Puutarhamuistojen polulla. Osa 2

Olen muistellut vanhoja puutarhojani ja viimeksi esittelin pienen rivaripiha-puutarhan. Kyseinen postaus löytyy täältä. Tässä postauksessa kerron edellisestä puutarhastamme. Tontti oli noin 1400 neliöinen ja piha oli aivan tyhjä nurmikenttä, kun itse sinne muutin. Seuraavina kahtena kesänä se kokikin melkoisen muutoksen. 

Etupiha etenkin täyttyi kukkapenkeistä. Tuolloin olin selvästi enemmän kukkaihminen kuin hyötypuutarhan ystävä. Toissa kesänä tiesin, että olemme muuttamassa, joten uusia kukkapenkkejä ei kannattanut tehdä, mutta ilman mitään istutus hommia en osannut tietenkään olla. Tämän vuoksi keskityin hyötypuutarhan kasvatuksiin ja sen kesän ansiosta hyötypuutarhailuun rakastuin. Ja se rakkaus tuntuu kasvavan vuosi vuodelta. Kukat eivät tosin ole unohtuneet nekään ;) 

Tämän etupihan "ison" kukkapenkin kaivoin vuoden 2014 huhtikuussa toppi päällä. Jäänyt hyvin mieleen, kun maa oli aivan sula ja ilma oli niin lämmin! Tosin samana vuonna toukokuussa kelit muuttuivat hyytäviksi, eikä kesäkuussa kasvanut yhtään mikään. Muistan, että monet esikasvatetut kesäkukat paleltuivat kesäkuun puolivälissä. Hallaa ei ollut, mutta lämpöasteita ei ollut montaa ja jatkuva hyytävä viima ja sade tekivät niille pahaa. 

Kesäkuussa piha näytti vielä suht avoimelle, mutta syksyä kohden näkymät olivat aina ihan toisenlaiset ja piha näytti tosi pieneltä, kun kasvit olivat isoja.

Harmillisen huonoja kuvia olen ottanut. En löytänyt oikein mitään hyviä kuvia, mikä on tosi sääli.

Tämän kaunottaren ostin puutarhamessuilta. Kukka on ihan valtava! Naapurikin tuli kysymään jossain vaiheessa, että mikä tuo iso sininen kukka on, kun hän ihailee sitä aina omalta pihaltaan <3  Kurjenmiekat ovat yksi lempparikukistani!

Tämän Nora Barlew akileijan kasvatin siemenistä. Tästä otin siemeniä mukaani tännekkin kotiin ja toiveissa on, että ensi kesänä kukkisivatkin.

Tämä paleltui ensimmäisenä talvenaan. Uusi kuningaslilja on hankintalistalla, kun nämä ovat niin upeita! Julia kutsui näitä torvikukiksi ja yhä vieläkin hän muistaa kysellä torvikukista. Ilmeisesti reaktioni tähän nimitykseen on jäänyt tytön mieleen, kun hihittelee sille. Minun kuninkaallinen liljani olisi muka joku torvi, pyh! 

Ajatuksenani oli pihaa tehdessä, että etupiha täyttyy kokonaan kukista ja välissä kulkee vain polut, joita pitkin pystyy kulkemaan. Ihan en kerinnyt pihaa täyttämään ennen muuttoa.  Tämän nykyisen kotimme edelliset omistajat olivat käyneet katsomassa pihaamme ja sanoivat olleensa aika ihmeissään kukkien määrästä. Sen jälkeen eivät enää ihmetelleet, kun useamman peräkärrillisen kasveva toimme odottelemaan muuttoa. Khih. Hassuinta oli se, ettei pihasta edes huomannut kukkia hävinneen.

Erilaisia kärhöjä pihassa taisi olla reilu 20. Kärhöjä ei voi olla liikaa, koskaan!

Liljat myös ovat yksi rakkauden kohteeni. Niiden kukinta on yksi kesän kohokohtia!

Terassi oli minusta aivan ihana. Vähän haaaveilen tänne uuteen kotiinkin terassista, mutta se on vielä aivan auki, että mihin puolelle taloa ja tulisiko siitä lasitettu... Viime kesänä tosin en olisi edes kerinnyt terassilla istumaan, joten tarve olisi ollut tosi vähäinen ;) Tosin, en muutenkaan osaa istumisen jaloa taitoa. Aina on pakko puuhastella jotakin. HerraMies sanookin, että olen tosi levoton tyyppi, khih.

Tässä taas se HerraMieheltä saamani syysleimu,  josta kerroin edellisessäkin muistelu postauksessa.  Tämän alku luonnollisesti tuli mukaan myös tänne puutarhaan.

Tässä lemppari kärhöni. Tie Dye. Tämä on niin kaunis <3

Tykkään syreeneistä tosi paljon. Silloin, kun etsimme uutta kotia ja pohdimme, että millaisia vaatimuksia ja haaveita meillä sen suhteen on, oli oma toiveeni, että tontti olisi niin iso, että voisin istuttaa syreenejä huoletta mihin vain. Nehän tuppaavat viihtyessään valtaamaan tosi ison alan, joten siitä tämä toive. Ja tämän toiveen uusi puutarha täyttää oikein mainiosti. 

Japaninhortensia Vanille Fraise muutti tännekkin kotiin. Sen väritys on aivan ihastuttava; ensin valkoinen ja ikääntyessään muuttuu kauniin punaiseksi. 

Tämä oli ensimmäinen kukkapenkki, jonka tein HerraMiehen puutarhaan. Tuolloin en itse vielä asunut sielä, mutta tästä se pihan muutos alkoi ;)

Viinirypäle viihtyi hyvin tiiliseinää vasten ja teki jonkin verran satoakin. Siirsimme kyseisen kasvin tänne uuteen kotiin, mutta viime kesänä se ei ei tehnyt satoa ollenkaan. Jospa tänä kesänä taas päästäisiin maistelemaan omia viinirypäleitä. 

Saimme kihlajaislahjaksi kaksi päärynäpuuta, jotka muuttivat mukanamme. Ensimmäisenä kesänä saimme näistä muutaman päärynän, mutta sen jälkeen satoa emme ole saaneet. Olivat ihan todella herkullisia. Hjam!

Tälläisiä muisteloita vanhoista puutarhoista.  Vähän toki muuttaessa surin puutarhan taakse jättämistä, mutta onneksi sain monista kasveista alkuja tuotua mukanani. Tai no, jos tarkkoja ollaan, niin kasvithan muuttivat paljon ennen meitä tänne uuteen puutarhaan ;) Me ihmiset muutimme vasta talvella.  

Oli ihana, että Kivisen Vilman piha-blogin Hannele oli innostunut tekemään vastaavanlaisen postauksen. Se löytyy blogin nimeä klikkaamalla.  Olisi mukava muidenkin muisteloita päästä lueskelemaan <3 

Mukavaa viikonlopun jatkoa!