Kanamaista kesän odotusta!

Etsiskellessäni kuvia kukkakuva terapiaa-postaukseen, törmäsin kesäisiin kanakuviin. Kesän odotus kasvoi taas huippuunsa! Lotta, Milla ja Martta siis tulivat meille viime vuoden toukokuussa ja lunastivat paikkansa koko perheen sydämissä alta aikayksikön. Hyö eivät ole kovinkaan kesyjä, mutta sylissä aina joskus hetken viihtyvät. Tosin, eivät syliin itse pyri ollenkaan, enkä usko, että sylittelyä välttämättä kaipaavatkaan. Kuitenkin, tässä postaus kanarouvien kesästä! Odotan jo niin kovasti, että saadaan tytöt taas ulos maistelemaan tuoretta ruohoa ja napsimaan matosia! Osa näistä kuvista on varmasti blogissa joskus ollutkin, mutta mukaan on tullut paljon uusia lukijoita, joten ehkeipä se haittaa.

Ovatpa meidän tytöt olleet pieniä saapuessaan <3

Ilonasta kehkeytyi hetkessä kanakuiskaaja ;)

Usein kanahäkissä oli vähän enemmänkin kanoja kuin vain kolme ;) Ensimmäisten viikkojen aikana emme uskaltaneet päästää kanoja pois häkistä. Pelkäsimme, että lähtevät omille teilleen, eivätkä palaa takaisin. 

Ekat vapaat hetket olivatkin jännittäviä!

Pikku hiljaa aloimme luottamaan, että tytöt pysyvät pihapiirissä ja vapaat hetket lisääntyivät. Usein istuin nurmikolla juttelemassa kanasille, jotta tottuisivat meihin ja kesyyntyisivät kunnolla.

Välissä vielä kuva siitä hetkestä, kun tytöt tulivat. Tuollaisessa pahvilaatikossa kuljetimme heidät kotiin. Voin kertoa, että jännitti avata laatikko :)  Olin niin innoissani ja onnellinen! Ja samalla pelotti ihan kamalasti, että osaanko varmasti kanoja hoitaa niin, että voivat hyvin ja saadaan kirjaimellisesti onnellisten kanojen munia.

Kanavahdit työssään ;)

Millan ilme on paljon puhuva!

Katsokaa nyt, on se Lotta valkoinen! Ei uskoisi eilisen kuvan perusteella ;)

Martta oli aluksi kaikista rohkein. Selkeästi lauman pomo.

Martta - pieni kana ja suuri maailma!

Lotta hautoi kesällä monta viikkoa tyhjää pesää. Olin jo ihan surullinen Lotan puolesta. Toisella oli niin hurja vauvakuume, eikä kuitenkaan vauvoja saanut. Siitä lähti itämään itselläni ajatus kukosta...tai ainakin siitosmunista. Mutta toistaiseksi ne ovat vain suunnitelmia.

Minulla on niin ikävä näitä hetkiä!

Multakasa oli tyttöjen mielestä loisto paikka. Sieltä löytyikin aina valtavia matosia.

Samoin tämä kauhean näköinen alue oli kanojen lempipaikka. Tuohon on vuosia viety syksyisin lehdet ja niitä kasoja kanat tykkäsivät tonkia tuntikausia.

Monia pihapuuhia tehtiin yhdessä.

Ja välillä herkuteltiin omenoilla.

Syyssipulitkin istutettiin yhdessä.

Milla tosin yritti syödä sipulit...

Viimeiseksi vielä syksy-Martta <3

Nyt talvella tytöt eivät innostuneet ulkoilusta. Yritettiin tuoda pihalle, mutta eivät tykänneet. Odotan jo aikaa, että kanat pääsevät taas vapaaksi. Pelkkä sisällä olo on varmaan välillä aika tylsää. Pitäisikin taas keksiä jotakin kivaa aktiviteettia tyttösille...

Ihanaa, että tänään on jo tammikuun viimeinen päivä. Mahtavaa! Viime vuonna kylvin tomaatit 8.2. Saa nähdä, malttaisinko tänä vuonna odotella vähän pidempään, kun tuppaavat kasvamaan valtaviksi kesään mennessä. Jos vaikka kylvisi vain muutaman ensi alkuun. Tomaateista tulossa huomenna postaus ja kun kerran olen hehkuttanut näitä erikoisia tomaatteja, niin pistetään samalla tomaatin siemen-arvonta käyntiin. Siihen siis palataan huomenna, oothan kuulolla! 

pssst... Olethan jo mukana Facebookissa? Jos et vielä ole, niin pääset mukaan tästä. Facebookkiin seuraajia onkin tullut viime viikkoina mukavan paljon lisää ja sinne on tarkoitus lähiaikoina tulla oma arvontansa.  Instagramin tiliä pääset seurailemaan tästä. Instaan päivittelen paljon sellaisia kuvia, jotka eivät päädy tänne blogin puolelle. 

Mukavaa tammikuun viimeistä päivää Sinulle <3