Tervehdys pitkästä aikaa!

Maatiaiskanasen Elämää-Facebook sivulle laitoinkin perjantaina lyhyen videon, jossa kerroin, että viikonlopun aikana olen palaamassa blogin pariin. 

Kiireet ovat ehkä vähän helpottaneet, mutta toisaalta vierivä kivi ei sammaloidu, joten uusia kiireitä on tullut hamstrattua. Olen kuitenkin kovasti kaivannut blogiin kirjoittelua ja ennen kaikkea teitä, jotka jaksoitte aina kommentoida ja kannustaa. 

Blogi on ollut hiljainen nyt parisen kuukautta ja sinä aikana olen keskittynyt pääsääntöisesti Oriflameen. Kerroinkin nousseeni aluejohtajaksi ja lanseerasimme tiimillemme nimen: Special Stars. Sen tiimoilta on aikaa mennyt, kun olen tiimille tehnyt mainosmateriaalia ja paljon muuta, jonka aiemmin hoiti silloinen aluejohtaja. Omalla meiningillä mennään ja pöhinä on ihan mieletön. Mahtavaa! 

Muulle perheelle kuuluu myös ihan hyvää. HerraMies jäi vuorotteluvapaalle ja olemme viettäneet yhdessä aikaa todella paljon. Taikakin on saanut nauttia todellisesta palvelusta, sillä HerraMies tuppaa olemaan palvelevaa sorttia pienille prinsessoille (tätä yritän vähän toppuutellakin välillä). Taika on kasvanut hurjasti ja ilmeisesti kasvun vauhti on alkanut hirvittämään häntä itseään, sillä meille on löytänyt tiensä ajoittain hyvinkin uskottavasti lässyttävä pikkuvauva. Toisaalta se on niiiiin söpöä! 

Ilonalla käynnistyi yläasteen viimeinen vuosi ja vastaavasti Julialla se ensimmäinen. Molemmat jatkoivat viime vuotisia harrastuksiaan, eli Ilona käy Kouvolan kaupungin Nutessa (Nuorten teatteri) ja kiipeilemässä ja Julia kuvataidekoulussa. Julia tosin lisäsi harrastuksiin vielä kuntosalilla käynnin, mikä onkin tosi hienoa. Jos joku keksii, miten äitikin sinne saataisiin, niin kertokaa toki! (Ja se kuuluisa; millä ajalla? khih).

Syksyllä arki siis pyörähti käyntiin vauhdikkaasti. 

Puutarhaakaan en kesällä täysin unohtanut, mutta olen mennyt sen tiimoilta selvästi paljon rennommalla otteella kuin aiemmin. Kasvihuoneet olivat aivan täynnä ja loppukaudesta taistelin homeongelman kanssa. Tämä ei tosin tullut yllätyksenä, sillä jo alkukesästä alkaen tuo ongelma oli havaittavissa. Syksyllä kun ilmat kylmenivät ja kosteutta oli enemmän, niin ongelmahan alkoi räjähtämään käsiin. 

Sinällään todella ärsyttävä ongelma, kun sadon alkaessa kypsymään, alkaa taistelu hometta vastaan ja välillä tuntui jo, että koko kausi on mennyt vähän hukkaan.  Satoa saimme silti yllin kyllin, mutta ehkä nyt oikeasti opin sellaisen asian, ettei kasvihuoneita kannata tunkea niin täyteen.

Tomaatin osalta muutenkin tein päätöksen, ettei niitä ensi kesänä ole montaa. Ne työllistävät niin hirveästi, että pieni tauko tekee hyvää. Eniten turhauduin siihen, että lajikkeet olivat tänäkin vuonna ihan, mitä sattuu. Käytin todella paljon aikaa (ja rahaa) erilaisten lajikkeiden kanssa puljaamiseen ja myönnettäköön, että kun hyvin suuri osa osottautui joksikin aivan muuksi, mitä piti, niin turhauduin. Joten, ensi kesänä tomaatteja on paljon vähemmän ja se hurja lajikerieha saa jäädä. 

Se, että mitä ensi vuonna kasvihuoneissa kasvaa, niin se on itsellenikin vielä arvoitus. Jotakin, joka ei vaadi kastelun lisäksi jatkuvaa hääräämistä. 

Jostain kumman syystä olen saanut outoja reaktioita, kun olen kertonut jättäväni tomaatin kasvatuksen vähemmälle. HerraMies purskautti kahvit suustaan pöydälle, kun repesi niin totaalisesti, Ilona ja Julia nauroivat päin naamaa ja Taikakin sanoi, että äiti höpöttää kummallisuuksia. Kummallinen perhe minulla...

Syksy herättää minussa tänäkin vuonna hyvin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta olen iloinen, että saan pienen tauon puutarhan hoitoon, mutta toisaalta myös suren. Onneksi voin nyt alkaa blogiin käymään läpi kesän puutarhamuistoja, niin kausi tuntuu jatkuvan pidemmälle.

Monia kömmähdyksiä, mutta myös monia yllättäviä onnistumisia. Koska on meidän poppoosta kyse, niin myöskään ihmeellisiltä hullutuksilta ei ole vältytty. Näistä lisää tulevissa postauksisssa.

Toivottavasti edes joku on jäänyt kaipaamaan jorinoitani ja on paikalla tervehtimässä <3 Ihana olla taas täällä!