Rankan päivän terapia-kuvia + arvonnan voittaja

Kerroin viikko sitten, että yksi tipusista voi huonosti ja ontuu. Sain teiltä todella paljon ihania viestejä ja kommentteja, joissa toivottiin tipusen voinnin paranemista. Muutaman päivän kuluttua tipu voikin paljon paremmin ja olin jo erittäin toiveikas, että ongelman syynä oli jokin vitamiinin puutos, eikä marek, kuten pelkäsin. Maanantaina tipu alkoi kuitenkin pikkuisen ontumaan ja näiden päivien aikana tilanne huononi paljon. Eilen jo päätös oli melko selvä, mutta vielä kerran yritimme reilua vitamiini-annostusta ja kipulääkettä. Aamulla kuitenkin tilanne oli se, että tipusen oma elämän halu oli selvästi kadonnut ja meidän piti päästää se matosemmille maille. Olen tällä hetkellä niin järjettömän surullinen, etten tiedä, miten päin olisin. Yritän pitää blogini mahdollisimman iloisena ja positiivisena, koska sitä haluan olla itse sekä sitä haluan elämän olevan. Mutta tänään en pysty iloisiin lauseisiin... Te elitte kuitenkin kanssani tätä asiaa ja siksi halusin kertoa teillekin tilanteen.  Puutarhassa olo helpottaa usein oloa ja kävinkin tekemässä pienen terapia-kuvaus-kierroksen. 

Kanoja pidetään usein tyhminä otuksina, mutta sitä he eivät todellakaan ole. Sympaattisia, tuntevia, ihania yksilöitä. Kiukkupylly-Lotta tuli tänään heti luokseni, kun sylittelin Herttaa. Siitä hyökkäävästä kanasesta ei ollut tietoakaan. Jotenkin tuntui, että Lottakin tuli katsomaan, miten tipunen jakselee. Ja sen jälkeen, kun olimme Hertan haudanneet, oli koko lauma vähän väliä luonani, kuin tarkistaen, miten jaksan. 

Aamulla pohdin, että pystynkö tähän ihan oikeasti. Nämä hetket, kun oman lemmikin joutuu päästämään pois ja lopetuksen itse (tai itse asiassa minä ja HerraMies yhdessä) tekemään, niin se on oikeasti todella rankkaa. Se on jotain, mitä ei pitäisi joutua kokemaan. Olen meidän perheessä se, joka päätöksen tekee ja joka kuitenkin myös kaikista eniten suree. HerraMieskin on sanonu, että toki häneen sattuu nämä tilanteet, mutta eniten häntä sattuu se, kuinka minä murrun.  Kuitenkin kaikesta  tämän hetken tuskasta riippumatta, olen sitä mieltä, että enemmän tämä antaa kuin ottaa. Nyt on vain paljon oltava kanojen kanssa ja ammennettava heistä lohtua. Ja sitähän heistä saa. Tänään joka ikinen kana on osoittanut minulle, kuinka mahtavia he ovatkaan. Olen nauranut niiden touhotukselle, hymyillyt niiden tullessa luokse ja riemuinnut, kuinka upeasti kukkomme kiekuu. Nimikin on muuten saatu päätettyä ja se on Herra Kukkonen. Siinnä on pientä sanaleikkiäkin, kuten ehkä on havaittavissa ja muistatte, että kukkomme alkoi kiekumaan heti rajun ukkosen jälkeen. 

Nyt on Hertta popsimassa suuria, ihania matosia Millan ja muiden kanasten kanssa. Sydämeen tuo pieni, vähän reppana, tipunen jää erittäin vahvasti. 

Paljastetaan vielä Bottega Verden aurinkotuote-setin voittaja, joka on Päden Paja. Onneksi olkoon <3 Päden Paja on muuten todella ihana blogi, jota kirjoittaa uskomattoman suuri sydäminen ja käsistään taitava nainen. Blogiin kannattaa ehdottomasti mennä vierailulle!