Tosi hyvä fiilis!

Podin lähes koko kesäkuun ja osan heinäkuutakin hirveää itsekriittisyyden huipentumaa, joka sai alkunsa eräästä projektistani, joka on vienyt aikaani tosi paljon ja tarvinnutkin tietynlaista kriittisyyttä. Tästä projektista kerron vielä myöhemmin, mutta toistaiseksi se olkoon salaisuus. Joka tapauksessa alkoi tuntumaan, että näen vain sen, mitä en ole kerinnyt tehdä ja mikä ei mennyt ihan putkeen. Pelko siitä, että onnistuuko kaikki sai minut aina vain kriittisemmäksi. Jokin aika sitten avauduin ystävälleni tästä asiasta oikein urakalla. Ystäväni kuunteli kiltisti ja kertoi lopuksi, kuinka hän taas näkee minut ja tekemiseni. Kiitos Saija, kun jaksoit varmaan monta tuntia kuunnella, kun vinguin omaa itsesäälistä pelkoani ja valaa minuun uskoa! Tiedättekö, kyllä helpotti ja sen jälkeen on taas hommat luistaneet ihan uudella meiningillä.  Ihana, että on ystävä, joka uskoo minuun niin paljon. Se on ihan huimaa! 


Tänään taas kävin päivittäisellä kuvauskierroksella puutarhassa ja nautin vain puutarhasta, kanojen seurasta ja kuvaamisesta. Ilman minkäänlaista stressiä yhtään mistään. Olen taas löytänyt sen puutarhailun ilon, jonka meinasin jo kadottaa itseni ruoskimisen takia. 


Tässä siispä muutama kuva kierrokselta!




















Kärhöt ovat alkaneet kukkimaan joka puolella puutarhaa ja niistä tulee lähipäivinä ihan ikioma postauksensa. Kärhöt ovat niin ihania, että ansaitsevat ihan oman päivänsä, eikö totta?










Ladyt Martta ja Lotta olivat seurassa koko kuvaussession.










Sitten kuva, joka kiteyttää sen, miksi hyötypuutarhaa hoidetaan. Ilona rakastaa kesäkurpitsoita ja on tänä vuonna kasvattanut niitä useammanlaisia. Tänään tyttö pääsi maistamaan tämän kauden ensimmäisen kesäkurpitsan. Ja tuo onnellisuus tästä hetkestä, se on juuri se, jonka toivon säilyvän tytölle myös aikuisuuteen saakka!






Olen tainnut täälläkin kertoa, että itse en pidä kesäkurpitsasta. Raasteen seassa voin sitä syödä, mutta en siitä oikein tykkää. Mutta, maistoin tänään tuota kesäkurpitsaa ja se oli niin hyvää, että meni ehdottomasti maun puolesta kurkkujen edelle. Ja siis minähän olen kurkkujen vilpitön ystävä! 

Tälläiset fiilikset täällä. Mitkäs fiilikset Sinulla on? <3 

36 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Ripaus itsekriittisyyttä on joissain paikoissa kai paikoillaankin. Mä taidan olla liiankin hälläväliä usein. Mulle riittää kyllin hyvä useimmiten. Viilaan kyllä itsekin, mutta olen kaukana perfektionistista. Uskon, että lopulta tulee hyvä kuitenkin. Uskon, että sunkin projektit rullaa maaliin vallan komeasti. Nauti matkasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati <3 Kyllin hyvän riittäminen on oikein hyvä piirre ihmisessä. Turha perfektionismi vain tuskastuttaa... Aina joskus itse ärsyynnyn omaan perfektionismi piirteeseeni, mutta onhan sen kanssa yritettävä toimeen tulla ja opeteltava ottamaan vähän rennommin, khih :)
      Tämä on tosiaan ollut jo tähän saakka semmoinen matka, johon on mahtunut todella paljon erilaisia fiilisiä. Ihan huimaa :)

      Poista
  2. Tunnistan tunteen. Kun pitäisi, pitäisi, pitäisi... Nyt kuudentena kesänä täällä alkaa jo helpottaa, mutta yhä vaan keksin uusia projekteja vaikka pitäisi välillä ottaa rennommin. Hyvä että sinulla on helpottanut! <3

    Kesäkurpitsasta olen kanssasi ihan samaa mieltä. Joka vuosi sitä kasvatan - ja työnnän kurpitsoja meillä käyville vieraille, työkavereille, tutuille... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan tuon projektin tarve-meiningin. Tuntuu, ettei oikein osaa olla ilman, että olisi joku projekti aina päällänsä. Toisaalta, rasittavuudestaan huolittamatta sillä piirteellä saa paljon aikaan ;)
      Luulen, että kurpitsojen saajat ovat kuitenkin iloisia <3

      Poista
  3. Kurpitsa on muuten grillattuna aika hyvää. Kannattaa kokeilla.

    VastaaPoista
  4. Joo-o, puutarhan ja hyötyviljelyn varjopuoli on se, että on koko ajan niin väsynyt, kiireinen ja täystyöllistetty, että harrastuksesta nauttiminen tuppaa jäämään. Itse ainakin olen näin toiminut jo monia vuosia ja välillä mietinkin, että onko tämä edes järkevää. En ole ehtinyt silleen nauttimaan koko lämpimästä kesästä, kuten edes uimassa käymällä. Kun täytyy pitää tätä ranchiä hengissä kasveineen ja eläimineen! Ja ansiotyökin vie kuitenkin matkoineen noin 9 tuntia päivässä.

    Käypä katsomassa blogistani kesäkurpitsareseptejä. Löydät kaikki jutut kesäkurpitsa -tunnisteen takaa. Eihän nyt kukaan kesäkurpitsaa raakana syö! Paitsi marinoituna sweet chili kastikkeella tai jollain sinappisella salaatinkastikkeella. Siitä tehdään herkullista pikkelssiä, kakkua ja kaikkia muita ihania ruokia! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on kyllä ihan hurja työmäärä sielä. Tsemppiä <3
      Täytyykin käydä kurkkimassa noita reseptejä. Tähän saakka olen karsastanut kesäkurpitsaa kypsennettynä, mutta täytyy kokeilla tänä kesänä jotakin hyvää reseptiä. Jospa makutottumukset muuttuisivat ;)

      Poista
  5. Jo otsikko sai hyvälle mielelle puolestasi.
    Jos projeltisi on se, miksi sen kuvittelen, uskoni sinuun on luja.
    Hienoja otoksia puutarhakierrokselta.
    Kauniille kurpitsaneidolle Ilonalle terkkuja.
    Mukavaa viikon jatkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti <3 Kiitos luottamuksesta ystäväiseni <3 Arvelit projektin ihan oikein ;) Ilonaa hihitytti kovasti kehut. Näytti tyttö hyvin mairealta, kiitos <3 Ihanaa viikon jatkoa myös teille <3

      Poista
  6. Ihanan kesäinen kuvakierros!
    Kesäfiilikset ovat ihan hyvät, kiitos kysymästä. Tosin tämä jatkuva helle meinaa jo ottaa koville, vaikka en haluaisi valittaakaan. Nyt on tullut järvessä puljattua.
    Suloista loppuviikkoa SInulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe <3 Ihana kuulla, että sieläkin on kaikki hyvin. Helteet alkavat varmaan riittämään jo monellekkin. Melkoinen kesä on ollut, ihan hurjaa! Järven läheisyys helpottaa kyllä kuumuus-tuskaa :) Ihanaa loppuviikkoa myös Sinulle <3

      Poista
  7. Hienoa, että osaat nauttia kättesi töistä! Kaunista on puutarhassasi..:)

    VastaaPoista
  8. Itsekritiikki on kyllä joskus paha! Se menee yli helposti... Hyvä että näet puutarhan taas uusin silmin. <3 Hauska tuo kuva Ilonasta ja kesäkurpitsasta! :) Minulla ei mene nyt ihan yhtä hyvin, terveys reistaa nyt ihan huolella, mutta onneksi on parempiakin hetkiä. Pidetään lippu korkealla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kuulla, että terveytesi reistailee. Kurjia nuo tuollaiset vaivat, joista ei saa selvyyttä, että mikä on vialla. Tsemppiä ystäväiseni <3

      Poista
  9. Ihana kuulla, että on ystäviä, jotka palauttavat uskon itseensä! Itsekritiikkiin on helppo kadota ja jäädä vellomaan, minä ainakin tunnistan tuon olon liiankin helposti. Mutta aivan mainiota, että alamäen jälkeen suunta on vain ylöspäin :)
    Ihanan rehevä puutarha. Kärhöpostausta odotellen - ehdottamasti niistä täytyy kuulla lisää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekriittisyys osaa välillä olla ihan todella kammottavaa. Mutta toisaalta, sen avulla usein ruoskii itsensä kehittymään aina vain paremmaksi :D
      Kiitos <3 Kärhöistä kävinkin juuri ottamassa kuvia, joten lähiaikoina niistä on oma postaus tulossa :)

      Poista
  10. Täällä myös yksi perfektionisti, joka yrittää kovasti päästä piirteestään eroon...
    Mahtavaa kun on ystäviä, jotka kuuntelevat ja tsemppaavat! Se on ihan kullanarvoista. Tsemppiä kaikkiin projekteihin ja aurinkoista viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman ystäviä elämä olisi aina ajoittain ihan kamalaa tarpomista. Toivon mukaan osaan aina sitten vuorostani olla tukena ja turvana :)
      Kiitos tsempeistä Anni <3 Ihanaa viikon jatkoa myös Sinulle :)

      Poista
  11. Juu, tuo itsekriittisyys on tuttua. Ja silloin meinaa usein tuo puutarhailunkin ilo kadota. On jännä, kun joskus hävettää ihan esitellä vaikka vieraille omaa pihaansa, kun itse näkee vain tekemättömät työt.
    Silloin yritän muistuttaa itselleni asioita, miksi tätä hommaa niin rakastan. Suurissa puutarhoissa ei koskaan tule valmista tai kun saa esim. kitkentäkierroksen päätökseensä, niin täytyy aloittaa alusta.
    Kun miettii ja kiinnittää katseensa niihin asioihin, mistä itsekin pitää ja mistä iloitsee, niin puutarhan perusasiat palautuvat mieleen.
    Ja olisihan se kauheaa, jos kaikki hommat tulisivat valmiiksi. Mitä me sitten tehtäisiin? Nyt hommat eivät lopu ja me puutarhahörhöt saadaan nauttia niistä joka päivä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitit kyllä aivan täyttä asiaa. Allekirjoitan! Olisikin ihan kamalaa, jos puutarhasta joskus tulisi valmis. Toki ihailu on ihan kivaa puuhaa, mutta ei sitä päivästä toiseen viitsisi harrastaa, ellei välillä tekisi jotain sen eteenkin :)

      Poista
  12. Itsekriittisyys lienee jokaisen suomalaisen synti. Aika monesti vähätellään ja ajatellaan että enhän minä mitään. Mutta kun katson kasvihuonettasi ja pihaasi voin vain todeta etten yllä samalle tasolle mitenkään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tanja kannustuksesta <3 Liekköhän tuossa kommenttisi lopussa oli kuitenkin taas sitä peri suomalaista syntiä ;) khih <3

      Poista
  13. Hienolta näyttää viljelykset. Näitä katsellessa kyllä mietin, että ihan turhaan itseäsi moitit ja kritisoit. Tuollaisen kasvimaan puuhaaminen on jo iso ponnistus.

    Tuttua on itsensä kritisoiminen ja vähättely, suorastaan välillä lyttyyn lyöminen. Mulla se on viime aikoina liittynyt vanhemmuuteen, äitiyteen. Kun kaksoset ovat nyt lähdössä omille teilleen näen vain toimissani kaikenlaisia virheitä ja korjaamisen paikkoja. Miksi en tehnyt sitä tai miksi en tehnyt tätä... Itsesyytösten määrä on välillä sellainen, että yöllä herään miettimään. Monta asiaa tekisin nyt toisin, esimerkiksi tätä kotiäitiyttä miettisin uudemman kerran. Mutta tehty mikä tehty. Ei tässä auta kuin eteenpäin taivaltaa.

    Pöh, no ei mun kommentista nyt ollut sulle kannustukseksi. Iloa viikkoosi joka tapauksessa!

    Halauksen kanssa,

    Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna *halaus*
      Tuo on varmasti semmoinen elämän vaihe, jossa alkaa pohtimaan omaa äitiyttään ja helposti syyttää itseään virheistään (tai siis "virheistään"). Koita muistaa myös huomioida ne kaikki upeat asiat, joissa olet onnistunut. Olet varmasti aivan upea äiti <3 <3 <3

      Poista
  14. Kesäkurpitsa-samiksia ollaan, raasteessa menee ja silloinkin leikin syöväni kurkkua :D Ihana piha, ihanat kukat ja ihana kuva tytöstä ja kesäkurpitsasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi <3 Khih, olen tähän saakka aina itsekkin leikkinyt kesäkurpitsan olevan kurkkua. Mennyt ihan kivasti, kun on raasteena ja ihan himskatisti salaatinkastiketta päällä :D Tämä oli kyllä tosi hyvää, hjam!

      Poista
  15. No siinäpä meille opeteltavaa, että olisimme läsnä emmekä suorittaisi <3

    VastaaPoista
  16. Tuo viimeinen kuva kiteytti koko puutarhaharrastuksen - hienoa! :)

    VastaaPoista
  17. Joskus olemme itse itsemme vihollisia. Onneksi solmu aukesi!
    Puutarhasi on rehevä, siitä voi iloita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Olen usein ajatellut, että olen itseni pahin vihollinen. Itsekriittisyys osaa olla välillä hyvinkin julmaa ;)

      Poista
  18. Pitää myös osata nauttia kättensä tuloksista niin kuin tyttäresi tekee :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi <3 Nähdään taas!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...