Avautumista puutarhahulluudesta ja kuinka perheenjäsenet sen kestävät!

Tiedättekö, nyt ollaan taas siinä pisteessä, että alan itsekkin hahmottamaan lievän puutarhahulluuden olevan osa minua ja ihmettelen ajoittain itsekkin, onko tämä enää ihan terveellä pohjalla. Siemenet huutelevat joka suunnasta ja niiden huutoa ei voi vastustaa, ei sitten millään! Eilen surffaillessani facebookissa huomasin, kuinka erästä nettikauppaa oli kehuttu edulliseksi ja valikoiman olevan laaja. Ensin jopa ajattelin, etten edes mene kyseistä sivustoa katsomaan, kun olin pari päivää aiemmmin tehnyt tilauksen toisaalta. Nooh, tietenkin piti katsoa, mistä puhutaan. Ihan vain katsomaan, mitään en ajatellut tilata. Voi, mitä upeaa itsepetosta! Lopulta tilanne päättyi siihen, että laitoin HerraMiehelle töihin viestin: 

Nyt on tilanne se, et meil on kaks vaihtoehtoa... Joko kevääksi laitetaan saunatuvalle kunnon kasvivalot tai sitten yks lapsista sinne nukkumaan, jotta viherhuone vapautuu nukkumakäytöstä!

Siinnä vaiheessa ehkä kävi jo itselläkin pikkuisen mielessä, että onkohan tämä nyt hyvä juttu. Mutta ei hätää, HerraMies on erittäin sopeutuvainen yksilö ja totesi samantien, että vanhin lapsi mielellään varmasti nukkuu saunatuvalla. Ja tämä epäilemättä on tottakin. Moneen kertaan onkin kysellyt, että saisiko nukkua saunatuvalla omassa rauhassaan. 

Mutta silti, mihin kuvittelen laittavani yli 40 erilaista tomaattia, yli 10 erilaista chiliä, 7 erilaista makeaa paprikaa, maissit, kurkut, vesimelonit sun muut esikasvatukseen??? Joitakin lajeja tulee useampia, joten taimimäärä alkaa kuulostaa jo itsestänikin melkoiselle. Toki voisi jotain jättää kylvämättäkin tänä vuonna, mutta itseni tuntien näin ei tule tapahtumaan. Ai niin ja kukillekkin pitäisi löytää esikasvatustilaa. Huh, tiedän olevani keväällä pulassa, mutta hei, olen niiiin onnellinen tämän hulluuteni vuoksi, joten mitä väliä! Ja mitä saunatupaan tulee, niin sinne on menossa kellarin kasvit, joten eipä sinne olisi siemenkylvöjä juurikaan mahtunut ;) 

HerraMies suhtautuu tähän tosiaan hienosti. Ei enää edes hätkähdä. Ajoittain kyllä naureskelee, mutta nyt tuntuu, että hymykin on alkanut hyytymään. Ja oikeasti hän vielä aina vähän yllyttää ja sanoo, että nyt on tilaa harrastaa, joten anna mennä vaan. Ihana mies!  Ilona intoilee kanssani yhtälailla, etenkin jos muistutan erilaisten kesäkurpitsojen siemenistä. Välillä hänellä kyllä on vähän huolestunut ilme kasvoillaan, kun kerron uusista siemenistä. Julia on suoraan sanoen täysin kyllästynyt koko puutarhatouhuun ja kysyikin jo valmiiksi, että onko pakko osallistua. Lohdutin, että ei tietenkään ole. Mutta ei varmaan sitten halua osallistua myöskään syömiseen ;) Ja onneksi tunnen tyttäreni; kun istutusaika alkaa, hän on mielellään touhussa mukana.  Taika kysyy kaikista siemenistä ensimmäiseksi; saanko minäkin istuttaa! Ja tottakai saa <3 

Näiden lisäksi nyt sitten odottelen niitä 41 siemenpussia saapuvaksi... Näinköhän nyt jo riittäisi? Onneksi tuossa on paljon suorakylvettäviäkin kasveja, joten ei ehkä hätää... Mutta ehkä nyt olisi aika tehdä se kylvösuunnitelma, jotta ei ihan lähtisi mopo käsistä? Vakavasti puhuen uskon kyllä, että nyt siementen osalta homma alkaa olemaan tässä (paitsi tarvitsen vielä vähän suorakylvettäviä kesäkukkien siemeniä), mutta seuraavaksi alkaakin juurakoiden haaliminen... ja sitten taimien ja aletaimien ja loppukesästä syyssipuleiden haaliminen. Niiden osalta ehkä muistattekin, miten kävi viime vuonna. Pieniä muistutuspaloja löytyy sipuliostoksista täältä ja  täältä, sekä taimiostoksista alesta täältä. 

Mitä olet mieltä, onko homma vielä ihan hanskassa vai hanskat hukassa? ;) Mukavaa viikonlopun jatkoa <3

Eilen kylvin jo muutamia orvokkeja