Helteisiä päiviä

Helteiset päivät jatkuvat. Juuri mitään ei jaksa tehdä, mutta tuleepahan kerrankin käyskenneltyä puutarhassa hitaasti. Enpä muista, milloin olisin istunut niin hirveän paljon kuin näiden päivien aikana. Omenapuiden varjossa on mukava istuskella turisemassa lasten kanssa ja seurailla kanojen puuhailuja. 

Kuutamohortensian kukat aukeavat nyt vauhdilla. Aivan ihana! Tätä täytyy käydä tuijottelemassa monta kertaa päivässä ja tietysti räpsiä kuvia oikein urakalla. 

Kanasetkin ovat nauttineet täydestä vapaudesta. Lotta ja Martta alkavat pikku hiljaa hyväksyä pikkuiset kaverit. Vieläkään ei ihan lähelle saa mennä, mutta selvästi porukka alkaa laumaantumaan ja ovatkin melkein aina lähiseuduilla. Elättelen toiveita, että kohta porukka mahtuu samaan häkkiin yöajaksi. 

Tänään, kun Herra Kukkonen taas intoutui polkemaan Hipsua, niin Lotta juoksi paikalle hirveää ääntä pitäen. En tiedä, että johtuiko huuto siitä, että luuli kukon tekevän jotakin pahaa vai siitä, että olisi halunnut osansa... Olettaisin, että meni suojelemaan Hipsulia... Lotta-parkahan ei ymmärrä kukoista vielä mitään, mutta luultavasta oppii vielä tavoille.  Herra Kukkonen taitaa olla tosi aikainen puuhissaan, kun ikää on vasta 10 viikkoa ja kiekuu jo hienosti ja polkee kuin viimeistä (kesä)päivää. Nykynuoriso kehittyy niin kovin nopeasti.

Nuoriso haluaisi päästä takaisin sisäruokintaan. Istuvat rappusilla odottelemassa, milloin palvelijat saapuvat sisältä takaisin ulos. Ulkona seuraavat minua minne ikinä kuljenkin. Nyt saman tavan ovat oppineet myös Lotta ja Martta. Jostain syystä muu perhe kutsuu minua kana-mammaksi... hmmmm. Myönnettäköön, että näyttää melko hupaisalta, kun lauma juoksee kintereillä.  Juoksevasta kanasta tulee epäilyttävästi mieleen dinosaurus... 

"Heiiii, päästäisikö takaisin sisään? Jooko pliis?"

Meidän hellepäivät ovat sujuneet siis hyvin rauhallisissa merkeissä. Kanoja, kukkia, lapsia... Ei ollenkaan hassumpaa elämää! 

Ihanaa uutta viikkoa Sinulle <3