen niin, ettei vihko lopu kesken, kun en tule lisää paperia enää saamaan. Olin myös hyvin ihmeissäni, kun kysyjä ei ymmärtänyt tätä ollenkaan, vaan sanoi, että ainahan paperia saa.





Olin todella iloinen tästä yhteydenotosta, mutta suuria tunteita on nyt käyty läpi. Aivan kuin se pieni lapsi sisälläni olisi aina vain olemassa ja koen nyt uudelleen monet niistä tunteista, mitä koin silloin. Olen nyt itkenyt ihan hirveästi, vaikka olenkin äärimmäisen kiitollinen siitä, miten hyvin asiat lopulta menivät. 

Toisaalta itse jo murehdin, että olenko ihan pöhlö, kun nyt itken, mutta HerraMies ainakin olisi sitä mieltä, että se on ihan luonnollista ja ennemmin olisi outoa, jos ei missään tuntuisi. 

Ehkä kuitenkin pala kerrallaan sitä eheytyy. Aina joskus vanhat haavat vuotavat, mutta eivät kuitenkaan jää pitkäksi aikaa vuotamaan. Ja joka kerta, kun käyn näitä tunteita ja muistoja läpi, niin ajattelen, miten suuri kiitollisuuden aihe perhe onkaan. Vaikka en milläänlailla ole täydellinen äiti, niin silti olen aina halunnut tytöt pitää turvassa ja halunnut, että heille jää lapsuudesta onnelliset muistot ainakin pääsääntöisesti. 

Olin alkamassa kirjoittamaan teille tänään jotain aivan muuta, mutta tämä kirjoitus halusi tulla kirjoitetuksi. Vaikka tätäkin kirjoittaessani itkin moneen kertaan, niin silti olo on taas vähän kevyempi <3 

Tästä vähän rankasta aiheesta huolimatta, toivotan Sinulle onnellista viikonloppua <3 

49 kommenttia:

  1. Tarinasi on monin eri tavoin hyvin koskettava..ja juuri tuo naapurien viisaus, että ovat nähneet sinut ja halunneet auttaa..todella ihania ihmisiä ja niinkuin sanoit, valtava kiitollisuudenaihe.
    Jippu sanoo aina, että ne haavat jotka meillä ovat, ovat meidän lahjaamme. Lopulta vaikeista elämänkokemuksista voi ammentaa toisillekin jotain rohkaisevaa, niinkuin sinä nyt teit. Pieni lapsi sisällämme tarvitsee välillä huomiointia ja silitystä, sitä, mitä vaille on jäänyt. Et kuitenkaan ole antanut periksi ja luovuttanut, vaan olet viisastunut ja nyt saat itse kylvää kaikkea hyvää omille kullanmuruillesi :) Itketään, kun on itkun aika ja sitten iloitaan ja nauretaan aina välillä..sallittakoon se meille. Kaikkea hyvää sinulle, sinulla on hyvä sydän:)

    VastaaPoista
  2. Oli pakko hakea nenäliina, kun kyyneleet alkoviat valua kesken lukemisen. Niin koskettava kirjoitus. Olet joutunut kokemaan kamalia asioita alle kouluikäisenä. Kenellekään lapselle en tuollaista soisi. Ihana, että olet sinnitellyt ja saanut rakennettua itsellesi omannäköisesi elämän ja lapsillesi turvallisen lapsuuden. Tuo oli myös aivan mahtavaa, että pääsit kiittämään yhtä auttajaasi.

    Ihania kesäpäiviä sinulle <3

    VastaaPoista
  3. Kyyneleet tulivat minullakin silmiini, kun luin kirjoitustasi. Muistot nousevat varmasti mieleen. Onneksi elämäsi sai onnellisen käänteen ja sinulla on nyt oma perhe. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi! <3

    VastaaPoista
  4. Voi, kyllä tässä lukijakin itkee. Mitä kaikkea olet joutunut kokemaan, ja mikä valtava voimavara sinussa on, kun olet keskittynyt tekemään hyvää ♥
    Miten ihanaa, että tuo perhe sinusta välitti ja että nyt sait heihin yhteyden.
    Ja miten ihanaa, että HerraMies ymmärtää ♥

    VastaaPoista
  5. ♥♥♥ Kaikkea hyvää sinulle ja koko perheellesi ♥♥♥ Herkkä kirjoituksesi valutti täälläkin kyyneleitä. Sinä olet hienosti selvinnyt vaikeasta ajasta, kipeät lapsuusmuistot nousee toisinaan pintaan, ja on sinulla todella viisas ja hyvä mies kun ymmärtää että tunteet pitää käydä läpi.
    ♥ Hyvää kesää teille kaikille ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kauniista kommentistasi *halaus* <3 Ihanaa kesää myös Sinulle <3

      Poista
  6. Tarinasi on koskettava ja surullinen, ja olet joutunut kokemaan sellaista mitä lasten ei tulisi kokea, mutta olipa hyvä että kaikesta huolimatta sinulla oli samassa talossa turvallinen paikka minne mennä, ja ihanaa että löysit nyt yhteyden siihen perheeseen uudelleen:) Iso hali:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta, ettei kenellekkään lapselle soisi tuollaista. Minulla oli tuuria, kun kuitenkin löytyi auttajia, jotka ottivat luokseen. En tiedä, miten olisin selvinnyt ilman heitä! *halaus* <3

      Poista
  7. Olipa hieno kohtaaminen. Minusta on hyvä kun näytät tunteesi, se kuuluu elämään ja jos niitä patoaa sisällään niin ei käy hyvin.

    VastaaPoista
  8. Hieno,rehellinen ja surullinenkin kirjoitus.Hyvä,että kevensit taas pienen osan painosta pois.❤
    En lähellekään noin traumaattista lapsuutta ole viettänyt,mutta omat traumani sain minäkin isäni alkoholin käytön vuoksi.Hän muuttui agressiiviseksi tietyn rajan ylitettyään ja "evakkoon"on meilläkin lähdetty sen tähden.Olen työstänyt isäsuhdettani elämäni aikana kovasti.Selvinpäin hän oli hurmaava,älykäs,taiteellinen ja hänellä riitti aina aikaa minulle ja sisarelleni.Kännissä sitten kuin eri ihminen.Isä eli oman lapsuutensa ilman isää,joka kaatui sodassa pari päivää ennen isäni syntymää.Hän ei koskaan saanut vahvaa miehen mallia,eikä ehkä äidinrakkauttakaan lapsena surevalta leskimummultamme.
    Olet ihanan rehellinen blogissasi,lähetän täältä myötähalin ja toivon,että tulee vielä päivä kun olet surrut ja käsitellyt varhaislapsuutesi,annat anteeksi vanhempiesi osaamattomuuden ja addiktiot,ehkä et,sitäkään ei tarvitse tehdä,vihatakin saa,minäkin olen antanut itselleni luvan vihata.
    Mutta kuitenkin,että painolastisi kevenisi ja voisit jatkaa omaa matkaasi oman perheesi kanssa keveimmin askelin.Onneksi sinunkin lapsuudessasi on ollut välittäviä ja huolehtivia aikuisia.Minulle ja sisarelleni oli aina ihanaa päästä kesiksi mummulaan maalle,rakastavaan ilmapiiriin pois kodin "ailahtelevaisuudesta"❤❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi ja oman tarinasi jakamisesta *halaus*. Voin niin kuvitella, kuinka rakas ja tärkeä paikka mummula on ollut <3 Minä olen anteeksi antanut, vaikkei sitä ole pyydettykkään. En ole tehnyt sitä vanhempieni vuoksi, vaan puhtaaksi itsekkäästi itseäni ajatellen. Vihannutkin olen ja varmasti kaikki muutkin tunteet läpi käynyt. Tiedät varmasti, mistä puhun ja mitä tarkoitan <3

      Poista
  9. Ihana, rakas Hillevi <3
    Niin vahva ja herkkä. Niin viisas ja hyväsydäminen.
    Olet huikea ihminen. Kiitos kun kohdattiin <3
    Ansku

    VastaaPoista
  10. Kiitos kun jaoit tämän kanssamme 🖤
    Tämä kertoo osittain sen, miten sinusta tuli se ihana nuori nainen, jonka me lukijasi tunnemme.
    Halit!

    VastaaPoista
  11. Täälläkin kyllä itkin sinun menneisyydelle ja siinä oli jotain samaa, jota serkkuni joutui kokemaan myös. Hänen pelastus oli minun tätini ja mummini, jotka häntä hoitivat aina! Lapsuudessa tärkeää on, että on ainakin yksi tärkeä aikuinen elämässä. Sinulle se on pienenä ollut tuo naapurintäti. Ihan mahtavaa, että löysitte toisenne perheen lapsen kanssa. Sinä olet vahva ja on ihanaa, että olet ystäväni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Outiseni *halaus* <3 Minäkin olen kiitollinen siitä, että sinä olet minun ystäväni <3

      Poista
  12. Hienoa, että annoit juuri tämän tarinan nyt tulla. Lapsuuden kokemukset jättävät väistämättä meihin jäljen. Onneksi sinulla oli ihanat ja välittävät naapurit ja onneksi olet saanut hyvän miehen ja ihanat lapset. Karmea lapsuutesi on muuttunut eheäksi aikuisuudeksi. Kannattaa kertoa, jotta vaikeassa tilanteessa olevat jaksavat uskoa parempaan tulevaisuuteen. Halauksia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *halaus* Kiitos <3 Toivon myös kovasti, että joku tästä tekstistä saa itselleen lohtua. Monesta kurjasta tilanteesta voi selvitä ja rakentaa hyvän elämän. Kipeissä asioissa on se hyvä puoli, että niiden jälkeen hyvien asioiden arvon ymmärtää ja ne todella näkee.

      Poista
  13. Syvällistä tekstiä, rankkaa on sulla ollut, mutta hyvin olet selvinnyt. Nämä ovat asioita jotka eivät koskaan unohdu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin nämä ovat. Toisaalta myös monet asiat ovat unohtuneet ja vain tietyt tunnetilat ja reaktiot tilanteisiin jääneet. Niiden selvittely on joskus ollut todella vaikeaa, kun ei ole itsekkään ymmärtänyt miksi reagoi niin valtavan voimakkaasti joihinkin asioihin. Onneksi nyt on jo oppinut olemaan edes vähän armollinen itselleen :)

      Poista
  14. Olipa hienoa, että sattuman kautta sait viestiyhteyden tuohon tuttuun! Aikuisen näkökulmasta ymmärtää ehkä vieläkin selkeämmin, miten tärkeä kontakti tuo perhe oli.
    Itku puhdistaa, sanotaan. Varmaan se myös eheyttää.
    Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännällä tavalla taas maailma yllätti. Vaikka toisaalta aiheuttikin melkoisen tunnemyllerryksen, niin olen silti todella onnellinen tästä yhteydestä :) Itku tekee välillä hyvää, vaikka toisaalta ärsyttääkin oma nyyhkiminen ;) Kiitos paljon Sartsa <3

      Poista
  15. Aikamoinen tarina lapsuudestasi. Voin kuvitella että haluat nyt kasvatella itse ruokaasi,tsemppiä sinulle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, voipi hyvinkin olla että yksi syy hyötypuutarha höyrähdyksiin juontaakin juurensa paljon kauempaa, mitä olin koskaan ajatellutkaan :) Kiitos <3

      Poista
  16. Sanattomaksi vetää... rohkeaa avautumista blogissa ja varmasti vapauttavaa, sillä vanhempiesi ongelmathan eivät olleet sinun syytäsi missään tapauksessa.Kuten moni edellä on jo todennut, niin onneksi oli välittävät naapurit, jotka huomasivat tilanteesi ja auttoivat ja antoivat turvaa ja välittämistä ja mikä huikeinta olet löytänyt perheen uudestaan, niin hienoa.Hankalasta alustasi huolimatta sinusta on tullut se joka nyt olet; vaha nainen, ystävä, puoliso ja äiti, hienoa !!!Ihania kesäpäiviä sinulle ja läheisillesi Hilu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli todella onni, että naapurit ottivat suojiinsa. Ihania ihmisiä <3 HerraMies on ollut todella suuressa roolissa myös, kun olen kipuillut menneisyyteni kanssa. Ehkä aiemmin siihen ei ole ollut mahdollisuuttakaan. Ei varmasti ole helppo rooli ollut hänelläkään ;) Kiitos, ihania kesäpäiviä myös Sinulle <3

      Poista
  17. Voi Hilu. <3 Jos olisit lähempänä, antaisin sinulle ISON rutistuksen. <3

    VastaaPoista
  18. Todellista lähimmäisen rakkautta naapureiltasi ❤️ Ja hyvä, kun puhut ja olet avoin asiasta; se helpottaa varmasti sinua, mutta varmasti auttaa myös niitä, jotka ovat kokeneet jotain samaa. Halauksia ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se on ollut, aivan huimaa! Toivottavasti joku saa tästä lohtua. Raskaasta menneisyydestäkin voi selvitä *halaus* <3

      Poista
  19. Asioista pitää puhua. Varmasti tunteet on käyty laidasta laitaan. Toivottavasti tapaatte. Voi olla erittäin hyvä asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, ettei asioita kannata hautoa vain yksinään omassa päässään. Puhuminen ja asioiden/tunteiden nimeäminen on aina tärkeää ja voimaannuttavaa. Uskon, että vielä tapaamme tuon lapsuuden kaverin kanssa ja kenties tapaan vielä hänen äitinsäkin ja pääsen siten kiittämään :)

      Poista
  20. yksikin turvallinen ihminen riittää lapselle...onneksi Sinulla oli juuri sellainen omassa naapurissasi. toivon sydämestäni, että voisit tavata perheen nyt aikuisena. uskon, että siitä syntyisi uudelleen tärkeä perhe Sinulle ja omalle rakkaalle perheellesi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä myös toivon, että pääsemme vielä tapaamaan. Vaikka omat muistikuvani rajoittuvatkin siihen, että olen saanut heille mennä ja olen saanut ruokaa. Ihmisiä en pysty muistamaan :( Ehkä ne muistot sieltä palautuisivat ja olisi kiva kuulla luotettavalta taholta esimerkiksi millainen lapsi olen ollut :)

      Poista
  21. Koskettava kirjoitus. Toivon sinulle kovasti kaikkea hyvää ja hienoa että sinun elämääsi kuuluu nyt ihana perhe :)

    VastaaPoista
  22. Sama minulle tuli mieleen että onneksi joku välitti ja huomasi.
    Miten paljon on lapsia, joita esim. pahoinpidellaan? Niin kuin Vilja Erika. Vai muistinko lapsirukan nimen oikein? Miksei kukaan hypännyt ns. pöydälle ja auttanut tyttöä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaankin tosiaan on paljon lapsia, jotka joutuvat kokemaan väkivaltaa, henkistä tai fyysistä. Se on niin surullista ja kamalaa :(

      Poista
  23. So you share a piece of useful information about old, painful memories, and great emotions. www.allastukku.fi Article show refers to knowledge about the hot tub. So thanks for share the useful data.

    VastaaPoista
  24. Tulin lukemaan pitkästä aikaa blogiasi ja tähän kirjoitukseen on nyt pakko kommentoida... sisaresi oli miun kanssa hetken samalla luokalla ja kävin teillä melko usein. Nyt heräsi vanhat ajatukset mieleen. Sisaresi kävi meillä syömässä ja joskus jopa oli yötä. Mie tietysti mietin et mistä sie sait ruokaa ja kuka siusta piti huolta. Se oli miulle outoa kun meillä oli aina jääkaapissa jotain mitä syödä ja teillä ollessani teillä ei ollut muuta kuin kaljaa ja valo... :( Siivosin teillä käydessäni melkein aina. Teillä oli todella sotkuista ja kai se oli nuoren ihmisen tapa yrittää auttaa. Kaikkea en tietenkään ymmärtänyt ja miu vanhemmat ei koko totuutta silloin kertonut. Tätisi kautta olen nyt aikuisena jotain kuullut teidän sen aikaisesta elämästä ja se ei ollut kovin kivaa kuultavaa.
    On helpottavaa kuulla, että on ollut joku joka siustakin on välittänyt ja huolehtinut. Hienoa, että joku on välittänyt.

    Upeaa, että avoimesti kerrot omista kokemuksista ja olet saanut elämän kuntoon. Olen onnellinen siun puolesta. <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi <3 Nähdään taas!