Kehopositiivisuus

Aina ajoittain avaan täällä sielunelämääni ja olen joskus sivunnut myös painoani ja omia ajatuksiani siitä. Postauksessa Pohdintoja hassuista traumoista, ylipainosta ja itseluottamuksesta (klik klik) pohdiskelin, miksi näen itseni niin eritavalla kuin muut. Kuljen jonkinlainen häpeäviitta harteillani jatkuvasti ja näen itseni rumana ja vääränlaisena. 

Itseni hyväksyminen ei siis todellakaan ole koskaan ollut itselleni helppoa ja peiliin katsominen on ajoittain ollut suoranaista tuskaa. Tuo häpeäviitta on siitä kurja kaveri, että se ruokkii itse itseään ja laittaa silmille RUMAKAMALAHIRVEÄ-lasit, joiden läpi itseään katsellessa haluaa vain piiloutua. 



Matkalla kohti itsensä hyväksymistä


Tästä häpeäviitasta haluan eroon, sillä se määrittelee aivan liikaa sitä, miten näen itseni ja miten kohtelen itseäni.  Olen kauan vältellyt sitä, että minusta otetaan kuvia, koska näen itseni niissä aina niin kamalana. Eilen päätin, että nyt tuo pakoilu saa luvan riittää.

Aion pyytää joka päivä jotakuta perheenjäsentäni ottamaan minusta kuvia siihen saakka, kunnes pääsen eroon ahdistuksesta niitä katsoessani. Etsin tarkoituksella niistä ne hyvät asiat ja opettelen sanomaan itselleni: olen kaunis, olen ihana. Minä riitän juuri tälläisenä. 

Järjellä tiedän, ettei kyse ole painostani tai ulkonäössäni. Vika on omassa ajattelussani. Uskon kuitenkin, että voin oppia katsomaan itseäni uudella tavalla ja hyväksymään itseni. 


kehopositiivisuus


Se, miksi avaan tämän asian nyt blogissanikin, on se, että a) olen huomannut, että en todellakaan ole ainoa, joka kärsii tästä häpeäviitasta ja b) tein eilen instagramiin päivityksen, jossa kerroin asiasta ja se sai paljon huomiota, josta päättelin, että tälläisiä julkaisuja oikeasti tarvitaan. 

Miksi kuvittelen, että tälläisiä tarvitaan? Siksi, että itselleni muiden vastaavat julkaisut ovat olleet todella tärkeitä asioita sen suhteen, että olen tajunnut, ettei häpeäviittaa tarvitse kantaa harteillaan. Olen ihaillut niitä ihmisiä, jotka ovat uskaltaneet asiasta puhua ja tuoda julki oman epävarmuutensa. Olen myös ihaillen katsellut niitä kuvia, joissa kaiken kokoiset ihmiset poseeraavat hymyillen, vaikka ovatkin kertoneet, että se on ollut vaikeaa. 



Rakasta itseäsi juuri sellaisena kuin olet


Itselleni tämä oman koon häpeäviitta on tullut harteille jo lapsena. Onneksi olen tajunnut, kuinka suuri rooli äideillä on tyttärien minä-kuvaa ajatellen. Vaikka itse olen ollut epävarma ja ajoittain todella vihannut itseni oman kooni takia, olen pyrkinyt siihen, etten mollaa itseäni lasten läsnäollessa. Nyt kun Ilona ja Julia ovat isompia, niin olen sanonut heille, miten ylpeä olen siitä, miten he näkevät itsensä ja kertonut, että itselläni on ollut ongelmia asian suhteen. He ovat olleet hyvin yllättyneitä siitä, etten olekaan niin itsevarma kuin he ovat luulleet.

Aiemmin mainitsemassani Pohdintoja hassuista traumoista, ylipainosta ja itseluottamuksesta-postauksessa pyysin lukijoita kertomaan omista hyvistä puolistaan. Eräs lukija heti oli huomannut, etten kertonut omista hyvistä puolistani mitään ja senpä vuoksi kirjoitin siitä aivan oman postauksensa. Jokaisessa meissä on paljon hyvää. Niin sisimmässä kuin ulkokuoressakin. Sisimpäni hyvistä puolista kerroin postauksessa Vahvuuksia (klik klik) ja ulkokuoren hyvistä puolista tulen kertomaan vielä lähiaikoina. Tätä vielä pikkuisen työstän ;) 

Askel askeleelta kohti ehjempää minuutta, kohti itsensä rakastamista ja hyväksymistä ja ennen kaikkea, askel askeleelta kohti onnellisempaa elämää! Matka on alkanut ja tulen tästä kertomaan jatkossakin.

Toivon, että Sinäkin katsot tänään peiliin ja sanot: Minä riitän. Minä olen ihana!

45 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat sinusta siellä rakkaassa puutarhassasi kukkasena kukkasten keskellä! Kyllä se tosiaan on niin, ettei ulkomuodolla tai koolla ole merkitystä sille, miten paljon jotakuta rakastaa, miten hyvä olo voi hänen kanssaan olla. Se ihminen, joka tekee sinut kaikkein onnellisimmaksi, voi olla ihan minkä näköinen tahansa. Luulen, että olet lähimmillesi tällainen aarre-ihminen. he varmasti näkevät sinut kultakimpaleena - ja sehän onkin aika metka mielikuva, sillä sehän voi olla minkä muotoinen tahansa ;-)
    Liikutuin tuosta, että lapsillasi on terve minäkuva ja kehut heitä siitä. Olet ihana äiti. Minä en saanut äidiltäni tuollaista kannustusta, mutta sain tämän asian suhteen sen ehkä tärkeimmän: mallin pätevästä naisesta, joka ei todellakaan pyytele anteeksi olemassaoloaan. Eikä minua arvosteltu, se on tärkeää. Kummankaan vanhemman toimesta. Isäni oli niin filosofinen, avarakatseinen ja hyväntahtoinen, että en usko hänen arvostelleen juuri ketään elämänsä aikana :-D
    Ihana tämä retkesi kohti hyväksymistä! Yksi hyvin tärkeä asia tuli mieleen: muista olla kiitollinen toimivasta kehosta, toimivista aisteista, terveydestä. Ne eivät ole itsestäänselvyys. Rakasta vartaloasi siksikin, että se on terve ja toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Saila <3 Kultakimpale tosiaan on aika ihana kieli- ja mielikuva :) Tuo on todella tärkeä pointti, että terve, toimiva keho on todella tärkeä asia ja sitä sietää rakastaa jo ihan senkin takia <3
      Isäsi on varmasti ollut todella sympaattinen ja äitisi erittäin vahva nainen. Luulen, että olet perinyt molemmilta noita tärkeitä piirteitä <3

      Poista
  2. Erittäin tärkeä ja tarpeellinen postaus. Ja ihan satavarmasti hirveän vaikea asia aivan liian monille.

    Enpä itsekään kameran edessä viihdy, jokaisessa kuvassa jonka itsestäni näen, löydän valtavasti 'vikoja'. Surullisinta tässä korvienvälisessä vika-analyysissä mielestäni on se, etteivät muut niitä vikoja edes näe, he näkevät minut henkilönä, kokonaisuutena. Heille minun kaksoisleukani ei ole mikään stigma, ihan itse sen semmoisena näen.

    Kahden nyt jo täysi-ikäisen tytön äitinä olen ihan valtavan ylpeä siitä kuinka luontevasti he itseensä suhtautuvat. Jo heidän ollessaan ihan pieniä kielsin sekä itseltäni että muilta läheisiltä kaiken ulkonäköä arvostelevan vihapuheen. Meillä ei sallittu läskien puristelua ja niistä valittamista ainakaan tyttöjen kuullen, itse sitä pienenä kuulin ihan riittävästi.

    Jokaiselle sallittakoon omanlaisensa ulkonäkö ja -muoto, myös itsellemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä uskon myös juuri noin, ettei muut niitä "vikoja" edes näe, ihan vain itse. Ihana, että lapsesi ovat sinut itsensä kanssa. Se on todella suuri voimavara koko elämää ajatellen. Tuo on mahtava juttu, että olet kieltänyt heidän aikanaan ulkonaäköön liittyvän vihapuheen. Se oppi nimittäin on hiton tarttuvaa laatua! Juuri näin: muistetaan olla suvaitsevaisia myös itseämme kohtaan <3

      Poista
  3. Tämä oli ihana ja tärkeä postaus! <3
    Oletko muuten huomannut, että kun tutustuu johonkin ihmiseen paremmin, ei tavallaan kiinnitä enää ulkonäköön huomiota ollenkaan? Ihmisen kauneus on sitä, mitä ihminen on sisältä päin. Ja se kyllä huokuu sitten uloskin.
    Ihailen monia ulkomaalaisia, esim. Etelä-Euroopan naisia. Heillä saattaa olla ylimääräisiä kiloja ja mahamakkaroita, mutta he ovat silti todella naisellisia ja kauniita ja kantavat itsensä ryhdikkäästi. Luulen, että meillä olisi paljon oppimista heiltä. Pukeudumme usein säkkiin ja katselemme kohti maata, niin kyllähän siinä ankealta alkaa näyttämään kuka tahansa.
    Ollaan iloisesti omia itsejämme ja nautitaan elämästä, se kyllä vaikuttaa sitten ulkonäköömmekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta! Ja yleensä jos tykkää ihmisestä, niin hänet näkee todella kauniina, mutta jos ei tykkää, niin sitten ei näe läheskään niin nättinä. Tähän liittynee myös se, miten näkee itsensä :)
      Juuri noin se on, että kun itsensä kantaa ilolla ja ylpeydellä, niin silloin sitä on paljon kauniimpi <3

      Poista
  4. Olen kanssasi täysin samaa mieltä ja harrastan itsekin samanlaista valokuvien kautta parantavaa minäkuvan kohotusta. Myös selfiet ovat siinä hyvä apuväline. Ja hitsit, kun olet hyvän näköinen, Hillevi. Lisää vain tällaisia postauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Eeva <3 Selfiet on siitä kivoja, että niissä on helpompi katsoa aina edustavampi otos itsestään. Voimaannuttavaa valokuvausta voi harrastaa näinkin :)

      Poista
  5. Kerrassaan ihanat kuvat sinusta.
    Hyvä postaus tärkeästä aiheesta. Sinä ja minä emme ole ainoat, joilla omaan kehoon liittyy häpeää. Tällaiset "avautumiset" auttavat suomujen putoamiseen monen silmiltä.
    Olet siinäkin suhteessa viisas, ettet ole morkannut itseäsi tyttöjen kuullen.
    Kaunista kesäkuun loppua sinulle ja ihanille tytöillesi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Minä myös uskon, että näistä asioista puhuminen ja esiin tuominen on tärkeää. Huomasinhan tämän vaikutuksen jo itseenikin. On helpompi hyväksyä se, ettei pidä itsestään, kun huomaa ettei ole siinnä veneessä yksin, mutta samalla voi huomata, että itsensä häpeämisestä voi oppia poiskin. Ihanaa kesäkuun loppua myös Sinulle <3

      Poista
  6. Ihanat kuvat ja ihana sinä <3
    Tämä on niin tärkeä aihe. Kyllä häpesin kehoani kauan, edelleen siinä on kohtia, joita en meinaa kestää, mutta sentään pääosin hyväksyn sen nykyisin. Ei, ei se ole helppoa, mutta se että voi hyvin omassa kehossaan on palkinto jonka eteen kannattaa taistella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Tuo hyvinvoiva keho on todella tärkeä asia. Sekin pitäisi aina muistaa, kun alkaa peiliin katsominen kiukuttamaan!

      Poista
  7. Hieno postaus! Hienot kuvat, mahtavaa kun jaoit ne tänne. Komee suomalainen nainen. Painon pitäisi olla jokaisen oma asia, mutta valitettavasti se tahtoo määritellä ihmisiä esim. työnhaussa ym. Surullista mutta totta. Eräs tuttavani ei aikoinaan päässyt jatkoon laulukilpailussa, koska yli painoinen ja se oli sanottu hänelle suoraan!!! Minusta tuo oli järkyttävää. Onneksi nykyisin on XXL-malleja ja vaatteitakin saa isoille ihmisille.
    Muutenhan painolla ei ole väliä, mutta kun se aiheuttaa pitemmän päälle monenlaisia sairauksia. Täällä kamppaillaan myös kilojen ja omakuvan kanssa ja eritoten painon aiheuttamien liikuntaelisairauksien kanssa. Ikääkin minulla taitaa olla lähes puolet enemmän kuin sinulla, painoa myös paljon enemmän. Polvet ovat ihan sököt, lonkat muistuttavat olemasta olostaan. Selkä on mitä on, mutta ei johdu painosta. Sinä olet vielä ilmeisesti terve ja toivottavasti pysytkin. Hyvää jatkoa hyväksymisen tiellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Tuo todella on surullista, ettei tuttavasi päässyt jatkoon laulukilpailussa painun takia. Ihan kamalaa :( Tärkeintä tosiaan olisi aina ajatella terveyttä. Polvi- ja lonkkaongelmat hankaloittavat elämää kurjan paljon. Tsemppiä <3

      Poista
  8. Olet oikeassa. Riität aivan hyvin, etkä ole edes lihava. Kyllä se oman naaman ja kropan katselu on aina yhtä rasittavaa, vaikka ei pitäisi olla. Joskus itsensä ikäänkuin unohtaa, mutta annapas olla, kun olet lähössä johonkin "ihmisten ilmoille".
    Moni muukin asia on vaikeaa, esim. jonkun asian sanominen porukassa tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! Juu, tuo on se pahin, kun pitäisi johonkin lähteä! Niin kauan, kun on vaan kotona lökäreissä niin ei mitään hätää, mutta oi joi, kun pitäisi johonkin mennä :D Tuttua myös tuo puhuminen porukassa, etenkin vieraassa porukassa. Tuntuu, ettei millään löydä oikeaa hetkeä avata omaa suutaan ja mietin, että sanonko jotain tosi tyhmää... Yleensä se sitten päättyykin siihen, että sanon jotain urpoa ja mietin jälkikäteen, että voi pehva, miks mie aloin taas änkyttää jotain ihan ääliömäistä :D khih

      Poista
  9. Olin koko ikäni asiakaspalvelutehtävissä,usein asiakkaat tuijottivat kasvojani,koska varsinkin kesällä,minulle tulee paljon isoja maksaläiskiä. En yrittänytkään peitellä niitä,koska ei niitä saa kokonaan näkyvistä. Käänsin asian toisinpäin ja juttelin ja olin oikein ystävällinen niille tuijottajille. Yleensä he painpivst katseensa alas ja rupesivat höpöttämään jotain. Me kaikki ollaan hyviä juuri sellaisina kuin ollaan,sinä,minä ja kaikki muutkin. Tsemppiä ja nokka pystyyn❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihana, wautsi! Maksaläiskät ovat varmasti monelle naiselle kipeä asia, vaikka ovatkin niin luonnollisia <3

      Poista
  10. Minulla kesti vuosia tuntea oloni hyväksi, eikä auttanut kun hetkittäin se, että joku sanoi minua kauniiksi tai juuri hyväksi sellaisena kuin olen. Sen todella pitää tulla ihmisestä itsestään. Välillä on vieläkin niitä huonoja päiviä, mutta enimmäkseen vaan niitä hyviä. Minä olen hyvä näin ja minun hyvä saa riittää myös muille.
    Oot ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Totta on tuo. Kehut tuntuvat aina kivalta, mutta kaiken kaikkiaan ihan itse on se ymmärrettävä ja sisäistettävä, että on kaunis ja upea. Muuten kehutkin ovat hetken huumaa. Sinä todella olet niin ihana ja kaunis <3

      Poista
  11. Oltiin tänään miehen kanssa passikuvissa tai siis uusia henkilökorteja varten. Oli vähän kuvaamon meininki muuttunut ja heti näki kuvat. Olin varmasti ensimmäistä kertaa tytyväinen omiin "passikuviini". Sen näköinen olenkin, enkä oikeastaan yhtään hassumman näköinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa <3 Ihana kuulla! Suurin osa ihmisistä vihaa passikuviaan, joten vautsi, mahtavaa, että olit niihin tyytyväinen <3

      Poista
  12. Tärkeä aihe. Yksi hyvä asia muistaa. Kukaan ei ole täydellinen. Eikä tarvi... Rakasta itseäsi juuri sellaisena kuin olet. Viimesen kommentin poimin kuvan alta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kukaan ei ole täydellinen. Tosin myönnettäköön, että oman epätäydellisyyden kestäminen on ajoittain haasteellista ;) khih. Mutta onneksi ikä tekee tähän piirteeseen paljon viisautta :)

      Poista
  13. Ihana olet ja niin aito ❤Aiheesi liippaa niin läheltä just sitä mitä ite oon miettiny viimeaikoina. Pitää vaan hyväksyä ittensä just sellasena kun on. Itselläkin ylipainoa mut toisaalta jaksan kuitenkin hyvin töissä, puutarhassa ja tunnen itseni energiseksi ja todella onnelliseksi. Siinä oot todella oikeessa et ikinä ei pidä kenenkään ulkonäköä/ painoa arvostella ja lasten kuullen ei edes omaansa. Omalla kohdalla oma äitini kommentoi lähes joka vierailulla jollain tavoin painoa/ulkonäköä. Olen muutamaa vuotta vaille 50 ni kertoja on kertyny. Jotenkin aina vaan hymähdin jotain takaisin mut sisällä kiehuin. Vuosia mietin et miksi hän tekee niin. Kukaan muu ei arvostele koskaan. Päinvastoin yleensä kehutaan. Itselle ei tulisi mieleenkään puhua omille lapsille niin tai kenellekkään. Pari viikkoa sitten tuli mittani täyteen ja kerroin miltä minusta tuntuu kun aina jossain vaiheessa kyläreissua supatetaan et oot vissiin saanu painoa lisää tai ootko pikkasen laihtunu vai joko siuta vaihdevuodet turvottaa jne. No sain sanottua vihdoin ja toivon et nyt seuraavat kyläreissut on kivempia. Viimeeksi oli aika vaisu tunnelma mut ehkä tää tästä. Ainakii oon yrittäny.Ihanaa kesää siulle ja kokoperheelle 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Sirpa <3 Mahtavaa, että sait lopulta sanottua äidillesi, että nyt riittää. Toivottavasti hänkin ymmärsi asian ja lopettaa turhan arvostelun. Tuo ei todellakaan kuulosta mukavalta!
      Ihanaa kesää myös Sinulle <3

      Poista
  14. Itse olen ollut ylipainoinen 5 vuotiaasta. Se lukee jo neuvolakortissani! Teini-iässä minua kiusattiin, mutta jotenkin en ole koskaan silti nuorena edes yrittänyt laihduttaa.
    Ensimmäisen kerran laihdutin vähän alle 30-vuotiaana. Ajattelin, että olisi kivaa kun edes kerran elämässäni olisi litteä vatsa. Laihdutin yli 40 kiloa ja petyin karvaasti. En ollut yhtään sen kauniimpi, päin vastoin. Olin luiseva ja kolhon näköinen. Näytin mielestäni jopa sairaalta. Painoin "parhaimmillani" 56 kiloa, mutta kun on ollut koko ikänsä ylipainoinen, vatsanahat roikkui ja mahamakkara oli ja pysyi. Ihmiset ihailivat, olin lähes sankari, kun oli tuollaisen urakan tehnyt. Palkkio itselleni oli syömishäiriö. Mitään en suuhuni laittanut, jos sen ravintosisältöä ollut laskenut. Hyvin ja monipuolisesti söin ja terveellisestikkin. Mutta syöminen, sekä liikunta hallitsi elämääni ja kaikki muu tuli perässä.
    No, sitten alkoi kroppa reistaamaan ja kilot tulivat pikkuhiljaa takaisin. En voi sanoa, että kehoni on kaunis. Mutta se on minun omani ja elintärkeä minulle. Olen ajatellut, että tälläinen mä olen ja tän kummemmaksi en tule. En aio tuhlata loppua elämääni yrittämällä muuttaa ulkoista olemustani ja ikääni. Koska minulla on hyvä elämä ja ympärillä paljon läheisiä, jotka rakastavat minua juuri tälläisenä kuin olen!

    Ihanaa kesää sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo, että elämää hallitsee syöminen ja liikunta, on varmasti niin tuttua monelle ja rajoittaa elämää varmasti jopa enemmän kuin ylimääräiset kilot. Minusta on niin ihana kuulla, että olet sinut itsesi kanssa <3 Minusta sinä olet aivan ihana ja upea <3
      Mukavaa kesää myös Sinulle <3

      Poista
  15. Tsemppiä omien mörköjen voittamiseen. <3 Kaunis olet. <3 Pyydä toki perheenjäseniä ottamaan kuvia, kun teet jotain mieluista, istutat kukkia tai keräät tomskuja. ;) Silloin ei tarvii jännittää poseeraamista, ja saa ilon tunteita kuviin. Se myös näkyy, koko olemuksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana <3 Muistan viime kesältä, kun pyysin Juliaa ottamaan itsestäni kuvia tomaattivadin kanssa ja inhosin niin paljon joka kuvaa. Onneksi en niitä kuitenkaan poistanut. Kuvissa näkyy pitkälti se kuinka ahdistunut olen kameran edessä. Tänä vuonna otetaan uusi yritys ja paljon paremmalla fiiliksellä :D Mie niiiiiin pystyn tähän! ;)

      Poista
  16. Kannattaa tehdä työtä sen eteen, että hyväksyy itsensä. Julkisuudessa näkee myös paljon todella kauniita ihmisiä, jotka kuitenkin ovat tyytymättömiä ulkonäköönsä. Eli se tyytyväisyys tulee sieltä sisimmästä.

    Aikuisena olen itse havahtunut joidenkin omien lähipiirin aikuisten ulkonäkökeskeisyyteen, jota lapsena tai nuorena en ajatellut kriittisesti. Se on kieltämättä vaikuttanut negatiivisesti.

    Viimeisin passikuvani oli oikeasti aika kamala. Mutta sen nähdessäni vain alkoi naurattamaan (aidosti). Enkä sitä kuvaa häpeile. Enkä jaksanut haluta uuttakaan kuvaa. Eli eteenpäin on menty.

    Itse myös näkee itsensä aina erilailla kuin muut. Kun katsomme itseämme peilistä, muut näkevät kasvomme juuri toisinpäin. Sekin voi joskus häiritä valokuvissa.

    Näytät kuvissa oikein hyvältä ja onnelliselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3
      Passikuvat ovat monelle järkytys. Itse myös nauroin ihan kippurassa nähdessäni oman passikuvan. Ihan jäätävää! Itseänikään ei passikuva häiritse, kun harvoinpa sitä missään tarvitsee.
      Tuon muuten olen itsekin jostain lukenut, että yksi syy, miksi emme usein pidä valokuvista, johtuisi juuri tuosta että näemme niissä itsemme väärin päin verrattuna siihen, miten olemme peilistä tottuneet itsemme näkemään. Melko huimaa.
      Ihanaa kesää Sinulle <3

      Poista
  17. Tuollaisen tukan olen aina halunnut!!!
    Ei sinussa ole mitään vikaa, söötti olet, mutta tiedän että oma silmä katsoo eri tavalla. Huokaus. Meidän naisten pitäisi kehua toistemme ulkonäköä useammin. Ei vain pihaa ja kotia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos ihana <3 Tuo on niin totta, että pitäisi aina muistaa kehua myös toisten ulkonäköä. Se voi todella pelastaa päivän <3

      Poista
  18. Ihana postaus ja rohkea kaunis Sinä ♥
    Olet ihan asian ytimessä, moni kamppailee saman asian kanssa ja saa varmasti rohkeutta ja voimaa tästä postauksesta. Mulla itselläni on tullut erinäisistä syistä painoa paljon viime vuosien aikana ja olen kamppaillut saman asian kanssa. Muutos-valmennus on ollut mulle suurena apuna. Hitaasti, omaan tahtiin pudottaen ja hyväksyen, rakkaudella ja rakkaudesta itseään kohtaan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ihanainen <3 Muutos-valmennus varmasti on huippu juttu <3

      Poista
  19. Olet aivan ihana omana itsenäsi, olet ihana kun nostat tämän esille kohdallani kolahti niin kun joku olisi minut avannut. Olen jo ikäihminen ja noiden samojen ajatusten kanssa painiskellut, syitä etsinyt ja osa syyn löytänyt/muistanut tuolta kaukaisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Toivottavasti vielä opit hyväksymään itsesi *halaus* <3

      Poista
  20. Olipas koskettava kertomus rakkaani
    ❤️

    VastaaPoista
  21. Siinäpä sitä onkin, että osaisi olla vain oma upea itsensä, ja sellaisiahan me kaikki ollaan omalla tavallamme.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi <3 Nähdään taas!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...