Lapsityövoima-leipomuksia ja talvetettuja kasveja

Toivottavasti pääsiäisesi on tähän mennessä sujunut mukavasti. Itse olen pääsiäisen pyhät töissä, joten eilinen pyhitettiin yhteisille puuhille perheen kesken. Lapset ovat leiponeet pääsiäisherkut meille ja etenkin Ilona poistui omalta mukavuusalueeltaan reippaasti ja saikin hyvää oppia sen tiimoilta. Juliakin pääsi kokeilemaan jotain itselleen ihan uutta ja tykästyi kovasti hyydykekakun tekoon. Tämä persikka-rahkakakku on mukavan raikas näin suklaatäytteisen juhlan aikana. 

PERSIKKA-RAHKAKAKKU

Pohja: 

200 g Digestive-keksejä

50 g voita

Täyte:

2 dl kuohukermaa

500 g maitorahkaa

1.5 dl sokeria

Puolikkaan sitruunan mehu

6 liivatelehteä

Kiille:

800 g purkki persikoita sokeriliemessä

Puolikkaan sitruunanmehu

6 liivatetta

Murskaa piparit. Tehosekoitin on hyvä apuri tähän. Laita murskan sekaan sula voi ja sekoita. Ota irtopohja kakkuvuuasta pohjaosa pois, sivele öljyä vuuan reunoille. Painele pohjataikina kakkuvuuan keskelle tasaiseksi pohjaksi. Laita jääkaappiin hetkeksi kovettumaan.

 Laita täytteen liivatteet kylmään veteen pehmenemään. Vatkaa kermavaahto. Sekoita vaahtoon sokeri ja rahka. Purista liivatelehdistä vedet pois ja liuota kuumennettuun sitruunamehuun. Kaada vähän jäähtynyt liivateneste täytteeseen ja sekoita hyvin. Kaada täyte pohjan päälle ja tasoita pinta.  Anna jähmettyä yön yli tai vähintään 3 tuntia.

Kiilteeseen tulevat liivatteet laita kylmään veteen pehmenemään. Soseuta persikat tehosekoittimella. Sulata liivatteet 1 dl:n kuumennettuun persikoiden sokeriliemeen. Sekoita liivateneste ja sitruunamehu persikkasoseeseen.. Kaada kiille varovasti kakun pinnalle. Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään kaksi tuntia.

Irrota kakkuvuoka varovasti. Mikäli näyttää, että kakku alkaa halkeilemaan, irrottele veitsen avulla kakun reunat vuuasta ensin.

Ilona on saanut koulusta tehtäväksi tehdä useita ruokia ja leivonnaisia. Yksi tehtävä oli leipoa joko täytekakku tai kääretorttu. Löysin kuvan vähän erilaisesta kääretorttukakusta ja ehdotin sen tekemistä Ilonalle. Kääretorttupohja leikataan kapeiksi suikaleiksi ja kierritetään pystyraitaiseksi kakuksi.  En kuitenkaan ollut perehtenyt ohjeeseen, vaan katsoin vain kuvan. Pieleen meni muutama kohta ja tyttö meinasi jo hermostua, ettei koskaan pitäisi mitään uutta kokeilla. Ohjeessa neuvotaan tekemään kaksi kääritorttupohjaa, jotka puolitetaan, jolloin saadaan tasakokoiset palat. Ilona teki yhden pohjan ja jakoi sen kolmeen osaan. Enkä tajunnut neuvoa, että tekisi "kaavan" leivinpaperista. Lopputulos oli, etteivät palat olleet täysin samankokoisia. Totesimme, ettei se haittaa. Täytteiden laiton jälkeen tyttö alkoi kääretorttua kierittämään, mutta sehän alkoi samantien hajota. Sanoin, ettei haittaa, mutta toisen levyn laittaminen alkoikin jo muodostua liian haasteelliseksi. No mikä meni pieleen? Emme käyttäneet leivinpaperia käärimisen apuna. Sen verran Ilona jo herpaantui, että pyysi minua tekemään käärimisen loppuun. Käärin hajoilevat palat toisiinsa ja mäjäytin koko komeuden tasapohjaiseen kuppiin. Vähän käsin muotoilimme pyöreämmäksi ja laitoimme jääkaappiin odottamaan. Muutaman tunnin päästä Ilona kuorrutti kakun kermavaahdolla ja hyvä tuli! Ilona oli tosi onnellinen, kun täydestä katastrofista tulikin herkullinen ja kivan näköinen lopputulos. Hyvää oppia myös tämä, ettei aina kaikki suju kuin Strömsössä (ja että ohjeet kannattaa lukea tarkkaan). Mielestäni hyvä ohje tälläisen kakun tekoon löytyy täältä. 

Kävin eilen saunatuvalla kurkkimassa talvetettuja kasveja. Kasvit on siis talvetettu kellarissa ja muutamia viikkoja sitten vein ne saunatuvalle, jossa on valoa ja  vähän lämpöäkin. Kasvua on jo näkyvissä. Kauniita kuvia ei nyt ole luvassa, mutta laitanpa kuitenkin kuvia kasvien tilasta. Kuvassa vasemmalla olevassa ruukussa on inkalilja, Ilonalta äitienpäivälahjaksi saamani hortensia ja muratti. Kaikki ovat lähteneet kasvuun ja pitäisi kuolleet oksat leikellä pois. Persikkapuu alkaa vihertymään kivasti (keskimmäisessä ruukussa). HerraMieheltä viime vuonna saamani naistenpäivä-hortensia on loistavassa kasvussa.  Lumipallot ovat ruukuissa siksi, että niiden avulla katselu on helppoa. Vaikka multa olisikin ihan kuivaa, lumipallo sulaa niin hitaasti, että vesi pääsee siihen hyvin imeytymään. Näin ei myöskään ole vaaraa ylikastelusta, joka mädännyttäisi juuret. Helposti lehdettömiä kasveja tulee ylikasteltua, mutta näin kasteltuna sitä vaaraa ei tosiaan ole. 

Toinenkin inkalilja on lähtenyt hyvin uuteen kasvuun. Nämä olivat kellarissakin lähteneet kasvamaan, mutta hiiret olivat hyökkäyksensä aikana syöneet kaiken uuden kasvun. Vähän jännitin, että lähtevätkö uudestaan kasvamaan, mutta hyvältä näyttää. 

Pelargoniat näyttävät aina ihan kuolleilta kellarissa vietetyn talven jälkeen. Näistä vielä hyvin rujoja kuvia postauksen lopussa tuomassa lohtua heille, jotka pelkäävät pelakuidensa kuolleen.

Hortensian kukinnasta päästään nauttimaan tänäkin kesänä. Hortensiahan on siitä jännä kaveri, että vaikka sen saisi talvehtimaan, se ei välttämättä kuki uudestaan seuraavana kesänä. Olen siis enemmän kuin innoissani tästä! Ensimmäinen kerta, kun talvettamani ruukkuhortensia kukkii seuraavana vuonna <3 Hiphei!

Sinisade on hengissä. Jotenkin vahvasti epäilen, näenkö koskaan tämän kukintaa, mutta toivossa on hyvä elää. Ihan hauskan näköinen pikkupuu, vaikkei kukkisikaan. Samaan ruukkuun istutan kesäkukkia, koska muuten se näyttää vähän hassun ruipelolta.

Pelakuista en ole vielä kuivia oksia leikellyt, kun olen odottanut niiden lähtevän kunnon kasvuun. Tämä Englanninpelargonia on talvehtinut jo monta vuotta. Ensimmäisen talven jälkeen se oli suorastaan säälittävä, mutta en raaskinut heittää sitä pois. Tuleva kesä taitaa olla tämän pelargonian neljäs kesä ja selvästi tänä vuonna paremmin onkin lähtenyt uuteen kasvuun kuin aiempina vuosina. Kuitenkin aina se on kerinnyt kasvamaan ja kukkimaan. 

Sitten ne lohtukuvat. Eli miltäs sinusta näyttää tämä pelakuu? Kuollut vai tulevan kesän kukkija?

Hengissä se on ja uusi kasvu on ilmestynyt. Tämän rungosta jo näkee, että se on hengissä. Joskus jostakin aivan kuivahtaneen näköisestä käkkärästäkin on lähtenyt juurelta uutta kasvua, joten näille kannattaa antaa aikaa ennenkuin heittää pois. Vaikka nyt näyttävät surkeilta, kerkiävät kesäksi hyvin kasvamaan ja kesällä kukkimaan upeasti. Se, että onko tässä mitään järkeä, niin se on vähän niin ja näin. Omalta osaltani olen ajatellut niin, että vaikka yksittäiset pelargoniat eivät ole kesällä kalliita, kyllä niihinkin rahaa saa uppoamaan, joten jokainen talvetettu yksilö on plussaa. Toisaalta taas tilan puute on melkoinen keväällä, joten se puoltaisi sitä, että hankkisin uudet kasvit vuosittain. Mutta tiedättekö, näihin talvetettuihin jotenkin kiintyy! Ja myönnetään, joka vuosi loppukesästä ostan uusia pelakuita, kun ovat jo ihan pilkkahintaisia. Vaikka talvi veisi osan, aina jää seuraavalle vuodelle kasveja. 

Tälläisiä juttuja tällä kertaa. Huomennahan on jälleen luvassa Askel askeleelta kohti omavaraisuutta-yhteispostaussarjan uusi osa. Olemme  tehneet useamman henkilön voimin Facebookin Omavaraisuus blogeissa - ryhmän kanssa yhteispostaus-sarjaa siitä, kuinka pyrimme kohti omavaraisuutta. Tarkoitus on kerran kuukaudessa postata aiheesta. Lähdimme liikkeelle suunnitelman teosta ja kuukausittain postaamme siitä, kuinka toteutus onnistui. Oletus ei ole, että kaikki onnistuisi. Jokaisen omavaraisuus-aste on myös hyvin erilainen. Tästä huomenna siispä lisää! Kannattaa pysyä kuulolla.

Ihanaa pääsiäisen jatkoa Sinulle <3