Katselin vanhoja kuvia ja päivänsinen kuva herätti lämpimän muiston. Kun olin lapsi, eräs naapurin täti oli innokas puutarhuri ja kasvatti joka kevät monia kukkia ja muita taimia. Hänen ikkunalaudat olivat niitä täynnä. Ihailin hänen luonaan suurta sinikukkaista kasvia ja hän kertoi kasvin olevan päivänsini-nimeltään. Muutaman päivän kuluttua hän tuli meille omakasvattaman päivänsini-taimen kanssa ja laittoi sen kiertämään minun huoneeni kulmaikkunan reunoihin.
Vielä tänäkin päivänä päivänsini muistuttaa minua tuosta jo edesmenneestä henkilöstä. Kasvatan itsekkin joka vuosi päivänsineä ja kun katselen tuota taivaansinistä, valtavaa kukkaa, muistuu mieleeni monet yhteiset hetket Ikun kanssa. Monelle retkelle hän otti mukaansa taukoamattomasti kälättävän lapsen ja opetti monta tärkeää taitoa. Kävimme yhdessä sienessä ja marjassa, uimme ja saunoimme mökillä, kitkimme rikkaruohoja, ihmettelimme kasvun ihmettä ja muuten vain vietimme aikaa yhdessä.
Minulle Iku on se henkilö, jolta opin rakkauden puutarhaan. Ensimmäiseen omaan puutarhaani sain hakea hänen luotaan perennoja. Monet niistä siirtyivät muuttoni jälkeen tuttujeni pihaan ja jatkavat sielä kasvuaan. Kesällä taidankin käydä pyytämässä niistä alkuja myös omaan pihaani.
 |
| Päivänsini |
Olisi ihana kuulla myös teidän lukijoiden muistoja jostakin teille tärkeästä kasvista ja lukea siitä, mitä kyseinen kasvi teille merkitsee. Tekisin mielelläni aiheesta postauksen, jossa olisi koostettuna näitä muistoja. Jos et halua, että käytän postauksessa sinun tarinaasi, niin kerro toki, silloin en tietenkään sitä käytä. Mielelläni joka tapauksessa näitä tarinoita lukisin!
Aurinkoa päivääsi <3
Ne kasvit joihin liittyy ihania muistoja ovat hyvin rakkaita ja tärkeitä ja muistuttavat aina olemassaolollaan antajasta ja hänen kanssaan vietetyistä yhteisistä ja merkityksellisistä hetkistä.
VastaaPoistaMinulle äidiltä peritty vanhakantainen, suvussa vuosikymmeniä kasvatettu punainen daalia, on yksi tällainen edellä kuvatun kaltainen kasvi.
Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua sinne teille.
Tuo on ihan totta. Niihin ihan oikeasti kiintyy <3 Ihana, että äitisi daalia on sinulla ja muilla sukulaisilla edelleen. Voin hyvin kuvitella, kuinka tärkeä kasvi se on Sinulle <3
PoistaPieni tarkennus edelliseen. Nyt taidan olla enää ainut, joka kasvattaa suvussa vuosikymmeniä ollutta daaliaa. Siksi vaalinkin kantaa erityisellä rakkaudella.
PoistaYmmärrän hyvin tuon vaalimisen ❤ upea aarre!
PoistaHei, ihana juttuidea! Täytyykin tuumiskella. Menee luultavasti ensi viikkoon, että saan mitään aikaan.
VastaaPoistaKiva kuulla, että innostuit :) Ei tosiaan ole mikään kauhea hoppu, joten sitten kun kerkiät, niin tule muistosi jakamaan <3 Ihana juttu <3
PoistaIhana postaus. :) Voisin itsekin osallistua, kunhan ehdin!
VastaaPoistaKiitos <3 Kiva, että osallistut <3
PoistaMukava postaus sinulta, miellyttävät muistot. Minullakin on omassa pihassa monta monituista kasvia joihin liittyy muisto keneltä sain ja milloin jne. Tulee lisäiloa puutarhanhoitoon kun noita muistelee :) (En nyt osallistu kuitenkaan.)
VastaaPoistaKiitos Rita <3 On ihana pihakierroksella, kun yht äkkiä saattaa joku ihan unohtunut muisto ponnahtaa pintaan, kun on tietyn kasvin kohdalla :)
PoistaOnpa ihana muisto! Aika hauska sattuma, kun juuri tänään katselin netistä kukkia ja päivänsini kauneudellaan herätti huomioni. Minulle on se muistojen kukka perinteinen punainen pelargonia, se muistuttaa minua Mummostani. Mummolta minä taas perin kiinnostuksen kukkiin ja puutarhaan. Mummon pelakuut oli todella isoja ja näyttäviä.
VastaaPoistaIhana, että mummosi opetti sinulle rakkauden puutarhaa kohtaan ❤ Ihana muistokukka myös sinulla ❤ Jänniä sattumia 😊
PoistaJotkut kukat ovat niin paljon merkityksellisempiä kuin kaikki muut, varsinkin, jos niihin liittyy ihania muistoja ja rakkaita ihmisiä
VastaaPoistaMinunkin lapsuusmuistoissani ovat päivänsinet, mustasilmäsusannat ja verenpisaratkin, joita mummu kasvatti kesäisin lasikuistillaan. Mummun kanssa aikaa viettäessäni hän juurrutti minuun rakkauden kasveihin. Päivänsini on aina ollut yksi lempikukistani, sen sini on kaunein tietämäni sinisen sävy. Nytkin siemenet odottava tuolla multaan pääsyä.
Rakkain kukkani läpi vuosikymmenten on ollut ja tulee aina olemaan valamonruusu. Valamonruusu kasvoi mummolan ulkorakennuksen seinustalla. Äitini on kertonut, että kun olen syntynyt, ruusu oli täynnä ihania tuoksuvia kukkia. Lapsuudesta muistan sen tuoksun siinä auringon lämmittämällä seinustalla. Se vaan on niin sielunkukkani. Puutarhassani kasvaa valamonruusu, joka on kasvanut isoksi pensaaksi pienestä alusta, jonka irroitin mummolan pensaasta vuosia sitten.
Oih, ihana tarina valamonruusuista <3 Kasveista voi saada tosi paljon lohtua, kun ne liittyvät johonkin jo edesmenneeseen läheiseen. Kauniita muistokasveja jäänyt sinulle mummusta <3
PoistaKun olin jotain 5-6-vuotias parhaan kaverini Antin pihassa oli vaikka mitä kasveja! Heillä oli lisäksi siirtolapuutarhatontti. Hienoin ikinä näkemäni hyötypuutarha! Kerroin kotona varmaankin niin innoissani kaikesta näkemästäni, että äiti heltyi tekemään minulle pienen kukkapenkin, johon istutimme kehäkukkaa! Kävin sitä tuijottamassa monta kertaa päivässä koko kesän ajan!
VastaaPoistaIhana ja suloinen muisto <3 Vieläkö kasvatat kesäisin kehäkukkia? :)
PoistaOmat muistoni merkityksellisistä kukista ja kasveista liityyvät lapsuuteen ja mökkiin, meillä oli aina mökillä kukkapenkit, kesäkukkia, perennoja, perunamaa, ja pieni hyötypuutarha ja pihan puut ja pensaat, mökillä vietettiin paljon aikaa, lähes kaikki viikonloput,kesä - ja talvilomat.Kesä alkoi vierailusta paikallisella puutarhalla, josta takuuvarmasti mukaamme lähti orvokkeja, samettiruusuja, jotka olivat isäni suokikkeja, vedenpisarat ja pelargoniat tulivat mukaan aina myös ja minä sain aina omani ja puutarhuri antoi aina extroja myös :) Muistan hyvin myös akileijat, viininpunaiset pionit palavan rakkauden, särkyneen sydämen, kultapallot ja elämänlangat ja sokerina pohjalla juhannusruusun mökin seinustalla♡♡Joten oma innostukseni ja rakkauteni kukkiin ja kasveihin tulee kyllä jo lapsuudesta ja jos oikein miettisin, niin lista vsrmasti tästä vielä pitenisikin...leijonankidatkin tulivat vielä mieleeni, kevään krookukset, lumimarja, karviaiset ja viinimarjat...ja, ja ......:)
VastaaPoistaVautsi, kuulostaa aivan ihastuttavalta <3 Voin jotenkin niin kuvitella nuo teidän kevään ensimmäiset puutarhalla käynnit :)
PoistaOn muuten niin satumaisen kaunis kukka, että jää kyllä mieleen. Se yhden päivän loisto on jotenkin niin kiehtova. Kannattaa sijoittaa juuri siihen kohtaa, josta usein kuljetaan, jotta koko loisto säilyy aina silmissä. Suosittelen kaikille tätä kaunotarta.
VastaaPoista(Jossain kohdin muistan, kun siemeniä sai vain tiskin alta pyytämällä. Joku oli keksinyt käyttää niitä muulla tapaa ja lehdetkin otsikoi aiheesta.)
Mie kans muistan, että oon joitakin vuosia sitten puutarhaliikkeessä ihan ääneen harmitellut, kun päivänsinen siemeniä ei löydy mistään. Sitten puutarhuri alkoi kyselemään, että miksi olisin niistä kiinnostunut ja kun kerroin kasvattavani kukkien vuoksi, ilmoitti että hänellä niitä kyllä on, mutta ei valitettavasti voi pitää niitä esillä.
PoistaMinulla on vain yksi kasvi, ja se on äidiltä saatu anopinkieli. Se on pysynyt mukana matkassa siksi, että se ei ole suostunut heittämään henkeään, vaikka on ollut joskus kuukausitolkulla ilman vettä. Erinomaisen sinnikäs tapaus siis. :-)
VastaaPoistakhih :D Hyvä, että on ollut sitkeä tapaus <3
PoistaIhanaa, että sait mummosi juhannusruusun myös omaan puutarhaasi <3 Tuo hamstraus kuulostaa oikein mahtavalle ;)
VastaaPoistaVoi, miten hieno ja koskettava tarina. <3 Lapsi tarvitsee juuri tuollaisia aikuisia elämäänsä.
VastaaPoistaMinulla ehdottomasti ykkösmuistoksi lapsuuteni kesistä mummulassa maalla kukista nousee villi ruiskaunokki.Niitä ei enää näe.Lapsuudessani niitä kukki siellä täällä, ilmeisesti juuri ruispelloissa. Toinen on kissantassu.En muista koska olen sen lapsuuteni jälkeen missään nähnyt.Ladon (nyt jo kaatuneen) takana niitä aurinkoisella kankaalla kasvoi, suloiset vaaleanpunaiset tassut. :)
Iku oli todella merkityksellinen ihminen minulle ja varmasti monelle muullekkin lapselle <3 En todellakaan ollut ainoa, jonka hän otti siipiensä suojaan elämänsä aikana.
PoistaOih, ruiskaunokki-pellot! Tuo on ihan totta, että niitä ei enää ole. Harmillista, sillä ne olivat niin kauniita <3 Kissantassu oli itselleni ihan uusi nimi, täytyi heti mennä googlettelemaan.Voi olla, etten ole sellaista koskaan edes nähnyt.
ihana muisto! Minulla tulee mieleen monta kasvia, hajuherne, kehäkukka ja krassi, joita oli mummolassa:)
VastaaPoistaKasvien avulla voi tulla mieleen monia ihania muistoja <3
PoistaKiva aihe ja postaus. Aika monella kasveihin ja puihin liittyy mukavia muistoja. Minun ehdottomasti kaikkein rakkain kasvi on viikunapuu.
VastaaPoistaViikunapuut liittyvät olennaisesti niihin lapsuuteni vuosiin, jotka vietin Australiassa. Yksi paikka, jonne pakenin pahaa maailmaa, oli Adelaiden kasvitieteellinen puutarha ja sen viikunapuukuja. Viime vuoden helmikuussa pääsin kävelemään tuota kujaa yhdessä mieheni kanssa. Puut olivat tietenkin kasvaneet valtavasti, mutta 60 vuoden takaiset muistot ryöpsähtivät vahvoina mieleen.
Mukavaa sunnuntaita sinulle!
Tuo teidän reissu ja viikunapuukujan kävely on varmasti ollut todella koskettava hetki <3 Onneksi saitte kokea sen yhdessä Erkin kanssa <3 Mukavaa sunnuntaita myös Sinulle <3
PoistaIhana muisto ja kaunis tuo päivänsini
VastaaPoista❤️
Kiitos Jaana <3
PoistaIhanan lämpimiä muistoja tärkeästä henkilöstä. Itselläni ei ole erityisesti puutarhaan liittyviä muistoja, mutta muutamat kasvit muistan kylläkin. Maalla asuvalla mummolla oli muhkeita pioneja ja kaupunkimummolla takapihalla hyötypalsta, jossa kasvoi runsaasti piparminttuja ja marjoista notkuvia karviaispensaita. Näitä kasvatan myös itse, muistoja kunnioittaen :)
VastaaPoistaOn kiva, kun voi itse jatkaa jonkun läheisen perintöä kasveja kasvattamalla <3
PoistaIhana postaus! Kasvit tuovat paljon rakkaita muistoja. Minulla on monia merkityksellisiä kasveja.
VastaaPoistaJa tästä päivänsinestä minulle tulee aina siskoni Kesätuulia mieleen. Hän rakastaa päivänsineä ja sitä kasvaakin joka kesä hänen puutarhassaan.
Leppoisaa sunnuntaita!
Kiitos Riina <3 Bloggaako siskosikin? En ole koskaan teitä osannut yhdistää, vaikka molempien blogeja seuraankin :)
PoistaMukavaa sunnuntaita myös Siulle <3
Ihana muisto ja kukka! Aikuiset ystavat ovat lapsille tärkeitä.
VastaaPoistaNiin he tosiaan ovat :)
PoistaPäivänsinesi on ihanan värinen.
VastaaPoistaOlen vaihtanut paljon kasveja, kaikkien alkuperää en enää muista, mutta monen. Tärkeimmät kasvini ovat äitini puutarhasta, joka ei enää ole edes suvussa. Sieltä yli 300 km päästä ovat ukonhattu, kultapallo ja sininen siperiankurjenmiekka, varmaan muutakin. Etenkin siperiankurjenmiekan liitän äidin muistoon. Vanhat maatiaisperennat leviävät ja kestävät, olen jaellut niitä ympäri ämpäri ja se on tosi hienoa. Ne jatkavat kasvuaan ja ilostuttavat ihmisiä vaikka missä.
Tuo on ihanaa, että äitisi rakastamat kasvit pääsevät jatkamaan eloaan ja tuottamaan iloa. Kaunista jatkumoa <3
PoistaSuloinen muisto❤ Tuo päivänsini on kaunis kukka. Kukat onkin eri rakkaita kun niihin liittyy joku muisto/merkitys! Mukavaa sunnuntaita♥
VastaaPoistaSellaisista kasveista tulee erityisen rakkaita ❤ Mukavaa pyhä iltaa ja alkavaa viikkoa Sinulle ❤
PoistaKaunis kukka ja kaunis tarina!
VastaaPoistaKiitos ❤
PoistaKiva postaus ja ihana muisto.<3
VastaaPoistaKaunis on tuo päivänsini.
Kiitos Sari ❤ Päivänsini on tosiaan erittäin kaunis 😊
PoistaNyt kun kysyit kukkamuistoista, muistui mieleeni äidin jokakesäiset loksit (gloxiniat) verannan ikkunalla. Ne oli joko ihanan tummanpunaisia tai violetteja. Lapsen silmään ne näytti pehmeän sammettisilta. Kuihtuneita kukkia oli kuitenkin tympeää leikata pois kun kukka oli pehmeä ja kostea ja käsiin irtosi väriä.
VastaaPoistaOlleet varmasti upeita. Mutta voin kuvitella hyvin, ettei ollut mieluisaa, kun kukat litsaantuivat käsiin!
PoistaKaunis kukka, ja kaunis muisto. <3 On tärkeää, että on tuollaisia rakkaita. Ainakin muistoissa, jos ei enää läsnä.
VastaaPoistaJaa-a, kasvimuisto... Oon huono hortonomi, mutta olen sentään saanut pidetty hengissä rakkaalta mummultani saaman joulukaktuksen (tosin se melkein kuoli n. vuosi sitten) ja saint paulian. Molemmat ovat taineet pysyä mulla ainakin 10v, ja se on valtava aika mun hoitamilleni kasveille.
Aina niitä kastellessa muistan mummua ja monia juttuja joita tehtiin yhdessä kun hän vielä oli virkeämmässä vireessä.
Kivaa alkavaa viikkoa teidän perheelle!
Ikun kaltaiset ihmiset todella ovat tärkeitä ja heidän muistoaan kantaa aina sydämessään. Vautsi, joulukaktus ja santtu ovatkin olleet sinulle todella pitkään. Ihana, että jäivät mummoltasi sinulle ja herättävät muistoja <3 Mukavaa viikkoa myös teille <3
PoistaVoi kuinka kiva postaus! Mulle juhannusruusu taitaa olla se rakkain kukka. Tai ehkä kielo. Ja sitten tykkään hyasinteistä ihan hirveästi. Kanervia kaipaan syksyin. Näin kun ajattelee, niin muistoissa on paljon kukkasia :)
VastaaPoistaIhanaa viikkoa!
Kiitos <3 Yllättävän moneen muistoon liittyy kasveja :) Vähän niinkuin usein miettiäessä kivoja hetkiä, niin muistaa, mitä ruokia silloin oli tarjolla :D khih.
PoistaIhanaa viikkoa myös Siulle <3
Ihana muisto, kaunis on tuo päivänsini. Miullakin on monta kasvii, mitkä tuop mieleen muistoja.
VastaaPoistaMukavoo alakanutta viikkuu!
Kiitoksia <3 Nämä muistot ovat itsellenikin todella rakkaita :) Mukavaa uutta viikkoa myös sinulle <3
PoistaIhana muisto ja alku puutarha innostukselle.
VastaaPoistaKiitos Maarit <3
PoistaIhana muisto ja niitä on ihana muistella . Minä olen saanut erittäin paljon kukkien alkuja ystäviltäni ,työtovereiltani ja naapureiltani . Muistan heidät kaikki eritoten näiden kukkien myötä. Minä muistan itse lapsuuskodin pionit, äitini rakasti niitä yli kaiken. Heidän sitten erotessa ja kodin myynnissä pionit jäivät sinne . Kaksi pionia hän vei sisarensa pihaan kasvamaan ja näin sai ihailla ja katsella rakastamiaan kukkia. Toinen oli vaaleanpunainen kerrottu ja toinen tummanpunainen kerrottu . Minäkin näin ne siellä kun oltiin vierailulla. Sisar ja äitini ovat poistuneet taivaalliseen kukkatarhaan vuosia sitten. Olisi kiva käydä katsomassa vieläkö nämä pionit on tallella. Sentakia pionit on minulle jääneet hyvin mieleen lapsuudesta ja ovat minun puutarhani ehdottomat suosikit. Tuovat äidin mieleeni .
VastaaPoistaJos pionit ovat vielä tallella, niin olisipa ihanaa, jos saisit omaankin pihaasi vielä alun <3 Nuo vanhat pionit ovat ihastuttavia ja vielä, jos niillä on noin tärkeä muisto-merkitys, niin vielä ihanampaa <3
PoistaOi, ihana ajatus kukkaismuistoista.
VastaaPoistaLapsuudenkotini naapurissa oli pieni kauppapuutarha ja me kakarat olimme siellä suunnilleen aina, niin kauas kuin muistan.
Aili, puutarhuri antoi meidän pyöriä huoneissa ja välillä teimme siellä ihan oikeita hommiakin. Muistan aina kuinka rakastin aurinkoisella seinustalla kiipeilleiden hajuherneiden tuoksua ja kuinka ihana kukka anemone mielestäni oli. Missään ei ole valkea kuulas maistunut niin makealta kuin heidän puutarhassaan.
Lapsuudenkotini pihalla olleessa penkissä kasvoi pinkki pioni ja ehkä siksi pidänkin niistä niin valtavan paljon. Oli ihana huomata, että tämän nykyisen kodin pihalla kasvaa ihan aitoja valkoisia juhannusruusuja, niiden tuoksu tuo aina mieleen lapsuuden kesät.
Monesta kasvista tulee mieleen joku tietty henkilö, esimerkiksi sinivaleunikko on minulle sama kuin Tita, ruusutarhuriblogisti. Hän on ohjeistanut ja opastanut minua kärsivällisesti kasvien kanssa ja jakanut omistaan runsain mitoin.
Taidanpa tehdä ihan oman postauksen tästä joskus, idea on niin hieno. Kiitos siitä.
Ihania muistoja sinullakin <3 Tee toki oma postaus samasta aiheesta, kiva idea <3 Onkin ihana päästä se sitten lukemaan <3
PoistaOn kyllä todella kaunis kukka, ja tekstikin kerrassannaan ihana <3
VastaaPoistaKiitos Jani <3
PoistaUpea kukka ja ihana muisto <3
VastaaPoistaKiitos <3
Poista