Tiiu, Puutarhahetki-blogista heitti minua kivalla haasteella, joka on Parasta aikaa -blogin Tarjan alulle laittama. Koppi otettu, kiitos Tiiu! Joku muukin haastoi minut tähän, mutta häpeäkseni joudun myöntämään, etten muista kuka, enkä löydä sitä kommenttia mistään, kuka sen haasteen laittoi. Joten, jos tunnistat itsesi, niin vinkkaa. Ja anteeksi tämä hömelyyteni! Puun päivän (27.9.) kunniaksi aloitetun haasteen tarkoitus on kertoa itselle merkityksellisestä tai kauniista puusta.
Olen nyt pyöritellyt päässäni tätä haastetta monta viikkoa ja pohtinut, mistä puusta kirjoitan. Kuitenkin päädyin lähestymään aihetta vähän toisella tavalla...
Joitakin vuosia sitten en ollut ollenkaan puu-tarhuri. Suht pienillä kaupunkitonteilla tuntui, että suurin osa puista oli liian isoja ja siten häiritseviä; neulasia, liikaa varjostamista, roskaamista jne. Kuinka typerä olenkaan ollut! Kun muutimme tänne, aloin pikku hiljaa enemmän ja enemmän rakastumaan puihin.
Ihan ensimmäiseksi ihastuin hevoskastanjoihin. Olen niistä aina välillä täällä maininnutkin. Kun tulimme tänne ensimmäisen kerran käymään, olin ihan innoissani, kun huomasin nämä upeat puut. Ja vähän hämmentynytkin, kun ne olivat mielestäni niin eksoottisia. Keväällä yllätyin hevoskastanjoiden kukinnan kauneudesta ja syksyllä syysvärityksen upeudesta. Täältä löytyy postauskin aiheesta.
Olen nyt pyöritellyt päässäni tätä haastetta monta viikkoa ja pohtinut, mistä puusta kirjoitan. Kuitenkin päädyin lähestymään aihetta vähän toisella tavalla...
Joitakin vuosia sitten en ollut ollenkaan puu-tarhuri. Suht pienillä kaupunkitonteilla tuntui, että suurin osa puista oli liian isoja ja siten häiritseviä; neulasia, liikaa varjostamista, roskaamista jne. Kuinka typerä olenkaan ollut! Kun muutimme tänne, aloin pikku hiljaa enemmän ja enemmän rakastumaan puihin.
Ihan ensimmäiseksi ihastuin hevoskastanjoihin. Olen niistä aina välillä täällä maininnutkin. Kun tulimme tänne ensimmäisen kerran käymään, olin ihan innoissani, kun huomasin nämä upeat puut. Ja vähän hämmentynytkin, kun ne olivat mielestäni niin eksoottisia. Keväällä yllätyin hevoskastanjoiden kukinnan kauneudesta ja syksyllä syysvärityksen upeudesta. Täältä löytyy postauskin aiheesta.
Olen kertonut aiemmin myös vanhasta tammesta, joka kasvaa porttimme pielessä sekä suuresta vaahterasta, joka toimii päivänvarjonakin. En sen enempää näistä enää kirjoita kertausta, mutta täältä löydät niistä postauksen. Etenkin tuo vanha tammi on sulattanut sydämeni. Se on tarinan mukaan elänyt jo lähes 100 vuotta paikoillaan. Mainitsen nämä erikseen sen takia, että minua vähän huvitti, kun eräs puunkaataja oli todennut puista, että olisi hyvä muistaa, että nämä ovat kasvaneet paikoillaan jo ennen meidän syntymää. Tiedättekö, minua ei enää huvita ollenkaan tuo lause, vaan olen ymmärtänyt sen tarkoituksen. Ihan totta, kuka minä olen määräämään, että joku puu onkin yht äkkiä väärässä paikassa ja se joudetaan kaatamaan? En vieläkään niin "puunhalaaja" ole, etteikö puita saisi kaataa, mutta pohdin kyllä huomattavasti pidempään nykyään ennen "kaatomääräyksen" antoa.
Ennen tänne muuttoa en arvostanut tuijia oikeastaan mitenkään. Vasta nyt olen ymmärtänyt niiden arvon! Talvellakin ne tuovat vihreyttä ja muistuttavat värillään tulevasta kesästä. Ympäri vuoden ne kaunistavat puutarhaamme ja tarjoavat näkösuojaa.
Kuuset olivat suorastaan typeriä puita mielestäni. Pakko myöntä, että tällä hetkellä minua vähän hävettää kirjoittaa tätä postausta... Edelliset omistajat olivat istuttaneet tänne erilaisia kuusia, enkä tunnista niitä vieläkään, mutta olen aivan ihastuksissani, kuinka upeita puita ne ovatkaan ja kaikki yksilöllisiä. Ja kävyt, voi miten ihania niiden kävyt ovatkaan! Ja jälleen tämä sama kuin tuijien kohdallakin; talvinen vihreys! Sitä todella kaipaa. Olen tykästynyt myös lehtikuusiin, vaikkeivat ne tarjoakkaan suojaa talvisin, eikä vihreyttä.
Hedelmäpuut ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Tie sydämeen käy vatsan kautta? Niille tuntuu aina löytyvän puutarhassa tilaa.
Puiden monimuotoisuus on kerta kaikkisen upeaa. Itselläni ei ole yhtä ja ainoaa merkityksellistä puuta, vaan pienin askelin puut ovat vallottaneet sydämeni ja olen ymmärtänyt, kuinka kauniita ja upeita ne ovat. HerraMies nykyään aina vähän naureskeleekin, että mitä hänen vaimolleen on tapahtunut, kun ennen kaikki mahdolliset puut olisi joutanut kaatamaan ja nykyään suojelen niitä. Mutta hei, mitä tämäkään maisema olisi ilman puita?
Ennen tänne muuttoa en arvostanut tuijia oikeastaan mitenkään. Vasta nyt olen ymmärtänyt niiden arvon! Talvellakin ne tuovat vihreyttä ja muistuttavat värillään tulevasta kesästä. Ympäri vuoden ne kaunistavat puutarhaamme ja tarjoavat näkösuojaa.
Kuuset olivat suorastaan typeriä puita mielestäni. Pakko myöntä, että tällä hetkellä minua vähän hävettää kirjoittaa tätä postausta... Edelliset omistajat olivat istuttaneet tänne erilaisia kuusia, enkä tunnista niitä vieläkään, mutta olen aivan ihastuksissani, kuinka upeita puita ne ovatkaan ja kaikki yksilöllisiä. Ja kävyt, voi miten ihania niiden kävyt ovatkaan! Ja jälleen tämä sama kuin tuijien kohdallakin; talvinen vihreys! Sitä todella kaipaa. Olen tykästynyt myös lehtikuusiin, vaikkeivat ne tarjoakkaan suojaa talvisin, eikä vihreyttä.
Hedelmäpuut ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Tie sydämeen käy vatsan kautta? Niille tuntuu aina löytyvän puutarhassa tilaa.
Puiden monimuotoisuus on kerta kaikkisen upeaa. Itselläni ei ole yhtä ja ainoaa merkityksellistä puuta, vaan pienin askelin puut ovat vallottaneet sydämeni ja olen ymmärtänyt, kuinka kauniita ja upeita ne ovat. HerraMies nykyään aina vähän naureskeleekin, että mitä hänen vaimolleen on tapahtunut, kun ennen kaikki mahdolliset puut olisi joutanut kaatamaan ja nykyään suojelen niitä. Mutta hei, mitä tämäkään maisema olisi ilman puita?
Tässä vielä kertauksena haasteen ohjeet:
- kerro itsellesi merkityksellisestä tai kauniista puusta
- kerro, kuka sinut haastoi
- haasta mukaan mukaan kolme tai useampaa blogiystävääsi
Tämä haaste on kiertänyt monessa blogissa, joten en haasta ketään tiettyä. Mutta mikäli et ole vielä tähän osallistunut, niin ota koppi!
Tämä haaste on kiertänyt monessa blogissa, joten en haasta ketään tiettyä. Mutta mikäli et ole vielä tähän osallistunut, niin ota koppi!
Ihana haaste ja ihana postaus aiheesta. Jätän haasteen hautumaan, jos tulee "hiljainen hetki". Kerron sitten vaikka meidän hevoskastanjasta. En ymmärrä, miten nyt eläkeläisenä on melkein vähemmän aikaa kuin suurperheen äitinä. Meillä sataa lunta. Mukavaa päivän jatkoa sinulle.
VastaaPoistaOlisikin kiva lukea postauksesi aiheesta :) Olen huomioinut, että nykyään eläkeläiset ovat kovin kiireistä väkeä <3 Täälläkin satelee lunta hiljakseen ja välillä tuuli pöllyää oikein kunnolla. Mukavaa päivää Sinullekkin <3
PoistaHevoskastanjat ovat kauniita...lehdet ja erityisesti kynttilän malliset kukinnot..:)
VastaaPoistaTotta, ovat kyllä upeita <3
PoistaOlipa hauska ja pohdittu kirjoitus. :)
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaTeillä on hieno valikoima puita, jopa hieman eksoottisempia. Hevoskastanjoitasi olenkin jo aikaisemmin ihastellut - ne ovat ylellisen erikoisia isoine kukintoineen! Toivottavasti ne mahtuvat kasvamaan kauan pihassanne!
VastaaPoistaPitäisi paremmin vielä perehtyä tarkempaan lajistoon. Edelliset omistajat olivat selvästi paneutuneet näihin puihin :) Kyllä tänne onneksi hyvin mahtuu kasvamaan ja kukoistamaan :)
PoistaNäitä puuaiheisia haastepostauksia on ollut kyllä ihana lukea. :) Kivasti kirjoitit! Eka kerta kun itse opin kaipaamaan puita ylipäänsä oli silloin, kun olin joskus teininä porukoiden kanssa Saariselällä viikon, ja jotenkin se karuus kaikessa kauneudessaan ei tuntunut ihan omalta. Oli ihana palata tänne etelään, kun puusto lisääntyi matkan varrella. :) Kuusimetsistä en myöskään oppinut pitämään ennen kuin asuin muutaman vuoden pääkaupunkiseudulla - ai että niitä kaipasin siellä lehtipuiden keskellä. Nyt tykkään ja arvostan ihan eri tavalla. <3
VastaaPoistaMinustakin nämä ovat olleet tosi kivoja ja monet ovatkin hyvin eritavalla asiaa lähestyneet. Kiitos :) Voin kuvitella, että pääkaupunkiseudulla elely opetti paljon enemmän arvostamaan luontoa ylipäätään :)
PoistaHevoskastanjat ovat kauniita. Ihanan eksoottisia Suomen oloihin.
VastaaPoistaOlen ihan samaa mieltä <3
PoistaPuilla pitää tilaa kasvaa ja kukoistaa eli ympäristö on tärkeä. Pienelle tonttipalaselle niitä ei kannata ahtaa, koska siinä käy juuri niinkuin kirjoitit - ovat roskaavia ja suuria ja pimentävät.
VastaaPoistaTuija on muuten kiva kasvi pienempiinkin pihoihin, kun sitä voi leikata ja se korjaa talvivaurioitakin kasvattamalla uusia versoja. Meillä oli timanttituijia ja minä tykkäsin niistä kyllä kovasti.
Totta on! Timanttituijat ovat kivoja myös. Tuijista taitanee löytyä sopiva joka pihaan ja puutarhaan :)
PoistaPuut ovat kerrassaan upeita!
VastaaPoistaMitä elämämme ja ympäristömme olisi ilman puita?
Tammi ja hevoskastanja ovat minunkin suosikkejani.
Juuri se puun henki, sen voima ja vanhuus...uskomatonta luonnonvoimaa!
Muistan erään vanhan englantilaisen kartanonomistajan surreen ainoastaan sitä, ettei ollut jo nuorena ymmärtänyt istuttaa enemmän puita tiluksilleen.
Hän ei itse enää päässyt nauttimaan pienistä istuttamistaan puista sitten suurina, mutta jätti ne seuraaville sukupolville.
Puhut täyttä asiaa! Voin kuvitella tuon englantilaisen kartanonomistajan surun. Mutta toivottavasti seuraavat sukupolvet ymmärsivät puita arvostaa <3
PoistaOnpa teillä hienoja puita! Omassa pihassani ei ole mitään eksoottista, lähinnä koivuja ja pari omenapuuta. Neljä 60-vuotiasta koivua roskaavat ihan kiitettävästi, mutta tarjoavat niin ihanaa suojaa ja ovat niin kauniita, että niistä en luovu, ennen kuin on ihan pakko :)
VastaaPoistaKoivut ovat kauniita ja jotenkin kuuluvat Suomalaiseen maisemaan. Minun pitäisi paljon enemmän perehtyä, mitä lajikkeita täällä on. Edelliset omistajat olivat eri lajeihin paneutuneet, mutta ei enää oikein muistanut, mitä lajeja ovat.
PoistaHevoskastanjat ovat upeita puita.
VastaaPoistaTäällä pikkuinen puunalku kasvamassa. :)
Kiva haaste!
Mukavaa torstaita!
Toivottavasti hevoskantanjasi menestyy ja kasvaa komeaksi ja suureksi :)
PoistaMukavaa loppuviikkoa Sinulle <3
Olipa ihana puupostaus! Hevoskastanja on mulle uusi tuttavuus, ei meidän tontilla eikä lapsuusmaisemissakaan ole näkynyt ainuttakaan.
VastaaPoistaMä tykkään haavasta, se on jotenkin ihana, syysväreissä varsinkin.
Haapa on tosiaan kaunis! Meillä on pylväshaapoja, joihin olen ihan rakastunut :) Mukavaa viikonloppua!
PoistaAhh... taas yksi puu-tarhuri lisää! Laita niistä kuusista kokonaiskuva ja kuva havuista, niin tunnistetaan ne sinulle lajeiksi. Aihe uuteen postaukseen sitten joskus :)
VastaaPoistaLoistava idea, kiitos! Olisikin hienoa saada noista puista tarkempaa selvyyttä :)
PoistaKiva postaus puista ja ihana tuo hevoskastanja <3 . Meillä kasvaa koivuja, tuijia, kuusia, hedelmäpuita, pihjala ja pieni vaahteran alku.Pikkumetsässä lähinnä haapaa .. niiden lehdet havisevat kauniisti :)
VastaaPoistaMukavaa torstai iltaa !
Teilläkin on ihanan monipuolisesti puita kasvamassa. Niiden kirjo on kyllä ihan mieletön <3 Mukavaa viikonloppua :)
PoistaIhana postaus ja niin komeita puita! Tuo hevoskastanja on kyllä upea ja miten onkin hienon värinen syksyllä:) Usein tulee kyllä itselle vastaan puita/kasveja joita ei tiennyt edes olevan olemassa:) Mukavaa viikonloppua❤
VastaaPoistaKiitos :) Se syysväritys oli tosiaan huima :) Mukavaa viikonloppua myös Sinulle <3
PoistaHieno postaus puista.
VastaaPoistaKyllä puut ovat ihania, myös kuuset, vaikka olin ennen sitä mieltä, että ne ovat synkkiä.
Kiitos. Niin ne vaan ajatukset muuttuu. Onneksi <3
PoistaHevoskastanja ja tammi ovat molemmat puita jotka halusin pihaani. Hevoskastanja ei selvinnyt Savon talvista, mutta tammesta on jo kehittynyt sievä pieni puu.
VastaaPoistaKuusilla ja muillakin havupuilla on tehtävä pihapuina. Tuovathan ne vihreyttä pihaan vuoden ympäri.
Kiva että tammi kuitenkin on kasvanut. Harmi ettei hevoskastanja viihtynyt. Vihreää tosiaan kaipaa ympärilleen ympärivuoden 😊
Poista