Puutarhamuistojen polulla. Osa 1

Vaikka sanonta kuuluu, että sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa, niin aion silti vanhoja muistella. Tässä tapauksessa nimittäin vanhoja puutarhojani. Ensimmäisessä osassa muistelen pientä rivitalopihaani, jossa asuimme Ilonan ja Julian kanssa ennen kuin kohtasin HerraMiehen. 

Piha oli edellisten asukkaiden jäljiltä todella hoitamaton. Paljon oli istutettu, mutta istutuksia ei oltu ihan mietitty loppuun... Tien ja pihan välissä esimerkiksi oli peräkkäin (tieltä päin katsottuna) hernepensasaidanne, puuaita, kukkapenkki, tuija-aita ja tuijien takana ja välissä pensaita. Ensimmäiseksi olikin aika tehdä pientä raivaustyötä, ennen kuin pääsi istuttamaan. Mutta pihassa oli ihanasti katettu terassi ja joka puolella kukkapenkkejä. Keskellä oli pensaita ja valtava kirsikkapuu. 

Raivaustöissä pihasta hävisi kirsikkapuu ja tuijat. Pensaat ja perennat pääsivät uusiin paikkoihin. Pieneen tilaan mahtui myös hyötypuutarhan antimia; mansikoita, paprikoita, porkkanoita, salaattia, marjoja ja tomaatteja :) Muutamassa kesässä piha koki melkoisen muutoksen ja vähän harmittikin se jättää taakseen, kun muutimme HerraMiehen kanssa yhteen. Toisaalta, onnettoman pienihän tuollainen piha on minunlaiselleni suuruuden hullulle ihmiselle. Heh.

Tämän värisiä gladioluksia olen yrittänyt metsästää, mutta usein ovat pelkkiä sinisiä, vaikka kuvassa olisivatkin tälläisiä. 

Tämän syysleimun HerraMies osti minulle lahjaksi. Muuttojen myötä tämäkin on muuttanut mukanani!

Unikoiden siemenkodatkin ovat tosi kauniita! Tomaatit ja paprikat viihtyivät älyttömän hyvin tuossa paikassa. Pihassa tuntui olevan todella suotuisa pienilmasto kaikelle! Lämmintä, eikä tuuli päässyt siihen liiaksi.

Kirjavalehtiset krassit ovat ihania minun mielestäni. Viime kesänäkin istutin niitä kaksi pussillista.. Kaksi taimea nousi ja kukinta taisi jäädä yhteen surkeaan kukkaan. Ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä.

Tuo vaaleanpunainen syysleimu ja harmaamalvikki olivat pihassa entuudestaan.

Tummalehtistä koristebataattia täytyy tänäkin vuonna hankkia. Se vaan on niin ihana! Itseasiassa muistinkin juuri, että kellarissa jotain juurakoita onkin, muttei tämän iso lehtisen. Toivottavasti ovat talvehtineet hyvin. Näillä tummilla lehdillä saa aivan mielettömän kaunista kontrastia luotua!

Tässä kulmauksessa kasvoi päivänsineä, krassia, salaattia ja porkkanaa. Vähän on villiintyneen näköistä. 

Paprikat olivat melkoisen satoisia. Luulin, että aika oli kullannut muistot, mutta kyllä ne näköjään ihan todistetusti olivat upeita. Nämä paprikat Ilona ja Julia oli kasvattaneet mummonsa kanssa kaupan paprikoiden siemenistä. Toivat ne sitten ihan pieninä taimina kotiin. Taimet viihtyivät isojen ikkunoiden edessä mainiosti ennen kuin pääsin ne ulos istuttamaan.

Tässä kuvassa näkyykin tuo aiemmin mainitsemani lauta-aita. Sen takana tosiaan oli hernepensasaita (ja kanaverkkoa) ja tässä kukkapenkin tilalla oli vanhaan kukkapenkkiin istutettu tuijia ja pensaita... Pensaat olivat tuijien takana ja väleissä.

 Tässä vielä näkyy tuo melkoisen suuren kirsikkapuun runko. Se oli aivan valtava. Kun oksia alettiin katkomaan, ne täyttivat ihan koko pihan! 

Ihan keskellä pihaa oli isohko kivi, jonka ympärille istutin pihassa olleita pensaita ja vähän kuunliljoja. Kiven toisella puolella oli kärhö ja kesäkukkia.

Vielä kuva niistä paprikoista. Nämä kasvoivat 10 litran ämpäreissä.

Kärhöjä pihassa oli 3 erilaista.

Tämä oli salamatkustajana toisen kärhön ruukussa. Rakastuin tähän kovasti ja se onkin matkustanut mukana puutarhasta toiseen. 

Palloesikot ovat ihania! Viime kesänä istutin niitä useammanlaisia tännekkin puutarhaan. Pidetään peukkuja, että kasvaavat hyvin .

Tämän pionin alku tuli myös tänne pihaan. Saa nähdä, meneekö kauan ennenkuin kukkii. Mutta mikäpä kiire tässä, valmiissa maailmassa.

Toukokuussa tarkeni hyvin ottamaan vähän aamupalaa terassilla. Voi, miten pieniä nuo minun rakkaani ovat olleet!

Liljojakin oli useammanlaisia. Nämä olivat tosi aurinkoisia livenä!

Tälläistä polkua pitkin pihassa pääsi tapsuttelemaan. Teimme laatat itse HerraMiehen kanssa ja niihin upotettiin kiviä ja simpukoita, jotka Ilona ja Julia oli tuonut Englannin reissultaan.

Kevään tulppaanit aloittivat aina tosi aikaisin, mutta nuupahtivatkin paisteessa äkkiä.

Tykkäsin tästä pihasta tosi paljon. Pieni, mutta söpö :) Mutta myönnettäköön, en kyllä vaihtaisi enää takaisin tuonne ;) Seuraavassa Puutarhamuistojen polulla-postauksessa esittelen meidän edellisen kodin pihan. Se oli isompi kuin tämä rivarin piha ja sielä ei tarvinnut aloittaa raivaamisella. Päin vastoin. Piha oli aivan avoin toteutuksille! Tosin, parissa vuodessa alkoi tuntuimaan, että tila loppuu kesken. Mutta siitä lisää seuraavalla kerralla. Mukavaa viikon jatkoa <3