Pohdintoja hassuista traumoista, ylipainosta ja itseluottamuksesta

Flunssa on onneksi alkanut helpottamaan. Huh, täytyy sanoa, että olikin melkoisen timakkaa laatua. Luulin jo joutuvani turvautumaan lääkärikäyntiin ja se on jo paljon se. Yleensä menen lääkäriin vasta silloin, kun pää on irti ja tietysti yritän itse sen vielä jesarilla kiinnittää ennen käyntiä. Tämä on  vanha trauma, joka on tullut joskus siitä, kun olen joskus parikymppisenä mennyt valittamaan puutuvia jäseniä ja sain vastaukseksi, että syy on ylipainossani. Vaikka flunssalla ja painolla ei ole mitään tekemistä keskenään, niin silti tuon tapauksen jälkeen olen ollut hyvin haluton menemään lääkäriin, enkä nyttenkään lääkäriin lähtenyt. Kärjistettynä ajattelen asian aina niin (oli oire mikä tahansa), että osaan kyllä itsekin todeta olevani ylipainoinen. Khih. Hassuja nämä ihmismielen koukerot. 



Hei, mihin min hienot lasit jäi? Tekninen osaaminen nolla uuden kännykän kanssa... 


Kuulun itse niihin ihmisiin, joiden paino vaihtelee aivan hurjia määriä ja olen välillä laihduttanut kymmeniä kiloja ja lihonnut taas takaisin. Luulen sen liittyvän tähän höyrähdys-taipumukseeni. Se on kaikki tai ei mitään. Ja järkikin sanoo, ettei se ajatusmalli oikein toimi painonpudotuksessa. Olen taas pohtinut, että pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja pistää akka ruotuun. Mutta kun se suklaa ja sipsit on niin hyviä! Ehkä maanantaina sitten? Khih. 

Oikeasti olen sitä mieltä, että vaikka ylipaino ei tietenkään ole hyvä juttu, niin niin kauan kun ihminen jaksaa liikkua ja tehdä tarvittavat asiat ja on itseensä tyytyväinen, niin kaikki on ihan ok. Toisaalta, itse olen huomannut sen, että löydän itsestäni aina ne huonot kohdat, oli paino sitten ihan mikä tahansa. Ehkä itsekriittisyyteni ei tule uutena asiana ;) 

Joka tapauksessa itse toivon vielä löytäväni motivaation painonpudotukseen ihan puhtaasti turhamaisuuttani. Jaksan tehdä ne asiat, joista tykkään, eikä ylipaino sinällään vaikuta elämääni. Mutta haluaisin ihan vain ulkonäöllisistä syistä laihtua. Olen pohtinut usein sitä, että miksi näen itseni niin toisella tavalla kuin muut tai miksi oletan, että muut kiinnittäisivät painooni huomiota. En nimittäin itse kiinnitä muissa ihmisissä asiaan huomiota, saati etten näkisi ylipainoisia ihmisiä kauniina! Eihän asiaan toki ole kuin yksi vastaus. Huono itseluottamus! 


Lapsi on terve, kun se leikkii... 


Mitenkä itseluottamusta sitten voisi parantaa? Olen tehnyt vuosia töitä asian kanssa ja askel askeleelta tuntuu, että helpottaa. En ehkä näe itseni sen kauniimpana kuin ennenkään, mutta se ei rajoita tekemisiäni niin paljoa, saati häiritse minua. Arvioin itseäni enemmän muiden asioiden perusteella kuin ulkonäön. Se, että onko syynä parempi itseluottamus vai puhtaasti iän tuoma viisaus, niin sitä en tiedä. Toisaalta, käytännössä sillä ei ole mitään väliä. 

Itseluottamukseni on kuitenkin kasvanut. En enää ajattele, että no enhän minä osaa tai enhän minä voi. Ei minusta toki sydänkirurgia voi tulla, mutta enpä haluaisikaan. En myöskään arvioi enää itseni muiden ihmisten kautta. Tottakai kehut tuntuvat kivalle ja varmasti ikävällä palautteella minut saisi lannistettua, mutta pääsääntöisesti arvioin itse itseni ja omat tekemiseni, enkä ole läheskään niin kriittinen kuin joitakin vuosia sitten.  Uskon siihen, että ne asiat, joita oikeasti haluan, on saavutettavissa kovalla työllä. 

Olen huomannut, etten todellakaan ole ainoa, joka näkee itsensä aivan eritavalla kuin muut. Hyvin usein huomaan ihmetteleväni, kuinka joku sokeutuu omalle kauneudelleen tai taitavuudelleen eri asioissa. Itse olen ihan huulipyöreänä, että WOW, miten mahtavaa ja ihminen itse kokee olevansa surkea ja huono. Se on niin surullista! Aina siinä hetkessä on pakko avata suunsa ja kertoa, miten mahtava toinen on. Ja tätä pitäisi tehdä muutenkin! 






Kas, näin päästiin flunssasta lääkärikammon kautta ylipainoon ja siitä itseluottamukseen. Aina joskus oma tajunnunvirtani huvittaa itseänikin. Tämä postaus ei taaskaan ole malliesimerkki siitä, miten blogipostaus pitäisi kirjoittaa. Järjestelmällisesti etenevästi ja ajatukselle tehdyksi. Noh, ajatuksia ainakin riittää, mutta järjestelmällisyyttä ei. Ihailen kovasti ihmisiä, jotka ovat järjestelmällisiä.

Millaisia piirteitä Sinä ihailet muissa ihmisissä ja joita haluaisit saada itsellesikin? Ja mitkä ovat ne Sinun vahvuutesi? 

Etenkin vahvuus-kysymys voi olla haastava, sillä olemme käsittämättömän itsekriittistä kansaa. Kuitenkin jokaisen on hyvä löytää myös itsestään ne hyvät asiat.  

Toivon Sinulle ihanaa viikonloppua! Itse aion tänään korkata kuohujuoman ystäväni kanssa pienen juhlan kunniaksi. Olen saanut suuren projektin päätökseen ja sitä sietää vähän juhliakkin! 





52 kommenttia:

  1. Eihän blogipostauksen tarvitse noudattaa mitään kaavaa! Jokainen kirjoittaa omalla tyylillään. Sehän on vain rikkautta. Varmasti aika harvassa ne ihmiset, joilla voi sanoa olevan hyvä itseluottamus. Onkohan jotenkin suomalainen luonteenpiirre?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaiset on jotenkin opetettu siihen, että pitää olla vaatimaton ja nähdä ennemmin ne omat huonot puolensa, muutenhan sitä on leuhka ja ylpeä ;) Toivottavasti ajankanssa tuo piirre vielä muuttuu <3 Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, kun näkisivät itsessään myös ne hyvät puolet :)

      Poista
  2. Tai ikiaikaisen kasvatusperinteen tulos "Vaatimattomuus kaunistaa"

    VastaaPoista
  3. Kas, en ole ainut lääkärikammoinen. :D Ei siinä mitään hauskaa sinänsä ole, mutta hymyilytti, kun tiedän tunteen - ja aina sitä ajattelee et no ei kukaan muu. Tänä vuonna tosin olen joutunut kohtaamaan pelkoni moneen otteeseen, varmaan useamman vuoden edestä, huh! Se on myös ollut ihan hyvä asia. Olen kohdannut oikeasti mukavia ja empaattisia lääkäreitä, eikä semmosia, jotka vähättelee kaikkea. Ja itsetunto on kyllä mielenkiintoinen juttu, sen kanssa painii moni, minä myös. Kun ei ole itselleen koskaan riittävän hyvä. Mie ihailen toisissa ihmisissä erityisesti sitä, että uskaltaa näyttää tunteet ja olla avoin. Ja vielä, skol sille valmistuneelle projektille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kohtalotoverini <3 Monet lääkärit osaavat todella olla aivan ihania ja empaattisia ja onkin tosi harmi, että yksittäinen ikävä kohtaaminen sai liian ison roolin. Tunteiden näyttämisen taito ja avoimuus ovat tosiaan upeita piirteitä <3 Kiitoksia <3

      Poista
  4. Sitä on usein itse kaikista pahin arvostelija itselleen. Minut on opetettu siihen, että toisia kehutaan ja huomioidaan ja se tuleekin minulta yleensä ihan luonnostaa (tämä olkoon se minun vahvuuteni). En käsitä niitä ihmisiä, jotka haluavat latistaa toista. Eikö heille olla kerrottu, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin älä sano mitään. Sinä olet kaunis ja lempeä ihminen ja se välittyy ihan kaikessa mitä teet!
    Ihanaa viikonloppua ystäväiseni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin ihana ja upea vahvuus. Tykkään niin paljon Sinun tyylistäsi; olet niin aito ja ihana <3 Kiitos ystäväiseni *halaus* Mukavaa viikonloppua myös Sinulle <3

      Poista
  5. Mä luulen että kyseessä on smyös sellainen perustaavaa laatua olevaa ongelma meillä naisilla, aina oon jossain vähän liikaa;) Mulla on paino myös vaihdellut elämäni aikana paljon ja nyt sairastumisen myötä on taas kertynyt kiloja. Nyt on tavoitteena taas että mahtuis vaatteisiin ilman että joka paikasta pursuaa:D
    Me ollaan niin paljon muutakin kuin kiloja, koitan olla myös armollinen itselleni - ole sinäkin ihana ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta, että varmaan lähes kaikki naiset jollainlailla painivat aina paino-ongelmien kanssa, suuntaan tai toiseen, eikä koskaan ole hyvä. Eikä media helpota ulkonäköpaineita ollenkaan. Tämä uusi villitys siitä, että naisten pitäisi 70-vuotiainakin näyttää 20-vuotiailta on minusta aivan sairas! Olen aina lohduttautunut sillä, että vanhempana saan sitten rupsahtaa rauhassa, niin höpö höpö. Pitäisi olla timmi biksumimmi silloinkin, khih ;)
      *halitus*

      Poista
  6. Nyt oli sekä muistoja että yleensäkin ajatuksia herättävä postaus. Paino on todella henkilökohtainen asia ja sen kommentointia on mahdoton tehdä tahdikkaasti. Ylipainon lisäksi myös alipainon kommentointi voi satuttaa yhtä pahasti. Erityisesti silloin, jos henkilön itseluottamus on huono tai hän on tehnyt paljon töitä päästäkseen johonkin tiettyyn painoon, mutta epäonnistunut yrityksessään. Itseluottamus on minusta taito, joka pitää rakentaa, kellään ei ole hyvää tai huonoa itseluottamusta luonnostaan. Vanhemmilla on tässä suuri merkitys, mutta sekään ei vielä ratkaise lopullisesti mitään. Minä olen vakaasti sitä mieltä, että ikä tuo itseluottamusta lisää pikkuisen kerrassaan jokaiselle elämän osa-alueelle. Itseluottamusta lisää myös se, kun huomaa onnistuvansa jossain asiassa. Ja etäisyys hankalista ja itseluottamusta syövistä asioista antaa perspektiiviä suhtautua niihin pienempinä kuin ovatkaan. Vaikka aivot ovatkin niin monimutkainen hökötys, on niitä silti suhteellisen helppo huijata monessa asiassa ja ikään kuin ohjelmoida uudelleen. Olet jo hyvällä tiellä siinä, kun osaat kirjoittaa ja kertoa asioista tuolla tavalla :)

    Mitä tulee piirteisiin, joita muissa ihmisissä ihailen ja haluaisin itsellenikin saada: ihmistenlukutaito (vai olisiko parempi nimitys jokin sosiaalinen kyvykkyys?). Olen aivan surkea lukemaan elekieltä. Monta yksinäistä ihmettelyä olisi ollut minullakin vähemmän, jos osaisin eleistä ja ilmeistä lukea, onko toinen vain kohtelias vai pitääkö hän oikeasti seurastani. Vahvuuksiani taas ovat sinnikyys ja järjestelmällisyys. Mutta miten en löytänyt postauksestasi ollenkaan, että olisit kertonut omia vahvuuksiasi? Kyllähän niitäkin sinulla riittää vaikka millä mitalla :) Riemukasta juhlahetkeä ja mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti! Olen pistänyt merkille, että ihmiset eivät ymmärrä ollenkaan sitä, että myös alipainosta huomauttelu on ihan törkeää ja loukkaavaa. Ihmiset saattavat kysellä, että syötkö ikinä mitään, kun olet noin laiha, eikä tajua, että se ei ole ok. Kaikille varmaan on ihan selvä, ettei ylipainoiselle sanota, että teetkö ikinä mitään muuta kuin syöt, kun olet noin lihava. Minusta nämä ovat ihan verrattavia. Toivotaan, että pikku hiljaa tässäkin suhteessa viisastutaan.

      Sinnikkyys ja järjestelmällisyys ovat tosi hyviä puolia <3 Molemmista on paljon hyötyä! Ihmisten lukutaitoa on aika hankala opetella, kun kaikki käyttäytyvät niin omalla tavallaan.

      Hyvä huomio, että omat vahvuuteni jäivät mainitsematta. En itse edes huomannut koko asiaa :D Täytyykin nostaa ne jossain vaiheessa esille ;) Mukavaa viikonloppua myös Sinulle <3

      Poista
  7. Ihailen ihmisissä että osaa oikeasti olla ihan vain oma itsensä välittämättä muiden sanomisista. Ihailen myös kädentaitoja ja itse tekemistä. Oma vahvuuteni on positiivinen elämänasenne. Itsetunto sinulla ainakin on kohdillaan kun avoimesti mietit syntyjä syviä...olet vahva :) Mukavaa viikonvaihdetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisi toden totta upea ominaisuus, jos ei ikinä miettisi muiden mielipiteitä itseään kohtaan, vaan olisi niin sinut itsensä kanssa, ettei muiden sanomisilla olisi väliä. Positiivinen elämänasenne on tosi loistava vahvuus <3 Sillä pääsee pitkälle <3 Kiitos <3 Ihanaa viikonloppua myös Sinulle!

      Poista
  8. Sitkeä sissi kyllä olet, kun sinnittelit sen tautisi kanssa. Onneksi jo helpottaa.
    Se on minustakin kummallista, että toisia katselee armeliaammin kuin itseä tai omaa osaamistaan.
    Varmaan meitä on kasvatettu kotona ja kylänmiesten toimesta vaatimattomuuteen:
    "Ylpeys käy lankeamuksen edellä", "Kukas se kissan hännän nostaa, ellei kissa itse", "Vaatimattomuus kaunistaa" jne. loputtomiin.
    Onnea projektin loppuun saamiselle.
    Nauttikaahan illasta.
    Hyvää isänpäivä viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielelläni jo luovuin flunssasta. Ikävä ei jää yhtään :D
      Varmaan kasvatus tosiaan vaikuttaa siihen, että itselleen on niin julman ankara. Nuo sanonnat ovat niin kuvaavia meille suomalaisille!
      Kiitoksia <3 Ihanaa isänpäivä viikonloppua myös teille <3

      Poista
  9. Sie olet hyvä ihminen,joka ymmärtää myös muita. Jo se tekee kauniiksi. Paino on oikeasti yhtä tärkeää kuin nolla pilkku, ellei terveyteen liittyviä asioita. Niin mukavaa lukea blogiaai, jossa "ihan oikeaa elämää". Ja osaat paljon asioita, joita minä en. Jatka näin - olet ihan "jes".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Airi kauniista sanoistasi <3 Olipa ihana kommentti, joka ilahdutti niiiin paljon <3 Ihanaa, että olet mukana täällä <3

      Poista
  10. Ai niin, mitä luonteenpiirteitä ihailen.
    Ainakin aitoutta. Luotettavuutta. Uskollisuutta.
    Luulen olevani hyvä kuuntelelija, mutta se vaihtelee. Olet varmaan huomannutkin. Yritän nähdä ihmisten hyvät puolet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miusta sie ainakin olet loistava kuuntelija <3 Siulle on tosi helppoa kertoa asioista. Aitous, luotettavuus ja uskollisuus ovat tärkeimpiä piirteitä <3

      Poista
  11. Toki kannattaa painoaan tarkkailla mutta eikös tärkeintä ole oma hyvin vointi.

    VastaaPoista
  12. Moikka. Myös minulla on ylipainoa ollut jo pitkään. Nyt olen saanut vähän painoa alaspäin. Kommentit osaa satuttaa mutta minulla se riippuu siintä kuka painosta kommentoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta, että toisilta kestää paremmin asiasta sanomisen kun taas toisilta. Luulen, että se riippuu paljon siitä, että millaiset välit ovat. Ja siitä, miten asian sanoo. Ulkonäköpaineet liitetään usein vain naisten ongelmiksi, mutta ihan varmasti myös te miehet niitä koette. Se olisi hyvä meidän naistenkin aina muistaa ja kertoa niistä hyvistä puolista, myös ulkonäköön liittyvistä <3

      Poista
  13. Minulla oli ennen huono itseluottamus. Minut on keitetty niin monessa liemessä elämäni aikana lapsesta asti, mutta aikojen saatossa itsetuntemus on kasvanut. Tiedän missä olen hyvä ja missä en. Itsetuntemus siis lisää itseluottamusta!
    En todellakaan ole hoikka, enkä kivan näköinen, en meikkaa, en käytä trendikkäitä vaatteita. Olen vain minä ja se riittää minulle ja läheisilleni. Oman polkunsa löytäminen ja tunnustaminen vie aikaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihminen on todellakin niin paljon muutakin kuin vain kuori. Sitähän lopunpeleissä ulkonäkö on; kuori. Ja sisältä sitten löytyy se todellinen ihminen <3 Ihana, että olet saanut hyvän itseluottamuksen ja olet sinut itsesi kanssa. Se huokuu varmasti myös ulospäin <3

      Poista
    2. Se että tuntee itsensä, ei tarkoita etteikö joku asia jännitä, etteikö joskus jäisi miettimään tai ettei olisi päiviä että tuntuu että mistään ei tule mitään. Sekin kuuluu elämämään ;) Mutta siinä ei ryvetä kovin kauaa ;)

      Poista
    3. Ihan totta <3 Kaikki tunteet kuuluvat elämään! Jos ei koskaan mikään harmittaisi tai mietityttäisi, niin tuskin osaisi asioita arvostaakaan niin paljon.

      Poista
  14. Ihana kirjoitus. Heh, pää jesarilla kiinni :-D
    Ihana kuulla, että itsetuntosi on kasvanut. Minustakin iän myötä ihminen tulee viisaammaksi. Nuorena oli niin kovin tärkeää, mitä muut ajattelevat. Nykyään olen varmaan itsekkäämpi, kun en niin välitä muista tai oikeastaan ajattelen, että tyylinsä ja arvonsa kullakin. En myöskään halua viettää aikaa energiasyöppöjen ja arvostelijoiden seurassa. On ihmisiä, joiden seurassa on hyvä olla ja sellaisia kannattaa ympärilleen kerätä.
    Luulen, että vahvuuteni on elämänmyönteisyys ja rentous, en vaadi itseltäni enkä muilta täydellisyyttä, oikeastaan olen sellainen utelias tarkkailija, en arvostelija. Varmaan siksi kanssani saa olla sellainen kuin on. Tai näin toivon ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä saanut Sinusta juuri sellaisen kuvan, ettet arvostele ketään, vaan huomioit todella kauniisti muut. Se on aivan ihanaa <3 Tuo on ihan totta, että energiasyöppöjä ei kannata pitää lähellään, eikä arvostelijoita. He saavat vaan kurjan olon. Ihmiset, jotka hyväksyvät meidän sellaisena kuin olemme, ovat tärkeä henkinen voimavara, koska heistä saamme peilata kokoajan hyväksyntää itseämme kohtaan. Parhaimmillaan tämä toimii molempiin suuntiin <3

      Poista
  15. Ihana kirjoitus ja voin samaistua moneen kohtaan paitsi lääkärillä käyntiin; mä taas ravaan lääkärillä aika pienistäkin oireista, koska pelkään vakavasti sairastumista yli kaiken, vaikka tähän mennessä vakavin sairaus on ollut luulosairaus;)
    Mulla on kans paino vaihdellut koko ikäni ja olen ollut erilaisilla kuureilla suorastaan vuosikymmeniä. Nyt olen kuitenkinn viimeiset viisi vuotta ollut suht normipainossa erään itselleni sopineen valmennuksen ansiosta, mutta hirveästi on vienyt paukkuja koko elämästä jatkuva painontarkkailu. Ja omalla kohdalla se liittyy selkeästi myös itsetuntoon, kun on pienestä saakka kuullut huomautuksia painosta, niin siitä on seurannut vain hirveä kierre. Mutta koskaan ei ole myöhäistä löytää sitä hyvää itsetuntoakaan. Tästähän voisin kirjoittaa vaikka romaanin, mutta luulen tietäväni minkälaisista asioista on kyse myös sinun kohdalla.
    Tsemppiä sulle ja oot todella sympaattisen oloinen blogikirjoitusten perusteella <3
    Ihanaa viikonloppua<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari *halaus <3 Ihanaa, että olet löytänyt tasapainon nyt elämäntapojen suhteen. Tuo on ihan totta, että jatkuva painontarkkailu vie hirveästi energiaa (harmi, ettei se laihduta kuitenkaan,khih). Lapsena koetut huomauttelut jättävät takuuvarmasti jäljet. Vaikka kaikkia sanoja ei muistaisikaan, niin sielun arvet kyllä muistavat ne ja nakertavat itseluottamusta. Onneksi pikku hiljaa itseluottamusta voi kuitenkin kasvattaa. Totta on myös tuo, että aiheesta riittäisi rommaanin tai useammankin verran kirjoitettavaa <3
      Minusta on tosi ihanaa, että ollaan tutustuttu blogien kautta <3 Mukavaa viikonloppua myös Sinulle <3

      Poista
  16. Olemme samiksia mitä tulee lääkärissäkäyntiin ja muutenkin painin samoissa "ongelmissa" kanssasi, mutta iän myötä asiat helpottuvat, kun osaa panna ne oikeisiin lokeroihin. Parempi pieni pyöreys, kuin jatkuva laihduttaminen ja ahdistus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juuri noin se on! Jatkuva syömisien tarkkoilu on ahdistavaa ja minkäs tekee, kun rakastaa kaikkea hyvää :D Onneksi ikä tuo viisautta ja ymmärrystä <3

      Poista
  17. Ajatuksia herättävä postaus, juuri niin se taitaa olla, että oman pään sisällä kehittelee itselleen niitä kriittisiä arvioita itsestään eniten. Malja projektin loppuun viemiselle ja kivaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut ihmiset ovat itsensä pahimpia vihollisia, kun mikään ei koskaan riitä. Tämä on piirre, jota kovasti yritän työstää itseni kanssa, että näkisin myös ne onnistumiset ja aika paljon olenkin jo oppinut asiaa. Kiitos paljon <3 Ihanaa viikonloppua myös Sinulle. Toivottavasti ei ole kehno olo sieläkään päässä? ;)

      Poista
  18. Ihailen ihmisissä moniakin piirteitä mutta määrätietoisuus ja järjestelmällisyys tuli ensimmäisenä mieleen asioista, joita ihailen. Itse kun en oikein niihin kykene :D Oma vahvuuteni on hetkessä eläminen ja lähtökohtaisesti positiivinen suhtautuminen asioihin ja ihmisiin. Ne ovat auttaneet monen vaikean hetken yli ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upeita vahvuuksia Sinulla, nuo auttavat monessa tilanteessa <3 Määrätietoisuus ja järjestelmällisyys ovat tosiaan hyviä piirteitä, joista itsekin soisin omaavani edes hitusen :D

      Poista
  19. Olipas ihana kirjoitus! Täällä myös kaikenlaisista traumoista ja itsetuntoilusta (ennen enemmän) kärsivä :) Hei oot ihan huippu! Ja kaunis, sen näkee kuvistakin jo. Itselläni oli aika pahana kanssa aikoinaan ylipainon takia, ja kun kierre oli päällä niin lisää ruokaa ja morkkista. Pakkohan tuo on myöntää, vaikka kuka sanoisi mitä niin pani vaikuttaa omaan isetuntooni, vaikkei se järjellä saisi. Aina sanotaan, että sisin..jep, muilla paitsi itsellään se toimii :D Aht, niinkuin Sari sanoi, saisi romaanin aiheesta! Mutta hei, kirjoitusten perusteella tosiaan huippis ja kuvien perusteella kaunis <3
    Ihanaa päivää sinne!
    Maarit from www.menaiset.fi/blogit/love-maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi Maarit <3 Ihana! Tuo on totta, että paino helposti vaikuttaa itsetuntoon. Se on jotenkin iskostettu meihin naisiin, että pitäisi olla kaunis ja hoikka. Onneksi nyt on alettu heräämään myös siihen, että kaunis voi olla, vaikkei olisi hoikkaakaan. Kaikissa meissä on ne omat kauniit puolet ja jokaisessa varmasti on myös niitä kohtia, joita itsessään haluaisi muuttaa.
      Kiva, että jätit blogisi osoitteen, niin tulen mielelläni vastavierailulle <3
      Ihanaa päivää myös Sinulle <3

      Poista
  20. Heh, täällä myös yksi itsekriittinen nostaa lapasensa ojoon! :D Saan tämän tästä kuulla kotona siitä, kuinka jotenkin ihan automaattisesti ajattelen, että "tämänkin tein ihan huonosti" ja "tuossakin olin ihan surkea". Ihan tietoisesti olen nyt tehnyt tämän ajattelutavan kitkemiseksi töitä. Aina niin ajatellessani pyrin "saamaan itseni kiinni" tuollaisesta ajattelusta ja pohdin, että onko itsensä soimaamiselle oikeasti mitään perustetta, vai tuleeko se vaan automaattina jostain selkäytimestä :D 99% kerroista kyse on nimenomaan tuosta viimeksi mainitusta... Mutta kuten sanoit, taidamme me suomalaiset olla aika itsekriittistä kansaa kaikki tyynni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hienoa, että olet huomannut tuon tavan ja pyrit siitä eroon :) Loistavaa! Uskon, että lopulta turha itsekriittinen ajattelu loppuu tai ainakin vähenee minimiin <3

      Poista
  21. Täällä toinen lääkärikammoinen! Mun kammo perustuu mm. terveyskeskuksen hoitajaan, joka yritti saada neulaa kyynärtaipeeseen varmaan parikymmentä minuuttia. Vähän arkana teinarina en uskaltanut sanoa, että sattuu. Kärsin ja kärsin ja nykyisin en sitten mene vaikka mikä olisi.

    Sun blogia lukiessa ja kasveja katsellessa mulle tulee kyllä vähän riittämätön olo. Mun viherpeukalo ei vain pelaa. Käsityöblogeilla on sama vaikutus. Ja leivonta. Ja lifestyle. Mutta täytyy vain yrittää hyväksyä tämä oma maallinen meno sellaisena kuin se on.

    Mua aina kiusattiin punaisista hiuksista ja pisamista. Myös muut kehon kohdat ovat saaneet oman osansa, joko läheisiltä tai kanssainhmisiltä. Vieläkin mietin miten voi jokin 14-vuotiaan koulukaverin sanoma vaikuttaa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auuuuts, toi kuulostaa tosi ikävältä tilanteelta! Voi itku! Itselläni oli vähän vastaavanlainen kohtaaminen kerran terveyskeskuksessa. Kerroin kärsiväni lievästä neulakammosta, mutta sanoin, että pärjään kyllä, kunhan en katso, kun hän verisuonen etsii neulan kanssa. Tämä täti alkoi kertomaan, ettei näe juuri mitään, eikä koe olevansa kykyneväinen enää työhönsä ja että usein hommat meneevätkin aivan pieleen. Arvaa tekikö mieli sanoa, että minuun et muuten koske! Onneksi verisuoneni tuntui niin selvästi, että osasi käsikopelolla sen etsiä, eikä tarvinnyt näkökykyään niin paljoa. Mutta hyi, oli kyllä ikävää. Voin siis hyvin kuvitella, miten kamala tuo sinun tilanne on ollut!

      Minusta teillä näyttää tosi viihtyisältä ja on niin ihana, miten aina kertoilet asioista. Sinulle on asiat oikeassa tärkeysjärjestyksessä ja sydän paikoillaan <3 Se on mahtavaa se!

      Punaiset hiukset ja pisamat on I-HA-NI-A <3

      Poista
  22. En ole koskaan ajatellut että olisit ylipainoinen🙄ettet vaan ruoski itseäsi turhaan?
    Minulle on tullut iän myötä parempi itsetunto, nuorempana oli aivan miinuksella
    Tasapaino olis hirmu hieno juttu! Arvostaisi ja kunnioittaisi sekä itseään että toisia👏

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kyllä ruoskinta ei ole tässä tapauksessa "turhaa", mutta ihan hirveän vakavasti en sitä kuitenkaan ota :) Kyllä se motivaatio taas jossain vaiheessa pomppaa olkapäälle ja alkaa "elämäntapamuutos", eli minun kohdalla hirveä itsensä rääkkäys laihdutus, josa saa nopeasti tuloksia... ;)
      Ikä onneksi viisastuttaa usein ja saa asiat oikeaan perspektiiviin <3

      Poista
  23. Voi minusta olet kaunis ja aito ihminen, arvostan sellaista hyvin paljon. Vanha totuus siitä, että on ihmisen ulkokuori kuinka soma tahansa, mutta varsinainen kauneus kumpuaa vasta kun tuntee ihmisen ja ihastuu siihen hänen sisimpään olemukseensa (tai on ihastumatta). Lääkäreillä on aina tärkeintä puhua siitä ylipainosta, varmaan lääkiksessä ensimmäinen suoritettava kurssi tai jotain :) Pomoni tuli ihan raivona töihin viime viikolla samasta syystä, lääkäri oli pitänyt kauhean puhuttelun kiloista ja laihduttamisesta. Voi huokaus. Ja se pomokin on oikein mukiinmenevä ja muodokas nainen, ei millään muotoa lihava...Tyttäreni, joka katsoi nämä kuvat, huudahti heti spontaanisti MUTTA MITEN IHANAT HIUKSET!! Yritetään kannustaa ja tukea toisiamme, kehuakin. Minä pidän rehellisistä, aidoista ja lämpimistä ihmisistä. Sellaisia ihmisiä tuntuu olevan todella vähän nykyisin! Onnellista & iloista syksyä ja joulunodotusta sinulle toivotellen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiih, ihanasti sanottu. Tyttärelle terveisiä, ihana <3

      Tuo on ihan totta, että sisin on se tärkein. Ulkokuori on vain kuorta! Ymmärrän toki sen, että ylipaino on niin monen sairauden riskitekijä, että sen takia siitä puhutaan, mutta on se toisaalta kurjaakin, kun usein huomaa, että todellinen vaiva jää toissijaiseksi, kun paino nousee sen "yli". Luulen, että lähes jokainen ylipainoinen ihminen tietää itsekin olevansa ylipainoinen, eikä kuvittele sen olevan yyper terveellistä ;)

      Ihanaa syksyä ja joulun odotusta myös Sinulle <3

      Poista
  24. Olipas siinä loistava postaus, innolla luin ja ajatuksiahan se herätti. Ensimmäisenä kyllä nousi ajatus että olet upea nainen, vaikka en sinua tunnekkaan kuin vain näin blogin välityksellä, niin olen kyllä saanut vahvan käsityksen että olet ihana, kiltti ja hyväsydäminen nainen♥ Ystävänä varmasti luotettava ja koti/perhe on sinulle ne ykkösasiat elämässä♥ Paljon lämpöisiä halauksia sinne, on ollut ilo "tutustua" sinuun♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos *halaus* Olipa kauniisti sanottu <3 Olen ajatellut Sinusta aivan samoin <3 Ihana, että ollaan päästy tutustumaan ja toivotaan, että nähdään joskus ihan livenäkin <3

      Poista

Kiitos kommentistasi <3 Nähdään taas!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...