Värikästä omavaraistelua. Osa 2

Yhteispostaus-sarjamme, jossa useampi henkilö kirjoittaa siitä, kuinka pyrkii kohti omavaraisuutta, jatkuu jälleen. Kyseessä on siis Facebookissa olevan Omavaraisuus blogeissa-ryhmän postaussarja, jota kirjoittaa joukko bloggaajia, jotka kukin pyrkivät omalla tavallaan ja panoksellaan kohti omavaraisempaa elämää. Jokaisen kuun ensimmäinenä maanantaina ilmestyy sarjan uusi osa. 

Tänä vuonna hyppäsin kelkkaan vähän myöhässä ja ensimmäinen postaukseni sarjaan ilmestyi vasta viime kuussa. Kyseisessä postauksessa kerroin, mitkä ovat tälle vuodelle omat suunnitelmani omavaraisuuden lisäämisen suhteen ja mitä aion kasvattaa, sekä missä vaiheessa taimeni olivat tuolloin.  Pääset lukemaan postauksen klikkaamalla tästä. 

Lyhyesti kerrottuna oma tavoitteeni tälle vuodelle on opetella kasvattamaan vain sitä, mikä oikeasti tulee syödyksi. Jonkun verran hyvää kasvatustilaa on mennyt hukkaan, kun olen kasvattanut lajeja, joita meillä ei sitten kuitenkaan syödä. Edellisessä postauksessa kerroin asiasta enemmän, mutta olen jo kuukauden aikana ehtinyt kertaalleen kääntämään takkini.

Kerroin, etten aio kasvimaalta antaa tilaa lehtikaalille juuri ollenkaan, sillä sitä ei meillä kulu, kun muut eivät siitä ole niin innoissaan. Käytän itse lehtikaalia smoothieissa ja talven aikana niiden teko väheni melko pieneen määrään, joten lehtikaalin kulutus oli vähäistä. Nyt olen kuitenkin alkanut tekemään päivittäin Wellness-pirtelöä, johon laitan reilusti lehtikaalia, eli toisin sanoen määrää täytyy lisätä, sillä kuukauden aikana olen käyttänyt lähes kaikki pakastamani lehtikaalit. Ensi talvena moinen määrä ei riitä alkuunkaan, joten lehtikaalia laitan reilusti enemmän pakkaseen. Lehtikaalia en kuitenkaan kasvata enempää kuin viime kesänä, sillä iso osa sadosta jäi niille sjoilleen, kun näytti siltä, ettei niitä syödä. Pakkanen oli syksyllä niin täynnä, etten "turhuuksia" sinne enää laittanut. Lehtikaalia laitoin vain kaksi suurta pussia, mutta nyt niille täytyy varata enemmän tilaa. 

Näppärää, kausi ei ole kunnolla vielä alkanutkaan ja suunnitelmat jo muuttuivat. Tämähän suunnitelmien teossa on hienoa. Ne helpottavat tekemistä, mutta niitä voi tarvittaessa muuttaa.

Päärynä

Lumesta ja hyisen kylmästä ilmasta huolimatta puutarhakausi on jo alkanut ja hyötypuutarhailijakin  valmistautuu täyttä päätä uuteen kasvukauteen. Meidän kasvimaa on pienehkö lavakauluskasvimaa, jonka viime viikolla kitkin. Talvella kasvimaalle on heitelty tuhkaa, joten nyt keväällä vain lannoitan sen. Kylvöt meinasin aloittaa ensi viikolla, nimittäin härkäpavut eivät koleudesta piittaa.

Vielä en ole tarkkaa suunnitelmaa kasvimaalle tehnyt. Teen vuosittain suunnitelman paperille ja säilytän nuo suunnitelmat, sillä seuraavana vuonna pääsen niistä katsomaan, mitä missäkin on kasvanut ja tekemään uuden suunnitelman huomioiden viljelykierron. Vaikka kuinka kuvittelisi, että muistaa, mitä missäkin on kasvanut, niin yllättävää kyllä, talven aikana muisti on saattanut vähän haperoitua. 

Sisäkylvöt on nyt saatu päätökseen ja nyt vain odottelen, että ilmat lämpiävät niin paljon, että taimet saa ulos. Osa tomaateista viettää päiväkoti-elämää, eli vien ne päiväksi kasvihuoneeseen ja tuon yöksi sisälle. Tämä on helpottanut tilan puutetta, joka alkoi jo olemaan turhan hankala. 

Kasasimme HerraMiehen kanssa uuden kasvihuoneen viime kuun loppu puolella. Vielä on viimeistelyhommia, mutta taimet ehtivät hyvin uuteen kasvihuoneeseen, kunhan lämpenee. 12-neliöinen Nuoli-kasvihuone tuo taas kivasti lisätilaa kasvatuksille. Nyt käytössä on siis 30 neliötä kasvihuonetilaa, joka käytetään jälleen tehokkaasti hyödyksi. Ahdasta tulee varmasti olemaan, mutta ei kai sitä nyt tyhjänä kannata kasvihuoneita pitää? 

Strong-kasvihuoneen pesin jo joitakin viikkoja sitten ja eilen kävin kasvupedit laittamassa kuntoon. Meiltä hajosi lopputalvesta vesipumppu (tai mikä lie), jonka kautta puutarhan vesi on saatu. En ole viitsinyt sisältä lähteä vettä roudaamaan, mutta nyt kun on sadellut, niin olen saanut vesikonttiin vettä ja eilen veimme Strongiin 200-litraisen vesipytyn ja täytimme sen. Sitten kun ilmat lämpenevät, niin kasvihuoneessa vesikin lämpenee nopeasti päivisin ja yöllä se taas tasaa lämpöä. Ihan en kyllä uskalla luottaa, että vesisaavi pitäisi koko 18-neliöisen kasvihuoneen plussan puolella jos pakkasta tulee, mutta helpotusta se tuo joka tapauksessa.

Toivon kuitenkin, että saamme vesiongelman hoidettua, sillä muuten kasvihuoneessa olevien kasvien kanssa olen pulassa. Ne kuitenkin kaipaavat vettä, vaikka välillä sataisikin. Tämän ongelman olen kuitenkin jättänyt HerraMiehen vastuulle, joten luotan siihen, että asia hoituu.

Päiväkotilaiset viime viikolla

Jotain on siis tapahtunutkin jo, mutta paljon vielä riittää töitä. Työlista pitäisi tehdä, jotta kaikki tulisi tehtyä ajallaan. En vain ole vielä ennättänyt sitä tekemään. Kalenteriin kirjoitan aina maanantaisin viikon jokaiselle päivälle, mitä pitää tehdä, mutta semmoinen yleinen työlista on vielä tekemättä.

Taimista toki pitää vähän kuvia laittaa. Paprikat jatkavat hyvää kasvuaan. Kerroin viime viikolla, että olin stressannut sitä, ettei paprikan taimia ole tarpeeksi ja olin harmitellut sitä, ettei niitä enää ehdi kylvää. Selvitellessäni taimikaaosta (se on oikeasti kuvaava termi tällä hetkellä) päätin laskea paprikan taimet ja totesin itselleni jääviä olevan 43 kappaletta. Sain itse tästä hyvät naurut ja näyttipä tämä ilahduttavan muitakin hohotuksesta päätellen. Miten omalle suuruuden hulluudelleen voi sokaistua näin lahjakkaaasti? Huimaa! Mutta, yksi stressin aihe vähemmän. Uskon, että pärjäämme tuolla taimimäärällä. 

Ensimmäinen paprika alkaa kypsymään

Tomaateissa on ensimmäiset mini-mini raakileet. Tosin amppelitomaatti Red Profusion F1 on kiukutellut. Se alkoi tekemään nuppuja jo maaliskuussa, mutta jostain syystä nuput eivät kasva, eivätkä aukea. Ne vain jurnuttavat. Toisaalta, taimi on tehnyt kokoajan uusia nuppuja, joten jos ja kun se lähtee nuppujaan availemaan, niin sitten kukkia on kerralla todella paljon. Katsotaan miten käy. Outoa käytöstä joka tapauksessa. Olen yrittänyt häntä opastaa, että nuput on tarkoitus kasvattaa isoiksi, avata kukkansa ja alkaa tekemään satoa, mutta ehei, ei se usko minua.

Kiwanoiden kanssa olin myös ihmeissäni. Olin lannoittanut ne ja jonkin ajan kuluttua ne alkoivat kuivattamaan lehtiään. Ajattelin, että varastolannoite oli niille liikaa ja toivoin, että tilanne korjaantuu. Mutta ei korjaantunut, aina vain enemmän se kuivatti lehtiään. Asiaa tutkailtuani totesin, että ilmeisesti kyseessä kuitenkin oli ravinnepuutos ja aloin antamaan niille kastelun yhteydessä lannoitetta. Nyt tilanne on selvästi parempi, mutta yllätyin oikeasti todella paljon.

Kiwanot kurkottelevat korkeuksiin

Kiwanot ovat siis itselläni ensimmäistä kertaa kokeilussa, kuten myös pesusienikurkku. Pesusienikurkku näyttää viihtyvän hyvin ja siitä olen tekemässä tällä viikolla ihan omaa postaustaan. Hyvin mielenkiintoinen kasvi.

Luffa, eli pesusienikurkku

Melonit ovat myös hyvässä kasvussa ja loppuviikosta kylvetyt kesäkurpitsatkin alkavat pikku hiljaa itämään. Nyt taimien osalta vain odotellaan.

Vesimelonin taimia

Emme sen suuremmin omavaraiseksi tule aprikoosi-, persikka- tai aitoviikunapuiden sadolla, mutta kerron niidenkin tilanteesta tässä samalla vähän. Aprikoosi kukki aivan valtavasti, mutta pölytys ei onnistunut kauhean hyvin. Vain 6 raakiletta siihen alkoi kehittymään ja nekin tipahtivat jostain syystä erään yön aikana. Liekkö saunatupamme olisi sille liian viileä? Persikkapuussa on useampikin raakile ja se ainakin toistaiseksi näyttää ihan hyvältä. Aitoviikunan hedelmät myös kasvavat huimaa vauhtia. Toivotaan, että niistä saadaan satoakin.

Aitoviikuna

Tämän kuukauden teemana oli postauksissa maan parannus, aitaaminen ja vinkit kasvimaan tekoon.  Olen vähän huoleton kotipuutarhuri maan suhteen, joten meillä maanparannus tapahtuu hyvin yksinkertaisesti: talven tuhkat viedään kasvimaalle ja kasvihuoneeseen ja kompostit tyhjennetään samoille paikoille. Kesällä käytän reilusti ruohosilppua katteena ja lannoitteena, joten samalla siitä tulee myös maanparannus ainesta. Yksinkertaista ja helppoa. 

Vinkkini kasvimaan tekoon: tee suunnitelma paperille huomioiden viljelykierto ja kumppanuuskasvit. Kylvä kasvimaalle myös kukkia! Kehäkukat ja samettiruusut ovat kauniita ja sen lisäksi ne auttavat torjumaan tuholaisia sekä houkuttelevat pölyttäjiä. 

Yhteispostaussarjahan ei olisi yhteinen homma, ellei siihen osallistuisi muitakin. Käy kurkkaamassa, mitä muille sarjaan osallistuneille kuuluu ja millaisia vinkkejä heillä on tarjolla:

Rakkautta ja maanantimia

Talopäiväkirja

Stellan kolmas luonto

Luomulaakso

Ku ite tekee
Villa Koira
Sorakukka
Torpan tyttö
Laura eli Javis
Riippumattomammaksi
Alussa oli Vehkosuo
Maalaiskaupungin piha
Korkeala
Elämää korvessa
Palokankaan pientila
Urban Farming
Kohti laadukkaampaa elämää
Puutarhahetki
Metsäläisten elämää
Sarin puutarhat
Tsajut